Lue keskustelun säännöt.
Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on
22.05.2023 |
Tarkoitan nyt sitä oravanpyörää, missä suurin osa ihmisistä elää. 90% elämästä suoritetaan: herätään, lapset töihin/kouluun, työpäivän jälkeen prisman kautta kotiin, hoidetaan kotiasiat, kuskataan lapsia sinne tänne, nukkumaan ja tätä toistetaan päivästä toiseen ja haaveillaan viikonlopusta ja kesälomasta.
Onko tuollainen suorituselämä oikeasti onnellista ja tyydyttävää? Vaikea uskoa, että on. Kuinka moni ihan aidosti haluaa elää noin vai onko moni ajautunut siihen, koska niin "kuuluu elää" ja sitä odotetaan yhteiskunnan tai muiden ihmisten taholta.
Aiemmin olen surrut kovasti sitä, että en ole voinut elää tuota elämää. Nyt en enää missään nimessä haluaisi tuohon pyöritykseen. Joskus kun sitä katsoo ulkoa päin, niin se näyttäytyy jopa koomisena. Vähän vaikea selittää, on varmaan vaikea katsoa sitä touhua objektiivisesti jos on siinä keskellä itse.
Kommentit (816)
Oravanpyöräläiset nyt vain mahdollistavat hyvinvointiyhteiskunnan joissa voi joku mennä vapaamatkustajana suorittamatta. En sillä että tuomitsisin heidät tai heidän elintapansa. Sanonpahan vain, että ilman hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistamaa tukiverkkoa syrjäytyminen muuttuisi äkkiä selviytymiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oravanpyöräläiset nyt vain mahdollistavat hyvinvointiyhteiskunnan joissa voi joku mennä vapaamatkustajana suorittamatta. En sillä että tuomitsisin heidät tai heidän elintapansa. Sanonpahan vain, että ilman hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistamaa tukiverkkoa syrjäytyminen muuttuisi äkkiä selviytymiseksi.
Kohta sulle joku syrjäytynyt kertoo kuinka syrjäytyjät olisivat juuri niitä selviytyjiä jotka sitten väkivalloin ottaisivat sen mikä heille kuuluu.
Oikeastihan he eivät olisi yhtään sen enemmän selviytyjiä kuin ovat nytkään vaan luu jäisi käteen silloinkin, mutta rujommalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Jep-jep, syrjääntyneen elämä se onkin todella hienoa ja tavoiteltavaa, ihan normaalia. Normaalin ihmisen elämä ei sitten ole normaalia, niinkö?
Tähän se koko älyttömyys kiteytyy. Mikä on normaali, ja miksi se on olevinaan jotenkin arvokasta? Mitä sen tavoittelu käytännössä tarkoittaa? Sitä, että joku muiden ihmisten muodostama epämääräinen kollektiivi huutoäänestää elämäsi sisällön. Ei ihme, että kuolema kauhistuttaa niin monia ihmisiä. Varmasti, kun ei varsinaisesti koskaan ole aikuisiällä elänyt itse omaa elämäänsä.
Meganfox kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konseptissa on vain yksi ongelma: miten nykyinen hyvinvoiva Suomi pyörisi jos se on täynnä ihmisiä, jotka eivät halua laittaa rikkaa ristiin homman pyörittämiseksi?
Jos suomi on hyvinvointivaltio niin mä oon Megan Fox 👌
Yritin kolme päivää saada lääkärinaikaa julkiselta. Ei onnistunut. Jos tämä on hyvinvointivaltio, pitäisi lääkärinaika saada samana päivänä lähimmästä terveyskeskuksesta. Jos ei kuulu työterveyden piiriin, ei kohta pysty ns. laittamaan rikkaa ristiin.
Vierailija kirjoitti:
Meganfox kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konseptissa on vain yksi ongelma: miten nykyinen hyvinvoiva Suomi pyörisi jos se on täynnä ihmisiä, jotka eivät halua laittaa rikkaa ristiin homman pyörittämiseksi?
Jos suomi on hyvinvointivaltio niin mä oon Megan Fox 👌
Yritin kolme päivää saada lääkärinaikaa julkiselta. Ei onnistunut. Jos tämä on hyvinvointivaltio, pitäisi lääkärinaika saada samana päivänä lähimmästä terveyskeskuksesta. Jos ei kuulu työterveyden piiriin, ei kohta pysty ns. laittamaan rikkaa ristiin.
Kuinka suuren osan maapallon väestöstä uskot saavan käytännössä ilmaista lääkärihoitoa kolmessa päivässä tai nopeammin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meganfox kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konseptissa on vain yksi ongelma: miten nykyinen hyvinvoiva Suomi pyörisi jos se on täynnä ihmisiä, jotka eivät halua laittaa rikkaa ristiin homman pyörittämiseksi?
Jos suomi on hyvinvointivaltio niin mä oon Megan Fox 👌
Yritin kolme päivää saada lääkärinaikaa julkiselta. Ei onnistunut. Jos tämä on hyvinvointivaltio, pitäisi lääkärinaika saada samana päivänä lähimmästä terveyskeskuksesta. Jos ei kuulu työterveyden piiriin, ei kohta pysty ns. laittamaan rikkaa ristiin.
Kuinka suuren osan maapallon väestöstä uskot saavan käytännössä ilmaista lääkärihoitoa kolmessa päivässä tai nopeammin?
Suomessa luulisi saavan. Ei nyt puhuttukaan Somaliasta tai Kamputseasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep-jep, syrjääntyneen elämä se onkin todella hienoa ja tavoiteltavaa, ihan normaalia. Normaalin ihmisen elämä ei sitten ole normaalia, niinkö?
Tähän se koko älyttömyys kiteytyy. Mikä on normaali, ja miksi se on olevinaan jotenkin arvokasta? Mitä sen tavoittelu käytännössä tarkoittaa? Sitä, että joku muiden ihmisten muodostama epämääräinen kollektiivi huutoäänestää elämäsi sisällön. Ei ihme, että kuolema kauhistuttaa niin monia ihmisiä. Varmasti, kun ei varsinaisesti koskaan ole aikuisiällä elänyt itse omaa elämäänsä.
Miksi ihmeessä kuoleminen (elämän menetys) kauhistuttaisi jos ei koskaan ole edes elänyt?
Yleensä kuoleminen kauhistuttaa koska pitää elämäänsä elämisen arvoisena ja haluaisi pitää siitä kiinni. Ei kuulosta hääviltä syrjäytyneen elämä jos sitä ei edes syrjäytynyt itse pidä jatkamisen arvoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meganfox kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konseptissa on vain yksi ongelma: miten nykyinen hyvinvoiva Suomi pyörisi jos se on täynnä ihmisiä, jotka eivät halua laittaa rikkaa ristiin homman pyörittämiseksi?
Jos suomi on hyvinvointivaltio niin mä oon Megan Fox 👌
Yritin kolme päivää saada lääkärinaikaa julkiselta. Ei onnistunut. Jos tämä on hyvinvointivaltio, pitäisi lääkärinaika saada samana päivänä lähimmästä terveyskeskuksesta. Jos ei kuulu työterveyden piiriin, ei kohta pysty ns. laittamaan rikkaa ristiin.
Kuinka suuren osan maapallon väestöstä uskot saavan käytännössä ilmaista lääkärihoitoa kolmessa päivässä tai nopeammin?
Suomessa luulisi saavan. Ei nyt puhuttukaan Somaliasta tai Kamputseasta.
Hyvinvointivaltio vähän niinkuin implikoi että tässä nyt puhutaan nimenomaan valtiotason ilmiöistä joten on ihan asiallista verrata muihin valtioihin. Toki riman voi asettaa niin korkealle että yksikään valtio ei sitä täytä ja joskus siihen on perusteetkin, mutta kyllä Suomessa aika hyvin edelleen voidaan.
Älytöntä on. Em haluisi, mutta yhna on pakko takoa töitä lasten takia. Kun lapset lähtee kotoa mun hanskat tippuu siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole provo. Olen 40v ja jäin n. 3 vuotta sitten pois oravanpyörästä.
Hankin työkyvyttömyyslausunnon mt -syistä ( ei ole ) ja nyt elelen "systeemin" ulkopuolella. Onhan tämä nyt ihan törkeän leppoisaa. Minun tilannettani toki auttaa, että en tarvitse suurta eläkettä, koska sain 2 perintöä. 2 kämppää ja 500 000 rahaa - elelen vuokratuloilla ja sijoituksilla ja eläkkeellä mainiosti.
Olen maisteri, mutta en näemmä viihtynyt kauaa työelämässä. Valmistuin vasta kolmekymppisenä.
Juuri nyt toki kirjoitan punkkuhumalassa, mutta yleisesti ottaen elämäni on mielekästä: on hyvä parisuhde, asunto, ystäviä, liikun paljon, on aikaa nukkua, tavata ihmisiä jne. Luen, soittelen pianoa ja kitaraa.
Tylsää ei ole koskaan. Matkustamiseen on varaa.
En kyllä lainkaan kaipaa työelämään, enkä koskaan viihtynytkään.
Nyt on pakko kysyä, että miten ihmeessä sait pysyvän eläkkeen olemattomilla mt-syillä? Yleensä saa vain kuntoutustukea vuoden kerrallaan vaikka sairastaisi skitsofreniaa.
Menin yksityiselle lääkärille. Sain 2 x 3kk.sairaslomaa, sitten puoli vuotta. Tämän jälkeen tehtiin hakemus Kelaan ja se oli siinä.
Vähän lueskelin netistä avainsanoja masennukseen ja ahdistukseen ja unettomuuteen. Vastasin kyselylomakkeisiin tietoisesti väärin. Sain toki lääkkeitä ja lähetteen psyk.polille. Kerran tapasin psyksairaanhoitajaa ja lääkäriä siellä. Sain lähetteen terapiaan.
Tietenkään en syönyt lääkkeitä, enkä hakenut terapiaan. Eipä nyt kovin vaivalloista ollut. Ymmärrän, että jotkut vihaavat tällaista, mutta takuueläkkeellä kuitenkin ollaan.
Eli 5 tapaamista ja muutama hakemus.
Kaikkein absurdeinta tässä kaikessa on, että kansaneläkkeen lisäksi saan asumistukea velattomaan omistusasuntooni, koska vuokratuloni menevät kumppanini nimiin. Outo systeemi meillä Suomessa.
No kyllä sä vähän hullu olet jos sinun tulot menee kumppanin nimiin. Kuulostaa täysin hullulle.
Vierailija kirjoitti:
Oravanpyöräläiset nyt vain mahdollistavat hyvinvointiyhteiskunnan joissa voi joku mennä vapaamatkustajana suorittamatta. En sillä että tuomitsisin heidät tai heidän elintapansa. Sanonpahan vain, että ilman hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistamaa tukiverkkoa syrjäytyminen muuttuisi äkkiä selviytymiseksi.
Ei täällä ja tässä maassa mitään "tukiverkkoa", tai ainakaan mitään tukiverkostoa ole kaikilla. Aika suuri määrä ihmisiä on pudonnut tämän yhteiskunnan rattaista. Eikä kukaan oikeasti välitä ja tee mitään. Terveydenhuolto, naapurit, sukulaiset, omassa "yhteisössä" ja ympärillä olevat ja niin kutsutut ystävätkään eivät piittaa mitään. Tämä on arkirealismia ja oikeasti totta joidenkin elämässä.
Terv. Yksi heistä, jo 20 vuoden ajan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oravanpyöräläiset nyt vain mahdollistavat hyvinvointiyhteiskunnan joissa voi joku mennä vapaamatkustajana suorittamatta. En sillä että tuomitsisin heidät tai heidän elintapansa. Sanonpahan vain, että ilman hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistamaa tukiverkkoa syrjäytyminen muuttuisi äkkiä selviytymiseksi.
Kohta sulle joku syrjäytynyt kertoo kuinka syrjäytyjät olisivat juuri niitä selviytyjiä jotka sitten väkivalloin ottaisivat sen mikä heille kuuluu.
Oikeastihan he eivät olisi yhtään sen enemmän selviytyjiä kuin ovat nytkään vaan luu jäisi käteen silloinkin, mutta rujommalla tavalla.
Syrjäytynyt ei ota kuin turpiinsa paremmiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oravanpyöräläiset nyt vain mahdollistavat hyvinvointiyhteiskunnan joissa voi joku mennä vapaamatkustajana suorittamatta. En sillä että tuomitsisin heidät tai heidän elintapansa. Sanonpahan vain, että ilman hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistamaa tukiverkkoa syrjäytyminen muuttuisi äkkiä selviytymiseksi.
Ei täällä ja tässä maassa mitään "tukiverkkoa", tai ainakaan mitään tukiverkostoa ole kaikilla. Aika suuri määrä ihmisiä on pudonnut tämän yhteiskunnan rattaista. Eikä kukaan oikeasti välitä ja tee mitään. Terveydenhuolto, naapurit, sukulaiset, omassa "yhteisössä" ja ympärillä olevat ja niin kutsutut ystävätkään eivät piittaa mitään. Tämä on arkirealismia ja oikeasti totta joidenkin elämässä.
Terv. Yksi heistä, jo 20 vuoden ajan
Jos ei olisi mitään tukiverkkoja niin olisit kuollut jo aikapäiviä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jossain olisi joku järki, voisi kiinnostaa osallistua. Päätöksiä tehdään ihan irti todellisuudesta. Julkisten rahojen käyttö on niin leväperäistä, esimerkkinä rakentaminen, aikataulut ei pidä ja kustannukset kymmenkertaistuu matkan varrella ja kahden vuoden kuluttua viimeistään löytyy tarvetta korjata virheitä.
Vallitseva elämäntapa ei tue hyvinvointia, ihmiset voi eri tavoin huonosti. Terveydenhuolto ja koulutus menevät huonompaan suuntaan. Luonnonsuojelussakin on nykyään ihan ihme tavoitteet ja keinot. Kumma tarve kehittää kaikkea kauhealla tahdilla, hätäisesti tehdyt suunnitelmat viedään läpi ja sitten ihmetellään miksi ei toimi.
En ymmärrä yltiöpäistä kulutuskulttuuria. Kaipaisin kohtuullisuutta ja kestävyyttä, pitkäjännitteisyyttä.
Ja tämä kaikki miksi. No tietenkin että koska markkinatalous ja uskonto talouden täytyy kasvaa tai muuten kaikki kaatuu. No en vain pysty uskomaan tähän ja ajat sitten alkanut etsiä omat polkuni.
Vierailija kirjoitti:
Jos jossain olisi joku järki, voisi kiinnostaa osallistua. Päätöksiä tehdään ihan irti todellisuudesta. Julkisten rahojen käyttö on niin leväperäistä, esimerkkinä rakentaminen, aikataulut ei pidä ja kustannukset kymmenkertaistuu matkan varrella ja kahden vuoden kuluttua viimeistään löytyy tarvetta korjata virheitä.
Vallitseva elämäntapa ei tue hyvinvointia, ihmiset voi eri tavoin huonosti. Terveydenhuolto ja koulutus menevät huonompaan suuntaan. Luonnonsuojelussakin on nykyään ihan ihme tavoitteet ja keinot. Kumma tarve kehittää kaikkea kauhealla tahdilla, hätäisesti tehdyt suunnitelmat viedään läpi ja sitten ihmetellään miksi ei toimi.
En ymmärrä yltiöpäistä kulutuskulttuuria. Kaipaisin kohtuullisuutta ja kestävyyttä, pitkäjännitteisyyttä.
Ja tämä kaikki miksi. No tietenkin että koska markkinatalous ja uskonto talouden täytyy kasvaa tai muuten kaikki kaatuu. No en vain pysty uskomaan tähän ja ajat sitten alkanut etsiä omat polkuni.
Oma polku varmaan tarkoittaa ettet myöskään nostele mitään tukia tai käytä muitakaan sen vinoutuneen yhteiskunnan palveluita johon et halua osallistua?
Omavaraisuus olisi toki ihanteellista, mut en oo niin ihanteellinen. Mut kieltämättä en pidä sitä kovin pahana tässä rappiollisessa yhteiskunnassa, jossa kaikki on kuin jotain ihme peliä.
Mä ymmärrän aloittajaa. Kun tässä eläkepäivät siintävät jo horisontissa, katsoo tätä oravanpyörää toisin silmin kuin nuorena. Olen monen kommentoijan kanssa samaa mieltä, että sehän on elämää. Toisaalta sellaista elämää usein kutsutaan myös ruuhkavuosiksi. Nuorena sitä jaksoi, mutta en jaksaisi enää. Ja jotenkin tuntuu, että nykyisin ihmiset tosiaan suorittavat enemmän ja juoksevat oravanpyörässäänkin nopeammin kuin mitä vielä 1980- ja 1990-luvuilla.
Vierailija kirjoitti:
Omavaraisuus olisi toki ihanteellista, mut en oo niin ihanteellinen. Mut kieltämättä en pidä sitä kovin pahana tässä rappiollisessa yhteiskunnassa, jossa kaikki on kuin jotain ihme peliä.
Jep, eli siis sitä perinteistä kaksinaismoralistista kakkaa millä lusmut tuppaa omaa lusmuiluaan perustelemaan.
Vähän samaa funtsinut kuin aloittaja. Tavallaan ajatellut, että itse tuskin olisin onnellinen tuossa esimerkissä, jota oravanpyöräksi nimität ja lapset siihen päälle.
Toistaiseksi työttömänä, en niinkään omasta tahdostani vaan ei ole töitä löytynyt ja opinnot olleet rinnalla. Kun oli töissä, niin rahaa yleensä oli ja ei joka euroa tarvinut laskea. Mut ikinä ei oikein levännyt kun opiskelijoilla ei vuosilomia ole vaan kesät olin niska limassa töissä. Muun ajan insinööriopintoja.
Jatkuva uupumus päällä ja riittämättömyyden tunne. Elämä oli vain töitä, nukkumista, syömistä, siivoamista, pyykin pesua + kuntosali ettei ihan läsähdä. Siihen vielä jos ois ollut puoliso ja lapset, niin huh huh. Sunnuntaina aina hirvitti maanantai, että taas ois kammettava klo 5.00 itsensä ylös. Mielikuvaharjoittelu auttoi, kuvittelin, että oikeasti jäin lämpimään sänkyyn unta jatkamaan vaikka raahauduin väkisin autooni ja lähdin töihin.
En ole työttömänäkään onnellinen. Joka euro tiukalla ja tukien varassa eläminen ei ole mukavaa. Jotenkin elämää katsoo nyt eri silmin. Mitä enemmän kouluttautuu, sitä enemmän palkkaa, mutta vastuuta, byrokratiaa ja stressiä.
Haalariheppuna ei tarvii ku hoitaa oma siivunsa, mutta 11 €/h palkka ei mieltä lämmitä. Sinällään mielenkiintoa on lukea ja opiskella asioita sekä liikkua luonnossa. Sitä vaan pohtii omaa elämää ja ehkä haluaisi keksiä miten tulisi onnelliseksi sekä määritellä mitä elämältään ylipäätään haluaa. Muuten se on vaan tuuliajoa kun ei tiedä mitä haluaa.
Jotenki semmonen dilemmojen dilemma. Tuntuu ettei mikään tee onnelliseksi. Matkustellutkin olen ja kyllästyin siihenkin. Hyvässä ja pahassa: vaikka tienais 4 500 €/kk ja olis ulkoiset puitteet ok, silleen ulkokullatusti, niin olisin vain, että: JAA.
Kaikki on vähän semmoista raatamista ja sitte toisaalta turhautuu liian yksinkertaisissa matalapalkatuissa hommissakin. Sit koko työelämän toksisuus et sä et voi mennä sinne ilosena ja tehä hommias rennosti vaan sut revitään väkisin tyhmiin konfliteihin ja valtapeleihin sun muihin. Nuorena sitä kuvittelee kaikkea, mutta realismi opettaa. Työelämässä toisaalta kyllä innokas kaveri saadaan lopahtamaan vanhempien 20-vuotta talossa olleiden käyttäytymisen puolesta ja muutenkin firman käytännöillä sekä uran paikallaan polkemisella.
Osa ihmisistä tietty on lampaita et ne ostaa farmari-Volvon ja koiran + tekee lapsia kun kaikki muutkin tekee silleen. Ihmiset voi toisaalta olla niin erilaisia. Toisten onni on oravanpyörästä huolimatta se perheen pyöritys mut toisten ei välttämättä. En mä silleen tuomitse mut en usko et se omalla kohdalla olisi ainakaan muutos parempaan eikä ajankohtaista. Toki en pohtisi tämmöisiä vaan huomio olisi suorittamisessa ja lasten kasvattamisessa.
Mä en tiedä, multa on vaan hyvässä ja pahassa pudonnut pohja tietyl tapaa kun en usko, että materia, tittelit tai tämmöset asiat tekis mua onnelliseks eikä oikee oravanpyöräkään. Niitä tavoitellut tietyl tapaa mut en kyl sit kaipaa perhettäkään. Viihdyn jotenkin sinkkuna omissa ajatuksissani, mut emmä kyl stressaa asioista.
Mä mietin et yritän vaan löytää suht iisin mut koulutustasoon sopivan työn mis riittää 37,5-40 h/vk ja ei hirveest stressiä. Säästäis vaan tilille rahaa, eihän sitä ole pakko tuhlata ja ehkä sitä ajallaan keksii mitä niillä tekis. Ehkä yritettävä löytää mielenkiintoisia harrastuksia ja hyvä itselle sopiva työ.
Ok, Megan.