Sinne lähti avioerohakemus

Omasta erohakemuksen jättämisestä on kuusi vuotta. Mkä helpotus ja elämänmuutos. Tämä elämä on ainutlaatuinen eikä pidä kuluttaa kärsimällä.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ajattelen että miehet haluavat naisen olevan jonkinlainen äitihahmo plus seksi. Pitäisi kuunnella koko ajan mitä toinen höpöttelee ja olla innostunut siitä. Se on normaalia 5-vuotiaan lapsen ja äidin kommunikaatiota, mutta ei kuulu parisuhteeseen. Harvassa ovat miehet, jotka aidosti ovat kiinnostuneita puolison persoonallisuudesta, mutta kiitos heistä.

Mene sinä läski asumaan yksiöön johonkin lähiöön ja ole onnellinen. Lapset haluavat jäädä isälleen.

Onneksi olkoon, AP, ja tervetuloa kerhoon! Itse erosin tänä keväänä liitosta, joka oli ollut aivan pystyyn kuollut ainakin viimeiset kolme vuotta, ongelmat toki jatkuneet jo paljon pidempäänkin. Vielä pitäisi jaksaa saman katon alla asua pari, kolme viikkoa, mutta sitten mies muuttaa ja saan ruveta laittamaan asuntoa ja elämääni mieleisekseni. En malta odottaa, melkein tunteja lasken.

Mä en osaa ees erota, vaikka olen kaksi kertaa tulostanut avioeropaperin.

Mutta repinyt aina ne.

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika

Älä jätä sitä sikaa!

Vierailija kirjoitti:

Ei se mies mikään hyvä isä ole jos lapset ei ole läheisiä. Lopeta paskan kuorruttaminen kermalla ja myönnä asiat niin kuin ne on oikeasti.

Ap:n pitää silti tehdä asianmukainen ositus miehensä kanssa, siis virallinen omaisuuden jako. Muuten tulee ongelmia myöhemmin, jolloin voi olla vaikeampaa selvittää asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos omistat puolet asunnosta, niin joudut maksamaan veroa, jos lahjoitat osuutesi miehelle. Älä ole tyhmä, vaan vaadi osuutesi.

Ei vaan mies joutuu maksamaan lahjaveroa asunnosta ellei heillä ole avioehtoa.

Puolisot saa tehdä osituksen miten haluaa eikä ositettu omaisuus kuulu lahjaveron piiriin.

Omaisuuden jaosta pitää tehdä paperit, sillä muuten asia tulee esille silloin, kun jompikumpi osapuoli kuolee. Helpompaa hoitaa ne jutut nyt, kun kaikki tietokin on ajankohtaista.

Vierailija kirjoitti:

Se taitaa olla naisten vakioasetus olla onneton. Omassakin parisuhteessa on ollut vaikea kevät, ollut kaikenlaista ylimääräistä paskaa (molemmilla), mutta itselläni ei ole ero käynyt mielessäkään. Istuttiin kuitenkin avovaimon kanssa juttelemaan, mikä on hyvä asia. Mutta sitten paljastui, että hänellä on käynyt jo erokin mielessä, vaikka suhteessa ei mitään suurta vikaa olekaan. Tuo asetti asioita vähän mittasuhteisiin, että vittuako tässä sitten luottamaan mihinkään, jos toisella on heti jalka oven välissä kun on vähän vaikeampaa? Suhdetta nyt viitisen vuotta takana ja yhteinen asuntolaina.

Vuosia sitten olin eroamassa 6 vuotta kestäneestä liitosta. Oltiin kyllä asuttu yhdessä ennen vihkimistä.  Viimeisenä iltana pakkasin vielä tavaroita ja lasten leikkitoverin äiti tuli käymään.  Eromme oli yllätys hänelle. Hän sanoi näin: "Miehille riittää se, että sänkyhommat hoituvat ja pöydässä on ruokaa." Moni mies kokee avioliiton olevan kunnossa, jos tämä puoli sujuu. Mutta nainen kaipaa yleensä muutakin. Nainen kaipaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitä, että joku välittää hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin tarinan narratiivi on se, että nainen on onneton uhri ja mies vätys, saamaton sika josta on suorastaan velvollisuus erota. Olisi kiva kuulla se miehen versio tapahtumista, mutta naistahan ei koskaan sovi kyseenalaistaa ja kysyä, mikä se oma osuus tapahtumiin oli? Siihen tuskin oikeaa vastausta edes saa.

Aloituksessa kyllä lukee ihan selvästi, että aloittaja ehdotti menemistä pariterapiaan, mutta mies kieltäytyi, koska hänen mielestään mitään ongelmia ei ole. Pikku juttu, jolla liiton olisi voinut pelastaa, mutta miestä ei kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin tarinan narratiivi on se, että nainen on onneton uhri ja mies vätys, saamaton sika josta on suorastaan velvollisuus erota. Olisi kiva kuulla se miehen versio tapahtumista, mutta naistahan ei koskaan sovi kyseenalaistaa ja kysyä, mikä se oma osuus tapahtumiin oli? Siihen tuskin oikeaa vastausta edes saa.

Aloituksessa kyllä lukee ihan selvästi, että aloittaja ehdotti menemistä pariterapiaan, mutta mies kieltäytyi, koska hänen mielestään mitään ongelmia ei ole. Pikku juttu, jolla liiton olisi voinut pelastaa, mutta miestä ei kiinnostanut.

Nämä niinsanotut terapiat ovat kuin sopupelejä, jossa voittaja on sovittu ja toinen ottaa syyt päälleen sekä kuuntelee terapeutin tuomion. Parhaassa tapauksessa saat vielä lastensuojelun perääsi, jos hyvin käy niin maksat vielä puolisolle oikeudessa.

Aikanaan myös puolisoni ehdotti pariterapiaa. Hän oli kuullut joltain työterveyspsykologilta olleensa liian kiltti mies minulle ja olisi halunnut jatkaa syyllistämistäni vielä pariterapiassa. Totesin että en maksa satasta siitä ilosta ja tule kuuntelemaan sinne kuinka paska ihminen olen sinun mielestäsi ollut, sen kuulen ilmaiseksi jo kotona. Muutin sitten omaan asuntoon enkä ole katunut ratkaisuani. Tuli varmaan halvemmaksikin.

Vierailija kirjoitti:

Sitten Tinderiin hakemaan huomiota ja munaa?

Tämä on oikeasti ihan hyvä vinkki. Miksi pitäisi vain kärvistellä tämä ainutkertainen elämä? Jos pitkässä liitossa ei ole saanut huomiota tai munaa, niin onhan se toki jo korkea aika alkaa saamaan näitä. Ihan hyvällä omallatunnolla voi elämästä alkaa myös nauttimaan eron jälkeen. Oma hyvä mieli heijastuu kaikkiin lähellä oleviin ihmisiin postivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se taitaa olla naisten vakioasetus olla onneton. Omassakin parisuhteessa on ollut vaikea kevät, ollut kaikenlaista ylimääräistä paskaa (molemmilla), mutta itselläni ei ole ero käynyt mielessäkään. Istuttiin kuitenkin avovaimon kanssa juttelemaan, mikä on hyvä asia. Mutta sitten paljastui, että hänellä on käynyt jo erokin mielessä, vaikka suhteessa ei mitään suurta vikaa olekaan. Tuo asetti asioita vähän mittasuhteisiin, että vittuako tässä sitten luottamaan mihinkään, jos toisella on heti jalka oven välissä kun on vähän vaikeampaa? Suhdetta nyt viitisen vuotta takana ja yhteinen asuntolaina.

Se, ettei suhteessa ole sinun kannalta suurta vikaa, ei tarkoita sitä, ettei siinä puolisosi kannalta ole suurtakin vikaa. Tyypillisenä esimerkkeinä vaikka kotitöistä laistava tai vieraissakäyvä puoliso.

Ei ole pettämistä, ja teen kotitöistä oman osani. Kuten sanoin, että suhteessa ei ole mitään suurta vikaa, jolloin naisilla monesti nousevat ihan pikkuasiat keskiöön. Oma luottamus suhteen jatkuvuuteen heikkeni, joten jatkossa pelaan enemmän omaan pussiini. Mitään tällaisesta suhteesta ei sen päättyessä saa mukaan, joten turha siihen on satsata määräänsä enempää.

Eiköhän tuo itsekeskeisyytesi ole pääasiallinen syy miksi kumppanisi oli eroakin miettinyt. Kun sinun mielestäsi mitään ei ole vialla, niin eihän silloin voi olla muidenkaan mielestä. Saati sitten, että kuuntelisit joskus muitakin, etkä vain "pelaisi omaan pussiisi".

Ainiin kun nainenhan ei voi tätä ääneen sanoa, vaan miehen pitää se arvata.

No eikös tässä oltu juuri keskusteltu ja nyt ukko on heittämässä hanskoja tiskiin, kun naista häiritsee joku "pikkuasia". Ilmeisesti siis naiselle iso juttu, mutta miehen mielestä merkityksetön eikä vaivaudu siihen asiaan panostamaan. Miksei, jos kerran hänen mielestään kyse on pikkujutusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin tarinan narratiivi on se, että nainen on onneton uhri ja mies vätys, saamaton sika josta on suorastaan velvollisuus erota. Olisi kiva kuulla se miehen versio tapahtumista, mutta naistahan ei koskaan sovi kyseenalaistaa ja kysyä, mikä se oma osuus tapahtumiin oli? Siihen tuskin oikeaa vastausta edes saa.

Aloituksessa kyllä lukee ihan selvästi, että aloittaja ehdotti menemistä pariterapiaan, mutta mies kieltäytyi, koska hänen mielestään mitään ongelmia ei ole. Pikku juttu, jolla liiton olisi voinut pelastaa, mutta miestä ei kiinnostanut.

Nämä niinsanotut terapiat ovat kuin sopupelejä, jossa voittaja on sovittu ja toinen ottaa syyt päälleen sekä kuuntelee terapeutin tuomion. Parhaassa tapauksessa saat vielä lastensuojelun perääsi, jos hyvin käy niin maksat vielä puolisolle oikeudessa.

Voihan puoliso sitten kuunnella, mitä toisen mielestä on pielessä ja kertoa siihen oman kantansa. Mikä on sinun ehdotus, jos puoliso sanoo, että mitään ongelmaa tai keskusteltavaa ei ole? Ei ne hiertävät asiat häviä sillä, että niistä ei puhuta.

Käytä laillista oikeuttasi, ettet jää tyhjänpäälle lapsinesi.

Kämppä jakoon vaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämänkin tarinan narratiivi on se, että nainen on onneton uhri ja mies vätys, saamaton sika josta on suorastaan velvollisuus erota. Olisi kiva kuulla se miehen versio tapahtumista, mutta naistahan ei koskaan sovi kyseenalaistaa ja kysyä, mikä se oma osuus tapahtumiin oli? Siihen tuskin oikeaa vastausta edes saa.

Aloituksessa kyllä lukee ihan selvästi, että aloittaja ehdotti menemistä pariterapiaan, mutta mies kieltäytyi, koska hänen mielestään mitään ongelmia ei ole. Pikku juttu, jolla liiton olisi voinut pelastaa, mutta miestä ei kiinnostanut.

Nämä niinsanotut terapiat ovat kuin sopupelejä, jossa voittaja on sovittu ja toinen ottaa syyt päälleen sekä kuuntelee terapeutin tuomion. Parhaassa tapauksessa saat vielä lastensuojelun perääsi, jos hyvin käy niin maksat vielä puolisolle oikeudessa.

Voihan puoliso sitten kuunnella, mitä toisen mielestä on pielessä ja kertoa siihen oman kantansa. Mikä on sinun ehdotus, jos puoliso sanoo, että mitään ongelmaa tai keskusteltavaa ei ole? Ei ne hiertävät asiat häviä sillä, että niistä ei puhuta.

Itseasiassa tuossa tapauksessa mies lienee tehnyt jo oman päätöksensä erosta, mutta on mukavampaa kun nainen järjestää draaman ja lähettää erohakemuksen. Saa kavereilta ja suvulta sympatiapisteet ja olalletaputukset eikä tarvitse kantaa jättäjän roolia ja vastailla kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan varma, että jos olisi mahdollisuus jututtaa tarinan aloittajaa hieman pidempään, sieltä alkaisi tulla kaikenlaista juttua joka ei kestä päivänvaloa. Nämä jutut lähtee aina siitä oman itsen ihanneversiosta, mutta kun luottamus herää, alkaa tulla esille juomista, toisen lyttäämistä, mollaamista ja taloudellista hyväksikäyttöä. Vuodet sosiaaliallalla on kasvattaneet tietynlaisen ihmistutkan tai skannerin, ja osoittaneet että ihminen pystyy kaikenlaiseen pahantekoon, valitettavasti.

Mitä väliä? Eikös siinä tapauksessa ole juuri hyvä asia hakea etoa, jotta toinenkin pääsee pois piinasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se taitaa olla naisten vakioasetus olla onneton. Omassakin parisuhteessa on ollut vaikea kevät, ollut kaikenlaista ylimääräistä paskaa (molemmilla), mutta itselläni ei ole ero käynyt mielessäkään. Istuttiin kuitenkin avovaimon kanssa juttelemaan, mikä on hyvä asia. Mutta sitten paljastui, että hänellä on käynyt jo erokin mielessä, vaikka suhteessa ei mitään suurta vikaa olekaan. Tuo asetti asioita vähän mittasuhteisiin, että vittuako tässä sitten luottamaan mihinkään, jos toisella on heti jalka oven välissä kun on vähän vaikeampaa? Suhdetta nyt viitisen vuotta takana ja yhteinen asuntolaina.

Vuosia sitten olin eroamassa 6 vuotta kestäneestä liitosta. Oltiin kyllä asuttu yhdessä ennen vihkimistä.  Viimeisenä iltana pakkasin vielä tavaroita ja lasten leikkitoverin äiti tuli käymään.  Eromme oli yllätys hänelle. Hän sanoi näin: "Miehille riittää se, että sänkyhommat hoituvat ja pöydässä on ruokaa." Moni mies kokee avioliiton olevan kunnossa, jos tämä puoli sujuu. Mutta nainen kaipaa yleensä muutakin. Nainen kaipaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitä, että joku välittää hänestä.

Tämä taas ei kuvasta meidän suhdetta ollenkaan. Autan puolisoa tarvittaessa, kehun häntä, olemme lähekkäin paljon, jne. Minä itse asiassa olen varmaan aktiivisempi osapuoli tässä läheisyydessä. 

Klassista palstamiesten ulinaa. Mies ei kuuntele lastensa toiveita. Mies ei kuuntele vaimonsa toiveita. Miehen panos yhteiseen kotiin on se että on olemassa ja tekee just niinku lystää, menee omia menojaan, pariterapiaakaan ei edes yritä. Mutta jotenkin sitten nainen on sitten se "perheenhajottaja" kun yks päivä lopullisesti loppuu hermo.

Kyllä miehellä oli aikaa korjata tilanne moneen otteeseen, passiivisuus ei pelasta syyllisyydeltä.