Lue keskustelun säännöt.
Yritän etsiä 14-vuotiaalle harrastusta joka olisi vain harrastus, ei kilpailua
24.05.2023 |
Toivotonta. Poika haluaisi pelata korista, harrastejoukkuetta ei ole ollenkaan. On vain yksi joukkue, ja se kilpailee ja maksut on alkaen 1300€ vuodessa ja päälle kaikki muut maksut (varusteet, pelivaatteet, turnaukset).
Uinnissa sama juttu. Ja nämä kaksi poika kokisi omikseen.
Uskomatonta. Ja joo tiedetään että itseisesti voi mennä pihalle pomputtamaan palloa ja uida voi luonnonvesissä ilmaiseksi.
Lähinnä tuo lapsi tarvitsee vapaa-aikaan myös jotain ohjattua tavoitteellista. Mitkään kamppailulajit tai paini ei silmälasien vuoksi käy. Piilolinssit ei sovellut hänelle.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 14v osaa itse laittaa jonnekin koulun / lähialueen someryhmään viestiä, että löytyykö muita, jotka haluaisi pelailla korista nyt kesällä, tavataanko kentällä klo 18 joka ilta ja pelaillaan sillä porukalla, joka on sinä päivänä paikalla? Tai menee heittelemään 1-2 kaverin kanssa, niin eiköhän muitakin ala sinne ilmaantua. Näin ennenvanhaan toimittiin.
Ja kesän aikana tuosta voisi kehittyä porukka, joka voisi varata viikkovuoron joltain koululta talveksi.
Hyvä vitsi. Koulujen vuorot on myyty kovaan hintaan jopa vuosiksi eteenpäin paikallisille seuroille.
Eikös jotkut koulut ole "firmojen" omistuksessa ja koulu on vain vuokralla. Siten jumppasalikin myydään eniten tarjoavalle eikä tavisporukalla ole sinne mitään asiaa enää. https://hoivarakentajat.fi/huoletonta-koulurakentamista-hoivarakentajie…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin hyvä aloitus! Saataisiin paljon enemmän porukkaa harrastamaan myös ryhmäliikuntamuotoja/pelejä kaikista ikäluokista kun unohdettaisiin kilpailu ja pidettäisiin liikunnan muodossa hauskaa.
En halua itse osallistua mihinkään, missä kilpaillaan. Olen inhonnut kilpailua aina, mutta pelit ja ryhmäliikunta ovat kivoja jos niihin ei liity kehittymisen pakko, kilpailu jne vaan se, että yhdessä pelataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites ammunta? Paikallisella urheilutalolla kokoontuu ihmisiä ampumaan ilma-aseilla ja mukaan voi mennä kokeilemaan ilman oman aseen ostoakin. Jos liittyy seuraan se on muutaman kympin vuodessa ja jos päätyy oman ilma-aseen ostoon, sekin on melko huokea patruunoineen. Kiva harrastus ja tavoitteellista toimintaa porukassa. Kisata saa jos tahtoo, ja pakko ei ole. Ei ole turhan kilpailuhenkinen laji, minkä takia tykkään.
-ampuja (ilmapistooli)
Tämä oli oikeasti hyvä idea, kiitos <3
En nyt jaksa lähteä vastailemaan kaikkiin kommentteihin, kiitos asiallisesti vastanneille.Sen verran kuitenkin kerron, että kyseessä ei ole plösö sohvaperuna vaan lievästi näkövammainen nuori, joka on alkanut vasta nyt löytää itseään ja rohkeutta kokeilla kaikenlaista. Pienempänä arasteli kovaa menoa, ja edelleenkään ei välttämättä hirveästi välitä fyysisistä kontaktilajeista tai esimerkiksi laskettulusta tai lautailusta, jossa vauhti on kova. Eikä tarvitsekaan välittää. Ap
Koris on ollut mun mielestä kovin kontaktilaji kaikista kokeilemistani pallolajeista. Ja mulla on aina ollut voimakkaat miinuslasit, helposti lensivät pitkin lattiaa puolustustilanteessa. Ja ihan höntsää oli nämä pelailut, säännöt toki oli opeteltu ohjatusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkään kamppailulajit tai paini ei silmälasien vuoksi käy. Piilolinssit ei sovellut hänelle.
Tartun tähän. Kyllä löytyy kamppailulaji, joka onnistuu myös silmälasit päässä. Se on miekkailu. Minulla on ollut silmälasit lukioajoista lähtien ja se ei ole haitannut miekkailua mitenkään. Käytän maskin alla laseja. Tätä voi vielä halutessaan laajentaa nykyaikaiseksi viisiotteluksi. Silloin mukaan tulee myös uinti. Kilpailla ei ole koskaan ollut mikään pakko. Harrastaa saa myös ilman.
Tämä on ihan totta. Miekkailu on hyvä ja edullinen harrastus. Kannatta selvittää lähin seura. Löytyy ainakin lähes jokaisesta yliopistokaupungista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinä? Eikö pojalla ole aivoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Krav magassa ei kilpailla, mutta se ei siis lasien takia käy?
Harrasteryhmissä on se vika, ettei löydy aikuista vetäjää. Lisäksi epävirallisiin porukoihin änkeää usein se kiintiöhäirikkö jonka narsisti-isä tulee haastamaan kaikki oikeuteen tmv.
Tärkeintä AP on että jotain liikuntaa harrastaa. Ehkä ihan itsekseen käytte luontoretkillä. Tässä helsinkiläisten/Espoo/Vantaa luontoretkikalenteri
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.hel.fi…
Suomessa on aivan turha itkeä urheilumenestyksen tasoa, kun tämä on tällaista.
Jos ajatellaan, että lapsi innostuu yläkoulun liikuntatunnin ansoista vaikka siitä koripallosta, ja haluaa alkaa sitä harrastaa, mutta ainoa joukkue jossa on hänen ikäisiään, on tavoitteellisesti kilpaileva, paljon kisareissuja tekevä, vuosia pelannut porukka.
Miten tällaiseen mennään mukaan?
Niinpä. Ei mennä.
"Suomen urheilumenestykseen" ei kyllä vaikuta pätkääkään joku 14-vuotias joka innostuisi aloittamaan koriksen höntsäjengissä kunhan ei tarvitse ottaa paineita eikä varsinkaan kilpailla.
Suomen urheilumenestys riippuu yksinomaan niistä voimakkaan kilpailuvietin omaavista 6-vuotiaana aloittaneista joilla on omaa halua nousta korkeimmalle sarjatasolle ja voittaa kilpailuja.
Kansanterveyteen ja nuorten hyvinvointiin on kyllä varmasti paljonkin vaikutusta sillä että ne vähemmän kilpailulliset tyypit saataisiin jonkinlaisen ohjatun liikunnan pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SK kirjoitti:
Jalkapallossa tai koripallossa kehittymistä joukkueena ei oikein voi mitata pelaamatta muita vastaan
Jalkapalloa, koripalloa tai itse asiassa mitään mieleeni tulevaa palloilulajia ei voi harrastaa ilman kilpailullisuutta.
Jokainen ottelu ON kilpailu jossa yritetään tehdä maaleja (tai vastaavia) ja voittaa vastustaja. Ilman kilpailullisuutta koko lajia ei olisi olemassakaan.
Koittakaa nyt tajuta että tämä joka toisessa viestissä nillitetty "kilpailullisuus" ei mitenkään estä sitä harrastus voi olla hauskaa höntsäämistä toista joukkuetta vastaan joka ei myöskään tavoittele sitä voittoa veren maku suussa.
Ei ole mikään pakko pelata SM-tasolla eikä edes tavoitella nousua alimmalta sarjatasolta.
Anna pojan itse etsiä mieluisa laji. Oppii itsenäistymään. Kaikista vain ei ole urheilemaan seuroissa eikä se tee heistä yhtään huonompia.
Kait hänellä koulussakin on liikuntaa ja kavereita, jotka harrastaa jotain. Jos siitä löytyisi jotain. 14 v. on jo vanha aloittamaan kilpaharrastusta missä vaan. Yleensä aloitetaan jo ennen koulua etsimään oma laji ja ala-asteella.
Vie mikroautoradalle kokeilemaan, jos yhdessä haluatte mennä. Juoksu vaikka sinun kanssa voisi olla kivaa. Otatte aikaa ja mittaatte matkaa.
Tsemppiä etsimiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kai teinitkin jo käyttää piilareita jos harrastaa jotain missä rillit on vaarassa?
Valtaosa nuorista löytää ilman vanhempien apuja omat harrastuksensa. Outoa, et vanhemmat hakevat niitä lapsensa puolesta. Noin ei itsetunto kasva. Jos ei löydä niin sitten ei harrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
a tai koripallossa kehittymistä joukkueena ei oikein voi mitata pelaamatta muita vastaan
Jalkapalloa, koripalloa tai itse asiassa mitään mieleeni tulevaa palloilulajia ei voi harrastaa ilman kilpailullisuutta.
Jokainen ottelu ON kilpailu jossa yritetään tehdä maaleja (tai vastaavia) ja voittaa vastustaja. Ilman kilpailullisuutta koko lajia ei olisi olemassakaan.
Koittakaa nyt tajuta että tämä joka toisessa viestissä nillitetty "kilpailullisuus" ei mitenkään estä sitä harrastus voi olla hauskaa höntsäämistä toista joukkuetta vastaan joka ei myöskään tavoittele sitä voittoa veren maku suussa.
Ei ole mikään pakko pelata SM-tasolla eikä edes tavoitella nousua alimmalta sarjatasolta.
Koita itse ymmärtää, että jos on vain tavoitteellisia joukkueita, harrastukseen tulee lisäksi lisenssimaksut, kilpailureissut, leirit. Näistä tulee valtava summa rahaa, ja sitten jos lapsi ei pärjää, niin joukkueesta lentää ulos.
Totta kai kaikki joukkuelajit on myös kilpailua, kyllä sen jokainen ymmärtää. Mutta on eri asia kilpaillakilpailla kuin harrastaa ja pelata joukkueessa joko puolta joukkuetta vastaan tai kerran kesässä joku turnaus mennä läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se on muillakin ikäluokilla, kouluikäisestä suunnilleen alkaa seuratoiminta, jossa lähinnä kisataan. Mulla on herkästi uupuva, suorituspaineita kaikesta ottava tyttö. Hän haluaisi harrastaa pariakin lajia, vaan kun ei niitä ole ns. vapaavuoro-periaatteella lainkaan, puhumattakaan aikuisen valvomasta höntsäilystä. Ysärillä kävin itse pelaamassa sekaporukalla mm. sählyä, ei maksanut mitään ja vetäjinä kunnan nuorisotoimen porukkaa. Jännä kun lamavuosina satsattiin enemmän lasten harrastuksiin kuin mitä nykyään.
Toivon todellakin, että tähän nyt herätään kun lasten liikkumattomuudesta on alettu puhua. Nämä viime vuosituhannen hyvät käytännöt täytyy ottaa takaisin käyttöön.
Noita vuoroja on järjestetään aivan joka ikisessä kunnassa tässä maassa erittäin paljon. Lyön vetoa, että et pysty nimeä sellaista kuntaa, missä tällaista toimintaa ei olisi.
Niissä on kaksi ongelmaa:
1) Vanhemmat ovat liian laiskoja googlaamaan ja syyttelevät mieluummin kaikkia muita omien lastensa liikkumattomuudesta.
2) Lapset keskimäärin motivoituvat huonosti tavoitteettomaan toimintaan ja käyvät siellä pari kertaa ja lopettavat sitten.
Suunnistus. Polkujuoksu. Ja ihan vaan lenkkeilykin on hyvä, juoksemista voi tehdä itse koska vaan.
Ainakin pk-seudulla on koriksessa monia sarjoja ikäryhmällä, se 3s divari tai fun sarja pelaa ihan huvikseen (myös tuonikäisten ikäluokassa). Siinä ryhmässä riittää kun treenaa 1-2 krt viikko ja pelit on tietenkin mukavia, eikä tarvitse vetää aamuisin ja iltaisin oheisharjoittelua. Kuitenkin "vaan harrastaminenkin" vaatii jonkinasteista kurinalaisuutta ja sitä että pyritään kehittymään, sehän on sitä hauskuutta siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas käsittämätöntä ininää siitä miten pitäisi olla joukkuelaji mutta "ei joudu kilpailemaan"
Kertokaapa järjen jättiläiset miten pelataan jalka- tai koripalloa niin että kentällä on vain yksi joukkue potkimassa tai heittämässä yksinään palloa tyhjään maaliin/koriin.
Tai miten harrastetaan seurassa edes yleisurheilun kaltaisia ylsilölajeja ilman että kukaan koskaan mittaa suoritusta ja vertaa sitä muiden saavutuksiin (tunnetaan nimellä kilpailu).
Kyse on siitä miten vakavissaan vaikka futis- tai säbäjoukkue pelaa koska sarjatasoja riittää ihan pelkkään höntsäämiseen jossa tuloksella ei ole niin väliä.
Suomessa on aivan turha itkeä urheilumenestyksen tasoa, kun tämä on tällaista.
Jos ajatellaan, että lapsi innostuu yläkoulun liikuntatunnin ansoista vaikka siitä koripallosta, ja haluaa alkaa sitä harrastaa, mutta ainoa joukkue jossa on hänen ikäisiään, on tavoitteellisesti kilpaileva, paljon kisareissuja tekevä, vuosia pelannut porukka.
Miten tällaiseen mennään mukaan?
Niinpä. Ei mennä.Pattitilanne tosiaan, mutta ei se ratkea vanhempia syyttelemällä tai kyselemällä, että miksi et alittanut jo kaksivuotiaana niin kuin kaikki muut?
Toiset ihmiset ei koskaan löydä rohkeutta lähteä joukkuelajeihin. Jos teinillä riittää halua mutta on liian vanha aloittamaan, niin jokin on pielessä.
Mutta mistä pitäisi sitten löytää se joukkueellinen huonokuntoisia 14-vuotiaita aloittelijoita ilman mitään tavoitteita juuri sillä hetkellä, kun ap:n lapsi haluaa aloittaa lajin? Ei kovin eri ikäisiä lapsia voi pistää samaan joukkueeseen ja useimmilla lajin aloittaminen menee niin, että joko se vie mennessään ja siirrytään tavoitteellisempiin porukoihin tai se jää ja kokeillaan jotain toista lajia. Höntsäryhmien pitäminen kasassa ei ole mitenkään helppoa, koska tietty tavoitteellisuus ja kehittymisen halu kuuluu olennaisena osana ihmisluontoon.
Koulussa on LIIKUNTATUNTEJA, joilla opetetaan mm. eri joukkuelajien perussääntöjä. Tai näitä meille ainakin opetettiin, kaiken muun ohella.