Lue keskustelun säännöt.
Ystävä sai lapsen 7kk sitten, nyt pyysi ensi viikonloppuna ruotsinlaivalle?
27.05.2023 |
Mies jäisi yksin kotiin hoitamaan lasta. Mielestäni aika erikoista. Jotenkin äidin vaistot eivät toimi täysillä? Itselläni ei olis tullut kuuloonkaan.
Kommentit (605)
Luulis että kiintymyssuhteisiin tulisi jotain häiriöitä sitten siitäkin kun isä käy työmatkoilla, saattaa olla viikon, joskus parikin..
Vaan ei meillä ainakaan vauvat isäänsä vierastaneet ja välitkin on oikein hyvät kaikkiin lapsiin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiintymyssuhdeteoriassa puhutaan hoivaavasta aikuisesta, ei mitenkään automaattisesti äidistä.
Tuon Bowlbyn ajatuksissa näkyy vahvasti kyseinen aikakausi, eli siis 60-luku, milloin äiti ehkä olikin monille lapsille se hoivaava aikuinen, koska tuohon aikaan naisten ja äitien elämä yhteiskunnassa oli yleensäkin täysin erilaista kuin nykyään. Ei sen ainaisia ajatuksia voi verrata nykypäivään sellaisenaan. Bowlby havainnoi kiintymyssuhteen merkitystä ja vaikutuksia, sen oman aikansa näkökulmasta.
Kiintymyssuhdeteoria ei siis mitenkään tarkoita, että äiti olisi aina se ainoa hoivaava aikuinen tai edes se, keneen lapsella on ainoastaan hyvä kiintymyssuhde tai että mikään muu hoiva kiintymyssuhteineen ei olisi niin hyvä kuin äidin hoiva ja kiintymys äitiin.
Vierailija kirjoitti:
Luulen että kiintymyssuhdehäiriö vaatii vähän muutakin kuin että äiti kävi 24h risteilyllä ja vauva oli isänsä kanssa kotona.
Eikös tälläiset yleensä vaadi todellista hoidon laiminlyöntiä, useita hylkäämiskokemuksia tai että ensisijainen hoitaja vaihtuu usein? Ja silläkin taidetaan tarkoittaa sitä, että lapsi vaikka sijoitettuna kiertää jotain sijoitusperheitä, eikä niinkään sitä että milloin hoitaa äiti ja milloin iskä..
Kyllä. Jos joku olisi viitsinyt lukea, niin siitä tuossa juuri puhuttiinkin. Että jos lapsi jää kokonaan vaille hoivaa, niin kyllä pieni kokee sen turvattomuutena. Mutta nyt ei ole siitä kyse, koska iskä hoitaa.
Meillä kävi kerran kyllä niinpäin, että isä oli pari vuorokautta koulutuksessa toisella paikkakunnalla. Kun hän tuli kotiin, niin vauva vierasti. Eihän se vaarallista ole, mutta hassua, että joku hirveästi pillastuu siitä, että tämän faktan sanoo ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä puhutaan paljon kiintymyssuhteesta, mutta kaikki ei taida ymmärtää, miten kiintymyssuhde toimii.
Ensinnäkin, vauva ja pieni lapsi varsinkin muodostaa uusia kiintymyssuhteita koko ajan. Ei kiintymyssuhteiden määrä oli mikään vakio, mikä ei muutu ikinä. Vauvan kiintymyssuhde ei todellakaan mitenkään pysyvästi vahingoitu siitä, jos isä on muutaman päivän työmatkalla tai äiti jossain 48h risteilyllä. Vauvalle tärkeintä on, että joku pitää huolta ja että vauvalla on turvallinen olo. Äiti ei todellakaan ole aikoa ihminen maailmassa, joka niitä voi tarjota vauvalle.
Vauvan perusturvallisuuden järkkyminen vaatii aika paljon enemmän. Esimerkiksi välinpitämätön ja riittämätön hoiva voi aiheuttaa tätä, tai että vauva kokee olonsa turvattomaksi.
Mä olen ihan samaa mieltä. Jos hoitaja vaihtuu äidistä isäksi, kenties vuorokaudeksi, on aika outoa, jos siitä traumoja tulee. Esim. vaikka sama hiljainen musiikki taustalla luo sitä samaa fiilistä mikä on tuttua ja turvallista. Lämpö, ihokosketus ja hellyys, rauhallinen ympäristö ja hoitajan kiireettömyys ja varmuus, eiköhän vauvalla ole hyvä olla.
Vauva ei ole pikkuaikuinen eikä noudata mitään aikuisen järkeilyä siitä, mitkä asiat kokee negatiivisesti.
Varmaa on se, että asiantuntijoiden mielestä vauvalle sopiva aika olla erossa ensisijaisesti hoitajastaan lasketaan ennemmin tunneissa kuin päivissä.
Isä on tietysti läheisempi kuin joku ulkopuolinen hoitaja, mutta ei poista tätä tosiasiaa.
Ei olekaan, ja sen takia ei pysty mitään pakokauhua hoitajan vaihtumisesta tuntemaankaan, ikävöiden äitiään. Masu täyteen, kuivat vaipat, puhdas olo ja lämpöä, ei hätää, isi pitää huolta. Kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kävin lapsen ollessa 6 kk risteilyllä kerran. Oli oikein kiva kaverin kanssa ottaa pari lasia viiniä, syödä hyvin ilman kenenkään roikkumista tissillä ja katsella rauhassa maisemia. Nukuin myös yön todella hyvin ja olin levännyt kun päästiin satamaan aamulla. Lapsi oli isänsä kanssa vastassa ja näytti olevan oikein hyvin hoidettu ja tervehtivät iloisesti kun tulin. Jaksoin tämän reissun avulla seuraavan puoli vuotta olla lapsen kanssa intensiivisesti. Sitten pääsinkin töihin takaisin ja lapsi meni kokopäivähoitoon. Sitä ennen hän oli ollut hoitajan kanssa välillä kotona tunnin tai pari ja minä kävin esimerkiksi lenkillä. Tai isänsä kanssa koko illan kun olin tankotanssimassa tai joogassa.
Etkö ennen raskautta ajatellut yhtään? Ikävää jos äitiys on noin vastenmielistä ja jaksamisen rajamaalla? Hoitaja kotiin vauvalle vaikka äiti on kotona? Kyllä äitiys on muuttunut itsekkääksi minä itte hommaksi.
Jotenkin järkyttävää lukea, että äidillä ei saisi joidenkin mielestä olla YHTÄÄN omaa hetkeä, jos on pieni lapsi. Tai on itsekäs. Ei saisi edes harrastaa liikuntaa. Siis mitä ihmettä?? Äitikin on ihminen joka tarvitsee edes joskus hetkisen omaa aikaa. Siitä ei kenenkään lapsi mene rikki. Mutta äidin jaksamiselle sillä voi olla tosi suuri merkitys, jolloin hän on myös parempi äiti lapselleen. Olen itse lapseton joten mitäs minä tiedän Mutta hämmästyttää tuollaiset kommentit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se huonoa äitiä tee, jos käy lyhyellä et risteilyllä. Lapsella on isä ja todennäköisesti äiti jaksaa taas paremmin kun on saanut levätä pienen irtioton myötä.
Tässä on sekin puoli, että isä ja vauva tutustuvat toisiinsa paremmin kun viettävät pidemmän aikaa myös kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi äidit eivät saisi viettää vapaa-aikaa niin kuin isätkin. Sitä paitsi en ihmettele, että syntyvyys on laskussa jos äideille ei sallita ollenkaan vapaa-aikaa lapsen syntymän jälkeen. Tuollainen elämä kävisi tosi raskaaksi.
Lopettakaa se äitien syyllistäminen. Ei kukaan halua tehdä lapsia tähän maailmaan, jos he tietävät, että heitä odottaa tälläinen syyllistäminen pelkästä vapaa-ajan vietosta. Ajatteletteko te oikeasti, että äidin elämän pitäisi loppua heti sen jälkeen kun lapsi on syntynyt. Että äitien pitäisi olla 100% sitoutunut lapsiin ja kotiinsa. Niinkö?
No siinä tapauksessa toivonkin, että yhä useampi nainen tietää mikä heitä odottaa jos tekevät lapsia tähän myrkyllisen yhteiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kävin lapsen ollessa 6 kk risteilyllä kerran. Oli oikein kiva kaverin kanssa ottaa pari lasia viiniä, syödä hyvin ilman kenenkään roikkumista tissillä ja katsella rauhassa maisemia. Nukuin myös yön todella hyvin ja olin levännyt kun päästiin satamaan aamulla. Lapsi oli isänsä kanssa vastassa ja näytti olevan oikein hyvin hoidettu ja tervehtivät iloisesti kun tulin. Jaksoin tämän reissun avulla seuraavan puoli vuotta olla lapsen kanssa intensiivisesti. Sitten pääsinkin töihin takaisin ja lapsi meni kokopäivähoitoon. Sitä ennen hän oli ollut hoitajan kanssa välillä kotona tunnin tai pari ja minä kävin esimerkiksi lenkillä. Tai isänsä kanssa koko illan kun olin tankotanssimassa tai joogassa.
Etkö ennen raskautta ajatellut yhtään? Ikävää jos äitiys on noin vastenmielistä ja jaksamisen rajamaalla? Hoitaja kotiin vauvalle vaikka äiti on kotona? Kyllä äitiys on muuttunut itsekkääksi minä itte hommaksi.
Jotenkin järkyttävää lukea, että äidillä ei saisi joidenkin mielestä olla YHTÄÄN omaa hetkeä, jos on pieni lapsi. Tai on itsekäs. Ei saisi edes harrastaa liikuntaa. Siis mitä ihmettä?? Äitikin on ihminen joka tarvitsee edes joskus hetkisen omaa aikaa. Siitä ei kenenkään lapsi mene rikki. Mutta äidin jaksamiselle sillä voi olla tosi suuri merkitys, jolloin hän on myös parempi äiti lapselleen. Olen itse lapseton joten mitäs minä tiedän Mutta hämmästyttää tuollaiset kommentit.
Olihan mahdollisuus harrastaa liikuntaa, mutta "vain perheen kanssa yhdessä", siis perheenä!!
Isi ja äiti ja se kultainen noutaja lähtevät punaisesta tuvastaan perunamaan läpi kohti valkoiseksi maalattua porttia, vaunulenkille, käsi kädessä. Vauvalla pitää olla äitiin esteetön näkyvyys vaunuista, eli äiti työntää kiesejä! Isi voi hieman siirtyä koiran kanssa sivummalle.
Vauvalle pitää leperrellä koko ajan jotta hän tuntee äidin olevan läsnä. Välillä otetaan nukkuva vauva syliin ja taputellaan, kuiskataan korvaan äiti on tässä. Isä ei koske vaunuihin!!!
Sama toistetaan säännöllisesti päivittäin, jos isi vielä pysyy kuvioissa mukana. Koira sijoitetaan uuteen kotiin, jotta ei vie aikaa vauvalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kävin lapsen ollessa 6 kk risteilyllä kerran. Oli oikein kiva kaverin kanssa ottaa pari lasia viiniä, syödä hyvin ilman kenenkään roikkumista tissillä ja katsella rauhassa maisemia. Nukuin myös yön todella hyvin ja olin levännyt kun päästiin satamaan aamulla. Lapsi oli isänsä kanssa vastassa ja näytti olevan oikein hyvin hoidettu ja tervehtivät iloisesti kun tulin. Jaksoin tämän reissun avulla seuraavan puoli vuotta olla lapsen kanssa intensiivisesti. Sitten pääsinkin töihin takaisin ja lapsi meni kokopäivähoitoon. Sitä ennen hän oli ollut hoitajan kanssa välillä kotona tunnin tai pari ja minä kävin esimerkiksi lenkillä. Tai isänsä kanssa koko illan kun olin tankotanssimassa tai joogassa.
Etkö ennen raskautta ajatellut yhtään? Ikävää jos äitiys on noin vastenmielistä ja jaksamisen rajamaalla? Hoitaja kotiin vauvalle vaikka äiti on kotona? Kyllä äitiys on muuttunut itsekkääksi minä itte hommaksi.
Jotenkin järkyttävää lukea, että äidillä ei saisi joidenkin mielestä olla YHTÄÄN omaa hetkeä, jos on pieni lapsi. Tai on itsekäs. Ei saisi edes harrastaa liikuntaa. Siis mitä ihmettä?? Äitikin on ihminen joka tarvitsee edes joskus hetkisen omaa aikaa. Siitä ei kenenkään lapsi mene rikki. Mutta äidin jaksamiselle sillä voi olla tosi suuri merkitys, jolloin hän on myös parempi äiti lapselleen. Olen itse lapseton joten mitäs minä tiedän Mutta hämmästyttää tuollaiset kommentit.
Ei kukaan ole kieltänyt liikunnan harrastamista. Tuo 2 vuorokautta omaa aikaa on ehkä se, mitä monet pitävät vähän turhan pitkänä, kun se vauva oikeasti kokee sen eron pidempänä.
Ymmärrettävästi ihmisillä on pakollisia menoja, osa käy töissäkin. Mutta se on vähän eri juttu, koska ei se eroaika tavallisesti silloin muodostu niin pitkäksi, että lapsi unohtaisi vanhempansa.
Eikö kahvittelu, kävelylenkki, leffailta ystävän luona tai ilta ravintolassa riitä, jos kotona on vauva?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On minusta aika vanhanaikainen asenne, jos vauva ei voi olla isän hoivassa. Jos haluaa perinteisen naisen roolin, jossa nainen hoitaa lapset ja kodin ja mies ei siihen puutu, niin kyllä siinä 100% vauvan hoitamalla ainakin hyvään alkuun pääsee.
Jos taas kaipaa modermimpaa perhe-elämää, jossa isällä on muutakin roolia kuin kantaa palkkapussi kotiin ja molemmat vanhemmat hoitavat jälkikasvua tasaveroisesti, isä on syytä ottaa mukaan vauvan hoitoon päivästä nolla ja pitää huolta että vauva ja isä viettävät riittävästi aikaa myös kahdestaan. Näin vaikka tuntuisikin ikävältä olla yhtään erossa vauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa se äitien syyllistäminen. Ei kukaan halua tehdä lapsia tähän maailmaan, jos he tietävät, että heitä odottaa tälläinen syyllistäminen pelkästä vapaa-ajan vietosta. Ajatteletteko te oikeasti, että äidin elämän pitäisi loppua heti sen jälkeen kun lapsi on syntynyt. Että äitien pitäisi olla 100% sitoutunut lapsiin ja kotiinsa. Niinkö?
No siinä tapauksessa toivonkin, että yhä useampi nainen tietää mikä heitä odottaa jos tekevät lapsia tähän myrkyllisen yhteiskuntaan.
No joillekin se voi näköjään vieläkin tulla yllätyksenä, että naiset eivät haaveile koko elämänsä uhraamista vain ja ainoastaan muiden hyvinvoinnin eteen. Että naisillakin voi sen perheen lisäksi olla omia mielenkiinnon kohteita, joihin ei mitenkään liity lapset tai puoliso. Ettei naiset tosiaan ole syntyneet siivoamaan, kokkaamaan ja siivoamaan toisten jälkiä, vaan tarvitsevat välillä taukoa omista velvollisuuksista. Ihan kuten miehetkin. Miehille on vaan yhäkin hyväksyttävämpää ottaa omaa aikaa harrastun parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on aina hauskoja :D Itse kävin vauvan ollessa 4kk ystäväni kanssa illallisella jossa meni n. 4 tuntia.
Jos sanoisin että kävin juomassa illan bisseä kaverin kanssa kun vauva oli 4kk, niin hyihyi.
Aloituksessa puhuttiin risteilystä, ei muutaman tunnin iltamenosta. Täysin eri asioita.
Ei ole vaan täysin sama asia. Jos hän olisi käynyt bisnesristeilyllä firmansa asioissa, niin asia olisi ok.
Ihan kuin se vauva tietäisi miksi äiti on pois.
Tää on vähän sama juttu kuin se että nostetaan saastuttavien asioiden kuluttajahintaa. Ihan kuin luonto välittäisi saastuttaako sitä rikas vai köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä isäkin voi vauvaa hoitaa noin lyhyen ajan. Jotenkin kummallinen ajattelutapa ettei paria päivää voisi olla poissa.
Sulla ei ilmeisestikään ole kokemusta siitä, millaista vauva-ajan symbioosi äidin ja vauvan välillä on. Ei siinä mielentilassa pysty edes ajattelemaan mitään risteilyä! Tai pystyy, mutta pelkkä ajatus kuristaa kurkkua.
Ennen oltiin hoidossa tuon ikäisenä.
Se on kumma juttu että vauvan ensisijaiseksi hoitajaksi kelpaa vain äiti mutta sitten parin vuoden kuluttua nämä samat symbioosiäidit valittaa täällä kun isä ei osallistu mihinkään eikä ota vastuuta ja yksin pitää kaikki hoitaa ja väsyttää.
Suhde siihen lapseen luodaan jo vauva-aikana. Miten se isä sitten kelpaa vasta tasavertaiseksi vanhemmaksi kun vauvasta onkin kasvanut joka paikkaan kiipeävä ja uhmaikää kiukkuava taapero?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kävin lapsen ollessa 6 kk risteilyllä kerran. Oli oikein kiva kaverin kanssa ottaa pari lasia viiniä, syödä hyvin ilman kenenkään roikkumista tissillä ja katsella rauhassa maisemia. Nukuin myös yön todella hyvin ja olin levännyt kun päästiin satamaan aamulla. Lapsi oli isänsä kanssa vastassa ja näytti olevan oikein hyvin hoidettu ja tervehtivät iloisesti kun tulin. Jaksoin tämän reissun avulla seuraavan puoli vuotta olla lapsen kanssa intensiivisesti. Sitten pääsinkin töihin takaisin ja lapsi meni kokopäivähoitoon. Sitä ennen hän oli ollut hoitajan kanssa välillä kotona tunnin tai pari ja minä kävin esimerkiksi lenkillä. Tai isänsä kanssa koko illan kun olin tankotanssimassa tai joogassa.
Etkö ennen raskautta ajatellut yhtään? Ikävää jos äitiys on noin vastenmielistä ja jaksamisen rajamaalla? Hoitaja kotiin vauvalle vaikka äiti on kotona? Kyllä äitiys on muuttunut itsekkääksi minä itte hommaksi.
Jotenkin järkyttävää lukea, että äidillä ei saisi joidenkin mielestä olla YHTÄÄN omaa hetkeä, jos on pieni lapsi. Tai on itsekäs. Ei saisi edes harrastaa liikuntaa. Siis mitä ihmettä?? Äitikin on ihminen joka tarvitsee edes joskus hetkisen omaa aikaa. Siitä ei kenenkään lapsi mene rikki. Mutta äidin jaksamiselle sillä voi olla tosi suuri merkitys, jolloin hän on myös parempi äiti lapselleen. Olen itse lapseton joten mitäs minä tiedän Mutta hämmästyttää tuollaiset kommentit.
Ei kukaan ole kieltänyt liikunnan harrastamista. Tuo 2 vuorokautta omaa aikaa on ehkä se, mitä monet pitävät vähän turhan pitkänä, kun se vauva oikeasti kokee sen eron pidempänä.
Ymmärrettävästi ihmisillä on pakollisia menoja, osa käy töissäkin. Mutta se on vähän eri juttu, koska ei se eroaika tavallisesti silloin muodostu niin pitkäksi, että lapsi unohtaisi vanhempansa.
Eikö kahvittelu, kävelylenkki, leffailta ystävän luona tai ilta ravintolassa riitä, jos kotona on vauva?
Niin, tai eikö postilaatikolle ja takaisin kävely, kahvit olohuoneessa, pikavisiitti naapurissa tai lähikaupassa käyminen riittäisi, jos kotona on vauva?
Sehän tuossa pointti oli. Syyttäminen vanhempaa tai äitiä siitä, että nämä tekevät jotain ilman vauvaa.
Vierailija kirjoitti:
On minusta aika vanhanaikainen asenne, jos vauva ei voi olla isän hoivassa. Jos haluaa perinteisen naisen roolin, jossa nainen hoitaa lapset ja kodin ja mies ei siihen puutu, niin kyllä siinä 100% vauvan hoitamalla ainakin hyvään alkuun pääsee.
Jos taas kaipaa modermimpaa perhe-elämää, jossa isällä on muutakin roolia kuin kantaa palkkapussi kotiin ja molemmat vanhemmat hoitavat jälkikasvua tasaveroisesti, isä on syytä ottaa mukaan vauvan hoitoon päivästä nolla ja pitää huolta että vauva ja isä viettävät riittävästi aikaa myös kahdestaan. Näin vaikka tuntuisikin ikävältä olla yhtään erossa vauvasta.
Minusta 2 vrk on pitkä aika isällekin olla erossa vauvastaan.
Voin ainakin rehellisesti myöntää, että ei mikään parin tunnin kahvittelu kaverin kanssa varsinaisesti ehdi palauttaa, siitä saattaa jopa tulla vain ärtyneemmäksi. Itse tarvitsen ainakin joko päivän tai yön yli, jotta ehdin rentoutua/palautua ja erityisen ihanaa on nukkua koko yö heräämättä, vaikka meillä vauvat onkin olleet melko hyviä nukkumaan pienestä pitäen. Ymmärrän siis hyvin, miksi joku haluaa lähteä risteilylle ja vaihtaa maisemaa päiväksi :D Itselle ainakin olisi ihanaa ajatella päivä vain itseään, syödä keskeytyksettä, nukkua keskeytyksettä, istua ja katsella, ottaa lasi viiniä, jutella kaverin kanssa muustakin kuin vaipoista ja vaatteista, ja ehkä joku kiva kauneushoito :) En kyllä jaksaisi vetää päätä täyteen ja palata kotiin krapulaisena ja entistä väsyneempänä.. Ja ihan sama vaikka tästä haaveilu tekee jonkun mielestä huonoksi äidiksi, saati jos tällaisen uskaltaisin jopa toteuttaa :-)
Voi vauvapalstalaisia nyt taas.
Kännäämässä, bilettämässä.
Yksinkertaisen ihmisen päässä on olemassa kaksi vaihtoehtoa: joko ollaan tiukasti kotona tai ollaan kännäämässä ja bilettämässä. Risteily tarkoittaa automaattisesti jälkimmäistä.
Minun maailmassani, ja onneksi näköjään joidenkin muidenkin kommentoineiden maailmassa, oma aika vaikkapa risteilyn merkeissä voi tarkoittaa lepoa, maisemien katselua kaikessa rauhassa, hyvää ruokaa ja kiireetöntä juttelua ystävien kanssa, mikseipä niiden vauva-arkeen liittyvien asioiden ja tunteiden jakamista.