Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on

Ulkopuolelta monikin asia näyttää järjettömältä, sama omaehtoisen(?) syrjäytymisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että suurin osa ihmisistä tavoittelee ja elää kyllä ihan vain sellaista elämää, jota haluaa ja jonka kykenee saavuttamaan. Töissä on vähän pakko käydä, jos ei halua tuilla roikkua/ei ole muuten varakas. Jos lapsia haluaa, he sitten myös paljolti rytmittävät elämää. Varmasti lähes jokaisen elämä menee ajoittain myös suorittamiseksi, kun tietyt asiat on vain pakko hoitaa esim. väsyneenä/sairaanakin.

Itse koen oman elämäni syrjäytyneenä kyllä melko älyttömänä ja surullisena, vaikka on tässäkin puolensa.

Ihmiset elää sellaista elämää jota haluaa ja jonka kykenee saavuttamaan, MUTTA niissä rajoissa, mitkä yhteiskunta on meille asettanut. Yhteiskuntarakennehan suurinpiirtein määrittää, millaista elämää ihmisen kuuluu elää.

No toki, elämän vallitsevien realiteettien rajoissa, jotka monille riittävätkin mukavaan elämään. Onhan heitäkin, jotka pyrkivät yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttamaan, ihan ns. "systeemin sisälläkin" työrooleissaan. Toiset ehkä odottavat kaipaamiaan muutoksia valmiina tarjottimella tarjoiltuna.

Yhteiskunta=ihmiset. Kehitys ja muutokset ovat ihmisten toiminnasta ja sopimuksista riippuvaisia.

Vakavasti sairaana ja pysyvästi työkyvyttömänä olen kai jotenkin "syrjäytynyt" ja allekirjoitan tämän. Nyt vasta oikeastaan tiedän, mitä elämä on, ja arvostan jokaista hetkeä. Se tuntuu sen verran hyvältä, etten vaihtaisi pois, vaikken ainakaan yli seitsemänkymppiseksi tulekaan elämään. Materia ei tee onnelliseksi, mutta jostain käsittämättömästä syystä sen tavoitteluun "kuuluu" käyttää valtaosa ihmiselämästä. Se on itseisarvoinen onnistuneen ihmisyyden mittari. Elämän loppumetreillä kuitenkaan kenenkään ajatukset tuskin kauheasti sen ympärillä askartelevat, eikä oravanpyörä tule kenenkään arkulle kyynelsilmin laskemaan kukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että jotkin asiat ovat kummallisia, esim. se että suurin osa ihmistä on parisuhteessa. En ole koskaan osannut käsittä, miten muka lähes kaikilla olisi jokin halu olla suhteessa, luulen että monikin seurustelee koska niin vaan elämässä kuuluu tehdä. Paljon vapaampaa ja oman näköisempää elämää saa sinkkuna elää.

Et kaipaa läheisyyttä tai elämän jakamista?

Eivät kaikki kaipaa tai halua. Ihmiset ovat erilaisia, ja hyvä niin. Erilaisuus on rikkautta, ja monenlaisia ihmisiä tarvitaan.

Eiköhän nykyisin saa kukin elää niin kuin haluaa. Minusta tuntuu vaikeammalta löytää sitoutumishalusia ihmisiä kuin päinvastoin, eli suurin osa ei enää halua olla suhteessa.

Ei rakkaus vaadi mitään kahleita tai kenenkään kanssa asumista. Jännä, miten se määritellään loppujen lopuksi ihan kummallisten asioiden kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että jotkin asiat ovat kummallisia, esim. se että suurin osa ihmistä on parisuhteessa. En ole koskaan osannut käsittä, miten muka lähes kaikilla olisi jokin halu olla suhteessa, luulen että monikin seurustelee koska niin vaan elämässä kuuluu tehdä. Paljon vapaampaa ja oman näköisempää elämää saa sinkkuna elää.

Et kaipaa läheisyyttä tai elämän jakamista?

Ilman suhdetta ei jaa elämää kenenkään kanssa tai ole läheisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että jotkin asiat ovat kummallisia, esim. se että suurin osa ihmistä on parisuhteessa. En ole koskaan osannut käsittä, miten muka lähes kaikilla olisi jokin halu olla suhteessa, luulen että monikin seurustelee koska niin vaan elämässä kuuluu tehdä. Paljon vapaampaa ja oman näköisempää elämää saa sinkkuna elää.

Et kaipaa läheisyyttä tai elämän jakamista?

Eivät kaikki kaipaa tai halua. Ihmiset ovat erilaisia, ja hyvä niin. Erilaisuus on rikkautta, ja monenlaisia ihmisiä tarvitaan.

Eiköhän nykyisin saa kukin elää niin kuin haluaa. Minusta tuntuu vaikeammalta löytää sitoutumishalusia ihmisiä kuin päinvastoin, eli suurin osa ei enää halua olla suhteessa.

Ei rakkaus vaadi mitään kahleita tai kenenkään kanssa asumista. Jännä, miten se määritellään loppujen lopuksi ihan kummallisten asioiden kautta.

Ei vaadi ja se on ihan omaa valintaa, haluaako herätä joka aamu rakkaansa vierestä. Kunhan ei lupaile sellaista mitä ei halua toteuttaa. Elämä on vain niin lyhyt ja miksi viettää se yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nykyisin saa kukin elää niin kuin haluaa. Minusta tuntuu vaikeammalta löytää sitoutumishalusia ihmisiä kuin päinvastoin, eli suurin osa ei enää halua olla suhteessa.

Ei rakkaus vaadi mitään kahleita tai kenenkään kanssa asumista. Jännä, miten se määritellään loppujen lopuksi ihan kummallisten asioiden kautta.

Ei vaadi, ja taas toisaalta ei ole mitenkään väärin, että toiset haluavat sitoutua ja asua yhdessä. Jokainen tekee omat valintansa.

Ai sinä olet oikeassa ja kaikki muut väärässä? Huhhuh, suuret luulot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että suurin osa ihmisistä tavoittelee ja elää kyllä ihan vain sellaista elämää, jota haluaa ja jonka kykenee saavuttamaan. Töissä on vähän pakko käydä, jos ei halua tuilla roikkua/ei ole muuten varakas. Jos lapsia haluaa, he sitten myös paljolti rytmittävät elämää. Varmasti lähes jokaisen elämä menee ajoittain myös suorittamiseksi, kun tietyt asiat on vain pakko hoitaa esim. väsyneenä/sairaanakin.

Itse koen oman elämäni syrjäytyneenä kyllä melko älyttömänä ja surullisena, vaikka on tässäkin puolensa.

Ihmiset elää sellaista elämää jota haluaa ja jonka kykenee saavuttamaan, MUTTA niissä rajoissa, mitkä yhteiskunta on meille asettanut. Yhteiskuntarakennehan suurinpiirtein määrittää, millaista elämää ihmisen kuuluu elää.

No toki, elämän vallitsevien realiteettien rajoissa, jotka monille riittävätkin mukavaan elämään. Onhan heitäkin, jotka pyrkivät yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttamaan, ihan ns. "systeemin sisälläkin" työrooleissaan. Toiset ehkä odottavat kaipaamiaan muutoksia valmiina tarjottimella tarjoiltuna.

Yhteiskunta=ihmiset. Kehitys ja muutokset ovat ihmisten toiminnasta ja sopimuksista riippuvaisia.

Tämä yhteiskunta taantuu, se ei ole kehitystä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän nykyisin saa kukin elää niin kuin haluaa. Minusta tuntuu vaikeammalta löytää sitoutumishalusia ihmisiä kuin päinvastoin, eli suurin osa ei enää halua olla suhteessa.

Ei rakkaus vaadi mitään kahleita tai kenenkään kanssa asumista. Jännä, miten se määritellään loppujen lopuksi ihan kummallisten asioiden kautta.

Ei vaadi, ja taas toisaalta ei ole mitenkään väärin, että toiset haluavat sitoutua ja asua yhdessä. Jokainen tekee omat valintansa.

Tästä olen ihan samaa mieltä. Tietenkin, jos se aidosti ihmisille sopii. Vieläkin vaan herättää suunnatonta ihmetystä, jos ihminen kokee saavansa ihan riittävästi rakkautta elämässään jotenkin muuten kuin (perinteisen) parisuhteen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No toki, elämän vallitsevien realiteettien rajoissa, jotka monille riittävätkin mukavaan elämään. Onhan heitäkin, jotka pyrkivät yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttamaan, ihan ns. "systeemin sisälläkin" työrooleissaan. Toiset ehkä odottavat kaipaamiaan muutoksia valmiina tarjottimella tarjoiltuna.

Yhteiskunta=ihmiset. Kehitys ja muutokset ovat ihmisten toiminnasta ja sopimuksista riippuvaisia.

Tämä yhteiskunta taantuu, se ei ole kehitystä

Sinä olet tuota mieltä. Mitä teet/aiot tehdä asialle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että jotkin asiat ovat kummallisia, esim. se että suurin osa ihmistä on parisuhteessa. En ole koskaan osannut käsittä, miten muka lähes kaikilla olisi jokin halu olla suhteessa, luulen että monikin seurustelee koska niin vaan elämässä kuuluu tehdä. Paljon vapaampaa ja oman näköisempää elämää saa sinkkuna elää.

Et kaipaa läheisyyttä tai elämän jakamista?

Eivät kaikki kaipaa tai halua. Ihmiset ovat erilaisia, ja hyvä niin. Erilaisuus on rikkautta, ja monenlaisia ihmisiä tarvitaan.

Eiköhän nykyisin saa kukin elää niin kuin haluaa. Minusta tuntuu vaikeammalta löytää sitoutumishalusia ihmisiä kuin päinvastoin, eli suurin osa ei enää halua olla suhteessa.

Ei rakkaus vaadi mitään kahleita tai kenenkään kanssa asumista. Jännä, miten se määritellään loppujen lopuksi ihan kummallisten asioiden kautta.

Ei vaadi ja se on ihan omaa valintaa, haluaako herätä joka aamu rakkaansa vierestä. Kunhan ei lupaile sellaista mitä ei halua toteuttaa. Elämä on vain niin lyhyt ja miksi viettää se yksin?

Edelleenkin tuossa tökkii vain se, että joko pitäisi olla yksi ainoa kokoaikaisesti läsnäoleva rakas tai muuten on "yksin". Enkä puhu nyt edes erilaisista suhdemuodoista vaan ylipäätään siitä, että rakkaus määritellään seksuaalisuuden ja yksinoikeuden kautta. Jos nämä ehdot eivät täyty, niin sitten ihminen on muka yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei rakkaus vaadi mitään kahleita tai kenenkään kanssa asumista. Jännä, miten se määritellään loppujen lopuksi ihan kummallisten asioiden kautta.

Ei vaadi, ja taas toisaalta ei ole mitenkään väärin, että toiset haluavat sitoutua ja asua yhdessä. Jokainen tekee omat valintansa.

Tästä olen ihan samaa mieltä. Tietenkin, jos se aidosti ihmisille sopii. Vieläkin vaan herättää suunnatonta ihmetystä, jos ihminen kokee saavansa ihan riittävästi rakkautta elämässään jotenkin muuten kuin (perinteisen) parisuhteen kautta.

Kuitenkin omanlaiset elämänvalinnat ovat nykyään valtavan paljon yleisempiä ja "hyväksytympiä" kuin ennen. Riippuu myös seurasta, jossa liikkuu. Kannattaa etsiä tukea omille valinnoille, jos sitä kaipaa. Sitten ei enää joidenkin ihmettelyt niin kosketa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että jotkin asiat ovat kummallisia, esim. se että suurin osa ihmistä on parisuhteessa. En ole koskaan osannut käsittä, miten muka lähes kaikilla olisi jokin halu olla suhteessa, luulen että monikin seurustelee koska niin vaan elämässä kuuluu tehdä. Paljon vapaampaa ja oman näköisempää elämää saa sinkkuna elää.

Et kaipaa läheisyyttä tai elämän jakamista?

Ilman suhdetta ei jaa elämää kenenkään kanssa tai ole läheisyyttä?

En ole tuo kommentoinut, mutta harvemmin kaupan kassa tai työkaveri tulee niin kiinni mitä oma puoliso sohvalla päällekäin, nukkuessa tai rakastelun aikana. Pitääkö tällainenkin vääntää rautalangasta? Ja ei, me kaikki ei haluta yhdenillanjuttuja tai ostaa iltapäivälehtien uutisoimaa nuorten tyttöjen seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että jotkin asiat ovat kummallisia, esim. se että suurin osa ihmistä on parisuhteessa. En ole koskaan osannut käsittä, miten muka lähes kaikilla olisi jokin halu olla suhteessa, luulen että monikin seurustelee koska niin vaan elämässä kuuluu tehdä. Paljon vapaampaa ja oman näköisempää elämää saa sinkkuna elää.

Et kaipaa läheisyyttä tai elämän jakamista?

Eivät kaikki kaipaa tai halua. Ihmiset ovat erilaisia, ja hyvä niin. Erilaisuus on rikkautta, ja monenlaisia ihmisiä tarvitaan.

Eiköhän nykyisin saa kukin elää niin kuin haluaa. Minusta tuntuu vaikeammalta löytää sitoutumishalusia ihmisiä kuin päinvastoin, eli suurin osa ei enää halua olla suhteessa.

Ei rakkaus vaadi mitään kahleita tai kenenkään kanssa asumista. Jännä, miten se määritellään loppujen lopuksi ihan kummallisten asioiden kautta.

Ei vaadi ja se on ihan omaa valintaa, haluaako herätä joka aamu rakkaansa vierestä. Kunhan ei lupaile sellaista mitä ei halua toteuttaa. Elämä on vain niin lyhyt ja miksi viettää se yksin?

Edelleenkin tuossa tökkii vain se, että joko pitäisi olla yksi ainoa kokoaikaisesti läsnäoleva rakas tai muuten on "yksin". Enkä puhu nyt edes erilaisista suhdemuodoista vaan ylipäätään siitä, että rakkaus määritellään seksuaalisuuden ja yksinoikeuden kautta. Jos nämä ehdot eivät täyty, niin sitten ihminen on muka yksin.

En kylläkään itse määrittele rakkautta niin yleisellä tasolla. En vain henkilökohtaisesti voi hyvin, jos suhteella ei ole rajoja. Se ei olisi symmetristä, koska en itse pysty tapailemaan monia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että jotkin asiat ovat kummallisia, esim. se että suurin osa ihmistä on parisuhteessa. En ole koskaan osannut käsittä, miten muka lähes kaikilla olisi jokin halu olla suhteessa, luulen että monikin seurustelee koska niin vaan elämässä kuuluu tehdä. Paljon vapaampaa ja oman näköisempää elämää saa sinkkuna elää.

Et kaipaa läheisyyttä tai elämän jakamista?

Ilman suhdetta ei jaa elämää kenenkään kanssa tai ole läheisyyttä?

En ole tuo kommentoinut, mutta harvemmin kaupan kassa tai työkaveri tulee niin kiinni mitä oma puoliso sohvalla päällekäin, nukkuessa tai rakastelun aikana. Pitääkö tällainenkin vääntää rautalangasta? Ja ei, me kaikki ei haluta yhdenillanjuttuja tai ostaa iltapäivälehtien uutisoimaa nuorten tyttöjen seksiä.

Sääliksi käy ihmisiä, joilla ei ole esimerkiksi todellisia sydänystäviä. En puhunut mistään kaupan kassoista tai työkavereista.

Olen itse kai jollain asteella syrjäytynyt. Työelämässä olen ollut yhteensä alle 10 vuotta kaikki silppu ja tempputyöllistäminen mukaanlukien ja ikää on pitkälti yli 40. Viimeiset vuodet olen ollut työtön.

En vaihtaisi tätä oravanpyörään. Tykkään kyllä herätä aikaisin, mutta päiväni kulutan mieluummin ulkona ja kotia puunaten kuin ruuhkabusseissa ja ihmishälinässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että jotkin asiat ovat kummallisia, esim. se että suurin osa ihmistä on parisuhteessa. En ole koskaan osannut käsittä, miten muka lähes kaikilla olisi jokin halu olla suhteessa, luulen että monikin seurustelee koska niin vaan elämässä kuuluu tehdä. Paljon vapaampaa ja oman näköisempää elämää saa sinkkuna elää.

Et kaipaa läheisyyttä tai elämän jakamista?

Ilman suhdetta ei jaa elämää kenenkään kanssa tai ole läheisyyttä?

En ole tuo kommentoinut, mutta harvemmin kaupan kassa tai työkaveri tulee niin kiinni mitä oma puoliso sohvalla päällekäin, nukkuessa tai rakastelun aikana. Pitääkö tällainenkin vääntää rautalangasta? Ja ei, me kaikki ei haluta yhdenillanjuttuja tai ostaa iltapäivälehtien uutisoimaa nuorten tyttöjen seksiä.

Sääliksi käy ihmisiä, joilla ei ole esimerkiksi todellisia sydänystäviä. En puhunut mistään kaupan kassoista tai työkavereista.

Kaikille niitä ei ole siunaantunut, joten pitää tyytyä parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että jotkin asiat ovat kummallisia, esim. se että suurin osa ihmistä on parisuhteessa. En ole koskaan osannut käsittä, miten muka lähes kaikilla olisi jokin halu olla suhteessa, luulen että monikin seurustelee koska niin vaan elämässä kuuluu tehdä. Paljon vapaampaa ja oman näköisempää elämää saa sinkkuna elää.

Et kaipaa läheisyyttä tai elämän jakamista?

Ilman suhdetta ei jaa elämää kenenkään kanssa tai ole läheisyyttä?

En ole tuo kommentoinut, mutta harvemmin kaupan kassa tai työkaveri tulee niin kiinni mitä oma puoliso sohvalla päällekäin, nukkuessa tai rakastelun aikana. Pitääkö tällainenkin vääntää rautalangasta? Ja ei, me kaikki ei haluta yhdenillanjuttuja tai ostaa iltapäivälehtien uutisoimaa nuorten tyttöjen seksiä.

Sääliksi käy ihmisiä, joilla ei ole esimerkiksi todellisia sydänystäviä. En puhunut mistään kaupan kassoista tai työkavereista.

No en paneskele myöskään sydänystävieni kanssa. Tämä on kyllä jännä laji av:lla nämä jotka huomaa, että luettelosta puuttuu kaupan kassan ja työporukan lisäksi joku sana niin siihen tartutaan. Piti kirjoittaa ystävät ja harrastuskaverit myös, mutta jäi. Kas kun et kysellyt eikö minulla ole isää ja äitiä joilta saisin läheisyyttä.

Olen onnellinen, kun en joudu elämään muiden avustuksilla, tai varoilla.