Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempien hoito ja sisko - Olenko kohtuuton?
24.05.2023 |
Iäkkäät vanhempani asuvat maalla omakotitalossa. On alkavaa muistisairautta ja liikkumisen vaikeutta ynnä muuta raihnaisuutta. Pärjäilevät kotona suht hyvin kaksistaan, mutta tarvitsevat apua kaupassa käyntiin, pankkiasioiden hoitamiseen, lumitöihin ja ruohonleikkaamiseen jne. Siivoavat ja laittavat ruoan itse.
Asun itse 450 kilometrin päässä, minulla on alaikäinen lapsi ja teen matkatöitä. Pystyn osallistumaan vanhempien hoitoon lähinnä niin, että lomilla ja silloin tällöin viikonloppuna käyn siellä ja maksan vähiä laskujansa verkkopankissa.
Siskoni sen sijaan asuu samalla suunnalla ja käy töissäkin samalla kylällä missä vanhempani asuvat. Hänellä on päivätyö, lapset ovat muuttaneet pois kotoa, ei aikaa vieviä luottamustoimia, säännöllisiä harrastuksia tms. Hän hoitaa vanhempieni kauppa-asiat kerran viikossa ja vie mm. parturiin tai optikolle ja lääkäriin, kun on tarvetta. Olen tästä tietysti kovin kiitollinen, mutta en voi olla ihmettelemättä, kuinka suuren numeron siskoni tästä auttamisesta tekee. Hän kokee roolinsa kaikesta päätellen valtavan raskaaksi, siis sen että käytännössä kerran viikossa vie kaksi kauppakassia äidille! Minun on vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin raskasta ja vaikeaa.
Olenko kohtuuton?
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeä,ap, jos et tajua,missä prässissä sisaresi on.
1. Käy ainakin 2x vk kaupassa, välillä useamminkin
2. Asettaa ruuat jääkappiin/pakkaseen
3. Varaa ajan lääkärille, muistuttaa siitä vanhempia.
4. Varaa ajan labroihin ja taas muistuttaa.
5. Hakee heidät kotoa sinne edellä mainittuihin paikkoihin, odottaa heidän kanssaan, ja kuskaa kotiin
6. Joka kerralla kuuntelee sitä valitusta, kun sattuu sinne ja sattuu tänne, eikä jaksa tehdä sitä eikä tätä.
7. Nyt lumien sulettua haravoi/siivoaa pihaa ,kun on niin pahan näköinen talven jälkeen
8. Se ruoho pitää kesällä ajaa 2vk välein , siis ainakin 6x
9. Sama talvella lumitöiden kanssa.
10. Rännitkin pitää nyt puhdistaa.
11. Nuo verhotkin pitää pestä ja silittää sanoo äiti.
12. Peseppä tu ja tu matto ,kun on niin likastunu talven aikana.
13.wc: kin pitää pestä, ei äiti jaksa eikä isä tee sitä,koskaan.
14 . Ja joka reissulla kuunnella sitä ainaista narinaa.
Tuo kaikki on ihan tavallista, useimmilta vanhoilta ihmisiltä , jotka ei suostu ostamaan palveluita.Sinä kun käyt siellä pyhinä ja lomilla, niin sinulle ollaan vieraskoreita ja suht kivoja. Kokemusta on me kun asuimme siellä kaukana ja lähellä olevat tekivät kaikki duunit ympäri vuoden.
Ei muuta kuin kova kovaa vasten ap ja siskosi. Kyllä meidän vanhustenkin täytyy taipua.
Siskollesi tuo on ihan mahdoton rääkki.
Juuri näin. Minä olen se lähellä asuva sisko. Töihin soitetaan, että heti kolaamaan piha tai kastelemaan kukkapenkit ja ajamaan nurmikko. Varaa lääkäri ajat ja ota vapaata, että pääset käyttämään. Soita kauppalista ja hae tavarat. Kuuntele tarinaa, kun ostit väärää rieskaa.
Kun olet lähdössä lomalle, kauhea meteli, että kuka meidät nyt hoitaa. Koko ajan pitäisi olla valmiudessa.
Kun siskoni tulee käymään, häntä passataan ja minut on pyydetty ennen sitä siivoamaan ja leipomaan, että on siskolle tarjottavaa.
Ollaan sitten niin vieraskoreita. Kun kysyn, että miksi et pyytänyt siskoa vaihtamaan verhoja, vastataan, ettei sitä raski väsyttää, kun ajoi pitkän matkan ja sillä on raskas työ ja niin paljon kaikkea. Sen pitää saada levätä, kun käy vanhempiaan katsomassaJa sinä suostut ja alistut tähän raatamiseen, koska....?
Yleensä tällaiseen tilanteeseen ajaudutaan. Alussa on kaikki lapset saattaneet autella, kun avun tarvetta on ollut vain harvoin ja se on ollut vielä pientä. Sitten kaikilla muilla sisaruksilla on jotain muuta menoa ja jonkun kuitenkin pitää auttaa, niin ellei siinä vaiheessa älyä valehdella, että itselläkin on jotain muuta menoa, nakki napsahtaa sulle. Pikkuhiljaa käy niin, että muutkin sisarukset alkavat odottaa sun hoitavan. "No kun sä viimeksikin teit....", "No kun sä nyt parhaiten tiedät..." jne jne. Sisarukset saattavat vielä luvata, että kyllä he seuraavalla kerralla.... Jos sitten päätät katkaista kierteen, olet sekä vanhempiesi että sisarustesi mielestä kiittämätön ja empatiakyvytön ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten helvtissä se ulkopuolisen avun vastaanottaminen on vanhuksille noin vaikeaa?! Mä olen 44 ja jos joku mulle tarjoaisi siivouspalvelua ja kotiin tuotuja aterioita, niin ottaisin ilomielin vastaan!
Ihan oikeastiko ap päätät siskosi puolesta voiko hän olla kuormittunut vai ei?
Käytännössä hän hoitaa paljon vanhempiesi asioista. Nuo pihahommat eivät ole mitään hupihommia.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeä,ap, jos et tajua,missä prässissä sisaresi on.
1. Käy ainakin 2x vk kaupassa, välillä useamminkin
2. Asettaa ruuat jääkappiin/pakkaseen
3. Varaa ajan lääkärille, muistuttaa siitä vanhempia.
4. Varaa ajan labroihin ja taas muistuttaa.
5. Hakee heidät kotoa sinne edellä mainittuihin paikkoihin, odottaa heidän kanssaan, ja kuskaa kotiin
6. Joka kerralla kuuntelee sitä valitusta, kun sattuu sinne ja sattuu tänne, eikä jaksa tehdä sitä eikä tätä.
7. Nyt lumien sulettua haravoi/siivoaa pihaa ,kun on niin pahan näköinen talven jälkeen
8. Se ruoho pitää kesällä ajaa 2vk välein , siis ainakin 6x
9. Sama talvella lumitöiden kanssa.
10. Rännitkin pitää nyt puhdistaa.
11. Nuo verhotkin pitää pestä ja silittää sanoo äiti.
12. Peseppä tu ja tu matto ,kun on niin likastunu talven aikana.
13.wc: kin pitää pestä, ei äiti jaksa eikä isä tee sitä,koskaan.
14 . Ja joka reissulla kuunnella sitä ainaista narinaa.
Tuo kaikki on ihan tavallista, useimmilta vanhoilta ihmisiltä , jotka ei suostu ostamaan palveluita.Sinä kun käyt siellä pyhinä ja lomilla, niin sinulle ollaan vieraskoreita ja suht kivoja. Kokemusta on me kun asuimme siellä kaukana ja lähellä olevat tekivät kaikki duunit ympäri vuoden.
Ei muuta kuin kova kovaa vasten ap ja siskosi. Kyllä meidän vanhustenkin täytyy taipua.
Siskollesi tuo on ihan mahdoton rääkki.
Juuri näin. Minä olen se lähellä asuva sisko. Töihin soitetaan, että heti kolaamaan piha tai kastelemaan kukkapenkit ja ajamaan nurmikko. Varaa lääkäri ajat ja ota vapaata, että pääset käyttämään. Soita kauppalista ja hae tavarat. Kuuntele tarinaa, kun ostit väärää rieskaa.
Kun olet lähdössä lomalle, kauhea meteli, että kuka meidät nyt hoitaa. Koko ajan pitäisi olla valmiudessa.
Kun siskoni tulee käymään, häntä passataan ja minut on pyydetty ennen sitä siivoamaan ja leipomaan, että on siskolle tarjottavaa.
Ollaan sitten niin vieraskoreita. Kun kysyn, että miksi et pyytänyt siskoa vaihtamaan verhoja, vastataan, ettei sitä raski väsyttää, kun ajoi pitkän matkan ja sillä on raskas työ ja niin paljon kaikkea. Sen pitää saada levätä, kun käy vanhempiaan katsomassa
Kyllä, se menee just noin. Me oltiin ne kaukana asuvat, siis poika ja miniä. Vanhukset oli teettäneet kaikki hommat putsikuntoon ,kun tulimme täysihoitoon. Ei ollu mummo köyhä ei kipeä ,kunolimme siellä aina pari viikkoa kerran vuodessa. Ei myöskään mitään valitusta. Niin vieraskoreita että. Siitä on jo paljon aikaa.
Tiedän ap. tunteen. Ilmeisesti kaikkien poismuuttaneiden sisarusten pitäisi ymmärtää muuttaa takaisin samalle paikkakunnalle, jotta raskas taakka tasaantuu. Vosi nämä siskot välillä yrittää asettua sen toisenkin asemaan ja miettiä miltä se tuntuu kun välimatka on pitkä ja ei voi auttaa niin paljon kuin haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten helvtissä se ulkopuolisen avun vastaanottaminen on vanhuksille noin vaikeaa?! Mä olen 44 ja jos joku mulle tarjoaisi siivouspalvelua ja kotiin tuotuja aterioita, niin ottaisin ilomielin vastaan!
Ne kaikki maksaa, eikä ihan vähän. Pienet eläkkeet monilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeä,ap, jos et tajua,missä prässissä sisaresi on.
1. Käy ainakin 2x vk kaupassa, välillä useamminkin
2. Asettaa ruuat jääkappiin/pakkaseen
3. Varaa ajan lääkärille, muistuttaa siitä vanhempia.
4. Varaa ajan labroihin ja taas muistuttaa.
5. Hakee heidät kotoa sinne edellä mainittuihin paikkoihin, odottaa heidän kanssaan, ja kuskaa kotiin
6. Joka kerralla kuuntelee sitä valitusta, kun sattuu sinne ja sattuu tänne, eikä jaksa tehdä sitä eikä tätä.
7. Nyt lumien sulettua haravoi/siivoaa pihaa ,kun on niin pahan näköinen talven jälkeen
8. Se ruoho pitää kesällä ajaa 2vk välein , siis ainakin 6x
9. Sama talvella lumitöiden kanssa.
10. Rännitkin pitää nyt puhdistaa.
11. Nuo verhotkin pitää pestä ja silittää sanoo äiti.
12. Peseppä tu ja tu matto ,kun on niin likastunu talven aikana.
13.wc: kin pitää pestä, ei äiti jaksa eikä isä tee sitä,koskaan.
14 . Ja joka reissulla kuunnella sitä ainaista narinaa.
Tuo kaikki on ihan tavallista, useimmilta vanhoilta ihmisiltä , jotka ei suostu ostamaan palveluita.Sinä kun käyt siellä pyhinä ja lomilla, niin sinulle ollaan vieraskoreita ja suht kivoja. Kokemusta on me kun asuimme siellä kaukana ja lähellä olevat tekivät kaikki duunit ympäri vuoden.
Ei muuta kuin kova kovaa vasten ap ja siskosi. Kyllä meidän vanhustenkin täytyy taipua.
Siskollesi tuo on ihan mahdoton rääkki.
Juuri näin. Minä olen se lähellä asuva sisko. Töihin soitetaan, että heti kolaamaan piha tai kastelemaan kukkapenkit ja ajamaan nurmikko. Varaa lääkäri ajat ja ota vapaata, että pääset käyttämään. Soita kauppalista ja hae tavarat. Kuuntele tarinaa, kun ostit väärää rieskaa.
Kun olet lähdössä lomalle, kauhea meteli, että kuka meidät nyt hoitaa. Koko ajan pitäisi olla valmiudessa.
Kun siskoni tulee käymään, häntä passataan ja minut on pyydetty ennen sitä siivoamaan ja leipomaan, että on siskolle tarjottavaa.
Ollaan sitten niin vieraskoreita. Kun kysyn, että miksi et pyytänyt siskoa vaihtamaan verhoja, vastataan, ettei sitä raski väsyttää, kun ajoi pitkän matkan ja sillä on raskas työ ja niin paljon kaikkea. Sen pitää saada levätä, kun käy vanhempiaan katsomassaJa sinä suostut ja alistut tähän raatamiseen, koska....?
Yleensä tällaiseen tilanteeseen ajaudutaan. Alussa on kaikki lapset saattaneet autella, kun avun tarvetta on ollut vain harvoin ja se on ollut vielä pientä. Sitten kaikilla muilla sisaruksilla on jotain muuta menoa ja jonkun kuitenkin pitää auttaa, niin ellei siinä vaiheessa älyä valehdella, että itselläkin on jotain muuta menoa, nakki napsahtaa sulle. Pikkuhiljaa käy niin, että muutkin sisarukset alkavat odottaa sun hoitavan. "No kun sä viimeksikin teit....", "No kun sä nyt parhaiten tiedät..." jne jne. Sisarukset saattavat vielä luvata, että kyllä he seuraavalla kerralla.... Jos sitten päätät katkaista kierteen, olet sekä vanhempiesi että sisarustesi mielestä kiittämätön ja empatiakyvytön ihminen.
Päättä voit vain omasta puolestasi onko pakko auttaa ja onko sinulla resursseja auttaa. Muiden puolesta et päätöksiä voi tehdä. He auttavat jos auttavat ja osallistuvat sillä tavalla kun he itse haluavat. Jos kukaan ei halua auttaa ja apua kuitenkin tarvitaan ei jää vaihtoehdoksi kuin hankkia ulkopuolista apua. Avun hankkimisessa läheisillä on yleensä myös tärkeä rooli. Vanhat vanhemmat eivät aina itse pysty selvittämään mitä apua on saatavilla ja mistä sitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ap. tunteen. Ilmeisesti kaikkien poismuuttaneiden sisarusten pitäisi ymmärtää muuttaa takaisin samalle paikkakunnalle, jotta raskas taakka tasaantuu. Vosi nämä siskot välillä yrittää asettua sen toisenkin asemaan ja miettiä miltä se tuntuu kun välimatka on pitkä ja ei voi auttaa niin paljon kuin haluaisi.
Sisarusten pitäisi käsitellä sinun tunteesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ap. tunteen. Ilmeisesti kaikkien poismuuttaneiden sisarusten pitäisi ymmärtää muuttaa takaisin samalle paikkakunnalle, jotta raskas taakka tasaantuu. Vosi nämä siskot välillä yrittää asettua sen toisenkin asemaan ja miettiä miltä se tuntuu kun välimatka on pitkä ja ei voi auttaa niin paljon kuin haluaisi.
Sisarusten pitäisi käsitellä sinun tunteesi?
Sehän tässä on olettama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeä,ap, jos et tajua,missä prässissä sisaresi on.
1. Käy ainakin 2x vk kaupassa, välillä useamminkin
2. Asettaa ruuat jääkappiin/pakkaseen
3. Varaa ajan lääkärille, muistuttaa siitä vanhempia.
4. Varaa ajan labroihin ja taas muistuttaa.
5. Hakee heidät kotoa sinne edellä mainittuihin paikkoihin, odottaa heidän kanssaan, ja kuskaa kotiin
6. Joka kerralla kuuntelee sitä valitusta, kun sattuu sinne ja sattuu tänne, eikä jaksa tehdä sitä eikä tätä.
7. Nyt lumien sulettua haravoi/siivoaa pihaa ,kun on niin pahan näköinen talven jälkeen
8. Se ruoho pitää kesällä ajaa 2vk välein , siis ainakin 6x
9. Sama talvella lumitöiden kanssa.
10. Rännitkin pitää nyt puhdistaa.
11. Nuo verhotkin pitää pestä ja silittää sanoo äiti.
12. Peseppä tu ja tu matto ,kun on niin likastunu talven aikana.
13.wc: kin pitää pestä, ei äiti jaksa eikä isä tee sitä,koskaan.
14 . Ja joka reissulla kuunnella sitä ainaista narinaa.
Tuo kaikki on ihan tavallista, useimmilta vanhoilta ihmisiltä , jotka ei suostu ostamaan palveluita.Sinä kun käyt siellä pyhinä ja lomilla, niin sinulle ollaan vieraskoreita ja suht kivoja. Kokemusta on me kun asuimme siellä kaukana ja lähellä olevat tekivät kaikki duunit ympäri vuoden.
Ei muuta kuin kova kovaa vasten ap ja siskosi. Kyllä meidän vanhustenkin täytyy taipua.
Siskollesi tuo on ihan mahdoton rääkki.
Juuri näin. Minä olen se lähellä asuva sisko. Töihin soitetaan, että heti kolaamaan piha tai kastelemaan kukkapenkit ja ajamaan nurmikko. Varaa lääkäri ajat ja ota vapaata, että pääset käyttämään. Soita kauppalista ja hae tavarat. Kuuntele tarinaa, kun ostit väärää rieskaa.
Kun olet lähdössä lomalle, kauhea meteli, että kuka meidät nyt hoitaa. Koko ajan pitäisi olla valmiudessa.
Kun siskoni tulee käymään, häntä passataan ja minut on pyydetty ennen sitä siivoamaan ja leipomaan, että on siskolle tarjottavaa.
Ollaan sitten niin vieraskoreita. Kun kysyn, että miksi et pyytänyt siskoa vaihtamaan verhoja, vastataan, ettei sitä raski väsyttää, kun ajoi pitkän matkan ja sillä on raskas työ ja niin paljon kaikkea. Sen pitää saada levätä, kun käy vanhempiaan katsomassaJa sinä suostut ja alistut tähän raatamiseen, koska....?
Yleensä tällaiseen tilanteeseen ajaudutaan. Alussa on kaikki lapset saattaneet autella, kun avun tarvetta on ollut vain harvoin ja se on ollut vielä pientä. Sitten kaikilla muilla sisaruksilla on jotain muuta menoa ja jonkun kuitenkin pitää auttaa, niin ellei siinä vaiheessa älyä valehdella, että itselläkin on jotain muuta menoa, nakki napsahtaa sulle. Pikkuhiljaa käy niin, että muutkin sisarukset alkavat odottaa sun hoitavan. "No kun sä viimeksikin teit....", "No kun sä nyt parhaiten tiedät..." jne jne. Sisarukset saattavat vielä luvata, että kyllä he seuraavalla kerralla.... Jos sitten päätät katkaista kierteen, olet sekä vanhempiesi että sisarustesi mielestä kiittämätön ja empatiakyvytön ihminen.
Päättä voit vain omasta puolestasi onko pakko auttaa ja onko sinulla resursseja auttaa. Muiden puolesta et päätöksiä voi tehdä. He auttavat jos auttavat ja osallistuvat sillä tavalla kun he itse haluavat. Jos kukaan ei halua auttaa ja apua kuitenkin tarvitaan ei jää vaihtoehdoksi kuin hankkia ulkopuolista apua. Avun hankkimisessa läheisillä on yleensä myös tärkeä rooli. Vanhat vanhemmat eivät aina itse pysty selvittämään mitä apua on saatavilla ja mistä sitä saa.
Juuri näin. Ongelma vaan näissä usein on, että alussa sisarusten kanssa sovitaan, että vanhusten hoitovastuu jaetaan. Lopputulos on, että ei jaetakaan. Tällaiseen sopimiseen ei koskaan pitäisi lähteä, koska kun sisarukset muuttavat, hankkivat lapsia, eroavat tai mitä tahansa, kaikilla muilla paitsi sillä lähimpänä asuvalla on sata ja yksi syytä, miksi JUURI HE eivät voi, mutta sinähän voit, koska .....blaa blaa blaa. Mun suositus on, että vanhemmat opetetaan alusta lähtien käyttämään palveluita. Kerrotaan, että se on ihan nykyaikaa. Kenenkään sisaruksista ei pidä ruveta auttamaan, ei varsinkaan lähimpänä asuvan. Jos vanhemmat tarvitsevat apua, sitten hankkivat ulkopuolista apua. Ja kun eivät osaa enää itse hankkia, lapset hankkivat. Nykyisin avun hankkiminen kun onnistuu vaikka 10 000 kilometrin päästä.
Vanhemmat maksaa ulkopuoliselle kaikesta avusta.
TAI
AP osallistuu töihin puoliksi siskon kanssa.
Joko ap tekee itse tai maksaa ulkopuoliselle tämän puolikkaansa verran.
Siskokin tekee itse tai maksaa ulkopuoliselle oman puolikkaan edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hänellä on päivätyö, lapset ovat muuttaneet pois kotoa, ei aikaa vieviä luottamustoimia, säännöllisiä harrastuksia tms."
----
Sisko on jo oman osuutensa hoitanut. Ei halua enää uuteen savottaan vaan aikaa itselleen.
Suomessa LAKI EI MÄÄRÄÄ että vanhemmistaan olisi pidettävä huolta.
Jos ei maksettu (vanoien itse naksama tai lasten maksama) apu kelpaa niin olkoon vanhukset omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeä,ap, jos et tajua,missä prässissä sisaresi on.
1. Käy ainakin 2x vk kaupassa, välillä useamminkin
2. Asettaa ruuat jääkappiin/pakkaseen
3. Varaa ajan lääkärille, muistuttaa siitä vanhempia.
4. Varaa ajan labroihin ja taas muistuttaa.
5. Hakee heidät kotoa sinne edellä mainittuihin paikkoihin, odottaa heidän kanssaan, ja kuskaa kotiin
6. Joka kerralla kuuntelee sitä valitusta, kun sattuu sinne ja sattuu tänne, eikä jaksa tehdä sitä eikä tätä.
7. Nyt lumien sulettua haravoi/siivoaa pihaa ,kun on niin pahan näköinen talven jälkeen
8. Se ruoho pitää kesällä ajaa 2vk välein , siis ainakin 6x
9. Sama talvella lumitöiden kanssa.
10. Rännitkin pitää nyt puhdistaa.
11. Nuo verhotkin pitää pestä ja silittää sanoo äiti.
12. Peseppä tu ja tu matto ,kun on niin likastunu talven aikana.
13.wc: kin pitää pestä, ei äiti jaksa eikä isä tee sitä,koskaan.
14 . Ja joka reissulla kuunnella sitä ainaista narinaa.
Tuo kaikki on ihan tavallista, useimmilta vanhoilta ihmisiltä , jotka ei suostu ostamaan palveluita.Sinä kun käyt siellä pyhinä ja lomilla, niin sinulle ollaan vieraskoreita ja suht kivoja. Kokemusta on me kun asuimme siellä kaukana ja lähellä olevat tekivät kaikki duunit ympäri vuoden.
Ei muuta kuin kova kovaa vasten ap ja siskosi. Kyllä meidän vanhustenkin täytyy taipua.
Siskollesi tuo on ihan mahdoton rääkki.
Juuri näin. Minä olen se lähellä asuva sisko. Töihin soitetaan, että heti kolaamaan piha tai kastelemaan kukkapenkit ja ajamaan nurmikko. Varaa lääkäri ajat ja ota vapaata, että pääset käyttämään. Soita kauppalista ja hae tavarat. Kuuntele tarinaa, kun ostit väärää rieskaa.
Kun olet lähdössä lomalle, kauhea meteli, että kuka meidät nyt hoitaa. Koko ajan pitäisi olla valmiudessa.
Kun siskoni tulee käymään, häntä passataan ja minut on pyydetty ennen sitä siivoamaan ja leipomaan, että on siskolle tarjottavaa.
Ollaan sitten niin vieraskoreita. Kun kysyn, että miksi et pyytänyt siskoa vaihtamaan verhoja, vastataan, ettei sitä raski väsyttää, kun ajoi pitkän matkan ja sillä on raskas työ ja niin paljon kaikkea. Sen pitää saada levätä, kun käy vanhempiaan katsomassaJa sinä suostut ja alistut tähän raatamiseen, koska....?
Yleensä tällaiseen tilanteeseen ajaudutaan. Alussa on kaikki lapset saattaneet autella, kun avun tarvetta on ollut vain harvoin ja se on ollut vielä pientä. Sitten kaikilla muilla sisaruksilla on jotain muuta menoa ja jonkun kuitenkin pitää auttaa, niin ellei siinä vaiheessa älyä valehdella, että itselläkin on jotain muuta menoa, nakki napsahtaa sulle. Pikkuhiljaa käy niin, että muutkin sisarukset alkavat odottaa sun hoitavan. "No kun sä viimeksikin teit....", "No kun sä nyt parhaiten tiedät..." jne jne. Sisarukset saattavat vielä luvata, että kyllä he seuraavalla kerralla.... Jos sitten päätät katkaista kierteen, olet sekä vanhempiesi että sisarustesi mielestä kiittämätön ja empatiakyvytön ihminen.
Päättä voit vain omasta puolestasi onko pakko auttaa ja onko sinulla resursseja auttaa. Muiden puolesta et päätöksiä voi tehdä. He auttavat jos auttavat ja osallistuvat sillä tavalla kun he itse haluavat. Jos kukaan ei halua auttaa ja apua kuitenkin tarvitaan ei jää vaihtoehdoksi kuin hankkia ulkopuolista apua. Avun hankkimisessa läheisillä on yleensä myös tärkeä rooli. Vanhat vanhemmat eivät aina itse pysty selvittämään mitä apua on saatavilla ja mistä sitä saa.
Juuri näin. Ongelma vaan näissä usein on, että alussa sisarusten kanssa sovitaan, että vanhusten hoitovastuu jaetaan. Lopputulos on, että ei jaetakaan. Tällaiseen sopimiseen ei koskaan pitäisi lähteä, koska kun sisarukset muuttavat, hankkivat lapsia, eroavat tai mitä tahansa, kaikilla muilla paitsi sillä lähimpänä asuvalla on sata ja yksi syytä, miksi JUURI HE eivät voi, mutta sinähän voit, koska .....blaa blaa blaa. Mun suositus on, että vanhemmat opetetaan alusta lähtien käyttämään palveluita. Kerrotaan, että se on ihan nykyaikaa. Kenenkään sisaruksista ei pidä ruveta auttamaan, ei varsinkaan lähimpänä asuvan. Jos vanhemmat tarvitsevat apua, sitten hankkivat ulkopuolista apua. Ja kun eivät osaa enää itse hankkia, lapset hankkivat. Nykyisin avun hankkiminen kun onnistuu vaikka 10 000 kilometrin päästä.
Kyllähän asioista sopia voi mutta samalla pitää hyväksyä se että tilanteet muuttuu. Tässä hetkessä sinulla voi olla resursseja auttaa ilman ulkopuolista apua, mutta tilanne ensiviikolla voikin olla aivan toinen. Avuntarve on esim. kasvanut tai oma tilanteesi on muuttunut siten että niitä resursseja auttaa ei vain samalla tavalla ole. Vapaaehtoinen apu on aina vapaaehtoista ei ammatillista. Ammatillisessa avussa tehdään palvelusopimukset hyvinkin tarkasti ja sopimus uusitaan siinä vaiheessa kun avuntarve muuttuu (harvemmin se vähenee).
Vierailija kirjoitti:
No en mä ap:n rooliakaan tässä väheksy. Ei käy kateeksi. Tiedän, kun olen itse tuon vaiheen elänyt.
On se oikeasti helkkarin rankkaa työviikon jälkeen ja aina juhlapyhinä pakata auto ja lähteä ajamaan monen tunnin matkaa sairaiden vanhusten luo, jossa odottaa suursiivous tekijäänsä ja sata muuta hoidettavaa ja katsottavaa asiaa postilaatikon korjaamisesta puhelinongelmien ratkomiseen.
Usein on myös niin, että ne lähellä asuvat pääsevät piipahtamaan kylässä, mutta se kaukaa tuleva asuu ja yökyläilee monta päivää tai viikonkin. Suhde ja kuormitus on aivan erilainen silloin. Itse esimerkiksi huomasin vanhempieni muistisairauden etenemisen aivan eri tavalla, kun vietin siellä pidempiä aikoja, vaikka sisarukseni asuivat lähellä ja kävivät useimmin, usein kuitenkin vain nopeasti kääntymässä ja jonkin asian toimittamassa.
Ulkopuolisen avun järjestämistä suosittelen minäkin.
Vanhemmille hommataan maksetun apu.
Älä valita. Kukaan ei pakottanut itse tekemään. Ei kukaan puuk.ko kurkulla pakottanut. Oli ihan oma valintasi hoitaa.
Joko maksavat itse avun tai lapset maksaa tai kunta maksaa/hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten helvtissä se ulkopuolisen avun vastaanottaminen on vanhuksille noin vaikeaa?! Mä olen 44 ja jos joku mulle tarjoaisi siivouspalvelua ja kotiin tuotuja aterioita, niin ottaisin ilomielin vastaan!
Sinä voit ihan itse tilata. Ruokakassit kotiin ja siivous parin viikon välein.
Vierailija kirjoitti:
Karseeta minkälaista kuraa täällä saa taas aloittaja niskaansa.
ITSE OTTAISIN SATA KERTAA MIELUUMMIN SEN LÄHELLÄ ASUVAN OMAISEN ROOLIN, joka pääsisi vaikka pari kertaa viikossakin piipahtamaan nopeasti, toisi kauppakassin, kysyisi päivän kuulumiset ja se siitä vs. se omainen, joka asuu jossain satojen kilometrien päässä ja viikonlopun tai loman koittaessa lähtee neljäksi tunniksi maantielle ja siirtyy asumaan moneksi päiväksi muistisairaiden vanhusten sohvannurkkaan tai johonkin vinttikamariin, ja ryhtyy aamulla imuroimaan ja luutuamaan lattioita ja kokkaamaan ruokaa pakkaseen... Sillä välin työkaverit ja ystävät siellä satojen kilsojen päässä rentoutuvat ja viettävät aikaa puolisonsa kanssa ja harrastavat...
Mutta niin kuin joku sanoikin, ihmiset on erilaisia ja toisille sopii toisenlaiset tehtävät kuin toiselle.
Minä en. En kusekaan sinnepäin enää. Syystä. Lapsuus oli helvettiä.
Ja sitä paitsi jokaisella on vain yksi elämä. On kovin itsekästä vanhusten vaatia lastensa sitä omaa ainokaista elämäänsä uhraamaan kun apua pitäisi saada muutenkin (kunnalta tai rahalla).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha-asioista kommentoiville: Minä siis hoidan vanhempien raha-asiat verkkopankissa tällä hetkellä kuten tuossa ensimmäisessä viestissä mainitsinkin. AP
Toi on muuten tosi raskasta. Istahtaa tietokoneen ääreen, kirjautua verkkopankkiin ja maksaa laskut. Mulle tulee ainakin sen max 10 minuutin aikana jo niin hiki, ettei tartte kuntosalilla käydä. Ja tuon voi joutua tekemään jopa parikin kertaa kuukaudessa. Kauhee vaiva.
Nuokin voi hoitaa nykyään niin että laskut
- tulee e-laskuina verkkopankkiin
- lähtee automaattisesti eräpäivänä tililtä.
---> AP ei ole yhtään mitään hoidettavaa!
Vierailija kirjoitti:
Muuhun puuttumatta: Ei muistisairailta, raihnaisilta vanhuksilta kannata kauheasti kysellä, että suostuisivatko ottamaan kotipalveluja vastaan, jos tilanne on tuollainen kuin keskustelun aloittaja kuvaa. Minusta lapset, ne jotka muuten joutuisivat hoitamaan nämä asiat, tekevät päätökset tällaisissa tilanteissa ja avun tarvitsijoille lähinnä ilmoitetaan, että ensi maanantaista lähtien käy kotihoito tuomassa ruoan ja joka toinen lauantai tulee siivoojaa. Piste. Vanhukset ehkä loukkaantuvat ja estelevät ensin, mutta tottuvat kyllä.
Muistissiraat tarvii jatkuvaa apua vierelleen.
Sitten kun perinnönjako koittaa, vaatii luultavasti enemmän itselleen koska on auttanut.