Lue keskustelun säännöt.
Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on
22.05.2023 |
Tarkoitan nyt sitä oravanpyörää, missä suurin osa ihmisistä elää. 90% elämästä suoritetaan: herätään, lapset töihin/kouluun, työpäivän jälkeen prisman kautta kotiin, hoidetaan kotiasiat, kuskataan lapsia sinne tänne, nukkumaan ja tätä toistetaan päivästä toiseen ja haaveillaan viikonlopusta ja kesälomasta.
Onko tuollainen suorituselämä oikeasti onnellista ja tyydyttävää? Vaikea uskoa, että on. Kuinka moni ihan aidosti haluaa elää noin vai onko moni ajautunut siihen, koska niin "kuuluu elää" ja sitä odotetaan yhteiskunnan tai muiden ihmisten taholta.
Aiemmin olen surrut kovasti sitä, että en ole voinut elää tuota elämää. Nyt en enää missään nimessä haluaisi tuohon pyöritykseen. Joskus kun sitä katsoo ulkoa päin, niin se näyttäytyy jopa koomisena. Vähän vaikea selittää, on varmaan vaikea katsoa sitä touhua objektiivisesti jos on siinä keskellä itse.
Kommentit (816)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jossain olisi joku järki, voisi kiinnostaa osallistua. Päätöksiä tehdään ihan irti todellisuudesta. Julkisten rahojen käyttö on niin leväperäistä, esimerkkinä rakentaminen, aikataulut ei pidä ja kustannukset kymmenkertaistuu matkan varrella ja kahden vuoden kuluttua viimeistään löytyy tarvetta korjata virheitä.
Vallitseva elämäntapa ei tue hyvinvointia, ihmiset voi eri tavoin huonosti. Terveydenhuolto ja koulutus menevät huonompaan suuntaan. Luonnonsuojelussakin on nykyään ihan ihme tavoitteet ja keinot. Kumma tarve kehittää kaikkea kauhealla tahdilla, hätäisesti tehdyt suunnitelmat viedään läpi ja sitten ihmetellään miksi ei toimi.
En ymmärrä yltiöpäistä kulutuskulttuuria. Kaipaisin kohtuullisuutta ja kestävyyttä, pitkäjännitteisyyttä.
Ja tämä kaikki miksi. No tietenkin että koska markkinatalous ja uskonto talouden täytyy kasvaa tai muuten kaikki kaatuu. No en vain pysty uskomaan tähän ja ajat sitten alkanut etsiä omat polkuni.
Oma polku varmaan tarkoittaa ettet myöskään nostele mitään tukia tai käytä muitakaan sen vinoutuneen yhteiskunnan palveluita johon et halua osallistua?
Heti sitten, kun vinoutunut yhteiskunta ei hengitä niskaan ja jättää rauhaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jossain olisi joku järki, voisi kiinnostaa osallistua. Päätöksiä tehdään ihan irti todellisuudesta. Julkisten rahojen käyttö on niin leväperäistä, esimerkkinä rakentaminen, aikataulut ei pidä ja kustannukset kymmenkertaistuu matkan varrella ja kahden vuoden kuluttua viimeistään löytyy tarvetta korjata virheitä.
Vallitseva elämäntapa ei tue hyvinvointia, ihmiset voi eri tavoin huonosti. Terveydenhuolto ja koulutus menevät huonompaan suuntaan. Luonnonsuojelussakin on nykyään ihan ihme tavoitteet ja keinot. Kumma tarve kehittää kaikkea kauhealla tahdilla, hätäisesti tehdyt suunnitelmat viedään läpi ja sitten ihmetellään miksi ei toimi.
En ymmärrä yltiöpäistä kulutuskulttuuria. Kaipaisin kohtuullisuutta ja kestävyyttä, pitkäjännitteisyyttä.
Ja tämä kaikki miksi. No tietenkin että koska markkinatalous ja uskonto talouden täytyy kasvaa tai muuten kaikki kaatuu. No en vain pysty uskomaan tähän ja ajat sitten alkanut etsiä omat polkuni.
Oma polku varmaan tarkoittaa ettet myöskään nostele mitään tukia tai käytä muitakaan sen vinoutuneen yhteiskunnan palveluita johon et halua osallistua?
Heti sitten, kun vinoutunut yhteiskunta ei hengitä niskaan ja jättää rauhaan
Ihan varmasti :-)
Valehteltko myös itsellesi vai pelkästään muille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oravanpyöräläiset nyt vain mahdollistavat hyvinvointiyhteiskunnan joissa voi joku mennä vapaamatkustajana suorittamatta. En sillä että tuomitsisin heidät tai heidän elintapansa. Sanonpahan vain, että ilman hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistamaa tukiverkkoa syrjäytyminen muuttuisi äkkiä selviytymiseksi.
Ei täällä ja tässä maassa mitään "tukiverkkoa", tai ainakaan mitään tukiverkostoa ole kaikilla. Aika suuri määrä ihmisiä on pudonnut tämän yhteiskunnan rattaista. Eikä kukaan oikeasti välitä ja tee mitään. Terveydenhuolto, naapurit, sukulaiset, omassa "yhteisössä" ja ympärillä olevat ja niin kutsutut ystävätkään eivät piittaa mitään. Tämä on arkirealismia ja oikeasti totta joidenkin elämässä.
Terv. Yksi heistä, jo 20 vuoden ajan
Jos ei olisi mitään tukiverkkoja niin olisit kuollut jo aikapäiviä sitten.
Henkisessä mielessä, sekä yhteiskunnan ja ihmisten silmissä olen ollut "kuollut" jo kauan. Fyysisesti saatan vielä olla elossa ja kulkea, mutta muuten olen täysin tyhjä kuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konseptissa on vain yksi ongelma: miten nykyinen hyvinvoiva Suomi pyörisi jos se on täynnä ihmisiä, jotka eivät halua laittaa rikkaa ristiin homman pyörittämiseksi?
Ja tämähän ei ollut lainkaan langan pointti. Missä ammatissa pärjää jos ei edes ymmärrä mistä puhutaan?
No olihan. Ap kirjoittaa, että pitää koomisena täysipäiväistä työntekoa ja ettei itse halua olla osa sitä. Lanka on täynnä sitä komppaavia viestejä ja työn halveksuntaa.
Mukava huomata, että tämä aihe on herättänyt näin paljon keskustelua.
Kannattaa lukea aloitus huolella ajatuksen kanssa. En todellakaan pidä koomisena täysipäiväistä työntekoa. Puhun yleisesti siitä kiireen ja stressin täyttämästä elämästä, jota moni elää.
Joskus kun istuu itse kaikessa rauhassa kahvilassa ja katselee ihmisten ja perheiden menemistä ja tulemista ja "hössöttämistä", niin se näyttäytyy minulle koomisena. Siis esimerkiksi se, kuinka tärkeää on saada juuri sitä tietynmerkkistä homejuustoa viikonlopun ateriaan. Tai kun pitää ravata kaupasta toiseen etsimässä pikku-Irmelille sitä Pipsa Possu vappupalloa, jotka on joka paikasta loppu! Ihmiset helposti "hukkuvat" siihen arkeen ja kaikkeen hyvinkin merkityksettömään, mitä siihen liittyy. Se on se komiikka.
Olen korkeasti kouluttautunut, mutta en ehtinyt olla työelämässä koska sairastuin. Tämä yhteiskunnasta syrjäytyminen ei siis ole ollut oma valintani. Arvostan kaikkia ihmisiä ihmisinä; työtä tekeviä, työttömiä, sairaita...
Täällä keskustelussa on monia hyviä ja mielenkiintoisia kommentteja, niitä on ollut mukava lukea :)
apKatkeruus paistaa kyllä läpi jutuistasi. Mitä muuta motiivia olisi lähteä tällaista ketjua avaamaan? Jos se "oravanpyörä" ei kiinnosta ja näyttäytyy koomisena, etkä itse ole siinä mukana, niin mitä inisemistä sinulla on? Pysy rauhassa syrjäytyneenä, jos siitä onnen saat. Et vaan taida saada.
Olen kyllä melko hyvin hyväksynyt tilanteeni. Toki on hetkiä kun vieläkin suren menettämiäni asioita, mutta pääsääntöisesti olen oppinut olemaan tyytyväinen hetkessä - millainen se sitten onkin.
Mun motiivi aloittaa aiheesta keskustelu on ihan yksinkertaisesti se, että olen kiinnostunut monista asioista ja haluan keskustella niistä muiden kanssa. Mielestäni "ininä" kuvaa hieman huonosti aloitustekstiäni :)
ap
SuorittajaPro kirjoitti:
Vähän samaa funtsinut kuin aloittaja. Tavallaan ajatellut, että itse tuskin olisin onnellinen tuossa esimerkissä, jota oravanpyöräksi nimität ja lapset siihen päälle.
Toistaiseksi työttömänä, en niinkään omasta tahdostani vaan ei ole töitä löytynyt ja opinnot olleet rinnalla. Kun oli töissä, niin rahaa yleensä oli ja ei joka euroa tarvinut laskea. Mut ikinä ei oikein levännyt kun opiskelijoilla ei vuosilomia ole vaan kesät olin niska limassa töissä. Muun ajan insinööriopintoja.
Jatkuva uupumus päällä ja riittämättömyyden tunne. Elämä oli vain töitä, nukkumista, syömistä, siivoamista, pyykin pesua + kuntosali ettei ihan läsähdä. Siihen vielä jos ois ollut puoliso ja lapset, niin huh huh. Sunnuntaina aina hirvitti maanantai, että taas ois kammettava klo 5.00 itsensä ylös. Mielikuvaharjoittelu auttoi, kuvittelin, että oikeasti jäin lämpimään sänkyyn unta jatkamaan vaikka raahauduin väkisin autooni ja lähdin töihin.
En ole työttömänäkään onnellinen. Joka euro tiukalla ja tukien varassa eläminen ei ole mukavaa. Jotenkin elämää katsoo nyt eri silmin. Mitä enemmän kouluttautuu, sitä enemmän palkkaa, mutta vastuuta, byrokratiaa ja stressiä.
Haalariheppuna ei tarvii ku hoitaa oma siivunsa, mutta 11 €/h palkka ei mieltä lämmitä. Sinällään mielenkiintoa on lukea ja opiskella asioita sekä liikkua luonnossa. Sitä vaan pohtii omaa elämää ja ehkä haluaisi keksiä miten tulisi onnelliseksi sekä määritellä mitä elämältään ylipäätään haluaa. Muuten se on vaan tuuliajoa kun ei tiedä mitä haluaa.
Jotenki semmonen dilemmojen dilemma. Tuntuu ettei mikään tee onnelliseksi. Matkustellutkin olen ja kyllästyin siihenkin. Hyvässä ja pahassa: vaikka tienais 4 500 €/kk ja olis ulkoiset puitteet ok, silleen ulkokullatusti, niin olisin vain, että: JAA.
Kaikki on vähän semmoista raatamista ja sitte toisaalta turhautuu liian yksinkertaisissa matalapalkatuissa hommissakin. Sit koko työelämän toksisuus et sä et voi mennä sinne ilosena ja tehä hommias rennosti vaan sut revitään väkisin tyhmiin konfliteihin ja valtapeleihin sun muihin. Nuorena sitä kuvittelee kaikkea, mutta realismi opettaa. Työelämässä toisaalta kyllä innokas kaveri saadaan lopahtamaan vanhempien 20-vuotta talossa olleiden käyttäytymisen puolesta ja muutenkin firman käytännöillä sekä uran paikallaan polkemisella.
Osa ihmisistä tietty on lampaita et ne ostaa farmari-Volvon ja koiran + tekee lapsia kun kaikki muutkin tekee silleen. Ihmiset voi toisaalta olla niin erilaisia. Toisten onni on oravanpyörästä huolimatta se perheen pyöritys mut toisten ei välttämättä. En mä silleen tuomitse mut en usko et se omalla kohdalla olisi ainakaan muutos parempaan eikä ajankohtaista. Toki en pohtisi tämmöisiä vaan huomio olisi suorittamisessa ja lasten kasvattamisessa.
Mä en tiedä, multa on vaan hyvässä ja pahassa pudonnut pohja tietyl tapaa kun en usko, että materia, tittelit tai tämmöset asiat tekis mua onnelliseks eikä oikee oravanpyöräkään. Niitä tavoitellut tietyl tapaa mut en kyl sit kaipaa perhettäkään. Viihdyn jotenkin sinkkuna omissa ajatuksissani, mut emmä kyl stressaa asioista.
Mä mietin et yritän vaan löytää suht iisin mut koulutustasoon sopivan työn mis riittää 37,5-40 h/vk ja ei hirveest stressiä. Säästäis vaan tilille rahaa, eihän sitä ole pakko tuhlata ja ehkä sitä ajallaan keksii mitä niillä tekis. Ehkä yritettävä löytää mielenkiintoisia harrastuksia ja hyvä itselle sopiva työ.
Hyvää pohdintaa. Niinhän se on, että kaikissa asioissa on aina kaksi puolta - toisaalta ja toisaalta. Yritettävä oman suhtautumisen kautta löytää rauhaa ja onnea, aina se ei ole niin helppoa; varsinkaan jos ei oman elämän olosuhteita ole voinut valita. Toisaalta ns. epämieluisissa olosuhteissa voi löytää jotain ihan uudenlaista näkökulmaa ja erilaista onnellisuutta.
Kaikkea hyvää sulle :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ainakin onnellisempi nyt ns. normaalielämää viettäessäni kuin syrjäytyneenä. Oli todella paskaa olla osattomana ja elää tuilla muiden armopaloilla ja olla päälle syljettävänä. Aika kävi pitkäksi ja vaikutti todella pahasti itsetuntoon kun ei ollut omaa paikkaa missään eikä voinut huolehtia itsestään. Nyt on töiden myötä sosiaalista elämää, itsetunto on kasvanut kun voi hyödyntää osaamistaan, elättää itsensä ja tulee kohdelluksi paremmin. On taloudellisesti turvallisempaa, jos joku menee rikki niin ei ole katastrofi ja on mahdollisuus hankkia kivoja asioita elämään, kuten pitkään haaveilemani lemmikin. On myöskin liikkumavaraa, enemmän mahdollisuuksia tehdä mitä haluaa. Voi syödä terveellisesti ja monipuolisesti.
Ei sillä, että jotenkin ihannoisin suorituselämää tai edes pystyisi siihen, mulla kun ei ole lapsia ja työskentelen osa-aikaisesti. Mutta on tämä nyt huomattavasti parempaa kuin syrjäytyneenä olo. Ihmissuhteetkin ovat terveempiä, kun itsetunto on parantunut. En halveksi syrjäytyneitä, mutta sen elämän kokeneena en halua itselleni sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oravanpyöräläiset nyt vain mahdollistavat hyvinvointiyhteiskunnan joissa voi joku mennä vapaamatkustajana suorittamatta. En sillä että tuomitsisin heidät tai heidän elintapansa. Sanonpahan vain, että ilman hyvinvointiyhteiskunnan mahdollistamaa tukiverkkoa syrjäytyminen muuttuisi äkkiä selviytymiseksi.
Ei täällä ja tässä maassa mitään "tukiverkkoa", tai ainakaan mitään tukiverkostoa ole kaikilla. Aika suuri määrä ihmisiä on pudonnut tämän yhteiskunnan rattaista. Eikä kukaan oikeasti välitä ja tee mitään. Terveydenhuolto, naapurit, sukulaiset, omassa "yhteisössä" ja ympärillä olevat ja niin kutsutut ystävätkään eivät piittaa mitään. Tämä on arkirealismia ja oikeasti totta joidenkin elämässä.
Terv. Yksi heistä, jo 20 vuoden ajan
Jos ei olisi mitään tukiverkkoja niin olisit kuollut jo aikapäiviä sitten.
Henkisessä mielessä, sekä yhteiskunnan ja ihmisten silmissä olen ollut "kuollut" jo kauan. Fyysisesti saatan vielä olla elossa ja kulkea, mutta muuten olen täysin tyhjä kuori.
Tämän ketjun kontekstissa, oletko siis mielestäsi enemmän vai vähemmän elossa kuin oravanpyörään juuttuneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jossain olisi joku järki, voisi kiinnostaa osallistua. Päätöksiä tehdään ihan irti todellisuudesta. Julkisten rahojen käyttö on niin leväperäistä, esimerkkinä rakentaminen, aikataulut ei pidä ja kustannukset kymmenkertaistuu matkan varrella ja kahden vuoden kuluttua viimeistään löytyy tarvetta korjata virheitä.
Vallitseva elämäntapa ei tue hyvinvointia, ihmiset voi eri tavoin huonosti. Terveydenhuolto ja koulutus menevät huonompaan suuntaan. Luonnonsuojelussakin on nykyään ihan ihme tavoitteet ja keinot. Kumma tarve kehittää kaikkea kauhealla tahdilla, hätäisesti tehdyt suunnitelmat viedään läpi ja sitten ihmetellään miksi ei toimi.
En ymmärrä yltiöpäistä kulutuskulttuuria. Kaipaisin kohtuullisuutta ja kestävyyttä, pitkäjännitteisyyttä.
Ja tämä kaikki miksi. No tietenkin että koska markkinatalous ja uskonto talouden täytyy kasvaa tai muuten kaikki kaatuu. No en vain pysty uskomaan tähän ja ajat sitten alkanut etsiä omat polkuni.
Oma polku varmaan tarkoittaa ettet myöskään nostele mitään tukia tai käytä muitakaan sen vinoutuneen yhteiskunnan palveluita johon et halua osallistua?
Heti sitten, kun vinoutunut yhteiskunta ei hengitä niskaan ja jättää rauhaan
No miten es yhteiskunta nyt nin hirveästi niskaan huohottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jossain olisi joku järki, voisi kiinnostaa osallistua. Päätöksiä tehdään ihan irti todellisuudesta. Julkisten rahojen käyttö on niin leväperäistä, esimerkkinä rakentaminen, aikataulut ei pidä ja kustannukset kymmenkertaistuu matkan varrella ja kahden vuoden kuluttua viimeistään löytyy tarvetta korjata virheitä.
Vallitseva elämäntapa ei tue hyvinvointia, ihmiset voi eri tavoin huonosti. Terveydenhuolto ja koulutus menevät huonompaan suuntaan. Luonnonsuojelussakin on nykyään ihan ihme tavoitteet ja keinot. Kumma tarve kehittää kaikkea kauhealla tahdilla, hätäisesti tehdyt suunnitelmat viedään läpi ja sitten ihmetellään miksi ei toimi.
En ymmärrä yltiöpäistä kulutuskulttuuria. Kaipaisin kohtuullisuutta ja kestävyyttä, pitkäjännitteisyyttä.
Ja tämä kaikki miksi. No tietenkin että koska markkinatalous ja uskonto talouden täytyy kasvaa tai muuten kaikki kaatuu. No en vain pysty uskomaan tähän ja ajat sitten alkanut etsiä omat polkuni.
Oma polku varmaan tarkoittaa ettet myöskään nostele mitään tukia tai käytä muitakaan sen vinoutuneen yhteiskunnan palveluita johon et halua osallistua?
Heti sitten, kun vinoutunut yhteiskunta ei hengitä niskaan ja jättää rauhaan
No miten es yhteiskunta nyt nin hirveästi niskaan huohottaa?
No mieti. Yritäppä oikeasti irtautua siittä, niin ei tule onnistumaan. Sosiaaliturvatunnusta ei saa poistettua, lait koskee ja metsästys/kalastuslupiakin tarvii ihan rahalla ostaa, jos kiinnostais itse elättää itsensä. Alastomanakaan ei saa kovin vapaasti oleilla.
Meille ei ole rakennettu sellaista takaovea, josta tästä järjestelmästä pääsis pois. Järjestelmään synnytään, kyselemättä haluatko olla osana. Ei ihmisiltä kysellä haluatko käydä aivopesukoululaitoksen läpi, vaan ihminen on tehty velvolliseksi tekemään niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole provo. Olen 40v ja jäin n. 3 vuotta sitten pois oravanpyörästä.
Hankin työkyvyttömyyslausunnon mt -syistä ( ei ole ) ja nyt elelen "systeemin" ulkopuolella. Onhan tämä nyt ihan törkeän leppoisaa. Minun tilannettani toki auttaa, että en tarvitse suurta eläkettä, koska sain 2 perintöä. 2 kämppää ja 500 000 rahaa - elelen vuokratuloilla ja sijoituksilla ja eläkkeellä mainiosti.
Olen maisteri, mutta en näemmä viihtynyt kauaa työelämässä. Valmistuin vasta kolmekymppisenä.
Juuri nyt toki kirjoitan punkkuhumalassa, mutta yleisesti ottaen elämäni on mielekästä: on hyvä parisuhde, asunto, ystäviä, liikun paljon, on aikaa nukkua, tavata ihmisiä jne. Luen, soittelen pianoa ja kitaraa.
Tylsää ei ole koskaan. Matkustamiseen on varaa.
En kyllä lainkaan kaipaa työelämään, enkä koskaan viihtynytkään.
Nyt on pakko kysyä, että miten ihmeessä sait pysyvän eläkkeen olemattomilla mt-syillä? Yleensä saa vain kuntoutustukea vuoden kerrallaan vaikka sairastaisi skitsofreniaa.
Vauvapalstalla kuka vaan voi olla mitä vaan :) todellisuudessa eläke tuli varmaan ihan olemassaolevista syistä ja omaisuuskin lähinnä onnellinen päiväuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole inhimillinen yhteiskuntarakenne sellainen, että pari viikkoa lapsen syntymästä lapselle luodaan sosiaaliturvatunnus, se jo kertoo jotakin.
On edelleen valtioita, jossa koko ID -järjestelmää ei vieläkään ole, eivät ne ehkä paratiiseja nekään ole, mutta mitä me todellisuudessa edes tiedämme niistä (heidän onnekseen), koska eivät ole kehdosta hautaan numeroituina ja valvottavissa / seurattavissa?
Millainen ihminen on oikeasti sitä mieltä, että noissa valtioissa olisi asiat jotenkin paremmin? Ne on yleisesti ottaen maita jossa eriarvoisuus kukoistaa ja tasa-arvo ja ihmisoikeudet riippuu ihan kunkin lompakon paksuudesta.
Kummasti vaan näissä valtioissa on täysin päinvastainen väestörakenne, kuin Suomessa, jos siellä on pelkkää korruptiota, mitä Suomessa "ei ole", miksi näissä valtioissa innovaatiot ja väestö tuplaantuu, mikäli ne ovat pelkkiä helvettejä?
Huomaa ettei sinulla ole kovin realistista käsitystä elämästä maissa, joissa väestö kasvaa vauhdilla. Ihan tutkitustihan hyvinvoinnin kasvu hidastaa väestön kasvua. Kun ei ole pakko tehdä paljon lapsia vanhuuden turvaksi ja siksi kun niitä vaan tulee, lasten määrä vähenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen 8h päivässä, 4 päivää viikossa työtä josta pidän, ja muun ajan olen perheen kanssa, jota rakastan. Lisäksi monia harrastuksia. En näe elämääni oravanpyöränä. Mitä ihmettä ajallani tekisin, jos en töitä ja ajan viettoa läheisten kanssa? Mikä se parempi vaihtoehto olisi?
tervetuloa ylilaudalle keskustelemaan, siellä vähintään joka toisessa langassa mainitaan kuvailemasi lammas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämä ei tarjoaisi minulle juuri ollenkaan parempaa elintasoa, joten ei kannata sinne pyristellä. Olen kuntoutustuella, joka on parempi kuin työmarkkinatuki ja silti saan asumistukea maksimin. Minulla on tässä kaksi lasta, toinen aikuinen jo. Nyt pystyn säästämään lapsia varten, jotta heidän ei tarvitsisi nostaa hillittömiä opintolainoja. Vaatimattomasti elämme ja tulemme elämään.
Köyhyys tulee olemaan elämässäni läsnä loppuun asti, eikä se oikeastaan rasita. Minulla on kaikkea mitä tarvitsen.
Syrjäytynyt ei kylläkään seuraa muiden menoa sivusta, vaan elää ihan vain omissa ympyröissään.
Ap on jotain muuta, jos kerran seurailee muiden meninkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jossain olisi joku järki, voisi kiinnostaa osallistua. Päätöksiä tehdään ihan irti todellisuudesta. Julkisten rahojen käyttö on niin leväperäistä, esimerkkinä rakentaminen, aikataulut ei pidä ja kustannukset kymmenkertaistuu matkan varrella ja kahden vuoden kuluttua viimeistään löytyy tarvetta korjata virheitä.
Vallitseva elämäntapa ei tue hyvinvointia, ihmiset voi eri tavoin huonosti. Terveydenhuolto ja koulutus menevät huonompaan suuntaan. Luonnonsuojelussakin on nykyään ihan ihme tavoitteet ja keinot. Kumma tarve kehittää kaikkea kauhealla tahdilla, hätäisesti tehdyt suunnitelmat viedään läpi ja sitten ihmetellään miksi ei toimi.
En ymmärrä yltiöpäistä kulutuskulttuuria. Kaipaisin kohtuullisuutta ja kestävyyttä, pitkäjännitteisyyttä.
Ja tämä kaikki miksi. No tietenkin että koska markkinatalous ja uskonto talouden täytyy kasvaa tai muuten kaikki kaatuu. No en vain pysty uskomaan tähän ja ajat sitten alkanut etsiä omat polkuni.
Oma polku varmaan tarkoittaa ettet myöskään nostele mitään tukia tai käytä muitakaan sen vinoutuneen yhteiskunnan palveluita johon et halua osallistua?
Heti sitten, kun vinoutunut yhteiskunta ei hengitä niskaan ja jättää rauhaan
No miten es yhteiskunta nyt nin hirveästi niskaan huohottaa?
No mieti. Yritäppä oikeasti irtautua siittä, niin ei tule onnistumaan. Sosiaaliturvatunnusta ei saa poistettua, lait koskee ja metsästys/kalastuslupiakin tarvii ihan rahalla ostaa, jos kiinnostais itse elättää itsensä. Alastomanakaan ei saa kovin vapaasti oleilla.
Meille ei ole rakennettu sellaista takaovea, josta tästä järjestelmästä pääsis pois. Järjestelmään synnytään, kyselemättä haluatko olla osana. Ei ihmisiltä kysellä haluatko käydä aivopesukoululaitoksen läpi, vaan ihminen on tehty velvolliseksi tekemään niin.
Tyhjänpäiväistä lässytystä. Sinusta ei yksinkertaisesti vain ole huolehtimaan itsestäsi ja koitat ulkoistaa koko asian koska se hävettää itseäsikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jossain olisi joku järki, voisi kiinnostaa osallistua. Päätöksiä tehdään ihan irti todellisuudesta. Julkisten rahojen käyttö on niin leväperäistä, esimerkkinä rakentaminen, aikataulut ei pidä ja kustannukset kymmenkertaistuu matkan varrella ja kahden vuoden kuluttua viimeistään löytyy tarvetta korjata virheitä.
Vallitseva elämäntapa ei tue hyvinvointia, ihmiset voi eri tavoin huonosti. Terveydenhuolto ja koulutus menevät huonompaan suuntaan. Luonnonsuojelussakin on nykyään ihan ihme tavoitteet ja keinot. Kumma tarve kehittää kaikkea kauhealla tahdilla, hätäisesti tehdyt suunnitelmat viedään läpi ja sitten ihmetellään miksi ei toimi.
En ymmärrä yltiöpäistä kulutuskulttuuria. Kaipaisin kohtuullisuutta ja kestävyyttä, pitkäjännitteisyyttä.
Ja tämä kaikki miksi. No tietenkin että koska markkinatalous ja uskonto talouden täytyy kasvaa tai muuten kaikki kaatuu. No en vain pysty uskomaan tähän ja ajat sitten alkanut etsiä omat polkuni.
Oma polku varmaan tarkoittaa ettet myöskään nostele mitään tukia tai käytä muitakaan sen vinoutuneen yhteiskunnan palveluita johon et halua osallistua?
Heti sitten, kun vinoutunut yhteiskunta ei hengitä niskaan ja jättää rauhaan
No miten es yhteiskunta nyt nin hirveästi niskaan huohottaa?
No mieti. Yritäppä oikeasti irtautua siittä, niin ei tule onnistumaan. Sosiaaliturvatunnusta ei saa poistettua, lait koskee ja metsästys/kalastuslupiakin tarvii ihan rahalla ostaa, jos kiinnostais itse elättää itsensä. Alastomanakaan ei saa kovin vapaasti oleilla.
Meille ei ole rakennettu sellaista takaovea, josta tästä järjestelmästä pääsis pois. Järjestelmään synnytään, kyselemättä haluatko olla osana. Ei ihmisiltä kysellä haluatko käydä aivopesukoululaitoksen läpi, vaan ihminen on tehty velvolliseksi tekemään niin.
Tyhjänpäiväistä lässytystä. Sinusta ei yksinkertaisesti vain ole huolehtimaan itsestäsi ja koitat ulkoistaa koko asian koska se hävettää itseäsikin.
Tämähän se. Nuorempana "takkutukkaporukoissa" pyörinyt ja samaa virttä veisannut itsekin, mutta parin pienimuotoisen omavaraisuushenkisen kommuunikokeilun jälkeen kyynistyt. Kun se leipä vaan ei tule itsekseen pöytään niin mitä virkaa on porukalla jonka ainoa panos yhteisön hyvinvoinnille on se että ilmestytvät ruoka-aikaan paikalle lautanen ojossa? Mitä pienempi yhteisö ja mitä enemmän kädestä suuhun eletään, sitä kirkkaamminen tuo ikävä tosiasia käy selväksi.
En oikein usko, että muiden oravanpyörästä poissa olemisen ilo riittää elämän sisällöksi.
En ole koskaan, siis ikinä käynyt Prismassa. Yhtään kertaa, missään. Töissä käyn ja aikanaan vein lapsiakin hoitoon ja kouluun.
Näin työssäkäyvänä näkee kuinka kurjalta syrjäytyneen elämä näyttää. En vaihtaisi mistään hinnasta.