Miten voi olla niin vaikeaa käsittää, että silloin kun juhlien kutsussa sanotaa julien olevan vain aikuisille, silti aletaan vihjailla, että...

Kertoo kyllä jotain sivistystasosta, kun suuri osa ketjun osallistujista olettaa että on känniörvellysjuhlat kyseessä! Voi luoja, eikö teillä mikään muu tule mieleen?

Eikö tämä ratkaista järjestämällä itse useammin juhlia.

Jos lapsettomat juhlat pännivät. Järjestä itse juhlat koko suvun, kaveripiirin tai lähiön lapsille. Älä salakuljeta lapsiasi lapsettomiin juhliin.

Juhlien järjestäjä päättää. Jos et tykkää, niin järjestä omat.

Oltiin kerran vieraina häissä, joiden kutsussa luki että juhlat on vain aikuisille. Yksi pariskunta toi kuitenkin mukanaan kaksi alakouluikäistä lasta. Loppuillasta meni meni villiksi, miehet riisui patojaan, kovaa humalatilaa ym. Sitten tämä lasten äiti lahrstyy morsianta ja kertoo että on sopimatonta käytöstä lasten silmille. Älä, ihan tosi. Ite toi kysymättä mukulansa.

Mikä vtu siinä on, ettei ihmisillä ole enää kanttia sanoa asioita niinkuin ne ovat? Sen sijaan kysellään palstoilta että mitä tehdä.

Jos ei saa suutaan auki ni oma moka.

Sit jos käy niin, että lapsiperhe kaatuu juhliin niin sit pitää vaan ottaa kaikki vastaan koska kaikki muu on moukkamaista. Joten etukäteen selkeästi tulee sanoa, asiallisesti mutta suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin kerran vieraina häissä, joiden kutsussa luki että juhlat on vain aikuisille. Yksi pariskunta toi kuitenkin mukanaan kaksi alakouluikäistä lasta. Loppuillasta meni meni villiksi, miehet riisui patojaan, kovaa humalatilaa ym. Sitten tämä lasten äiti lahrstyy morsianta ja kertoo että on sopimatonta käytöstä lasten silmille. Älä, ihan tosi. Ite toi kysymättä mukulansa.

Hahah vai meni villiksi. Normaalit sukujuhlathan nuo oli kertomasi mukaan. Jos olisi ryhmäseksiä niin sit olisi jo villiä ja lasten silmille sopimatonta.

Vierailija kirjoitti:

Me ei mennä yksiinkään juhliin, jonne ei voi mennä perheenä. Pidän aika perverssinä sukujuhlia, joihin lapset eivät kuulu.

Oletko sinä se äiti, jolla ei ole omaa persoonaa ja joka ei ole kokonainen jos täytyy olla muutama tunti erossa lapsista?

Mikä pyhä lehmä ovat lapsiystävälliset juhlat? Ihan tosissani kysyn ja haluan tietää, että miksi se on niin hirveän tärkeää? Etkö nauti siitä, että saat puolisosi kanssa olla kahden juhlissa ilman että täytyy katsoa lasten perään?

Mitkä on 'aikuisten juhlat? Jotkin pornobileet?

Olen ihmetellyt sitä, että joidenkuiden mielestä aivan kaiken pitäisi olla lapsiystävällistä / lapsille sopivaa ja jos näin ei ole, se on merkki kauheasta lapsivihamielisyydestä. Pikkulapsia kuskataan Käärijän keikalle ja sitten pahoitetaan mieli siitä, että biiseissä on rumia sanoja. Omasta lapsuudestani muistan, että meille oli itsestään selvää, että jotkut jutut ovat aikuisten juttuja eivätkä kuulu lapsille (alkoholijuomat, jotkut tv-ohjelmat, tietokonepelit...). Totta kai se ärsytti, mutta eihän sille mitään mahtanut. Erityisen outo tämä nykyajan ilmiö on mielestäni siksi, että nykyään tarjolla on varmaan enemmän lapsille suunnattuja juttuja ja lasten viihdykettä kuin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat edes haluaisi tuoda lapsensa sellaisiin juhliin, mikä ei ole tarkoutettu lapsille? Jos itse saisin kutsun juhliin, jossa todetaan, että eivät ole lapsille, niin mun oletus on, että siellä todennäköisesti on jotain, mikä ei lapsille sovi. Esim. en itse kyllä haluaisi viedä lapsiani katsomaan aikuisten känniörvellystä tms.

No siksi, että voisi vaikka itse piipahtaa puoli tuntia juhlissa, onnitella päivänsankaria tai mikä juhla nyt onkaan. Osoittaa sillä tavoin, että juhlat ovat tärkeät, vaivauduin tänne saakka tulemaan, ostin lahjan koska halusin onnitella, vaikka en voinut jäädäkään.

Jos noin vähän aikaa aikoo olla, niin miksi se koko perhe täytyy edes raahata mukana? Eikö lasten toinen vanhempi voisi sen aikaa olla lasten kanssa - kai hän nyt 30 min pärjää itsekseen..? Omituista muutenkin tulla hirveällä porukalla kesken juhlien "nopeasti piipahtamaan", kun asian voisi hoitaa vähäeleisesti niin, että vain yksi tulee onnittelemaan ja vaihtamaan muutaman lauseen. Jos kerran pakko on tehdä tuollainen pikaosallistuminen. Eihän juhliin muutenkaan ole korrektia viedä kutsumattomia vieraita vain sillä verukkeella, että "piipahdetaan" vaan nopeasti.

Ehkä kaikilla ei ole sitä toista aikuista, vaan lapset ovat aina vapaa-aikana mukana joka paikassa.

Enkä lähtisi kysymättä tietenkään, vaan jos sanottaisiin, että ei käy, niin sitten ei tietenkään. Mutta jos vaikka kyseessä olisi paras ystävä, niin olisihan sitä kiva juhlissakin käväistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt sitä, että joidenkuiden mielestä aivan kaiken pitäisi olla lapsiystävällistä / lapsille sopivaa ja jos näin ei ole, se on merkki kauheasta lapsivihamielisyydestä. Pikkulapsia kuskataan Käärijän keikalle ja sitten pahoitetaan mieli siitä, että biiseissä on rumia sanoja. Omasta lapsuudestani muistan, että meille oli itsestään selvää, että jotkut jutut ovat aikuisten juttuja eivätkä kuulu lapsille (alkoholijuomat, jotkut tv-ohjelmat, tietokonepelit...). Totta kai se ärsytti, mutta eihän sille mitään mahtanut. Erityisen outo tämä nykyajan ilmiö on mielestäni siksi, että nykyään tarjolla on varmaan enemmän lapsille suunnattuja juttuja ja lasten viihdykettä kuin koskaan.

Tuo on ihan totta. Mutta sitten on tapahtunut muutosta myös toiseen suuntaan. Olen itse ollut lapsi 1970-ja 1980-luvuilla ja silloin oli ihan tapana, että kyläiltiin paljon ja oltiin juhlissa. Vaikka oli aikuisten tapaamisista kyse, niin me lapset oltiin mukana joka juhlissa. Siellä me leikittiin, kun aikuiset seurustelivat keskenään. Ihan täyspäisiä aikuisia meistä sen ajan kavereista on kasvanut, ja joskus olemme muistelleet, kun saimme juhlissa jätskirahaa tai mitä milloinkin. Yöksi jäätiin ja lattioilla nukuttiin. Sellaista aika leppoisaa. Nykyisin tuntuu, että kaikki on tarkkaan laskettu kustannus-hyöty-suhteella, mietitty kauhean tarkkaan, pitää mennä ihan tietyn kaavan mukaan, sitä ei saa lapset häiritä, ja pitää tehdä lastensuojeluilmoitus, jos yksi viinipullo on pöydällä, vaikka kukaan ei sitä avaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsien viemistä erilaisiin julkisiin paikkoihin perustellaan aina sillä, että muuten ne eivät opi käyttäytymään. Totta, mutta siellä julkisissa paikoissa sitten pitää opettaa eikä antaa juosta ympäriinsä niinkuin päättömät kanat! Tottakai vanhemmista on varmaan mukavampaa jutella kavereiden kanssa tai katsella puhelimesta kivoja juttuja kun valvoa jälkikasvun käytöstä ja puuttua siihen. Mutta näin se vaan menee

Toinen asia mitä en ymmärrä on kuinka vähänkin hienompia, arvokkaampia ja juhlavampia tilaisuuksia pilkataan pinnallisina ja ei haluta pönöttää . Miksi sellainen rennompi tilaisuus, johon voi mennä vanhoissa likaisissa farkuissa ja jossa syödään sormin roskaruokaa ja lapset juoksevat ja riehuvat hallitsemattomasti, olisi jotenkin parempi kuin arvokas juhlallinen lapseton tilaisuus? Kaikenlaisille tilaisuuksille on paikkansa, mutta ainakin minä tykkään välillä pukeutua parhaimpiin ja kilistellä shampanjaa kristallikruunujen loisteessa.

Samaistun vahvasti tähän viestiin. Pidän juhlista, joissa on etiketti, ihmiset pukeutuneet parhaimpiinsa ja tunnelma on tyylikkään arvokas. En koe hummerin syömistä prestige shamppanjan kera, pöytäseurueen kanssa Ateneumin uusimmasta taidenäyttelystä keskustellen suinkaan tylsänä.

Rennoille illanvietoille on myös oma paikkansa, nekin ovat hauskoja. On kuitenkin ikävää, jos kaikki juhlat alkavat pikku hiljaa muuttua "tule niinkuin olet, ei pönötystä" -tyyppisiksi, joissa vieraat kulkevat farkuissa ja T-paidoissa, ei virallista ohjelmaa. Tämä tuntuu nykyään olevan suuntana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat edes haluaisi tuoda lapsensa sellaisiin juhliin, mikä ei ole tarkoutettu lapsille? Jos itse saisin kutsun juhliin, jossa todetaan, että eivät ole lapsille, niin mun oletus on, että siellä todennäköisesti on jotain, mikä ei lapsille sovi. Esim. en itse kyllä haluaisi viedä lapsiani katsomaan aikuisten känniörvellystä tms.

No siksi, että voisi vaikka itse piipahtaa puoli tuntia juhlissa, onnitella päivänsankaria tai mikä juhla nyt onkaan. Osoittaa sillä tavoin, että juhlat ovat tärkeät, vaivauduin tänne saakka tulemaan, ostin lahjan koska halusin onnitella, vaikka en voinut jäädäkään.

On kyllä ainutlaatuinen näkemys, että puolen tunnin pikapyrähdys "osoittaa että juhlat ovat tärkeät". Kun se päinvastoin osoittaa että sinulla on vaikka mitä muuta tärkeämpää. Tuo on pelkkää häiriköintiä, kun puolen tunnin aikaikkunasi takia joudut keskeyttämään sen mitä juhlissa onkin silloin tekeillä, että ehdit onnitella ja pinkaista eteenpäin. Ylioppilasjuhlissa voi toimia noin, mutta tuskin sellaiset on kyseessä.

Lähetä mieluummin pelkkä kortti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei mennä yksiinkään juhliin, jonne ei voi mennä perheenä. Pidän aika perverssinä sukujuhlia, joihin lapset eivät kuulu.

Eikö olisi teillekin kiva joskus mennä kahdestaan puolison kanssa juhliin. Laittautua nätiksi ja vähän kuherrellakin siellä. 

Katsos kun jotkut käyvät päivät töissä. Vapaa-aika sitten halutaan olla perheenä. Osataan kyllä silti laittautua nätiksi ihan päivittäin ja kuherrella kullan kanssa.

Katsos kun meistä moni muukin käy töissä! Toiset, kuten minä, vuorotöissä.

Ja niin, kyllä osaan irrottautua arjesta ilman lapsia. On luksusta! Halooooo! Yksi satunainen ilta ilman lapsia. Tokko nuo traumoja saa.

Hoitsu?

Poliisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt sitä, että joidenkuiden mielestä aivan kaiken pitäisi olla lapsiystävällistä / lapsille sopivaa ja jos näin ei ole, se on merkki kauheasta lapsivihamielisyydestä. Pikkulapsia kuskataan Käärijän keikalle ja sitten pahoitetaan mieli siitä, että biiseissä on rumia sanoja. Omasta lapsuudestani muistan, että meille oli itsestään selvää, että jotkut jutut ovat aikuisten juttuja eivätkä kuulu lapsille (alkoholijuomat, jotkut tv-ohjelmat, tietokonepelit...). Totta kai se ärsytti, mutta eihän sille mitään mahtanut. Erityisen outo tämä nykyajan ilmiö on mielestäni siksi, että nykyään tarjolla on varmaan enemmän lapsille suunnattuja juttuja ja lasten viihdykettä kuin koskaan.

Tuo on ihan totta. Mutta sitten on tapahtunut muutosta myös toiseen suuntaan. Olen itse ollut lapsi 1970-ja 1980-luvuilla ja silloin oli ihan tapana, että kyläiltiin paljon ja oltiin juhlissa. Vaikka oli aikuisten tapaamisista kyse, niin me lapset oltiin mukana joka juhlissa. Siellä me leikittiin, kun aikuiset seurustelivat keskenään. Ihan täyspäisiä aikuisia meistä sen ajan kavereista on kasvanut, ja joskus olemme muistelleet, kun saimme juhlissa jätskirahaa tai mitä milloinkin. Yöksi jäätiin ja lattioilla nukuttiin. Sellaista aika leppoisaa. Nykyisin tuntuu, että kaikki on tarkkaan laskettu kustannus-hyöty-suhteella, mietitty kauhean tarkkaan, pitää mennä ihan tietyn kaavan mukaan, sitä ei saa lapset häiritä, ja pitää tehdä lastensuojeluilmoitus, jos yksi viinipullo on pöydällä, vaikka kukaan ei sitä avaisikaan.

Avaatko vähän mitä tarkoitat että juhlat olisi mietitty kustannus-hyöty-suhteella, kun sinne ei haluta lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt sitä, että joidenkuiden mielestä aivan kaiken pitäisi olla lapsiystävällistä / lapsille sopivaa ja jos näin ei ole, se on merkki kauheasta lapsivihamielisyydestä. Pikkulapsia kuskataan Käärijän keikalle ja sitten pahoitetaan mieli siitä, että biiseissä on rumia sanoja. Omasta lapsuudestani muistan, että meille oli itsestään selvää, että jotkut jutut ovat aikuisten juttuja eivätkä kuulu lapsille (alkoholijuomat, jotkut tv-ohjelmat, tietokonepelit...). Totta kai se ärsytti, mutta eihän sille mitään mahtanut. Erityisen outo tämä nykyajan ilmiö on mielestäni siksi, että nykyään tarjolla on varmaan enemmän lapsille suunnattuja juttuja ja lasten viihdykettä kuin koskaan.

Tuo on ihan totta. Mutta sitten on tapahtunut muutosta myös toiseen suuntaan. Olen itse ollut lapsi 1970-ja 1980-luvuilla ja silloin oli ihan tapana, että kyläiltiin paljon ja oltiin juhlissa. Vaikka oli aikuisten tapaamisista kyse, niin me lapset oltiin mukana joka juhlissa. Siellä me leikittiin, kun aikuiset seurustelivat keskenään. Ihan täyspäisiä aikuisia meistä sen ajan kavereista on kasvanut, ja joskus olemme muistelleet, kun saimme juhlissa jätskirahaa tai mitä milloinkin. Yöksi jäätiin ja lattioilla nukuttiin. Sellaista aika leppoisaa. Nykyisin tuntuu, että kaikki on tarkkaan laskettu kustannus-hyöty-suhteella, mietitty kauhean tarkkaan, pitää mennä ihan tietyn kaavan mukaan, sitä ei saa lapset häiritä, ja pitää tehdä lastensuojeluilmoitus, jos yksi viinipullo on pöydällä, vaikka kukaan ei sitä avaisikaan.

Avaatko vähän mitä tarkoitat että juhlat olisi mietitty kustannus-hyöty-suhteella, kun sinne ei haluta lapsia?

Monissa ketjuissa, jotka koskevat esim. häitä, kirjoitellaan aina, että häät tulisivat liian kalliiksi, jos kutsuttaisiin sinne ystävien lapsia. Tarvittaisiin isompi tila ja lapsille tarjoilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt sitä, että joidenkuiden mielestä aivan kaiken pitäisi olla lapsiystävällistä / lapsille sopivaa ja jos näin ei ole, se on merkki kauheasta lapsivihamielisyydestä. Pikkulapsia kuskataan Käärijän keikalle ja sitten pahoitetaan mieli siitä, että biiseissä on rumia sanoja. Omasta lapsuudestani muistan, että meille oli itsestään selvää, että jotkut jutut ovat aikuisten juttuja eivätkä kuulu lapsille (alkoholijuomat, jotkut tv-ohjelmat, tietokonepelit...). Totta kai se ärsytti, mutta eihän sille mitään mahtanut. Erityisen outo tämä nykyajan ilmiö on mielestäni siksi, että nykyään tarjolla on varmaan enemmän lapsille suunnattuja juttuja ja lasten viihdykettä kuin koskaan.

Tuo on ihan totta. Mutta sitten on tapahtunut muutosta myös toiseen suuntaan. Olen itse ollut lapsi 1970-ja 1980-luvuilla ja silloin oli ihan tapana, että kyläiltiin paljon ja oltiin juhlissa. Vaikka oli aikuisten tapaamisista kyse, niin me lapset oltiin mukana joka juhlissa. Siellä me leikittiin, kun aikuiset seurustelivat keskenään. Ihan täyspäisiä aikuisia meistä sen ajan kavereista on kasvanut, ja joskus olemme muistelleet, kun saimme juhlissa jätskirahaa tai mitä milloinkin. Yöksi jäätiin ja lattioilla nukuttiin. Sellaista aika leppoisaa. Nykyisin tuntuu, että kaikki on tarkkaan laskettu kustannus-hyöty-suhteella, mietitty kauhean tarkkaan, pitää mennä ihan tietyn kaavan mukaan, sitä ei saa lapset häiritä, ja pitää tehdä lastensuojeluilmoitus, jos yksi viinipullo on pöydällä, vaikka kukaan ei sitä avaisikaan.

Onhan täällä paljon hääketjuja, joissa lahjan pitää olla niin arvokas, että sillä katetaan kustannuksia. Kun kutsuu neljä aikuista, saa paljon enemmän lahjoja, kuin nelihenkisen perheen kutsuessa.

Avaatko vähän mitä tarkoitat että juhlat olisi mietitty kustannus-hyöty-suhteella, kun sinne ei haluta lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Eikö tämä ratkaista järjestämällä itse useammin juhlia.

Jos lapsettomat juhlat pännivät. Järjestä itse juhlat koko suvun, kaveripiirin tai lähiön lapsille. Älä salakuljeta lapsiasi lapsettomiin juhliin.

Juhlien järjestäjä päättää. Jos et tykkää, niin järjestä omat.

Yksiinkään juhliin ei sieltä suunnalta ile koskaan kutsua tullut, vaikka on ollut juhlia heillä sen tiedän. Sen sijaan kutsuvat itsensä joka kesä meidän mökille lyhyellä varoitusajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt sitä, että joidenkuiden mielestä aivan kaiken pitäisi olla lapsiystävällistä / lapsille sopivaa ja jos näin ei ole, se on merkki kauheasta lapsivihamielisyydestä. Pikkulapsia kuskataan Käärijän keikalle ja sitten pahoitetaan mieli siitä, että biiseissä on rumia sanoja. Omasta lapsuudestani muistan, että meille oli itsestään selvää, että jotkut jutut ovat aikuisten juttuja eivätkä kuulu lapsille (alkoholijuomat, jotkut tv-ohjelmat, tietokonepelit...). Totta kai se ärsytti, mutta eihän sille mitään mahtanut. Erityisen outo tämä nykyajan ilmiö on mielestäni siksi, että nykyään tarjolla on varmaan enemmän lapsille suunnattuja juttuja ja lasten viihdykettä kuin koskaan.

Tuo on ihan totta. Mutta sitten on tapahtunut muutosta myös toiseen suuntaan. Olen itse ollut lapsi 1970-ja 1980-luvuilla ja silloin oli ihan tapana, että kyläiltiin paljon ja oltiin juhlissa. Vaikka oli aikuisten tapaamisista kyse, niin me lapset oltiin mukana joka juhlissa. Siellä me leikittiin, kun aikuiset seurustelivat keskenään. Ihan täyspäisiä aikuisia meistä sen ajan kavereista on kasvanut, ja joskus olemme muistelleet, kun saimme juhlissa jätskirahaa tai mitä milloinkin. Yöksi jäätiin ja lattioilla nukuttiin. Sellaista aika leppoisaa. Nykyisin tuntuu, että kaikki on tarkkaan laskettu kustannus-hyöty-suhteella, mietitty kauhean tarkkaan, pitää mennä ihan tietyn kaavan mukaan, sitä ei saa lapset häiritä, ja pitää tehdä lastensuojeluilmoitus, jos yksi viinipullo on pöydällä, vaikka kukaan ei sitä avaisikaan.

Avaatko vähän mitä tarkoitat että juhlat olisi mietitty kustannus-hyöty-suhteella, kun sinne ei haluta lapsia?

Monissa ketjuissa, jotka koskevat esim. häitä, kirjoitellaan aina, että häät tulisivat liian kalliiksi, jos kutsuttaisiin sinne ystävien lapsia. Tarvittaisiin isompi tila ja lapsille tarjoilua.

Ei tuo ole kustannus-hyötysuhde. Se tarkoittaa vain että budjetti on rajallinen. Näin on lähes kaikilla, upporikkaita lukuunottamatta. Ei se tarkoita mitään "hyötysuhdetta".

On kyllä typerää keneltäkään alkaa perustella, miksi ei lapsia. Silloin alkaa juuri tuo vänkääminen ja syyttely. Juhlan järjestäjä päättää ketä kutsuu, ei mitään perusteluja.

Fiinit illalliskutsut monen ruokalajin tarjoiluineen, asuineen, elegantteine tunnelmineen ja fiksuine puheenaiheineen ym. ovat aikuisten julhlintatapa. Silloin ilman lapsia voi keskittyä juhliin, ihmisiin ja tunnelmaan eikä koko ajan toisella silmällä ja korvalla vahtia lapsia. Lepohetki aikuisseurassa. Joskus ollaan niin, jotkut juhlat on vain lapsille, jotkut perheille. Miks kaikki pitäs aina olla kaikille? On vaan niin, et joskus juhliin menevät vain aikuiset. Ei siinä ole mitään kummallista eikä valituksen aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei mennä yksiinkään juhliin, jonne ei voi mennä perheenä. Pidän aika perverssinä sukujuhlia, joihin lapset eivät kuulu.

Oletko sinä se äiti, jolla ei ole omaa persoonaa ja joka ei ole kokonainen jos täytyy olla muutama tunti erossa lapsista?

Mikä pyhä lehmä ovat lapsiystävälliset juhlat? Ihan tosissani kysyn ja haluan tietää, että miksi se on niin hirveän tärkeää? Etkö nauti siitä, että saat puolisosi kanssa olla kahden juhlissa ilman että täytyy katsoa lasten perään?

Tunnen sellaisiakin, jotka eivät koskaan ole uskaltaneet jättää lastaan kenenkään hoitoon, vaikka lapsi jo 10v.

Taidat olla tuollainen neurootikko