Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäiden vanhempien hoito ja sisko - Olenko kohtuuton?
24.05.2023 |
Iäkkäät vanhempani asuvat maalla omakotitalossa. On alkavaa muistisairautta ja liikkumisen vaikeutta ynnä muuta raihnaisuutta. Pärjäilevät kotona suht hyvin kaksistaan, mutta tarvitsevat apua kaupassa käyntiin, pankkiasioiden hoitamiseen, lumitöihin ja ruohonleikkaamiseen jne. Siivoavat ja laittavat ruoan itse.
Asun itse 450 kilometrin päässä, minulla on alaikäinen lapsi ja teen matkatöitä. Pystyn osallistumaan vanhempien hoitoon lähinnä niin, että lomilla ja silloin tällöin viikonloppuna käyn siellä ja maksan vähiä laskujansa verkkopankissa.
Siskoni sen sijaan asuu samalla suunnalla ja käy töissäkin samalla kylällä missä vanhempani asuvat. Hänellä on päivätyö, lapset ovat muuttaneet pois kotoa, ei aikaa vieviä luottamustoimia, säännöllisiä harrastuksia tms. Hän hoitaa vanhempieni kauppa-asiat kerran viikossa ja vie mm. parturiin tai optikolle ja lääkäriin, kun on tarvetta. Olen tästä tietysti kovin kiitollinen, mutta en voi olla ihmettelemättä, kuinka suuren numeron siskoni tästä auttamisesta tekee. Hän kokee roolinsa kaikesta päätellen valtavan raskaaksi, siis sen että käytännössä kerran viikossa vie kaksi kauppakassia äidille! Minun on vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin raskasta ja vaikeaa.
Olenko kohtuuton?
Kommentit (197)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä väliä minkä ikäinen ipana sulla on.... siskosi tekee kaiken
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka ne lumityöt, pihatyöt, ruohonleikkuut ja kodin askareet sun muut hoitaa silloin kun et ole siellä? Jos itse saat viikon kulumaan tehden milloin mitäkin kodin puuhia. Miten on mahdollista, että saat siskon osuudeksi parin kauppakassin viemisen viikossa. Kuitenkin sitä lunta sataa muulloinkin, kun lomilla ja viikonloppuna. Ja pihatöitäkään ei oikein kesällä voi varastoon tehdä. Saatikka sitten muuta arjessa olevaa avun tarvetta. Kuulostaa lähtökohtaisesti melko vähättelevältä siskoasi kohtaan ja hänen elämäänsä.
Ajattelin, etten tule enää tänne kommentoimaan, mutta tulin kuitenkin.
Lumityöt käy tekemässä traktorilla naapuri. Ruohon käy leikkaamassa tuttu teini päältäajettavalla leikkurilla. Muita kodin ja pihan puuhia vanhemmat pystyvät vielä tekemään itse. AP
Maksatte naapurille tai teinille, jotta he käyvät vanhemmillenne kaupassa. Siis jos vanhempasi asuvat paikassa, jossa millään kaupalla ei ole kotiinkuljetusta. Lääkäriin, optikolle ja kampaajalle pääsee taksilla.
Ja sellaisia naapureita ja teinejä onkin joka oksalla.
Tänäpäivänä ei edes uskalla luottaa vieraaseen ihmiseen, kun ei aina omaiseenkaan.
Munkin vanhempani sai kaikki palvelut kotiin, siis ne mitkä oli mahdollista. Ei se silti poistanut minun rooliani auttajana. Minähän sitäpaitsi nimenomaan jouduin kaikki ne hommaamaan ja olemaan siinä koko ajan yhdyshenkilönä, minullehan he aina soittivat kun tuli jotain tarvetta tai muuta asiaa, ja sitähän muuten tuli! Kotisairaanhoitaja juoksutti minua milloin mitenkin, oli jos mitäkin, mitä hänen mielestään vanhempani tarvitsi nyt juuri. Kaiken maailman apuvälineitä piti olla hommaamassa, ostamassa, hakemassa, tuomassa ja viemässä. En viitsi edes luetella mitä kaikkea piti tehdä.
Minä hoidin myös asiat Kelaan, apteekkiin, pankkiin, sairaalaan, vuokranantajalle ja huoltomieheen, luuleeko joku, että kunnan kotihoito tämmöisiin puuttuu?
Lääkkeet kyllä hoituivat ihan kotihoidon kautta, kun teki sopimuksen apteekkiin. Apteekista lähettivät laskut maksettavaksi. Kotihoito hankittiin juuri lääkityksen hoitamiseen, että ne tulevat otettua. Sairaala-aikojakin sopivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille kotiapu ja se siitä. Voi pyytää vaikka oman kunnan Sos.toimistolta apua, että vanhemmat pääsevät kotiavun piiriin.
Mitähän luulet siihen kotiapuun kuuluvan?
Seuralaispalvelu?
Joku joka tulee etsimään kadonneet silmälasit?
Joku joka tulee kokoamaan hajonneen kuulolaitteen ja korjaamaan sen sellaiseksi että sillä kuulee paremmin, kun se jostain syystä nyt ei vaan ole hyvin.
Joku joka tulee vaihtamaan pölynimuriin pussin, kun se ei jotenkin vaan mene paikalleen. Tai kun pesukone ei menekään päälle, mikä siinä nyt on, kuka sieltä kotiavusta tulee nyt heti?
Nyt pitää soittaa isännöitsijälle jostain, minä en osaa enkä minä edes kuule puhelimessa kunnolla, tule heti!
Pissa-astia kaatui matolle! Mitä minä teen? Kuka tulee pesemään lattian nyt heti, kun en minä pysty? Ja mistä minä saan puhtaan maton?
Television kanavat on ihan sekaisin, nyt minä en näe emmerdalea, tule heti auttamaan!
Kotiapuko tulee apuun, kun silmälasit menee rikki?
Kotiapuko tulee katsomaan, minkä lapun se joku kävi laittamassa alaoveen tai tulee laittamaan mykistyneen puhelimen toimivaksi?
Tai keittämään kahvit kun joku vieras on tulossa?Kotiapuko auttaa kaikessa?
Sanoisin, että jotkut lumityöt tai pihan haravoinnit ja siivouksen voi aina joku alan palvelu hoitaa, se ei ole ongelma.
Ongelma on nämä lukuisat pikkuasiat, jotka muilta hoituvat ilman muuta, mutta vanhukselle ovat jo ylivoimaisia.
Joku linnunpaska ikkunassa ei ole meille tämän ikäisille ongelma, senkun avaamme ikkunan ja pesemme sen pois.
Mutta vanhus voi joutua katsomaan sitä läjää siinä viikkotolkulla ennen siivoojien tuloa. Vai luuletteko että joku kotisairaanhoitaja käynnillään sen pesisi?
Haetaanko tässä jotain kotiorjaa? Ihmisillä on omakin arki elettävänään. Tuollaisen "palvelulistan" kanssa on pikkuapulainen lopulta palanut ihan loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, etpä usko, miten raskasta tuo vastuussa olo on, vaikkei tarvitsisi käydä kuin kaupassa tms. Kun asuu lähellä, niin toimii olkapäänä 24/7.
Kehtaat sitten vielä kysyä, miksi sisko nillittää? Mitä sinä teet? Asut joo kaukana, mutta et kestä edes sitä siskon nillitystä?
Tämäpä juuri. Itsellä vastaava tilanne kuin ap:lla ja olen niin täynnä asiaa, että kunhan vanhemmista aika jättää, todennäköisesti katkaisen välit siskooni.
Lähellä asuminen tarkoittaa sitä, että sulle soitetaan , kun on hätä. Arkisen auttamisen lisäksi olet jatkuvasti varalla. Siskosta ei ole mitään hyötyä, usein vain soitollaan lisää kuormitusta. Esim. jos huolestuu vanhemman voinnista, soittaa minulle ja pyytää seuraamaan,onko niitä tai näitä oireita, varaamaan lääkäriajan, käyttämään siellä.
Niin pitkään kun vanhemmat elävät, pidän yllä perushyvät välit siskoni. En halua ikäihmisten surevan sitä, että emme enää ole väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jokaisen täysipäiväisen pitää osata tehdä sen verran, että tekee omasta omaisesta ilmoituksen, että omainen pääsee palvelujen piiriin.
Jos omainen asuu ns korvessa niin sieltä on muutettava sinne missä palveluja on saatavilla tai sitten palvelutaloon!
Monilla on omassa elämässään ihan riittävästi. Työ, koti ja oma perhe missä voi vielä hyvässä lykyssä olla pieniä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
No en mä ap:n rooliakaan tässä väheksy. Ei käy kateeksi. Tiedän, kun olen itse tuon vaiheen elänyt.
On se oikeasti helkkarin rankkaa työviikon jälkeen ja aina juhlapyhinä pakata auto ja lähteä ajamaan monen tunnin matkaa sairaiden vanhusten luo, jossa odottaa suursiivous tekijäänsä ja sata muuta hoidettavaa ja katsottavaa asiaa postilaatikon korjaamisesta puhelinongelmien ratkomiseen.
Usein on myös niin, että ne lähellä asuvat pääsevät piipahtamaan kylässä, mutta se kaukaa tuleva asuu ja yökyläilee monta päivää tai viikonkin. Suhde ja kuormitus on aivan erilainen silloin. Itse esimerkiksi huomasin vanhempieni muistisairauden etenemisen aivan eri tavalla, kun vietin siellä pidempiä aikoja, vaikka sisarukseni asuivat lähellä ja kävivät useimmin, usein kuitenkin vain nopeasti kääntymässä ja jonkin asian toimittamassa.
Ulkopuolisen avun järjestämistä suosittelen minäkin.
Ja arvaan : kun viikon oleilullasi huomasit muistisairauden etenemisen, ilmoitit lähellä asuville, että heidän pitää järjestää vanhempi tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ei enää onneksi omat vanhemmat elä. Lapsuus oli yhtä helvettiä. Voisin silloin tällöin auttaa appivanhempia, jos asuisivat kaupungissa täällä meidän lähellä mutta he asuvat kirjaimellisesti maalla.
En todellakaan enää työviikon jälkeen autoilisi keskelle ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Äh, ei olisi pitänyt avata keskustelua täällä. Kommenteista tuli aivan todella paha mieli ja hirveä olo.
Vietin juuri helatorstaiviikonlopun siellä, lähdin ajamaan jo keskiviikkona iltana tuota muutaman tunnin matkaa. Mies ja lapsi jäivät kaupunkiin. Tein kevätsiivouksen vanhempien omakotitalossa ja pesin ikkunat ja pihasaunan, pesin pyykit, kävin kaupassa, tein pakastimeen makaronilaatikkoa, lihapullia ja kalasoppaa, murehdin isän huonontunutta kuntoa ja kuuntelin kun muistisairas äiti kyselee kymmenettä kertaa samoja kysymyksiä yhden päivän aikana, sunnuntaina lähdin ajamaan takaisin kotiin päin ja olin perillä ilta seitsemän jälkeen, seuraavana päivänä sitten aamulla junaan ja kohti lentokenttää ja työmatkalle.
Nyt täällä sitten paremmin tietävät mahdollisimman ilkein sanankääntein haukkuvat ja ilkkuvat, kuinka minä en tee yhtään mitään ja siskoni on ainoa, joka vanhuksia siellä hoitaa.
Kiitos kaikille. Poistun tästä keskustelusta nyt itku kurkussa toipumaan hetkeksi. Internet näytti taas parhaat puolensa.
Eli koet oman osasi raskaaksi ja kun sitä vähätellään, sua itkettää?
Samaan aikaan ihmettelet sitä, että siskostasl on raskasta elää arkea siinä todellisuudessa, että näkee koko ajan isäsi kunnon heikkenevän ja monta kertaa viikossa vastaa muistisairaan äidin kysymyksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmille kotiapu ja se siitä. Voi pyytää vaikka oman kunnan Sos.toimistolta apua, että vanhemmat pääsevät kotiavun piiriin.
Mitähän luulet siihen kotiapuun kuuluvan?
Seuralaispalvelu?
Joku joka tulee etsimään kadonneet silmälasit?
Joku joka tulee kokoamaan hajonneen kuulolaitteen ja korjaamaan sen sellaiseksi että sillä kuulee paremmin, kun se jostain syystä nyt ei vaan ole hyvin.
Joku joka tulee vaihtamaan pölynimuriin pussin, kun se ei jotenkin vaan mene paikalleen. Tai kun pesukone ei menekään päälle, mikä siinä nyt on, kuka sieltä kotiavusta tulee nyt heti?
Nyt pitää soittaa isännöitsijälle jostain, minä en osaa enkä minä edes kuule puhelimessa kunnolla, tule heti!
Pissa-astia kaatui matolle! Mitä minä teen? Kuka tulee pesemään lattian nyt heti, kun en minä pysty? Ja mistä minä saan puhtaan maton?
Television kanavat on ihan sekaisin, nyt minä en näe emmerdalea, tule heti auttamaan!
Kotiapuko tulee apuun, kun silmälasit menee rikki?
Kotiapuko tulee katsomaan, minkä lapun se joku kävi laittamassa alaoveen tai tulee laittamaan mykistyneen puhelimen toimivaksi?
Tai keittämään kahvit kun joku vieras on tulossa?Kotiapuko auttaa kaikessa?
Sanoisin, että jotkut lumityöt tai pihan haravoinnit ja siivouksen voi aina joku alan palvelu hoitaa, se ei ole ongelma.
Ongelma on nämä lukuisat pikkuasiat, jotka muilta hoituvat ilman muuta, mutta vanhukselle ovat jo ylivoimaisia.
Joku linnunpaska ikkunassa ei ole meille tämän ikäisille ongelma, senkun avaamme ikkunan ja pesemme sen pois.
Mutta vanhus voi joutua katsomaan sitä läjää siinä viikkotolkulla ennen siivoojien tuloa. Vai luuletteko että joku kotisairaanhoitaja käynnillään sen pesisi?Tuli tästä mieleen yksi asunut naapurin mummo. Ei ollut ketään lasta eikä siskoa auttamassa.
Niinpä naapuri etsi tv:n kanavat, laittoi paikalleen pudonneen silmälasin linssin, haki joulukuusen, lähti kaveriksi pesukoneostoksille ... näin muutamia mainitakseni. Ja ihan ilmaiseksi.
Ystävät on myös vanhukselle tärkeitä riippumatta siitä onko vanhuksella lapsia vai ei. Ystävät tekevät ihan samoja asioita vanhuksen kanssa vaikka niitä lapsia olisikin. Ystävyys suhdekaan ei silti tarkoita sitä että voisi antaa näille listan tuo tämä ja se täytyy hoitaa nyt heti kun minä niin haluan.
Vierailija kirjoitti:
No juuri sen takia, että vanhempani eivät missään tapauksessa halua ateriapalvelua tai siivousta, tai eivät mitään ostettua kotiapua. Eivät kuulemma halua, että kotona käy vieraita ihmisiä. Eli me lapset hoidamme kaiken. AP
Nyt alatte nahda mihin suomalaisten erakkokayttaytyminen johtaa. Tulee teille kaikille joskus eteen.
Ihmetellaan kun monessa muussa kulttuurissa vanhuksista pidetaan hyvaa huolta eika kukaan koe sita taakkana vaan rikkautena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeä,ap, jos et tajua,missä prässissä sisaresi on.
1. Käy ainakin 2x vk kaupassa, välillä useamminkin
2. Asettaa ruuat jääkappiin/pakkaseen
3. Varaa ajan lääkärille, muistuttaa siitä vanhempia.
4. Varaa ajan labroihin ja taas muistuttaa.
5. Hakee heidät kotoa sinne edellä mainittuihin paikkoihin, odottaa heidän kanssaan, ja kuskaa kotiin
6. Joka kerralla kuuntelee sitä valitusta, kun sattuu sinne ja sattuu tänne, eikä jaksa tehdä sitä eikä tätä.
7. Nyt lumien sulettua haravoi/siivoaa pihaa ,kun on niin pahan näköinen talven jälkeen
8. Se ruoho pitää kesällä ajaa 2vk välein , siis ainakin 6x
9. Sama talvella lumitöiden kanssa.
10. Rännitkin pitää nyt puhdistaa.
11. Nuo verhotkin pitää pestä ja silittää sanoo äiti.
12. Peseppä tu ja tu matto ,kun on niin likastunu talven aikana.
13.wc: kin pitää pestä, ei äiti jaksa eikä isä tee sitä,koskaan.
14 . Ja joka reissulla kuunnella sitä ainaista narinaa.
Tuo kaikki on ihan tavallista, useimmilta vanhoilta ihmisiltä , jotka ei suostu ostamaan palveluita.Sinä kun käyt siellä pyhinä ja lomilla, niin sinulle ollaan vieraskoreita ja suht kivoja. Kokemusta on me kun asuimme siellä kaukana ja lähellä olevat tekivät kaikki duunit ympäri vuoden.
Ei muuta kuin kova kovaa vasten ap ja siskosi. Kyllä meidän vanhustenkin täytyy taipua.
Siskollesi tuo on ihan mahdoton rääkki.
Juuri näin. Minä olen se lähellä asuva sisko. Töihin soitetaan, että heti kolaamaan piha tai kastelemaan kukkapenkit ja ajamaan nurmikko. Varaa lääkäri ajat ja ota vapaata, että pääset käyttämään. Soita kauppalista ja hae tavarat. Kuuntele tarinaa, kun ostit väärää rieskaa.
Kun olet lähdössä lomalle, kauhea meteli, että kuka meidät nyt hoitaa. Koko ajan pitäisi olla valmiudessa.
Kun siskoni tulee käymään, häntä passataan ja minut on pyydetty ennen sitä siivoamaan ja leipomaan, että on siskolle tarjottavaa.
Ollaan sitten niin vieraskoreita. Kun kysyn, että miksi et pyytänyt siskoa vaihtamaan verhoja, vastataan, ettei sitä raski väsyttää, kun ajoi pitkän matkan ja sillä on raskas työ ja niin paljon kaikkea. Sen pitää saada levätä, kun käy vanhempiaan katsomassa
Tuossa sun pitää kyllä itse asettaa rajat, Vanhukset voi olla loputtoman vaativia ja itsekkäitä ja on loputon työmaa, jos alkaa vastata kaikkiin heidän oikkuihinsa.
On muakin pyydetty ajamaan 100km siivoamaan vanhempien vanhaa kesäpaikkaa, kun sisko pojille perheineen on menossa sinne lomalle. Tai siivoamaan kotia, joka on siistimpi kuin mun koti koskaan. Tai kitkemään kukkapenkkejä, vaikka en ole oman taloni ruohoa edes ehtinyt leikata.
Olen vetänyt rajan siihen, että hoidan aidosti tärkeät asiat, en enempää.
Ymmärrän ylläolevan pointin.
Harmi, että aloituksesta jäi uupumaan mahdollinen lasten syyllistäminen! Syyllistäminen siitä, että ei auteta.
Itse olen todistanut omassa elämässäni rankkaa syyllistämistä omaiseni puolelta. Tässä esimerkkejä: olisi tultava pesemään seinät vähintään 4x vuoteen. Syksyllä keräämään mustikoita siitäkin huolimatta vaikka arkkupakastin olisi täynnä edellisen vuoden mustikoita ja näitä ei syö kukaan! Leipomaan leipää, kun kaupasta ei sitä saa Kasvimaalle kylvämään porkkanoita, sipulia, tilliä jne. Kasvimaa on myös harvennettava ja kasteltava. Kai tulet tekemään tämän.
Näin siis äitini, joka on syntynyt 1951. On elänyt sitä aikaa, kun kaikki tehtiin itse. Toisilla meistä avun antamisen kieltämisenä ei ole se, että ei välitetä vaan se, että eihän tässä ole mitään järkeä uuvuttaa itseä ja yrittää hoitaa siinä sivussa oma talous! Ymmärtääkö tätä kukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua ei jaksa kirjoitti:
Ymmärrän ylläolevan pointin.
Harmi, että aloituksesta jäi uupumaan mahdollinen lasten syyllistäminen! Syyllistäminen siitä, että ei auteta.
Itse olen todistanut omassa elämässäni rankkaa syyllistämistä omaiseni puolelta. Tässä esimerkkejä: olisi tultava pesemään seinät vähintään 4x vuoteen. Syksyllä keräämään mustikoita siitäkin huolimatta vaikka arkkupakastin olisi täynnä edellisen vuoden mustikoita ja näitä ei syö kukaan! Leipomaan leipää, kun kaupasta ei sitä saa Kasvimaalle kylvämään porkkanoita, sipulia, tilliä jne. Kasvimaa on myös harvennettava ja kasteltava. Kai tulet tekemään tämän.Näin siis äitini, joka on syntynyt 1951. On elänyt sitä aikaa, kun kaikki tehtiin itse. Toisilla meistä avun antamisen kieltämisenä ei ole se, että ei välitetä vaan se, että eihän tässä ole mitään järkeä uuvuttaa itseä ja yrittää hoitaa siinä sivussa oma talous! Ymmärtääkö tätä kukaan?
Lisäys. Äiti on itse valinnut, että elää loppuelämänsä mahdollisimman vaikeasti, kun kaikki pitäisi tehdä itse mutta kunto ei kestä. En itse todellakaan esimerkkinä pese omassa kodissani seiniä 4x vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
No juuri sen takia, että vanhempani eivät missään tapauksessa halua ateriapalvelua tai siivousta, tai eivät mitään ostettua kotiapua. Eivät kuulemma halua, että kotona käy vieraita ihmisiä. Eli me lapset hoidamme kaiken. AP
No ihan tähän vaan, että eivät he sitä päätä. Varsinkin kun on muistisairautta tulollaan. Ei sellaiselle ihmiselle jätetä tällaisia päätöksiä, ei osaa välttämättä ollenkaan hahmottaa mihin kaikkeen lasten nakittaminen vaikuttaa (kuten lasten elämään, töihin, aikatauluihin, sisarusten väleihin jne).
Ottakoon avun vastaan sellaisena kuin se tarjotaan, kyllä se apu kelpaa, kun laittaa kelpaamaan.
Ikääntymiseen kuuluu sopeutuminen erilaiseen, se on ihan vaan pakko alkaa se sisäistämään ettei pärjää kuten ennen. Joutuu ottamaan apua vastaan, joutuu muuttamaan helppokulkuisempaan asuntoon jne.
Apua ei jaksa kirjoitti:
Ymmärrän ylläolevan pointin.
Harmi, että aloituksesta jäi uupumaan mahdollinen lasten syyllistäminen! Syyllistäminen siitä, että ei auteta.
Itse olen todistanut omassa elämässäni rankkaa syyllistämistä omaiseni puolelta. Tässä esimerkkejä: olisi tultava pesemään seinät vähintään 4x vuoteen. Syksyllä keräämään mustikoita siitäkin huolimatta vaikka arkkupakastin olisi täynnä edellisen vuoden mustikoita ja näitä ei syö kukaan! Leipomaan leipää, kun kaupasta ei sitä saa Kasvimaalle kylvämään porkkanoita, sipulia, tilliä jne. Kasvimaa on myös harvennettava ja kasteltava. Kai tulet tekemään tämän.Näin siis äitini, joka on syntynyt 1951. On elänyt sitä aikaa, kun kaikki tehtiin itse. Toisilla meistä avun antamisen kieltämisenä ei ole se, että ei välitetä vaan se, että eihän tässä ole mitään järkeä uuvuttaa itseä ja yrittää hoitaa siinä sivussa oma talous! Ymmärtääkö tätä kukaan?
Niin äitisi on elänyt sitä aikaa että kaikki tehtiin itse. Nyt ei tehdä. Eikä mikään pakota sinua pesemään niitä ikkunoita ollenkaan. Kerrot että hankkivat ikkunanpesijän siivousfirmasta. Ja jos kitinä ja syyllistäminen jatkuu ei sitä mikään pakko ole loputtomasti kuunnella. Kerrot että tästä eteenpäin saavat hankkia apunsa mistä haluavat, sinä et tuota enää kuuntele. Avunantaja asettaa ne rajat missä hän voi auttaa ei se avuntarvitsija sitä voi päättää että tässä ja tuossa sinun on autettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No juuri sen takia, että vanhempani eivät missään tapauksessa halua ateriapalvelua tai siivousta, tai eivät mitään ostettua kotiapua. Eivät kuulemma halua, että kotona käy vieraita ihmisiä. Eli me lapset hoidamme kaiken. AP
Nyt alatte nahda mihin suomalaisten erakkokayttaytyminen johtaa. Tulee teille kaikille joskus eteen.
Ihmetellaan kun monessa muussa kulttuurissa vanhuksista pidetaan hyvaa huolta eika kukaan koe sita taakkana vaan rikkautena.
Melko erikoista vaikuttaa vanhemmatkin jotka odottaa että ainoat joilta heidän on saatava apua ja jotka voivat auttaa on omat lapset.
Siskosi ansaitsisi muhkean ennakkoperinnön. Jos hän ei kävisi vanhemmilleen kaupassa yms, vanhempasi joutuisivat ostamaan nuo palvelut ja vuosien kuluessa siitä tulee sievoinen summa.
Miten ihmeessä omien vanhempien luona käynnistä voi laskuttaa kilometrikorvauksia tai pistää ylös jotain työtunteja. Niin kuin jossain kommentissa sanottiin. Ihan sairasta touhua.
Linnunpaska ikkunassa ei ole mikään ongelma. Ihan oikeastiko juostaan jokaisesta risauksesta tekemässä palveluksia. Kuka tuollaista jaksaa, jos on itse vielä töissä?