Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yritän etsiä 14-vuotiaalle harrastusta joka olisi vain harrastus, ei kilpailua
24.05.2023 |
Toivotonta. Poika haluaisi pelata korista, harrastejoukkuetta ei ole ollenkaan. On vain yksi joukkue, ja se kilpailee ja maksut on alkaen 1300€ vuodessa ja päälle kaikki muut maksut (varusteet, pelivaatteet, turnaukset).
Uinnissa sama juttu. Ja nämä kaksi poika kokisi omikseen.
Uskomatonta. Ja joo tiedetään että itseisesti voi mennä pihalle pomputtamaan palloa ja uida voi luonnonvesissä ilmaiseksi.
Lähinnä tuo lapsi tarvitsee vapaa-aikaan myös jotain ohjattua tavoitteellista. Mitkään kamppailulajit tai paini ei silmälasien vuoksi käy. Piilolinssit ei sovellut hänelle.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö se olla urheiluharrastus?
Pitää. Ei ole taiteellinen eikä halua soittaa mitään soitinta. Olen kyllä kysynyt asiaa monta kertaa.
Koriskenttä on suht lähellä, mutta ei minulla tai isällään ole aikaa koota joukkuetta ja alkaa sellaista vahtia. Siksihän niistä harrastuksista maksetaan muille.
Uintiakaan ei vain harrasteta enää 14-vuotiaana. Se on joko kilpailuun tähtäävää tai itsenäisesti uimista normaaleilla vuoroilla. Aikuisten uimatekniikkakouluun saa odotella neljä vuotta että otetaan mukaan. Ap
No eihän teidän sitä pallottelua tarvitse vahtia tai pyörittää! 14-v osaa jo varmasti aivan itse laittaa vaikka paikkakunnan/asuinalueen fb-ryhmään viestiä, onko muita kiinnostuneita pelaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt en oikein uimarina ymmärrä, että miten en muka harrasta uimista kun käyn itse yksikseni uimassa? Tällä viikolla on treeniohjelmassa (omatekemä) ollut alkuverkka 200 m sekari, 400 m vapari, 200 m selkä, 500 m rinta, 100 m perhonen, spurtti eli 4x25 m vapari 20 s tauolla ajanotolla, ja lopuksi 100 m sekari. Viime viikolla oli pullareiden ja lättäreiden kanssa treenausta. Sitä edellisellä viikolla oli ihan normaali uintia, kuten edellä mainittu ohjelma. Ilmeisesti et ota tätä harrastuksena, koska siellä ei ole jotain tyyppiä seisomassa altaan reunalla ja katsomassa kun uin? Käyn ihan yleisellä vuorolla uimassa ja todellakin teen tuon ohjelman mukaan.
Ap sanoi että lapsi tarvitsee jotain ohjattua harrastusta joten siinä varmaan syy miksi ei uinti yksikseen ole se harrastus mitä etsii.
Tätä se on muillakin ikäluokilla, kouluikäisestä suunnilleen alkaa seuratoiminta, jossa lähinnä kisataan. Mulla on herkästi uupuva, suorituspaineita kaikesta ottava tyttö. Hän haluaisi harrastaa pariakin lajia, vaan kun ei niitä ole ns. vapaavuoro-periaatteella lainkaan, puhumattakaan aikuisen valvomasta höntsäilystä. Ysärillä kävin itse pelaamassa sekaporukalla mm. sählyä, ei maksanut mitään ja vetäjinä kunnan nuorisotoimen porukkaa. Jännä kun lamavuosina satsattiin enemmän lasten harrastuksiin kuin mitä nykyään.
Uimisessakin on omat tekniikkansa. Jos vanhempi ei niitä osaa, niin sitten yritetään etsiä ihminen joka osaa ja maksetaan siitä opettamisesta.
Mikä tässäkin on niin väärin teidän mielestä?
Aikido on kamppailulajeista sellainen, jossa ei kilpailla eikä myöskään hirmuisesti "painita". Siellä pärjäili omatkin lapseni aikoinaan silmälasit silmillä, tosin ostettiin tuota varten parinkympin halpislasit, joissa oli hyvät kiemurasangat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin pelasimme ihan keskenämme jo ala-asteelta lähtien. Nyt tässä mun kodin lähellä on koriskenttä, ja siellä käy paljon nuoria pelaamassa keskenään ihan huvikseen. Että kyllä sitä nykyaikanakin tapahtuu.
Mutta siellä ei taida olla koripallon tekniikkakoulua?
Ei ole ei. Mutta jos semmoiseen ei ole mahdollisuutta, niin onko sitten parempi jäädä kotiin istumaan sormi suussa? Sitäpaitsi pelaamalla ilman ohjaajaakin oppii paljon. Nokkela nuori voi jopa lueskella tekniikkavinkkejä netistä ja sitten kokeilla niitä ihan irl.
Vierailija kirjoitti:
Nyt en oikein uimarina ymmärrä, että miten en muka harrasta uimista kun käyn itse yksikseni uimassa? Tällä viikolla on treeniohjelmassa (omatekemä) ollut alkuverkka 200 m sekari, 400 m vapari, 200 m selkä, 500 m rinta, 100 m perhonen, spurtti eli 4x25 m vapari 20 s tauolla ajanotolla, ja lopuksi 100 m sekari. Viime viikolla oli pullareiden ja lättäreiden kanssa treenausta. Sitä edellisellä viikolla oli ihan normaali uintia, kuten edellä mainittu ohjelma. Ilmeisesti et ota tätä harrastuksena, koska siellä ei ole jotain tyyppiä seisomassa altaan reunalla ja katsomassa kun uin? Käyn ihan yleisellä vuorolla uimassa ja todellakin teen tuon ohjelman mukaan.
Sinä olet aikuinen, tehnyt itse/toinen aikuinen tehnyt sinulle treeniohjelman. Tosissasiko vertaat itseäsi teiniin?
Samoin te ketjun boomerit: kaikki eivät ole yhtä oma-aloitteisia kuin te olitte nuorina. Nykynuorissa on paljon sosiaalisesti arkoja, eivätkä kaikki ole edes perusluonteeltaan sellaisia, että jaksaisivat yksin potkia maaliin/heittää koriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö 14v osaa itse laittaa jonnekin koulun / lähialueen someryhmään viestiä, että löytyykö muita, jotka haluaisi pelailla korista nyt kesällä, tavataanko kentällä klo 18 joka ilta ja pelaillaan sillä porukalla, joka on sinä päivänä paikalla? Tai menee heittelemään 1-2 kaverin kanssa, niin eiköhän muitakin ala sinne ilmaantua. Näin ennenvanhaan toimittiin.
Ja kesän aikana tuosta voisi kehittyä porukka, joka voisi varata viikkovuoron joltain koululta talveksi.
En nyt ihan ymmärrä tätä, että harrastuksen pitäisi olla tavoitteellinen, mutta se ei saisi olla kilpailullinen. Miten tämä toteutettaisiin esim. koripallon kaltaisessa joukkuelajissa? Mikä se koripallollinen tavoite olisi, jos se ei olisi saada pallo vastustajan koriin? Tietenkin tavoite voi olla yleinen kunnon kohottaminen tai parin tunnin vapaa teinistä vanhemmille, mutta en kutsuisi sitä silloin tavoitteelliseksi koripallon harrastamiseksi.
Mitä nuori on tehnyt ikävuodet 0-14? Jos hän on ollut liikunnallinen nuori, joka haluaa vaihtaa lajia, niin yleensä porukoihin on helppo päästä. Jos on taas ollut sohvaperunana, niin voi olla vaikea löytää riittävän isoa porukkaa samalla kuntotasolla olevia nuoria, jotka ovat juuri tällä hetkellä saaneet inspiraation alkaa liikkumaan ja vielä juuri siinä samassa lajissa, mitä sinun nuoresi haluaa. 14-vuotiasta ei oikein fiksusti voi pistää joukkuelajeissa samaan porukkaan 10- tai 18-vuotiaiden kanssa, koska erot fyysisessä kehitysvaiheessa ovat niin suuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on taas käsittämätöntä ininää siitä miten pitäisi olla joukkuelaji mutta "ei joudu kilpailemaan"
Kertokaapa järjen jättiläiset miten pelataan jalka- tai koripalloa niin että kentällä on vain yksi joukkue potkimassa tai heittämässä yksinään palloa tyhjään maaliin/koriin.
Tai miten harrastetaan seurassa edes yleisurheilun kaltaisia ylsilölajeja ilman että kukaan koskaan mittaa suoritusta ja vertaa sitä muiden saavutuksiin (tunnetaan nimellä kilpailu).
Kyse on siitä miten vakavissaan vaikka futis- tai säbäjoukkue pelaa koska sarjatasoja riittää ihan pelkkään höntsäämiseen jossa tuloksella ei ole niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin pelasimme ihan keskenämme jo ala-asteelta lähtien. Nyt tässä mun kodin lähellä on koriskenttä, ja siellä käy paljon nuoria pelaamassa keskenään ihan huvikseen. Että kyllä sitä nykyaikanakin tapahtuu.
Mutta siellä ei taida olla koripallon tekniikkakoulua?
Ei ole ei. Mutta jos semmoiseen ei ole mahdollisuutta, niin onko sitten parempi jäädä kotiin istumaan sormi suussa? Sitäpaitsi pelaamalla ilman ohjaajaakin oppii paljon. Nokkela nuori voi jopa lueskella tekniikkavinkkejä netistä ja sitten kokeilla niitä ihan irl.
Joo, kokematon ja lajista tietämätön nuori vaan päivästä toiseen heittelemään yksin koreja, vitsi kun siinä kehittyy! Ihan tekniikkavinkkejä netistä, voi v***u nyt oikeesti...idea niissäkin on, että joku ensin NÄYTTÄÄ, MITEN NE PITÄÄ TEHDÄ, tai lukijalla on perusjutut hallussa. Muuten tehdään väärin, ihan kuten esim. kuntosalillakin, ja sitten hajoaa paikat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikido on kamppailulajeista sellainen, jossa ei kilpailla eikä myöskään hirmuisesti "painita". Siellä pärjäili omatkin lapseni aikoinaan silmälasit silmillä, tosin ostettiin tuota varten parinkympin halpislasit, joissa oli hyvät kiemurasangat.
En halua kuulostaa änkyrältä, mutta jos piilolinssit ei käy (näin ap kirjoitti) niin silloin ei välttämättä myöskään löydy halpoja silmälaseja.
Vierailija kirjoitti:
Tätä se on muillakin ikäluokilla, kouluikäisestä suunnilleen alkaa seuratoiminta, jossa lähinnä kisataan. Mulla on herkästi uupuva, suorituspaineita kaikesta ottava tyttö. Hän haluaisi harrastaa pariakin lajia, vaan kun ei niitä ole ns. vapaavuoro-periaatteella lainkaan, puhumattakaan aikuisen valvomasta höntsäilystä. Ysärillä kävin itse pelaamassa sekaporukalla mm. sählyä, ei maksanut mitään ja vetäjinä kunnan nuorisotoimen porukkaa. Jännä kun lamavuosina satsattiin enemmän lasten harrastuksiin kuin mitä nykyään.
Toivon todellakin, että tähän nyt herätään kun lasten liikkumattomuudesta on alettu puhua. Nämä viime vuosituhannen hyvät käytännöt täytyy ottaa takaisin käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 14v osaa itse laittaa jonnekin koulun / lähialueen someryhmään viestiä, että löytyykö muita, jotka haluaisi pelailla korista nyt kesällä, tavataanko kentällä klo 18 joka ilta ja pelaillaan sillä porukalla, joka on sinä päivänä paikalla? Tai menee heittelemään 1-2 kaverin kanssa, niin eiköhän muitakin ala sinne ilmaantua. Näin ennenvanhaan toimittiin.
Ja kesän aikana tuosta voisi kehittyä porukka, joka voisi varata viikkovuoron joltain koululta talveksi.
Hyvä vitsi. Koulujen vuorot on myyty kovaan hintaan jopa vuosiksi eteenpäin paikallisille seuroille.
Vierailija kirjoitti:
Uimisessakin on omat tekniikkansa. Jos vanhempi ei niitä osaa, niin sitten yritetään etsiä ihminen joka osaa ja maksetaan siitä opettamisesta.
Mikä tässäkin on niin väärin teidän mielestä?
No mikä estää 14v menemästä sinne aikuisten tekniikkakurssille?
Moni kamppailulajiharrastaja vetää muuten ilman laseja tai piilareita, näkee sitten mitä näkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikido on kamppailulajeista sellainen, jossa ei kilpailla eikä myöskään hirmuisesti "painita". Siellä pärjäili omatkin lapseni aikoinaan silmälasit silmillä, tosin ostettiin tuota varten parinkympin halpislasit, joissa oli hyvät kiemurasangat.
En halua kuulostaa änkyrältä, mutta jos piilolinssit ei käy (näin ap kirjoitti) niin silloin ei välttämättä myöskään löydy halpoja silmälaseja.
No minulle ei piilolinssit käy älyttömän arkojen ja kuivien silmien takia.
Kilpailullisuus ei välttämättä ole kaikki munat yhteen koriin -tyylistä putkinäköisyyttä, vaan kilpailuun voinee panostaa siinä määrin kuin itsestään tuntuu. Kilpailumenestys toiminee monissa lajeissa tavoitteellisuuden "tukirankana". Jalkapallossa tai koripallossa kehittymistä joukkueena ei oikein voi mitata pelaamatta muita vastaan.
Tavoitteellisuuden tukirankana muita vastaan kilpailun vaihtoehtona lienee omien tulosten parantaminen sellaisissa lajeissa, missä ei ole interaktiota muiden kanssa, tai se on vähäistä. Useissa joukkuelajeissa joukkueiden välillä on interaktiota, mutta joku ryhmätanssi, purjehdus tai soutaminen tulevat mieleen sellaisista joukkuelajeista, missä olisi mahdollista kehittyä pelaamatta ketään vastaan. Eli ehkä noista löytyisi tavoitteellinen joukkuelaji, joka ei olisi niin kilpailullinen.
Alue: Aihe vapaa
Mutta siellä ei taida olla koripallon tekniikkakoulua?