Lue keskustelun säännöt.
Isoäiti ei olekaan kiinnostunut lapsenlapsestaan.
26.05.2023 |
Mikään velvollisuushan se ei tietenkään ole, mutta olen silti hiukan yllättynyt. Ennen raskauttani äitini vihjaili kyllästymiseen asti siitä miten haluaisi lapsenlapsia, ja nyt kun sellainen on, haluaa yhteydenpitoa lähinnä lyhyiden kyläilyjen muodossa. Pari kertaa olen toivonut lapsenhoitoapua välttämättömän menon takia (vain pari tuntia) ja se on vaikuttanut olevan hänelle lähinnä ärsyttävä pyyntö kun sitten pitää sovitella kiireisen eläkeläisen aikatauluja ja olla kotona. En mielestäni ole vaatinut älyttömyyksiä, pari tällaista pyyntöä puolen vuoden sisällä päiväkoti-ikäiselle. Onko tää kovinkin yleistä että isovanhemmat ei oikeastaan välitä olla lastenlastensa kanssa vaan sellaisesta tykätään lähinnä puhua?
Kommentit (144)
Olen syntynyt 1984 eikä minulla eikä sisaruksilla ollut hoitajia ikinä. Kasvatus tosin oli sitä, että kukaan ei katsonut perään. Ei leikitty eikä laulettu ym.
Olen kuullut joskus vanhempien ihmisten puhuvan siitä miten he ovat pärjänneet yksin lasten kanssa. No kai sitä on pärjätty, kun ei ennen ollut ns sosiaalitoimistoa hiillostamassa vanhempia eikä kukaan tehnyt vaikka olisi ollut aihetta lastensuojelu ilmoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu maalaa kyllä melko murheellisten kuvan suomalaisesta perhekäsityksestä. Eipä tarvitse kauheasti ihmetellä, miksi meillä on kansainvälisten tutkimusten mukaan maailman uupuneimmat vanhemmat ja miksi sitten vastaavasti niin monet eläkeläiset on masentuneita ja yksinäisiä. Niin makaa kuin petaa.
Käypäs lukemassa muutama anoppienhaukkumisketju täältä, niin näet todellisen syyn miksi kukaan ei enää uskalla pitkällä tikullakaan koskea lapsenlapsiin! Se luo hyvin mielenkiintoisen kuvan näistä nykyvanhemmista. Ja oletko oikeasti niin naiivi, että luulet, että niistä vanhuksista kukaan huolehtisi, vaikka olisivat kaikkensa tehneet lastenlasten hyväksi? Nykyinen minä-minä -sukupolvi ei tikkua ristiin laita kenenkään auttamiseksi.
Ei mikään ihme ettei sinun kanssasi haluta olla tekemisissä. Vaikutat vastenmieliseltä.
Tottahan hän puhuu. Kai sinäkin täällä olet lukenut miten väärin mummot kaiken tekevät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu maalaa kyllä melko murheellisten kuvan suomalaisesta perhekäsityksestä. Eipä tarvitse kauheasti ihmetellä, miksi meillä on kansainvälisten tutkimusten mukaan maailman uupuneimmat vanhemmat ja miksi sitten vastaavasti niin monet eläkeläiset on masentuneita ja yksinäisiä. Niin makaa kuin petaa.
Käypäs lukemassa muutama anoppienhaukkumisketju täältä, niin näet todellisen syyn miksi kukaan ei enää uskalla pitkällä tikullakaan koskea lapsenlapsiin! Se luo hyvin mielenkiintoisen kuvan näistä nykyvanhemmista. Ja oletko oikeasti niin naiivi, että luulet, että niistä vanhuksista kukaan huolehtisi, vaikka olisivat kaikkensa tehneet lastenlasten hyväksi? Nykyinen minä-minä -sukupolvi ei tikkua ristiin laita kenenkään auttamiseksi.
Ei mikään ihme ettei sinun kanssasi haluta olla tekemisissä. Vaikutat vastenmieliseltä.
Tottahan hän puhuu. Kai sinäkin täällä olet lukenut miten väärin mummot kaiken tekevät
Ei ole haukuttu kaikkia mummoja, vain niitä kamalia. Sinä nyt vain tunnistat itsesi niiden kamalien kuvauksista.
Vierailija kirjoitti:
Näitä on. Kaverillani on kaksi pientä lasta, joiden mummo vetoaa siihen ettei ehdi lastenhoitoavuksi koska asuu niin kaukana (20 km). Kuitenkin hän käy vajaan kilometrin päässä työväenopistolla harrastamassa pari kertaa viikossa. Sanoisin että sitten on kyllä myöhemmin turha rutista että välit on etäiset jos ei kiinnosta olla raskaimmassa pikkulapsivaiheessa avuksi.
Olen ollut tästä isovanhempien välinpitämättömyydestä myöhemmin kiitollinen. Monisairaita ja paljon apua vaativiahan heistä on tullut. Olen sanonut että nyt on minun vuoroni levätä ja nauttia esim reissaamisesta omien jo nuorten aikuisten lapsieni ja ystävieni kanssa.
Lapset on raskaita hoidettavia, varsinkin päiväkoti-ikäiset. Pitää ruokkia, antaa jotain, kuunnella, keksiä tekemistä jne.
Lapset on mukavia jos niitä vahtii/hoitaa joku muu ja itse saa sivusta seurata ja muutaman sanan vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tv oikein syöttää teini äitejä ja teini tiineenä ohjelmia tosin niissä näyttää olevan tatuoinnit pääsy vaatimuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu maalaa kyllä melko murheellisten kuvan suomalaisesta perhekäsityksestä. Eipä tarvitse kauheasti ihmetellä, miksi meillä on kansainvälisten tutkimusten mukaan maailman uupuneimmat vanhemmat ja miksi sitten vastaavasti niin monet eläkeläiset on masentuneita ja yksinäisiä. Niin makaa kuin petaa.
Käypäs lukemassa muutama anoppienhaukkumisketju täältä, niin näet todellisen syyn miksi kukaan ei enää uskalla pitkällä tikullakaan koskea lapsenlapsiin! Se luo hyvin mielenkiintoisen kuvan näistä nykyvanhemmista. Ja oletko oikeasti niin naiivi, että luulet, että niistä vanhuksista kukaan huolehtisi, vaikka olisivat kaikkensa tehneet lastenlasten hyväksi? Nykyinen minä-minä -sukupolvi ei tikkua ristiin laita kenenkään auttamiseksi.
Ei mikään ihme ettei sinun kanssasi haluta olla tekemisissä. Vaikutat vastenmieliseltä.
Tottahan hän puhuu. Kai sinäkin täällä olet lukenut miten väärin mummot kaiken tekevät
Lopeta omien viestiesi komppailu. Jutuistasi voi päätellä että olet itse sotkenut suhteet aikuisiin lapsiisi ja katkerana nyt syytät heidän koko sukupolveaan itsekkäiksi. Jos suhteet jälkikasvuun on huonot niin katso peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset on raskaita hoidettavia, varsinkin päiväkoti-ikäiset. Pitää ruokkia, antaa jotain, kuunnella, keksiä tekemistä jne.
Lapset on mukavia jos niitä vahtii/hoitaa joku muu ja itse saa sivusta seurata ja muutaman sanan vaihtaa.
Kyse oli kahdesta tunnista. Siinä ei tarvitse ruokkia, ei antaa mitään, eikä kamalasti ehdi edes teettää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikös se ole hyvä, ei tuo vanhaa roinaa, ei häiritse miniää.
Ap puhuu omasta äidistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän negatiivista porukkaa täällä. Itselleni on ihan selvää, että omien lasten tukeminen ei pääty siihen kun he täyttävät 18 ja että pikkulapsiaika on niin raskas vaihe elämässä, että silloin autetaan missä vaan voidaan. Ja se on ohi niin silmänräpäyksessä, että jos ei siinä kohtaa halua osallistua mitenkään niin on aika turha kuvitella että siihen lapseen olisi kovin erityistä suhdetta enää myöhemmin. Olen ajatellut tämän olevan niin selvää kaikille joilla on lapsia että tuli vähän sellainen vaikutelma että täällä on lähinnä lapsettomat taas huutamassa.
Olen 70v ja eläkkeellä sh työstä 45v työrupeaman jälkeen, terveys reistailee, selkä sökö, selkärangassa voimakasta kulumista, samoin käsissä. Jatkuvaa särkyä ja kipua.
Minulla seitsemän lastenlasta, jos jokaista joutuisin hoitamaan kerran kuukaudessa, se tarkoittaisi 2x viikossa lapsenhoito vuoroa viikossa.
Vaikka rakastan ylikaiken lastenlapsia, en jaksa heitä hoitaa ja se olisi myös lapsille suuri turvallisuusriski, sillä ikä tuo monia haasteita esim. reaglintikyky alentunut, näkö ja kuulo heikentynyt, samoin lihavoima jne.
Ja olen kuulema myös suuri riski liikenteessä ja yli 60v riski aiheuttaa onnettomuus liikenteessä on moninkertaistunut.
Ja siksi kaikilta alkaen 70v tarkistetaan ajokyky ja auton ajo-oikeus ja joudun luovuttamaan kaikki terv.tietoni ja sairaustietoni Trafille, joka päättää auton ajo-oikeuden määräajaksi kerrallaan.Kommentteja lukiessani koen itseni onnekkaasti, sillä minulta ei edes pyydetä kuin Hätätapauksessa lastenlapsien hoitoapua ja tänä vuonna sitä ei ole vielä tapahtunut kertaakaan ja näin lapset ovat turvassa, tilannetajun ymmärtävät vanhemmat eivät tietentahtoen altista vaaraan ja uhkaan.
Kai tajuat että on myös runsaasti isovanhempia joiden tilanne ei ole tuo?
Mistä sinäntiedät, millaisia isovanhempia kullakin on?
Eläkeikäiset hyvin harvoin ovat samanlaisessa kunnossa kuin aikuiset lapsensa. Näkö, kuulo, nivelet, sydän, muisti, verenkierto, jaksaminen, uni, kognitiiviset kyvyt, ihan kaikki nämä heikkenevät iän myötä vaikka olisi "terve vanhus".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tämän tyyppisissä keskusteluissa sitä, ettei lähiomaiselta voisi puoleen vuoteen pyytää kahta kertaa auttamaan jossakin asiassa parin tunnin pätkää... siis eikö nämä "ei lapsia isovanhempien hoidettavaksi"-huutelijat ikinä saa apua keneltäkään eivätkä ikinä auta ketään missään? Yleensä ihmissuhteet perustuvat jonkinlaiseen vastavuoroisuuteen...
Samaa mietin. Siis suhtautuvatko nämä ihmiset myös kaikkiin omiin läheisiinsä tällaisella kylmäkiskoisuudella vai onko kyse siitä että heillä ei ole ensimmäistäkään läheistä, ja siksi huutavat täällä katkerina. Myös mielenkiintoista että ilmeisesti sama eläkeläisten sukupolvi, joka on itse tyypillisesti saanut lastenhoidossa aikoinaan runsaasti apua omilta vanhemmiltaan, sättii nykyäitejä ja on kovasti sitä mieltä että ihan yksin on pärjättävä.
Mitä apua me olemme saaneet? Meillä molemmat mummut olivat työelämässä siihen kunnes lapseni olivat jo isoja koululaisia. Lapsellista esittää tuommoinen heitto jolla ei ole mitään katetta. Minun omassa lapsuudessani myös isovanhemmat olivat töissä ku. Me olimme pieniä ja niin olivat pakon edessä äitimmekin, äitiysloma taisi lla kuukauden, vai oliko vain pari viikkoa, sitten joku teini otettiin hoitamaan, ei ollut mitään päiväkoteja eikä perhepäivähoitaja. Nuorin veljeni, 1969 oli perhepäivähoidossa kåsiitä alkaen kun täytti 2 v.
Sinun aikanasi kunnalta saattoi tilata kodinhoitajan.
Ja vanhemmuuden vaatimukset oli olemattomat. Kunhan suunnilleen hengissä säilyi.
Kodinhoitajia saivat vain yksihuoltajat ja ongelmaperheet, eivät normaalit ihmiset.
Ihan tavalliset lapsiperheet sai kodinhoitajan kunnalta. Isommat perheet sai kaksikin yhtä aikaa.
Meilläkin oli kodinhoitaja viisi viikkoa, kun kotirouva-äitini kävi suonikohjuleikkauksessa. Ja meistä lapsista oli nuorinkin jo kahdeksan.
Eivät todella saaneet. Kodinhoitajat olivat ongelmaperheille tai sitten on käytetty hyväveliverkostoja.
Olen syntynyt 50-luvulla isä sotainvalidi ja äiti lotta ja 5 lasta, ikinä ei lapsuudessa ollut meillä kotona kunnallista kodinhoitajaa.
Sama 70-luvulla, kun omat lapset syntyivät tai 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa kun lastenlapset syntyivät.
En ymmärrä, miksi levittää virheellistä tietoa. Ketä se hyödyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tämän tyyppisissä keskusteluissa sitä, ettei lähiomaiselta voisi puoleen vuoteen pyytää kahta kertaa auttamaan jossakin asiassa parin tunnin pätkää... siis eikö nämä "ei lapsia isovanhempien hoidettavaksi"-huutelijat ikinä saa apua keneltäkään eivätkä ikinä auta ketään missään? Yleensä ihmissuhteet perustuvat jonkinlaiseen vastavuoroisuuteen...
Samaa mietin. Siis suhtautuvatko nämä ihmiset myös kaikkiin omiin läheisiinsä tällaisella kylmäkiskoisuudella vai onko kyse siitä että heillä ei ole ensimmäistäkään läheistä, ja siksi huutavat täällä katkerina. Myös mielenkiintoista että ilmeisesti sama eläkeläisten sukupolvi, joka on itse tyypillisesti saanut lastenhoidossa aikoinaan runsaasti apua omilta vanhemmiltaan, sättii nykyäitejä ja on kovasti sitä mieltä että ihan yksin on pärjättävä.
Mitä apua me olemme saaneet? Meillä molemmat mummut olivat työelämässä siihen kunnes lapseni olivat jo isoja koululaisia. Lapsellista esittää tuommoinen heitto jolla ei ole mitään katetta. Minun omassa lapsuudessani myös isovanhemmat olivat töissä ku. Me olimme pieniä ja niin olivat pakon edessä äitimmekin, äitiysloma taisi lla kuukauden, vai oliko vain pari viikkoa, sitten joku teini otettiin hoitamaan, ei ollut mitään päiväkoteja eikä perhepäivähoitaja. Nuorin veljeni, 1969 oli perhepäivähoidossa kåsiitä alkaen kun täytti 2 v.
Sinun aikanasi kunnalta saattoi tilata kodinhoitajan.
Ja vanhemmuuden vaatimukset oli olemattomat. Kunhan suunnilleen hengissä säilyi.
Kodinhoitajia saivat vain yksihuoltajat ja ongelmaperheet, eivät normaalit ihmiset.
Ihan tavalliset lapsiperheet sai kodinhoitajan kunnalta. Isommat perheet sai kaksikin yhtä aikaa.
Meilläkin oli kodinhoitaja viisi viikkoa, kun kotirouva-äitini kävi suonikohjuleikkauksessa. Ja meistä lapsista oli nuorinkin jo kahdeksan.
Eivät todella saaneet. Kodinhoitajat olivat ongelmaperheille tai sitten on käytetty hyväveliverkostoja.
Olen syntynyt 50-luvulla isä sotainvalidi ja äiti lotta ja 5 lasta, ikinä ei lapsuudessa ollut meillä kotona kunnallista kodinhoitajaa.
Sama 70-luvulla, kun omat lapset syntyivät tai 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa kun lastenlapset syntyivät.
En ymmärrä, miksi levittää virheellistä tietoa. Ketä se hyödyttää?
Kyllä todellakin sai. Minä olen syntynyt 1960 ja sai ihan vain soittamalla. Myös terveydenhoitaja ja kunnanlääkäri oli tilattavissa kotiin. Tämä nimenomaan 70-luvulla, monta kertaa oli meilläkin. Vaikka siis minäkin olin jo teini.
Eikä oltu mikään ongelmaperhe. Isä talousneuvos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tämän tyyppisissä keskusteluissa sitä, ettei lähiomaiselta voisi puoleen vuoteen pyytää kahta kertaa auttamaan jossakin asiassa parin tunnin pätkää... siis eikö nämä "ei lapsia isovanhempien hoidettavaksi"-huutelijat ikinä saa apua keneltäkään eivätkä ikinä auta ketään missään? Yleensä ihmissuhteet perustuvat jonkinlaiseen vastavuoroisuuteen...
Samaa mietin. Siis suhtautuvatko nämä ihmiset myös kaikkiin omiin läheisiinsä tällaisella kylmäkiskoisuudella vai onko kyse siitä että heillä ei ole ensimmäistäkään läheistä, ja siksi huutavat täällä katkerina. Myös mielenkiintoista että ilmeisesti sama eläkeläisten sukupolvi, joka on itse tyypillisesti saanut lastenhoidossa aikoinaan runsaasti apua omilta vanhemmiltaan, sättii nykyäitejä ja on kovasti sitä mieltä että ihan yksin on pärjättävä.
Mitä apua me olemme saaneet? Meillä molemmat mummut olivat työelämässä siihen kunnes lapseni olivat jo isoja koululaisia. Lapsellista esittää tuommoinen heitto jolla ei ole mitään katetta. Minun omassa lapsuudessani myös isovanhemmat olivat töissä ku. Me olimme pieniä ja niin olivat pakon edessä äitimmekin, äitiysloma taisi lla kuukauden, vai oliko vain pari viikkoa, sitten joku teini otettiin hoitamaan, ei ollut mitään päiväkoteja eikä perhepäivähoitaja. Nuorin veljeni, 1969 oli perhepäivähoidossa kåsiitä alkaen kun täytti 2 v.
Sinun aikanasi kunnalta saattoi tilata kodinhoitajan.
Ja vanhemmuuden vaatimukset oli olemattomat. Kunhan suunnilleen hengissä säilyi.
Kodinhoitajia saivat vain yksihuoltajat ja ongelmaperheet, eivät normaalit ihmiset.
Ihan tavalliset lapsiperheet sai kodinhoitajan kunnalta. Isommat perheet sai kaksikin yhtä aikaa.
Meilläkin oli kodinhoitaja viisi viikkoa, kun kotirouva-äitini kävi suonikohjuleikkauksessa. Ja meistä lapsista oli nuorinkin jo kahdeksan.
Eivät todella saaneet. Kodinhoitajat olivat ongelmaperheille tai sitten on käytetty hyväveliverkostoja.
Olen syntynyt 50-luvulla isä sotainvalidi ja äiti lotta ja 5 lasta, ikinä ei lapsuudessa ollut meillä kotona kunnallista kodinhoitajaa.
Sama 70-luvulla, kun omat lapset syntyivät tai 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa kun lastenlapset syntyivät.
En ymmärrä, miksi levittää virheellistä tietoa. Ketä se hyödyttää?
Kyllä todellakin sai. Minä olen syntynyt 1960 ja sai ihan vain soittamalla. Myös terveydenhoitaja ja kunnanlääkäri oli tilattavissa kotiin. Tämä nimenomaan 70-luvulla, monta kertaa oli meilläkin. Vaikka siis minäkin olin jo teini.
Eikä oltu mikään ongelmaperhe. Isä talousneuvos.
Hyväveliverkosto tai trolli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset on raskaita hoidettavia, varsinkin päiväkoti-ikäiset. Pitää ruokkia, antaa jotain, kuunnella, keksiä tekemistä jne.
Lapset on mukavia jos niitä vahtii/hoitaa joku muu ja itse saa sivusta seurata ja muutaman sanan vaihtaa.
Musta on ihanaa, kun lapsenlapsi tulee mummolapäivälle ja huutaa jo ovelta, mitä haluaa syödä tänään. :D
Todella paljon helpompaa kuin isoisänsä kanssa, jolta "mitä haluaisit syödä tänään" -kysymykseen on aina sama vastaus: "ihan mitä vaan". :(
Ja tuo mielikuvitusrikas ja touhukas pieni ihminen on mitä hauskinta juttuseuraa. Keksii kyllä tekemiset itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tämän tyyppisissä keskusteluissa sitä, ettei lähiomaiselta voisi puoleen vuoteen pyytää kahta kertaa auttamaan jossakin asiassa parin tunnin pätkää... siis eikö nämä "ei lapsia isovanhempien hoidettavaksi"-huutelijat ikinä saa apua keneltäkään eivätkä ikinä auta ketään missään? Yleensä ihmissuhteet perustuvat jonkinlaiseen vastavuoroisuuteen...
Samaa mietin. Siis suhtautuvatko nämä ihmiset myös kaikkiin omiin läheisiinsä tällaisella kylmäkiskoisuudella vai onko kyse siitä että heillä ei ole ensimmäistäkään läheistä, ja siksi huutavat täällä katkerina. Myös mielenkiintoista että ilmeisesti sama eläkeläisten sukupolvi, joka on itse tyypillisesti saanut lastenhoidossa aikoinaan runsaasti apua omilta vanhemmiltaan, sättii nykyäitejä ja on kovasti sitä mieltä että ihan yksin on pärjättävä.
Mitä apua me olemme saaneet? Meillä molemmat mummut olivat työelämässä siihen kunnes lapseni olivat jo isoja koululaisia. Lapsellista esittää tuommoinen heitto jolla ei ole mitään katetta. Minun omassa lapsuudessani myös isovanhemmat olivat töissä ku. Me olimme pieniä ja niin olivat pakon edessä äitimmekin, äitiysloma taisi lla kuukauden, vai oliko vain pari viikkoa, sitten joku teini otettiin hoitamaan, ei ollut mitään päiväkoteja eikä perhepäivähoitaja. Nuorin veljeni, 1969 oli perhepäivähoidossa kåsiitä alkaen kun täytti 2 v.
Sinun aikanasi kunnalta saattoi tilata kodinhoitajan.
Ja vanhemmuuden vaatimukset oli olemattomat. Kunhan suunnilleen hengissä säilyi.
Kodinhoitajia saivat vain yksihuoltajat ja ongelmaperheet, eivät normaalit ihmiset.
Ihan tavalliset lapsiperheet sai kodinhoitajan kunnalta. Isommat perheet sai kaksikin yhtä aikaa.
Meilläkin oli kodinhoitaja viisi viikkoa, kun kotirouva-äitini kävi suonikohjuleikkauksessa. Ja meistä lapsista oli nuorinkin jo kahdeksan.
Eivät todella saaneet. Kodinhoitajat olivat ongelmaperheille tai sitten on käytetty hyväveliverkostoja.
Olen syntynyt 50-luvulla isä sotainvalidi ja äiti lotta ja 5 lasta, ikinä ei lapsuudessa ollut meillä kotona kunnallista kodinhoitajaa.
Sama 70-luvulla, kun omat lapset syntyivät tai 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa kun lastenlapset syntyivät.
En ymmärrä, miksi levittää virheellistä tietoa. Ketä se hyödyttää?
Kyllä todellakin sai. Minä olen syntynyt 1960 ja sai ihan vain soittamalla. Myös terveydenhoitaja ja kunnanlääkäri oli tilattavissa kotiin. Tämä nimenomaan 70-luvulla, monta kertaa oli meilläkin. Vaikka siis minäkin olin jo teini.
Eikä oltu mikään ongelmaperhe. Isä talousneuvos.
Hyväveliverkosto tai trolli?
Aivan tavallinen lapsiperhe. Tämä asia on myös täällä käsitelty jo moneen kertaan: Ihan sama kokemus kaikilla. Ennen 90-luvun lamaa kunnilta sai helposti kodinhoitajan, heitä sai isoon perheeseen jopa kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tämän tyyppisissä keskusteluissa sitä, ettei lähiomaiselta voisi puoleen vuoteen pyytää kahta kertaa auttamaan jossakin asiassa parin tunnin pätkää... siis eikö nämä "ei lapsia isovanhempien hoidettavaksi"-huutelijat ikinä saa apua keneltäkään eivätkä ikinä auta ketään missään? Yleensä ihmissuhteet perustuvat jonkinlaiseen vastavuoroisuuteen...
Samaa mietin. Siis suhtautuvatko nämä ihmiset myös kaikkiin omiin läheisiinsä tällaisella kylmäkiskoisuudella vai onko kyse siitä että heillä ei ole ensimmäistäkään läheistä, ja siksi huutavat täällä katkerina. Myös mielenkiintoista että ilmeisesti sama eläkeläisten sukupolvi, joka on itse tyypillisesti saanut lastenhoidossa aikoinaan runsaasti apua omilta vanhemmiltaan, sättii nykyäitejä ja on kovasti sitä mieltä että ihan yksin on pärjättävä.
Mitä apua me olemme saaneet? Meillä molemmat mummut olivat työelämässä siihen kunnes lapseni olivat jo isoja koululaisia. Lapsellista esittää tuommoinen heitto jolla ei ole mitään katetta. Minun omassa lapsuudessani myös isovanhemmat olivat töissä ku. Me olimme pieniä ja niin olivat pakon edessä äitimmekin, äitiysloma taisi lla kuukauden, vai oliko vain pari viikkoa, sitten joku teini otettiin hoitamaan, ei ollut mitään päiväkoteja eikä perhepäivähoitaja. Nuorin veljeni, 1969 oli perhepäivähoidossa kåsiitä alkaen kun täytti 2 v.
Sinun aikanasi kunnalta saattoi tilata kodinhoitajan.
Ja vanhemmuuden vaatimukset oli olemattomat. Kunhan suunnilleen hengissä säilyi.
Kodinhoitajia saivat vain yksihuoltajat ja ongelmaperheet, eivät normaalit ihmiset.
Ihan tavalliset lapsiperheet sai kodinhoitajan kunnalta. Isommat perheet sai kaksikin yhtä aikaa.
Meilläkin oli kodinhoitaja viisi viikkoa, kun kotirouva-äitini kävi suonikohjuleikkauksessa. Ja meistä lapsista oli nuorinkin jo kahdeksan.
Eivät todella saaneet. Kodinhoitajat olivat ongelmaperheille tai sitten on käytetty hyväveliverkostoja.
Olen syntynyt 50-luvulla isä sotainvalidi ja äiti lotta ja 5 lasta, ikinä ei lapsuudessa ollut meillä kotona kunnallista kodinhoitajaa.
Sama 70-luvulla, kun omat lapset syntyivät tai 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa kun lastenlapset syntyivät.
En ymmärrä, miksi levittää virheellistä tietoa. Ketä se hyödyttää?
Kyllä todellakin sai. Minä olen syntynyt 1960 ja sai ihan vain soittamalla. Myös terveydenhoitaja ja kunnanlääkäri oli tilattavissa kotiin. Tämä nimenomaan 70-luvulla, monta kertaa oli meilläkin. Vaikka siis minäkin olin jo teini.
Eikä oltu mikään ongelmaperhe. Isä talousneuvos.
Hyväveliverkosto tai trolli?
Aivan tavallinen lapsiperhe. Tämä asia on myös täällä käsitelty jo moneen kertaan: Ihan sama kokemus kaikilla. Ennen 90-luvun lamaa kunnilta sai helposti kodinhoitajan, heitä sai isoon perheeseen jopa kaksi.
Ehkä jossain maaseudulla.
Siinä vaiheessa kun omat vanhemmat alkavat kinuamalla kinuamaan lapsenlapsia niin voisi kysyä voisitko sitten hoitaa välillä lapsenlapsiasi. Katso sitten ilmettä. Ja voi olla että kinuamiset loppuu siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tämän tyyppisissä keskusteluissa sitä, ettei lähiomaiselta voisi puoleen vuoteen pyytää kahta kertaa auttamaan jossakin asiassa parin tunnin pätkää... siis eikö nämä "ei lapsia isovanhempien hoidettavaksi"-huutelijat ikinä saa apua keneltäkään eivätkä ikinä auta ketään missään? Yleensä ihmissuhteet perustuvat jonkinlaiseen vastavuoroisuuteen...
Samaa mietin. Siis suhtautuvatko nämä ihmiset myös kaikkiin omiin läheisiinsä tällaisella kylmäkiskoisuudella vai onko kyse siitä että heillä ei ole ensimmäistäkään läheistä, ja siksi huutavat täällä katkerina. Myös mielenkiintoista että ilmeisesti sama eläkeläisten sukupolvi, joka on itse tyypillisesti saanut lastenhoidossa aikoinaan runsaasti apua omilta vanhemmiltaan, sättii nykyäitejä ja on kovasti sitä mieltä että ihan yksin on pärjättävä.
Mitä apua me olemme saaneet? Meillä molemmat mummut olivat työelämässä siihen kunnes lapseni olivat jo isoja koululaisia. Lapsellista esittää tuommoinen heitto jolla ei ole mitään katetta. Minun omassa lapsuudessani myös isovanhemmat olivat töissä ku. Me olimme pieniä ja niin olivat pakon edessä äitimmekin, äitiysloma taisi lla kuukauden, vai oliko vain pari viikkoa, sitten joku teini otettiin hoitamaan, ei ollut mitään päiväkoteja eikä perhepäivähoitaja. Nuorin veljeni, 1969 oli perhepäivähoidossa kåsiitä alkaen kun täytti 2 v.
Sinun aikanasi kunnalta saattoi tilata kodinhoitajan.
Ja vanhemmuuden vaatimukset oli olemattomat. Kunhan suunnilleen hengissä säilyi.
Kodinhoitajia saivat vain yksihuoltajat ja ongelmaperheet, eivät normaalit ihmiset.
Ihan tavalliset lapsiperheet sai kodinhoitajan kunnalta. Isommat perheet sai kaksikin yhtä aikaa.
Meilläkin oli kodinhoitaja viisi viikkoa, kun kotirouva-äitini kävi suonikohjuleikkauksessa. Ja meistä lapsista oli nuorinkin jo kahdeksan.
Niin, äitisi oli leikkauksessa. Ei niitä kodinhoitajia normaaliin arkeen saanut.
Kaikkiin mahdollisiin hätätilanteisiin sai. Lyhyelläkin varoajalla. Pitkäksi aikaa.
Nykyään ei saa.
Jos kodinhoitajat tuli jopa kaksin kappalein ja sai lyhyellä varoitusajalla, niin kodinhoitajia on täytynyt olla satojatuhansia, ellei miljoonia reservissä. Kuka heidän palkkansa maksoi?
Ja miten heitä ehdittiin kouluttaa, kun osa on täynyt siirtyä eläkkeelle tai vaihtaneet alaa ja koulutus kesti useamman vuoden.
Vielä 90-luvulle saakka syntyi paljon lapsia, monin kertaisesti kuin nykyään, koska suuret ikäluokat, sekä 50-70-syntyneet olivat parhaassa synnytysiässä.
Ei mene minun järkeen, jos jokaiseen perheen sai jopa pari kodinhoitajaa ja oli yhden puhelinsoiton päässä.
Ja perheitä oli useampi miljoona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tämän tyyppisissä keskusteluissa sitä, ettei lähiomaiselta voisi puoleen vuoteen pyytää kahta kertaa auttamaan jossakin asiassa parin tunnin pätkää... siis eikö nämä "ei lapsia isovanhempien hoidettavaksi"-huutelijat ikinä saa apua keneltäkään eivätkä ikinä auta ketään missään? Yleensä ihmissuhteet perustuvat jonkinlaiseen vastavuoroisuuteen...
Samaa mietin. Siis suhtautuvatko nämä ihmiset myös kaikkiin omiin läheisiinsä tällaisella kylmäkiskoisuudella vai onko kyse siitä että heillä ei ole ensimmäistäkään läheistä, ja siksi huutavat täällä katkerina. Myös mielenkiintoista että ilmeisesti sama eläkeläisten sukupolvi, joka on itse tyypillisesti saanut lastenhoidossa aikoinaan runsaasti apua omilta vanhemmiltaan, sättii nykyäitejä ja on kovasti sitä mieltä että ihan yksin on pärjättävä.
Mitä apua me olemme saaneet? Meillä molemmat mummut olivat työelämässä siihen kunnes lapseni olivat jo isoja koululaisia. Lapsellista esittää tuommoinen heitto jolla ei ole mitään katetta. Minun omassa lapsuudessani myös isovanhemmat olivat töissä ku. Me olimme pieniä ja niin olivat pakon edessä äitimmekin, äitiysloma taisi lla kuukauden, vai oliko vain pari viikkoa, sitten joku teini otettiin hoitamaan, ei ollut mitään päiväkoteja eikä perhepäivähoitaja. Nuorin veljeni, 1969 oli perhepäivähoidossa kåsiitä alkaen kun täytti 2 v.
Sinun aikanasi kunnalta saattoi tilata kodinhoitajan.
Ja vanhemmuuden vaatimukset oli olemattomat. Kunhan suunnilleen hengissä säilyi.
Kodinhoitajia saivat vain yksihuoltajat ja ongelmaperheet, eivät normaalit ihmiset.
Ihan tavalliset lapsiperheet sai kodinhoitajan kunnalta. Isommat perheet sai kaksikin yhtä aikaa.
Meilläkin oli kodinhoitaja viisi viikkoa, kun kotirouva-äitini kävi suonikohjuleikkauksessa. Ja meistä lapsista oli nuorinkin jo kahdeksan.
Niin, äitisi oli leikkauksessa. Ei niitä kodinhoitajia normaaliin arkeen saanut.
Kaikkiin mahdollisiin hätätilanteisiin sai. Lyhyelläkin varoajalla. Pitkäksi aikaa.
Nykyään ei saa.
Jos kodinhoitajat tuli jopa kaksin kappalein ja sai lyhyellä varoitusajalla, niin kodinhoitajia on täytynyt olla satojatuhansia, ellei miljoonia reservissä. Kuka heidän palkkansa maksoi?
Ja miten heitä ehdittiin kouluttaa, kun osa on täynyt siirtyä eläkkeelle tai vaihtaneet alaa ja koulutus kesti useamman vuoden.Vielä 90-luvulle saakka syntyi paljon lapsia, monin kertaisesti kuin nykyään, koska suuret ikäluokat, sekä 50-70-syntyneet olivat parhaassa synnytysiässä.
Ei mene minun järkeen, jos jokaiseen perheen sai jopa pari kodinhoitajaa ja oli yhden puhelinsoiton päässä.
Ja perheitä oli useampi miljoona.
Isoihin perheisiin sai kaksi. Opettele lukemaan.
Tuo loppui sitten 90-luvun lamaan.
Ei mikään ihme ettei sinun kanssasi haluta olla tekemisissä. Vaikutat vastenmieliseltä.