katsoitteko läskit eilen illalla ykköseltä voimala-ohjelman?
siinä suoraa asiaa suomalaisten lihavuudesta. suomi on neljänneksi lihavin maa. ennen diapetes iski tossa 30-40v ikäisenä ja nyt 10v on ihan normaali ikä tolle sairaudelle. toi mieskin oli laihtunut puolet painostaan ja saanut jättää insuliinit ja lääkkeet pois. sanottiiin että ihmiset syö vaan syömisen halusta. voi helkkari. miten ois kaikki punkerot.... terveellisen elämän puolesta 159/56
Kommentit (40)
Ja nuorilla, alle 30v naisilla bmi on ihan normaali jos se on 18-25
ja miettiä että onko aihetta toimenpiteisiin:
Alipaino: alle 20
Normaalipaino: 20 - 25
Lievä ylipaino: 25 - 30
Huomattava ylipaino: 30 - 35
Vaikea ylipaino: 35 - 40
Sairaalloinen lihavuus: yli 40
Kaava: Oma pituus esim. 154 cm ja paino 55 kg, laskentakaava
55/(1,54 X 1,54)= indeksi on 23,2
Ihan kuin nyt ihmiset lihois niitä sipsejä vetämällä! Minä olen yksi niistä, jotka parikymppisenä katsoivat pulskia nenäänsä pitkin ja päättivät, etteivät ikinä liho moisiksi läskikasoiksi. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, on todettava että bmi 25, ja painoa tulee lisää niin salakavalasti, ettei sitä juuri edes huomaa, muuten kuin silloin kun sesonki vaihtuu ja pitäis mahtua edelliskesäisiin vaatteisiin. Sipsejä olen ostanut viimeksi 10 vuotta sitten, karkkia en osta koskaan. Raskausaikana lihoin maltillisesti, varsinainen painolisäys tuli lapsen ekana vuonna, kun mies ei ollut lasta hoitavaa mallia ja uupuneene söin iltaisin liikaa lohduttakseni itseäni. Sen olen huomannut, että laihduttaminen on pirun vaikeaa, ja lisäläski ei tule mistään sipseistä ja makeisista. Se tulee normaalielämästä. Siitä, että anoppi tulee kylään ja tuo mukanaan kermaleivoksen, joka on syötävä vaikka meinaa oksu tulla kun on niin makeaa. Se tulee siitä, että mies tuo kaupasta suklaata vaikka olen vannottanut, että olen makealakossa, enkä halua mitään karkkia taloon. Mulla toimii itsekontrolli ihan hyvin kaupassa, mutta jos suklaa on jo talossa, siinä vaiheessa se sitten loppuu. Tämmöisestä se paino sitten salakavalasti kertyy. Ei mistään tietoisesta sipsinmässytyksestä.
Kun katselee viime vuosien kalentereita, keskimäärin olen käynyt kävelylenkillä, uimassa, polkenut kuntopyörää jne. 3 kertaa viikossa, useina kausina useamminkin! Pelkällä liikunnalla ei tunnu olevan suurta merkitystä painonhallinnassa, koska sitä sitten vaan syö sen verran enemmän, ettei ole nälkä.
Hyvä että se mies oli saanut pudotettua painoaan 8 kk:ssa 50 kg ja päässyt eroon insuliinista ja muista lääkkeistä. Pahimmillaan se mies painoi jopa 133 kg.
Se mies oli jo alipainoinen 66 kg ja 173 cm pitkä. Taitaa kuihtua liikaa. Syömishäiriö voi kääntyä anoreksian puolelle tuolla menolla.
Totta on sekin että moni voisi jättää lääkkeet vähemmälle jos saisi painoaan alenemaan. Tuolle miehelle herätyksen sai aikaan lääkäri joka puhui asian vakavuudesta koska tyypin pitkävaikutteisen insuliinin annos oli iltaisin todella suuri ja sitä olisi pitänyt ryhtyä pistämään kaksi kertaa lisää päivässä.
Verenpaine aleneee jos paino laskee ja päästään verenpainelääkkeessä pienempään annostukseen tai jotkut voi luopua siitä kokonaan.
Tietysti ne joilla on diabetes heitä auttaa suuresti painonpudotus ja siirtyminen oikeanlaiseen ruokavalioon.
Suurin ongelma on liika rasvan suolan ja sokerin syönti.
Itse kamppailen täällä liikakilojen kanssa ja ei minua ohjelma loukannut, herätti tietämäni asiat uuteen tarkasteluun henkilökohtaisella tasolla. Minua ei häiritse oma ulkonäköni minkään vertaa ja ehkä siinä on syy miksi en viitsi laihduttaa. Jos laihdun se johtuu ainoastaan terveysvaikutuksista mikä onkin luonnollisesti tärkeämpi arvo kuin ulkonäkö.
Ei pidä vetää hernettä nekkuun. Ap. hienoa että sinulla on paino hallinnassa ja alle 20 menevä painoindeksi on mielestäni huolestuttava. Äärilaidat missä tahansa asiassa on pahaksi.
maksamaan ap:n kaltaisten tiukkapipojen psyykehoidot ja lääkitykset veroina. Löysätkää sitä pantaa siellä pään ympärillä.
Nyt rasvapainotteisella karppauksella BMI:ni on kohta normaali.
Tiesittekö, että Kiinassa ja Intiassa D2 alkaa olla jo vitsaus, niin näyttää käyvän kaikissa viljamaissa kun ruokaa alkaa olla tarpeeksi ja pakollista liikuntaa vähemmän.
Ihanko oikeasti ap tuli tänne todistelemaan elämänsä onnellisuutta kaikkien yksityiskohtien kera? Tuntemattomille anonyymeille ihmisille?
On tämä elämä kummalliseksi mennyt.
Oma enoni sairastui kakkostyypin diabetekseen viime syksynä. Paino on pudonnut 135 kilosta 70 kiloon vuodessa syömällä lääkärin ohjeiden mukaan. Hän on aivan muuttunut mies muutenkin, ennen niin vannoutunut sohvaperuna pelaa nykyisin tennistä ja aloitti mm. ratsastamaan.
Silti harrastan salibandya.. Syön vaan liikaa, tai oikeastaan pikemminkin kyseessä on se, että syön liian epäsäännöllisesti!
Olen vakaasti päättänyt laihduttaa sen tuhannen kertaa! ja olen joskus laihtunutkin, nyt ne ovat jo korkojen kera tulleet takaisin!
Minun motivaatio-ongelmani on siinä, että todellakin jaksan juosta ja painaa salibandylla isosta mahastani huolimatta! Siksi en koe tarvetta laihduttaa.. selkeästi se peili ja puntari kuitenkin sitä mieltä ovat!
Olen kuitenkin päättänyt sen, että sinä päivänä kun kilot alkavat häiritä elämää ne lähtevät, tai ainakin vähenevät!
Haluaisin kuitenkin teille huomauttaa, että ne eivät ainoastaan lihavat ole jotka maksavat.. vaan myös laiheliinit, liikuntaa harrastamattomat!! Ja tupakoitsijat! Ja alkoholinkäyttäjät!
Tärkeintä on tietääkseni elää tämä elämä niin kuin itsestä parhaalta tuntuu! Toivon, että joku päivä pääsen itse näistä kiloistani eroon.. mutta voitte uskoa, että ne ovat oikeasti osa minua.. Pienestä asti olen ollut ylipainoinen..! Ja se mikä huvittavinta, en edes pienenä ole ollut lihava ja silti terveydenhoitajat ovat minua lihavaksi kutsuneet ja saaneet minut näin luulemaan olevani lihava! Kierre oli valmis! Mitä sellainen 7 vuotias pyöreä tyttö muuta tekee kuin omaksuu roolin joka hänelle annetaan!!
Toivoisinkin, että tulisi joku joka sanoisi, että ne kilot on nyt laihdutettava.. Tosin serkkuni, oikein laiha tupakoitsija tyttö.. Osteoporoosidiagnoosin on saanut ja tupakointia ei silti lopeta!
En näe peilistä itseäni niin lihavana kuin puntari ja indeksit kertovat! Ja miksi näkisinkään, rakastan itseäni ja olen joutunut opettelemaan rakastamaan itseäni lihavana pikkutyttönä!
Mä menin lasten syntymän jälkeen just siihen, että aina oli nälkä ja itseä piti piristää joka päivä päiväkahvipullalla. Liikunta oli vähissä, aina väsytti ja mieli oli maassa. Ylipainoa ei varsinaisesti ollut kuin muutama kilo, mutta hentorakenteinen kun olen, niin näytin kyllä aika paksulta ja lisäksi esim. polviniveliä alkoi kolottaa.
Sitten vaan kerran päätin, että tämä mussutus loppuu tähän paikkaan. Jätin pois sokerin, valkoiset vehnäjauhot ja vaihdoin kaikki vaaleat riisit ja pastat, leivät tummiin ja niitäkin syön säästellen, samoin perunaa. Syön päivittäin kaksi kunnon ateriaa ja lisäksi aamupalan ja kevyen iltapalan, aina runsaasti salaattia ja juureksia. Voita laitan vähän leivän päälle, mitään kevyttuotteita en enää käytä.
Aluksi liikuin joka päivä ½ tuntia; hölkkää, jumppaa, sauvakävelyä. Sen verran, että pulssi nousi ja tuli hiki. Kunto nousi ihan muutamassa viikossa. Nykyään liikun tunnin päivässä ja nautin siitä valtavasti. BMI on nyt 22 ja siihen olen tyytyväinen, enkä halua enempää laihtua. En voi ymmärtää, miten olinkaan ennen sellainen laiska plösö!
Tsemppiä kaikille laihduttajille!
Se voi mm. koostua
L I H A K S E S T A !
Ja lihas muuten painaa _enemmän_ kuin läski...
Uuuh, voiko olla näin?! IIK!
Laihdutin tosi paljon ja kaikki ihmettelivät, söin tuskin mitään.
Havahduin siihen, kun yritin vessassa oksettaa itseäni, mutta mitään ei tullut. Shipsin himo oli niin kamala, että uutena vuonna söin shipsejä, mutta hetken rouskuteltuani aina syljin ne vessanpyttyyn...
Nyt paino on noussut paljon ja olen toisessa äärilaidassa. Tuskin paranen koskaan, vaikka tiedän/pelkään, että minulle tulee joitain lihavien tauteja...:o/
En ole lihava, mutta en silti ole sitä mieltä, että kaikkien pitäisi mahtua joidenkin ihannepainotaulukoiden rajoihin.
puserosta puuttuu enää toinen hiha. nautitaan lämpimästä kodista ja omista läheisistä. syödään edelleen terveellisesti ja nautitaan omasta vapaasta maastamme... ap
rasvojen välttäminenhän ei olekaan tie terveempään ja hoikempaan elämään.
päivä meni. muistittehan syödä terveellisesti ja ulkoilla niinkuin eilisessä ohjelmassa kehoitettiin...
Nyt sulla on painoa vaikka 175cm pitkälle naiselle.
itseaiheutettuja, asetetaan joko hoitoraja. Huh! Elämähän ei oikeasti ole niin yksinkertaista kuin tuossa ohjelmassa ne molemmat miehet ja se nuori tyttö antoivat ymmärtää. Ei ihminen voi valita tuosta vaan, että lopetan nyt tänään tämän anorektikon tai bulimiktikon tai ylipainoisen elämän, ja alan syödä ja elää terveellisesti. Tai lopetan nyt saman tien tupakoinnin, alkoholinkäytön, negatiivisen ajattelun (sehän myös sairastuttaa), suremisen (voi tulla syöpä) ja alan kiireen vilkkaan harrastaa kulttuuria (lisää elinvuosia ja pitää terveenä), vapaaehtoistyötä (tekee onnelliseksi), muutan ruotsinkieliselle seudulle, avioidun ruotsinkieliseen sukuun (kun ne elää pidempään ja on onnellisempia) jne. jne.
Tyhmyys yhdistettynä suvaitsemattomuuteen ja tietämättömyyten on pelottava ilmiö.
Ap ei ole tosiaan läski.