Lue keskustelun säännöt.
Syrjäytyneenä näkee niin selvästi, kuinka älytöntä ns. normaali elämä on
22.05.2023 |
Tarkoitan nyt sitä oravanpyörää, missä suurin osa ihmisistä elää. 90% elämästä suoritetaan: herätään, lapset töihin/kouluun, työpäivän jälkeen prisman kautta kotiin, hoidetaan kotiasiat, kuskataan lapsia sinne tänne, nukkumaan ja tätä toistetaan päivästä toiseen ja haaveillaan viikonlopusta ja kesälomasta.
Onko tuollainen suorituselämä oikeasti onnellista ja tyydyttävää? Vaikea uskoa, että on. Kuinka moni ihan aidosti haluaa elää noin vai onko moni ajautunut siihen, koska niin "kuuluu elää" ja sitä odotetaan yhteiskunnan tai muiden ihmisten taholta.
Aiemmin olen surrut kovasti sitä, että en ole voinut elää tuota elämää. Nyt en enää missään nimessä haluaisi tuohon pyöritykseen. Joskus kun sitä katsoo ulkoa päin, niin se näyttäytyy jopa koomisena. Vähän vaikea selittää, on varmaan vaikea katsoa sitä touhua objektiivisesti jos on siinä keskellä itse.
Kommentit (816)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän täytyy elää. Jos kaikki ajattelisivat kuin AP, meillä ei olisi ruokaa, vettä, vaatteita, taloja, energiaa, jnejne
Itsestään ruoka ei pöytään hypi.
Kyllä sekin osaltaan auttaisi, jos kulttuuri olisi vielä sellainen että lapset leikkivät ja urheilisivat keskenään kodin lähimaastossa yhdessä naapuruston lapsien kanssa. Mutta monestakin syystä ei vaan ole.
Kyllähän lapset leikkii kodin lähimaastossa yhdessä naapuruston lasten kanssa, ainakin ne jotka on riittävän isoja ollakseen ilman vanhempaa. Ainakin täällä meillä päin, ison kaupungin pientalolähiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole provo. Olen 40v ja jäin n. 3 vuotta sitten pois oravanpyörästä.
Hankin työkyvyttömyyslausunnon mt -syistä ( ei ole ) ja nyt elelen "systeemin" ulkopuolella. Onhan tämä nyt ihan törkeän leppoisaa. Minun tilannettani toki auttaa, että en tarvitse suurta eläkettä, koska sain 2 perintöä. 2 kämppää ja 500 000 rahaa - elelen vuokratuloilla ja sijoituksilla ja eläkkeellä mainiosti.
Olen maisteri, mutta en näemmä viihtynyt kauaa työelämässä. Valmistuin vasta kolmekymppisenä.
Juuri nyt toki kirjoitan punkkuhumalassa, mutta yleisesti ottaen elämäni on mielekästä: on hyvä parisuhde, asunto, ystäviä, liikun paljon, on aikaa nukkua, tavata ihmisiä jne. Luen, soittelen pianoa ja kitaraa.
Tylsää ei ole koskaan. Matkustamiseen on varaa.
En kyllä lainkaan kaipaa työelämään, enkä koskaan viihtynytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minut tämä kotona malesiminen ja elämän sivustaseuraaminen on saanut entistä enemmän arvostamaan ns. oravanpyörää. Kyse on elämästä, mahdollisuuksista ja merkityksellisyydestä. Elämä työelämän ulkopuolelela on nin rajoittunutta monin tavoin, että vaihtaisin tämän mukamas aikatauluista vapauden, työhön hetkeäkään miettimättä.
Juu, tottakai. Minäkin olen ollut työelämän ulkopuolella niin tiedän kyllä, että sieltä haluaa äkkiä pois, on hyvin ahdistavaa elää ilman kunnon palkkaa ja esim. työyhteisöä.
Mutta ihmisillä ei nyt oikeasti tämä aloittajan pointti mene ymmärrykseen. On erittäin tervettä kyseenalaistaa kutakin vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää. Esimerkiksi itse olen laskenut, että kuuden aamuina minun pitäisi olla klo 22 unessa, jotta saisin sen 8h unta. Tämä tarkoittaa taasen sitä, että pitäisi olla viimeistään klo 21.30 sängyssä rauhoittumassa ja lukemassa kirjaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että pitkähiuksisena minun pitää valmistautua suihkuun kasin jälkeen, jotta ehdin kaikki pesut, hoitoaineet ym. huuhteleman ja syömään vielä iltapalankin ennen tuota klo 21.30 aikaa. Kasilta iltapesuille, ok selvä juttu. Mutta miten tämä yhtälö menee, että tulen töistä klo 17 ja jos kaupan kautta niin klo 18? Tarkoittaa sitä, että klo 18-20 pitää ehtiä laittamaan ruoka, syömään, tiskaamaan, tekemään kotiaskareita ja harrastamaan tai näkemään ystäviä, tekemään töihin eväät, laittamaan kahvit latinkiin aamua varten, vaatteet valmiiksi aamuun jne. Ja jokunen perhe kuskaa ja ruokkii lapsetkin vielä.
Show must go on, juu, sen ymmärrän, mutta voisiko tälle stressikiireelle olla jokin vaihtoehtoinen järjestelmä? Ja mikä se olisi, 4-päiväinen työviikko?
Sulla menee käsittämättömän paljon aikaa kaupassa ja suihkussa käyntiin. Itsellä on suunnilleen saman mittaiset työpäivät, mutta kaupassa käydään yleensä kerran viikossa (toinen aikuinen käy), ja suihku+iltapala vie ehkä puoli tuntia puolentoista sijaan, vaikka onkin pitkä ja paksu kihara tukka. Ja yöuniin keskimäärin tunti vähemmän, kun nukahdan yleensä aika saman tien mentyäni sänkyyn ja nukun 7,5h. Näin ollen jää reilusti enemmän aikaa joka päivä siihen kaikkeen muuhun. Ja kun perheessä on kaksi aikuista, ehtii kyllä hoitaa lapset ja harrastaakin joskus. Kavereita tulee tosin nähtyä lähinnä viikonloppuisin.
Tässä taloudessa ei ole kahta aikuista ja valitettavasti en saa polkupyörällä viikon ruokia kotiin asti, niin kaupassa käyn töistä tullessa melkein joka päivä. Mutta sen haluan nähdä miten iltapesut, tukka, hoitoaineet jne hammaspesut hoidetaan vartissa ja iltapalan tekeminen ja syöminen toisessa vartissa. Toki voi olla, että muu Suomi elää nopeampaa elämää valmisruuilla ja tulokset on nähtävillä. Itse teen ruuat tai välipalat aina tuoreista aineksista ja se ei ole ihan vartin homma. Jos olisi lapsia, vartti ei riittäisi iltapalan tekemiseen ja vielä hotkimiseen mitenkään. Mutta joo, vähän huono verrata jos on useampi aikuinen talossa kuin yksi (joka auttaa sillä välin kun olet pesulla) ja lapsetkin osaavat auttaa tarvikkeiden pöytään ottamisessa.
Niin elämä on valintoja. Sinä haluat käyttää paljon aikaa iltapalojen kokkaukseen, hiusten pesuun ja kaupassa käyntiin, minä haluan että jää aikaa muuhunkin. Eikä edes se tarkoita että meillä syötäisiin erityisen paljon eineksiä.
Ja juu, jos perheessä ei olisi toista aikuista ja lapset olisi ihan pieniä, tilanne olisi ihan erilainen, silloin menisi varmasti kaikki aika ihan arjen pyöritykseen, vaikka kävisi suihkussa vain pikaisesti ja iltapala olisi nopea jugurttikipollinen.
Haluan? Helppohan se on huudella jos mies tekee kauppareissut ja auttaa. Vähän suhteellista "haluaako" joku käyttää aikaa johonkin x määrän aikaa vai ei. Esim. 8h on se keskiarvo minkä ihminen tarvii nukkumiseen, halusi tai ei. Samoin hiusten aukisetvimiseen ennen suihkua menee aikaa, halusi tai ei, shampooseen, hoitoaineilla on oma vaikutusaikansa.. jne. Ja suihkun jälkeen tukan kuivaus vie 5min myös, ellei ole kalju. Puhumattakaan atooppisen ihon rasvaamisesta pesujen jälkeen. Ikävästi sanottu, että nimenomaan HALUAN käyttää aikaa johonkin omalla ajalla, mikä liittyy siistittynä töihin saapumiseen tai iltapala hengissä pysymiseen, ei omaan valintaan. Mutta onneksi on välillä näitä ylimääräisiä vapaita kun ei tarvi kokata, suihkutella ja suorittaa kohti seuraavan päivän työhönlähtöä.
No kyllä se on VALINTA pitää hiuksensa sellaisina, että niitten selvittelyyn ja pesuun menee tolkuttomasti aikaa :D samoin se, että syö iltapalaksi jotain mikä pitää erikseen valmistaa. Mutta miten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konseptissa on vain yksi ongelma: miten nykyinen hyvinvoiva Suomi pyörisi jos se on täynnä ihmisiä, jotka eivät halua laittaa rikkaa ristiin homman pyörittämiseksi?
Ja tämähän ei ollut lainkaan langan pointti. Missä ammatissa pärjää jos ei edes ymmärrä mistä puhutaan?
No olihan. Ap kirjoittaa, että pitää koomisena täysipäiväistä työntekoa ja ettei itse halua olla osa sitä. Lanka on täynnä sitä komppaavia viestejä ja työn halveksuntaa.
Mukava huomata, että tämä aihe on herättänyt näin paljon keskustelua.
Kannattaa lukea aloitus huolella ajatuksen kanssa. En todellakaan pidä koomisena täysipäiväistä työntekoa. Puhun yleisesti siitä kiireen ja stressin täyttämästä elämästä, jota moni elää.
Joskus kun istuu itse kaikessa rauhassa kahvilassa ja katselee ihmisten ja perheiden menemistä ja tulemista ja "hössöttämistä", niin se näyttäytyy minulle koomisena. Siis esimerkiksi se, kuinka tärkeää on saada juuri sitä tietynmerkkistä homejuustoa viikonlopun ateriaan. Tai kun pitää ravata kaupasta toiseen etsimässä pikku-Irmelille sitä Pipsa Possu vappupalloa, jotka on joka paikasta loppu! Ihmiset helposti "hukkuvat" siihen arkeen ja kaikkeen hyvinkin merkityksettömään, mitä siihen liittyy. Se on se komiikka.
Olen korkeasti kouluttautunut, mutta en ehtinyt olla työelämässä koska sairastuin. Tämä yhteiskunnasta syrjäytyminen ei siis ole ollut oma valintani. Arvostan kaikkia ihmisiä ihmisinä; työtä tekeviä, työttömiä, sairaita...
Täällä keskustelussa on monia hyviä ja mielenkiintoisia kommentteja, niitä on ollut mukava lukea :)
apKatkeruus paistaa kyllä läpi jutuistasi. Mitä muuta motiivia olisi lähteä tällaista ketjua avaamaan? Jos se "oravanpyörä" ei kiinnosta ja näyttäytyy koomisena, etkä itse ole siinä mukana, niin mitä inisemistä sinulla on? Pysy rauhassa syrjäytyneenä, jos siitä onnen saat. Et vaan taida saada.
Aivan ymmärrettävää, että asia jonkun linssin läpi tuolleenkin voi näyttäytyä. Jos ajatellaan sellainen tilanne, että meneillään olis suuri huijaus, jossa ihmisten elämää ja energiaa hyväksikäytetään, niin ehkäpä tämän tajuava, vähänkään kanssaihmisistä kiinnostunut yksilö voisi aloittaa aiheesta keskustelun, ihan vaan keskustelua ja ehkä ihmisiäkin herätelläkseen. Eli siittä sulle vaihtoehtoista motiivia
Ai että sellainen suuri ajattelija ja hyväntekijä! Juu ei. Siinä tapauksessa aloitus olisi kyllä muotoiltu aivan toisin, ja toki myös kirjoitettu jonnekin aivan muualle kuin tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Konseptissa on vain yksi ongelma: miten nykyinen hyvinvoiva Suomi pyörisi jos se on täynnä ihmisiä, jotka eivät halua laittaa rikkaa ristiin homman pyörittämiseksi?
Ja tämähän ei ollut lainkaan langan pointti. Missä ammatissa pärjää jos ei edes ymmärrä mistä puhutaan?
No olihan. Ap kirjoittaa, että pitää koomisena täysipäiväistä työntekoa ja ettei itse halua olla osa sitä. Lanka on täynnä sitä komppaavia viestejä ja työn halveksuntaa.
Mukava huomata, että tämä aihe on herättänyt näin paljon keskustelua.
Kannattaa lukea aloitus huolella ajatuksen kanssa. En todellakaan pidä koomisena täysipäiväistä työntekoa. Puhun yleisesti siitä kiireen ja stressin täyttämästä elämästä, jota moni elää.
Joskus kun istuu itse kaikessa rauhassa kahvilassa ja katselee ihmisten ja perheiden menemistä ja tulemista ja "hössöttämistä", niin se näyttäytyy minulle koomisena. Siis esimerkiksi se, kuinka tärkeää on saada juuri sitä tietynmerkkistä homejuustoa viikonlopun ateriaan. Tai kun pitää ravata kaupasta toiseen etsimässä pikku-Irmelille sitä Pipsa Possu vappupalloa, jotka on joka paikasta loppu! Ihmiset helposti "hukkuvat" siihen arkeen ja kaikkeen hyvinkin merkityksettömään, mitä siihen liittyy. Se on se komiikka.
Olen korkeasti kouluttautunut, mutta en ehtinyt olla työelämässä koska sairastuin. Tämä yhteiskunnasta syrjäytyminen ei siis ole ollut oma valintani. Arvostan kaikkia ihmisiä ihmisinä; työtä tekeviä, työttömiä, sairaita...
Täällä keskustelussa on monia hyviä ja mielenkiintoisia kommentteja, niitä on ollut mukava lukea :)
apKatkeruus paistaa kyllä läpi jutuistasi. Mitä muuta motiivia olisi lähteä tällaista ketjua avaamaan? Jos se "oravanpyörä" ei kiinnosta ja näyttäytyy koomisena, etkä itse ole siinä mukana, niin mitä inisemistä sinulla on? Pysy rauhassa syrjäytyneenä, jos siitä onnen saat. Et vaan taida saada.
Aivan ymmärrettävää, että asia jonkun linssin läpi tuolleenkin voi näyttäytyä. Jos ajatellaan sellainen tilanne, että meneillään olis suuri huijaus, jossa ihmisten elämää ja energiaa hyväksikäytetään, niin ehkäpä tämän tajuava, vähänkään kanssaihmisistä kiinnostunut yksilö voisi aloittaa aiheesta keskustelun, ihan vaan keskustelua ja ehkä ihmisiäkin herätelläkseen. Eli siittä sulle vaihtoehtoista motiivia
Ai että sellainen suuri ajattelija ja hyväntekijä! Juu ei. Siinä tapauksessa aloitus olisi kyllä muotoiltu aivan toisin, ja toki myös kirjoitettu jonnekin aivan muualle kuin tänne.
Minne se olis kirjoitettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on terve eikä ole velkaa, niin todella vähillä tuloilla pärjää. On aikaa seurata vaikka aamu-uutisia, sitten rauhassa pesulle, ehkä kauppaan tai siivousta. Tai sitten käyn äidin luona auttamassa.
On aikaa viihtyä luonnossa. Se ei maksa mitään. Toki pitää olla kunnon vaatteet, mutta ne kestää pitkään. On aikaa uppotua lukemiseen vaikka koko päiväksi. Mikään asia kotona ei jää tekemättä koska "ei vaan jaksa".
Mitään en tästä maailmasta mukaani saa ja itselleni minä elän. Ei enää ikinä oravanpyörää.
Mun työ on inspiroivaa ja työkaverit kivoja. Oon luonteeltani sellainen puuhaaja, että työttömänä olisin vähintään vapaaehtoisena seuralaisena naapurissa olevassa vanhainkodissa ja järjestäisin jotain roskankeräystempauksia kaupunginosaani. Niin ihan tykkään tästä ruuhkavuosien rytmistä. Sori vaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole provo. Olen 40v ja jäin n. 3 vuotta sitten pois oravanpyörästä.
Hankin työkyvyttömyyslausunnon mt -syistä ( ei ole ) ja nyt elelen "systeemin" ulkopuolella. Onhan tämä nyt ihan törkeän leppoisaa. Minun tilannettani toki auttaa, että en tarvitse suurta eläkettä, koska sain 2 perintöä. 2 kämppää ja 500 000 rahaa - elelen vuokratuloilla ja sijoituksilla ja eläkkeellä mainiosti.
Olen maisteri, mutta en näemmä viihtynyt kauaa työelämässä. Valmistuin vasta kolmekymppisenä.
Juuri nyt toki kirjoitan punkkuhumalassa, mutta yleisesti ottaen elämäni on mielekästä: on hyvä parisuhde, asunto, ystäviä, liikun paljon, on aikaa nukkua, tavata ihmisiä jne. Luen, soittelen pianoa ja kitaraa.
Tylsää ei ole koskaan. Matkustamiseen on varaa.
En kyllä lainkaan kaipaa työelämään, enkä koskaan viihtynytkään.
Nyt on pakko kysyä, että miten ihmeessä sait pysyvän eläkkeen olemattomilla mt-syillä? Yleensä saa vain kuntoutustukea vuoden kerrallaan vaikka sairastaisi skitsofreniaa.
Nimenomaan olet jopa yhteiskunnallisesti "outsider" jos materian "Suomi-unelman" saavuttaminen ei ole nro.1 elämässä. Design-talo, e-auto pihaan, lapset, lapsille muotikamat ja muotiharrastukset, omat muotikamat ja -harrastukset, arki on suorittamista joka taktikoi kuin pelitiimi parhaan tuloksen eteen, kelloa vastaan juoksemista ja laskelmointia jokaisen tekemisen onnistumisesta maksimaalisesti. En tarkoita että hyvä elämä on olutpullojen imemistä neukkuluukussa Kelan tuilla jossa on ikkunat teipattu jätesäkillä pimentoon.
Siis nykyään "tavara" on enää muutama kallis asia johon kulttuurin elitistyminen ajaa, mutta nimenomaan siinä tulee tavaran kerääminen mukaan erimuodossa eli rahan keräämisenä jolla imago-tuotteet maksetaan ajallaan. Vaihtoehtoiset elämäntavat onneksi tulee pintaan hyväksytymmin nykyään.
Imago= tavaroiden imago. You name it.
Ihmisen korostetaan tarvitsevan tulla omillaan toimeen joka kytketään ihmisen oman ehkä lähtötasoltaan matalankin imagon korottamiseen rahan avulla .Aivan hyvin muuttotappiokunnassa vanhassa mummon mökissä kasvimaineen ja metsäpalstoineen voi pärjätä riittävän tasapainoista elämää viettämään työttömyyskorvauksellakin. Mutta sellainen ihminen tuskin omilla palkkatuloillaan ostaa uutta e-autoa pihaan. Tuskin haluaakaan tosin. Toisella puolella on satojen tuhansien eurojen vuositulot jotka menee imago-tuotteiden osamaksujen maksuun.
Ihmisen ihmisarvon määrittely on tavattoman vaikeaa jos ei ole kiintopisteitä mittaamiseen, nykyään se on surullista että esivalinta määrittelyyn kuulumiseen tapahtuu rahan saavuttamisen asteikoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että suurin osa ihmisistä tavoittelee ja elää kyllä ihan vain sellaista elämää, jota haluaa ja jonka kykenee saavuttamaan. Töissä on vähän pakko käydä, jos ei halua tuilla roikkua/ei ole muuten varakas. Jos lapsia haluaa, he sitten myös paljolti rytmittävät elämää. Varmasti lähes jokaisen elämä menee ajoittain myös suorittamiseksi, kun tietyt asiat on vain pakko hoitaa esim. väsyneenä/sairaanakin.
Itse koen oman elämäni syrjäytyneenä kyllä melko älyttömänä ja surullisena, vaikka on tässäkin puolensa.
Ihmiset elää sellaista elämää jota haluaa ja jonka kykenee saavuttamaan, MUTTA niissä rajoissa, mitkä yhteiskunta on meille asettanut. Yhteiskuntarakennehan suurinpiirtein määrittää, millaista elämää ihmisen kuuluu elää.
No toki, elämän vallitsevien realiteettien rajoissa, jotka monille riittävätkin mukavaan elämään. Onhan heitäkin, jotka pyrkivät yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttamaan, ihan ns. "systeemin sisälläkin" työrooleissaan. Toiset ehkä odottavat kaipaamiaan muutoksia valmiina tarjottimella tarjoiltuna.
Yhteiskunta=ihmiset. Kehitys ja muutokset ovat ihmisten toiminnasta ja sopimuksista riippuvaisia.
Tämä yhteiskunta taantuu, se ei ole kehitystä
N. 1½ vuosikymmenen päästä maamme on täysin toinen. Myös vähentynyt syntyvyytemme alkaa näkyä selvästi. -Muutos voi olla tästä myös hieman nopeampi. -
Toi on NIIN totta. Ei lisättävää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole provo. Olen 40v ja jäin n. 3 vuotta sitten pois oravanpyörästä.
Hankin työkyvyttömyyslausunnon mt -syistä ( ei ole ) ja nyt elelen "systeemin" ulkopuolella. Onhan tämä nyt ihan törkeän leppoisaa. Minun tilannettani toki auttaa, että en tarvitse suurta eläkettä, koska sain 2 perintöä. 2 kämppää ja 500 000 rahaa - elelen vuokratuloilla ja sijoituksilla ja eläkkeellä mainiosti.
Olen maisteri, mutta en näemmä viihtynyt kauaa työelämässä. Valmistuin vasta kolmekymppisenä.
Juuri nyt toki kirjoitan punkkuhumalassa, mutta yleisesti ottaen elämäni on mielekästä: on hyvä parisuhde, asunto, ystäviä, liikun paljon, on aikaa nukkua, tavata ihmisiä jne. Luen, soittelen pianoa ja kitaraa.
Tylsää ei ole koskaan. Matkustamiseen on varaa.
En kyllä lainkaan kaipaa työelämään, enkä koskaan viihtynytkään.
Nyt on pakko kysyä, että miten ihmeessä sait pysyvän eläkkeen olemattomilla mt-syillä? Yleensä saa vain kuntoutustukea vuoden kerrallaan vaikka sairastaisi skitsofreniaa.
Menin yksityiselle lääkärille. Sain 2 x 3kk.sairaslomaa, sitten puoli vuotta. Tämän jälkeen tehtiin hakemus Kelaan ja se oli siinä.
Vähän lueskelin netistä avainsanoja masennukseen ja ahdistukseen ja unettomuuteen. Vastasin kyselylomakkeisiin tietoisesti väärin. Sain toki lääkkeitä ja lähetteen psyk.polille. Kerran tapasin psyksairaanhoitajaa ja lääkäriä siellä. Sain lähetteen terapiaan.
Tietenkään en syönyt lääkkeitä, enkä hakenut terapiaan. Eipä nyt kovin vaivalloista ollut. Ymmärrän, että jotkut vihaavat tällaista, mutta takuueläkkeellä kuitenkin ollaan.
Eli 5 tapaamista ja muutama hakemus.
Kaikkein absurdeinta tässä kaikessa on, että kansaneläkkeen lisäksi saan asumistukea velattomaan omistusasuntooni, koska vuokratuloni menevät kumppanini nimiin. Outo systeemi meillä Suomessa.
Elämä on oikeasti nykyään liian helppoa. Muutama sutaisu älypuhelimella, niin ruoka on jo ovella.
Ei tarvi kiviä nostella ja kärsiä juuri vilua tai nälkää.
Kun on helppoa, niin pienetkin vastoinkäymiset tuntuu suurilta. Resilienssin puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työssä käyvä kirjoitti:
Olen onnellinen, kun en joudu elämään muiden avustuksilla, tai varoilla.
Oletko aivan varmasti nettomaksaja? En epäile ettetkö välttämättä olisi mutta suurin osa ei taida edes olla. Eikä varsinkaan mikään julkinen työntekijä.
Vierailija kirjoitti:
työssä käyvä kirjoitti:
Olen onnellinen, kun en joudu elämään muiden avustuksilla, tai varoilla.
Eläthän, vaihdat sen vain aikaasi ja työpanokseesi
Et siis näe mitään eroa vaihtokaupan ja almujen varassa elämisellä?
Vierailija kirjoitti:
työssä käyvä kirjoitti:
Olen onnellinen, kun en joudu elämään muiden avustuksilla, tai varoilla.
Oletko aivan varmasti nettomaksaja? En epäile ettetkö välttämättä olisi mutta suurin osa ei taida edes olla. Eikä varsinkaan mikään julkinen työntekijä.
Julkinen tekijä voi olla nettomaksaja ihan siinä missä yksityisen puolen tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä olen kyllä pohtinut näihin elämäntapalusmuihin liittyen, että eivätkö he itse tiedosta sitä, millä tavalla heistä ajatellaan ja puhutaan selän takana? Vai eikö heitä vaan kiinnosta? Meinaan, että todennäköisesti myös aika moni näiden sukulainen saattaa ihan vain kohteliaisuussyistä olla hiljaa ja nyökytellä silloin kun kuuntelee näiden vuodesta toiseen samaa rataa menevää elämää (”no ei mulla oo töitä kun en oo jaxanu hakee”), mutta todellisuudessa näkee tuon melkosena luuserina tai saattaa jopa puhua selän takana.
Mua ei itseä henkilökohtaisesti muuten kiinnosta, jos joku päättää huvikseen jäädä kotiinsa makoilemaan. Se lähinnä näkyy siinä, että yleensä mua ei kiinnosta tutustua tarkemmin näihin ihmisiin. Monesti olen huomannut, että näitä tyyppejä (=vapaaehtoisesti työttömiä) yhdistää muutenkin jonkinlainen passiivisuus ja osa näistä on jämähtäneenä jotenkin oudosti teiniaikoihin? En tiedä ymmärtääkö joku mitä tarkoitan, mutta tavallaan monella näistä on muutenkin vähän vastuutonta/jämähtänyttä elämää tai muuten se elämä on ihan samanlaista kuin vaikka 17-vuotiaalla. Siitä ihmisestä puuttuu jonkinlainen kypsyys ja vastuunotto. Kaitpa me ihmiset muutenkin yleensä kaverustutaan helpoiten samanhenkisten ihmisten kanssa, ja itsellä ei melko aktiivisena, koulutusta ja työtä arvostavana ihmisenä ole aina yhteistä puhuttavaa jonkun päinvastaisen luonteen omaavan kanssa. Se on toisinaan myös ihan molemminpuolista. Mä olen saanut esimerkiksi kuulla aika paljon arvostelua tollasilta ihmisiltä siitä, että miksi mä esimerkiksi kouluttaudun kun koulutus on kuulema typerää. Kaikennäköistä muutakin arvostelua sitä on tullut kuultua. Nyt olen itsekin sitä mieltä, että elämäntapatyöttömyys näyttäytyy punaisena lippuna. Parempi välttää noita tyyppejä.
Työttömiä on 90000 aktivoituna ja sairaalan työkokeilussa työtön saa tunnukset Lifecareen eli näkee sen potilaan terveystiedot kenen asioita hoitaa.
Työttömiä on lähes kaikki työpaikat täynnä työkokeiluissa ja palkkatuella, moni vakituinen luulee heitä opiskelijaksi.
Työttömiä on sairaaloissa osastoilla työkokeilussa auttamassa osastonsihteeriä, lisäksi työttömiä on palkkatuella sairaalan infossa töissä ja hallinto-osastolla toimistotöissä sekä sairaalan arkistossa kuntouttavassa työtoiminnassa.
Hämmentävää, että heitä kutsutaan työttömiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä olen kyllä pohtinut näihin elämäntapalusmuihin liittyen, että eivätkö he itse tiedosta sitä, millä tavalla heistä ajatellaan ja puhutaan selän takana? Vai eikö heitä vaan kiinnosta? Meinaan, että todennäköisesti myös aika moni näiden sukulainen saattaa ihan vain kohteliaisuussyistä olla hiljaa ja nyökytellä silloin kun kuuntelee näiden vuodesta toiseen samaa rataa menevää elämää (”no ei mulla oo töitä kun en oo jaxanu hakee”), mutta todellisuudessa näkee tuon melkosena luuserina tai saattaa jopa puhua selän takana.
Mua ei itseä henkilökohtaisesti muuten kiinnosta, jos joku päättää huvikseen jäädä kotiinsa makoilemaan. Se lähinnä näkyy siinä, että yleensä mua ei kiinnosta tutustua tarkemmin näihin ihmisiin. Monesti olen huomannut, että näitä tyyppejä (=vapaaehtoisesti työttömiä) yhdistää muutenkin jonkinlainen passiivisuus ja osa näistä on jämähtäneenä jotenkin oudosti teiniaikoihin? En tiedä ymmärtääkö joku mitä tarkoitan, mutta tavallaan monella näistä on muutenkin vähän vastuutonta/jämähtänyttä elämää tai muuten se elämä on ihan samanlaista kuin vaikka 17-vuotiaalla. Siitä ihmisestä puuttuu jonkinlainen kypsyys ja vastuunotto. Kaitpa me ihmiset muutenkin yleensä kaverustutaan helpoiten samanhenkisten ihmisten kanssa, ja itsellä ei melko aktiivisena, koulutusta ja työtä arvostavana ihmisenä ole aina yhteistä puhuttavaa jonkun päinvastaisen luonteen omaavan kanssa. Se on toisinaan myös ihan molemminpuolista. Mä olen saanut esimerkiksi kuulla aika paljon arvostelua tollasilta ihmisiltä siitä, että miksi mä esimerkiksi kouluttaudun kun koulutus on kuulema typerää. Kaikennäköistä muutakin arvostelua sitä on tullut kuultua. Nyt olen itsekin sitä mieltä, että elämäntapatyöttömyys näyttäytyy punaisena lippuna. Parempi välttää noita tyyppejä.
Työttömiä on 90000 aktivoituna ja sairaalan työkokeilussa työtön saa tunnukset Lifecareen eli näkee sen potilaan terveystiedot kenen asioita hoitaa.
Työttömiä on lähes kaikki työpaikat täynnä työkokeiluissa ja palkkatuella, moni vakituinen luulee heitä opiskelijaksi.
Työttömiä on sairaaloissa osastoilla työkokeilussa auttamassa osastonsihteeriä, lisäksi työttömiä on palkkatuella sairaalan infossa töissä ja hallinto-osastolla toimistotöissä sekä sairaalan arkistossa kuntouttavassa työtoiminnassa.
Hämmentävää, että heitä kutsutaan työttömiksi.
Ei heitä tilastoissa katsotakkaan työttömiksi, se on se koko pointti
Vierailija kirjoitti:
Konseptissa on vain yksi ongelma: miten nykyinen hyvinvoiva Suomi pyörisi jos se on täynnä ihmisiä, jotka eivät halua laittaa rikkaa ristiin homman pyörittämiseksi?
Jos suomi on hyvinvointivaltio niin mä oon Megan Fox 👌
Eläthän, vaihdat sen vain aikaasi ja työpanokseesi