Lue keskustelun säännöt.
Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on
22.05.2023 |
Tarkoitan nyt sitä oravanpyörää, missä suurin osa ihmisistä elää. 90% elämästä suoritetaan: herätään, lapset töihin/kouluun, työpäivän jälkeen prisman kautta kotiin, hoidetaan kotiasiat, kuskataan lapsia sinne tänne, nukkumaan ja tätä toistetaan päivästä toiseen ja haaveillaan viikonlopusta ja kesälomasta.
Onko tuollainen suorituselämä oikeasti onnellista ja tyydyttävää? Vaikea uskoa, että on. Kuinka moni ihan aidosti haluaa elää noin vai onko moni ajautunut siihen, koska niin "kuuluu elää" ja sitä odotetaan yhteiskunnan tai muiden ihmisten taholta.
Aiemmin olen surrut kovasti sitä, että en ole voinut elää tuota elämää. Nyt en enää missään nimessä haluaisi tuohon pyöritykseen. Joskus kun sitä katsoo ulkoa päin, niin se näyttäytyy jopa koomisena. Vähän vaikea selittää, on varmaan vaikea katsoa sitä touhua objektiivisesti jos on siinä keskellä itse.
Kommentit (816)
MrMr kirjoitti:
En ole koskaan, siis ikinä käynyt Prismassa. Yhtään kertaa, missään. Töissä käyn ja aikanaan vein lapsiakin hoitoon ja kouluun.
Miesten vanhemmuus on just näin hepposta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se syrjäytyminen on se, mikä näyttää älyttömältä. Maailmassa on loputtomasti mahdollisuuksia rakentaa mielekäs ja tapahtumarikas elämä, loputtomasti nähtävää ja tehtävää. Ja sitten se oma valinta on... ettei tee mitään? Mitä varten tänne sitten on synnytty? Ahdistaa pelkkä ajatuskin.
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä sitten syrjäytyneenä teet? Elät valtion tuilla ja koet, että se on nyt ihan oikeutettua koska SÄ haluat vaan oleskella? Sori, mutta mulle ei mene läpi tällaset vinkunat.
Jos ei työnantajille enää kelpaa niin on se vaan ihan pakko oleskella. Työhön ei vaan mennä tänä päivänä vaikka kuinka joku vänkäisi että voi vaan mennä.
Kyllä on ihan oikeutettua elää tuilla kun kansanedustajatkin elävät tuilla mallia näyttäen ja ihan eri sfääreissä ne tuet. Rikkaatkin nostavat kaikki tuet mitä irti saa vaikka voisi niistä kieltäytyäkkin.
Tänne on varaa ottaa tuilla eläviä muualtakin. Että ihan turhaan vikiset.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se syrjäytyminen on se, mikä näyttää älyttömältä. Maailmassa on loputtomasti mahdollisuuksia rakentaa mielekäs ja tapahtumarikas elämä, loputtomasti nähtävää ja tehtävää. Ja sitten se oma valinta on... ettei tee mitään? Mitä varten tänne sitten on synnytty? Ahdistaa pelkkä ajatuskin.
Ei kaikkia kiinnosta tapahtumat eikä kiinnosta saastuttaen ravata pitkin maailmoja. Kuinka paljon se saastuttaisi jos kaikilla olisi varaa. Täytyy olla köyhiäkin jotta tuleville sukupolvillekkin jäisi jotain.
Riittää kun telkasta ja netistä näkee ihan tarpeeksi.
Polkupyörää ei tarvitse enää keksiä jotenka ei kaikkien tarvitse tehdä mitään. Turhan suorittamisen vältteleminen on taitolaji sekin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se syrjäytyminen on se, mikä näyttää älyttömältä. Maailmassa on loputtomasti mahdollisuuksia rakentaa mielekäs ja tapahtumarikas elämä, loputtomasti nähtävää ja tehtävää. Ja sitten se oma valinta on... ettei tee mitään? Mitä varten tänne sitten on synnytty? Ahdistaa pelkkä ajatuskin.
syrjäytymisestä ollaan huolissaa siksi, että jos ihmiset ymmärtävät, kuinka mukavaa on, kun elämä on stressitöntä, niin kaikki haluaisivat olla jouten. kuka sitten maksaa valtionvelkaa ja poliitikkojen ym. tuottamattomien vätysten palkkoja? kulutusyhteiskunta on osa suunnitelmaa. ihmiset pannaan haluamaan turhaa krääsää ja ihmisethän haluaa. teidän elämät taitaa olla somessa, jossa katselette kuvia toisten tekaistusta elämästä. milloin viimeksi koskit ruohoa? milloin viimeksi tunsit eläväsi? aivan. et muista. menkää ihmiset ulos, ja jättäkää älylaitteet kotiin. ette uskalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se syrjäytyminen on se, mikä näyttää älyttömältä. Maailmassa on loputtomasti mahdollisuuksia rakentaa mielekäs ja tapahtumarikas elämä, loputtomasti nähtävää ja tehtävää. Ja sitten se oma valinta on... ettei tee mitään? Mitä varten tänne sitten on synnytty? Ahdistaa pelkkä ajatuskin.
syrjäytymisestä ollaan huolissaa siksi, että jos ihmiset ymmärtävät, kuinka mukavaa on, kun elämä on stressitöntä, niin kaikki haluaisivat olla jouten. kuka sitten maksaa valtionvelkaa ja poliitikkojen ym. tuottamattomien vätysten palkkoja? kulutusyhteiskunta on osa suunnitelmaa. ihmiset pannaan haluamaan turhaa krääsää ja ihmisethän haluaa. teidän elämät taitaa olla somessa, jossa katselette kuvia toisten tekaistusta elämästä. milloin viimeksi koskit ruohoa? milloin viimeksi tunsit eläväsi? aivan. et muista. menkää ihmiset ulos, ja jättäkää älylaitteet kotiin. ette uskalla.
Voi höpsö. Mistä tuollainen kuvitelma oikein kumpuaa? Huomaan, että se syrjäytyneen kuvitelma muitten elämästä on tosiaan vain kuvitelmaa, jolla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Minä juuri tulin ulkoa, omalta pihaltani joka tuottaa minulle valtavasti iloa. Voin kulkea paljain varpain nurmella, upottaa sormeni multaan tai ihan vaan nauttia linnunlaulusta. Tämä on mahdollista, koska käyn töissä ja minulla on varaa asua omakotitalossa. Tunnen usein syviä onnen ja kiitollisuuden tunteita siitä, että olen terve, olen saanut ihanan perheen, hyvän työpaikan ja voin asua sellaisessa kodissa joka tuntuu omalta. Toki näin suureen onneen liittyy myös menettämisen pelko, ja siitä johtuva tietynlainen turvallisuushakuisuus mikä on keskiluokalle kai tyypillistä. Olen ollut myös hyvin pienituloinen ja työtönkin, se lisää kiitollisuutta siitä mitä on nyt. Some, muiden elämän seuraaminen? No, kiva on kavereitten kuulumisia seurailla, mutta ei se tuntemattomien blogien tai instojen seuraaminen enää jaksa kiinnostaa samalla tavoin kuin silloin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että kaikki ovat niin kovin stressaantuneita ja kuormittuneita, jopa lapset. Se siinä mättää.
Katson siskon lapsia ja ne on kaikki paitsi vanhin, väsyneitä rumbaan. Vanhin vain loikoilee älylaitteilla/pelikoneilla, kun nuoremmat hiki päässä hyppäävät harrastuksesta toiseen, ja nukahtelevat sinne tänne. Illalla nukkumaan meno viivästyy, ja unta tulee lapsille liian vähän. Kotona on koko ajan meluisaa ja kiirettä/aikatauluja. Lomat aikataulutetaan, ja lapsia kuskataan koko ajan jonnekin, eikä koskaan ole rauhallista olemista. Kauheaa katsottavaa.
Kun oma lapseni oli pieni niin ei ollut tällaista vielä, silloin vuonna 2000.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin omalla kohdalla suurin unelma oli saada lapsia jo lapsesta saakka, vaikka esim. äitini on aina peräänkuuluttanut mieluummin esim. opiskelua ja ehkä sitäkin enemmän mukavuuden tavoittelua toiset mutta ensi sijassa itsen huomioiden - mitä se sitten kullekin onkaan. No, mulle se on toki eri juttuja kuin esim. hänelle. Mut pitää käynnissä toiminnallisuus. Elämä ilman ihmisiä ja aktiviteetteja on mielestäni tylsää ja vaillinaista. Rakastan vuorovaikutusta ja yleensä fiksua sellaista. Pohjana ovat tietyt peruskivet, kuten hyvä itsetunto, halu oppia, pyrkimys reiluuteen ja oikeudenmukaisuuteen, töppäysten edessä anteeksianto ja -pyyntö ja tehokas eteenpäin jatkaminen, vaihtoehtojen löytäminen ja kokeileminen, iloinen elämänasenne, ei syvällisyyttä ilman hauskuutta; vitsailu kaikkien, eritoten itsen, kustannuksella (niin ettei kellekään tulisi paha mieli - joskus melko vaikeaa!). Olen tullut huomanneeksi, että joillakuilla näitä edellämainittuja hädin tuskin on ja niiden tilalla on esim. jatkuva katkeruudessa, syvälle haudatussa surussa ja pettymyksessä, vihassa, kateudessa piehtarointi tai ehkä pikemmin vankinaolo. Olen alkanut ymmärtää, että ehkä jonkun tarkoitus ja tie on täällä niin erilainen, että en voi kaikesta halustani huolimatta auttaa/ymmärtää häntä. Aiemmin uskoin, että kaikki voivat sitä ja tätä ja tuota. Nykyisin ehkä ajattelen enemmänkin, että jokainen on tärkeä ja voi tehdä oikein siinä omassa uomassaan. Lopulta olemme yksi. Kehossa jonkun täytyy olla esim. valkosolu tai verihiutale, kun joku toinen on hermosolu. Dalai Lama puhui tyhmistä ja viisaista itsekkäistä. Tyhmä itsekäs ajattelee vain itseään, jolloin kokonaisuus murenee siltä osin vähä vähältä, viisas itsekäs on muille hyvä ja hyötyy siitä itsekin. Sinä voit olla se, joka pelastaa toisen (halun) huomioimisella isomman kokonaisuuden tänään. Samalla korjaat sen edellisen törpön toilailuita, sen, joka oli tyhmä itsekäs. Tämä hyvä tekosi vaikuttaa myös suhun. Hyvällä mielellä oleva työntekijä tekee myönteisempiä päätöksiä toisten suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmettä sitä sitten tekisi? Tuota kutsutaan elämäksi. Jos se on kauheaa, pitää tehdä muutoksia.
Yhtä lailla elämää on olla tekemättä mitään. Elämää on se, että hengittää ja sydän lyö.
Mistä arvelet, että saisit rahaa edes tuon tekemiseen, jos tämä oravanpyörä ei pyörisi ja tuottaisi verorahoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä ihmettä sitä sitten tekisi? Tuota kutsutaan elämäksi. Jos se on kauheaa, pitää tehdä muutoksia.
Niin, mutta se suorittaminen ei ole elämän elämistä
Mikä sitten on? Sohvalla makoilu? Itse kyllä näen, että aktiivinen elämä on parasta ja palkitsevaa. Lepokin tuntuu hyvältä kun on sen eteen tehnyt töitä. Lisäksi on taloudellinen vapaus tehdä mitä haluaa vapaa-ajallaan, valita mieleisen harrastukset.
Meidän yhteiskunta on tuhon oma, jos ei tavoitella parempaa kuin edellinen sukupolvi. Merkkejä on valitettavasti nähtävissä.
No joittenkin pitää ponnistella jotta sä voit loisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oravanpyörässä olevien ihmisten taakkaa pitäisi vähentää pienentämällä verotusta jota työntekijöiltä kerätään siksi, että voitaisiin elättää tuilla syrjääntyneitä ja muita laiskoja sossunpummeja
miksi kukaan viitsii käydä töissä? palkasta menee suurin osa suoriin ja välillisiin veroihin, joilla elätetään sadattuhannet elämäntapatyöttömät ja yh-pummit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ole lapsia siunaantunut, mutta sen verran kuitenkin sanon: tuohan on sitä elämää. Elämää on tietysti näin ilman lapsiakin, mutta en silti vaihtaisi enää mistään hinnasta elämääni sellaiseen, että olisin ihan syrjäytynyt ja mitään erityistä ei tapahtuisi päivisin. Mitä tekisin? Pelaisin ja makaisin vaan päivästä toiseen?
Tämä kaikki siis entisen syrjäytyneen "kynästä". Pelasin päivästä toiseen, unirytmi oli sekaisin ja muutenkin koko elämä oli nyt jälkeenpäin ajateltuna ihan täysin merkityksetöntä. En siis opiskellut tai käynyt töissä tuolloin vaan olin pudonnut yhteiskunnan kelkasta. Elämä kuitenkin voi muuttua. Nyt kun opiskelen uutta ammattia, teen osa-aikatöitä ja olen parisuhteessa, mun elämä on oikeasti paljon rikkaampaa ja mielenkiintoisempaa. Elämä on täynnä valintoja.
Ei oravanpyörän vastakohta ole sekaisin oleva unirytmi ja pelaaminen :-D Syrjäytynyt voi olla niin monella eri tavalla. Ei se tarkoita sitä, että olisi automaattisesti jotenkin rappiolla.
Hienoa että elämäsi on nyt parempaa!
Näin. En pelaa ollenkaan, ja menen nukkumaan klo 22, ja herään kuudelta. En myöskään ole päihteiden väärinkäyttäjä, tai mt-ongelmainen, luottotiedotkin on tallella enkä ole ikinä tehnyt rikoksia. En koe olevani myöskään itse syrjäytynyt, vaan ennemminkin syrjäytetty, kun joka paikassa on tie noussut pystyyn, ja minut on hätistelty pois yhteiskunnasta kuin olisin persona non grata kaikille.
Yksikään syrjäytettyjen kertomuksista ei ole samanlainen kuin omani, ja siksi rasittaakin nämä ylesitykset.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se syrjäytyminen on se, mikä näyttää älyttömältä. Maailmassa on loputtomasti mahdollisuuksia rakentaa mielekäs ja tapahtumarikas elämä, loputtomasti nähtävää ja tehtävää. Ja sitten se oma valinta on... ettei tee mitään? Mitä varten tänne sitten on synnytty? Ahdistaa pelkkä ajatuskin.
Väittäisin, että hyvin harvalla syrjäytyminen on oma valinta.
Kyllä työelämässä olevakin voi elää tasapainoista elämää. Ainakin meidän firmassa kannustetaan pitämään vapaa aika sekä mielekkäänä että vapaa-aikana. Itse koin ollessani hetken työttömänä todella vaikeaksi pitää elämän raamit kasassa, ehkä olet ap onnistunut siinä paremmin? Mutta esimerkiksi mielekään tekemisen keksiminen työn tilalle ei minusta olekaan niin helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten vedätys on mennyt niin ylipitkälle työelämässä ja tässä yhteiskunnassa muutenkin että en halua osallistua moiseen kusetukseen, täysin järjetöntä menoa.
Lumihiutale?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että kaikki ovat niin kovin stressaantuneita ja kuormittuneita, jopa lapset. Se siinä mättää.
Katson siskon lapsia ja ne on kaikki paitsi vanhin, väsyneitä rumbaan. Vanhin vain loikoilee älylaitteilla/pelikoneilla, kun nuoremmat hiki päässä hyppäävät harrastuksesta toiseen, ja nukahtelevat sinne tänne. Illalla nukkumaan meno viivästyy, ja unta tulee lapsille liian vähän. Kotona on koko ajan meluisaa ja kiirettä/aikatauluja. Lomat aikataulutetaan, ja lapsia kuskataan koko ajan jonnekin, eikä koskaan ole rauhallista olemista. Kauheaa katsottavaa.
Kun oma lapseni oli pieni niin ei ollut tällaista vielä, silloin vuonna 2000.
Ei ole kyllä normaaleissa perheissä nykyäänkään, ja joittenkin sekopäitten perheissä oli tuommoista jo silloin. Ehkä tuommoinen suorittaminen on yleistynyt, on se mahdollista, mutta ei se kyllä mitään yleinen käytäntö ole nykyäänkään. En nimittäin tunne yhtään tuommoista perhettä, vaikka elän just keskellä sitä "ruuhkavuosiaikaa".
Tuilla eläminen se vasta luonnotonta onkin. Siis ihan aidosti. Ihminen on eläin muiden joukossa ja joka ikinen eläin tällä planeetalla tekee työtä elääkseen, se on luonnollista ja tervettä. Jollain oravalla se on perän rakennus ja ruuan etsintä ihmisellä vaikka sairaanhoitaja josta saa rahan ostaakseen sen pesän ja ruokaa. Se et sulle vaan annetaan asiat ilman työtä on luonnon vastasta
Suorittamis-yhteiskunnan toksisuuden ymmärtää kyllä ilman syrjäytymistäkin. Itse inhoan päätöntä suorittamista ja vouhkaamista omasta kiireestä, erityisesti lapsiperheelliset, yök.
Itse teen sopivasti haastavaa ja mielekästä työtä tasan sen 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa, koska osaan.
Suorittajat ei osaa.
Elämä menee hukkaan, jos ei ole muuta kuin töitä, velvoitteita ja suorittamista.
Suorittajat eivät arvosta tai kunnioita itseään.