Isä sidottu kiinni sänkyyn

Vierailija kirjoitti:

En ikinä ikinä halua hoivakotiin. Mieluummin olen kotona, vaikka niin ja näin pärjäillen. Olen tämän hoitotahttooni kirjannut, toki.

Ja jos sun päässä napsahtaa tänään ja halvaannut, mutta pää toimii jotenkin niin laitoksesta löydät itsesi. Haluat tai et. Olitpa kirjoittanut mitä vaan. Ei sua sairaalassa pitkään hoideta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin voi suunnitella kaikenlaista, vaikka itsemurhaa ennenkuin joutuisi laitokseen/palvelutaloon tms.

Kysymys onkin milloin se pitää tehdä? Vanhanako? Minkä ikäinen tahansa voi saada aivoinfarktin vaikka tänään. Nelikymppisenä voi sen saada ja jäädä laitoshuoltoon loppuiäksi. Tai voi saada aivovamman kun kävelee tien poikki ja jää auton alle.

Mitä tahansa voi sattua. Tuollaiset suunnitelmat on ihan älyttömiä. Tai ajatus että minuahan nämä asiat ei koske koska minä teen näin ja näin.

Parhaimmassa asemassa ovat sellaiset ihmiset, joita kukaan ei kaipaa. Siis jos ei halua joutua laitokseen. Kun laittaa kaikki tärkeät laskut (vuokra, sähkö jne) menemään suoraveloituksena, kukaan ei välttämättä huomaa, vaikka olisit maannut kuolleena kotonasi vuosia. Jotkut vainajat muumioituvat eivätkä sen vuoksi ala edes haista niin, että joku naapuri kiinnittäisi hajuun huomiota. Jonkun siis pitää ensin havaita, että et pärjää enää yksin. Jos ei ole sukulaisia eikä ystäviä eikä ole enää työelämässäkään, saa olla varsin rauhassa. Paitsi tosiaan jos julkisella paikalla saat jonkun sairaskohtauksen, joudut sairaalaan ja siellä huomataan, ettei sua voi enää kotiuttaa. Tai jos tekee jotain sellaista, mikä saa esim naapurin tekemään huoli-ilmoituksen. 

Usein niiden läheisten ihmistenkin kanssa pystyy neuvottelemaan niistä toiveistaan, esim. siitä että ei halua mitään tutkimuksia ja hoitoa jos sairastuu. Ja jos et aiheuta kenellekään mitää hankaluuksia sinulle ei lähdetä hoivakotipaikkaa hakemaan.

Sinänsä en näe mitään syytä miksi ihminen ei voisi elää elämänsä niin että häntä ei kukaan kaipaa. Jokaisen oma valinta miten elämänsä haluaa elää.

Varsin usein omaiset haluavat vanhuksen laitoshoitoon, kun huomaavat, että vanhus ei enää pärjää yksin. Siis silloinkin, kun vanhus ei aiheuta kuin korkeintaan itselleen hankaluuksia. Esim ei peseydy, jättää lääkkeensä ottamatta, jääkaapissa on homeista ruokaa jne. Omaiset huolestuvat, alkavat epäillä muistisairautta, tekevät huoli-ilmoituksen jne. Niin kauan, kun saat lääkärit ja sosiaalityöntekijät vakuuttuneeksi, että todellakin pärjäät ja on vain oma päätöksesi olla peseytymättä, jättää lääkkeesi ottamatta, syödä homeista ruokaa jne, kaikki on ok. Jossain vaiheessa muistisairauden edetessä jäätkin kiinni. Alat nimittäin kertoa, että kyllä minä käyn joka päivä suihkussa, otan aina lääkeeni, eihän minulla edes ole homeista ruokaa jääkaapissa jne....todellisuus onkin sanomaasi vastaan. Mulla on muistisairas omainen, joka kuvittelee pärjäävänsä yksin. Kuvittelee tekevänsä asioita. Kun menee käymään hänen luonaan, jokainen huomaa, että omaiseni puhuu ihan pötyjä. Hän onneksi asuu puolisonsa kanssa, joka on edelleen ihan täyspäinen. 

Keskusteluja niistä toiveista käydään varsin harvoin. Ihmiset ei halua edes ajatella omaa kuolemaansa tai sitä että väistämättä vanhempien tarkoittaa myös sitä että sairauksien mahdollisuus kasvaa ja toimintakyky heikkenee ilman sairauksiakin. Sitten kun se tilanne toteutuukin kaikki on hiukan yllättyneitä kuinka tässä nyt näin kävi eikö sitä ikuista nuoruutta ollutkaan.

Aika harvinaista se on että jos et aiheuta lähipiirille mitään hankaluutta niin sinua mihinkään lähdettäisi viemään. Se hankaluus saattaa toki olla esim se että vuorokausirytmi on sekaisin ja häiriköit läheisiä keskellä yötä tai valvota muuten puolisosi jos asutte saman katon alla.

Mutta jos asut yksin eikä sulla ole omaisia, saat todennäkösimmin muistisairaanakin asua yksin. Kukaan ei tee huoli-ilmoitusta, koska kukaan ei huomaa, että et pärjää enää yksin. Saat olla ihan omissa oloissasi, kunhan et aiheuta harmia naapureillesi. Sosiaalityöntekijät eivät edes tiedä olemassaolostasi. Ei ole lähipiiriä, jota häiriköidä keskellä yötä eikä puolisoakaan. 

Harva ihminen pystyy elämään elämänsä täysin ilman minkäänlaisia ihmiskontakteja joten jos alat käyttäytyä oudosti voi huoli-ilmoituksen tehdä vaikka se ruokakuski joka kotiisi ruuat tuo tai jos haet ruuat kaupasta itse mahdollisuuksia on luultavasti vielä enemmän. Muistisairaan et automaattisesti kotona voi pitkiäaikoja olla, kuolleena kyllä jos satu kuolla niin että ei se aiheuta ulkopuolisille huolta.

Olet ihan oikeassa, mutta mitä vähemmän sulla on ihmiskontakteja, sitä pidempään kestää, että kukaan tekee susta huoli-ilmoituksen. Ensimmäinen, joka saattaisi reagoida on vuokranantaja tai taloyhtiö, kun et olekaan enää kykenevä maksamaan vuokraasi tai yhtiövastikettasi. Tätäkin riskiä voi pienentää laittamalla kaikki säännöllisesti tulevat laskut menemään suoraveloituksella. Jos ei ole omaisia eikä ystäviä, kukaan ei soittele ja kysele kuulumisia. Vielä, jos esim eläkkeelle jäädessäsi vaihdat puhelinnumerosi ja laitat sen salaiseksi, vanhatkaan ystävät tai sukulaiset eivät tavoita sua. Ruokakuskien osalta sen verran, että ei kukaan ruokakuski ihmettele, jos et enää tilaakaan ruokaa. Tässä tietysti se olettamus, että et ole sitoutunut mihinkään ateriapalveluun tms. Kaupassakin niin kauan, kun osaat tehdä ostoksesi, kukaan ei tee susta huoli-ilmoitusta. Eikä kukaan kauppias tai kassamyyjä tee susta huoli-ilmoitusta, kun lakkaat käymästä kaupassa. Tavallisimmin omaiset ovat juuri ne, jotka ensimmäisenä havaitsevat muistisairauden. Ja myös ne, jotka haluavat vanhukselleen ensin kotiapua ja kun se ei enää riitä, hoivakotipaikan. Tässä vaiheessa kotihoito ja sosiaaliviranomaiset ovat omaisten kanssa samaa mieltä, että vanhus ei enää pärjää kotona. Omaisilla kun vaihtoehtoina on vanhuksen laitoshoito tai sitten omaiset itse hoitavat vanhuksen. Pääsääntöisesti omaiset päätyvät tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Vaikka olisit miten ennen muistisairautta kertonut omaisillesi, ettei sua saa ikinä viedä laitoshoitoon, eivät he toiveestasi välitä enää siinä vaiheessa, kun heidän pitäisi toiveesi toteuttaakseen ruveta itse huolehtimaa susta. 

Jos tapaamasi ihmiset vaihtuvat (kaupassa joka kerta eri kassamyyjä jne), ei kukaan ulkopuolinen edes tiedä, kuka olet ja miten edellisellä kerralla rai puoli vuotta sitten käyttäydyit. Ja vaikkei olisi edes joka kerta eri henkilö, kukaan ei tuollaisissa paikoissa kiinnitä huomiota asiakkaisin. Omaiset, vaikka tapaisivatkin vanhuksiaan vain muutaman kerran vuodessa, huomaavat oleellisen asian eli miten vanhus on muuttunut edellisestä kerrasta. Huomaavat jo puhelimessakin, kun omainen ei enää muista asioita, joita hänen pitäisi muistaa. Lastensa nimet tai syntymäpäivät, mikä viikonpäivä on jne. Ulkopuoliset eivät keskustele vanhusten kanssa siten, että heille heräisi huoli. Sitäpaitsi jos ehkä huomaavatkin, että vanhus on vähän höppänä, olettavat tämän olevan joko omaisten tai kotihoidon hoidossa. 

Esimerkiksi lastensuojelussa täytyy tehdä virallinen hallintopäätös perusteluineen, jos tekee rajoituksia. Esimerkkinä: jos huoli, että nuorella on puukko laukussa, jolla ehkä tarkoitus satuttaa itseään ja/tai muita, on laukun tarkastamisesta tehtävä hallintopäätös perusteluineen ja kuultava sekä sijoitetun että hänen huoltajiensa mielipiteet asiaan. Joka kerta, kun laukku tarkastetaan, on tehtävä tästä yksittäisestä kerrasta oma erillinen päätös.

Voiko terveydenhuollossa pelkällä lääkärin luvalla tehdä toistuvia rajoituspäätöksiä ilman kirjattuja perusteluja ym.?

( Aloittaja kertomassa tilanteessa on kyse ihmisen ja hänen oikeuksiensa rajoittamisesta, rankasta rajoittamisesta jopa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kyllä ne vyöluvat monesti ovat ihan aiheellisia ja kaikkien turvaksi, vaikkei omaiset uskoisikaan...

Omaiset tietävät hämmentävän usein kaiken paremmin kuin lääkärit. Jäi mieleen sekin tapaus, jossa omaiset yrittivät vaatia nesteytystä kuolevalle potilaalle tajuamatta, että siitä on pelkkää haittaa. "Mutta kun, ettehän te nyt voi jättää hoitamatta ja kuihduttaa nestehukkaan!"

Lääkäreiden osaaminen on ala-arvoista. Ei mitään lääketieteellisä perusteita toimimattomuudelle. Isälleni tehtiin Tampereen kaupungin Rauhaniemen sairaalassa DNR-päätös. Sen jälkeen jätettiin infektio hoitamatta. Kun vaadin lääkäriä hoitamaan infektiota, lääkäri kieltäytyi ja totesi, että ainahan näillä vanhuksilla jotain infektioita on.Kysymys on päivänselvästä virkavelvollisuuden laiminlyönnistä. Tämän jälkeen minulle ilmoitettiin, että hoitovastuu on siirretty kesäkandille. Infektio saattaa olla taustasyy sydämen johtoradan katkeamiseen, josta seurasi vaikeat rytmihäiriöt. Kesäkandi ei ryhtynyt mihinkään toimiin moneen päivään. Isäni keuhkoihin ja vatsaonteloon kertyi nestettä sydämen vajaatoiminnan seurauksena. Isäni siirrettiin kolmen päivän ja sosiaali- ja tervyesministeriöön tekemäni avunpyynnln jälkeen TAYS:iin, jossa infektiosta huolimatta jouduttiin tekemään kiireellinen tahdistimen asennys. Tietojeni mukaan lääkäreille ei ole seurannut mitään rangaistuksia, vaikka kaksi lääkäriä kieltäytyy jopa kehoituksen jälkeen isäni hoitamisesta.

Lääkäreitä on vaikea saada kiinni, koska väärä kollegiaalisuus velvoittaa. Jos käräyttää kollegan, saa itse seurauksia ja ennen pitkää menettää ammattioikeuden.

Kansalaisten tulisi  nauhoittaa kaikki puhelut ja vastaanotot, jotta jälkeenpäin voidaan osoittaa väärät, puutteelliset tai jopa valheelliset potilasasiakirjamaininnat.

terveydenhuolto on kriisissä oikeasti siksi, että lääkäreiden osaaminen on ala-arvoisen heikkoa. Potilas joutuu anelemaan apua samaan vaivaan useaan kertaan. Monesti potilaan kärsimys kuitataan pyykkiseksi ja psykoottisen harhaiseksi.  Näin saadaan vietyä uskottavuus potilaan väitteiltä.

TÄMÄ!!! Juuri tätä on todellisuus Suomen sotessa. Itse olen kuljettanut nauhuria mukanani jo lähes 10 vuotta eri hoitotilanteissa sekä kaikki puhelut nauhoitan AINA! Nämä alapeukuttelijat ovat näitä hoitovirheitä, virkarikoksia ja tietourkintoja tehtailevia sotelaisia, joiden hoiviin en jättäisi edes koiraani.

Kuten todettu-alapeukuttelijat ovat sotelaisia, joiden hoiviin en jättäisi edes koiraani. Alapeukuttaa nyt sitä, että joku pitää huolen omasta oikeusturvastaan ja tallentaa kaikki keskustelut jotta kirjauksiin ei lisäillä valheita ja paikkansapitämätöntä törkyä? Kertoo kaiken tarvittavan näiden soterikollisten toiminnasta ja moraalittomuudesta. Ei löydy laintuntemusta, ihmisoikeudet ovat yhdentekeviä ja mitään vastuita ei näille seuraa, jos potilas ei itse pysty asiaansa viemään oikeuteen. Olette todella alhaisia ettekä kuulu hoitoalalle missään tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin voi suunnitella kaikenlaista, vaikka itsemurhaa ennenkuin joutuisi laitokseen/palvelutaloon tms.

Kysymys onkin milloin se pitää tehdä? Vanhanako? Minkä ikäinen tahansa voi saada aivoinfarktin vaikka tänään. Nelikymppisenä voi sen saada ja jäädä laitoshuoltoon loppuiäksi. Tai voi saada aivovamman kun kävelee tien poikki ja jää auton alle.

Mitä tahansa voi sattua. Tuollaiset suunnitelmat on ihan älyttömiä. Tai ajatus että minuahan nämä asiat ei koske koska minä teen näin ja näin.

Parhaimmassa asemassa ovat sellaiset ihmiset, joita kukaan ei kaipaa. Siis jos ei halua joutua laitokseen. Kun laittaa kaikki tärkeät laskut (vuokra, sähkö jne) menemään suoraveloituksena, kukaan ei välttämättä huomaa, vaikka olisit maannut kuolleena kotonasi vuosia. Jotkut vainajat muumioituvat eivätkä sen vuoksi ala edes haista niin, että joku naapuri kiinnittäisi hajuun huomiota. Jonkun siis pitää ensin havaita, että et pärjää enää yksin. Jos ei ole sukulaisia eikä ystäviä eikä ole enää työelämässäkään, saa olla varsin rauhassa. Paitsi tosiaan jos julkisella paikalla saat jonkun sairaskohtauksen, joudut sairaalaan ja siellä huomataan, ettei sua voi enää kotiuttaa. Tai jos tekee jotain sellaista, mikä saa esim naapurin tekemään huoli-ilmoituksen. 

Usein niiden läheisten ihmistenkin kanssa pystyy neuvottelemaan niistä toiveistaan, esim. siitä että ei halua mitään tutkimuksia ja hoitoa jos sairastuu. Ja jos et aiheuta kenellekään mitää hankaluuksia sinulle ei lähdetä hoivakotipaikkaa hakemaan.

Sinänsä en näe mitään syytä miksi ihminen ei voisi elää elämänsä niin että häntä ei kukaan kaipaa. Jokaisen oma valinta miten elämänsä haluaa elää.

Varsin usein omaiset haluavat vanhuksen laitoshoitoon, kun huomaavat, että vanhus ei enää pärjää yksin. Siis silloinkin, kun vanhus ei aiheuta kuin korkeintaan itselleen hankaluuksia. Esim ei peseydy, jättää lääkkeensä ottamatta, jääkaapissa on homeista ruokaa jne. Omaiset huolestuvat, alkavat epäillä muistisairautta, tekevät huoli-ilmoituksen jne. Niin kauan, kun saat lääkärit ja sosiaalityöntekijät vakuuttuneeksi, että todellakin pärjäät ja on vain oma päätöksesi olla peseytymättä, jättää lääkkeesi ottamatta, syödä homeista ruokaa jne, kaikki on ok. Jossain vaiheessa muistisairauden edetessä jäätkin kiinni. Alat nimittäin kertoa, että kyllä minä käyn joka päivä suihkussa, otan aina lääkeeni, eihän minulla edes ole homeista ruokaa jääkaapissa jne....todellisuus onkin sanomaasi vastaan. Mulla on muistisairas omainen, joka kuvittelee pärjäävänsä yksin. Kuvittelee tekevänsä asioita. Kun menee käymään hänen luonaan, jokainen huomaa, että omaiseni puhuu ihan pötyjä. Hän onneksi asuu puolisonsa kanssa, joka on edelleen ihan täyspäinen. 

Keskusteluja niistä toiveista käydään varsin harvoin. Ihmiset ei halua edes ajatella omaa kuolemaansa tai sitä että väistämättä vanhempien tarkoittaa myös sitä että sairauksien mahdollisuus kasvaa ja toimintakyky heikkenee ilman sairauksiakin. Sitten kun se tilanne toteutuukin kaikki on hiukan yllättyneitä kuinka tässä nyt näin kävi eikö sitä ikuista nuoruutta ollutkaan.

Aika harvinaista se on että jos et aiheuta lähipiirille mitään hankaluutta niin sinua mihinkään lähdettäisi viemään. Se hankaluus saattaa toki olla esim se että vuorokausirytmi on sekaisin ja häiriköit läheisiä keskellä yötä tai valvota muuten puolisosi jos asutte saman katon alla.

Mutta jos asut yksin eikä sulla ole omaisia, saat todennäkösimmin muistisairaanakin asua yksin. Kukaan ei tee huoli-ilmoitusta, koska kukaan ei huomaa, että et pärjää enää yksin. Saat olla ihan omissa oloissasi, kunhan et aiheuta harmia naapureillesi. Sosiaalityöntekijät eivät edes tiedä olemassaolostasi. Ei ole lähipiiriä, jota häiriköidä keskellä yötä eikä puolisoakaan. 

Harva ihminen pystyy elämään elämänsä täysin ilman minkäänlaisia ihmiskontakteja joten jos alat käyttäytyä oudosti voi huoli-ilmoituksen tehdä vaikka se ruokakuski joka kotiisi ruuat tuo tai jos haet ruuat kaupasta itse mahdollisuuksia on luultavasti vielä enemmän. Muistisairaan et automaattisesti kotona voi pitkiäaikoja olla, kuolleena kyllä jos satu kuolla niin että ei se aiheuta ulkopuolisille huolta.

Olet ihan oikeassa, mutta mitä vähemmän sulla on ihmiskontakteja, sitä pidempään kestää, että kukaan tekee susta huoli-ilmoituksen. Ensimmäinen, joka saattaisi reagoida on vuokranantaja tai taloyhtiö, kun et olekaan enää kykenevä maksamaan vuokraasi tai yhtiövastikettasi. Tätäkin riskiä voi pienentää laittamalla kaikki säännöllisesti tulevat laskut menemään suoraveloituksella. Jos ei ole omaisia eikä ystäviä, kukaan ei soittele ja kysele kuulumisia. Vielä, jos esim eläkkeelle jäädessäsi vaihdat puhelinnumerosi ja laitat sen salaiseksi, vanhatkaan ystävät tai sukulaiset eivät tavoita sua. Ruokakuskien osalta sen verran, että ei kukaan ruokakuski ihmettele, jos et enää tilaakaan ruokaa. Tässä tietysti se olettamus, että et ole sitoutunut mihinkään ateriapalveluun tms. Kaupassakin niin kauan, kun osaat tehdä ostoksesi, kukaan ei tee susta huoli-ilmoitusta. Eikä kukaan kauppias tai kassamyyjä tee susta huoli-ilmoitusta, kun lakkaat käymästä kaupassa. Tavallisimmin omaiset ovat juuri ne, jotka ensimmäisenä havaitsevat muistisairauden. Ja myös ne, jotka haluavat vanhukselleen ensin kotiapua ja kun se ei enää riitä, hoivakotipaikan. Tässä vaiheessa kotihoito ja sosiaaliviranomaiset ovat omaisten kanssa samaa mieltä, että vanhus ei enää pärjää kotona. Omaisilla kun vaihtoehtoina on vanhuksen laitoshoito tai sitten omaiset itse hoitavat vanhuksen. Pääsääntöisesti omaiset päätyvät tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Vaikka olisit miten ennen muistisairautta kertonut omaisillesi, ettei sua saa ikinä viedä laitoshoitoon, eivät he toiveestasi välitä enää siinä vaiheessa, kun heidän pitäisi toiveesi toteuttaakseen ruveta itse huolehtimaa susta. 

Jos tapaamasi ihmiset vaihtuvat (kaupassa joka kerta eri kassamyyjä jne), ei kukaan ulkopuolinen edes tiedä, kuka olet ja miten edellisellä kerralla rai puoli vuotta sitten käyttäydyit. Ja vaikkei olisi edes joka kerta eri henkilö, kukaan ei tuollaisissa paikoissa kiinnitä huomiota asiakkaisin. Omaiset, vaikka tapaisivatkin vanhuksiaan vain muutaman kerran vuodessa, huomaavat oleellisen asian eli miten vanhus on muuttunut edellisestä kerrasta. Huomaavat jo puhelimessakin, kun omainen ei enää muista asioita, joita hänen pitäisi muistaa. Lastensa nimet tai syntymäpäivät, mikä viikonpäivä on jne. Ulkopuoliset eivät keskustele vanhusten kanssa siten, että heille heräisi huoli. Sitäpaitsi jos ehkä huomaavatkin, että vanhus on vähän höppänä, olettavat tämän olevan joko omaisten tai kotihoidon hoidossa. 

Muistisairas ei osaa välttämättä tehdä yhtään mitään siellä kaupassa tai hän ei osaa edes kauppaa vaikka hän sinne lähtisikin. Kyllä ihmiset kiinnittää sellaiseen käytökseen huomiota vaikka eivät olisi koskaan ennen sinua nähneetkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan on todellakin syytä selvittää, millaisissa oloissa hänen isänsä todellisuudessa päivänsä viettää. OIKEIN hyvä, että menitte ilmoittamatta vierailulle.

Muistakaa sitten se, että vaikka laitoksen puolelta kirjauksia (pitäisi) olla olemassa, ei niiden paikkansapitävyyteen kannata luottaa. 

Itse haluan kuolla kotona, sairaskohtaukseen tai oman käden kautta-laitokseen minua ei todellakaan laiteta. Minusta nimittäin tulisi se raivoava,huutava,hoitajia VARMASTI hakkaava potilas johtuen niistä sikamaisen törkeistä laittomuuksista joita minulle on elämäni aikana sotehenkilöstön puolelta tehty plus täysin hoitamatta jätetyistä vakavista PTSDn aikaansaaneista väkivalta ym. traumoista.

Vanhus, joka on "hankala" ja sidotaan kiinni ja lääkitään, on siis mahdollisesti vain täysin laiminlyöty aikanaan sellaisissa asioissa, joissa häntä olisi tullut auttaa-itsekontrollin vihdoin heiketessä hän antaa tulla ulos mitä on todellisuudessa ympäristöstään mieltä. Tämä yhteiskunta on täyttä p..kaa mitä omaisten ja läheisten hoitamiseen ja apua tarvitsevien tukemiseen tulee.

Siis mitä? Aiot hakata ihmisiä, jotka ovat täysin syyttömiä sun ongelmiin ja kokemiisi traumoihin koska he ovat hoitajia? Niuvanniemi ois sulle oikea osoite.

Jos et osaa lukea älä kommentoi, ääliö ja sama alapeukuttelijoille-sisälukutaito ja luetun ymmärtäminen jos puuttuu, voi siirtyä eteenpäin.

Sinä et tiedä minun elämäntarinaani etkä taustojani, eivätkä niitä tulisi tietämään tai ymmärtämään myöskään ne laitoshoitajat.

Siitä syystä nimenomaan EN TULE KOSKAAN MENEMÄÄN LAITOSPOTILAAKSI, vaan kuolen mieluummin oman käden kautta, jotten asettaisi mahdollisen dementian/alzheimmerin tms. poistaessa kykyni itsesäätelyyn, ketään toista ihmistä alttiiksi millekään ikävälle.

Tämä johtuu siitä, että hoitamattomat vakavat väkivalta ym. traumat joihin en mitään apua ole toistuvista pyynnöistäni ja yrityksistäni huolimatta saanut/ annettu "hoito" on ollut täysin puutteellista/ epäpätevien henkilöiden antamaa, väärää ja siten erittäin vahingollista sekä pysyviä ja vakavia lisävaurioita tuottanutta (mikä todettu myös jälkikäteen useiden ylilääkäreiden ym. tahojen puolelta), aikaansaisivat aivan taatusti alitajunnasta nousevien vanhojen vääryyksien, pelottavien kokemusten, ahdistusten jne. esiinnousun, jota ei todellakaan osattaisi kohdata oikealla tavalla. 

Minähän pyrin estämään sen, että kukaan sivullinen ei joudu kokemaan mitään ikävää-te kuitenkin haluaisitte minun joutuvan tuollaiseen karmeaan paikkaan, jossa en todellakaan saisi muuta "hoitoa" kun lepareissa ja mömmöissä makuuttelua tai mahdollisesti altistaisin sivullisia ikäville asioille? Jos joku on sairasta, niin teidän ajatusmaailmanne ja ymmärryksenne vähäisyys. Hoitajien nyt ainakin luulisi olevan hyvin kiitollisia tästä valinnastani, joka ei siis kenellekään sivulliselle kuulu.

Mitä se teidän elämäänne vaikuttaa jos vihaan täysin perustellusti sotehenkilöstöä/terveydenhuoltoa jotka tuhosivat terveyteni ja elämäni ja jos mieluummin tapan itseni, kuin altistun sille mielivallalle ja törkeälle kohtelulle enää koskaan mitä olen joutunut "hyvinvointivaltiossamme" kohtaamaan? Idiootit.

Alapeukuttelijat ja solvaajat voivat tykönään miettiä, miksi he haluavat itse omat ongelmansa tiedostavan  ihmisen omien läheistensä yksikköön? Onko kyse siitä, että ette vain kestä kuulla totuutta? Sotehenkilöstöllä on vastuu toimia potilaan parhaaksi-teidän ruokottoman huono ammattietiikkanne ja ylenkatse ihmisiä kohtaan tuottaa maahamme itsemurhia,väkivaltaa,päihdeongelmia ja monenlaista käsittämätöntä kurjuutta ja vielä päälle haukutte kiusaamianne ihmisiä. Hyi hel..ti.

Mitään muuta käsittämätöntä tässä ajatusoksennussa ei olekaan kuin se että sä olet vielä vapaalla jalalla.

Selvennätkö, MITÄ kohtaa et ymmärtänyt? On kyllä huonolla tolalla lukutaito, jos näin on. 

Tiesin jo ennalta, että jotain tuontapaista täysin tarpeetonta vi..lua sieltä tulee, mutta kertoisitko, MIKSI minun tulisi olla vangittuna, huumattuna, sidottuna tms? Kertoisitko nyt oikein tarkkaan, kun näytät tietävän? Kerrot samalla myös sen, miten sellainen yksilöidysti auttaa ja mihin se yksilöidysti auttaa? Itsemurha on laillinen yksilön oma valinta ja niin kauan, kuin eutanasia ei ole mahdollinen, se on monen liikaa ja liian kauan kärsineen ihmisen todellisuudessa ainoa "hoitokeino" joka on jäljellä tässä pas ka vatiossa. 

Tietänen mm. Niuvaniemestä, laitostodellisuudesta, itsemurhista, tappamisesta, raiskaamisesta, pahoinpitelyistä, kidutuksesta jne. monista monista muista hyvin ikävistä elämän varjopuolista melko lailla enemmän kuin sinä tai 90 prosenttia tämän ketjun lukijoista. Mitä asiaa sinunkaltaisellasi voisi siis minunkaltaiselleni olla? Ei yhtään mitään.

Miksikö sinun tulisi olla vangittuna? Koska olet vaaraksi muille. Ilmoitit, että aiot hakata jokaikisen ihmisen, joka on ammatiltaan hoitaja koska olet mielestäsi siihen oikeutettu. Aivan sairasta settiä.

Vierailija kirjoitti:

Kuule, sinäpä et sitä tiedä millaiseksi etenevän dementian potilas äityy laitosoloissa, vieraassa ympäristössä ja vieraiden ihmisten ympäröimänä. Kiihtyneeksi, aggressiiviseksi, käytösoireiseksi, psykoottiseksi.

Ymmärrän, että tämä voi olla sinulla vaikea niellä. Koeta kestää.

Ihan kokemuksesta puhun.

Minua ei sidota kiinni mihinkään, kun vanhuus koittaa (olen 71 ja hyvin pärjään kotona, teen kaikki kotityöt itse), sillä olen jo varautunut siihen, että teen oman ratkaisuni hyvissä ajoin, kun alkaa terveys heiketä. Helppo nukuttaa itsensä ikiuneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin voi suunnitella kaikenlaista, vaikka itsemurhaa ennenkuin joutuisi laitokseen/palvelutaloon tms.

Kysymys onkin milloin se pitää tehdä? Vanhanako? Minkä ikäinen tahansa voi saada aivoinfarktin vaikka tänään. Nelikymppisenä voi sen saada ja jäädä laitoshuoltoon loppuiäksi. Tai voi saada aivovamman kun kävelee tien poikki ja jää auton alle.

Mitä tahansa voi sattua. Tuollaiset suunnitelmat on ihan älyttömiä. Tai ajatus että minuahan nämä asiat ei koske koska minä teen näin ja näin.

Parhaimmassa asemassa ovat sellaiset ihmiset, joita kukaan ei kaipaa. Siis jos ei halua joutua laitokseen. Kun laittaa kaikki tärkeät laskut (vuokra, sähkö jne) menemään suoraveloituksena, kukaan ei välttämättä huomaa, vaikka olisit maannut kuolleena kotonasi vuosia. Jotkut vainajat muumioituvat eivätkä sen vuoksi ala edes haista niin, että joku naapuri kiinnittäisi hajuun huomiota. Jonkun siis pitää ensin havaita, että et pärjää enää yksin. Jos ei ole sukulaisia eikä ystäviä eikä ole enää työelämässäkään, saa olla varsin rauhassa. Paitsi tosiaan jos julkisella paikalla saat jonkun sairaskohtauksen, joudut sairaalaan ja siellä huomataan, ettei sua voi enää kotiuttaa. Tai jos tekee jotain sellaista, mikä saa esim naapurin tekemään huoli-ilmoituksen. 

Usein niiden läheisten ihmistenkin kanssa pystyy neuvottelemaan niistä toiveistaan, esim. siitä että ei halua mitään tutkimuksia ja hoitoa jos sairastuu. Ja jos et aiheuta kenellekään mitää hankaluuksia sinulle ei lähdetä hoivakotipaikkaa hakemaan.

Sinänsä en näe mitään syytä miksi ihminen ei voisi elää elämänsä niin että häntä ei kukaan kaipaa. Jokaisen oma valinta miten elämänsä haluaa elää.

Varsin usein omaiset haluavat vanhuksen laitoshoitoon, kun huomaavat, että vanhus ei enää pärjää yksin. Siis silloinkin, kun vanhus ei aiheuta kuin korkeintaan itselleen hankaluuksia. Esim ei peseydy, jättää lääkkeensä ottamatta, jääkaapissa on homeista ruokaa jne. Omaiset huolestuvat, alkavat epäillä muistisairautta, tekevät huoli-ilmoituksen jne. Niin kauan, kun saat lääkärit ja sosiaalityöntekijät vakuuttuneeksi, että todellakin pärjäät ja on vain oma päätöksesi olla peseytymättä, jättää lääkkeesi ottamatta, syödä homeista ruokaa jne, kaikki on ok. Jossain vaiheessa muistisairauden edetessä jäätkin kiinni. Alat nimittäin kertoa, että kyllä minä käyn joka päivä suihkussa, otan aina lääkeeni, eihän minulla edes ole homeista ruokaa jääkaapissa jne....todellisuus onkin sanomaasi vastaan. Mulla on muistisairas omainen, joka kuvittelee pärjäävänsä yksin. Kuvittelee tekevänsä asioita. Kun menee käymään hänen luonaan, jokainen huomaa, että omaiseni puhuu ihan pötyjä. Hän onneksi asuu puolisonsa kanssa, joka on edelleen ihan täyspäinen. 

Keskusteluja niistä toiveista käydään varsin harvoin. Ihmiset ei halua edes ajatella omaa kuolemaansa tai sitä että väistämättä vanhempien tarkoittaa myös sitä että sairauksien mahdollisuus kasvaa ja toimintakyky heikkenee ilman sairauksiakin. Sitten kun se tilanne toteutuukin kaikki on hiukan yllättyneitä kuinka tässä nyt näin kävi eikö sitä ikuista nuoruutta ollutkaan.

Aika harvinaista se on että jos et aiheuta lähipiirille mitään hankaluutta niin sinua mihinkään lähdettäisi viemään. Se hankaluus saattaa toki olla esim se että vuorokausirytmi on sekaisin ja häiriköit läheisiä keskellä yötä tai valvota muuten puolisosi jos asutte saman katon alla.

Mutta jos asut yksin eikä sulla ole omaisia, saat todennäkösimmin muistisairaanakin asua yksin. Kukaan ei tee huoli-ilmoitusta, koska kukaan ei huomaa, että et pärjää enää yksin. Saat olla ihan omissa oloissasi, kunhan et aiheuta harmia naapureillesi. Sosiaalityöntekijät eivät edes tiedä olemassaolostasi. Ei ole lähipiiriä, jota häiriköidä keskellä yötä eikä puolisoakaan. 

Harva ihminen pystyy elämään elämänsä täysin ilman minkäänlaisia ihmiskontakteja joten jos alat käyttäytyä oudosti voi huoli-ilmoituksen tehdä vaikka se ruokakuski joka kotiisi ruuat tuo tai jos haet ruuat kaupasta itse mahdollisuuksia on luultavasti vielä enemmän. Muistisairaan et automaattisesti kotona voi pitkiäaikoja olla, kuolleena kyllä jos satu kuolla niin että ei se aiheuta ulkopuolisille huolta.

Olet ihan oikeassa, mutta mitä vähemmän sulla on ihmiskontakteja, sitä pidempään kestää, että kukaan tekee susta huoli-ilmoituksen. Ensimmäinen, joka saattaisi reagoida on vuokranantaja tai taloyhtiö, kun et olekaan enää kykenevä maksamaan vuokraasi tai yhtiövastikettasi. Tätäkin riskiä voi pienentää laittamalla kaikki säännöllisesti tulevat laskut menemään suoraveloituksella. Jos ei ole omaisia eikä ystäviä, kukaan ei soittele ja kysele kuulumisia. Vielä, jos esim eläkkeelle jäädessäsi vaihdat puhelinnumerosi ja laitat sen salaiseksi, vanhatkaan ystävät tai sukulaiset eivät tavoita sua. Ruokakuskien osalta sen verran, että ei kukaan ruokakuski ihmettele, jos et enää tilaakaan ruokaa. Tässä tietysti se olettamus, että et ole sitoutunut mihinkään ateriapalveluun tms. Kaupassakin niin kauan, kun osaat tehdä ostoksesi, kukaan ei tee susta huoli-ilmoitusta. Eikä kukaan kauppias tai kassamyyjä tee susta huoli-ilmoitusta, kun lakkaat käymästä kaupassa. Tavallisimmin omaiset ovat juuri ne, jotka ensimmäisenä havaitsevat muistisairauden. Ja myös ne, jotka haluavat vanhukselleen ensin kotiapua ja kun se ei enää riitä, hoivakotipaikan. Tässä vaiheessa kotihoito ja sosiaaliviranomaiset ovat omaisten kanssa samaa mieltä, että vanhus ei enää pärjää kotona. Omaisilla kun vaihtoehtoina on vanhuksen laitoshoito tai sitten omaiset itse hoitavat vanhuksen. Pääsääntöisesti omaiset päätyvät tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Vaikka olisit miten ennen muistisairautta kertonut omaisillesi, ettei sua saa ikinä viedä laitoshoitoon, eivät he toiveestasi välitä enää siinä vaiheessa, kun heidän pitäisi toiveesi toteuttaakseen ruveta itse huolehtimaa susta. 

Jos tapaamasi ihmiset vaihtuvat (kaupassa joka kerta eri kassamyyjä jne), ei kukaan ulkopuolinen edes tiedä, kuka olet ja miten edellisellä kerralla rai puoli vuotta sitten käyttäydyit. Ja vaikkei olisi edes joka kerta eri henkilö, kukaan ei tuollaisissa paikoissa kiinnitä huomiota asiakkaisin. Omaiset, vaikka tapaisivatkin vanhuksiaan vain muutaman kerran vuodessa, huomaavat oleellisen asian eli miten vanhus on muuttunut edellisestä kerrasta. Huomaavat jo puhelimessakin, kun omainen ei enää muista asioita, joita hänen pitäisi muistaa. Lastensa nimet tai syntymäpäivät, mikä viikonpäivä on jne. Ulkopuoliset eivät keskustele vanhusten kanssa siten, että heille heräisi huoli. Sitäpaitsi jos ehkä huomaavatkin, että vanhus on vähän höppänä, olettavat tämän olevan joko omaisten tai kotihoidon hoidossa. 

Muistisairas ei osaa välttämättä tehdä yhtään mitään siellä kaupassa tai hän ei osaa edes kauppaa vaikka hän sinne lähtisikin. Kyllä ihmiset kiinnittää sellaiseen käytökseen huomiota vaikka eivät olisi koskaan ennen sinua nähneetkään.

Useinkin muistisairaalta ensimmäisenä katoaa kyky hoitaa kodin ulkopuolisia asioita. Hän ei muista ottaa kukkaroa kauppaan, unohtaa tunnukset eikä kykene maksamaan ostoksia jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin voi suunnitella kaikenlaista, vaikka itsemurhaa ennenkuin joutuisi laitokseen/palvelutaloon tms.

Kysymys onkin milloin se pitää tehdä? Vanhanako? Minkä ikäinen tahansa voi saada aivoinfarktin vaikka tänään. Nelikymppisenä voi sen saada ja jäädä laitoshuoltoon loppuiäksi. Tai voi saada aivovamman kun kävelee tien poikki ja jää auton alle.

Mitä tahansa voi sattua. Tuollaiset suunnitelmat on ihan älyttömiä. Tai ajatus että minuahan nämä asiat ei koske koska minä teen näin ja näin.

Parhaimmassa asemassa ovat sellaiset ihmiset, joita kukaan ei kaipaa. Siis jos ei halua joutua laitokseen. Kun laittaa kaikki tärkeät laskut (vuokra, sähkö jne) menemään suoraveloituksena, kukaan ei välttämättä huomaa, vaikka olisit maannut kuolleena kotonasi vuosia. Jotkut vainajat muumioituvat eivätkä sen vuoksi ala edes haista niin, että joku naapuri kiinnittäisi hajuun huomiota. Jonkun siis pitää ensin havaita, että et pärjää enää yksin. Jos ei ole sukulaisia eikä ystäviä eikä ole enää työelämässäkään, saa olla varsin rauhassa. Paitsi tosiaan jos julkisella paikalla saat jonkun sairaskohtauksen, joudut sairaalaan ja siellä huomataan, ettei sua voi enää kotiuttaa. Tai jos tekee jotain sellaista, mikä saa esim naapurin tekemään huoli-ilmoituksen. 

Usein niiden läheisten ihmistenkin kanssa pystyy neuvottelemaan niistä toiveistaan, esim. siitä että ei halua mitään tutkimuksia ja hoitoa jos sairastuu. Ja jos et aiheuta kenellekään mitää hankaluuksia sinulle ei lähdetä hoivakotipaikkaa hakemaan.

Sinänsä en näe mitään syytä miksi ihminen ei voisi elää elämänsä niin että häntä ei kukaan kaipaa. Jokaisen oma valinta miten elämänsä haluaa elää.

Varsin usein omaiset haluavat vanhuksen laitoshoitoon, kun huomaavat, että vanhus ei enää pärjää yksin. Siis silloinkin, kun vanhus ei aiheuta kuin korkeintaan itselleen hankaluuksia. Esim ei peseydy, jättää lääkkeensä ottamatta, jääkaapissa on homeista ruokaa jne. Omaiset huolestuvat, alkavat epäillä muistisairautta, tekevät huoli-ilmoituksen jne. Niin kauan, kun saat lääkärit ja sosiaalityöntekijät vakuuttuneeksi, että todellakin pärjäät ja on vain oma päätöksesi olla peseytymättä, jättää lääkkeesi ottamatta, syödä homeista ruokaa jne, kaikki on ok. Jossain vaiheessa muistisairauden edetessä jäätkin kiinni. Alat nimittäin kertoa, että kyllä minä käyn joka päivä suihkussa, otan aina lääkeeni, eihän minulla edes ole homeista ruokaa jääkaapissa jne....todellisuus onkin sanomaasi vastaan. Mulla on muistisairas omainen, joka kuvittelee pärjäävänsä yksin. Kuvittelee tekevänsä asioita. Kun menee käymään hänen luonaan, jokainen huomaa, että omaiseni puhuu ihan pötyjä. Hän onneksi asuu puolisonsa kanssa, joka on edelleen ihan täyspäinen. 

Keskusteluja niistä toiveista käydään varsin harvoin. Ihmiset ei halua edes ajatella omaa kuolemaansa tai sitä että väistämättä vanhempien tarkoittaa myös sitä että sairauksien mahdollisuus kasvaa ja toimintakyky heikkenee ilman sairauksiakin. Sitten kun se tilanne toteutuukin kaikki on hiukan yllättyneitä kuinka tässä nyt näin kävi eikö sitä ikuista nuoruutta ollutkaan.

Aika harvinaista se on että jos et aiheuta lähipiirille mitään hankaluutta niin sinua mihinkään lähdettäisi viemään. Se hankaluus saattaa toki olla esim se että vuorokausirytmi on sekaisin ja häiriköit läheisiä keskellä yötä tai valvota muuten puolisosi jos asutte saman katon alla.

Mutta jos asut yksin eikä sulla ole omaisia, saat todennäkösimmin muistisairaanakin asua yksin. Kukaan ei tee huoli-ilmoitusta, koska kukaan ei huomaa, että et pärjää enää yksin. Saat olla ihan omissa oloissasi, kunhan et aiheuta harmia naapureillesi. Sosiaalityöntekijät eivät edes tiedä olemassaolostasi. Ei ole lähipiiriä, jota häiriköidä keskellä yötä eikä puolisoakaan. 

Harva ihminen pystyy elämään elämänsä täysin ilman minkäänlaisia ihmiskontakteja joten jos alat käyttäytyä oudosti voi huoli-ilmoituksen tehdä vaikka se ruokakuski joka kotiisi ruuat tuo tai jos haet ruuat kaupasta itse mahdollisuuksia on luultavasti vielä enemmän. Muistisairaan et automaattisesti kotona voi pitkiäaikoja olla, kuolleena kyllä jos satu kuolla niin että ei se aiheuta ulkopuolisille huolta.

Olet ihan oikeassa, mutta mitä vähemmän sulla on ihmiskontakteja, sitä pidempään kestää, että kukaan tekee susta huoli-ilmoituksen. Ensimmäinen, joka saattaisi reagoida on vuokranantaja tai taloyhtiö, kun et olekaan enää kykenevä maksamaan vuokraasi tai yhtiövastikettasi. Tätäkin riskiä voi pienentää laittamalla kaikki säännöllisesti tulevat laskut menemään suoraveloituksella. Jos ei ole omaisia eikä ystäviä, kukaan ei soittele ja kysele kuulumisia. Vielä, jos esim eläkkeelle jäädessäsi vaihdat puhelinnumerosi ja laitat sen salaiseksi, vanhatkaan ystävät tai sukulaiset eivät tavoita sua. Ruokakuskien osalta sen verran, että ei kukaan ruokakuski ihmettele, jos et enää tilaakaan ruokaa. Tässä tietysti se olettamus, että et ole sitoutunut mihinkään ateriapalveluun tms. Kaupassakin niin kauan, kun osaat tehdä ostoksesi, kukaan ei tee susta huoli-ilmoitusta. Eikä kukaan kauppias tai kassamyyjä tee susta huoli-ilmoitusta, kun lakkaat käymästä kaupassa. Tavallisimmin omaiset ovat juuri ne, jotka ensimmäisenä havaitsevat muistisairauden. Ja myös ne, jotka haluavat vanhukselleen ensin kotiapua ja kun se ei enää riitä, hoivakotipaikan. Tässä vaiheessa kotihoito ja sosiaaliviranomaiset ovat omaisten kanssa samaa mieltä, että vanhus ei enää pärjää kotona. Omaisilla kun vaihtoehtoina on vanhuksen laitoshoito tai sitten omaiset itse hoitavat vanhuksen. Pääsääntöisesti omaiset päätyvät tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Vaikka olisit miten ennen muistisairautta kertonut omaisillesi, ettei sua saa ikinä viedä laitoshoitoon, eivät he toiveestasi välitä enää siinä vaiheessa, kun heidän pitäisi toiveesi toteuttaakseen ruveta itse huolehtimaa susta. 

Jos tapaamasi ihmiset vaihtuvat (kaupassa joka kerta eri kassamyyjä jne), ei kukaan ulkopuolinen edes tiedä, kuka olet ja miten edellisellä kerralla rai puoli vuotta sitten käyttäydyit. Ja vaikkei olisi edes joka kerta eri henkilö, kukaan ei tuollaisissa paikoissa kiinnitä huomiota asiakkaisin. Omaiset, vaikka tapaisivatkin vanhuksiaan vain muutaman kerran vuodessa, huomaavat oleellisen asian eli miten vanhus on muuttunut edellisestä kerrasta. Huomaavat jo puhelimessakin, kun omainen ei enää muista asioita, joita hänen pitäisi muistaa. Lastensa nimet tai syntymäpäivät, mikä viikonpäivä on jne. Ulkopuoliset eivät keskustele vanhusten kanssa siten, että heille heräisi huoli. Sitäpaitsi jos ehkä huomaavatkin, että vanhus on vähän höppänä, olettavat tämän olevan joko omaisten tai kotihoidon hoidossa. 

Muistisairas ei osaa välttämättä tehdä yhtään mitään siellä kaupassa tai hän ei osaa edes kauppaa vaikka hän sinne lähtisikin. Kyllä ihmiset kiinnittää sellaiseen käytökseen huomiota vaikka eivät olisi koskaan ennen sinua nähneetkään.

Mutta niin kauan kun osaa, kukaan ei tee mitään huoli-ilmoituksia. Riittää, että lapat mitä vaan tavaraa kassalle, maksat ostoksesi ja menet pois kaupasta. Ketään ei kiinnosta, vaikka olisit ostanut 5 pakettia vessapaperia ja yhden purkin silliä. Aina on olemassa riski, että joutuu johonkin laitoshoitoon, mutta riskiä voi kuitenkin koittaa pienentää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin voi suunnitella kaikenlaista, vaikka itsemurhaa ennenkuin joutuisi laitokseen/palvelutaloon tms.

Kysymys onkin milloin se pitää tehdä? Vanhanako? Minkä ikäinen tahansa voi saada aivoinfarktin vaikka tänään. Nelikymppisenä voi sen saada ja jäädä laitoshuoltoon loppuiäksi. Tai voi saada aivovamman kun kävelee tien poikki ja jää auton alle.

Mitä tahansa voi sattua. Tuollaiset suunnitelmat on ihan älyttömiä. Tai ajatus että minuahan nämä asiat ei koske koska minä teen näin ja näin.

Parhaimmassa asemassa ovat sellaiset ihmiset, joita kukaan ei kaipaa. Siis jos ei halua joutua laitokseen. Kun laittaa kaikki tärkeät laskut (vuokra, sähkö jne) menemään suoraveloituksena, kukaan ei välttämättä huomaa, vaikka olisit maannut kuolleena kotonasi vuosia. Jotkut vainajat muumioituvat eivätkä sen vuoksi ala edes haista niin, että joku naapuri kiinnittäisi hajuun huomiota. Jonkun siis pitää ensin havaita, että et pärjää enää yksin. Jos ei ole sukulaisia eikä ystäviä eikä ole enää työelämässäkään, saa olla varsin rauhassa. Paitsi tosiaan jos julkisella paikalla saat jonkun sairaskohtauksen, joudut sairaalaan ja siellä huomataan, ettei sua voi enää kotiuttaa. Tai jos tekee jotain sellaista, mikä saa esim naapurin tekemään huoli-ilmoituksen. 

Usein niiden läheisten ihmistenkin kanssa pystyy neuvottelemaan niistä toiveistaan, esim. siitä että ei halua mitään tutkimuksia ja hoitoa jos sairastuu. Ja jos et aiheuta kenellekään mitää hankaluuksia sinulle ei lähdetä hoivakotipaikkaa hakemaan.

Sinänsä en näe mitään syytä miksi ihminen ei voisi elää elämänsä niin että häntä ei kukaan kaipaa. Jokaisen oma valinta miten elämänsä haluaa elää.

Varsin usein omaiset haluavat vanhuksen laitoshoitoon, kun huomaavat, että vanhus ei enää pärjää yksin. Siis silloinkin, kun vanhus ei aiheuta kuin korkeintaan itselleen hankaluuksia. Esim ei peseydy, jättää lääkkeensä ottamatta, jääkaapissa on homeista ruokaa jne. Omaiset huolestuvat, alkavat epäillä muistisairautta, tekevät huoli-ilmoituksen jne. Niin kauan, kun saat lääkärit ja sosiaalityöntekijät vakuuttuneeksi, että todellakin pärjäät ja on vain oma päätöksesi olla peseytymättä, jättää lääkkeesi ottamatta, syödä homeista ruokaa jne, kaikki on ok. Jossain vaiheessa muistisairauden edetessä jäätkin kiinni. Alat nimittäin kertoa, että kyllä minä käyn joka päivä suihkussa, otan aina lääkeeni, eihän minulla edes ole homeista ruokaa jääkaapissa jne....todellisuus onkin sanomaasi vastaan. Mulla on muistisairas omainen, joka kuvittelee pärjäävänsä yksin. Kuvittelee tekevänsä asioita. Kun menee käymään hänen luonaan, jokainen huomaa, että omaiseni puhuu ihan pötyjä. Hän onneksi asuu puolisonsa kanssa, joka on edelleen ihan täyspäinen. 

Keskusteluja niistä toiveista käydään varsin harvoin. Ihmiset ei halua edes ajatella omaa kuolemaansa tai sitä että väistämättä vanhempien tarkoittaa myös sitä että sairauksien mahdollisuus kasvaa ja toimintakyky heikkenee ilman sairauksiakin. Sitten kun se tilanne toteutuukin kaikki on hiukan yllättyneitä kuinka tässä nyt näin kävi eikö sitä ikuista nuoruutta ollutkaan.

Aika harvinaista se on että jos et aiheuta lähipiirille mitään hankaluutta niin sinua mihinkään lähdettäisi viemään. Se hankaluus saattaa toki olla esim se että vuorokausirytmi on sekaisin ja häiriköit läheisiä keskellä yötä tai valvota muuten puolisosi jos asutte saman katon alla.

Mutta jos asut yksin eikä sulla ole omaisia, saat todennäkösimmin muistisairaanakin asua yksin. Kukaan ei tee huoli-ilmoitusta, koska kukaan ei huomaa, että et pärjää enää yksin. Saat olla ihan omissa oloissasi, kunhan et aiheuta harmia naapureillesi. Sosiaalityöntekijät eivät edes tiedä olemassaolostasi. Ei ole lähipiiriä, jota häiriköidä keskellä yötä eikä puolisoakaan. 

Harva ihminen pystyy elämään elämänsä täysin ilman minkäänlaisia ihmiskontakteja joten jos alat käyttäytyä oudosti voi huoli-ilmoituksen tehdä vaikka se ruokakuski joka kotiisi ruuat tuo tai jos haet ruuat kaupasta itse mahdollisuuksia on luultavasti vielä enemmän. Muistisairaan et automaattisesti kotona voi pitkiäaikoja olla, kuolleena kyllä jos satu kuolla niin että ei se aiheuta ulkopuolisille huolta.

Olet ihan oikeassa, mutta mitä vähemmän sulla on ihmiskontakteja, sitä pidempään kestää, että kukaan tekee susta huoli-ilmoituksen. Ensimmäinen, joka saattaisi reagoida on vuokranantaja tai taloyhtiö, kun et olekaan enää kykenevä maksamaan vuokraasi tai yhtiövastikettasi. Tätäkin riskiä voi pienentää laittamalla kaikki säännöllisesti tulevat laskut menemään suoraveloituksella. Jos ei ole omaisia eikä ystäviä, kukaan ei soittele ja kysele kuulumisia. Vielä, jos esim eläkkeelle jäädessäsi vaihdat puhelinnumerosi ja laitat sen salaiseksi, vanhatkaan ystävät tai sukulaiset eivät tavoita sua. Ruokakuskien osalta sen verran, että ei kukaan ruokakuski ihmettele, jos et enää tilaakaan ruokaa. Tässä tietysti se olettamus, että et ole sitoutunut mihinkään ateriapalveluun tms. Kaupassakin niin kauan, kun osaat tehdä ostoksesi, kukaan ei tee susta huoli-ilmoitusta. Eikä kukaan kauppias tai kassamyyjä tee susta huoli-ilmoitusta, kun lakkaat käymästä kaupassa. Tavallisimmin omaiset ovat juuri ne, jotka ensimmäisenä havaitsevat muistisairauden. Ja myös ne, jotka haluavat vanhukselleen ensin kotiapua ja kun se ei enää riitä, hoivakotipaikan. Tässä vaiheessa kotihoito ja sosiaaliviranomaiset ovat omaisten kanssa samaa mieltä, että vanhus ei enää pärjää kotona. Omaisilla kun vaihtoehtoina on vanhuksen laitoshoito tai sitten omaiset itse hoitavat vanhuksen. Pääsääntöisesti omaiset päätyvät tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Vaikka olisit miten ennen muistisairautta kertonut omaisillesi, ettei sua saa ikinä viedä laitoshoitoon, eivät he toiveestasi välitä enää siinä vaiheessa, kun heidän pitäisi toiveesi toteuttaakseen ruveta itse huolehtimaa susta. 

Jos tapaamasi ihmiset vaihtuvat (kaupassa joka kerta eri kassamyyjä jne), ei kukaan ulkopuolinen edes tiedä, kuka olet ja miten edellisellä kerralla rai puoli vuotta sitten käyttäydyit. Ja vaikkei olisi edes joka kerta eri henkilö, kukaan ei tuollaisissa paikoissa kiinnitä huomiota asiakkaisin. Omaiset, vaikka tapaisivatkin vanhuksiaan vain muutaman kerran vuodessa, huomaavat oleellisen asian eli miten vanhus on muuttunut edellisestä kerrasta. Huomaavat jo puhelimessakin, kun omainen ei enää muista asioita, joita hänen pitäisi muistaa. Lastensa nimet tai syntymäpäivät, mikä viikonpäivä on jne. Ulkopuoliset eivät keskustele vanhusten kanssa siten, että heille heräisi huoli. Sitäpaitsi jos ehkä huomaavatkin, että vanhus on vähän höppänä, olettavat tämän olevan joko omaisten tai kotihoidon hoidossa. 

Muistisairas ei osaa välttämättä tehdä yhtään mitään siellä kaupassa tai hän ei osaa edes kauppaa vaikka hän sinne lähtisikin. Kyllä ihmiset kiinnittää sellaiseen käytökseen huomiota vaikka eivät olisi koskaan ennen sinua nähneetkään.

Aloittajankin kohdalla nimenomaan omaiset passittivat isän laitoshoitoon, ei kaupassa olevat ihmiset. Tämä on kaikista yleisin tapa joutua laitoshoitoon, ei suinkaan se, että joku ulkopuolinen tekee huoli-ilmoituksen. 

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin voi suunnitella kaikenlaista, vaikka itsemurhaa ennenkuin joutuisi laitokseen/palvelutaloon tms.

Kysymys onkin milloin se pitää tehdä? Vanhanako? Minkä ikäinen tahansa voi saada aivoinfarktin vaikka tänään. Nelikymppisenä voi sen saada ja jäädä laitoshuoltoon loppuiäksi. Tai voi saada aivovamman kun kävelee tien poikki ja jää auton alle.

Mitä tahansa voi sattua. Tuollaiset suunnitelmat on ihan älyttömiä. Tai ajatus että minuahan nämä asiat ei koske koska minä teen näin ja näin.

Parhaimmassa asemassa ovat sellaiset ihmiset, joita kukaan ei kaipaa. Siis jos ei halua joutua laitokseen. Kun laittaa kaikki tärkeät laskut (vuokra, sähkö jne) menemään suoraveloituksena, kukaan ei välttämättä huomaa, vaikka olisit maannut kuolleena kotonasi vuosia. Jotkut vainajat muumioituvat eivätkä sen vuoksi ala edes haista niin, että joku naapuri kiinnittäisi hajuun huomiota. Jonkun siis pitää ensin havaita, että et pärjää enää yksin. Jos ei ole sukulaisia eikä ystäviä eikä ole enää työelämässäkään, saa olla varsin rauhassa. Paitsi tosiaan jos julkisella paikalla saat jonkun sairaskohtauksen, joudut sairaalaan ja siellä huomataan, ettei sua voi enää kotiuttaa. Tai jos tekee jotain sellaista, mikä saa esim naapurin tekemään huoli-ilmoituksen. 

Usein niiden läheisten ihmistenkin kanssa pystyy neuvottelemaan niistä toiveistaan, esim. siitä että ei halua mitään tutkimuksia ja hoitoa jos sairastuu. Ja jos et aiheuta kenellekään mitää hankaluuksia sinulle ei lähdetä hoivakotipaikkaa hakemaan.

Sinänsä en näe mitään syytä miksi ihminen ei voisi elää elämänsä niin että häntä ei kukaan kaipaa. Jokaisen oma valinta miten elämänsä haluaa elää.

Varsin usein omaiset haluavat vanhuksen laitoshoitoon, kun huomaavat, että vanhus ei enää pärjää yksin. Siis silloinkin, kun vanhus ei aiheuta kuin korkeintaan itselleen hankaluuksia. Esim ei peseydy, jättää lääkkeensä ottamatta, jääkaapissa on homeista ruokaa jne. Omaiset huolestuvat, alkavat epäillä muistisairautta, tekevät huoli-ilmoituksen jne. Niin kauan, kun saat lääkärit ja sosiaalityöntekijät vakuuttuneeksi, että todellakin pärjäät ja on vain oma päätöksesi olla peseytymättä, jättää lääkkeesi ottamatta, syödä homeista ruokaa jne, kaikki on ok. Jossain vaiheessa muistisairauden edetessä jäätkin kiinni. Alat nimittäin kertoa, että kyllä minä käyn joka päivä suihkussa, otan aina lääkeeni, eihän minulla edes ole homeista ruokaa jääkaapissa jne....todellisuus onkin sanomaasi vastaan. Mulla on muistisairas omainen, joka kuvittelee pärjäävänsä yksin. Kuvittelee tekevänsä asioita. Kun menee käymään hänen luonaan, jokainen huomaa, että omaiseni puhuu ihan pötyjä. Hän onneksi asuu puolisonsa kanssa, joka on edelleen ihan täyspäinen. 

Keskusteluja niistä toiveista käydään varsin harvoin. Ihmiset ei halua edes ajatella omaa kuolemaansa tai sitä että väistämättä vanhempien tarkoittaa myös sitä että sairauksien mahdollisuus kasvaa ja toimintakyky heikkenee ilman sairauksiakin. Sitten kun se tilanne toteutuukin kaikki on hiukan yllättyneitä kuinka tässä nyt näin kävi eikö sitä ikuista nuoruutta ollutkaan.

Aika harvinaista se on että jos et aiheuta lähipiirille mitään hankaluutta niin sinua mihinkään lähdettäisi viemään. Se hankaluus saattaa toki olla esim se että vuorokausirytmi on sekaisin ja häiriköit läheisiä keskellä yötä tai valvota muuten puolisosi jos asutte saman katon alla.

Mutta jos asut yksin eikä sulla ole omaisia, saat todennäkösimmin muistisairaanakin asua yksin. Kukaan ei tee huoli-ilmoitusta, koska kukaan ei huomaa, että et pärjää enää yksin. Saat olla ihan omissa oloissasi, kunhan et aiheuta harmia naapureillesi. Sosiaalityöntekijät eivät edes tiedä olemassaolostasi. Ei ole lähipiiriä, jota häiriköidä keskellä yötä eikä puolisoakaan. 

Harva ihminen pystyy elämään elämänsä täysin ilman minkäänlaisia ihmiskontakteja joten jos alat käyttäytyä oudosti voi huoli-ilmoituksen tehdä vaikka se ruokakuski joka kotiisi ruuat tuo tai jos haet ruuat kaupasta itse mahdollisuuksia on luultavasti vielä enemmän. Muistisairaan et automaattisesti kotona voi pitkiäaikoja olla, kuolleena kyllä jos satu kuolla niin että ei se aiheuta ulkopuolisille huolta.

Olet ihan oikeassa, mutta mitä vähemmän sulla on ihmiskontakteja, sitä pidempään kestää, että kukaan tekee susta huoli-ilmoituksen. Ensimmäinen, joka saattaisi reagoida on vuokranantaja tai taloyhtiö, kun et olekaan enää kykenevä maksamaan vuokraasi tai yhtiövastikettasi. Tätäkin riskiä voi pienentää laittamalla kaikki säännöllisesti tulevat laskut menemään suoraveloituksella. Jos ei ole omaisia eikä ystäviä, kukaan ei soittele ja kysele kuulumisia. Vielä, jos esim eläkkeelle jäädessäsi vaihdat puhelinnumerosi ja laitat sen salaiseksi, vanhatkaan ystävät tai sukulaiset eivät tavoita sua. Ruokakuskien osalta sen verran, että ei kukaan ruokakuski ihmettele, jos et enää tilaakaan ruokaa. Tässä tietysti se olettamus, että et ole sitoutunut mihinkään ateriapalveluun tms. Kaupassakin niin kauan, kun osaat tehdä ostoksesi, kukaan ei tee susta huoli-ilmoitusta. Eikä kukaan kauppias tai kassamyyjä tee susta huoli-ilmoitusta, kun lakkaat käymästä kaupassa. Tavallisimmin omaiset ovat juuri ne, jotka ensimmäisenä havaitsevat muistisairauden. Ja myös ne, jotka haluavat vanhukselleen ensin kotiapua ja kun se ei enää riitä, hoivakotipaikan. Tässä vaiheessa kotihoito ja sosiaaliviranomaiset ovat omaisten kanssa samaa mieltä, että vanhus ei enää pärjää kotona. Omaisilla kun vaihtoehtoina on vanhuksen laitoshoito tai sitten omaiset itse hoitavat vanhuksen. Pääsääntöisesti omaiset päätyvät tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Vaikka olisit miten ennen muistisairautta kertonut omaisillesi, ettei sua saa ikinä viedä laitoshoitoon, eivät he toiveestasi välitä enää siinä vaiheessa, kun heidän pitäisi toiveesi toteuttaakseen ruveta itse huolehtimaa susta. 

Jos tapaamasi ihmiset vaihtuvat (kaupassa joka kerta eri kassamyyjä jne), ei kukaan ulkopuolinen edes tiedä, kuka olet ja miten edellisellä kerralla rai puoli vuotta sitten käyttäydyit. Ja vaikkei olisi edes joka kerta eri henkilö, kukaan ei tuollaisissa paikoissa kiinnitä huomiota asiakkaisin. Omaiset, vaikka tapaisivatkin vanhuksiaan vain muutaman kerran vuodessa, huomaavat oleellisen asian eli miten vanhus on muuttunut edellisestä kerrasta. Huomaavat jo puhelimessakin, kun omainen ei enää muista asioita, joita hänen pitäisi muistaa. Lastensa nimet tai syntymäpäivät, mikä viikonpäivä on jne. Ulkopuoliset eivät keskustele vanhusten kanssa siten, että heille heräisi huoli. Sitäpaitsi jos ehkä huomaavatkin, että vanhus on vähän höppänä, olettavat tämän olevan joko omaisten tai kotihoidon hoidossa. 

Muistisairas ei osaa välttämättä tehdä yhtään mitään siellä kaupassa tai hän ei osaa edes kauppaa vaikka hän sinne lähtisikin. Kyllä ihmiset kiinnittää sellaiseen käytökseen huomiota vaikka eivät olisi koskaan ennen sinua nähneetkään.

Mutta niin kauan kun osaa, kukaan ei tee mitään huoli-ilmoituksia. Riittää, että lapat mitä vaan tavaraa kassalle, maksat ostoksesi ja menet pois kaupasta. Ketään ei kiinnosta, vaikka olisit ostanut 5 pakettia vessapaperia ja yhden purkin silliä. Aina on olemassa riski, että joutuu johonkin laitoshoitoon, mutta riskiä voi kuitenkin koittaa pienentää. 

Ole huoleti. Ei sinua sinne hoitokotiin kukaan huoli niin kauan kun itse pystyt hoitamaan ne kauppa asiasi. Ei vaikka huoli-ilmoituksen tekisi omainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan on todellakin syytä selvittää, millaisissa oloissa hänen isänsä todellisuudessa päivänsä viettää. OIKEIN hyvä, että menitte ilmoittamatta vierailulle.

Muistakaa sitten se, että vaikka laitoksen puolelta kirjauksia (pitäisi) olla olemassa, ei niiden paikkansapitävyyteen kannata luottaa. 

Itse haluan kuolla kotona, sairaskohtaukseen tai oman käden kautta-laitokseen minua ei todellakaan laiteta. Minusta nimittäin tulisi se raivoava,huutava,hoitajia VARMASTI hakkaava potilas johtuen niistä sikamaisen törkeistä laittomuuksista joita minulle on elämäni aikana sotehenkilöstön puolelta tehty plus täysin hoitamatta jätetyistä vakavista PTSDn aikaansaaneista väkivalta ym. traumoista.

Vanhus, joka on "hankala" ja sidotaan kiinni ja lääkitään, on siis mahdollisesti vain täysin laiminlyöty aikanaan sellaisissa asioissa, joissa häntä olisi tullut auttaa-itsekontrollin vihdoin heiketessä hän antaa tulla ulos mitä on todellisuudessa ympäristöstään mieltä. Tämä yhteiskunta on täyttä p..kaa mitä omaisten ja läheisten hoitamiseen ja apua tarvitsevien tukemiseen tulee.

Siis mitä? Aiot hakata ihmisiä, jotka ovat täysin syyttömiä sun ongelmiin ja kokemiisi traumoihin koska he ovat hoitajia? Niuvanniemi ois sulle oikea osoite.

Jos et osaa lukea älä kommentoi, ääliö ja sama alapeukuttelijoille-sisälukutaito ja luetun ymmärtäminen jos puuttuu, voi siirtyä eteenpäin.

Sinä et tiedä minun elämäntarinaani etkä taustojani, eivätkä niitä tulisi tietämään tai ymmärtämään myöskään ne laitoshoitajat.

Siitä syystä nimenomaan EN TULE KOSKAAN MENEMÄÄN LAITOSPOTILAAKSI, vaan kuolen mieluummin oman käden kautta, jotten asettaisi mahdollisen dementian/alzheimmerin tms. poistaessa kykyni itsesäätelyyn, ketään toista ihmistä alttiiksi millekään ikävälle.

Tämä johtuu siitä, että hoitamattomat vakavat väkivalta ym. traumat joihin en mitään apua ole toistuvista pyynnöistäni ja yrityksistäni huolimatta saanut/ annettu "hoito" on ollut täysin puutteellista/ epäpätevien henkilöiden antamaa, väärää ja siten erittäin vahingollista sekä pysyviä ja vakavia lisävaurioita tuottanutta (mikä todettu myös jälkikäteen useiden ylilääkäreiden ym. tahojen puolelta), aikaansaisivat aivan taatusti alitajunnasta nousevien vanhojen vääryyksien, pelottavien kokemusten, ahdistusten jne. esiinnousun, jota ei todellakaan osattaisi kohdata oikealla tavalla. 

Minähän pyrin estämään sen, että kukaan sivullinen ei joudu kokemaan mitään ikävää-te kuitenkin haluaisitte minun joutuvan tuollaiseen karmeaan paikkaan, jossa en todellakaan saisi muuta "hoitoa" kun lepareissa ja mömmöissä makuuttelua tai mahdollisesti altistaisin sivullisia ikäville asioille? Jos joku on sairasta, niin teidän ajatusmaailmanne ja ymmärryksenne vähäisyys. Hoitajien nyt ainakin luulisi olevan hyvin kiitollisia tästä valinnastani, joka ei siis kenellekään sivulliselle kuulu.

Mitä se teidän elämäänne vaikuttaa jos vihaan täysin perustellusti sotehenkilöstöä/terveydenhuoltoa jotka tuhosivat terveyteni ja elämäni ja jos mieluummin tapan itseni, kuin altistun sille mielivallalle ja törkeälle kohtelulle enää koskaan mitä olen joutunut "hyvinvointivaltiossamme" kohtaamaan? Idiootit.

Alapeukuttelijat ja solvaajat voivat tykönään miettiä, miksi he haluavat itse omat ongelmansa tiedostavan  ihmisen omien läheistensä yksikköön? Onko kyse siitä, että ette vain kestä kuulla totuutta? Sotehenkilöstöllä on vastuu toimia potilaan parhaaksi-teidän ruokottoman huono ammattietiikkanne ja ylenkatse ihmisiä kohtaan tuottaa maahamme itsemurhia,väkivaltaa,päihdeongelmia ja monenlaista käsittämätöntä kurjuutta ja vielä päälle haukutte kiusaamianne ihmisiä. Hyi hel..ti.

Mitään muuta käsittämätöntä tässä ajatusoksennussa ei olekaan kuin se että sä olet vielä vapaalla jalalla.

Selvennätkö, MITÄ kohtaa et ymmärtänyt? On kyllä huonolla tolalla lukutaito, jos näin on. 

Tiesin jo ennalta, että jotain tuontapaista täysin tarpeetonta vi..lua sieltä tulee, mutta kertoisitko, MIKSI minun tulisi olla vangittuna, huumattuna, sidottuna tms? Kertoisitko nyt oikein tarkkaan, kun näytät tietävän? Kerrot samalla myös sen, miten sellainen yksilöidysti auttaa ja mihin se yksilöidysti auttaa? Itsemurha on laillinen yksilön oma valinta ja niin kauan, kuin eutanasia ei ole mahdollinen, se on monen liikaa ja liian kauan kärsineen ihmisen todellisuudessa ainoa "hoitokeino" joka on jäljellä tässä pas ka vatiossa. 

Tietänen mm. Niuvaniemestä, laitostodellisuudesta, itsemurhista, tappamisesta, raiskaamisesta, pahoinpitelyistä, kidutuksesta jne. monista monista muista hyvin ikävistä elämän varjopuolista melko lailla enemmän kuin sinä tai 90 prosenttia tämän ketjun lukijoista. Mitä asiaa sinunkaltaisellasi voisi siis minunkaltaiselleni olla? Ei yhtään mitään.

Miksikö sinun tulisi olla vangittuna? Koska olet vaaraksi muille. Ilmoitit, että aiot hakata jokaikisen ihmisen, joka on ammatiltaan hoitaja koska olet mielestäsi siihen oikeutettu. Aivan sairasta settiä.

Oletko todella noin tyhmä ja lukutaidoton? PTSDstä ja väkivaltatraumoista et ainakaan käsitä hevonkukkua. Lopeta jo sellaisten asioiden kommentointi, joista et mitään tajua,vaikka rautalangasta väännetään. 

Jos ihminen menettää itsekontrollinsa esim. dementian vuoksi, hän ei kykene enää säätelemään käytöstään eli toisin sanoen: kaikki se vääryys ja elämänvarrella koettu paska tulee viimeinkin ulos, koska ei enää ole kykyä eikä voimia pidätellä reaktioitaan erilaisten alitajunnassa, muistoissa ja kehossa yhä edelleen vaikuttavien traumakokemusten triggeröityessä; siksi on parempi ettei joudu laitos"hoitoon" jossa olet todellisuudessa oireidesi kanssa vain vankina sinua ymmärtämättömien keskellä ja henkilökunnan mielivallan alla odottamassa kuolemaasi-se ei ole laadukasta hoitoa nähnytkään sellainen.

Miksi jankutat siitä, kuinka on parempi saada laitosvankeuteen ihminen, joka ei millään tavalla siitä hyötyisi vaan täysin päinvastoin? Sama koskien myös ympärillä olijoita. 

Oletko siis todella näin yksinkertainen ettet ymmärrä mitä sinulle sanotaan!?!? Ja varmasti hoitoalalla? Ilman mitään ammattipätevyyttä tai riittävää koulutusta, tietenkin. Juuri sinunlaistesi ihmisten vuoksi ei ole muuta mahdollisuutta kuin päättää itse päivänsä valitsemallaan tavalla. Opiskelisit enemmän, ehkä hoitaisit työsi paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin voi suunnitella kaikenlaista, vaikka itsemurhaa ennenkuin joutuisi laitokseen/palvelutaloon tms.

Kysymys onkin milloin se pitää tehdä? Vanhanako? Minkä ikäinen tahansa voi saada aivoinfarktin vaikka tänään. Nelikymppisenä voi sen saada ja jäädä laitoshuoltoon loppuiäksi. Tai voi saada aivovamman kun kävelee tien poikki ja jää auton alle.

Mitä tahansa voi sattua. Tuollaiset suunnitelmat on ihan älyttömiä. Tai ajatus että minuahan nämä asiat ei koske koska minä teen näin ja näin.

Parhaimmassa asemassa ovat sellaiset ihmiset, joita kukaan ei kaipaa. Siis jos ei halua joutua laitokseen. Kun laittaa kaikki tärkeät laskut (vuokra, sähkö jne) menemään suoraveloituksena, kukaan ei välttämättä huomaa, vaikka olisit maannut kuolleena kotonasi vuosia. Jotkut vainajat muumioituvat eivätkä sen vuoksi ala edes haista niin, että joku naapuri kiinnittäisi hajuun huomiota. Jonkun siis pitää ensin havaita, että et pärjää enää yksin. Jos ei ole sukulaisia eikä ystäviä eikä ole enää työelämässäkään, saa olla varsin rauhassa. Paitsi tosiaan jos julkisella paikalla saat jonkun sairaskohtauksen, joudut sairaalaan ja siellä huomataan, ettei sua voi enää kotiuttaa. Tai jos tekee jotain sellaista, mikä saa esim naapurin tekemään huoli-ilmoituksen. 

Usein niiden läheisten ihmistenkin kanssa pystyy neuvottelemaan niistä toiveistaan, esim. siitä että ei halua mitään tutkimuksia ja hoitoa jos sairastuu. Ja jos et aiheuta kenellekään mitää hankaluuksia sinulle ei lähdetä hoivakotipaikkaa hakemaan.

Sinänsä en näe mitään syytä miksi ihminen ei voisi elää elämänsä niin että häntä ei kukaan kaipaa. Jokaisen oma valinta miten elämänsä haluaa elää.

Varsin usein omaiset haluavat vanhuksen laitoshoitoon, kun huomaavat, että vanhus ei enää pärjää yksin. Siis silloinkin, kun vanhus ei aiheuta kuin korkeintaan itselleen hankaluuksia. Esim ei peseydy, jättää lääkkeensä ottamatta, jääkaapissa on homeista ruokaa jne. Omaiset huolestuvat, alkavat epäillä muistisairautta, tekevät huoli-ilmoituksen jne. Niin kauan, kun saat lääkärit ja sosiaalityöntekijät vakuuttuneeksi, että todellakin pärjäät ja on vain oma päätöksesi olla peseytymättä, jättää lääkkeesi ottamatta, syödä homeista ruokaa jne, kaikki on ok. Jossain vaiheessa muistisairauden edetessä jäätkin kiinni. Alat nimittäin kertoa, että kyllä minä käyn joka päivä suihkussa, otan aina lääkeeni, eihän minulla edes ole homeista ruokaa jääkaapissa jne....todellisuus onkin sanomaasi vastaan. Mulla on muistisairas omainen, joka kuvittelee pärjäävänsä yksin. Kuvittelee tekevänsä asioita. Kun menee käymään hänen luonaan, jokainen huomaa, että omaiseni puhuu ihan pötyjä. Hän onneksi asuu puolisonsa kanssa, joka on edelleen ihan täyspäinen. 

Keskusteluja niistä toiveista käydään varsin harvoin. Ihmiset ei halua edes ajatella omaa kuolemaansa tai sitä että väistämättä vanhempien tarkoittaa myös sitä että sairauksien mahdollisuus kasvaa ja toimintakyky heikkenee ilman sairauksiakin. Sitten kun se tilanne toteutuukin kaikki on hiukan yllättyneitä kuinka tässä nyt näin kävi eikö sitä ikuista nuoruutta ollutkaan.

Aika harvinaista se on että jos et aiheuta lähipiirille mitään hankaluutta niin sinua mihinkään lähdettäisi viemään. Se hankaluus saattaa toki olla esim se että vuorokausirytmi on sekaisin ja häiriköit läheisiä keskellä yötä tai valvota muuten puolisosi jos asutte saman katon alla.

Mutta jos asut yksin eikä sulla ole omaisia, saat todennäkösimmin muistisairaanakin asua yksin. Kukaan ei tee huoli-ilmoitusta, koska kukaan ei huomaa, että et pärjää enää yksin. Saat olla ihan omissa oloissasi, kunhan et aiheuta harmia naapureillesi. Sosiaalityöntekijät eivät edes tiedä olemassaolostasi. Ei ole lähipiiriä, jota häiriköidä keskellä yötä eikä puolisoakaan. 

Harva ihminen pystyy elämään elämänsä täysin ilman minkäänlaisia ihmiskontakteja joten jos alat käyttäytyä oudosti voi huoli-ilmoituksen tehdä vaikka se ruokakuski joka kotiisi ruuat tuo tai jos haet ruuat kaupasta itse mahdollisuuksia on luultavasti vielä enemmän. Muistisairaan et automaattisesti kotona voi pitkiäaikoja olla, kuolleena kyllä jos satu kuolla niin että ei se aiheuta ulkopuolisille huolta.

Olet ihan oikeassa, mutta mitä vähemmän sulla on ihmiskontakteja, sitä pidempään kestää, että kukaan tekee susta huoli-ilmoituksen. Ensimmäinen, joka saattaisi reagoida on vuokranantaja tai taloyhtiö, kun et olekaan enää kykenevä maksamaan vuokraasi tai yhtiövastikettasi. Tätäkin riskiä voi pienentää laittamalla kaikki säännöllisesti tulevat laskut menemään suoraveloituksella. Jos ei ole omaisia eikä ystäviä, kukaan ei soittele ja kysele kuulumisia. Vielä, jos esim eläkkeelle jäädessäsi vaihdat puhelinnumerosi ja laitat sen salaiseksi, vanhatkaan ystävät tai sukulaiset eivät tavoita sua. Ruokakuskien osalta sen verran, että ei kukaan ruokakuski ihmettele, jos et enää tilaakaan ruokaa. Tässä tietysti se olettamus, että et ole sitoutunut mihinkään ateriapalveluun tms. Kaupassakin niin kauan, kun osaat tehdä ostoksesi, kukaan ei tee susta huoli-ilmoitusta. Eikä kukaan kauppias tai kassamyyjä tee susta huoli-ilmoitusta, kun lakkaat käymästä kaupassa. Tavallisimmin omaiset ovat juuri ne, jotka ensimmäisenä havaitsevat muistisairauden. Ja myös ne, jotka haluavat vanhukselleen ensin kotiapua ja kun se ei enää riitä, hoivakotipaikan. Tässä vaiheessa kotihoito ja sosiaaliviranomaiset ovat omaisten kanssa samaa mieltä, että vanhus ei enää pärjää kotona. Omaisilla kun vaihtoehtoina on vanhuksen laitoshoito tai sitten omaiset itse hoitavat vanhuksen. Pääsääntöisesti omaiset päätyvät tuohon ensimmäiseen vaihtoehtoon. Vaikka olisit miten ennen muistisairautta kertonut omaisillesi, ettei sua saa ikinä viedä laitoshoitoon, eivät he toiveestasi välitä enää siinä vaiheessa, kun heidän pitäisi toiveesi toteuttaakseen ruveta itse huolehtimaa susta. 

Jos tapaamasi ihmiset vaihtuvat (kaupassa joka kerta eri kassamyyjä jne), ei kukaan ulkopuolinen edes tiedä, kuka olet ja miten edellisellä kerralla rai puoli vuotta sitten käyttäydyit. Ja vaikkei olisi edes joka kerta eri henkilö, kukaan ei tuollaisissa paikoissa kiinnitä huomiota asiakkaisin. Omaiset, vaikka tapaisivatkin vanhuksiaan vain muutaman kerran vuodessa, huomaavat oleellisen asian eli miten vanhus on muuttunut edellisestä kerrasta. Huomaavat jo puhelimessakin, kun omainen ei enää muista asioita, joita hänen pitäisi muistaa. Lastensa nimet tai syntymäpäivät, mikä viikonpäivä on jne. Ulkopuoliset eivät keskustele vanhusten kanssa siten, että heille heräisi huoli. Sitäpaitsi jos ehkä huomaavatkin, että vanhus on vähän höppänä, olettavat tämän olevan joko omaisten tai kotihoidon hoidossa. 

Muistisairas ei osaa välttämättä tehdä yhtään mitään siellä kaupassa tai hän ei osaa edes kauppaa vaikka hän sinne lähtisikin. Kyllä ihmiset kiinnittää sellaiseen käytökseen huomiota vaikka eivät olisi koskaan ennen sinua nähneetkään.

Aloittajankin kohdalla nimenomaan omaiset passittivat isän laitoshoitoon, ei kaupassa olevat ihmiset. Tämä on kaikista yleisin tapa joutua laitoshoitoon, ei suinkaan se, että joku ulkopuolinen tekee huoli-ilmoituksen. 

- eri

Yleisin tapa on tehdä hakemus hoitopaikasta. Sen jälkeen vanhus joko hyväksytään jonottamaan hoitopaikkaa tai riippuen siitä minkälainen toimintakyky vanhuksella on. Pelkän huoli-ilmoituksen perusteella kukaan ei pääse tai joudu hoivakotiin.

Suomessa vangeillakin on paremmat oltavat kuin vanhuksilla. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa vangeillakin on paremmat oltavat kuin vanhuksilla. 

Ei siellä vankiloissa väkivaltaa hyväksytä. Ja vangit joutuvat käymään ihan itse wc:ssä ja pesulla sekä syömään. Vankiloista ei pääse pois vaikka omaiset lupaisivat hoitaa hoitokodeista taas pääsee.

Kun äitini vielä oli hoivakodissa, oli hoito ihan asiallisia ja hoitajat ihan mukavia. Silti toivon, että pystyisin elämään kotona, tai jos tulisi jotain ongelmia, pystyisin tekemään omat ratkaisut ennen hoitokotiin joutumista, koska tuntuisi todella ahdistavalta mennä sellaiseen kuoleman odotushuoneeseen. Tai sitten edes dementoituisin niin, etten tajuaisi mistään mitään. Ajatus siellä ankeassa huoneessa kuoleman odottamisesta on kamala. Varastaisin kaikki löytämäni lääkkeet ja söisin ne.

Minun mummilla oli Parkinsonin tauti. Hän oli palvelutalossa, jossa hoito oli huonoa. Sitten hän oli terveysaseman vuodeosastolla ja hoito oli vielä huonompaa. Hänen ei annettu edes käyttää silmälaseja, vaikka hän oli voimakkaan likinäköinen, eikä koskaan aggressiivinen.

Loppuaikana hänellä oli elvytyskielto. Siitä huolimatta hänet myös elvytettiin kuolleista ainakin 2 kertaa, koska kaikki paperit olivat hukassa eikä tieto siirtynyt.

Hän kärsi. Viimeisinä päivinä kävimme äidin kanssa katsomassa häntä, Mummi oli järjissään, tunnisti meidät ja katsoimme kuvia ja hänen silmistään valui kyyneleitä kun hän oli niin liikuttunut. Hoitajat olivat aina kahvilla ja tauolla.

Vierailija kirjoitti:

Minun mummilla oli Parkinsonin tauti. Hän oli palvelutalossa, jossa hoito oli huonoa. Sitten hän oli terveysaseman vuodeosastolla ja hoito oli vielä huonompaa. Hänen ei annettu edes käyttää silmälaseja, vaikka hän oli voimakkaan likinäköinen, eikä koskaan aggressiivinen.

Loppuaikana hänellä oli elvytyskielto. Siitä huolimatta hänet myös elvytettiin kuolleista ainakin 2 kertaa, koska kaikki paperit olivat hukassa eikä tieto siirtynyt.

Hän kärsi. Viimeisinä päivinä kävimme äidin kanssa katsomassa häntä, Mummi oli järjissään, tunnisti meidät ja katsoimme kuvia ja hänen silmistään valui kyyneleitä kun hän oli niin liikuttunut. Hoitajat olivat aina kahvilla ja tauolla.

Olisi tosi kiva, jos näitä todella leppoisan tahdin työpaikkoja, joissa on hoitajilla aikaa olla aina kahvilla ja tauolla, ihan rohkeasti edes joskus nimettäisiin, niin me muut osattaisiin suolakaivoksista hakea niihin töihin. 

Enkä ole edes hoitaja. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mummilla oli Parkinsonin tauti. Hän oli palvelutalossa, jossa hoito oli huonoa. Sitten hän oli terveysaseman vuodeosastolla ja hoito oli vielä huonompaa. Hänen ei annettu edes käyttää silmälaseja, vaikka hän oli voimakkaan likinäköinen, eikä koskaan aggressiivinen.

Loppuaikana hänellä oli elvytyskielto. Siitä huolimatta hänet myös elvytettiin kuolleista ainakin 2 kertaa, koska kaikki paperit olivat hukassa eikä tieto siirtynyt.

Hän kärsi. Viimeisinä päivinä kävimme äidin kanssa katsomassa häntä, Mummi oli järjissään, tunnisti meidät ja katsoimme kuvia ja hänen silmistään valui kyyneleitä kun hän oli niin liikuttunut. Hoitajat olivat aina kahvilla ja tauolla.

Olisi tosi kiva, jos näitä todella leppoisan tahdin työpaikkoja, joissa on hoitajilla aikaa olla aina kahvilla ja tauolla, ihan rohkeasti edes joskus nimettäisiin, niin me muut osattaisiin suolakaivoksista hakea niihin töihin. 

Pk-seudulla.

Vierailija kirjoitti:

Enkä ole edes hoitaja. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mummilla oli Parkinsonin tauti. Hän oli palvelutalossa, jossa hoito oli huonoa. Sitten hän oli terveysaseman vuodeosastolla ja hoito oli vielä huonompaa. Hänen ei annettu edes käyttää silmälaseja, vaikka hän oli voimakkaan likinäköinen, eikä koskaan aggressiivinen.

Loppuaikana hänellä oli elvytyskielto. Siitä huolimatta hänet myös elvytettiin kuolleista ainakin 2 kertaa, koska kaikki paperit olivat hukassa eikä tieto siirtynyt.

Hän kärsi. Viimeisinä päivinä kävimme äidin kanssa katsomassa häntä, Mummi oli järjissään, tunnisti meidät ja katsoimme kuvia ja hänen silmistään valui kyyneleitä kun hän oli niin liikuttunut. Hoitajat olivat aina kahvilla ja tauolla.

Olisi tosi kiva, jos näitä todella leppoisan tahdin työpaikkoja, joissa on hoitajilla aikaa olla aina kahvilla ja tauolla, ihan rohkeasti edes joskus nimettäisiin, niin me muut osattaisiin suolakaivoksista hakea niihin töihin. 

Pk-seudulla.

Ihan ei tarkkuus riitä. Rohkeasti vaan nimeämään, jonkun on oltava ensimmäinen.