Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempien hoito ja sisko - Olenko kohtuuton?
24.05.2023 |
Iäkkäät vanhempani asuvat maalla omakotitalossa. On alkavaa muistisairautta ja liikkumisen vaikeutta ynnä muuta raihnaisuutta. Pärjäilevät kotona suht hyvin kaksistaan, mutta tarvitsevat apua kaupassa käyntiin, pankkiasioiden hoitamiseen, lumitöihin ja ruohonleikkaamiseen jne. Siivoavat ja laittavat ruoan itse.
Asun itse 450 kilometrin päässä, minulla on alaikäinen lapsi ja teen matkatöitä. Pystyn osallistumaan vanhempien hoitoon lähinnä niin, että lomilla ja silloin tällöin viikonloppuna käyn siellä ja maksan vähiä laskujansa verkkopankissa.
Siskoni sen sijaan asuu samalla suunnalla ja käy töissäkin samalla kylällä missä vanhempani asuvat. Hänellä on päivätyö, lapset ovat muuttaneet pois kotoa, ei aikaa vieviä luottamustoimia, säännöllisiä harrastuksia tms. Hän hoitaa vanhempieni kauppa-asiat kerran viikossa ja vie mm. parturiin tai optikolle ja lääkäriin, kun on tarvetta. Olen tästä tietysti kovin kiitollinen, mutta en voi olla ihmettelemättä, kuinka suuren numeron siskoni tästä auttamisesta tekee. Hän kokee roolinsa kaikesta päätellen valtavan raskaaksi, siis sen että käytännössä kerran viikossa vie kaksi kauppakassia äidille! Minun on vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin raskasta ja vaikeaa.
Olenko kohtuuton?
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ap. tunteen. ILMEISESTI KAIKKIEN POISMUUTTANEIDEN SISARUSTEN PITÄISI YMMÄRTÄÄ MUUTTAA TAKAISIN samalle paikkakunnalle, jotta raskas taakka tasaantuu. Vosi nämä siskot välillä yrittää asettua sen toisenkin asemaan ja miettiä miltä se tuntuu kun välimatka on pitkä ja ei voi auttaa niin paljon kuin haluaisi.
Ei vaan vanhukset maksaa siitä avusta tai tukeutuu kuntaan niin kukaan lapsista ei joudu hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häpeä,ap, jos et tajua,missä prässissä sisaresi on.
1. Käy ainakin 2x vk kaupassa, välillä useamminkin
2. Asettaa ruuat jääkappiin/pakkaseen
3. Varaa ajan lääkärille, muistuttaa siitä vanhempia.
4. Varaa ajan labroihin ja taas muistuttaa.
5. Hakee heidät kotoa sinne edellä mainittuihin paikkoihin, odottaa heidän kanssaan, ja kuskaa kotiin
6. Joka kerralla kuuntelee sitä valitusta, kun sattuu sinne ja sattuu tänne, eikä jaksa tehdä sitä eikä tätä.
7. Nyt lumien sulettua haravoi/siivoaa pihaa ,kun on niin pahan näköinen talven jälkeen
8. Se ruoho pitää kesällä ajaa 2vk välein , siis ainakin 6x
9. Sama talvella lumitöiden kanssa.
10. Rännitkin pitää nyt puhdistaa.
11. Nuo verhotkin pitää pestä ja silittää sanoo äiti.
12. Peseppä tu ja tu matto ,kun on niin likastunu talven aikana.
13.wc: kin pitää pestä, ei äiti jaksa eikä isä tee sitä,koskaan.
14 . Ja joka reissulla kuunnella sitä ainaista narinaa.
Tuo kaikki on ihan tavallista, useimmilta vanhoilta ihmisiltä , jotka ei suostu ostamaan palveluita.Sinä kun käyt siellä pyhinä ja lomilla, niin sinulle ollaan vieraskoreita ja suht kivoja. Kokemusta on me kun asuimme siellä kaukana ja lähellä olevat tekivät kaikki duunit ympäri vuoden.
Ei muuta kuin kova kovaa vasten ap ja siskosi. Kyllä meidän vanhustenkin täytyy taipua.
Siskollesi tuo on ihan mahdoton rääkki.
Ja jossain vaiheessa se vessanpöntön vetäminenkin unohtuu ja pönttö on tukossa keko tavaraa täynnä... On ihan yleistä, että kotihoidon kanssa sovitaan, että kun käyvät siellä vaikka lääkkeet antamassa, niin samalla käynnillä sitten vetävät sen pöntön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten helvtissä se ulkopuolisen avun vastaanottaminen on vanhuksille noin vaikeaa?! Mä olen 44 ja jos joku mulle tarjoaisi siivouspalvelua ja kotiin tuotuja aterioita, niin ottaisin ilomielin vastaan!
Ne kaikki maksaa, eikä ihan vähän. Pienet eläkkeet monilla.
Kunta on velvollinen lain mukaan hoitamaan. Ei lapset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeä,ap, jos et tajua,missä prässissä sisaresi on.
1. Käy ainakin 2x vk kaupassa, välillä useamminkin
2. Asettaa ruuat jääkappiin/pakkaseen
3. Varaa ajan lääkärille, muistuttaa siitä vanhempia.
4. Varaa ajan labroihin ja taas muistuttaa.
5. Hakee heidät kotoa sinne edellä mainittuihin paikkoihin, odottaa heidän kanssaan, ja kuskaa kotiin
6. Joka kerralla kuuntelee sitä valitusta, kun sattuu sinne ja sattuu tänne, eikä jaksa tehdä sitä eikä tätä.
7. Nyt lumien sulettua haravoi/siivoaa pihaa ,kun on niin pahan näköinen talven jälkeen
8. Se ruoho pitää kesällä ajaa 2vk välein , siis ainakin 6x
9. Sama talvella lumitöiden kanssa.
10. Rännitkin pitää nyt puhdistaa.
11. Nuo verhotkin pitää pestä ja silittää sanoo äiti.
12. Peseppä tu ja tu matto ,kun on niin likastunu talven aikana.
13.wc: kin pitää pestä, ei äiti jaksa eikä isä tee sitä,koskaan.
14 . Ja joka reissulla kuunnella sitä ainaista narinaa.
Tuo kaikki on ihan tavallista, useimmilta vanhoilta ihmisiltä , jotka ei suostu ostamaan palveluita.Sinä kun käyt siellä pyhinä ja lomilla, niin sinulle ollaan vieraskoreita ja suht kivoja. Kokemusta on me kun asuimme siellä kaukana ja lähellä olevat tekivät kaikki duunit ympäri vuoden.
Ei muuta kuin kova kovaa vasten ap ja siskosi. Kyllä meidän vanhustenkin täytyy taipua.
Siskollesi tuo on ihan mahdoton rääkki.
Juuri näin. Minä olen se lähellä asuva sisko. Töihin soitetaan, että heti kolaamaan piha tai kastelemaan kukkapenkit ja ajamaan nurmikko. Varaa lääkäri ajat ja ota vapaata, että pääset käyttämään. Soita kauppalista ja hae tavarat. Kuuntele tarinaa, kun ostit väärää rieskaa.
Kun olet lähdössä lomalle, kauhea meteli, että kuka meidät nyt hoitaa. Koko ajan pitäisi olla valmiudessa.
Kun siskoni tulee käymään, häntä passataan ja minut on pyydetty ennen sitä siivoamaan ja leipomaan, että on siskolle tarjottavaa.
Ollaan sitten niin vieraskoreita. Kun kysyn, että miksi et pyytänyt siskoa vaihtamaan verhoja, vastataan, ettei sitä raski väsyttää, kun ajoi pitkän matkan ja sillä on raskas työ ja niin paljon kaikkea. Sen pitää saada levätä, kun käy vanhempiaan katsomassaJa sinä suostut ja alistut tähän raatamiseen, koska....?
Yleensä tällaiseen tilanteeseen ajaudutaan. Alussa on kaikki lapset saattaneet autella, kun avun tarvetta on ollut vain harvoin ja se on ollut vielä pientä. Sitten kaikilla muilla sisaruksilla on jotain muuta menoa ja jonkun kuitenkin pitää auttaa, niin ellei siinä vaiheessa älyä valehdella, että itselläkin on jotain muuta menoa, nakki napsahtaa sulle. Pikkuhiljaa käy niin, että muutkin sisarukset alkavat odottaa sun hoitavan. "No kun sä viimeksikin teit....", "No kun sä nyt parhaiten tiedät..." jne jne. Sisarukset saattavat vielä luvata, että kyllä he seuraavalla kerralla.... Jos sitten päätät katkaista kierteen, olet sekä vanhempiesi että sisarustesi mielestä kiittämätön ja empatiakyvytön ihminen.
Päättä voit vain omasta puolestasi onko pakko auttaa ja onko sinulla resursseja auttaa. Muiden puolesta et päätöksiä voi tehdä. He auttavat jos auttavat ja osallistuvat sillä tavalla kun he itse haluavat. Jos kukaan ei halua auttaa ja apua kuitenkin tarvitaan ei jää vaihtoehdoksi kuin hankkia ulkopuolista apua. Avun hankkimisessa läheisillä on yleensä myös tärkeä rooli. Vanhat vanhemmat eivät aina itse pysty selvittämään mitä apua on saatavilla ja mistä sitä saa.
Juuri näin. Ongelma vaan näissä usein on, että alussa sisarusten kanssa sovitaan, että vanhusten hoitovastuu jaetaan. Lopputulos on, että ei jaetakaan. Tällaiseen sopimiseen ei koskaan pitäisi lähteä, koska kun sisarukset muuttavat, hankkivat lapsia, eroavat tai mitä tahansa, kaikilla muilla paitsi sillä lähimpänä asuvalla on sata ja yksi syytä, miksi JUURI HE eivät voi, mutta sinähän voit, koska .....blaa blaa blaa. Mun suositus on, että vanhemmat opetetaan alusta lähtien käyttämään palveluita. Kerrotaan, että se on ihan nykyaikaa. Kenenkään sisaruksista ei pidä ruveta auttamaan, ei varsinkaan lähimpänä asuvan. Jos vanhemmat tarvitsevat apua, sitten hankkivat ulkopuolista apua. Ja kun eivät osaa enää itse hankkia, lapset hankkivat. Nykyisin avun hankkiminen kun onnistuu vaikka 10 000 kilometrin päästä.
Kyllähän asioista sopia voi mutta samalla pitää hyväksyä se että tilanteet muuttuu. Tässä hetkessä sinulla voi olla resursseja auttaa ilman ulkopuolista apua, mutta tilanne ensiviikolla voikin olla aivan toinen. Avuntarve on esim. kasvanut tai oma tilanteesi on muuttunut siten että niitä resursseja auttaa ei vain samalla tavalla ole. Vapaaehtoinen apu on aina vapaaehtoista ei ammatillista. Ammatillisessa avussa tehdään palvelusopimukset hyvinkin tarkasti ja sopimus uusitaan siinä vaiheessa kun avuntarve muuttuu (harvemmin se vähenee).
Ketjun aloittajahan on nimenomaan perustellut, miksi lähempänä asuvan siskonsa pitää auttaa. Koska siskolla on päivätyö, isot lapset, ei luottamustehtäviä, ei harrastuksia jne jne. Siskonsa on jo kertonut, että kokee vastuunsa vanhemmista jo raskaaksi. Ap nyt ihmettelee, onko hän kohtuuton, kun hänen mielestään siskolla ei ole yhtään rankkaa. Ei ainakaan sen rankempaa kuin ap:llä itselläänkään. Sisko on siis jo ilmaissut, että hän ei enää jaksaisi olla auttamassa. Siskolla ei ole enää resursseja auttaa kuten aiemmin. Ap on kuitenkin päättänyt, että tottakai siskolla on resursseja auttaa. Täytyyhän siskolla olla! Jos ap haluaisi olla lojaali siskolleen, hän asettuisi siskonsa puolelle ja alkaisivat yhdessä vaatia vanhempiaan ottamaan ulkopuolista apua vastaan. Ei voi tietää, miten pian vanhemmat alkavat tarvita apua pyykinpesussa, peseytymisessä, mahdollisten lääkeiden antamisessa jne. On ihan ymmärrettävää, ettei ap kaukana asuvana voisi ruveta tekemään em asoita, mutta koska sisko on jo ilmaissut huolensa, nyt pitäisi toimia eikä luottaa siihen, että kyllä siskon resurssit riittää.
Mummolleni oli 5 lasta. Kun mummo alkoi olla vanha ja huonokuntoinen niin asui lapsen A luona. Tämä lapsi siis huolehti arjesta kotona. B lapsi asui lähellä ja tykkäsi ajella autolla joten hän käytti äitinsä pankissa, kaupassa, sukulaisilla jne. Lapsi C asui läheisessä kaupungissa ja aina kun äitinsä oli sairaalassa niin kävi joka päivä katsomassa ja huolehti sairaalaan herkkuja ym. Lapsi D:n puoliso oli pitokokki joten heidän luonaan pidettiin usein mummon synttärit ym juhlat. Eli he laittoivat tarjoilut ja tilat. Lapsi E asui kaukana mutta hänellä äiti kävi kesäisin viikon lomareissuilla ja lapsi vei äitiään kylpylään ym juttuihin.
Hoito ei mennyt tasan mutta kaikki osallistuivat tavallaan. Mummo asui ennen lapsella A asumista jonkin aikaa lapsella D ja sitä ennen lapsella B. Eli tilanteen mukaan vaihtelivat asioita.
Apn tapauksessa ap ei varmaan tajua kuinka paljon tekemistä siskolla on. Itse käyn välillä anopille kaupassa ja vaikka se ei ole iso homma niin kyllä se tuntuu kun koettaa miettiä kaupassa että mitä proteesin puhdistus ainetta anoppia mahtaakaan haluta kun vanhaa tuttua merkkiä ei ole enää. Tai mitkä avokadot on sopivan kypsiä ostettavaksi. Jne. Eli se kun ei ole yhtä helppoa kuin oma kaupassa käynti.
Ja sitten ne kaikki pikkujutut. Ei välttämättä ole isoista asioista kyse mutta rasittaa muistella minä päivänä piti olla viemässä kirjastoon ja mitä kukkia pitikään ostaa hänelle naapurille vietäväksi jne jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuhun puuttumatta: Ei muistisairailta, raihnaisilta vanhuksilta kannata kauheasti kysellä, että suostuisivatko ottamaan kotipalveluja vastaan, jos tilanne on tuollainen kuin keskustelun aloittaja kuvaa. Minusta lapset, ne jotka muuten joutuisivat hoitamaan nämä asiat, tekevät päätökset tällaisissa tilanteissa ja avun tarvitsijoille lähinnä ilmoitetaan, että ensi maanantaista lähtien käy kotihoito tuomassa ruoan ja joka toinen lauantai tulee siivoojaa. Piste. Vanhukset ehkä loukkaantuvat ja estelevät ensin, mutta tottuvat kyllä.
Tämä ei muuten ole valitettavasti näin helppoa, jos muistisairaat vielä virallisesti hoitavat omat asiansa eli eivät ole holhouksessa. Vaikka tosiasiassa asiat hoitaisikin omainen. Me esimerkiksi emme saaneet tilata äidille kotihoitoa, vaan pyynnön piti tulla häneltä itseltään. Pitkään maanittelemalla saimme hänet suostumaan kotihoidon arviointikäyntiin. Kotihoito aloitettiin ja eikös parin kuukauden kuluttua äiti ollut itsenäisesti hoitajan kanssa sopinut, että päivittäiset käynnit harvennetaan kertaviikkoisiin ja nyt ne on vaan joka toinen viikko. Sitten äiti pyytelee apua ja syyllistää, miten ei vanhaa äitiä voida näin pienessä asiassa auttaa (pieni asia siis kertaa N) ja miten hän on näin epäonnistunut kasvatuksessa kun on kovasydämisiä tyttäriä. Ja vaikeaahan se on olla auttamatta, kun avun tarve on suuri, kuitenkin rakastan äitiäni ja ottaa koville nähdä häntä likaisena ja jääkaappi täynnä homeisia ruokia. Mitä oikein pitäisi tehdä, en tiedä.
Meillä diagnoosin tehnyt lääkäri hoiti kotihoidon käymään. Ensimmäisellä kerralla olin paikalla, kun tulivat käymään ja tekemään sopimusta. Oli aikamoista suostuttelua saada allekirjoittamaan sopimus, jonka perusteella tulivat kerran päivässä syöttämään lääkkeet. Siinä vaiheessa oli sen verran sekaisin, ettei osannut suoranaisesti kieltää käyntejä, vältteli kyllä niitä käyntejä parhaansa, joten siitä oli tavallaan etua siinä vaiheessa, kun katsottiin, ettei pärjää itsekseen, eikä pysty pitämään itsestään huolta.
Vanhempasi ovat itsekkäitä kun vaativat jatkuvasti lapsia apuun. Tekisin selväksi että nyt on huolittava ulkopuolista apua, koska te väsytte. Ja varsinkin siskosi. Jos tämä ei passaa niin menkööt laitokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten helvtissä se ulkopuolisen avun vastaanottaminen on vanhuksille noin vaikeaa?! Mä olen 44 ja jos joku mulle tarjoaisi siivouspalvelua ja kotiin tuotuja aterioita, niin ottaisin ilomielin vastaan!
Ei niitä ilmaiseksi saa, vaan niistä joutuu maksamaan. Eikä niitä kotiin tuotuja aterioitakaan voi kehua.
https://www.keski-uusimaa.fi/paikalliset/5633012
Kuka ne lumityöt, pihatyöt, ruohonleikkuut ja kodin askareet sun muut hoitaa silloin kun et ole siellä? Jos itse saat viikon kulumaan tehden milloin mitäkin kodin puuhia. Miten on mahdollista, että saat siskon osuudeksi parin kauppakassin viemisen viikossa. Kuitenkin sitä lunta sataa muulloinkin, kun lomilla ja viikonloppuna. Ja pihatöitäkään ei oikein kesällä voi varastoon tehdä. Saatikka sitten muuta arjessa olevaa avun tarvetta. Kuulostaa lähtökohtaisesti melko vähättelevältä siskoasi kohtaan ja hänen elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ongelmat tulevat lisääntymään nyt vuosi vuodelta, kun vanhuksia on lisääntyvässä määrin, hoitopaikat kiven alla ja kotihoitokin alkaa olla kriisissä. Ainakin isoissa kaupungeissa kotihoidon käynnit ovat lähinnä vitsi, 5-10 minuutissa pyörähtävät, mutta lähinnä vain tsekkaavat, että vanhus on hengissä.
Lisänä itsepäiset vanhukset, jotka eivät halua maksaa ulkopuolisille palveluista vaikka olisi varaakin. Omilta lapsilta oletetaan ja vaaditaan palveluita. Tiedän että ei ole helppo kieltäytyä, kun on kyse omista rakkaista vanhemmista.
Nythän on syntynyt uusia ikäihmisiä avustavia seuralaispalveluita, mutta kyllähän se perushoito ja ateriapalvelut pitää jotenkin muuten järjestää, harva aikuinen lapsikaan pystyy täysipäiväisesti vanhempiaan hoitaa. Mitä vanhemmiksi ja hauraammiksi tulevat, sen rankempaa on hoiva.
Vanhukset on saatava viime kädessä lähemmäs palveluita. Onhan niitäkin palvelutaloja, että asutaan omassa yksiössä ja hoitajat käyvät päivittäin katsomassa, että kaikki on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka ne lumityöt, pihatyöt, ruohonleikkuut ja kodin askareet sun muut hoitaa silloin kun et ole siellä? Jos itse saat viikon kulumaan tehden milloin mitäkin kodin puuhia. Miten on mahdollista, että saat siskon osuudeksi parin kauppakassin viemisen viikossa. Kuitenkin sitä lunta sataa muulloinkin, kun lomilla ja viikonloppuna. Ja pihatöitäkään ei oikein kesällä voi varastoon tehdä. Saatikka sitten muuta arjessa olevaa avun tarvetta. Kuulostaa lähtökohtaisesti melko vähättelevältä siskoasi kohtaan ja hänen elämäänsä.
Ajattelin, etten tule enää tänne kommentoimaan, mutta tulin kuitenkin.
Lumityöt käy tekemässä traktorilla naapuri. Ruohon käy leikkaamassa tuttu teini päältäajettavalla leikkurilla. Muita kodin ja pihan puuhia vanhemmat pystyvät vielä tekemään itse. AP
Ap, nyt sitä palaveria siskon ja vanhempien kanssa pitämään.
Seuraavan kerran kun menet sinne, kokoonnutte yhdessä ja puhutte järkeä vanhemmille.
Sanotte suoraan että teille lapsille tilanne alkaa olla kuormittava ettekä enää halua/voi
tehdä niin paljon
sellaista mihin he voivat palkata tekijän.
Ymmärrän täysin teidän molempien väsymisen.
Teidän täytyy ottaa vastaan vanhempien tuohtumus ja pettymys. Ajatelkaa itseänne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskossasi taitaa olla vähän marttyyrin vikaa.
Ei siinä tarvitse olla mitään marttyyrin vikaa. Mietipä itse.
Siskosi on kiinni tuossa auttamisessa aivan kokonaan. Voiko hän noin vain lähteä jonnekin omiin menoihinsa vaikka viikoksi tai kahdeksi? Miten hän pääsee vaikkapa ulkomaanmatkalle, jos hän haluaisi?
Kuka silloin tulee käymään kaupassa ja olemaan paikalla käytettävissä, jos jotain tarvitaan tai tapahtuu?
Hänen on kaikki omat asiansa mitoitettava ja järjestettävä niin, että hän pystyy käymään vanhempiensa luona kaksi kertaa viikossa.
Ja voin vakuuttaa kokemuksesta, että se ei ole pelkkä kaupassa käynti. Minun ainakin oletettiin samalla istuvan siellä äidin luona hänen seuranaan monta tuntia samalla kun sitten hoidin kauppa-asiat.
Istuisitko sinä mielelläsi kaksi kertaa viikossa äitisi luona säännöllisesti viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen?
Se ei tunnu raskaalta sinusta, mutta se on helkutin sitovaa. Mieti.
Ei ihme, että siskosi ajattelee sinun pääsevän hirveän paljon helpommalla, ja lisäksi hänen niskassaan on koko ajan se tieto, että kun jotain tapahtuu, se on hän, joka asiaan puuttuu, et sinä siellä omassa rauhassasi. Sinun vastuusi on aika mitätön verrattuna sisaresu vastuuseen.
Lisäksi tilanne ei helpotu, vaan tietenkin vain hankaloituu ajan
kuluessa. Sinä et kaiketi ole muuttamassa lähelle vanhempianne ajatellen sitä, että tulevaisuus ei tilannetta tule helpottamaan, vaan vaikeuttamaan.
Aivan varmasti olet sinäkin sitä mieltä, että kun vanhemmat heikkenevät ja tarvitsevat yhä enemmän apua, niin onpa hyvä, kun se sisko on siellä heitä lähellä!
Vai mitä aiot tulevaisuudessa tehdä helpottaaksesi siskosi enenevää vastuuta?
Älä höpötä, että tilaat vanhemmillesi siivousapua ja ruokapalvelu jne. SE EI RIITÄ. Vanhus tarvitsee turvaa ja seuraa kaiken muun lisäksi. Hän tarvitsee ihmisen, joka tulee neuvomaan, huolehtimaan, auttamaan, järjestämään kaiken heti silloin kun asia on päällä. Se ei ole siivooja eikä ruuan tuoja. Se on siskosi.
Ja ne lääkärissä käymiset, kuulotutkimukset, silmälasien uusimiset, apteekissa käymisen jne vain lisääntyvät.
Siskosi on kohta sellaisessa pinhuusissa, josta sinä taas luistat mukavasti asumalla kaukana.
Tästä on minulla erittäin raskas ja rankka kokemus. Viimeisenä niittinä kaiken hoitaminen vanhuksen sitten kuoltua. Siinä sitä tekemistä ja huolehtimista sitten olikin.
Toinen tuli kepeästi hautajaisiin ja muistotilaisuuteen kuin kuka tahansa vieras, samoin perunkirjoitukseen, ja lähti pois. Kiva kun järkkäsit kaiken, nähdään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten helvtissä se ulkopuolisen avun vastaanottaminen on vanhuksille noin vaikeaa?! Mä olen 44 ja jos joku mulle tarjoaisi siivouspalvelua ja kotiin tuotuja aterioita, niin ottaisin ilomielin vastaan!
Ei niitä ilmaiseksi saa, vaan niistä joutuu maksamaan. Eikä niitä kotiin tuotuja aterioitakaan voi kehua.
https://www.keski-uusimaa.fi/paikalliset/5633012
Jostain syystä ajatellaan, että aikuisilla lapsilla on aikaa ja jaksamista ihan rajattomasti. Heillä on omat työt ja perheet huolehdittavanaan.
Vierailija kirjoitti:
Mummolleni oli 5 lasta. Kun mummo alkoi olla vanha ja huonokuntoinen niin asui lapsen A luona. Tämä lapsi siis huolehti arjesta kotona. B lapsi asui lähellä ja tykkäsi ajella autolla joten hän käytti äitinsä pankissa, kaupassa, sukulaisilla jne. Lapsi C asui läheisessä kaupungissa ja aina kun äitinsä oli sairaalassa niin kävi joka päivä katsomassa ja huolehti sairaalaan herkkuja ym. Lapsi D:n puoliso oli pitokokki joten heidän luonaan pidettiin usein mummon synttärit ym juhlat. Eli he laittoivat tarjoilut ja tilat. Lapsi E asui kaukana mutta hänellä äiti kävi kesäisin viikon lomareissuilla ja lapsi vei äitiään kylpylään ym juttuihin.
Hoito ei mennyt tasan mutta kaikki osallistuivat tavallaan. Mummo asui ennen lapsella A asumista jonkin aikaa lapsella D ja sitä ennen lapsella B. Eli tilanteen mukaan vaihtelivat asioita.
Apn tapauksessa ap ei varmaan tajua kuinka paljon tekemistä siskolla on. Itse käyn välillä anopille kaupassa ja vaikka se ei ole iso homma niin kyllä se tuntuu kun koettaa miettiä kaupassa että mitä proteesin puhdistus ainetta anoppia mahtaakaan haluta kun vanhaa tuttua merkkiä ei ole enää. Tai mitkä avokadot on sopivan kypsiä ostettavaksi. Jne. Eli se kun ei ole yhtä helppoa kuin oma kaupassa käynti.
Ja sitten ne kaikki pikkujutut. Ei välttämättä ole isoista asioista kyse mutta rasittaa muistella minä päivänä piti olla viemässä kirjastoon ja mitä kukkia pitikään ostaa hänelle naapurille vietäväksi jne jne
Just toi. Muun muassa.
Minä hommasin periaatteessa 15 vuotta sisarusteni lapsille heidän lahjansa, niin jouluisin kuin syntymäpäivinä, huolehdin joulukorteista, muistamista, kukista ja onnittelukoeteista, kaikesta äitini puolesta, kun hän oli sitä mieltä, ettei hän enää osaa eikä jaksa. Totta kai hän maksoi, mutta minä se olin, joka ne kaikki hoiti ja hommasi.
Se itse asiassa jo kyrsi siinä kohdassa varsinkin kun niille kaukana oleville sisaruksille ja heidän lapsilleen piti etsiä lahjoja ja lahjakortteja, ja minä itse en koskaan saanut mitään. Äiti vain tarjosi kahvia. Ja huokaili, että mihin minä joutuisin ilman sinua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten helvtissä se ulkopuolisen avun vastaanottaminen on vanhuksille noin vaikeaa?! Mä olen 44 ja jos joku mulle tarjoaisi siivouspalvelua ja kotiin tuotuja aterioita, niin ottaisin ilomielin vastaan!
Ei niitä ilmaiseksi saa, vaan niistä joutuu maksamaan. Eikä niitä kotiin tuotuja aterioitakaan voi kehua.
https://www.keski-uusimaa.fi/paikalliset/5633012
Jos on tarpeeksi nälkä, nuokin annokset kelpaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten helvtissä se ulkopuolisen avun vastaanottaminen on vanhuksille noin vaikeaa?! Mä olen 44 ja jos joku mulle tarjoaisi siivouspalvelua ja kotiin tuotuja aterioita, niin ottaisin ilomielin vastaan!
Ei niitä ilmaiseksi saa, vaan niistä joutuu maksamaan. Eikä niitä kotiin tuotuja aterioitakaan voi kehua.
https://www.keski-uusimaa.fi/paikalliset/5633012
Pitääkö se olla ilmaista?
Onko omaisten työoanos hoidossa ilmaista, eikä siitä aiheudu kenellekään mitään kuluja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka ne lumityöt, pihatyöt, ruohonleikkuut ja kodin askareet sun muut hoitaa silloin kun et ole siellä? Jos itse saat viikon kulumaan tehden milloin mitäkin kodin puuhia. Miten on mahdollista, että saat siskon osuudeksi parin kauppakassin viemisen viikossa. Kuitenkin sitä lunta sataa muulloinkin, kun lomilla ja viikonloppuna. Ja pihatöitäkään ei oikein kesällä voi varastoon tehdä. Saatikka sitten muuta arjessa olevaa avun tarvetta. Kuulostaa lähtökohtaisesti melko vähättelevältä siskoasi kohtaan ja hänen elämäänsä.
Ajattelin, etten tule enää tänne kommentoimaan, mutta tulin kuitenkin.
Lumityöt käy tekemässä traktorilla naapuri. Ruohon käy leikkaamassa tuttu teini päältäajettavalla leikkurilla. Muita kodin ja pihan puuhia vanhemmat pystyvät vielä tekemään itse. AP
Maksatte naapurille tai teinille, jotta he käyvät vanhemmillenne kaupassa. Siis jos vanhempasi asuvat paikassa, jossa millään kaupalla ei ole kotiinkuljetusta. Lääkäriin, optikolle ja kampaajalle pääsee taksilla.
Onhan sinulla käyttöoikeus tileihin? Ettet käytä vanhempiesi tunnuksia?
Edunvalvontavaltuutukset kuntoon äkkiä, jos ovat vielä siinä kunnossa, että voivat ne tehdä. Kestää kauan, jos ne joutuu tekemään "huoli-ilmoituksen" kautta käräjäoikeudessa, kun tulee se aika, että sitä oikeasti tarvitaan eli on pakko rajoittaa taloudellisia oikeuksia ihan vanhuksen omaksi hyväksi.