Lue keskustelun säännöt.
Sinä yli 35-vuotias. Puuttuuko äitisi elämääsi yrittämällä määrätä elämäntapaasi ja valintojasi?
23.05.2023 |
Eli kysely teille, jotka olette jo lähempänä neljääkymppiä ja keski-iässä.
Puuttuuko äitisi elämääsi sillä tavalla, että yrittää määrätä arvovalintojasi, muita elämän valintojasi ja yrittää määrätä elämäntapaasi? Esim pitää sinulle ihmeellisiä syyllistäviä puhutteluja vaikkapa liian myöhään valvomisesta, ruokavaliostasi tms. Yrittää vaikuttaa sinuun vaikkapa, että otatko avioeron vai et ja kun toimit oman pääsi mukaan niin aloittaa syyllistämisen miten teet väärin. Tai tietyt arvomaailman asiat eli vaikka miten suhtaudut rahaan, perheeseen, hyväntekeväisyyteen, heikompiosaisiin, luontoon jne, yrittää määrätä näitä. Tai yrittää määrätä mistä asioista sinun pitäisi tykätä. Määräämisen tapa ei välttämättä ole suora käskeminen vaan sellainen ihmeellinen syyllistävä luennoiminen, paheksunnan osoittaminen, painostaminen, sinun puolesta sinun asioiden tekeminen (toisin kuin haluat ne tehtävän).
Kiinnostaa miten yleistä tällainen on ja mistä johtuu. Oma tilanteeni on se, että olen jo vuosia pitänyt äitiini paljonkin etäisyyttä tuollaisen takia.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
On vähän tuollaista. Rasittavaa on. En tiedä mistä johtuu.
Äiti luulee, että kyseessä on vieläkin aikuinen-lapsisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lahjoittaa vanhaa roinaa, josta pitäisi olla kiitollinen. Pitäisi itsellään, jos ovat niin arvokkaita.
Tämä. Tuo väkisin.
Hui kamala näitä juttuja. Omani ei onneksi puutu.
Narsistista kontrollinhalua ja rajattomuutta. Narsisti luulee lastensa olevan itsensä jatkeita.
Ei puutu. On ollut haudassa jo 15 vuotta. Itse lähestyn 40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini ei tee tuollaista, isäni juu kyllä jonkun verran mutta kaikista pahiten puolisoni sisko on yrittänyt ohjailla meidän elämää ja yrittänyt määräillä millä tavalla "saisimme" hänen mielestään elää. Aikoinaan anopillakin oli vähän outoja mielipiteitä mutta hän on nyt kuollut ettei tarvitse niistä välittää.
Vierailija kirjoitti:
Käy kotonani vara-avaimella poissaollessani kysymättä lupaa. Jättää sinne esineitä, ottaa mukaansa tavaraa. On muutenkin täysin rajaton.
Minun äitini kävi jääkaapillani heittämässä sieltä ruokiani roskiin, siis ihan juuri tehtyä ruokaa joka oli nostettu kylmään, koska kuulemma saisin niistä ruokamyrkytyksen ( minulla on hygieniapassa ja työssäni laittanut ruokaa tarjolle sairaalassa ). Varasti pyykkikorista pyykkejäni koska en osaa pestä oikein vaatteita ( minulla on tekstiilihuoltajan osaaminen ). Kerran minulla oli jopa rahin päällinen kadonnut kolmeksi vuodeksi ja sitten selvisi, että äitini oli vienyt sen pestäväksi ja unohtanut palauttaa. Asuimme jonkun aikaa lähekkäin, mutta tämä käytös vain ahdisti liikaa. Hän myös kertoo mihin minulla on varaa ja mihin ei ja lista on loputon sen suhteen miten paljon hän pyrkii kontrolloimaan minua, lapsiani, ex miestäni, ex mieheni vanhempia. Jopa venäjällä on enemmän ymmärrystä rajoista kuin hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teidän tapauksissa myös epävakautta mukana? Minun äidilläni on lisänä tunnemaailman yliherkkyys. Saattaa suuttua suhteettomasti jostain pienestä asiasta, esim. äänenpainosta tai kun on rakentanut suuria odotuksia lomille ja jokin ei menekään odotusten mukaisesti. Saattaa tulla vähintään tuntien, mutta jopa parin päivä itkuraivarit ja mykkäkoulu. Oma lapseni käyttäytyi jopa uhmaikäisenä terveemmin. Äiti on muuten ihana ihminen, mutta jestas sitä kontrollointia ja epävakautta.
Tiedän pari tapausta, tyttäret äitinsä talotusnuorassa vuelä 50+ ja 60+ iässä! Toisella meni oma elämä kokonaan ohi.
En ole ikinä puuttunut omien lasteni elämään, 4 aikuista lasta. Apua saa aina ja neuvoa voi kysyä mutta en puutu asioihin.
Ainoa kerta kun olen kyseenalaistanut yhden lapseni suunnitelman oli kun hän olisi halunnut lähteä opiskelemaan lastenpsykiatriksi. Kysyin kestäisikö hän (normaalin keskiluokkaisen turvallisen elämän elänyt) jos häiriintynyt 15v nuori hyökkäisi veitsen kanssa päälle ja huorittelisi. Kestäisikö oma pää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän tapauksissa myös epävakautta mukana? Minun äidilläni on lisänä tunnemaailman yliherkkyys. Saattaa suuttua suhteettomasti jostain pienestä asiasta, esim. äänenpainosta tai kun on rakentanut suuria odotuksia lomille ja jokin ei menekään odotusten mukaisesti. Saattaa tulla vähintään tuntien, mutta jopa parin päivä itkuraivarit ja mykkäkoulu. Oma lapseni käyttäytyi jopa uhmaikäisenä terveemmin. Äiti on muuten ihana ihminen, mutta jestas sitä kontrollointia ja epävakautta.
Ei. Minulla on aloituksessa kuvatun kaltainen äiti. En muista hänen koskaan suuttuneen minulle. Itse omen kyllä hänelle suuttunut montakin kertaa. Mutta hän ei suutu takaisin.
Yritti viimeiseen asti. Muutin toiselle paikkakunnalle töihin, enkä kertonut asioistani mitään. En ottanut rahaa; tienasin paljon enemmän kuin hän. Kun ei tiennyt mitään, eikä saanut taloudellista kontrollia, yrityksensä olivat pelkkää sohimista pimeään.
Ei koskaan oikein selvinnyt, mikä äidissä oli vikana. Ei pystynyt pitämään eläissään yhtään kaveria, edes siskonsa kanssa ei ollut väleissä. Isänsä oli alkoholiin sortunut sotasankari, ehkä se riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin kanssa on puheenaiheet melko vähissä, kun minun pitää miettiä niin tarkkaan, mistä voi puhua ja mistä ei. Omasta ja oman perheen elämästä en puhu juuri mitään, korkeintaan mainitsen, että käytiin kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Määräilyn kohteen ei ole niinkään konkreettiset jutut kuten syöminen tms vaan se on sellaista "ohjausta" politiikassa, uskonnossa ja tunne-elämässä. Tuputetaan poliittisia näkemyksiä, uskontoa yms varsinkin jos tietää minun olevan vastaan jotain tiettyä asiaa niin sitten sitä tungetaan koko ajan eteen. Tunne-elämään yrittää puuttua eniten. Mitätöi tunteitani ja kertoo mitä pitäisi tuntea (yleensä ei mitään tai sitten sitä mitä äiti tuntee), mistä pitäisi olla kiinnostunut. Jos en esim ole saanut jotain opiskelu- tai työpaikkaa, äiti on kommentoinut että et sinä siellä olisi viihtynyt, ei se olisi ollut sinun paikkasi, alasi tms. Minulla ei siis olisi lupaa olla pettynyt tai haluta jotain. Lapsuudessa toivomiani harrastuksia kiellettiin samalla tavalla "et sinä siitä olisi kuitenkaan tykännyt".
Kuulostaa juuri samalta kuin meillä. Myös tuo uskonto. Itse olen ateisti, äitini tapakristitty. Silti hän yritti käännyttää minua uskoon noin joka kolmas kerta kun tapasimme. Siis silloin kun en vielä älynnyt pitää häneen paljon etäisyyttä.
Ap
No tuo! Oma aikuinen lapseni pääsi ystävänsä lapsen "kummiksi". Ystävä ei kuulu kirkkoon eikä lasta kastettu. Huolimattomuuttani minulta lipsahti äidille, että kyseessä oli nimenantotilaisuus eikä kaste, niin äiti muutamaan otteeseen sanoi, että minun pitää ottaa yhteyttä lapseni ystävään ja yrittää painostaa heitä, että lapsi kastettaisiin. Kuulostaa uskomattomalta, mutta noin kävi. Itse en ole tuota lapseni ystävää ikinä nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puuttuisi kaikkeen jos antaisin ja olen 53v. Hän kontrolloiva mikromanageroija ja hyvin narsistinen. Sanominen ei auta, ainoa mikä auttaa on kontaktin katkaisu, minkä tein 7v sitten. Helpotti. Pari kertaa nähty sukujuhlissa sinä aikana, enkä voi ymmärtää miten ikinä kestin häntä.
Vierailija kirjoitti:
Lahjoittaa vanhaa roinaa, josta pitäisi olla kiitollinen. Pitäisi itsellään, jos ovat niin arvokkaita.
Sama ja sitten vielä määräilee, että ei saa myydä kirpputorilla. Ihan uskomatonta: minulle tuodaan epätoivottua tavaraa ja sitten vielä yritetään päättää puolestani, mitä sillä teen. Olen alkanut vetää rajan siihen, että en ota vastaan. Kirpputorimyynti on uskomattoman kuorimittavaa saatuun hyötyyn nähden.
Kyllä. Omasta mielestään Äiti tietää kaiken paremmin. Jokainen valinta saa hänet kertomaan mielipiteensä. Toisista ihan suuttuu. Ei väliä oliko kyse liikunnan lisäämisestä, avioerosta tai siitä etten halua syödä nyt pullaa.
Lisäksi antaa turhia neuvoja( asiasta josta ei itse tiedä mitään) ja sanoo että kyllä asia on näin.
Hehkutin ärsyttävää.
Oma elämänsä ei ole ollut kuitenkaan mitenkään ihanteellinen joten neuvoja ei siltäkään kannalta kannattaisi antaa.
Tästä huolimatta on ihan ok Äiti.
Yrittää kovasti puuttua. Pidän etäisyyttä.
N 40
Ei puutu. Äidin oma äiti on/oli vähän sellainen määräilevän ja asioihin puuttuvan sorttinen (ja äiti onkin muuttanut toiselle puolelle Suomea kuin sukunsa), ja äiti varoo tarkkaan olevansa sellainen.
Eipä tuo ole puuttunut. Mutta monet kaverini ja tuttuni pyrkivät tekemään tuollaista, vaikka eivät oikeastaan yhtään sitä tarkoita. Kyse on omasta kokemuksesta!
Asun vuokralla hyvän ystäväni 35 vee kanssa samassa talossa jo viidettä vuotta.
Tunnen hänen äitinsä, joka on saman ikäinen kuin minä. . Äiti tarvitsee lastaan ja elää hänen elämänsä. Hän on kyllä hyvin aktiivinen ja sosiaalinen ihminen, jolla on koko ajan tekemistä, ystäviä, aviomies, lemmikkejä, toinen lapsi, harrastuksia. NÄyttää hyvältä, joo, mutta ei sittenkään.
Esim. ystäväni kutsui vanhempansa synttärikahville. Äiti säätämään keitä muita sinne pitäisi myös kutsua. Kannustin ystävääni pitämään päänsä ja hän piti, mutta hirveän spukuloinnin kautta useamman päivän. Pieni juttu, mutta samanlaisia säätöjä äidiltä löytyy pilvin pimein. Eikä kyse ole mistään diplomaattisesta ja hienovaraisesta ehdottelusta, vaan käskyistä.
Ongelma on keskenkasvuisessa äidissä. Tarve pitää tärkeät ihmiset lähellään ja miettiä heidän asioitaan, puuttua niihin, kumpuaa jostakin loputtomasta huomion ja turvallisuuden tarpeesta.. On vaikea ottaa irti ja luottaa lapseensa. Lapsella on oma tahto ja elämäntoiveet, mutta äiti ei siihen sopeudu millään. Hän itse roikkui isässään isän kuolemaan asti, joten ei vaan osaa olla ei vain tiedä mitä on itsenäistyä ja päättää omista asioistaan.