Lue keskustelun säännöt.
Sinä yli 35-vuotias. Puuttuuko äitisi elämääsi yrittämällä määrätä elämäntapaasi ja valintojasi?
23.05.2023 |
Eli kysely teille, jotka olette jo lähempänä neljääkymppiä ja keski-iässä.
Puuttuuko äitisi elämääsi sillä tavalla, että yrittää määrätä arvovalintojasi, muita elämän valintojasi ja yrittää määrätä elämäntapaasi? Esim pitää sinulle ihmeellisiä syyllistäviä puhutteluja vaikkapa liian myöhään valvomisesta, ruokavaliostasi tms. Yrittää vaikuttaa sinuun vaikkapa, että otatko avioeron vai et ja kun toimit oman pääsi mukaan niin aloittaa syyllistämisen miten teet väärin. Tai tietyt arvomaailman asiat eli vaikka miten suhtaudut rahaan, perheeseen, hyväntekeväisyyteen, heikompiosaisiin, luontoon jne, yrittää määrätä näitä. Tai yrittää määrätä mistä asioista sinun pitäisi tykätä. Määräämisen tapa ei välttämättä ole suora käskeminen vaan sellainen ihmeellinen syyllistävä luennoiminen, paheksunnan osoittaminen, painostaminen, sinun puolesta sinun asioiden tekeminen (toisin kuin haluat ne tehtävän).
Kiinnostaa miten yleistä tällainen on ja mistä johtuu. Oma tilanteeni on se, että olen jo vuosia pitänyt äitiini paljonkin etäisyyttä tuollaisen takia.
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mitenkä? Äiti ei ole elämääni määrännyt sen jälkeen kun täytin 18 pätkääkään. Mikä ihmeen lapatossu olet?
Ei koska en ole missään tekemisissä. Jos olisin nin todellakin kyllä.
Äitini ei elä enää mutta isä jakaa veljeni vaimon kanssa vastuun siitä, että löytävät aina jotain moitittavaa ja arvosteltavaa elämästäni. - Olen tavallaan helppo kohde kun ei ole omaa perhettä tai kumppania niin olen kuin parikymmentä vuotta nuorempi teini, jolle on helppo huomautta tai sivaltaa. - Joskus on käynyt mielessä, että pelkääkö veljen vaimo, että lapsilleen käy samoin kun minulle; elävät tyytyväisenä oman näkösista ja olosita sinkkuelämää. (Veljeni vaimolle taas perhe ja öapset ja kaikki kliseet päälle vaikuttaa aina olleen erinoamsien tärkeitä päämääriä ja on ihmsieissään ettei jollaimn yli 40 vuotoaana ole sen paremmin kumppania saati lapsia kuin koiraa tai autoa ei edes asuntolainaa.
Vierailija kirjoitti:
Että mitenkä? Äiti ei ole elämääni määrännyt sen jälkeen kun täytin 18 pätkääkään. Mikä ihmeen lapatossu olet?
Huoh. Luitkohan edes aloitusta. Ei kyse ole siitä, että äiti määräisi. Vaan että hän yrittää määrätä.
Tietenkään ei pysty. Kuten sanoin niin pidän paljon etäisyyttä häneen, kun koko ajan kieltämisestä huolimatta yrittää määrätä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin soittaessa luurin täydeltä tulee persupropagandaa, ihan kuin keskustelisi nettitrollin kanssa... Lienee selvää ettemme ole juurikaan tekemisissä.
Jankkaa siitä, että kyllähän sitä nyt olisi teidänkin jo aika lapsia hankkia. Ollaan oltu 10v yhdessä ja olen menossa sterilisaatioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan yritä puuttua tekemisiini. Meillä oikein hyvät välit.
Oma äitini jatkoi tuota siihen asti kun olin 45v. Sitten lopetin yhteydenpidon ja muutaman vuoden hiljaisuuden jälkeen äitini ilmeisesti ymmärsi yskän ja nykyään välimme ovat viileän asialliset.
Jokseenkin ironista se, että kun äitini lopetti tuollaisen käytöksen, oma aikuinen tyttäreni aloitti vastaavan. Ilmeisesti minulla kuuluu olla elämässäni joku, joka koko ajan valittaa minulle valinnoistani ja tavastani elää. Etsii epäkohtia joihin tarttua. Olen työssäkäyvä, en saikuttele koskaan ja omistusasunnossa asun. Ystäviäkin on enkä ole alkkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro äidilleni yksityisasioitani. Kuuntelen sujuvasti luentoja terveellisestä ruokavaliosta ja einesten kauhuista. Meillä sitten oikeasti syödään vaihtelevasti kotiruokaa ja eineksiä. 😌
Kerron hyvin arkisen esimerkin. Jos vaikka olisin kasvissyöjä, joka haluaisi vältellä kovia rasvoja ja eläinperäisiä rasvoja. Ja siis äitini tietäisi nämä asiat erittäin hyvin. Ja tekisin omassa keittiössäni jotain kasviskeittoa itselleni seuraavaksi päiväksi, se hautuisi hellalla kun äitini on pistäytymässä. Kipaisisin viemässä roskat. Kun tulisin takaisin sisälle sekoittelisi äitini keittiössä sitä keittoa ja sanoisi, että laitoin tänne keittoon lihaliemikuution ja 50 grammaa voita, kyllä keitto kunnon makua tarvii.
Ja näitä tapahtuisi vastaavia asioita aivan koko ajan, pikkujutuista lopulta kasvaa iso puro.
Isot asiat sitten vielä erikseen. Hän tosiaan syyllisti minua kun päätin ottaa eron miehen pettämisen takia, piti luennon siitä miten avioliitossa pitää tietyt asiat naisen (huom naisen!) katsoa sormien läpi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole yli 35-vuotias, mutta vastaanpa silti. Äitini ei yritä minua määräillä tai luennoi minulle elämäntavoistani. Ruokavaliosta ja valvomisesta kuulin äidiltäni viimeksi silloin kun opiskelin. Voin ihan myöntää, että tuli varmasti syötyä huonosti ja valvottua ihan liikaa silloin, mutta sellaista se opiskelijan elämä on.
Olen 35-vuotias ja äitini on hiljattain yrittänyt puutua esim. kun tein omilla rahoillani itselleni tarpeellisen 1000 euroa maksaneen hankinnan. Lisäksi toisinaan kommentoi ruokavaliotani kun herkuttelen hänen mielestään liikaa. Nyt parisuhteessani on ongelmia enkä halua kertoa niistä äidilleni vaan esitän kaiken olevan mainiosti kun en kaipaa hänen puuttumista asiaan. Äitini on ihana ihminen mutta saisi välillä ymmärtää minun olevan aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan puutu. Jos puuttuisi, en välittäisi.
Kyllä, jonkin verran. Luonteenpiirteeltään ollut aina melko dominoiva. Vanhemmiten olen alkanut valehdella valkoisia valheita, enkä kerro enää ihan kaikkia asioita. Hillitsee hieman ongelmaa.
Ei äiti tuollaisiin puuttunut. Sen sijaan yritti määrätä mitä tunnen ja mitä en. Ja haukkui pystyyn kun tunsin väärin, eli eri tavalla kuin hän.
Kaikkihan pitäisi tehdä kuten Hänen tapana on tehdä asiat, joskus melko vaikeasti ja joskus muuten. Mielestäni jokaisen pitää valita itse se paras tapa. Hän esittää auttajaa ja sitten tulee marttyyri/moittiva sen jälkeen kun joku ei suostu. Toistaa. Ihmiset tyhmänä kertovat asioitaan vaikkei kannata.
Kyllä puuttuu. Rajojen vetäminen ja niiden pitäminen vie suunnattomasti voimia. Ei varmasti tee tätä ilkeyttään, mutta ei ymmärrä, kun sanon, että, olen jo aikuinen ihminen osaan kyllä asiani.
Meillä isä on se joka mutisee rahankäytöstä ja syömisistä ym. Jää onneksi kuitenkin mutinan asteelle nykyään. Aiemmin oli kova määräilemään, mutta kun kasvoin niin aikuiseksi että uskalsin alkaa hermostumatta sanomaan takaisin, niin loppui. Ihan riitti kun naurahdin määräilyyn että koita pakottaa, tai jotain vastaavaa.
On vähän tuollaista. Rasittavaa on. En tiedä mistä johtuu.