Lue keskustelun säännöt.
Isä sidottu kiinni sänkyyn
23.05.2023 |
Isä muutti hoitokotiin kevään alusta, taustalla kotona pärjäämättömyyttä, muutamaan kertaan tuotu poliisisaattueellakin kotiin. Tehtiin raskas päätös ja isä sai paikan vähän kauempaa kuin oltaisiin haluttu, mutta se oli ainoa vapaa. Isä ei sinne itse olisi millään halunnut mennä, ja täysin ymmärsin.
Noh, pari kuukautta siellä asumisen jälkeen saatiin tieto että lääkäri oli määrännyt isälle magneettivyö-luvan. Eli isä saataisiin sitoa kiinni koska vaan halutaan. Puhelimessa hoitaja vakuutteli, että kyseessä on vain äärimmäinen varotoimi, eikä käytetä kuin henkeä uhkaavassa tilanteessa.
Eilen oltiin porukalla käymässä, ei ilmoitettu tulosta ja jo ovella hoitaja oli tosi hätääntyneen näköinen kun sanottiin ketä oltiin tulossa tapaamaan. Mentiin huoneeseen ja siellä isä makasi lantiolta ja nilkoista sidottuna. Ihan rauhallinen oli kun tultiin, hoitaja siinä koitti selittää jotain agressiivisuudesta samalla kun siivosi ihan hirveän sotkuista huonetta. Siinä kohtaa menetin kyllä malttini, isä ei ikinä ole ollut uhkaava meitä lapsia kohtaan, kenelläkään ei ole mitään kunnon näyttöä siittä että isä olisi vaaraksi muille siellä asuville.
Ilmoitin heti että teen tästä valituksen. Emme ole muutenkaan tyytyväisiä hoitokodin toimimiseen ja tämä oli viimeinen niitti. Tämän talon piti olla juuri se parempi paikka isälle, kuin kotona olo. Kenen kotona joutuu sänkyyn sidotuksi?
Kommentit (595)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä ne vyöluvat monesti ovat ihan aiheellisia ja kaikkien turvaksi, vaikkei omaiset uskoisikaan...
Omaiset tietävät hämmentävän usein kaiken paremmin kuin lääkärit. Jäi mieleen sekin tapaus, jossa omaiset yrittivät vaatia nesteytystä kuolevalle potilaalle tajuamatta, että siitä on pelkkää haittaa. "Mutta kun, ettehän te nyt voi jättää hoitamatta ja kuihduttaa nestehukkaan!"
Lääkäreiden osaaminen on ala-arvoista. Ei mitään lääketieteellisä perusteita toimimattomuudelle. Isälleni tehtiin Tampereen kaupungin Rauhaniemen sairaalassa DNR-päätös. Sen jälkeen jätettiin infektio hoitamatta. Kun vaadin lääkäriä hoitamaan infektiota, lääkäri kieltäytyi ja totesi, että ainahan näillä vanhuksilla jotain infektioita on.Kysymys on päivänselvästä virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Tämän jälkeen minulle ilmoitettiin, että hoitovastuu on siirretty kesäkandille. Infektio saattaa olla taustasyy sydämen johtoradan katkeamiseen, josta seurasi vaikeat rytmihäiriöt. Kesäkandi ei ryhtynyt mihinkään toimiin moneen päivään. Isäni keuhkoihin ja vatsaonteloon kertyi nestettä sydämen vajaatoiminnan seurauksena. Isäni siirrettiin kolmen päivän ja sosiaali- ja tervyesministeriöön tekemäni avunpyynnln jälkeen TAYS:iin, jossa infektiosta huolimatta jouduttiin tekemään kiireellinen tahdistimen asennys. Tietojeni mukaan lääkäreille ei ole seurannut mitään rangaistuksia, vaikka kaksi lääkäriä kieltäytyy jopa kehoituksen jälkeen isäni hoitamisesta.
Lääkäreitä on vaikea saada kiinni, koska väärä kollegiaalisuus velvoittaa. Jos käräyttää kollegan, saa itse seurauksia ja ennen pitkää menettää ammattioikeuden.Kansalaisten tulisi nauhoittaa kaikki puhelut ja vastaanotot, jotta jälkeenpäin voidaan osoittaa väärät, puutteelliset tai jopa valheelliset potilasasiakirjamaininnat.
terveydenhuolto on kriisissä oikeasti siksi, että lääkäreiden osaaminen on ala-arvoisen heikkoa. Potilas joutuu anelemaan apua samaan vaivaan useaan kertaan. Monesti potilaan kärsimys kuitataan pyykkiseksi ja psykoottisen harhaiseksi. Näin saadaan vietyä uskottavuus potilaan väitteiltä.
DNR -päätös on VAIN EI elvytetä sydämen pysähtyessä. Se tehdään jos potilas ei kestä raskasta painelua elvytyksessä, usein siinä rytäkässä katkeaa kylkiluita . Lisäksi ihminen saattaa olla pitkään hapeton, eikä vanhan ihmisen aivot kestä hapettomuutta, voi jäädä vihannekseksi. Elämän laatu on kai sinullekin tärkeämpi? Haluaisitko isäsi olevan vihanneksena jopa 10 v??
Jos on sydämen vajaatoiminta ja kyseessä vanhus, ehkä hyvin hauras, hän ei kestä siihen liittyviä hoitoja. Ne viivat tuoda vain lisää pitkittynyttä kärsimystä.
Antibioottihoito ei liity mitenkään DNR :ään. Voisit muuten kysyä hoitavalta lääkäriltä miksi . Antibiootista ei kuoleva vanhus hyödy, pitkittää vain kärsimyksiä . Elämän laatu ei ainakaan kohene saattohoidettavalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voi suunnitella kaikenlaista, vaikka itsemurhaa ennenkuin joutuisi laitokseen/palvelutaloon tms.
Kysymys onkin milloin se pitää tehdä? Vanhanako? Minkä ikäinen tahansa voi saada aivoinfarktin vaikka tänään. Nelikymppisenä voi sen saada ja jäädä laitoshuoltoon loppuiäksi. Tai voi saada aivovamman kun kävelee tien poikki ja jää auton alle.
Mitä tahansa voi sattua. Tuollaiset suunnitelmat on ihan älyttömiä. Tai ajatus että minuahan nämä asiat ei koske koska minä teen näin ja näin.
Parhaimmassa asemassa ovat sellaiset ihmiset, joita kukaan ei kaipaa. Siis jos ei halua joutua laitokseen. Kun laittaa kaikki tärkeät laskut (vuokra, sähkö jne) menemään suoraveloituksena, kukaan ei välttämättä huomaa, vaikka olisit maannut kuolleena kotonasi vuosia. Jotkut vainajat muumioituvat eivätkä sen vuoksi ala edes haista niin, että joku naapuri kiinnittäisi hajuun huomiota. Jonkun siis pitää ensin havaita, että et pärjää enää yksin. Jos ei ole sukulaisia eikä ystäviä eikä ole enää työelämässäkään, saa olla varsin rauhassa. Paitsi tosiaan jos julkisella paikalla saat jonkun sairaskohtauksen, joudut sairaalaan ja siellä huomataan, ettei sua voi enää kotiuttaa. Tai jos tekee jotain sellaista, mikä saa esim naapurin tekemään huoli-ilmoituksen.
Usein niiden läheisten ihmistenkin kanssa pystyy neuvottelemaan niistä toiveistaan, esim. siitä että ei halua mitään tutkimuksia ja hoitoa jos sairastuu. Ja jos et aiheuta kenellekään mitää hankaluuksia sinulle ei lähdetä hoivakotipaikkaa hakemaan.
Sinänsä en näe mitään syytä miksi ihminen ei voisi elää elämänsä niin että häntä ei kukaan kaipaa. Jokaisen oma valinta miten elämänsä haluaa elää.
Varsin usein omaiset haluavat vanhuksen laitoshoitoon, kun huomaavat, että vanhus ei enää pärjää yksin. Siis silloinkin, kun vanhus ei aiheuta kuin korkeintaan itselleen hankaluuksia. Esim ei peseydy, jättää lääkkeensä ottamatta, jääkaapissa on homeista ruokaa jne. Omaiset huolestuvat, alkavat epäillä muistisairautta, tekevät huoli-ilmoituksen jne. Niin kauan, kun saat lääkärit ja sosiaalityöntekijät vakuuttuneeksi, että todellakin pärjäät ja on vain oma päätöksesi olla peseytymättä, jättää lääkkeesi ottamatta, syödä homeista ruokaa jne, kaikki on ok. Jossain vaiheessa muistisairauden edetessä jäätkin kiinni. Alat nimittäin kertoa, että kyllä minä käyn joka päivä suihkussa, otan aina lääkeeni, eihän minulla edes ole homeista ruokaa jääkaapissa jne....todellisuus onkin sanomaasi vastaan. Mulla on muistisairas omainen, joka kuvittelee pärjäävänsä yksin. Kuvittelee tekevänsä asioita. Kun menee käymään hänen luonaan, jokainen huomaa, että omaiseni puhuu ihan pötyjä. Hän onneksi asuu puolisonsa kanssa, joka on edelleen ihan täyspäinen.
Hoitajia ja lääkäreitä on erilaisia . Kyllä hoitolaitoksissa monta kertaa kohdellaan vanhaa ihmistä todella väärin!!! Se on nähty !!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voi suunnitella kaikenlaista, vaikka itsemurhaa ennenkuin joutuisi laitokseen/palvelutaloon tms.
Kysymys onkin milloin se pitää tehdä? Vanhanako? Minkä ikäinen tahansa voi saada aivoinfarktin vaikka tänään. Nelikymppisenä voi sen saada ja jäädä laitoshuoltoon loppuiäksi. Tai voi saada aivovamman kun kävelee tien poikki ja jää auton alle.
Mitä tahansa voi sattua. Tuollaiset suunnitelmat on ihan älyttömiä. Tai ajatus että minuahan nämä asiat ei koske koska minä teen näin ja näin.
Parhaimmassa asemassa ovat sellaiset ihmiset, joita kukaan ei kaipaa. Siis jos ei halua joutua laitokseen. Kun laittaa kaikki tärkeät laskut (vuokra, sähkö jne) menemään suoraveloituksena, kukaan ei välttämättä huomaa, vaikka olisit maannut kuolleena kotonasi vuosia. Jotkut vainajat muumioituvat eivätkä sen vuoksi ala edes haista niin, että joku naapuri kiinnittäisi hajuun huomiota. Jonkun siis pitää ensin havaita, että et pärjää enää yksin. Jos ei ole sukulaisia eikä ystäviä eikä ole enää työelämässäkään, saa olla varsin rauhassa. Paitsi tosiaan jos julkisella paikalla saat jonkun sairaskohtauksen, joudut sairaalaan ja siellä huomataan, ettei sua voi enää kotiuttaa. Tai jos tekee jotain sellaista, mikä saa esim naapurin tekemään huoli-ilmoituksen.
Usein niiden läheisten ihmistenkin kanssa pystyy neuvottelemaan niistä toiveistaan, esim. siitä että ei halua mitään tutkimuksia ja hoitoa jos sairastuu. Ja jos et aiheuta kenellekään mitää hankaluuksia sinulle ei lähdetä hoivakotipaikkaa hakemaan.
Sinänsä en näe mitään syytä miksi ihminen ei voisi elää elämänsä niin että häntä ei kukaan kaipaa. Jokaisen oma valinta miten elämänsä haluaa elää.Varsin usein omaiset haluavat vanhuksen laitoshoitoon, kun huomaavat, että vanhus ei enää pärjää yksin. Siis silloinkin, kun vanhus ei aiheuta kuin korkeintaan itselleen hankaluuksia. Esim ei peseydy, jättää lääkkeensä ottamatta, jääkaapissa on homeista ruokaa jne. Omaiset huolestuvat, alkavat epäillä muistisairautta, tekevät huoli-ilmoituksen jne. Niin kauan, kun saat lääkärit ja sosiaalityöntekijät vakuuttuneeksi, että todellakin pärjäät ja on vain oma päätöksesi olla peseytymättä, jättää lääkkeesi ottamatta, syödä homeista ruokaa jne, kaikki on ok. Jossain vaiheessa muistisairauden edetessä jäätkin kiinni. Alat nimittäin kertoa, että kyllä minä käyn joka päivä suihkussa, otan aina lääkeeni, eihän minulla edes ole homeista ruokaa jääkaapissa jne....todellisuus onkin sanomaasi vastaan. Mulla on muistisairas omainen, joka kuvittelee pärjäävänsä yksin. Kuvittelee tekevänsä asioita. Kun menee käymään hänen luonaan, jokainen huomaa, että omaiseni puhuu ihan pötyjä. Hän onneksi asuu puolisonsa kanssa, joka on edelleen ihan täyspäinen.
Keskusteluja niistä toiveista käydään varsin harvoin. Ihmiset ei halua edes ajatella omaa kuolemaansa tai sitä että väistämättä vanhempien tarkoittaa myös sitä että sairauksien mahdollisuus kasvaa ja toimintakyky heikkenee ilman sairauksiakin. Sitten kun se tilanne toteutuukin kaikki on hiukan yllättyneitä kuinka tässä nyt näin kävi eikö sitä ikuista nuoruutta ollutkaan.
Aika harvinaista se on että jos et aiheuta lähipiirille mitään hankaluutta niin sinua mihinkään lähdettäisi viemään. Se hankaluus saattaa toki olla esim se että vuorokausirytmi on sekaisin ja häiriköit läheisiä keskellä yötä tai valvota muuten puolisosi jos asutte saman katon alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voi suunnitella kaikenlaista, vaikka itsemurhaa ennenkuin joutuisi laitokseen/palvelutaloon tms.
Kysymys onkin milloin se pitää tehdä? Vanhanako? Minkä ikäinen tahansa voi saada aivoinfarktin vaikka tänään. Nelikymppisenä voi sen saada ja jäädä laitoshuoltoon loppuiäksi. Tai voi saada aivovamman kun kävelee tien poikki ja jää auton alle.
Mitä tahansa voi sattua. Tuollaiset suunnitelmat on ihan älyttömiä. Tai ajatus että minuahan nämä asiat ei koske koska minä teen näin ja näin.
Parhaimmassa asemassa ovat sellaiset ihmiset, joita kukaan ei kaipaa. Siis jos ei halua joutua laitokseen. Kun laittaa kaikki tärkeät laskut (vuokra, sähkö jne) menemään suoraveloituksena, kukaan ei välttämättä huomaa, vaikka olisit maannut kuolleena kotonasi vuosia. Jotkut vainajat muumioituvat eivätkä sen vuoksi ala edes haista niin, että joku naapuri kiinnittäisi hajuun huomiota. Jonkun siis pitää ensin havaita, että et pärjää enää yksin. Jos ei ole sukulaisia eikä ystäviä eikä ole enää työelämässäkään, saa olla varsin rauhassa. Paitsi tosiaan jos julkisella paikalla saat jonkun sairaskohtauksen, joudut sairaalaan ja siellä huomataan, ettei sua voi enää kotiuttaa. Tai jos tekee jotain sellaista, mikä saa esim naapurin tekemään huoli-ilmoituksen.
Usein niiden läheisten ihmistenkin kanssa pystyy neuvottelemaan niistä toiveistaan, esim. siitä että ei halua mitään tutkimuksia ja hoitoa jos sairastuu. Ja jos et aiheuta kenellekään mitää hankaluuksia sinulle ei lähdetä hoivakotipaikkaa hakemaan.
Sinänsä en näe mitään syytä miksi ihminen ei voisi elää elämänsä niin että häntä ei kukaan kaipaa. Jokaisen oma valinta miten elämänsä haluaa elää.Varsin usein omaiset haluavat vanhuksen laitoshoitoon, kun huomaavat, että vanhus ei enää pärjää yksin. Siis silloinkin, kun vanhus ei aiheuta kuin korkeintaan itselleen hankaluuksia. Esim ei peseydy, jättää lääkkeensä ottamatta, jääkaapissa on homeista ruokaa jne. Omaiset huolestuvat, alkavat epäillä muistisairautta, tekevät huoli-ilmoituksen jne. Niin kauan, kun saat lääkärit ja sosiaalityöntekijät vakuuttuneeksi, että todellakin pärjäät ja on vain oma päätöksesi olla peseytymättä, jättää lääkkeesi ottamatta, syödä homeista ruokaa jne, kaikki on ok. Jossain vaiheessa muistisairauden edetessä jäätkin kiinni. Alat nimittäin kertoa, että kyllä minä käyn joka päivä suihkussa, otan aina lääkeeni, eihän minulla edes ole homeista ruokaa jääkaapissa jne....todellisuus onkin sanomaasi vastaan. Mulla on muistisairas omainen, joka kuvittelee pärjäävänsä yksin. Kuvittelee tekevänsä asioita. Kun menee käymään hänen luonaan, jokainen huomaa, että omaiseni puhuu ihan pötyjä. Hän onneksi asuu puolisonsa kanssa, joka on edelleen ihan täyspäinen.
Keskusteluja niistä toiveista käydään varsin harvoin. Ihmiset ei halua edes ajatella omaa kuolemaansa tai sitä että väistämättä vanhempien tarkoittaa myös sitä että sairauksien mahdollisuus kasvaa ja toimintakyky heikkenee ilman sairauksiakin. Sitten kun se tilanne toteutuukin kaikki on hiukan yllättyneitä kuinka tässä nyt näin kävi eikö sitä ikuista nuoruutta ollutkaan.
Aika harvinaista se on että jos et aiheuta lähipiirille mitään hankaluutta niin sinua mihinkään lähdettäisi viemään. Se hankaluus saattaa toki olla esim se että vuorokausirytmi on sekaisin ja häiriköit läheisiä keskellä yötä tai valvota muuten puolisosi jos asutte saman katon alla.
Mutta jos asut yksin eikä sulla ole omaisia, saat todennäkösimmin muistisairaanakin asua yksin. Kukaan ei tee huoli-ilmoitusta, koska kukaan ei huomaa, että et pärjää enää yksin. Saat olla ihan omissa oloissasi, kunhan et aiheuta harmia naapureillesi. Sosiaalityöntekijät eivät edes tiedä olemassaolostasi. Ei ole lähipiiriä, jota häiriköidä keskellä yötä eikä puolisoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ei ole hankalakaan vanhus, niin silti hoitaja voi käsitellä kovakouraisesti. Tämän olen ihan konkreettisesti nähnyt äitini sekä pappani kohdalla. Ja juuri tämän takia on hyvä tehdä yllätyskäyntejä. Vanhus kun voi vain alistua kohtaloonsa ja antaa kohdella itseään väärin . Ei uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voi suunnitella kaikenlaista, vaikka itsemurhaa ennenkuin joutuisi laitokseen/palvelutaloon tms.
Kysymys onkin milloin se pitää tehdä? Vanhanako? Minkä ikäinen tahansa voi saada aivoinfarktin vaikka tänään. Nelikymppisenä voi sen saada ja jäädä laitoshuoltoon loppuiäksi. Tai voi saada aivovamman kun kävelee tien poikki ja jää auton alle.
Mitä tahansa voi sattua. Tuollaiset suunnitelmat on ihan älyttömiä. Tai ajatus että minuahan nämä asiat ei koske koska minä teen näin ja näin.
Parhaimmassa asemassa ovat sellaiset ihmiset, joita kukaan ei kaipaa. Siis jos ei halua joutua laitokseen. Kun laittaa kaikki tärkeät laskut (vuokra, sähkö jne) menemään suoraveloituksena, kukaan ei välttämättä huomaa, vaikka olisit maannut kuolleena kotonasi vuosia. Jotkut vainajat muumioituvat eivätkä sen vuoksi ala edes haista niin, että joku naapuri kiinnittäisi hajuun huomiota. Jonkun siis pitää ensin havaita, että et pärjää enää yksin. Jos ei ole sukulaisia eikä ystäviä eikä ole enää työelämässäkään, saa olla varsin rauhassa. Paitsi tosiaan jos julkisella paikalla saat jonkun sairaskohtauksen, joudut sairaalaan ja siellä huomataan, ettei sua voi enää kotiuttaa. Tai jos tekee jotain sellaista, mikä saa esim naapurin tekemään huoli-ilmoituksen.
Usein niiden läheisten ihmistenkin kanssa pystyy neuvottelemaan niistä toiveistaan, esim. siitä että ei halua mitään tutkimuksia ja hoitoa jos sairastuu. Ja jos et aiheuta kenellekään mitää hankaluuksia sinulle ei lähdetä hoivakotipaikkaa hakemaan.
Sinänsä en näe mitään syytä miksi ihminen ei voisi elää elämänsä niin että häntä ei kukaan kaipaa. Jokaisen oma valinta miten elämänsä haluaa elää.Varsin usein omaiset haluavat vanhuksen laitoshoitoon, kun huomaavat, että vanhus ei enää pärjää yksin. Siis silloinkin, kun vanhus ei aiheuta kuin korkeintaan itselleen hankaluuksia. Esim ei peseydy, jättää lääkkeensä ottamatta, jääkaapissa on homeista ruokaa jne. Omaiset huolestuvat, alkavat epäillä muistisairautta, tekevät huoli-ilmoituksen jne. Niin kauan, kun saat lääkärit ja sosiaalityöntekijät vakuuttuneeksi, että todellakin pärjäät ja on vain oma päätöksesi olla peseytymättä, jättää lääkkeesi ottamatta, syödä homeista ruokaa jne, kaikki on ok. Jossain vaiheessa muistisairauden edetessä jäätkin kiinni. Alat nimittäin kertoa, että kyllä minä käyn joka päivä suihkussa, otan aina lääkeeni, eihän minulla edes ole homeista ruokaa jääkaapissa jne....todellisuus onkin sanomaasi vastaan. Mulla on muistisairas omainen, joka kuvittelee pärjäävänsä yksin. Kuvittelee tekevänsä asioita. Kun menee käymään hänen luonaan, jokainen huomaa, että omaiseni puhuu ihan pötyjä. Hän onneksi asuu puolisonsa kanssa, joka on edelleen ihan täyspäinen.
Keskusteluja niistä toiveista käydään varsin harvoin. Ihmiset ei halua edes ajatella omaa kuolemaansa tai sitä että väistämättä vanhempien tarkoittaa myös sitä että sairauksien mahdollisuus kasvaa ja toimintakyky heikkenee ilman sairauksiakin. Sitten kun se tilanne toteutuukin kaikki on hiukan yllättyneitä kuinka tässä nyt näin kävi eikö sitä ikuista nuoruutta ollutkaan.
Aika harvinaista se on että jos et aiheuta lähipiirille mitään hankaluutta niin sinua mihinkään lähdettäisi viemään. Se hankaluus saattaa toki olla esim se että vuorokausirytmi on sekaisin ja häiriköit läheisiä keskellä yötä tai valvota muuten puolisosi jos asutte saman katon alla.Mutta jos asut yksin eikä sulla ole omaisia, saat todennäkösimmin muistisairaanakin asua yksin. Kukaan ei tee huoli-ilmoitusta, koska kukaan ei huomaa, että et pärjää enää yksin. Saat olla ihan omissa oloissasi, kunhan et aiheuta harmia naapureillesi. Sosiaalityöntekijät eivät edes tiedä olemassaolostasi. Ei ole lähipiiriä, jota häiriköidä keskellä yötä eikä puolisoakaan.
Harva ihminen pystyy elämään elämänsä täysin ilman minkäänlaisia ihmiskontakteja joten jos alat käyttäytyä oudosti voi huoli-ilmoituksen tehdä vaikka se ruokakuski joka kotiisi ruuat tuo tai jos haet ruuat kaupasta itse mahdollisuuksia on luultavasti vielä enemmän. Muistisairaan et automaattisesti kotona voi pitkiäaikoja olla, kuolleena kyllä jos satu kuolla niin että ei se aiheuta ulkopuolisille huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi järkevää jemmata ja koota vuosien mittään kuolettava annos lääkkeitä . Kun on kunto niin huono, ettei itse pärjää eikä paremmasta olisi tietoa, eikä syytä elää niin nappaisi ne. Voi kyllä käydä kuten siinä elokuvassa jossa dementiaan sairastunut professori jemmasi lääkkeet sillä ajatuksella että tilanteen . ollessa toivoton hän ottaa ne., . Vaikka jätti selkokielisiä ohjeita itselleen, missä lääkkeet ovat, ei hän niitä muistisairauden pahettua löytänyt kotoaan. Se oli karua katsottavaa.
Miksi omaiset ei vain itse hoitaisi vanhuksiaan. Itse hoitaisin kyllä mieluummin ilmaiseksi omaisiani kuin maksusta toisten aggressiivisia omaisia. Se, ettei isäsi ole sinua kohtaan aggressiivinen tai kotonaan, ei tarkoita ettei ole sitä hoitokodissa. Sääliksi käy hoitajat (en ole itse hoitaja), jotka noita henkensä kaupalla hoitavat. Sulla on vaihtoehto: napista täällä paskasta hoidosta, tai hoitaa itse. Liekö sinusta jälkimmäiseen on. Ensimmäinen on ihan helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan on todellakin syytä selvittää, millaisissa oloissa hänen isänsä todellisuudessa päivänsä viettää. OIKEIN hyvä, että menitte ilmoittamatta vierailulle.
Muistakaa sitten se, että vaikka laitoksen puolelta kirjauksia (pitäisi) olla olemassa, ei niiden paikkansapitävyyteen kannata luottaa.
Itse haluan kuolla kotona, sairaskohtaukseen tai oman käden kautta-laitokseen minua ei todellakaan laiteta. Minusta nimittäin tulisi se raivoava,huutava,hoitajia VARMASTI hakkaava potilas johtuen niistä sikamaisen törkeistä laittomuuksista joita minulle on elämäni aikana sotehenkilöstön puolelta tehty plus täysin hoitamatta jätetyistä vakavista PTSDn aikaansaaneista väkivalta ym. traumoista.
Vanhus, joka on "hankala" ja sidotaan kiinni ja lääkitään, on siis mahdollisesti vain täysin laiminlyöty aikanaan sellaisissa asioissa, joissa häntä olisi tullut auttaa-itsekontrollin vihdoin heiketessä hän antaa tulla ulos mitä on todellisuudessa ympäristöstään mieltä. Tämä yhteiskunta on täyttä p..kaa mitä omaisten ja läheisten hoitamiseen ja apua tarvitsevien tukemiseen tulee.
Siis mitä? Aiot hakata ihmisiä, jotka ovat täysin syyttömiä sun ongelmiin ja kokemiisi traumoihin koska he ovat hoitajia? Niuvanniemi ois sulle oikea osoite.
Jos et osaa lukea älä kommentoi, ääliö ja sama alapeukuttelijoille-sisälukutaito ja luetun ymmärtäminen jos puuttuu, voi siirtyä eteenpäin.
Sinä et tiedä minun elämäntarinaani etkä taustojani, eivätkä niitä tulisi tietämään tai ymmärtämään myöskään ne laitoshoitajat.
Siitä syystä nimenomaan EN TULE KOSKAAN MENEMÄÄN LAITOSPOTILAAKSI, vaan kuolen mieluummin oman käden kautta, jotten asettaisi mahdollisen dementian/alzheimmerin tms. poistaessa kykyni itsesäätelyyn, ketään toista ihmistä alttiiksi millekään ikävälle.
Tämä johtuu siitä, että hoitamattomat vakavat väkivalta ym. traumat joihin en mitään apua ole toistuvista pyynnöistäni ja yrityksistäni huolimatta saanut/ annettu "hoito" on ollut täysin puutteellista/ epäpätevien henkilöiden antamaa, väärää ja siten erittäin vahingollista sekä pysyviä ja vakavia lisävaurioita tuottanutta (mikä todettu myös jälkikäteen useiden ylilääkäreiden ym. tahojen puolelta), aikaansaisivat aivan taatusti alitajunnasta nousevien vanhojen vääryyksien, pelottavien kokemusten, ahdistusten jne. esiinnousun, jota ei todellakaan osattaisi kohdata oikealla tavalla.
Minähän pyrin estämään sen, että kukaan sivullinen ei joudu kokemaan mitään ikävää-te kuitenkin haluaisitte minun joutuvan tuollaiseen karmeaan paikkaan, jossa en todellakaan saisi muuta "hoitoa" kun lepareissa ja mömmöissä makuuttelua tai mahdollisesti altistaisin sivullisia ikäville asioille? Jos joku on sairasta, niin teidän ajatusmaailmanne ja ymmärryksenne vähäisyys. Hoitajien nyt ainakin luulisi olevan hyvin kiitollisia tästä valinnastani, joka ei siis kenellekään sivulliselle kuulu.
Mitä se teidän elämäänne vaikuttaa jos vihaan täysin perustellusti sotehenkilöstöä/terveydenhuoltoa jotka tuhosivat terveyteni ja elämäni ja jos mieluummin tapan itseni, kuin altistun sille mielivallalle ja törkeälle kohtelulle enää koskaan mitä olen joutunut "hyvinvointivaltiossamme" kohtaamaan? Idiootit.
Alapeukuttelijat ja solvaajat voivat tykönään miettiä, miksi he haluavat itse omat ongelmansa tiedostavan ihmisen omien läheistensä yksikköön? Onko kyse siitä, että ette vain kestä kuulla totuutta? Sotehenkilöstöllä on vastuu toimia potilaan parhaaksi-teidän ruokottoman huono ammattietiikkanne ja ylenkatse ihmisiä kohtaan tuottaa maahamme itsemurhia,väkivaltaa,päihdeongelmia ja monenlaista käsittämätöntä kurjuutta ja vielä päälle haukutte kiusaamianne ihmisiä. Hyi hel..ti.
Mitään muuta käsittämätöntä tässä ajatusoksennussa ei olekaan kuin se että sä olet vielä vapaalla jalalla.
Selvennätkö, MITÄ kohtaa et ymmärtänyt? On kyllä huonolla tolalla lukutaito, jos näin on.
Tiesin jo ennalta, että jotain tuontapaista täysin tarpeetonta vi..lua sieltä tulee, mutta kertoisitko, MIKSI minun tulisi olla vangittuna, huumattuna, sidottuna tms? Kertoisitko nyt oikein tarkkaan, kun näytät tietävän? Kerrot samalla myös sen, miten sellainen yksilöidysti auttaa ja mihin se yksilöidysti auttaa? Itsemurha on laillinen yksilön oma valinta ja niin kauan, kuin eutanasia ei ole mahdollinen, se on monen liikaa ja liian kauan kärsineen ihmisen todellisuudessa ainoa "hoitokeino" joka on jäljellä tässä pas ka vatiossa.
Tietänen mm. Niuvaniemestä, laitostodellisuudesta, itsemurhista, tappamisesta, raiskaamisesta, pahoinpitelyistä, kidutuksesta jne. monista monista muista hyvin ikävistä elämän varjopuolista melko lailla enemmän kuin sinä tai 90 prosenttia tämän ketjun lukijoista. Mitä asiaa sinunkaltaisellasi voisi siis minunkaltaiselleni olla? Ei yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä ne vyöluvat monesti ovat ihan aiheellisia ja kaikkien turvaksi, vaikkei omaiset uskoisikaan...
Omaiset tietävät hämmentävän usein kaiken paremmin kuin lääkärit. Jäi mieleen sekin tapaus, jossa omaiset yrittivät vaatia nesteytystä kuolevalle potilaalle tajuamatta, että siitä on pelkkää haittaa. "Mutta kun, ettehän te nyt voi jättää hoitamatta ja kuihduttaa nestehukkaan!"
Lääkäreiden osaaminen on ala-arvoista. Ei mitään lääketieteellisä perusteita toimimattomuudelle. Isälleni tehtiin Tampereen kaupungin Rauhaniemen sairaalassa DNR-päätös. Sen jälkeen jätettiin infektio hoitamatta. Kun vaadin lääkäriä hoitamaan infektiota, lääkäri kieltäytyi ja totesi, että ainahan näillä vanhuksilla jotain infektioita on.Kysymys on päivänselvästä virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Tämän jälkeen minulle ilmoitettiin, että hoitovastuu on siirretty kesäkandille. Infektio saattaa olla taustasyy sydämen johtoradan katkeamiseen, josta seurasi vaikeat rytmihäiriöt. Kesäkandi ei ryhtynyt mihinkään toimiin moneen päivään. Isäni keuhkoihin ja vatsaonteloon kertyi nestettä sydämen vajaatoiminnan seurauksena. Isäni siirrettiin kolmen päivän ja sosiaali- ja tervyesministeriöön tekemäni avunpyynnln jälkeen TAYS:iin, jossa infektiosta huolimatta jouduttiin tekemään kiireellinen tahdistimen asennys. Tietojeni mukaan lääkäreille ei ole seurannut mitään rangaistuksia, vaikka kaksi lääkäriä kieltäytyy jopa kehoituksen jälkeen isäni hoitamisesta.
Lääkäreitä on vaikea saada kiinni, koska väärä kollegiaalisuus velvoittaa. Jos käräyttää kollegan, saa itse seurauksia ja ennen pitkää menettää ammattioikeuden.Kansalaisten tulisi nauhoittaa kaikki puhelut ja vastaanotot, jotta jälkeenpäin voidaan osoittaa väärät, puutteelliset tai jopa valheelliset potilasasiakirjamaininnat.
terveydenhuolto on kriisissä oikeasti siksi, että lääkäreiden osaaminen on ala-arvoisen heikkoa. Potilas joutuu anelemaan apua samaan vaivaan useaan kertaan. Monesti potilaan kärsimys kuitataan pyykkiseksi ja psykoottisen harhaiseksi. Näin saadaan vietyä uskottavuus potilaan väitteiltä.
TÄMÄ!!! Juuri tätä on todellisuus Suomen sotessa. Itse olen kuljettanut nauhuria mukanani jo lähes 10 vuotta eri hoitotilanteissa sekä kaikki puhelut nauhoitan AINA! Nämä alapeukuttelijat ovat näitä hoitovirheitä, virkarikoksia ja tietourkintoja tehtailevia sotelaisia, joiden hoiviin en jättäisi edes koiraani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvin voi suunnitella kaikenlaista, vaikka itsemurhaa ennenkuin joutuisi laitokseen/palvelutaloon tms.
Kysymys onkin milloin se pitää tehdä? Vanhanako? Minkä ikäinen tahansa voi saada aivoinfarktin vaikka tänään. Nelikymppisenä voi sen saada ja jäädä laitoshuoltoon loppuiäksi. Tai voi saada aivovamman kun kävelee tien poikki ja jää auton alle.
Mitä tahansa voi sattua. Tuollaiset suunnitelmat on ihan älyttömiä. Tai ajatus että minuahan nämä asiat ei koske koska minä teen näin ja näin.
Parhaimmassa asemassa ovat sellaiset ihmiset, joita kukaan ei kaipaa. Siis jos ei halua joutua laitokseen. Kun laittaa kaikki tärkeät laskut (vuokra, sähkö jne) menemään suoraveloituksena, kukaan ei välttämättä huomaa, vaikka olisit maannut kuolleena kotonasi vuosia. Jotkut vainajat muumioituvat eivätkä sen vuoksi ala edes haista niin, että joku naapuri kiinnittäisi hajuun huomiota. Jonkun siis pitää ensin havaita, että et pärjää enää yksin. Jos ei ole sukulaisia eikä ystäviä eikä ole enää työelämässäkään, saa olla varsin rauhassa. Paitsi tosiaan jos julkisella paikalla saat jonkun sairaskohtauksen, joudut sairaalaan ja siellä huomataan, ettei sua voi enää kotiuttaa. Tai jos tekee jotain sellaista, mikä saa esim naapurin tekemään huoli-ilmoituksen.
Usein niiden läheisten ihmistenkin kanssa pystyy neuvottelemaan niistä toiveistaan, esim. siitä että ei halua mitään tutkimuksia ja hoitoa jos sairastuu. Ja jos et aiheuta kenellekään mitää hankaluuksia sinulle ei lähdetä hoivakotipaikkaa hakemaan.
Sinänsä en näe mitään syytä miksi ihminen ei voisi elää elämänsä niin että häntä ei kukaan kaipaa. Jokaisen oma valinta miten elämänsä haluaa elää.Varsin usein omaiset haluavat vanhuksen laitoshoitoon, kun huomaavat, että vanhus ei enää pärjää yksin. Siis silloinkin, kun vanhus ei aiheuta kuin korkeintaan itselleen hankaluuksia. Esim ei peseydy, jättää lääkkeensä ottamatta, jääkaapissa on homeista ruokaa jne. Omaiset huolestuvat, alkavat epäillä muistisairautta, tekevät huoli-ilmoituksen jne. Niin kauan, kun saat lääkärit ja sosiaalityöntekijät vakuuttuneeksi, että todellakin pärjäät ja on vain oma päätöksesi olla peseytymättä, jättää lääkkeesi ottamatta, syödä homeista ruokaa jne, kaikki on ok. Jossain vaiheessa muistisairauden edetessä jäätkin kiinni. Alat nimittäin kertoa, että kyllä minä käyn joka päivä suihkussa, otan aina lääkeeni, eihän minulla edes ole homeista ruokaa jääkaapissa jne....todellisuus onkin sanomaasi vastaan. Mulla on muistisairas omainen, joka kuvittelee pärjäävänsä yksin. Kuvittelee tekevänsä asioita. Kun menee käymään hänen luonaan, jokainen huomaa, että omaiseni puhuu ihan pötyjä. Hän onneksi asuu puolisonsa kanssa, joka on edelleen ihan täyspäinen.
Keskusteluja niistä toiveista käydään varsin harvoin. Ihmiset ei halua edes ajatella omaa kuolemaansa tai sitä että väistämättä vanhempien tarkoittaa myös sitä että sairauksien mahdollisuus kasvaa ja toimintakyky heikkenee ilman sairauksiakin. Sitten kun se tilanne toteutuukin kaikki on hiukan yllättyneitä kuinka tässä nyt näin kävi eikö sitä ikuista nuoruutta ollutkaan.
Aika harvinaista se on että jos et aiheuta lähipiirille mitään hankaluutta niin sinua mihinkään lähdettäisi viemään. Se hankaluus saattaa toki olla esim se että vuorokausirytmi on sekaisin ja häiriköit läheisiä keskellä yötä tai valvota muuten puolisosi jos asutte saman katon alla.Mutta jos asut yksin eikä sulla ole omaisia, saat todennäkösimmin muistisairaanakin asua yksin. Kukaan ei tee huoli-ilmoitusta, koska kukaan ei huomaa, että et pärjää enää yksin. Saat olla ihan omissa oloissasi, kunhan et aiheuta harmia naapureillesi. Sosiaalityöntekijät eivät edes tiedä olemassaolostasi. Ei ole lähipiiriä, jota häiriköidä keskellä yötä eikä puolisoakaan.
Harva ihminen pystyy elämään elämänsä täysin ilman minkäänlaisia ihmiskontakteja joten jos alat käyttäytyä oudosti voi huoli-ilmoituksen tehdä vaikka se ruokakuski joka kotiisi ruuat tuo tai jos haet ruuat kaupasta itse mahdollisuuksia on luultavasti vielä enemmän. Muistisairaan et automaattisesti kotona voi pitkiäaikoja olla, kuolleena kyllä jos satu kuolla niin että ei se aiheuta ulkopuolisille huolta.
Olet ihan oikeassa, mutta mitä vähemmän sulla on ihmiskontakteja, sitä pidempään kestää, että kukaan tekee susta huoli-ilmoituksen. Ensimmäinen, joka saattaisi reagoida on vuokranantaja tai taloyhtiö, kun et olekaan enää kykenevä maksamaan vuokraasi tai yhtiövastikettasi. Tätäkin riskiä voi pienentää laittamalla kaikki säännöllisesti tulevat laskut menemään suoraveloituksella. Jos ei ole omaisia eikä ystäviä, kukaan ei soittele ja kysele kuulumisia. Vielä, jos esim eläkkeelle jäädessäsi vaihdat puhelinnumerosi ja laitat sen salaiseksi, vanhatkaan ystävät tai sukulaiset eivät tavoita sua. Ruokakuskien osalta sen verran, että ei kukaan ruokakuski ihmettele, jos et enää tilaakaan ruokaa. Tässä tietysti se olettamus, että et ole sitoutunut mihinkään ateriapalveluun tms. Kaupassakin niin kauan, kun osaat tehdä ostoksesi, kukaan ei tee susta huoli-ilmoitusta. Eikä kukaan kauppias tai kassamyyjä tee susta huoli-ilmoitusta, kun lakkaat käymästä kaupassa. Tavallisimmin omaiset ovat juuri ne, jotka ensimmäisenä havaitsevat muistisairauden. Ja myös ne, jotka haluavat vanhukselleen ensin kotiapua ja kun se ei enää riitä, hoivakotipaikan. Tässä vaiheessa kotihoito ja sosiaaliviranomaiset ovat omaisten kanssa samaa mieltä, että vanhus ei enää pärjää kotona. Omaisilla kun vaihtoehtoina on vanhuksen laitoshoito tai sitten omaiset itse hoitavat vanhuksen. Pääsääntöisesti omaiset päätyvät tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Vaikka olisit miten ennen muistisairautta kertonut omaisillesi, ettei sua saa ikinä viedä laitoshoitoon, eivät he toiveestasi välitä enää siinä vaiheessa, kun heidän pitäisi toiveesi toteuttaakseen ruveta itse huolehtimaa susta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vastikään oli uutisissa kun yksi miesvanhus tappoi toisen vanhuksen. Tämä miesvanhus oli aggressiivinen ja saikin sitten uhrin joka menehtyi. Ihan käsi sydämelle nyt, kuka haluaa että oma omainen vanhuuden sairaana vahingoittaa pahasti toista vanhusta?
Lääkäri on se ammattilainen joka määrää sitomisen. Sitomista koetetaan välttää viimeiseen asti. Ammattilaiseen pitää osata luottaa. Hoitajat ovat myös ammattilaisia jotka näkee vanhuksia koko ajan ja pystyvät arvioimaan milloin tilanne on eskaloitumassa väärään suuntaan. Valitettavasti myös muistilääkkeet voivat lisätä aggressiivisuutta ja muuta häiriökäytöstä.
Miksi ei suojeltu heikompaa osapuolta laittamalla ovi kiinni niin, että toinen ei olisi päässyt käsiksi?
Oven lukitseminen niin, että vain henkilökunta pääsee ulkopuolelta sisään ei ole laitonta, mutta sitominen on. Ovien lukitsemattomuutta perustellaan sillä, että hätätilanteessa pitää päästä ulos. Mutta kuinka moni dementikko ymmärtää lähteä tulipalossa ulos, ja kuinka moni huonosti liikkuva pääsee omin neuvoin ulos, vaikka ovi olisi auki?
Täytyypä kirjoittaa hoitotestamenttiin, että huoneeni ovi on pidettävä ehdottomasti lukittuna niin, että asiattomat eivät pääse sisään, jos joudun laitoshoitoon. Ja että vuode laitetaan lattialle sen sijaan, että sidotaan kiinni sänkyyn.
Ystäväni on töissä muistisairaiden yksikössä, jossa jokaisen huoneen ovessa on sähkölukko. Potilaalla on nauhassa kaulassaan avainlätkä, joka avaa vain oman huoneen oven.
Osaavat kuulemma niitä hyvin käyttääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä ikinä halua hoivakotiin. Mieluummin olen kotona, vaikka niin ja näin pärjäillen. Olen tämän hoitotahttooni kirjannut, toki.
Vierailija kirjoitti:
Olisi järkevää jemmata ja koota vuosien mittään kuolettava annos lääkkeitä . Kun on kunto niin huono, ettei itse pärjää eikä paremmasta olisi tietoa, eikä syytä elää niin nappaisi ne. Voi kyllä käydä kuten siinä elokuvassa jossa dementiaan sairastunut professori jemmasi lääkkeet sillä ajatuksella että tilanteen . ollessa toivoton hän ottaa ne., . Vaikka jätti selkokielisiä ohjeita itselleen, missä lääkkeet ovat, ei hän niitä muistisairauden pahettua löytänyt kotoaan. Se oli karua katsottavaa.
Pitää tajuta ottaa ne ajoissa. Ja elää ja nauttia elämästä ajoissa.
Jokainen omainen tietenkin näkee vain sen oman läheisen tilanteen, mutta nämä laitokset ovat vain säilöntäpaikkoja kuolemaa tekeville. Ihan järkyttävässä kunnossa olevia vanhuksia myös kotihoidossa. Lääkkeitä on eri lääkärit määränneet vain edellisten lääkkeiden päälle. Kenelläkään ei ole mitään kokonaisvastuuta tilanteesta. Lääkäriä kukaan laitoksessa asuva ei tapaa, kuin vasta sitten kuin tulee toteamaan kuoleman.
Muistisairas äitini , kun oli kuntoutuksessa reilu pari viikkoa niin hoito oli ainakin hyvää. Fysioterapeutti oli huippu ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen omainen tietenkin näkee vain sen oman läheisen tilanteen, mutta nämä laitokset ovat vain säilöntäpaikkoja kuolemaa tekeville. Ihan järkyttävässä kunnossa olevia vanhuksia myös kotihoidossa. Lääkkeitä on eri lääkärit määränneet vain edellisten lääkkeiden päälle. Kenelläkään ei ole mitään kokonaisvastuuta tilanteesta. Lääkäriä kukaan laitoksessa asuva ei tapaa, kuin vasta sitten kuin tulee toteamaan kuoleman.
Jos omainen tai omaiset ei sitä kokonaisvastuuta ota ei meillä ole oikein sellaista henkilö tai ammattiryhmää joka sen voisi ottaa. Omalääkäri ehkä ja onhan sellaisiakin joillakin yksityisellä puolella. Julkiselle sektorille ensin pitäisi saada niitä pysyviä lääkäreitä jotka voisi omalääkärinä edes teoriassa toimia. Tällä hetkellä julkinen sektori pitkälti pyörii niin keikka lääkäreiden kuin keikka hoitajienkin varassa.
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä ne vyöluvat monesti ovat ihan aiheellisia ja kaikkien turvaksi, vaikkei omaiset uskoisikaan...
Kyllä - mutta usein lupia myös jatketaan perusteettomasti turhan pitkään ja joissain paikoissa myös sidotaan vöillä (ei magneetti) ilman lääkärin lupiakin. Olen nähnyt läheltä hoitajien pelon siitä että jotain sattuu ja siksi pitää varmuuden vuoksi sitoa, kun ei ole riittävästi henkilökuntaa valvomassa. En oikeasti osaa sanoa, kumpi on pahempi - antaa sekavan henkilön satuttaa itsensä omalla oiretiedostamattomalla käytöksellään vai ihmisten sidottuna pitäminen. Näistä on kuitenkin jompi kumpi valittava ja seuraukset kärsittävä.
Usein niiden läheisten ihmistenkin kanssa pystyy neuvottelemaan niistä toiveistaan, esim. siitä että ei halua mitään tutkimuksia ja hoitoa jos sairastuu. Ja jos et aiheuta kenellekään mitää hankaluuksia sinulle ei lähdetä hoivakotipaikkaa hakemaan.
Sinänsä en näe mitään syytä miksi ihminen ei voisi elää elämänsä niin että häntä ei kukaan kaipaa. Jokaisen oma valinta miten elämänsä haluaa elää.