Lue keskustelun säännöt.
Yritän etsiä 14-vuotiaalle harrastusta joka olisi vain harrastus, ei kilpailua
24.05.2023 |
Toivotonta. Poika haluaisi pelata korista, harrastejoukkuetta ei ole ollenkaan. On vain yksi joukkue, ja se kilpailee ja maksut on alkaen 1300€ vuodessa ja päälle kaikki muut maksut (varusteet, pelivaatteet, turnaukset).
Uinnissa sama juttu. Ja nämä kaksi poika kokisi omikseen.
Uskomatonta. Ja joo tiedetään että itseisesti voi mennä pihalle pomputtamaan palloa ja uida voi luonnonvesissä ilmaiseksi.
Lähinnä tuo lapsi tarvitsee vapaa-aikaan myös jotain ohjattua tavoitteellista. Mitkään kamppailulajit tai paini ei silmälasien vuoksi käy. Piilolinssit ei sovellut hänelle.
Kommentit (185)
Minäkin muinoin yritin etsiä lievästi kehitysvammaiselle lapselle liikuntaharrastusta, mutta ei sellaista ollut olemassa. Kaikki kouluikäisten joukkueet täällä harrastavat tavoitteellisesti ja kultamitalin kiilto silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jänniä ajatusmalleja tässä ketjussa
Että jos ei halua sitoutua kilparyhmään jokapäiväisine treeneineen ja jokaviikkoisine peleineen, on ainoa vaihtoehto sitten mennä harrastelemaan vähän itsekseen? Mitä jos haluaa oppia niitä lajitaitoja ohjatusti? On joku tietty aikataulutettu kerta, jonne mennään, ei tarvitse itse suunnitella milloin ja mitä tekee ja kerätä kaveriporukkaa kasaan.
Ei se ole ihan sama juttu mennä vaikkapa itsekseen / kavereiden kanssa heittelemään sitä koripalloa kuin se, että saisi tehdä samaa ohjatusti. Vaikka sitten ihan kerhomuotoisesti.
Kyllä mä kannatan noita harrasteryhmiä, vaikka itse olenkin aktiiviurheilevan nuoren (pelaa joukkuelajissa 1-sarjatasolla, junioreissa Suomenmestaruus, urheilulukiolainen) äiti. Olen nimittäin nähnyt sen ristiriidan aikanaan, mikä oli tytön joukkueessa, jossa osa halusi panostaa lajiinsa kunnolla ja osa olisi ollut tyytyväinen pelailuun ja treenailuun.
Se, mikä ongelmaksi yleensä seuratasolla syntyy, on ohjaajapula. Junioriurheilussa isoimpien lajien isoimpia seuroja lukuunottamatta lähes kaikkialla (ja osin niissäkin) mennään täysin vapaaehtoispohjalta. Mistä siis saataisiin se aikuinen, jolla olisi innostusta lähteä kerran - pari viikossa ohjaamaan nuoria + hoitamaan kaiken treenien ulkopuolisen työn. Kyllä sitä tekemistä tulee varmasti harrasteryhmänkin kanssa.
Onko pakko tunkea sinne SM-tason joukkueeseen, jos ei halua treenata päivittäin. Oman kokemukseni mukaan valtaosa lasten (vanhemmista teineistä ei vielä ole kokemusta) "kilpa"ryhmistä ei ole mitään verissäpäin treenausta. Treenit on 2-3 kertaa viikossa ja toki kauden aikana muutamat pelit. Niihin vaativampiin joukkueisiin haetaan erikseen ja siellä on toki eri meno.
No olisikohan pointti ollut se, että tuossa vaiheessa se joukkue ei ollut SM-tasoa, vaan osa halusi pyrkiä sinne ja osa halusi vain jatkaa höntsäilyä. Noh, se joukkue sitten hajosi ja osa lopetti, osa jatkoi höntsäilyä muualla ja tavoitteellisesti suhtautuvat jatkoivat toiseen seuraan, jossa panostettiin menestykseen. Tässä tapauksessa tämä toteutui seurayhteistyöllä.
Kyllä niissä seuroissa on yleensä jo alkuvaiheessa tiedossa se polku, johon joukkueita pyritään viemään. Jotkut seurat panostavat enemmän kilpailullisuuteen kuin toiset. Nämä asiat kannattaa selvittää ja pohtia jo siinä vaiheessa, kun 5-vuotiasta lasta viedään siihen jalkapallokouluun.
Poju on selvästi vähän reppana, kun äiti valitsee harrastuksia sen puolesta. Just siksi joku kamppailulaji on paras.
Rillit vaan otetaan pois ennen vääntöä, niinkuin muutkin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin muinoin yritin etsiä lievästi kehitysvammaiselle lapselle liikuntaharrastusta, mutta ei sellaista ollut olemassa. Kaikki kouluikäisten joukkueet täällä harrastavat tavoitteellisesti ja kultamitalin kiilto silmissä.
Varmaankin kehitysvammaiselle lapselle on syytä etsiä harrastuksia sellaisista ryhmistä, jotka on suunniteltu hänen tarpeitaan vastaaviksi. Ei joltain satunnaiselta valmentajalta voida olettaa, että hän osaisi toimia kehitysvammaisten lasten ohjaajana.
HJKlla on vaihtoehto, HJK Harraste, sellaisille 9-12-vuotiaille, jotka haluavat kokeilla futiksen pelaamista. Apn lapsi on yli-ikäinen, mutta ehkä jollekin muulle sopii. Suomesta löytyy varmasti muitakin harrasteryhmiä moneen lajiin.
Jollain tasolla kilpailevia joukkueita on paljon enemmän. Harva jaksaa pelata ihan vaan treenien takia, useimmista pelit ovat parasta lajissa, vaikka treeneissä olisikin kivaa.