Isoäiti ei olekaan kiinnostunut lapsenlapsestaan.

olis kannattanut kortonkia käyttää jos et pentuasi kykene hoitamaan eikä syyllistää muita.

Vierailija kirjoitti:

Lasteni isoäidit, nyt jos kuolleita molemmat, eivät koskaan hoitaneet lapsiani. En silti epäillyt, että eivät olisi kiinnostuneita heistä.

Entä isoisät? Missä he olivat?

Vierailija kirjoitti:

Itse en uskalla ottaa ollenkaan lapsia hoitoon, en vieraiden enkä omien lasten. En pysty juoksemaan ja olen muutenkin jo liikkeissäni hidas. Jos lapsi ei tottele ja lähtee juoksemaan ajotielle, en pysty pelastamaan häntä.

Tähän samaan lopui myös kälyni lastenhoitoau omalle tyttärelleen: lapsenlapsi oli lähtenyt vilkasliikenteisessä Helsingissä juoksemaan raitiovaunukiskoille. Onneksi joku sivullinen oli napannut lapsen syliinsä turvaan. Lapsen isoäitikään ei saanut sydänkohtausta eikä pilepsiakohtausta, vaikka on epileptikko,

Meidän lapset isovanhempi on tuossa kunnossa (jalkavammaa ym. todella vaikeaa liikkua edes kävellen). Hän kuulemma pystyisi aivan hyvin hoitamaan lapsiamme 3v ja 5v.

Monesti olen miettinyt, että luotanko arviokykyyn edes kun ovat isompia, kun ei itse näe mitään riskejä tuossa.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap. Mulla oli ihana anoppi, joka hoiti välillä lastamme. Harmi, että hän kuoli liian aikaisin. Omaa edesmennyttä äitiäni ei me lapset saati lapsenlapset kiinnostaneet yhtään. Ehkä äitisi on vain halunnut mummoksi, kun muutkin ikäisensä naiskaverit ovat mummoja. Sellaisiakin valitettavasti on.

Tää tuntuu olevan aika monella perimmäinen motiivi. Se status pitää saada ikään kuin se olisi oma saavutus, mutta ei se lapsi niinkään kiinnosta.

Kantsii tehdä lapset ajoissa niin mummit ja papat ei ole huonossa kunnossa.

Tätä se teettää, kun lapset saadaan yli 40-vuotiaina. Isovanhemmat ovat jo huonossa hapessa tai kuolleet.

Vierailija kirjoitti:

Teit sitten jonkun toisen mieliksi sen lapsesi kun _niin kovin haluttiin_ :D

Ei käynyt mielessä, että ne isovanhemmat ei ole automaattisesti lapsiparkki ja siitä ah, niin ihanasta kiljuvasta sinappikooneesta olet ekat 18 vuotta vastuussa ja kuolemaasi asti huolissaan.

Haista sinä pitkä ripuli, selvästi et ymmärtänyt mitään lukemastasi.

Vierailija kirjoitti:

Tätä se teettää, kun lapset saadaan yli 40-vuotiaina. Isovanhemmat ovat jo huonossa hapessa tai kuolleet.

Missä niin luki? Äärimmäisen harva ensisynnyttäjä on nelikymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Nykyeläkeläiset on aika erilaisia kuin vanhempiensa sukupolvi. 30-luvulla syntynyt mummoni osallistui hyvin aktiivisesti kymmenen lapsenlapsensa hoitoon ja selvästi nautti siitä että sai olla avuksi. Suhteet oli hyvin tiiviit. Tämä nykyinen 50-luvulla syntynyt eläkeläispolvi on hedonistisempaa ja vähemmän perhekeskeistä. Perhe-elämää tykätään kyllä suitsuttaa ja esitellä jälkikasvun saavutuksia somessa, mutta mieluummin nämä ovat kuitenkin jossain etelässä lomailemassa tai mökillä kuin viettäisivät aikaa sen muka kaivatun lapsenlapsen kanssa.

Lue tuo viesti 14, niin tiesät miksi on näin.

Miksette vain palkkaa lastenhoitoapua? Toki se maksaa, mutta jos hoidolle on tarvetta vain muutaman kerran vuodessa niin luulisi että taloutenne kestää sen. Esim. moni opiskelija on lisätienestejä vailla.

En minäkään ymmärrä, miksi jonkun suhde lapsen mummoon on kiinni siitä, hoitaako mummo muutaman kerran vuodessa vai ei.

Onko ainoa toimiva suhde tosiaan vain hyötysuhde?

En lapsena ollut ikinä ainoan elossa olleen isovanhemman hoidossa. Meillä oli silti hyvät välit. Vanhemmat huolehtivat meistä silloin kun nähtiin eikä vaatineet isovanhempaa hoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksette vain palkkaa lastenhoitoapua? Toki se maksaa, mutta jos hoidolle on tarvetta vain muutaman kerran vuodessa niin luulisi että taloutenne kestää sen. Esim. moni opiskelija on lisätienestejä vailla.

Kävikö mielessä että osa meistä ihmisistä pistää myös jonkinlaisen painoarvon lapsen ja isovanhemmat väliselle suhteelle? Että olisi kiva jos sellainen on ylipäätään olemassa? Jonkun ventovieraan lapsenlikan apu on täysin eri asia. Mutta tästä keskustelusta kyllä huomaa että ilmeisesti valtaosa ihmisistä on niin kyynisiä että tällainen ajatus toimivista ja läheisistä perhesuhteista ei tule edes mieleen. Ypöyksin pitää pärjätä. Ja sitten ihmetellään kun Suomessa vanhukset on yksinäisiä kun samaan aikaan suhtautuminen omiin lapsiin ja lapsenlapsiin on tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette vain palkkaa lastenhoitoapua? Toki se maksaa, mutta jos hoidolle on tarvetta vain muutaman kerran vuodessa niin luulisi että taloutenne kestää sen. Esim. moni opiskelija on lisätienestejä vailla.

Kävikö mielessä että osa meistä ihmisistä pistää myös jonkinlaisen painoarvon lapsen ja isovanhemmat väliselle suhteelle? Että olisi kiva jos sellainen on ylipäätään olemassa? Jonkun ventovieraan lapsenlikan apu on täysin eri asia. Mutta tästä keskustelusta kyllä huomaa että ilmeisesti valtaosa ihmisistä on niin kyynisiä että tällainen ajatus toimivista ja läheisistä perhesuhteista ei tule edes mieleen. Ypöyksin pitää pärjätä. Ja sitten ihmetellään kun Suomessa vanhukset on yksinäisiä kun samaan aikaan suhtautuminen omiin lapsiin ja lapsenlapsiin on tätä.

Vaatiiko se suhde sitä, että lapsen vanhempi ei voi olla paikalla? Millä tavalla lapsen äidin tai isän läsnäolo estää lapsen suhteen kehittymisen isovanhempiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se teettää, kun lapset saadaan yli 40-vuotiaina. Isovanhemmat ovat jo huonossa hapessa tai kuolleet.

Missä niin luki? Äärimmäisen harva ensisynnyttäjä on nelikymppinen.

Ap kertoo, että isovanhemmat ovat eläkkeellä ja toinen isoisistä huonokuntoinen toinen jo kuollut. Eli isovanhemmat ovat todennäköisesti 70+/-. Ei liene ap ihan nuori äiti.

Yllättävän negatiivista porukkaa täällä. Itselleni on ihan selvää, että omien lasten tukeminen ei pääty siihen kun he täyttävät 18 ja että pikkulapsiaika on niin raskas vaihe elämässä, että silloin autetaan missä vaan voidaan. Ja se on ohi niin silmänräpäyksessä, että jos ei siinä kohtaa halua osallistua mitenkään niin on aika turha kuvitella että siihen lapseen olisi kovin erityistä suhdetta enää myöhemmin. Olen ajatellut tämän olevan niin selvää kaikille joilla on lapsia että tuli vähän sellainen vaikutelma että täällä on lähinnä lapsettomat taas huutamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se teettää, kun lapset saadaan yli 40-vuotiaina. Isovanhemmat ovat jo huonossa hapessa tai kuolleet.

Missä niin luki? Äärimmäisen harva ensisynnyttäjä on nelikymppinen.

Ap kertoo, että isovanhemmat ovat eläkkeellä ja toinen isoisistä huonokuntoinen toinen jo kuollut. Eli isovanhemmat ovat todennäköisesti 70+/-. Ei liene ap ihan nuori äiti.

Eihän kerro. Mitä hittoa oikein selität. Ja sitä paitsi isänsä voi menettää vaikka 5-vuotiaana, haloo.

Entisaikojen kaipaajille tiedoksi, että vanhukset oli ensisijaisesti itse niitä hoidon kohteena olevia. Lapset hoitivat ja elättivät heitä, kun he eivät kyenneet enää työhön. Nyt kostonhimoiset mammat julistavat, etteivät aio käydä katsomassa isovanhempia. Ihan kuin se katsominen olisi suurikin vaiva.

Jos entisaikojen mukaan mentäisiin, voisi olla vuosien tai vuosikymmenien aika, jolloin sen isovanhemman vanhuuden hoiva olisi täysin lasten vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä se teettää, kun lapset saadaan yli 40-vuotiaina. Isovanhemmat ovat jo huonossa hapessa tai kuolleet.

Missä niin luki? Äärimmäisen harva ensisynnyttäjä on nelikymppinen.

Ap kertoo, että isovanhemmat ovat eläkkeellä ja toinen isoisistä huonokuntoinen toinen jo kuollut. Eli isovanhemmat ovat todennäköisesti 70+/-. Ei liene ap ihan nuori äiti.

Sillon se mummokaan tuskin on missään terässä eikä välttämättä edes pysyisi lasten perässä.

Itselläni oli mahdollista jäädä ennenaikaiselle eläkkeelle. Lapsenlapseni olivat 5 v. ja 1,5 v. Vanhempi lapsista oli päiväkodissa 4 pv/vko ja 1pv/vko meillä, nuorempi oli 5 pv/vko meillä. Näin syksystä kesään.

Vaarikin jäi kokonaan eläkkeelle (oli osa-aikaeläkkeellä 2pv/vko), kun huomasi kuinka mukavaa lasten kanssa puuhailu oli! 

Meillä oli näin hyvä "tuuri"!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksette vain palkkaa lastenhoitoapua? Toki se maksaa, mutta jos hoidolle on tarvetta vain muutaman kerran vuodessa niin luulisi että taloutenne kestää sen. Esim. moni opiskelija on lisätienestejä vailla.

Kävikö mielessä että osa meistä ihmisistä pistää myös jonkinlaisen painoarvon lapsen ja isovanhemmat väliselle suhteelle? Että olisi kiva jos sellainen on ylipäätään olemassa? Jonkun ventovieraan lapsenlikan apu on täysin eri asia. Mutta tästä keskustelusta kyllä huomaa että ilmeisesti valtaosa ihmisistä on niin kyynisiä että tällainen ajatus toimivista ja läheisistä perhesuhteista ei tule edes mieleen. Ypöyksin pitää pärjätä. Ja sitten ihmetellään kun Suomessa vanhukset on yksinäisiä kun samaan aikaan suhtautuminen omiin lapsiin ja lapsenlapsiin on tätä.

Vaatiiko se suhde sitä, että lapsen vanhempi ei voi olla paikalla? Millä tavalla lapsen äidin tai isän läsnäolo estää lapsen suhteen kehittymisen isovanhempiin?

Nyt on niin sekavaa etten valitettavasti osaa vastata. Yleensä lastenhoitoapua pyydetään juuri siksi ettei voida olla paikalla. Mutta sulla on selvästi joku ihan oma agenda tässä keskustelussa, joten antaa olla.