Sinne lähti avioerohakemus
Olo on...en oikeastaan tiedä...ehkä jotenkin helpottunut. Olen niin pitkään miettinyt eroa ja aina siirtänyt toteutusta eteenpäin ajatellen, että ehkä mies oikeasti joku päivä kuuntelisi ja edes suunnilleen ymmärtäisi, miksi olen onneton tässä liitossa.
Eilinen keskustelun yritys miehen kanssa vahvisti päätöksen. Hän ei näe mitään ongelmia meidän suhteessa eikä todellakaan aio mennä mihinkään pariterapiaan (ehdotin tuotakin).
Lasten puolesta harmittaa mutta onneksi varmasti löydän uuden asunnon jostakin läheltä niin ei tartte vaihtaa koulua ja kaveritkin ovat edelleen lähellä. Vuoroviikkoasumista suunnittelin mutta täytyy katsoa. Tiedän, ettei ainakaan kaksi vanhinta missään nimessä suostu siihen, eivät ole kovin läheisiä isänsä kanssa. Nuorin onkin sitten asia erikseen. Mutta ehdottomasti aion tukea lasten suhdetta isäänsä. Ihan hyvä vanhempi (kai) vaikka tosiaan ei ole koskaan suostunut lähtemään mukavuusalueeltaan pois jotta lapset saisivat kivoja kokemuksia.
Ja mistään omaisuudesta en aio kiistellä. Asunto on miehen, pitäkööt hyvänään. Otan mukaani vain henkilökohtaisen omaisuuteni, kunhan muutto joskus tulee eteen.
Kommentit (165)
Mieti ap nyt kuitenkin tarkasti nuo taloudelliset asiat. Onko yhteistä omaisuutta ym. Ihan lasten vuoksi. Menoja tulee olemaan ja paljon ja mitä vanhemmaksi lapset kasvaa niin kulut vaan nousee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se taitaa olla naisten vakioasetus olla onneton. Omassakin parisuhteessa on ollut vaikea kevät, ollut kaikenlaista ylimääräistä paskaa (molemmilla), mutta itselläni ei ole ero käynyt mielessäkään. Istuttiin kuitenkin avovaimon kanssa juttelemaan, mikä on hyvä asia. Mutta sitten paljastui, että hänellä on käynyt jo erokin mielessä, vaikka suhteessa ei mitään suurta vikaa olekaan. Tuo asetti asioita vähän mittasuhteisiin, että vittuako tässä sitten luottamaan mihinkään, jos toisella on heti jalka oven välissä kun on vähän vaikeampaa? Suhdetta nyt viitisen vuotta takana ja yhteinen asuntolaina.
Se, ettei suhteessa ole sinun kannalta suurta vikaa, ei tarkoita sitä, ettei siinä puolisosi kannalta ole suurtakin vikaa. Tyypillisenä esimerkkeinä vaikka kotitöistä laistava tai vieraissakäyvä puoliso.
Ei ole pettämistä, ja teen kotitöistä oman osani. Kuten sanoin, että suhteessa ei ole mitään suurta vikaa, jolloin naisilla monesti nousevat ihan pikkuasiat keskiöön. Oma luottamus suhteen jatkuvuuteen heikkeni, joten jatkossa pelaan enemmän omaan pussiini. Mitään tällaisesta suhteesta ei sen päättyessä saa mukaan, joten turha siihen on satsata määräänsä enempää.
Kerrotko näistä pikkuasioista? Tee vaikka luetelma. Sinun mielestäsihän esim. useamman päivän ryyppyreissut voi olla ihan ok, niin kauan, kun sinä olet se ryyppyreissuilija.
Vierailija kirjoitti:
Ero on luovutus. Sopii varmaan muutenkin elämässä eri asioissa luovuttaville.
Sinä olet niitä, jotka hakkaa päätään seinään loputtomiin oman ylpeytensä vuoksi, kun ei voi myöntää epäonnistuneensa?
Ja tänne piti tulla heti oksentamaan asia?
0/5
Maltoitko sulkea vauva sivuston erohakemuksen jättämisen ajaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se mies mikään hyvä isä ole jos lapset ei ole läheisiä. Lopeta paskan kuorruttaminen kermalla ja myönnä asiat niin kuin ne on oikeasti.
Voi olla hyvä isä, mutta äiti on torpedoinut välit lasten kanssa. Osaa naisetkin vieraannuttaa.
Näin selvisin lapseni vieraannuttamisesta – isät kertovat | Vanhemmuus | yle.fi
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/31/nain-selvisin-lapseni-vieraann…
En lukenut juttua, mutta siinä varmaan miehet kertoivat, miten parisuhteen aikana heidän lastensa äidit vieraannuttivat isän lapsistaan. Kerrotko, miten se on tapahtunut? Jos lapset tahtoivat mennä leikkipuistoon/johonkin tilaisuuteen, lapset sairastivat, lapsilla oli koe tulossa ja he halusivat, että vanhempi kyselee koealueen tai jotain muuta, niin lasten äiti syöksyy paikalle ja kieltää isää olemasta lasten kanssa? Tunnetko montakin tuollaista perhettä?
Monesti onkin kyllä niin, että nainen alkaa määrätä miehelle miten pitää olla isä ja parhaassa tapauksessa saa vielä lastensuojelun mukaan. Määrää, mitä pitää sanoa ja mitä ajatella, mitä saa tehdä lasten kanssa, miten lapset puetaan ja niin edelleen. Sitten ihmetellään miksi mies ei tee mitään ja pakenee omiin harrastuksiin. Näinkö siinä aikuisten oikeasti kävi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se taitaa olla naisten vakioasetus olla onneton. Omassakin parisuhteessa on ollut vaikea kevät, ollut kaikenlaista ylimääräistä paskaa (molemmilla), mutta itselläni ei ole ero käynyt mielessäkään. Istuttiin kuitenkin avovaimon kanssa juttelemaan, mikä on hyvä asia. Mutta sitten paljastui, että hänellä on käynyt jo erokin mielessä, vaikka suhteessa ei mitään suurta vikaa olekaan. Tuo asetti asioita vähän mittasuhteisiin, että vittuako tässä sitten luottamaan mihinkään, jos toisella on heti jalka oven välissä kun on vähän vaikeampaa? Suhdetta nyt viitisen vuotta takana ja yhteinen asuntolaina.
Se, ettei suhteessa ole sinun kannalta suurta vikaa, ei tarkoita sitä, ettei siinä puolisosi kannalta ole suurtakin vikaa. Tyypillisenä esimerkkeinä vaikka kotitöistä laistava tai vieraissakäyvä puoliso.
Ei ole pettämistä, ja teen kotitöistä oman osani. Kuten sanoin, että suhteessa ei ole mitään suurta vikaa, jolloin naisilla monesti nousevat ihan pikkuasiat keskiöön. Oma luottamus suhteen jatkuvuuteen heikkeni, joten jatkossa pelaan enemmän omaan pussiini. Mitään tällaisesta suhteesta ei sen päättyessä saa mukaan, joten turha siihen on satsata määräänsä enempää.
Eiköhän tuo itsekeskeisyytesi ole pääasiallinen syy miksi kumppanisi oli eroakin miettinyt. Kun sinun mielestäsi mitään ei ole vialla, niin eihän silloin voi olla muidenkaan mielestä. Saati sitten, että kuuntelisit joskus muitakin, etkä vain "pelaisi omaan pussiisi".
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on kyllä paljon ilkeitä ja sairaita kommentteja. Aivan kuin nainen ei saisi hakea eroa vaan kuuluisi kärsiä huonossa suhteessa - jotta palstalaiset eivät pahoita mieltään.
Minä en edes ymmärrä, että miksi joku tulee tänne vuodattamaan avioeroaan. Miksi siitä pitää julkisesti vääntää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se taitaa olla naisten vakioasetus olla onneton. Omassakin parisuhteessa on ollut vaikea kevät, ollut kaikenlaista ylimääräistä paskaa (molemmilla), mutta itselläni ei ole ero käynyt mielessäkään. Istuttiin kuitenkin avovaimon kanssa juttelemaan, mikä on hyvä asia. Mutta sitten paljastui, että hänellä on käynyt jo erokin mielessä, vaikka suhteessa ei mitään suurta vikaa olekaan. Tuo asetti asioita vähän mittasuhteisiin, että vittuako tässä sitten luottamaan mihinkään, jos toisella on heti jalka oven välissä kun on vähän vaikeampaa? Suhdetta nyt viitisen vuotta takana ja yhteinen asuntolaina.
Se, ettei suhteessa ole sinun kannalta suurta vikaa, ei tarkoita sitä, ettei siinä puolisosi kannalta ole suurtakin vikaa. Tyypillisenä esimerkkeinä vaikka kotitöistä laistava tai vieraissakäyvä puoliso.
Ei ole pettämistä, ja teen kotitöistä oman osani. Kuten sanoin, että suhteessa ei ole mitään suurta vikaa, jolloin naisilla monesti nousevat ihan pikkuasiat keskiöön. Oma luottamus suhteen jatkuvuuteen heikkeni, joten jatkossa pelaan enemmän omaan pussiini. Mitään tällaisesta suhteesta ei sen päättyessä saa mukaan, joten turha siihen on satsata määräänsä enempää.
Eiköhän tuo itsekeskeisyytesi ole pääasiallinen syy miksi kumppanisi oli eroakin miettinyt. Kun sinun mielestäsi mitään ei ole vialla, niin eihän silloin voi olla muidenkaan mielestä. Saati sitten, että kuuntelisit joskus muitakin, etkä vain "pelaisi omaan pussiisi".
Ainiin kun nainenhan ei voi tätä ääneen sanoa, vaan miehen pitää se arvata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se taitaa olla naisten vakioasetus olla onneton. Omassakin parisuhteessa on ollut vaikea kevät, ollut kaikenlaista ylimääräistä paskaa (molemmilla), mutta itselläni ei ole ero käynyt mielessäkään. Istuttiin kuitenkin avovaimon kanssa juttelemaan, mikä on hyvä asia. Mutta sitten paljastui, että hänellä on käynyt jo erokin mielessä, vaikka suhteessa ei mitään suurta vikaa olekaan. Tuo asetti asioita vähän mittasuhteisiin, että vittuako tässä sitten luottamaan mihinkään, jos toisella on heti jalka oven välissä kun on vähän vaikeampaa? Suhdetta nyt viitisen vuotta takana ja yhteinen asuntolaina.
Se, ettei suhteessa ole sinun kannalta suurta vikaa, ei tarkoita sitä, ettei siinä puolisosi kannalta ole suurtakin vikaa. Tyypillisenä esimerkkeinä vaikka kotitöistä laistava tai vieraissakäyvä puoliso.
Ei ole pettämistä, ja teen kotitöistä oman osani. Kuten sanoin, että suhteessa ei ole mitään suurta vikaa, jolloin naisilla monesti nousevat ihan pikkuasiat keskiöön. Oma luottamus suhteen jatkuvuuteen heikkeni, joten jatkossa pelaan enemmän omaan pussiini. Mitään tällaisesta suhteesta ei sen päättyessä saa mukaan, joten turha siihen on satsata määräänsä enempää.
No onhan suhteessa silloin vikaa jos toinen on eroakin jo miettinyt vaihtoehtona. Eikö sinua yhtään huoleta, että teet jotain väärin? Miten kommunikoit vaimosi kanssa? Miten panostat suhteeseen? Koska ajattelit varata teille terapia-ajan?
Sitten ne ovat asioita joihin en voi vaikuttaa. Ainahan kaksi ihmistä eivät ole sopivat toisilleen ja vaikka minulla ei ole eroaikeita, niin puolisolla voi olla. En ala orjailemaan ketään, vaan olen se sama ihminen, jonka kanssa on suhteeseen alettu.
Tämänkin tarinan narratiivi on se, että nainen on onneton uhri ja mies vätys, saamaton sika josta on suorastaan velvollisuus erota. Olisi kiva kuulla se miehen versio tapahtumista, mutta naistahan ei koskaan sovi kyseenalaistaa ja kysyä, mikä se oma osuus tapahtumiin oli? Siihen tuskin oikeaa vastausta edes saa.
Onko tässäkään tarinassa kertaakaan reflektoitu, mitä nainen itse teki, toimi ja miten mies siihen vastasi, vai saiko vastata lainkaan? Ja jos onkin, esitetään vain naisen tulkinta tapahtumista. En koskaan enää usko niitä tarinoita jossa mies/nainen on täysin paska ja toinen nostaa itsensä jalustalle. Yleensä omissakin toimissa on jotain sanomista jos eroon on päädytty. Harvemmin niin että vain minä olin liian kiltti ja tein kaikki oikein, ja toinen ei mitään.
Nousee aina karvat pystyyn näistä "olin liian kiltti" - kommenteista, joita yleensä ryydittää vielä joku ammattilainen kuulematta puolisoa lainkaan. Sillä oikein oikeutetaan oma paska käytös ja painetaan toista oman kiltteyden varjolla vielä matalammalle. Toisesta tehdään siinä kohtaa se ainoa sika koska toinen on ollut niin "kiltti" ettei omassa toiminnassa voi olla mitään vikaa. Tehdään itsestä uhri ja toisesta pahantekijä, ja sillä voi oikeuttaa tulevatkin törkeydet.
Olen ihan varma, että jos olisi mahdollisuus jututtaa tarinan aloittajaa hieman pidempään, sieltä alkaisi tulla kaikenlaista juttua joka ei kestä päivänvaloa. Nämä jutut lähtee aina siitä oman itsen ihanneversiosta, mutta kun luottamus herää, alkaa tulla esille juomista, toisen lyttäämistä, mollaamista ja taloudellista hyväksikäyttöä. Vuodet sosiaaliallalla on kasvattaneet tietynlaisen ihmistutkan tai skannerin, ja osoittaneet että ihminen pystyy kaikenlaiseen pahantekoon, valitettavasti.
Onnea, ap! Minäkin jätin miehen pari vuotta sitten, kun tajusin ettei hän ollut 35 vuotiaana kasvanut yhtään niistä ajoista, kun alettiin 15-vuotiaana seurustella. Paljon helpompi yksin, kuin mieslapsen kanssa. Tai nyt minulla on uusi omanikäinen miesystävä, ja joudun edelleen ihan hämmästelemään normaaleja asioita miehen toiminnassa. Esim. mies harjaa hampaat oma-alotteisesti 2 kertaa päivässä, hoitaa oma-aloitteisesti hygienian, mies ei jätä sukkia ja kalsareita (eikä muutakaan) lojumaan lattialle, ostaa, syö, ja kokkaa terveellistä ruokaa kasviksista, vihanneksista ja hedelmistä, hoitaa lapsensa kouluasiat mallikkaasti, lukee yhdessä kokeisiin, pitää yhteyttä koululle, käyttää lasta lääkärissä kun tarvitaan jne. Entiseltä ei mikään noista onnistunut, ei moni muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Onnea, ap! Minäkin jätin miehen pari vuotta sitten, kun tajusin ettei hän ollut 35 vuotiaana kasvanut yhtään niistä ajoista, kun alettiin 15-vuotiaana seurustella. Paljon helpompi yksin, kuin mieslapsen kanssa. Tai nyt minulla on uusi omanikäinen miesystävä, ja joudun edelleen ihan hämmästelemään normaaleja asioita miehen toiminnassa. Esim. mies harjaa hampaat oma-alotteisesti 2 kertaa päivässä, hoitaa oma-aloitteisesti hygienian, mies ei jätä sukkia ja kalsareita (eikä muutakaan) lojumaan lattialle, ostaa, syö, ja kokkaa terveellistä ruokaa kasviksista, vihanneksista ja hedelmistä, hoitaa lapsensa kouluasiat mallikkaasti, lukee yhdessä kokeisiin, pitää yhteyttä koululle, käyttää lasta lääkärissä kun tarvitaan jne. Entiseltä ei mikään noista onnistunut, ei moni muukaan.
Suhtauduit aikuiseen mieheen kuin äiti lapseen, ei siis tasavertaisena aikuisena vaan puhuit hänelle kuin lapselle, nalkutit ja kontrolloit. Ja suhde päättyi eroon. Näin meni? Mies käyttäytyi kuin lapsi ja sinä kuten vanhempi. Varmaan hänkin haluaa nyt tasa-arvoisen, kahden aikuisen välisen suhteen.
Tsemppiä, valinta on teille varmastikin oikea vaihtoehto. Älä välitä näistä palstan nillittäjistä, ei niillä ole muutakaan elämää.
Kyllä te pärjäätte, kaikkea hyvää teidän perheelle!
Tyypillinen itsekeskeinen mies. Vaikka nainen miettii eroa niin sinun mielestä hyvä suhde teillä ja ei mitään suurta vikaa ole? :D No miksi se naisesi on sitten eroa miettinyt? Sinun mielestä joku täysin turha syy, niinkö? No eipä teidän suhde voi mihinkään kehittyä jos vähättelet naisesi tuntemukset vain joksikin turhuudeksi ja typeryydeksi. Jos naisesi vaikka kaipaisi enemmän yhdessä vietettyä aikaa tai läheisyyttä, esim halailisitte ja pussailisitte enemmän ja sinä sivuutat tuon toiveen että onpas typerää? Tämä näin esimerkkinä kun en tiedä teidän tilanteesta.
Kuulostat minun exältä, hänenkin mielestään minun suruni suhteen tilasta oli ihan typerää, koska exän mielestä meillä meni hyvin! Sillä ei ole mitään väliä mikä naisen näkökulma on, sitä ei tarvitse ottaa huomioon joidenkin miesten mielestä.