Isoäiti ei olekaan kiinnostunut lapsenlapsestaan.
Mikään velvollisuushan se ei tietenkään ole, mutta olen silti hiukan yllättynyt. Ennen raskauttani äitini vihjaili kyllästymiseen asti siitä miten haluaisi lapsenlapsia, ja nyt kun sellainen on, haluaa yhteydenpitoa lähinnä lyhyiden kyläilyjen muodossa. Pari kertaa olen toivonut lapsenhoitoapua välttämättömän menon takia (vain pari tuntia) ja se on vaikuttanut olevan hänelle lähinnä ärsyttävä pyyntö kun sitten pitää sovitella kiireisen eläkeläisen aikatauluja ja olla kotona. En mielestäni ole vaatinut älyttömyyksiä, pari tällaista pyyntöä puolen vuoden sisällä päiväkoti-ikäiselle. Onko tää kovinkin yleistä että isovanhemmat ei oikeastaan välitä olla lastenlastensa kanssa vaan sellaisesta tykätään lähinnä puhua?
Kommentit (144)
Itsellä aivan vastaava kokemus. Ennen perheellistymistä äitini ruikutti välillä todella rasittavasti, miten kiva lapsenlapsi olisi, ja nyt kiinnostus on melko olematonta. Satunnaiselle hoitoavulle olisi todellakin käyttöä, mutta hän on käytännössä melkein koko ajan mökillä eikä halua hoitaa edes paria tuntia, että päästäis miehen kanssa edes kerran vuodessa yhdeksi illaksi kahdestaan johonkin. Olen ollut aika pettynyt, koska sama ihminen jaksaa sitten aina kyllä puolitutuille ja ventovieraille jeesustella perheen tärkeydestä.
On paljastunut,että isoäitini Hämeessä liioitteli köyhyyttä ja äitini lähetti hänelle lapsilisistämme rahaa 60- luvun alussa. Tätä en voi antaa anteeksi.
"Anna mulle lapsenlapset" on iso redflag.
Merkki itsekkyydestä.
Ylempään piti kirjoittaa ettei Ritva tapaa lapsenlapsiaan varsinkaan niin että lastenlasten vanhemmat ei ole paikalla (edes 2h ajan), koska ei Ritvan mielestään tarvitse.