Lue keskustelun säännöt.
Vieläkö voi 57-v päästä sukupuolenkorjaukseen?
Kommentit (51)
Vuosia sitten muistaakseni imatralainen miespappi hakeutui korjausoperaatioon vasta vanhempiensa kuoltua,eli ikää jo oli.On paljon ollut julkisuudessa aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kommentoi: kiitos kaikista mielipiteistänne! Ne auttavat minua. Minun täytyy miettiä. Mutta tuli vaikutelma, että 165 cm yleinen mielipide on, että kannattaa pysyä naisen roolissa, ja naisen kuoressa.
Lue HUS: n ja TAYS:n sukupuolentutkimuspoliklinikoiden nettitekstit asiasta.
Ikäsi sinänsä ei ole este, mutta prosessit ovat hyvin yksilöllisiä.
Kaikkea hyvää ap:lle!
Sivusta sanon, että rintojen poisto ei mielestäni ole mikään ihan pieni operaatio. Sairaslomalla joutuu olemaan pari viikkoa tai joskus enemmänkin, ehkä yli kuukaudenkin.
(Toisaalta sen jälkeen ei voisi tulla rintasyöpää; omassa suvussani sitä on valitettavan paljon.)
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea hyvää ap:lle!
Sivusta sanon, että rintojen poisto ei mielestäni ole mikään ihan pieni operaatio. Sairaslomalla joutuu olemaan pari viikkoa tai joskus enemmänkin, ehkä yli kuukaudenkin.
(Toisaalta sen jälkeen ei voisi tulla rintasyöpää; omassa suvussani sitä on valitettavan paljon.)
Vihaan isoja roikkorintojani. Jo se olisi iso asia päästä niistä eroon, olla vapaa. Toki ruhoni olisi silloin jotain outoa, ei mikään.
Kiitos vastauksestasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikkinäisen mielen voi korjata. Sukupuoli ei oke rikki joten sitä ei voi korjata.
Sen voi kylläkin rikkoa ja samalla moni rikkoo mielensäkin entistö enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea hyvää ap:lle!
Sivusta sanon, että rintojen poisto ei mielestäni ole mikään ihan pieni operaatio. Sairaslomalla joutuu olemaan pari viikkoa tai joskus enemmänkin, ehkä yli kuukaudenkin.
(Toisaalta sen jälkeen ei voisi tulla rintasyöpää; omassa suvussani sitä on valitettavan paljon.)
Vihaan isoja roikkorintojani. Jo se olisi iso asia päästä niistä eroon, olla vapaa. Toki ruhoni olisi silloin jotain outoa, ei mikään.
Kiitos vastauksestasi!
Olisitko vapaa? Kaikista leikkauksista jää arpikudokset ja kiinnikkeet. Voit kärsiä kipuja loppuelämäsi. Mieti tarkkaan mitä teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kommentoi: kiitos kaikista mielipiteistänne! Ne auttavat minua. Minun täytyy miettiä. Mutta tuli vaikutelma, että 165 cm yleinen mielipide on, että kannattaa pysyä naisen roolissa, ja naisen kuoressa.
165-senttisenä olisit suomalaisista miehistä lyhyimmässä parissa prosentissa. Eli lyhyt, mutta etenkin omalle sukupolvellesi et mitenkään erityinen tapaus. Mielestäni on todella loukkaavaa miehiä kohtaan väittää että niin lyhyt ei voisi olla uskottava tai vakavasti otettava miehenä. Minä olen tavannut alle 160cm miehiä, ja ihan hyvin he pärjäävät elämässä. Miehen lyhyys vaikuttaa selvästi joidenkin ihmisten mielipiteisiin vahvasti ja siihen kannattaa kyllä varautua, mutta en näe sitä syynä mikset voisi olla onnellinen miehenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea hyvää ap:lle!
Sivusta sanon, että rintojen poisto ei mielestäni ole mikään ihan pieni operaatio. Sairaslomalla joutuu olemaan pari viikkoa tai joskus enemmänkin, ehkä yli kuukaudenkin.
(Toisaalta sen jälkeen ei voisi tulla rintasyöpää; omassa suvussani sitä on valitettavan paljon.)
Vihaan isoja roikkorintojani. Jo se olisi iso asia päästä niistä eroon, olla vapaa. Toki ruhoni olisi silloin jotain outoa, ei mikään.
Kiitos vastauksestasi!
Jos rinnat ovat ongelma, kumppanini voi hyvin suositella leikkausta - tietysti tarkan harkinnan jälkeen. Vapauden tunne on kuulemma ihmeellinen ja äijä on ollut huomattavasti onnellisempi leikkauksen jälkeen. Jos rinnattomuus kiinnostaa, kannattaa lähteä liikkeelle binderin kokeilemisesta. Binder on liivi joka puristaa ja litistää rintoja, mutta se ei tietenkään voi häivyttää etenkään suurempia rintoja kokonaan. Niitä ei voi käyttää 24/7 ja pitkäaikaisessa käytössä ne voivat vaikuttaa yläkroppaan negatiivisesti, mutta ne ovat hyvä tapa saada vähän fiilistä siihen, miltä litteämpi rinta saattaa tuntua, sekä kokeilla julkisesti miehen muotoisempana esiintymistä.
Tosiaan kyseessä ei ole pieni leikkaus, vaan siihen tarvitaan usean viikon sairasloma, josta etenkin ensimmäinen viikko voi olla haastavaa ihan arkitoiminnankin kannalta. Miehelläni arpikudos on selkeästi näkyvä, mutta toimintakyky on täysin normaali eikä mitään komplikaatioita ole esiintynyt parin vuoden jälkeen leikkauksesta. Välillä häneltä unohtuu kuinka ennen piti tuskailla rintojen kanssa, kun taas nyt tekeminen tuntuu vaan normaalilta ja luonnolliselta. Tietysti tulokset ovat vaihtelevia, mutta itse en ole törmännyt yhteenkään transmieheen, jolle rintojen poisto olisi ollut jälkikäteen kaduttava päätös.
Kookkaampien rintojen poistossa on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: Että nännit otetaan myös pois, tai että nännit kiinnitetään erikseen takaisin. Nännit ovat puuttuessaan aika huomattavat, kun taas jälkimmäinen operaatio on huomattavasti monimutkaisempi ja lisää tulehduksen riskiä. Nännien kanssakin paljaasta rinnasta näkee selvästi, että rintaa on operoitu, koska rinta-alueen alaosaan jäävät huomattavat sivusuuntaiset arvet. Joka tapauksessa vaatteiden alta eroa ei huomaa ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea hyvää ap:lle!
Sivusta sanon, että rintojen poisto ei mielestäni ole mikään ihan pieni operaatio. Sairaslomalla joutuu olemaan pari viikkoa tai joskus enemmänkin, ehkä yli kuukaudenkin.
(Toisaalta sen jälkeen ei voisi tulla rintasyöpää; omassa suvussani sitä on valitettavan paljon.)
Vihaan isoja roikkorintojani. Jo se olisi iso asia päästä niistä eroon, olla vapaa. Toki ruhoni olisi silloin jotain outoa, ei mikään.
Kiitos vastauksestasi!
Jos rinnat ovat ongelma, kumppanini voi hyvin suositella leikkausta - tietysti tarkan harkinnan jälkeen. Vapauden tunne on kuulemma ihmeellinen ja äijä on ollut huomattavasti onnellisempi leikkauksen jälkeen. Jos rinnattomuus kiinnostaa, kannattaa lähteä liikkeelle binderin kokeilemisesta. Binder on liivi joka puristaa ja litistää rintoja, mutta se ei tietenkään voi häivyttää etenkään suurempia rintoja kokonaan. Niitä ei voi käyttää 24/7 ja pitkäaikaisessa käytössä ne voivat vaikuttaa yläkroppaan negatiivisesti, mutta ne ovat hyvä tapa saada vähän fiilistä siihen, miltä litteämpi rinta saattaa tuntua, sekä kokeilla julkisesti miehen muotoisempana esiintymistä.
Tosiaan kyseessä ei ole pieni leikkaus, vaan siihen tarvitaan usean viikon sairasloma, josta etenkin ensimmäinen viikko voi olla haastavaa ihan arkitoiminnankin kannalta. Miehelläni arpikudos on selkeästi näkyvä, mutta toimintakyky on täysin normaali eikä mitään komplikaatioita ole esiintynyt parin vuoden jälkeen leikkauksesta. Välillä häneltä unohtuu kuinka ennen piti tuskailla rintojen kanssa, kun taas nyt tekeminen tuntuu vaan normaalilta ja luonnolliselta. Tietysti tulokset ovat vaihtelevia, mutta itse en ole törmännyt yhteenkään transmieheen, jolle rintojen poisto olisi ollut jälkikäteen kaduttava päätös.
Kookkaampien rintojen poistossa on käytännössä kaksi vaihtoehtoa: Että nännit otetaan myös pois, tai että nännit kiinnitetään erikseen takaisin. Nännit ovat puuttuessaan aika huomattavat, kun taas jälkimmäinen operaatio on huomattavasti monimutkaisempi ja lisää tulehduksen riskiä. Nännien kanssakin paljaasta rinnasta näkee selvästi, että rintaa on operoitu, koska rinta-alueen alaosaan jäävät huomattavat sivusuuntaiset arvet. Joka tapauksessa vaatteiden alta eroa ei huomaa ollenkaan.
Oletko siis transmiehen kanssa parisuhteessa? Minä voisin vaikka antaa tatuoida nännit. Tärkeintä olisi päästä eroon isoista painavista rinnoista, joita olen aina vihannut.
Olen niin maskuliinisessa työssä, että usko, että minua koskaan hyväksyttäisiin jos tekisin jotain tällaista. Minun olisi pakko jättää työni.
Hoidot saa päättää itse. Nykyään on melko normaalia jättää alapää leikkaamatta koska tulokset ovat vähän mitä ovat, mutta hormonit ovat tehokkaita ja rintojen poisto on verraten yksinkertainen operaatio. Tietysti eivät nekään riskitöntä tai täydellistä ole. Ja pituutta niistä ei saa lisää, mutta pohdituttaa, uskaltaisiko kommentoija haukkua 165-senttistä cismiestä, vai käyttääkö hän lyhyyttä vain kätevänä pelottelukeinona...