kenen mies pelaa World of Warcraft:ia??

asiasta kolmanteen..onkos teillä minkä tasoisia hahmoja ja millä servulla?

Ihanaa tietää että en ole yksin asian kanssa. en tietenkään toivo tätä tilanetta kellekkään muulle mutta silti helpottaa tietää että en todellakaan ole ainut " leski" .

Meillä todellakin oli tilanne todella paha jonkin aikaa sitten. ei muuta tehty ku riideltiin asiasta miehen kanssa. sain sitten miehen perheneuvolaan keskustelemaan asioista jossa tietenkin otin tämän peliriippuvuuden heti esille. siellä sovittiin miehelle pelipäivät jolloin saa rauhassa pelata 2 pvä viikossa(pelaa kyllä enemmänkin) mut noi on ne päivät kun hän ihan luvallisesta saa pelata:) meille tämä on ollut suht hyvä ratkaisu. kyllä me tapellaan vieläkin asiasta mutta ei läheskään niin paljon ku ennen.

olen antanut miehen tosiaan pelata ihan rauhassa noina pelipäivinä (n18.00-19.00-siihen asti että menen nukkumaan eli n 22-23) ja olen huomannut että muina päivinä mies ei koneelle mene jos lupaa en anna:) tai jos menee tulee heti pois kun pyydän.

Ymmärrän todella hyvin teitä muita ja toi neuvo että ala ite pelamaan saa mut todella vihaiseksi. niin kun joku jo aikaisemmin sanoi mitä se hyödyttää? sit meitä aikusia olis kaks ketkä halusi pelata ja sit tarvis toinen kone hankkia ku muuten tulis varmaan riitaa kumpi saa pelata:)

joku sanos että onhan se parempi että on peli harrastus ku että ryyppäis tai jotain... joo onhan se tavallaan niinkin mutta ei se ole mikään tekosyy pelat. ihan yhtä pahoja ne riippuvuudet on oli sit kyse mistä tahansa. perheen ne hajoittaa.

jossain vaiheessa sanoinkin että kyllä mä ennemmin jäisin toiseks toiselle naiselle kun tietokoneelle. ihan oikeesti tietokoneelle!!! se loukkaa jos mikä!! eikä todellakaan ole naisellinen olo tai arvostettu.

nostan hattua niiden miehille kenelle pelaaminen ei ole ongelma, toivottavasti asiat pysyy niin.

kaikille leskille tsemppiä ja jaksamisa!!!

että joku ottaa tän asian esille! täällä kanssa yks wow-leski ja niin täynnä koko asiaa.



pimahdin kerran lopullisesti ja sanoin lähteväni vetämään jos ei pelaaminen lopu. olo oli niin loukattu ja pahaa teki lapsen puolesta,jota isä hätisteli vaan pois pelaamista häiritsemästä.



mies vähensi rajusti pelaamistaan, muttei ole osannut kokonaan lopettaa. nyt mielestäni edelleen suurkuluttaa muttei tilanne ole enää niin paha.



minusta pahinta tossa pelissä on se, ettei sitä pysty keskeyttämään. kuitenkaan esim. lastenhoito ei odota, vaan vaippa pitää vaihtaa heti eikä " tän örkin jälkeen" eli joskus tunnin päästä.



vitutti niin raskaasti ja vituttaa vieläkin tää asia joskus enkä kehtaa tästä asiasta kellekään edes puhua. että mä häviän huomiossa jollekin tanan virtuaaliörkille! että mun aikuinen mies on ihan passivoitunut tietokoneen ääreen eikä ilman sitä " keksi mitään tekemistä" muuten kuin vaimon käskystä.



HUH.

vähentämisen. Meillä pidetään aina välillä sellaisia viikkoja, että kumpikaan, eikä myöskään lapset avaa konetta. Tekee muuten ihan hyvää, suosittelen kaikille.

Ei eroaminen ole helppoa, se voi olla vielä suurempi helvetti kuin luulettekaan, saatikka sitten se että lapset kärsivät aina, toiset enemmän ja toiset vähemmän. ja sitten jos päädytään raastupaan niin a vot.

Eli piuhat irti ja elämään! Rakastua voi aina uudestaan, se on riippuvaista tahdosta.

Mua kans ärsytti ihan hullusti, kun mies pelas aina (sillon kun ei ollu viä lapsia). Mut sit opettelin ite pelaan ja saatiin siitä yhteinen juttu. Oli ihanaa kun mies opetti mulle kaikkia niksejä ja kerto mikä ase on hyvä missäkin jne. (pelattiin CS:ssää) Meillä oli vuoroja kuka pelaa millonkin. Mä jäin kans ihan koukkuun. Oli ihan kamalaa kun netti oli joskus pois päältä :)

Nyt kun on muksuja, niin pelataan enää vaan sillon tällön. Paitsi mies ky pelaa viikonloppuaamusin kun on ensin antanu mun nukkua ja hoitanu lasten syöttämiset ym.

Mun mielestä on paljon parempi, että on joku tollanen harrastus kun joku kallis tai että ryyppäis tai jotain muuta yht mälsää.

Anna miehes pelata, kyllä se siitä joskus rauhottuu. Ja tosiaan se olis mielissään kun säkin opettelisit pelaan ja oikeesti sit ymmärtäisit sen pelijuttuja. Mun mies oli hullun ylpee musta kun joskus pelasin sen kavereita vastaan ja voitin ne kaikki. Muitten muijat aina vaan nalkutti pelamisesta, mut mun mies sai olla musta ylpee :)

Pelaaminen on kivaa!!

Ei kannata ottaa kaikkee niin vakavasti :)

esim joku oma harrastus peräti ettei ukko ole teidän elämänne ihan koko sisältö.

Kumpikaan ei tosin pelaa mitään kahdeksaa tuntia illassa! Tehdään muutakin kuin pelataan, eikä kummallakaan ole ongelmia keskeyttää pelaamista, jos muuta mielenkiintoisempaa taikka tärkeämpää ilmaantuu.



Parisuhde jaksaa mainiosti. Rupea vaan itsekin pelaamaan, niin saatte siitä vielä yhden uuden jutun, josta jutella keskenänne, ja voit kärttää itsellesi peliaikaa, ja sillä verukkeella komentaa miehen pois koneelta ;)

nukkumaan, niin mies pelaa aamuneljään ja sitten virkeänä ylös klo 6?

Vierailija:

mies pelaa jopa 8 tuntia illassa ja miehen hyvä puoli on se että aloittaa pelaamisen vasta lapsen mentyä nukkumaan.

Täällä myös peli-leski.

Peli tosin eräs toinen samantyyppinen online-peli, kuin Wow.



Mikä v***n parisuhde??

Itselleni en tuota äijää juuri enää kaipaakaan, itsepä on valintansa tehnyt, mutta lapsia käy sääliksi, kun isää ei kiinnosta edes 10 minuuttia päivästään uhrata lapsille.



En oikein itsekään tajua, miksi en ole saanut potkaistua tuota olohuoneen nurkassa kyyhöttävää, poissaolevaa, nyt jo täysin vierasta, miestä ulos kämpästä..



Paljon olen miettinyt sitäkin, että onko tämä tilanne lapsille jopa pahempi, kuin se, että isä olisi kokonaan poissa (siis asuisi muualla, lapset toki tapaisivat). Eli isä on paikalla, mutta ei koskaan läsnä, ei koskaan edes pientä sanaa lapselle. Paitsi EI, TUHMA! silloin, jos lapsi häiritsee pelaamista... Ja sitähän se tekee (vanhempi, toinen vielä vauva), koska se on ainoa keino, jolla saa isän huomaamaan lapsen olemassaolon edes hetkeksi.



En usko, että mä enää edes haluaisin yrittää korjata meidän ns. parisuhdetta, vaikka mies lopettaisi pelaamisen. Luotto on mennyt, rakkaus on kuihtunut, en tiedä mitä se täällä edes enää roikkuu. Tai kuka tuo mies edes on.

Olen pettynyt, loukattu ja onneton.

Jotenkin vaan tuntuu raskaalta lähteä muutamaan tilannetta, että saisin sanottua miehelle, että lähtee muualle asumaan.



Olen vaan jotenkin alistunut ja sopeutunut tilanteeseen, elän omaa eläämääni lasten kanssa, käytännössä täysin yksinhuoltajana (myös taloudellisesti, paitsi en saa elatusmaksuja/-apua enkä lapsilisän korotústa) mies elää omaansa onlinemaailmassa.

lisäys, että 8 tuntia illassa WOWia ei ole harrastus, vaan riippuvuutta, joka häiritsee normaalia perhe-elämää. Tuota kun harrastaa muutaman vuoden niin yhtäkkiä huomaa, että mihinkäs se oma elämä oikein katosi...

...miehen veli, miehen työkaverit...lista on pitkä.



Meillä kyllä pysyy aisoissa tuo pelaaminen. Mies saattaa yhtenä arki-iltana pelata ja silloin mä teen omia juttujani. Muuten könötetään illat yhdessä. Pe- ja la-iltoina, kun mä olen jo mennyt nukkumaan, niin mies ottaa semmosen muutaman tunnin Wow-maratonin aamuyöllä. Nukkuu sitten aamulla pitkään.



Koululaiset pelaa joka toinen päivä tunnin. Roikkuisivat siellä alvariinsa, jos ei rajoita.

Tiedän yhden tyypin joka on niin koukussa että ei ole aikoihin selvinnyt työtehtävistään. Pelaa kaiket yöt ja sitten vielä töissä kun pomon silmä välttää. Pomo on kyllä ihan tietoinen missä vika ja lähinnä miettii pitäisikö antaa potkut kun tyyppi ei tee yhtään töitä enää.

...minkä ikäisiä teidän miehet ovat?!?!?!? Meillä 9-vuotias ruikuttaa tuota peliä, ollaan katsottu sitä joskus kaupassa. Mutta että MIES? AIKUINEN ihminen...heh! Jos mun äijäni siihen joskus alkais, niin varmaan luulisin että on tullut vähintäänkin hulluksi. Sama 9-v. poika osaa kyllä naureskella kavereiden isille, jotka pelaavat. Ei osaa hänkään mieltää sitä aikuisen vapaa-ajanviettotavaksi....

Miehesi ei myönnä varmaan niin kuin ei alkoholistikaan myönnä. Itse sinun on ratkaisusi tehtävä. Sanot että peli tai perhe, ja jos se on peli niin tuossa on ovi.



Luulisin että sama juttu kuin alkoholissa, välineisiin ei saa koskea sitten ollenkaan, ja muutama viikko kuivilla ei vielä tarkoita mitään. Varaudu sitten vieroitusoireisiin eli armoton kireys ja kiukkuisuus ja haukkuminen. " sen takia on pakko saada XXX kun sä oot niin kauhee akka ja tää elämä on tällaista ja sähän niitä kakaroita halusit " jne., älä usko niitä juttuja, kaikki yrittää samaa.

Nykyajan pelit ovat niin vaikeita että lapset eivät edes osaa pelata!

Ja 80-luvun lapset jotka saivat nintendon pienenä pelavaat.

muutaman kuukauden kuluttua mies jo myönsi että pelaaminen oli todellakin rajoittanut elämää eikä ollut enää edes kivaa. oli vaan pakko pelata kun ei voinut jättää " kiltalaisia" pulaan " raideissa" , yms.



nyt pelaa 1-2 päivänä viikossa pari tuntia kerrallaan. tai silloin pitemmän session kun minä ja lapset ollaan jossain muualla.

Mun mieheni on 28 ja itse olen 26 ja kumpikin pelataan. Miksi ihmeessä vain lapset saisivat leikkiä?

...mitä commodoreja ja amicoita ne olikaan silloin. Musta tuntuu, että tuolla it-maailmassa niitä aikuisia pelaajiakin on paljon. Mies on nokialainen ja kyllä siellä varmaan harvempi on joka ei pelaa. Tämän päivän juttu.



Meillä siis 10- ja 8-vuotiaatkin pelaavat sujuvasti. Pelissä ei ole sellaisia elementtejä etteivätkö hekin voisi. Taidot oikeastaan ratkaisee tässä tapauksessa.

Eli sitä, että se voi olla ihan aikuisellekin mukava, normaali harrastus ja ajanviettotapa, eikä vain mikään lasten juttu.

Nykyäänhän tehdään sellaisiakin pelejä, jotka on nimenomaan aikuisille suunnattuja, kun pelien parissa kasvanut sukupolvi on ehtinyt siihen ikään, että ova itse pelejä suunnittelemassa.

Tietenkään

minkään

harrastuksen ei pitäisi muodostua tuollaiseksi epäterveeksi riippuvuuden kohteeksi, joka vie kaiken ajan ja energian niin, ettei edes omat lapset jaksa kiinnostaa.

21