Oletko käynyt treffeillä joissa juttu luisti, mutta siltikään et kiinnostunut?
Itselleni kävi muutamia vuosia sitten tilanne, jossa olin kiinnostunut samaan tuttavapiiriin kuuluneesta naisesta. Hän oli kaverini avopuolison kaveri. Olimme olleet satunnaisesti tekemisissä, mutta emme kunnolla olleet päässeet kahden kesken tutustumaan, koska aina olimme olleet porukassa. Sitten päädyimme treffeille ja sain tietää, että tämä nainenkin odotteli näitä treffejä varsin innokkaasti, yhteinen tuttu kun meillä oli.
Treffeillä kanssakäyminen oli alusta asti erittäin mutkatonta ja kepeää, kuin olisimme tunteneet aina. Itselle tuli fiilis, että olimme kuin pariskunta, joka oli ollut jo monta vuotta yhdessä. Treffeillä ei ollut vaivaantunut tunnelma ja jutunaiheet olivat laajat, eivätkä treffit olleet myöskään ihan lyhyet. Lopussa sovimme, että tapaamme jälleen. Naisesta ei kuitenkaan kuulunut enää mitäänja teki ghostit. Sain myöhemmin kuulla yhteisen tutun kautta, että hän oli todennut, etten ole hänen tyyppiään. Ghostaamiseen hän vain totesi ettei halua ottaa yhteyttä.
Oletko itse kokenut vastaavaa jompanakumpana osapuolena? Jos olet, niin miksi et esimerkiksi kiinnostunut, vaikka juttelu ja yhdessäolo oli luontevaa vailla jännittynyttä ilmapiiriä?
Kommentit (21)
Kokemusta on kumpanakin osapuolena olemisesta. Minkäs sitä tunteilleen mahtaa.
Se oli se ylähuulen asento kohdassa 1.32.
Huomaa, että hänen kokemuksensa sujuvuudesta voi olla ihan eri, kuin sinun. Moni "osaa viihdyttää" keskustelukumppaniaan vaikkei itse tilanteesta hirveästi nauttisikaan. Kaikki asiakaspalvelussa töitä tehneet tietävät ainakin mistä puhun... eli voi olla että vastakumppanilla on mennyt "keskustelijarooli" päälle, kun treffikumppani ei ole miellyttävä; vastapuolen on voinut kokea liian hiljaiseksi/puheliaaksi, tai vaikka aiheet turhiksi, mutta kohteliaasti hän on silti vetänyt treffit läpi. Niin hyvällä pokerinaamalla, että vastapuoli luuli hänenkin viihtyneen.
On käynyt useammankin kerran niin, etten ole halunnut jatkoa, vaikka sinällään treffit ovat sujuneet. Vaikka juttelu sujuu, aina ei ole riittävästi yhteistä tai sitten jää kaverifiilis, ei huvita tehdä muuta kuin jutella. Tai sitten juttelu tuntuu pinnalliselta, ei tunnu yhteyttä, vaikka asiallisesti voidaan jutella.
Vierailija kirjoitti:
Olit kaveri. Etkö tajua? N
Kaveri=poikakaveri
Vierailija kirjoitti:
Tästä olenkin miehenä oppinut, että A-I-N-A ensin pillua ja sitten katotaan syntyykö muuta. Jos teet toisinpäin, niin jää pillukin saamatta.
Se on just näin. Toisia treffejä on turha odottaa, jos ekoilla ei pääse sänkyyn asti.
Vierailija kirjoitti:
Olit kaveri. Etkö tajua? N
Eihän me missään vaiheessa keskenään kavereita varsinaisesti oltu. Tunnettiin vain pinnallisesti samasta tuttavaporukasta. Toisekseen juttu meni vielä niin, että kerran pikku hiprakassa heitin, että meidän pitäs käydä joskus treffeilläihan ihan kahden. Hän itse oli pyytänyt numeroni yhteiseltä tutultamme ja jo seuraavana päivänä laittoi viestiä, että olinko tosissani niiden treffien suhteen? Ihan siis itse teki sen viimeisen aloitteen.
Ap
On käynyt monesti niin, että juttelu on ollut kivaa, mutta romanttinen kiinnostus ei ole syttynyt. Kai se on se selittämätön osuus tutustumisessa.
Joo, näin on käynyt kaikilla treffeilläni. Ehkä olen vaan tosi hitaasti lämpenevä ja miehet tuntuvat ihastuvan heti, joten pakko lyödä jo alkumetreillä homma pinoon.
Sama asia toisin päin olen siis nainen.Tyypi oli ihan okoo.Mut herran pieksut sentään mikä vatsa.Ei kiitos vatsakaat miehet , vaikka olisivat miljonäärejä.
Ei ole käynyt noin, mutta voisi hyvin käydä, sillä juttu voi luistaa monien ihmisten kanssa, mutta romanttinen kiinnostus herää vain harvoihin. Mutta en ikinä ghostaisi kivaa treffikumppania noin, eli siinä nainen kyllä teki törkeästi. Ghostaisin ainoastaan epämiellyttävän hyypiön, joka on jopa jollain tapaa pelottava. En millään usko että aloittaja oli naisen mielestä sellainen, koska tiesitte toisenne etukäteen. Sanoisin että väistit luodin, tasapainoinen ja edes alkeelliset käytöstavat omaava ei ghostaa noin ilman hyvää syytä.
Mulla usein "juttu luistaa", mutta olen pohjimmiltani tosi epävarma ja osaan peittää sen. Eli voin olla ns. hyvää seuraa, mutta sisältä ihan jäässä ja mietin vaan, että miten selviän tilanteesta kasvoni säilyttäen eli niin, että toisella on kivaa, eikä pidä mua tylsänä tai outona tyyppinä. Sitten vasta jälkeen päin mietin, et mitkä omat fiilikset. Eikä yleensä kovin hyvät, jos pitää hirveesti esittää, että olis kiva tunnelma jutellessa.
On käynyt noin. Kiva jutella mutta ei muuta.
Oon käynyt. Älä tee niinkuin minä tein ja jätät sen ihanan miehen väliin, kun en tiedä miksi. Nyt ihana mies messiin ja hyvään elämään.
Jos treffit on sellaiset, että voi puhua kaikesta ollaan enemmän jo kaveriasteella.
Treffeillä ei pidä avata itseään liikaa vaan jättää jotain seuraavaan ja sitä seuraavaankin kertaan.
Suurin osa treffeistäni on ollut tuollaisia. Kivoja tyyppejä, mutta se jokin kipinä on jommankumman tai molempien puolelta puuttunut. Ghostaaminen sitten taas kertoo että sinä lähinnä väistit luodin, onneksi olkoon.
Olen, kokemus vaan jäi jotenkin laimeaksi. Henkilössä ei ollut mitään vikaa! Jotenkin vaan lähtökohdat ja elämäntapa olivat erilaiset, olisi ollut kynnys yrittää jotain enemmän.