Isoäiti ei olekaan kiinnostunut lapsenlapsestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette vain palkkaa lastenhoitoapua? Toki se maksaa, mutta jos hoidolle on tarvetta vain muutaman kerran vuodessa niin luulisi että taloutenne kestää sen. Esim. moni opiskelija on lisätienestejä vailla.

Kävikö mielessä että osa meistä ihmisistä pistää myös jonkinlaisen painoarvon lapsen ja isovanhemmat väliselle suhteelle? Että olisi kiva jos sellainen on ylipäätään olemassa? Jonkun ventovieraan lapsenlikan apu on täysin eri asia. Mutta tästä keskustelusta kyllä huomaa että ilmeisesti valtaosa ihmisistä on niin kyynisiä että tällainen ajatus toimivista ja läheisistä perhesuhteista ei tule edes mieleen. Ypöyksin pitää pärjätä. Ja sitten ihmetellään kun Suomessa vanhukset on yksinäisiä kun samaan aikaan suhtautuminen omiin lapsiin ja lapsenlapsiin on tätä.

Vaatiiko se suhde sitä, että lapsen vanhempi ei voi olla paikalla? Millä tavalla lapsen äidin tai isän läsnäolo estää lapsen suhteen kehittymisen isovanhempiin?

Nyt on niin sekavaa etten valitettavasti osaa vastata. Yleensä lastenhoitoapua pyydetään juuri siksi ettei voida olla paikalla. Mutta sulla on selvästi joku ihan oma agenda tässä keskustelussa, joten antaa olla.

Siis sun mielestä suhde lapsenlapsen ei voi muodostua muulla tavalla kuin lastenvahtina?

Rautalangasta: Itse muodostin suhteeni vaariin kyläilemällä ja mökkeilemällä vaarin kanssa. Muu perhe oli mukana, joten vaari ei ollut hoitoavun vuoksi meidän kanssa vaan siksi, että vietettiin perheenä aikaa yhdessä vaarin kanssa.

Meillä on juuri tuo linja että isoäitihän ei ole ilmainen piika.

Siis edes kotitöitä ei saa tehdä kun hän on meillä. Ei kuitenkaan edes tervehdi minua tullessaan vaan painuu suoraan ovelta ohi.

Minun siis odotetaan istuvan samassa huoneessa kädet sylissä sen vierailun ajan kuin huonekalu.

Koska missään tapauksessa en saa hyötyä hänestä. Kerran pyysin auttamaan että saisin lasten askartelupöydän kannettua alakerrasta. Hän äyski että hän oli tullut olemaan lasten kanssa!

Edellisen kerran kun näin hänet, oli tulossa kutsumatta meille, mutta pakkasin lapset autoon ja sanoin että pn menoa, sorry.

Enkä edes kyytiä tarjonnut. Kun en ole piika.

Tämä keskustelu maalaa kyllä melko murheellisten kuvan suomalaisesta perhekäsityksestä. Eipä tarvitse kauheasti ihmetellä, miksi meillä on kansainvälisten tutkimusten mukaan maailman uupuneimmat vanhemmat ja miksi sitten vastaavasti niin monet eläkeläiset on masentuneita ja yksinäisiä. Niin makaa kuin petaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäidin tehtävä ei ole hoitaa lapsenlasta!

Oletko ap ikinä pyytänyt äitiäsi käymään ihan vaan kylässä vaikka kahvilla?

Jos olet vailla vain lastenhoitoapua niin ymmärrän täysin äitisi suuttumuksen.

Miksi vedät tuollaisia johtopäätöksiä vaikka mikään aloituksessa ei viittaa siihen? Pari kertaa puolen vuoden aikana pyydetty apua pariksi tunniksi, kuulostaako täysin kohtuuttomalta sinusta? Ihme riehumista.

Täällä ei riehu muut kuin sinä. Olen 71- v eläkeläinen. Lapsia 4, jotka tietysti aikuisia. Yhden ainoan kerran on minun äitini (nyt jo edesmennyt) käynyt hoitamassa lapsiani, kun meni sairaalassa minulla lähes koko päivä pienen toimenpiteen takia. Eipä ole tullut kertaakaan siitä häntä syyllistää eikä mieltäni pahoittaa. Äitini oli itse kolmen lapsen yksinhuoltaja, joten katson kyllä hänen tehneen osansa lastenhoidossa. Omat lapseni olivat työssä ollessani päiväkodissa ja muutoin hoidettiin itse. Ei se niin kamalaa ollut. Minulla on nyt yksi lapsenlapsi, jota kyllä tapaan viikoittain ja jonkin verran olen häntä hoitanutkin, mutta kyllä täytyy todeta, että taaperon perässä pysyminen ottaa voimille ja olen tyytyväinen, kun lapseni perhe huomio ikäni ja kuntoni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoäidin tehtävä ei ole hoitaa lapsenlasta!

Oletko ap ikinä pyytänyt äitiäsi käymään ihan vaan kylässä vaikka kahvilla?

Jos olet vailla vain lastenhoitoapua niin ymmärrän täysin äitisi suuttumuksen.

Miksi vedät tuollaisia johtopäätöksiä vaikka mikään aloituksessa ei viittaa siihen? Pari kertaa puolen vuoden aikana pyydetty apua pariksi tunniksi, kuulostaako täysin kohtuuttomalta sinusta? Ihme riehumista.

Täällä ei riehu muut kuin sinä. Olen 71- v eläkeläinen. Lapsia 4, jotka tietysti aikuisia. Yhden ainoan kerran on minun äitini (nyt jo edesmennyt) käynyt hoitamassa lapsiani, kun meni sairaalassa minulla lähes koko päivä pienen toimenpiteen takia. Eipä ole tullut kertaakaan siitä häntä syyllistää eikä mieltäni pahoittaa. Äitini oli itse kolmen lapsen yksinhuoltaja, joten katson kyllä hänen tehneen osansa lastenhoidossa. Omat lapseni olivat työssä ollessani päiväkodissa ja muutoin hoidettiin itse. Ei se niin kamalaa ollut. Minulla on nyt yksi lapsenlapsi, jota kyllä tapaan viikoittain ja jonkin verran olen häntä hoitanutkin, mutta kyllä täytyy todeta, että taaperon perässä pysyminen ottaa voimille ja olen tyytyväinen, kun lapseni perhe huomio ikäni ja kuntoni.

Se että pyytää kaksi kertaa auttamaan yhden lapsen hoidossa ei ole millään tavalla kohtuutonta.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettii, miten moni nainen haluaa lapsia, mutta kun niitä lapsia tulee, niiden kanssa oleminen ei huvitakaan, vaan on ärsyttävää. Eli eipä yllätä isoäidinkään reaktio. Hän on sentään jo lapsensa hoitanut ja voi nyt valita.

Tässähän nimenomaan sanottiin et isoäiti oli toivonut lapsenlapsia nytkö olis ei kiinnosta. Tekin olette varmaan sitä sukupolvea kun kakarat suurinpiirtein asu mummoloissa nyt sit haukutaan nykyäidit jos haluaa joskus apua.

Suurimmalla osalla ei ole mitään apua isovanhemmista, koska asuvat kaukana ja ihan itse on joutunut rakentamaan tukiverkostot.

Normaaliin elämään kuuluu itsenäistyä ja muuttaa kotinurkista opiskelun ja työn perässä muualle ja ottaa vastuu elämästään ja perheestään.

Meillä isovanhemmat asuvat 1300km päässä ja toiset 600km.

Ja silti meillä kaikilla, myös lapsilla on läheiset ja lämpimät välit, vaikka tavataan kerran pari vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teit sitten jonkun toisen mieliksi sen lapsesi kun _niin kovin haluttiin_ :D

Ei käynyt mielessä, että ne isovanhemmat ei ole automaattisesti lapsiparkki ja siitä ah, niin ihanasta kiljuvasta sinappikooneesta olet ekat 18 vuotta vastuussa ja kuolemaasi asti huolissaan.

Haista sinä pitkä ripuli, selvästi et ymmärtänyt mitään lukemastasi.

Et vaikuta kovin kohteliaalta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä on. Kaverillani on kaksi pientä lasta, joiden mummo vetoaa siihen ettei ehdi lastenhoitoavuksi koska asuu niin kaukana (20 km). Kuitenkin hän käy vajaan kilometrin päässä työväenopistolla harrastamassa pari kertaa viikossa. Sanoisin että sitten on kyllä myöhemmin turha rutista että välit on etäiset jos ei kiinnosta olla raskaimmassa pikkulapsivaiheessa avuksi.

Missä on lasten vaarit?

Meillä pappa auttoi, mummo ei.

Vierailija kirjoitti:

Miksette vain palkkaa lastenhoitoapua? Toki se maksaa, mutta jos hoidolle on tarvetta vain muutaman kerran vuodessa niin luulisi että taloutenne kestää sen. Esim. moni opiskelija on lisätienestejä vailla.

Ja sen lastenhoitajan palkankin suurimmaksi osaksi maksaisi yhteiskunta, kun sen voi laittaa verotukseen kotitalousvähennyksenä verotukseen ja vastaavan summan maksaa vähemmän veroa. Kahden vanhemman taloudessa se on 7000€ vuosi.

Ihmettelen tämän tyyppisissä keskusteluissa sitä, ettei lähiomaiselta voisi puoleen vuoteen pyytää kahta kertaa auttamaan jossakin asiassa parin tunnin pätkää... siis eikö nämä "ei lapsia isovanhempien hoidettavaksi"-huutelijat ikinä saa apua keneltäkään eivätkä ikinä auta ketään missään? Yleensä ihmissuhteet perustuvat jonkinlaiseen vastavuoroisuuteen...

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli mahdollista jäädä ennenaikaiselle eläkkeelle. Lapsenlapseni olivat 5 v. ja 1,5 v. Vanhempi lapsista oli päiväkodissa 4 pv/vko ja 1pv/vko meillä, nuorempi oli 5 pv/vko meillä. Näin syksystä kesään.

Vaarikin jäi kokonaan eläkkeelle (oli osa-aikaeläkkeellä 2pv/vko), kun huomasi kuinka mukavaa lasten kanssa puuhailu oli! 

Meillä oli näin hyvä "tuuri"!

Ihanat isovanhemmat! Pieni puolitoistavuotias saa olla isovanhempien luona eikä ruuhkaisessa päiväkodissa, mieletön tilaisuus

Vierailija kirjoitti:

Nykyeläkeläiset on aika erilaisia kuin vanhempiensa sukupolvi. 30-luvulla syntynyt mummoni osallistui hyvin aktiivisesti kymmenen lapsenlapsensa hoitoon ja selvästi nautti siitä että sai olla avuksi. Suhteet oli hyvin tiiviit. Tämä nykyinen 50-luvulla syntynyt eläkeläispolvi on hedonistisempaa ja vähemmän perhekeskeistä. Perhe-elämää tykätään kyllä suitsuttaa ja esitellä jälkikasvun saavutuksia somessa, mutta mieluummin nämä ovat kuitenkin jossain etelässä lomailemassa tai mökillä kuin viettäisivät aikaa sen muka kaivatun lapsenlapsen kanssa.

Eiköhän 50-luvulla syntyneiden lapset ole jo mummoiässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette vain palkkaa lastenhoitoapua? Toki se maksaa, mutta jos hoidolle on tarvetta vain muutaman kerran vuodessa niin luulisi että taloutenne kestää sen. Esim. moni opiskelija on lisätienestejä vailla.

Ja sen lastenhoitajan palkankin suurimmaksi osaksi maksaisi yhteiskunta, kun sen voi laittaa verotukseen kotitalousvähennyksenä verotukseen ja vastaavan summan maksaa vähemmän veroa. Kahden vanhemman taloudessa se on 7000€ vuosi.

Luotettavaa hoitajaa ei välttämättä löydä. Ainakaan nopealla aikataululla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyeläkeläiset on aika erilaisia kuin vanhempiensa sukupolvi. 30-luvulla syntynyt mummoni osallistui hyvin aktiivisesti kymmenen lapsenlapsensa hoitoon ja selvästi nautti siitä että sai olla avuksi. Suhteet oli hyvin tiiviit. Tämä nykyinen 50-luvulla syntynyt eläkeläispolvi on hedonistisempaa ja vähemmän perhekeskeistä. Perhe-elämää tykätään kyllä suitsuttaa ja esitellä jälkikasvun saavutuksia somessa, mutta mieluummin nämä ovat kuitenkin jossain etelässä lomailemassa tai mökillä kuin viettäisivät aikaa sen muka kaivatun lapsenlapsen kanssa.

Eiköhän 50-luvulla syntyneiden lapset ole jo mummoiässä.

Oletko päässyt peruskoulun läpi noilla laskutaidoilla? Molemmat vanhempani ovat 50-luvulla syntyneitä, itse olen 36. Kyllähän tässä jo keski-ikäistyminen siintää horisontissa, mutta mummoikäiseksi sanominen on vähän paksua.

Minä en saanut lastenhoitoapua äidiltäni edes silloin, kun menin sairaalaan koepalojen ottoon. Jouduin täysin vieraan ihmisen palkkaamaan, jotta pääsin sinne toimenpiteeseen ilman lapsia.

Koepala näytti syöpäsoluja. Silloin kun leikattiin päiväkirurgisesti sain sentään 5h apua lasten kanssa. Feikkasin sairaalassa olevani hyvänkuntoinen, niin että pääsin kotiin lasten luo, ja vanhemaat pääsi sieltä pois. En edes kertonut heille, että ohjeiden mukaan minun olisi kuulunut olla aikuista seuraa vuorokauden.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän negatiivista porukkaa täällä. Itselleni on ihan selvää, että omien lasten tukeminen ei pääty siihen kun he täyttävät 18 ja että pikkulapsiaika on niin raskas vaihe elämässä, että silloin autetaan missä vaan voidaan. Ja se on ohi niin silmänräpäyksessä, että jos ei siinä kohtaa halua osallistua mitenkään niin on aika turha kuvitella että siihen lapseen olisi kovin erityistä suhdetta enää myöhemmin. Olen ajatellut tämän olevan niin selvää kaikille joilla on lapsia että tuli vähän sellainen vaikutelma että täällä on lähinnä lapsettomat taas huutamassa.

Olen 70v ja eläkkeellä sh työstä 45v työrupeaman jälkeen, terveys reistailee, selkä sökö, selkärangassa voimakasta kulumista, samoin käsissä. Jatkuvaa särkyä ja kipua.

Minulla seitsemän lastenlasta, jos jokaista joutuisin hoitamaan kerran kuukaudessa, se tarkoittaisi 2x viikossa lapsenhoito vuoroa viikossa.

Vaikka rakastan ylikaiken lastenlapsia, en jaksa heitä hoitaa ja se olisi myös lapsille suuri turvallisuusriski, sillä ikä tuo monia haasteita esim. reaglintikyky alentunut, näkö ja kuulo heikentynyt, samoin lihavoima jne.

Ja olen kuulema myös suuri riski liikenteessä ja yli 60v riski aiheuttaa onnettomuus liikenteessä on moninkertaistunut.

Ja siksi kaikilta alkaen 70v tarkistetaan ajokyky ja auton ajo-oikeus ja joudun luovuttamaan kaikki terv.tietoni ja sairaustietoni Trafille, joka päättää auton ajo-oikeuden määräajaksi kerrallaan.

Kommentteja lukiessani koen itseni onnekkaasti, sillä minulta ei edes pyydetä kuin Hätätapauksessa lastenlapsien hoitoapua ja tänä vuonna sitä ei ole vielä tapahtunut kertaakaan ja näin lapset ovat turvassa, tilannetajun ymmärtävät vanhemmat eivät tietentahtoen altista vaaraan ja uhkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tämän tyyppisissä keskusteluissa sitä, ettei lähiomaiselta voisi puoleen vuoteen pyytää kahta kertaa auttamaan jossakin asiassa parin tunnin pätkää... siis eikö nämä "ei lapsia isovanhempien hoidettavaksi"-huutelijat ikinä saa apua keneltäkään eivätkä ikinä auta ketään missään? Yleensä ihmissuhteet perustuvat jonkinlaiseen vastavuoroisuuteen...

Samaa mietin. Siis suhtautuvatko nämä ihmiset myös kaikkiin omiin läheisiinsä tällaisella kylmäkiskoisuudella vai onko kyse siitä että heillä ei ole ensimmäistäkään läheistä, ja siksi huutavat täällä katkerina. Myös mielenkiintoista että ilmeisesti sama eläkeläisten sukupolvi, joka on itse tyypillisesti saanut lastenhoidossa aikoinaan runsaasti apua omilta vanhemmiltaan, sättii nykyäitejä ja on kovasti sitä mieltä että ihan yksin on pärjättävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän negatiivista porukkaa täällä. Itselleni on ihan selvää, että omien lasten tukeminen ei pääty siihen kun he täyttävät 18 ja että pikkulapsiaika on niin raskas vaihe elämässä, että silloin autetaan missä vaan voidaan. Ja se on ohi niin silmänräpäyksessä, että jos ei siinä kohtaa halua osallistua mitenkään niin on aika turha kuvitella että siihen lapseen olisi kovin erityistä suhdetta enää myöhemmin. Olen ajatellut tämän olevan niin selvää kaikille joilla on lapsia että tuli vähän sellainen vaikutelma että täällä on lähinnä lapsettomat taas huutamassa.

Olen 70v ja eläkkeellä sh työstä 45v työrupeaman jälkeen, terveys reistailee, selkä sökö, selkärangassa voimakasta kulumista, samoin käsissä. Jatkuvaa särkyä ja kipua.

Minulla seitsemän lastenlasta, jos jokaista joutuisin hoitamaan kerran kuukaudessa, se tarkoittaisi 2x viikossa lapsenhoito vuoroa viikossa.

Vaikka rakastan ylikaiken lastenlapsia, en jaksa heitä hoitaa ja se olisi myös lapsille suuri turvallisuusriski, sillä ikä tuo monia haasteita esim. reaglintikyky alentunut, näkö ja kuulo heikentynyt, samoin lihavoima jne.

Ja olen kuulema myös suuri riski liikenteessä ja yli 60v riski aiheuttaa onnettomuus liikenteessä on moninkertaistunut.

Ja siksi kaikilta alkaen 70v tarkistetaan ajokyky ja auton ajo-oikeus ja joudun luovuttamaan kaikki terv.tietoni ja sairaustietoni Trafille, joka päättää auton ajo-oikeuden määräajaksi kerrallaan.

Kommentteja lukiessani koen itseni onnekkaasti, sillä minulta ei edes pyydetä kuin Hätätapauksessa lastenlapsien hoitoapua ja tänä vuonna sitä ei ole vielä tapahtunut kertaakaan ja näin lapset ovat turvassa, tilannetajun ymmärtävät vanhemmat eivät tietentahtoen altista vaaraan ja uhkaan.

Kai tajuat että on myös runsaasti isovanhempia joiden tilanne ei ole tuo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän negatiivista porukkaa täällä. Itselleni on ihan selvää, että omien lasten tukeminen ei pääty siihen kun he täyttävät 18 ja että pikkulapsiaika on niin raskas vaihe elämässä, että silloin autetaan missä vaan voidaan. Ja se on ohi niin silmänräpäyksessä, että jos ei siinä kohtaa halua osallistua mitenkään niin on aika turha kuvitella että siihen lapseen olisi kovin erityistä suhdetta enää myöhemmin. Olen ajatellut tämän olevan niin selvää kaikille joilla on lapsia että tuli vähän sellainen vaikutelma että täällä on lähinnä lapsettomat taas huutamassa.

Olen 70v ja eläkkeellä sh työstä 45v työrupeaman jälkeen, terveys reistailee, selkä sökö, selkärangassa voimakasta kulumista, samoin käsissä. Jatkuvaa särkyä ja kipua.

Minulla seitsemän lastenlasta, jos jokaista joutuisin hoitamaan kerran kuukaudessa, se tarkoittaisi 2x viikossa lapsenhoito vuoroa viikossa.

Vaikka rakastan ylikaiken lastenlapsia, en jaksa heitä hoitaa ja se olisi myös lapsille suuri turvallisuusriski, sillä ikä tuo monia haasteita esim. reaglintikyky alentunut, näkö ja kuulo heikentynyt, samoin lihavoima jne.

Ja olen kuulema myös suuri riski liikenteessä ja yli 60v riski aiheuttaa onnettomuus liikenteessä on moninkertaistunut.

Ja siksi kaikilta alkaen 70v tarkistetaan ajokyky ja auton ajo-oikeus ja joudun luovuttamaan kaikki terv.tietoni ja sairaustietoni Trafille, joka päättää auton ajo-oikeuden määräajaksi kerrallaan.

Kommentteja lukiessani koen itseni onnekkaasti, sillä minulta ei edes pyydetä kuin Hätätapauksessa lastenlapsien hoitoapua ja tänä vuonna sitä ei ole vielä tapahtunut kertaakaan ja näin lapset ovat turvassa, tilannetajun ymmärtävät vanhemmat eivät tietentahtoen altista vaaraan ja uhkaan.

Ap pyysi kaksi kertaa puolessa vuodessa. Ei kerran kuukaudessa.

Eli lapsesi on jo pkoti-ikäinen ja nyt vasta alat luomaan hoitosuhde mummin ja lapsen välille? Eli onko lapsi jo kolme täyttänyt? Vai oletko vienyt alle vuoden vanhan pkotiin? Suhde pitää luoda alusta asti vähitellen, ei niin, että naps, nyt pitää alkaa hoitelemaan. Jännä, että aikaa on kulunut ja sinä puhut yllätyksestä. Voi olla, että mummu on täyttänyt aikansa muuten eikä nyt enää halua luopua ohjelmastaan, minä on ymmärrettävää. Myös mummujen pitää saada toiveet hyvissä ajoin, vähintään viikkoa ennen. Hätätapauksessa tietysti heti.