En usko, että seksitön parisuhde olisi onnellinen, uskotko sinä?

En tiedä meneekö lainaus nyt oikein, mutta tuo alla oleva on mielestäni havainnollinen kuvaus toimivasta parisuhteesta, jossa kommunikaatio ja spontaanisuus toimii. On keskinäistä vetovoimaa, luottamusta ja monenlaisia tapoja olla lähekkäin ja edetä tai olla etenemättä seksiin. Tuollaisesta suhteesta on syytä olla onnellinen.

Tuossa kuvauksessa on monta sellaista kohtaa, jotka voivat mennä suhteen vuorovaikutuksessa täysin rikki, vaikka suhteen alussa oli paljon eroottista vetovoimaa. Suhteessa voi muuten olla hyvää ja syvällistä keskustelua, huumoria ja ystävyyttä, mutta kaikki spontaani läheisyys ja seksiin eteneminen ja keskinäinen eroottinen vetovoima on kuollut vuosia sitten. Seksiä on viikoittain, mutta tavan vuoksi. Läheisyyttä ja halailua on, koska siitä on joskus ollut puhetta. Koskaan ei makailla kiireettömästi vierekkäin eikä ole ollenkaan sellaista koskettelua ja läheisyyttä, joka johtaisi kiihottumiseen ja spontaanisti seksiin. Toinen osapuoli ei tee koskaan aloitteita jouduttuaan joskus useasti torjutuksi. Aloitteet tekee vain toinen ja aina puun takaa tyyliin "kävisikö nyt?" Tällaista etäisyyttä on vaikea parantaa.

Kuinkahan tämä nyt oikein pitäisi selittää, että menisi perille.

Meillä läheisyys ON osa normaalia parisuhdetta. Joka päiväistä, poislukien joskus harvoin joku riita, mutta yleensä se sovitaan ennen nukkumaanmenoa.

Ei johda AINA seksiin. Pystymme ihan hyvin olemaan lähekkäin, silittelemään jne.

MUTTA joskus käy niin, että kun ollaan sohvalla lähekkäin, suunnitellaan pidetään kädestä niin kumpikin lämpenee ja se etenee seksiin. Sitä en nyt älä tässä avaamaan mitä siihen rituaaliin kaikkinensa kuuluu.

Mutta siis: joskus johtaa, joskus ei. MUTTA on normaali osa parisuhdetta.

Sellaista en osaisi kuvitella, että tulisi tilannetta jossa joka kerta kun olisimme lähekkäin tietäisi jo etukäteen, että seksiin se ei etene.

Se tuntuisi oudolta, veisi spontaaniuden ja ilon läheisyydestä.

Juuri se spontaanius, luontevuus, luottamus, että voi mennä vapaasti toisen lähelle ilman taka-ajatuksia. Tai jos ne ajatukset tulee ne voi myös toteuttaa.

Mutta joskus voi tehdä sen myös täysin avoimesti, molemmat tietävät, että on myös taka-ajatuksia. Flirttailla ja kiusoitella vapaasti.

Meillä on siin monia erilaisia tilanteita ja tapoja olla lähekkäin, ei vain yhtä ainoaa.

No, meillä on kyllä myös vetovoimaa toistamme kohtaan.

Joten siksi varmaan monesti jo pelkkä kädestä kiinni pitäminen tuntuu hyvältä, ja riittää, mutta saattaa johtaa toiseen.

Huom, saattaa, ei ole ainoa vaihtoehto.

En käsitä miksi muka tämä on jotenkin erikoinen ja ihmeteltävä suhde.

Olen luullut, että näin on lähes kaikilla.[/quote]

Up

Seksi on tärkeä osa parisuhdetta. Seksiä pitää olla.

T. 52v.

Jossain vaiheessa pitkää suhdetta seksi vaan jää hyvin vähälle. Toisesta on käynyt läpi jo korvan nipukatkin, niin aika vähän on enää uutta löydettävää. Seksuaaliterapeutit sitten ehdottelee jotain, että piristäkään suhdetta ja olkaa leikkisiä. Mutta kyllä tuokin neuvo on aika huono. Mitä ihmeen leikkejä? Enemmän tuntisin myötähäpeää jos puoliso alkaisi esittää ja leikkiä jotain lääkäriä.

Rehellisyys edellä: kyllä se pitkäaikainen naisystävä vieläkin kiihottuisi - vaan ei minulle, johon on jo kyllästymiseen asti tottunut. Mutta koska se kuulostaisi yli-ihmismäistä julkisivua pitävistä naisista huonolta, niin "nainen ei tarvitse seksiä"         Ai niin, ja rehellisyys on sellaista että ei valehtele. Siltä varalta että on vieras käsite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa se parisuhde kyllästyy siihen ns. pakkoseksiin ja oppii olemaan onnellinen niistä muista asioista eikä seksi ole mitenkään keskeinen asia eikä edes pakollinen. Olisi se aika kauheeta, jos parisuhde perustuisi pelkkään seksiin ja kun se nuupahtaa niin siitä sitten sotkemaan kaikkien elämä ja uusioperhettä perustamaan. Entä kun siinäkin seksi alkaa hiipua?

Seksi on 10% parisuhteesta silloin, kun se sujuu.

Mutta jos se ei suju, se on 90% ongelmista.

Kyllä me ainakin molemmat haluamme seksiä vielä 20 yhteisen vuoden ja 2 lapsen jälkeen. Tulevaisuudesta ei tiedä kukaan, mutta ainakin nyt on asia näin. Vielä viimeksi viime viikolla kumppanini tokaisi, että olisi katastrofi, jos seksielämä yht'äkkiä jostakin syystä tyystin loppuisi.

On ihan selvää, että emme ole AINA toistemme kimpussa. On välillä pitkähköjäkin jaksoja, ehkä kuukaudenkin mittaisia, jolloin seksiä ei ole. Yleensä stressin ja väsymyksen vuoksi. 

Sen sijaan on vastapainoksi sellaisiakin aikoja, esimerkiksi loma-aikaan, jolloin seksiä voikin olla vaikka 3-4 kertaa viikossa, ja se tuntuu molemmista todella hyvältä.

En ymmärrä, mikä katastrofi se loppuminen olisi. Minäkin olen ollut 14 vuoden parisuhteessa, jossa seksiä oli säännöllisesti. Sen jälkeen on ollut enää satunnaisia suhteita ja nyt pitkään olen ollut yksin ihan tarkoituksella. Mitään katastrofia ei ole tullut, eikä elämäni ole yhtään huonompaa, vaan jopa parempaa.

Samat työt, harrastukset, syömiset, juomiset, matkustelut, kaverit ne elämään kuuluu ilman seksiäkin.

Se, että sinulla ei ole haluja ei tarkoita sitä etteikö jollain muulla; esim puolisollasi niitä haluja olisi.

Ja vaikka sinä et omasta haluttomuudestasi kärsisikään, niin puolisollesi se voi olla elävä helvetti.

Mutta eihän tuollaiset itseään täynnä olevat paskat mitään toisen mielipiteistä ja haluista välitäkkään.

Ei minnulle ja meidän Pertille / Mirkulle seksi ole koskaan ollut niin tärkeää.

Hyi helvetti!

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei vuosiin ole ollut haluja seksiin enkä oikein koskaan ole ollut siitä innostunut, ei myöskään puolisoni.

Nyt nukuttu jo kymmenisen vuotta omissa huoneissa ja se on ihan mahtavaa, saa nukuttua paremmin, kun ei heräile toisen kuorsaukseen. Voi lukea niin myöhään kuin huvittaa häiritsemättä toista.

Sanoisin, että aikansa kaikella.

Oletko nyt ihan varma ettei puolisollasi ole seksihaluja, vai oletko vain asian projisoinut niin omaan päähäsi.

Kun minä vuosikausien puutteessa elämisen ja seksin puutteesta puhumisen jälkeen sanoin, että minulle riitti niin vaimo sanoi ettei hän ollut ymmärtänyt, että seksi olisi ollut minulle tärkeää.

Ja sitten vielä kaikkialle toitotetaan kuinka tärkeää parisuhteessa on puhuminen. Yliarvostettua paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, jos kumpikaan ei seksiä kaipaa ja muuta läheisyyttä on. Meillä on juuri tuollainen suhde.

Näin meilläkin vaimo ajatteli.

Miks joku MIES haluaa katsoa sekuntiakaan jotain mahoa aseksuaalia?Sairas saa olla päästään.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä sinä uskot. Me elämme sellaisessa. Olemme onnellisia.

Onnellisia; sinä vai te molemmat?

Vierailija kirjoitti:

Seksitön parisuhde voi toimia hyvinkin, kunhan ei unohdeta muuta läheisyyttä.

Halu ei lähde halaamalla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten silloin toimitaan selvittämäseksittömässä suhteessa jossa on läheisyyttä jos halaillessa tai yhdessä nukkuessa toiselle kuitenkin tulee haluja seksiin?

Suostuuko toinen? Kieltäytyykö? Onko niinkuin ei olisi huomannutkaan mitään haluja toisella?

En oikein jaksa uskoa, että pitempäån jatkuessa ei tulisi kuitenkin mieleen, että voisihan sitä taas kokeilla miltä seksi tuntuu.

Enkä usko, että kaksi ihmistä ovat koskaan niin täysin samaa mieltä asioista, esim. nyt seksittömyydestä, kaiken aikaa tai samoilla haluilla/haluttomuuksilla varustettuja.

Miten voitte uskoa, että seksittömyys on ok molemmille yhtä paljon. Tai ettei toista välillä haluta. Vaikkei siitä sano.

Kumman halu/haluttomuus on silloin se, joka toteutuu?

Seksittömässä suhteessahan ei ole seksiä, joten seksistä kieltäydytään.

Mutta siis, etkö ole vai ikinä sanonut puolisollesi, että nyt ei huvita/jaksa? Niin sitä seksiä ei sitten siinä tapahdu. Ei kai sitä nyt aina tarvitse toisen haluihin vastata, vaikka suhteessa olisikin seksiä. Ja vaikka joskus tekeekin mieli, niin eihän siltikään seksiin ole mitään tarvetta ryhtyä tai edes jaksamista.

En ole kieltäytynyt milloinkaan, jos vaimo on osoittanut edes miten pientä kiinnostusta seksuaaliseen puuhasteluun. Ei ole ollut varaa sellaiseen ylellisyyteen on se sen verran harvinaista herkkua ollut.

Toisinpäin torjunta on kyllä ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan enää tarvitse seksiä. Vaihdevuodet vei halut mennessään. Kun ovishimotus loppui, loppui muukin haluaminen ihan kokonaan. Jonkun kerran vielä yritin kokeilla mutta ei se tunnu enää miltään. Ei innosta eikä sykähdytä. Ihan plääh fiilis vaan tulee. Ja hyvä niin. Siitä olikin vain niin paljon vaivaa ja levottomuutta.

Että joo, kyllä ainakin vanhemnat pariskunnat voivat elää oikein onnellisina ilman seksiäkin.

Sinäkin puhut siinä omasta puolestasi ja samaan hengenvetoon väität, että joo kyllä meidän Kalle on ihan tyytyväinen tähän seksittömään olotilaan, kuuntelematta ja  uhraamatta ajatustakaan sille mitä miehesi todellisuudessa on mieltä ja vailla.

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa hoitaa ja hoivata seksitöntä vaihdevuosimiesvauvaa? Ei kiitos :D

Kuka haluaa katsella narisevaa ja kärttyisää naispuolista riivinrautaa?

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa ei ole määritelty mitä on seksi, tai kenen kanssa. 

Olettama että seksi on aina toisen kanssa on virheellinen. 

Ei ole kohtuullista että esim mies tyydyttää seksintarvettaan naiseen, kun hän voi hoitaa tarpeensa käsin.

Olennaista on että pari sopii rajat jotka tyydyttävät molempia. Ei tarvitse hyväksyä muita kumppaneita, jos se tuntuu hankalalta. 

Suhde, avioliitto ei oikeuta ja ole vapaa passi toisen kehon käyttämiseen omaan tyydytykseen. 

Mitä varten sitten pitää sitä toista siinä katsella. Kyllä käteenveto onnistuu ihan yksinäänkin.

Lompakkoako se nainen on siinä vailla.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ainakaan enää tarvitse seksiä. Vaihdevuodet vei halut mennessään. Kun ovishimotus loppui, loppui muukin haluaminen ihan kokonaan. Jonkun kerran vielä yritin kokeilla mutta ei se tunnu enää miltään. Ei innosta eikä sykähdytä. Ihan plääh fiilis vaan tulee. Ja hyvä niin. Siitä olikin vain niin paljon vaivaa ja levottomuutta.

Että joo, kyllä ainakin vanhemnat pariskunnat voivat elää oikein onnellisina ilman seksiäkin.

Tällaisessa liitossa elävälle kysyisin ihan rehellisesti: satuttaisiko edes, jos miehesi pettäisi sinua?

Siis harrastaisi jonkun satunnaisen tapaamansa naisen kanssa seksiä, vaikka laivareissulla? En tarkoita mitään pitkää sivusuhdetta ja henkistä pettämistä, vaan ihan kertaluonteista tai satunnaista seksiä jonkun toisen naisen kanssa?

Kommentoikaa muutkin haluttomat. En halua tuomita, kysyn siis vain uteliaisuudesta.

En ole se, jolle vastaisit, mutta kyllä satuttaisi jos puoliso hyppäisi punkkaan jonkun toisen kanssa.

Mitä se olisi sinulta pois, jos et kuitenkaan haluaisi seksiä puolisosi kanssa? Valta-asemako siinä murenisi?

Vierailija kirjoitti:

Nämä "parisuhde ilman seksiä on kaverisuhde" -ihmiset eivät ilmeisesti ymmärrä, että romanttisuus ja seksuaalinen halu ovat ihan eri asiat. Siksihän aseksuaalikin ihminen voi olla kuitenkin romanttinen, ihastua, rakastua, haluta läheisyyttä jne. vaikkei hän tunne seksuaalista halua. Myös ei-aseksuaalit matalalibidoiset ihmiset voivat haluta paljon läheisyyttä ja romantiikkaa, vaikkei seksi olekaan heille tärkeää. 

Tämmöisten pitäisi sitten osata pysytellä erossa normaalin libidon omaavista ihmisistä, eikä sotkea heidän elämäänsä.

Moni nainen voi olla onnellinen seksittömässä parisuhteessa, mutta miehille se on kidutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaali parisuhde ja toinen haluaa toinen ei niin se on ongelma. 

Niin, siinäpä pulma. Miten onnistuu kummankin halut olla ihan samalla tasolla. Kumpikin on yhtä haluton. Jatkuvasti ja hamaan tappiin saakka.

Minusta aika utopistista.

Yleensä riittääkin, että halut ovat suunnilleen samalla tasolla. Tuskin kenenkään seksuaalisuus niin kaavamaista on, että voitaisiin jostain excel-taulukosta katsoa, kuinka monta kertaa ja mihin aikaan vuorokaudesta kukakin haluaa seksiä. Jotain keskimääräistä voidaan sanoa, esim. joku haluaa vaikka pari kertaa viikossa, joku 3-4 kertaa viikossa. Tämä on harvoin ongelma, koska se hiukan useammin haluava pystyy ehkä odottamaan vuorokauden, ja sen toisen halu saattaakin syttyä oikeissa olosuhteissa hieman aikaisemmin. Jos halut eivät ole täysin eritahtiset, on jonkinlainen molemmille sopiva kompromissi usein löydettävissä. Ja monella on myös niin, että vaikka sinänsä tekisi mieli useammin, pärjää kuitenkin välillä sooloseksillä, kun kuitenkin tietää, että seksiä kumppaninkin kanssa on riittävän usein tarjolla. Ongelmahan tuleekin silloin, jos toinen haluaa seksiä, eikä toinen osapuoli taas syty seksiin millään keinolla. Sellaisten, joilla seksihaluja kuitenkin on, voi olla helppo syttyä jostain kiihokkeesta (se voi olla tietynlainen kosketus, mielikuvitus, tietynlaiset puitteet ja viritys kahden ihmisen välillä, visuaalinen tai verbaalinen kiihottava asia, kuva tai teksti, tms), mikä tasaa jossain määrin eriparisia haluja.

Itsekin veikkaisin, että useimmiten halut eivät mene täysin yksiin, mutta ne sovitetaan riittäväksi kompromissiksi. Pois lukien sitten nymfomaani, joka on suhteessa 100% aseksuaalin kanssa.

Ihmisillä on yleisesti pirun vaikeaa löytää yhtään ketään. Jos he sitten ihmeen kaupalla löytävät hyvän tyypin, kiinnostus on molemminpuolista, arvot menevät yksiin, ikä, elämäntilanne, haaveet jne. Niin jos vielä tämän jälkeen joku kokee ongelmaksi, että haluaisi seksiä 2 kertaa viikossa, mutta se toinen haluaa vain kerran viikossa, niin ok, onnea uuden etsintään.

No ehkä tuossa toimiva kompromissi olisikin se että seksiä olisi keskimäärin n. 5 päivän välein. Ja tietysti seksuaaliseen yhteensopivuuteen liittyy muutakin kuin se, kuinka usein halutaan seksiä. Jos seksi toimii hyvin ja kumpikin saa seksistä sitä, mitä haluaa, se painaa vaakakupissa myös. 

Mutta ongelmia voi tulla siinä, jos toinen haluaisi mieluiten pari kertaa viikossa ja toiselle riittää kerran kuukaudessa. Silloin voi olla vaikea nojautua siihen, että arvot, ikä, elämäntilanne ja haaveet natsaavat ja toinen on hyvä tyyppi ja vastavuoroisen kiinnostunut. Tällaiseen on vaikea keksiä kompromissia, kun suhde seksiin on molemmilla hyvin erilainen.

Puhumattakaan tilanteesta, jossa toinen haluaisi pari-kolme kertaa viikossa ja toinen pari-kolme kertaa vuodessa ja toteutunut "kompromissi" on se pari - kolme kertaa vuodessa, jos kaikki sattuu natsaamaan juuri kohdalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksitön parisuhde ei välttämättä ole hyvä mutta onneksi meillä on sellainen valtio jossa parisuhdetta ei ole sidottu yhteen henkilöön ja seksiä voi harrastaa kenen kanssa haluaa. Suhteesta voi lähteä milloin haluaa tai olla ilman joten ei pitäisi tuottaa kenellekään ylitse pääsemättömiä ongelmia 😀

Totta. Mutta kun kaikki vaan ei lähde.

Ja kun puhutaan nyt niistä, jotka olettavat suhteen silti olevan hyvä ilman seksikin.

Että onko niin. Ja onko niitä oikeasti.

Ei puhuta niistä, jotka lähtevät vaan jotka jäävät.

Eihän koskaan voi 100 % varmuudella tietää onko toinen tyytyväinen parisuhteeseen, sen voi tietää varmasti vain omalla kohdallaan. Se pätee seksittömissä suhteissa siinä missä muissakin. Monissa parisuhteissa kuitenkin kommunikoidaan sen verran paljon, että on epätodennäköistä ettei suuri tyytymättömyys kävisi vuosien saatossa mitenkään ilmi. 

Joskus vaan ihan suora puhekkaan ei näytä uppovan vastapuolen tajuntaa, kun on seksitä ja seksuaalisuudesta puhe.