Lue keskustelun säännöt.
Sinä yli 35-vuotias. Puuttuuko äitisi elämääsi yrittämällä määrätä elämäntapaasi ja valintojasi?
23.05.2023 |
Eli kysely teille, jotka olette jo lähempänä neljääkymppiä ja keski-iässä.
Puuttuuko äitisi elämääsi sillä tavalla, että yrittää määrätä arvovalintojasi, muita elämän valintojasi ja yrittää määrätä elämäntapaasi? Esim pitää sinulle ihmeellisiä syyllistäviä puhutteluja vaikkapa liian myöhään valvomisesta, ruokavaliostasi tms. Yrittää vaikuttaa sinuun vaikkapa, että otatko avioeron vai et ja kun toimit oman pääsi mukaan niin aloittaa syyllistämisen miten teet väärin. Tai tietyt arvomaailman asiat eli vaikka miten suhtaudut rahaan, perheeseen, hyväntekeväisyyteen, heikompiosaisiin, luontoon jne, yrittää määrätä näitä. Tai yrittää määrätä mistä asioista sinun pitäisi tykätä. Määräämisen tapa ei välttämättä ole suora käskeminen vaan sellainen ihmeellinen syyllistävä luennoiminen, paheksunnan osoittaminen, painostaminen, sinun puolesta sinun asioiden tekeminen (toisin kuin haluat ne tehtävän).
Kiinnostaa miten yleistä tällainen on ja mistä johtuu. Oma tilanteeni on se, että olen jo vuosia pitänyt äitiini paljonkin etäisyyttä tuollaisen takia.
Kommentit (64)
Nro 57 jatkaa vielä.
Äitini siis kokee että on ok neuvoa koska tekee sen rakkaudesta eikä halua että me lapset teemme vääriä päätöksiä tai asioita joista muut saisivat juoruamisen aihetta.
En tokikaan näitä äidin neuvoja noudata ja sanon nykyään aika suoraan vastaan/ oman mielipiteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini olisi +100v, jos eläisi. Ei tietenkään hyväksy avoliittoa t. mitään muutakaan mitä silloin hänen nuoruudessaan ei hyväksytty. Mutta kirkkoon pitää kuulua yms. Ihmisten luulot oli keskeisellä sijalla. "Minä olen nähnyt enemmän elämää". Mt-ongelmaa oli.
Aikuisella ikää en kai nähnytkään häntä terveenä vaan mt-ongelma paheni, kun olin vähemmän kotosalla. Perustin perheen enkä ehtinyt nähdä häntä paljon, vaikka asuttiin melko lähellä. Ja täyttäessäni 35v hän oli jo sairaala-koti-kierteessä. Ja poistui keskuudestamme ennenkuin ehdin täyttää 40v eli en kai kuulu ihan kohderyhmääsi, sori.
Äitini ei puutu asioihini. Viimeisen kerran hän huomautti valinnoistani jotain oli silloin, kun hän saatteli minua pohjoisen junaan ja kysyi, pitääkö sun niin kauas lähteä. Sitten hän halasi ja toivotti hyvää matkaa. Olin 19-vuotias silloin ja muutin pariksi vuodeksi Kemijärvelle.
Välimme ovat tällä hetkellä erinomaiset ja lämpimät. Olemme yhteyksissä lähes päivittäin.
Ei puuttunut mitenkään, ei koskaan käynyt luonani tai soittanut minulle ainolle tyttärelleen. Hän oli jotenkin omituinen ylpeä ihminen ja loukkaantuko sitten siitä kun muutin kotoa pois ja perustin perheen. Oisin ollut mielissäni jos äiti olisi kiinnostunut elämästäni.