Lue keskustelun säännöt.
Sinä yli 35-vuotias. Puuttuuko äitisi elämääsi yrittämällä määrätä elämäntapaasi ja valintojasi?
23.05.2023 |
Eli kysely teille, jotka olette jo lähempänä neljääkymppiä ja keski-iässä.
Puuttuuko äitisi elämääsi sillä tavalla, että yrittää määrätä arvovalintojasi, muita elämän valintojasi ja yrittää määrätä elämäntapaasi? Esim pitää sinulle ihmeellisiä syyllistäviä puhutteluja vaikkapa liian myöhään valvomisesta, ruokavaliostasi tms. Yrittää vaikuttaa sinuun vaikkapa, että otatko avioeron vai et ja kun toimit oman pääsi mukaan niin aloittaa syyllistämisen miten teet väärin. Tai tietyt arvomaailman asiat eli vaikka miten suhtaudut rahaan, perheeseen, hyväntekeväisyyteen, heikompiosaisiin, luontoon jne, yrittää määrätä näitä. Tai yrittää määrätä mistä asioista sinun pitäisi tykätä. Määräämisen tapa ei välttämättä ole suora käskeminen vaan sellainen ihmeellinen syyllistävä luennoiminen, paheksunnan osoittaminen, painostaminen, sinun puolesta sinun asioiden tekeminen (toisin kuin haluat ne tehtävän).
Kiinnostaa miten yleistä tällainen on ja mistä johtuu. Oma tilanteeni on se, että olen jo vuosia pitänyt äitiini paljonkin etäisyyttä tuollaisen takia.
Kommentit (64)
Olen 46-vuotias, äiti edelleen kauhistelee ja voivottelee kaikkia valintojani. On väärin valittu ammatti, huono työpaikka, miehestä onneksi erosin niin ei sitä pääse enää arvostelemaan, huonoa ruokaa ja väärään aikaan lapsille (eivät ole enää läheskään vauvoja) einekset ja pikaruoka on kaikki ihan kauhistus.. no näitä riittää. Ja lapset saa kyllä osansa tästä, milloin minkäkin takia pitäis olla heitä viemässä lääkäriin tai psykologille. Temperamenttisia ja touhukkaita ovat kaikki kolme, mut sehän ei käy laatuun, kyllä 6v pojan jo pitäis osata istua hiljaa paikallaan ettei häiritse aikuisia, saati 13v teinityttö ja hänen oikut 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä isä on se joka mutisee rahankäytöstä ja syömisistä ym. Jää onneksi kuitenkin mutinan asteelle nykyään. Aiemmin oli kova määräilemään, mutta kun kasvoin niin aikuiseksi että uskalsin alkaa hermostumatta sanomaan takaisin, niin loppui. Ihan riitti kun naurahdin määräilyyn että koita pakottaa, tai jotain vastaavaa.
Lisään tähän vielä että isän kohdalla on kyse siitä, että hän mielestään tietää miten ihmisen kuuluu elää. Ja se rakkaus meihin lapsiin tulee esille sitten huolena siitä että elämme jotenkin väärin ja siitä tulee pahoja seurauksia. Ihan eri syy, kuin rajattomuus. Siksi se ei enää ärsytä, vaan siihen osaa suhtautua lempeästi ja huumorilla.
Äiti on enemmänkin kuin kaikesta kateellinen ystävä joka edestäpäin yrittää sietää ja takanapäin toivoo epäonnistumista jotta pääsisi loistamaan pelastajana.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei elä enää mutta isä jakaa veljeni vaimon kanssa vastuun siitä, että löytävät aina jotain moitittavaa ja arvosteltavaa elämästäni. - Olen tavallaan helppo kohde kun ei ole omaa perhettä tai kumppania niin olen kuin parikymmentä vuotta nuorempi teini, jolle on helppo huomautta tai sivaltaa. - Joskus on käynyt mielessä, että pelkääkö veljen vaimo, että lapsilleen käy samoin kun minulle; elävät tyytyväisenä oman näkösista ja olosita sinkkuelämää. (Veljeni vaimolle taas perhe ja öapset ja kaikki kliseet päälle vaikuttaa aina olleen erinoamsien tärkeitä päämääriä ja on ihmsieissään ettei jollaimn yli 40 vuotoaana ole sen paremmin kumppania saati lapsia kuin koiraa tai autoa ei edes asuntolainaa.
Olen miettinyt että minäkin taidan olla helppo kohde siksi kun en ole mennyt naimisiin. Naimisissa oleva sisko nimittäin saa olla rauhassa kaikilta puuttumisilta. Äiti tuntuu mieltävän, että sisko puhuu miehensä kanssa kaikki esim lapsia koskevat säännöt, mutta koska minulla ei ole ollut miestä niin minun päättämäni asiat olisi jotenkin keskustelulle avoimia.
Tästä tekstistä tuli mieleen muisto, kun olin ostanut kaksi yli 100e kodinkonetta ja äiti vaikutti ihan järkyttyneeltä että miten voi olla tuollaisia hienouksia. Siskon suhteen sen sijaan on normaalia, että tekevät esim muutaman tonnin remppoja. Tietysti se onkin, mutta äiti ei ilmeisesti tajua miten eri lailla näkee meidät.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isä on se joka mutisee rahankäytöstä ja syömisistä ym. Jää onneksi kuitenkin mutinan asteelle nykyään. Aiemmin oli kova määräilemään, mutta kun kasvoin niin aikuiseksi että uskalsin alkaa hermostumatta sanomaan takaisin, niin loppui. Ihan riitti kun naurahdin määräilyyn että koita pakottaa, tai jotain vastaavaa.
En tarkoita vain mutisemista. Vaan sitä, että vanhempi aidosti kuvittelee, että hänen aikuisen lapsen tulee ajatella poliittisesti, arvomaailman puolesta ja oikeastaan kaikin tavoin samoin kuin hän itse. Jos jos vähänkin käy ilmi, että aikuinen lapsi ei ole ajatus- ja tunnemaailmaltaan kopio tästä vanhemmastaan alkaa outo hivutus, jonka tarkoitus on korjata asiantila vanhemman näkemyksen mukaiseksi. Sitä hivutusta ei pysäytä rajutkaan suuttumiset.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kenenkään äiti tekisi tuollaista??!! :((((
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään äiti tekisi tuollaista??!! :((((
Sitä tässä yritän selvittää. Koska itse en tiedä enkä ymmärrä. Pahaa hän ei tietoisesti tarkoita ainakaan, jostain muusta on kyse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kenenkään äiti tekisi tuollaista??!! :((((
Sitä tässä yritän selvittää. Koska itse en tiedä enkä ymmärrä. Pahaa hän ei tietoisesti tarkoita ainakaan, jostain muusta on kyse.
Ap
Pelottaa, että muutun samanlaiseksi kuin äitini :(
Silloin kun lapset oli vähän nuorempia, joo, varsinkin lapsiin liittyvissä asioissa. Äiti on vahvaluonteinen ja minun on vaikea sanoa vastaan. Yksi syy siihen, miksen ole muuttanut opiskelujen jälkeen takaisin synnyinpaikkakunnan läheisyyteen, on terveen hajuraon pitäminen. Pelkään, sulautuisin takaisin lapsuudenperheeseeni ja oma itsenäinen elämä jäisi elämättä. Tai vähintäänkin jossittelisin sen puutetta. Nyt jo pitkillä lomilla mummolassa tunnen outoa ahdistumista ja surkastumista, vaikka rakkaita ihmisiä ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minä en ole sinun ystäväsi, vaan äitisi" ja "kukaan muukaan ei sinulle näitä asioita sano, joten ...." Kyllä, todellakin.
Äitiys tuntuu olevan valtapositio. Vähän on helpottanut, kun oli muutaman vuoden kylmä kausi, mutta on siis uhkaillut lasulla, kommentoi parisuhdetta, kivaa kevätkuvaa kommentoidaan vähistä vaatteista lapsilla, perhepeti on vaarallinen (koska äitinsä joskus sanonut niin ilman mitään perusteita), jne. Lista on loputon.
Joillakin ei se äitiys vaan koskaan lopu. Sairastahan se on. Ja sairastuttavaa.
Kyllä. Määräilyn kohteen ei ole niinkään konkreettiset jutut kuten syöminen tms vaan se on sellaista "ohjausta" politiikassa, uskonnossa ja tunne-elämässä. Tuputetaan poliittisia näkemyksiä, uskontoa yms varsinkin jos tietää minun olevan vastaan jotain tiettyä asiaa niin sitten sitä tungetaan koko ajan eteen. Tunne-elämään yrittää puuttua eniten. Mitätöi tunteitani ja kertoo mitä pitäisi tuntea (yleensä ei mitään tai sitten sitä mitä äiti tuntee), mistä pitäisi olla kiinnostunut. Jos en esim ole saanut jotain opiskelu- tai työpaikkaa, äiti on kommentoinut että et sinä siellä olisi viihtynyt, ei se olisi ollut sinun paikkasi, alasi tms. Minulla ei siis olisi lupaa olla pettynyt tai haluta jotain. Lapsuudessa toivomiani harrastuksia kiellettiin samalla tavalla "et sinä siitä olisi kuitenkaan tykännyt".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun lapset oli vähän nuorempia, joo, varsinkin lapsiin liittyvissä asioissa. Äiti on vahvaluonteinen ja minun on vaikea sanoa vastaan. Yksi syy siihen, miksen ole muuttanut opiskelujen jälkeen takaisin synnyinpaikkakunnan läheisyyteen, on terveen hajuraon pitäminen. Pelkään, sulautuisin takaisin lapsuudenperheeseeni ja oma itsenäinen elämä jäisi elämättä. Tai vähintäänkin jossittelisin sen puutetta. Nyt jo pitkillä lomilla mummolassa tunnen outoa ahdistumista ja surkastumista, vaikka rakkaita ihmisiä ovatkin.
Pystyn samastumaan tähän
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Määräilyn kohteen ei ole niinkään konkreettiset jutut kuten syöminen tms vaan se on sellaista "ohjausta" politiikassa, uskonnossa ja tunne-elämässä. Tuputetaan poliittisia näkemyksiä, uskontoa yms varsinkin jos tietää minun olevan vastaan jotain tiettyä asiaa niin sitten sitä tungetaan koko ajan eteen. Tunne-elämään yrittää puuttua eniten. Mitätöi tunteitani ja kertoo mitä pitäisi tuntea (yleensä ei mitään tai sitten sitä mitä äiti tuntee), mistä pitäisi olla kiinnostunut. Jos en esim ole saanut jotain opiskelu- tai työpaikkaa, äiti on kommentoinut että et sinä siellä olisi viihtynyt, ei se olisi ollut sinun paikkasi, alasi tms. Minulla ei siis olisi lupaa olla pettynyt tai haluta jotain. Lapsuudessa toivomiani harrastuksia kiellettiin samalla tavalla "et sinä siitä olisi kuitenkaan tykännyt".
Kuulostaa juuri samalta kuin meillä. Myös tuo uskonto. Itse olen ateisti, äitini tapakristitty. Silti hän yritti käännyttää minua uskoon noin joka kolmas kerta kun tapasimme. Siis silloin kun en vielä älynnyt pitää häneen paljon etäisyyttä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noiden äitien mielestä lapsen, siis myös aikuisen lapsen, funktio on olla äidin jatke. Ei oma yksilönsä.
Todella kontrolloiva äiti, joka yrittää määrätä kaikesta uhriutumalla. Määräilyn aiheita: puoliso, asuinpaikka, lasten nimet, puoluekanta, uskonto, lomanviettopaikka. Hän itse ei piitannut minun tai sisarusteni toiveista tai tarpeista, kun olimme alaikäisiä. Mummoltakaan hän ei ottanut määräyksiä vastaan. 😉
Käy kotonani vara-avaimella poissaollessani kysymättä lupaa. Jättää sinne esineitä, ottaa mukaansa tavaraa. On muutenkin täysin rajaton.
Vierailija kirjoitti:
Äidin soittaessa luurin täydeltä tulee persupropagandaa, ihan kuin keskustelisi nettitrollin kanssa... Lienee selvää ettemme ole juurikaan tekemisissä.
Olet ilmeisesti näitä ns suvaitsevaisuutta kannattavia. Välit jopa omaan sinut synnyttäneeseen äitiusi on tolla tolalla mielipide erojen vuoksi😭
Et varmaan edes ymmärrä hävetä...
Vierailija kirjoitti:
Olen 46-vuotias, äiti edelleen kauhistelee ja voivottelee kaikkia valintojani. On väärin valittu ammatti, huono työpaikka, miehestä onneksi erosin niin ei sitä pääse enää arvostelemaan, huonoa ruokaa ja väärään aikaan lapsille (eivät ole enää läheskään vauvoja) einekset ja pikaruoka on kaikki ihan kauhistus.. no näitä riittää. Ja lapset saa kyllä osansa tästä, milloin minkäkin takia pitäis olla heitä viemässä lääkäriin tai psykologille. Temperamenttisia ja touhukkaita ovat kaikki kolme, mut sehän ei käy laatuun, kyllä 6v pojan jo pitäis osata istua hiljaa paikallaan ettei häiritse aikuisia, saati 13v teinityttö ja hänen oikut 😂
Nuo jälkimmäiset ymmärrän, jos niistä on haittaa myös hänelle. Ne taas, millä ei vaikutusta muihin, ei kuulu muille.
Lahjoittaa vanhaa roinaa, josta pitäisi olla kiitollinen. Pitäisi itsellään, jos ovat niin arvokkaita.
Kyllä, kaikin tavoin. Ja kun tätä on tehnyt lapsesta asti, niin olen niin traumatisoitunut, että on todella vaikeaa vetää rajoja tai olla ottamatta itseeni, kun kaikesta syyllistetään, arvostellaan. Äidilleni en ole koskaan tarpeeksi hyvä ja riittävä. Itsetuntoni on aivan surkea, kun lapsena jo äiti ihmetteli, että miten hän on synnyttänyt noin huonon lapsen.