Sain tietää että kaverilla oli sittenkin ollut synttärijuhlat vaikka mulle sanoi että on peruttu

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D

Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekunnioitusta tai rajojen vetämistä ei ole vain paeta tapettiin, kun joku kohtelee väärin. Ongelma nykymaailmassa on, että tunteemme ovat niin keskiössä, ettei suoraselkäisyyttä vaivauduta enää harrastamaan. Kun alat toteamaan, että minua ei kohdella noin, sinua ei enää kohdella niin. Vaikka toinen tekikin väärin. Muuten sama toistuu.

Sun mielestä kovinkin arvokasta ja suoraselkäistä madella rikospaikalle kerjäämään toiselta mielenrauhaa?

Miten et pysty jatkamaan elämää ilman perusteellista selitystä? Ihmiset eivät nykyään siedä keskeneräisyyttä lainkaan. Kaikki pitää vääntää rautalangasta ja pureksii valmiiksi

Ei, sinne mennään suoraselkäisenä ja kysytään että mitäs tämä on, ja jos väärinymmärrystä ei ole, todetaan että tällaista kohtelua en katsele, sinä se joudut itsesi kanssa elämään, näkemisiin. Asia selvitetty, oma pesä puhtaana, ja toinen saa itselleen parhaassa tapauksessa vähän ajateltavaa.

Tällainen asenne tarttuu muuhunkin elämään. Nämä apn kaverin kaltaiset ihmiset, jos väärinkäsitystä ei ole, luottavat ettei heitä laiteta vastaamaan teoistaan.

Sulla aika suppea ymmärrys maailmasta, kun kuvittelet että sun kanta ja tapa on ainoa oikea. Sitä sitten survot toisten kurkkuihin etkä lepää ennen kuin kaikki ovat sitä mieltä, että juu sinun tapasi on oikea eikä mikään muu. Mustavalkoisuutta puhtaimmillaan.

Kukaan ei uhkaa sun minuutta täällä. Kysele niitä selityksiä mutta kunnioita jos niitä ei haluta antaa. Mene puhumaan terapeutille jos et kestä sitä, että jotain asiaa ei saatu nätisti pakettiin. Tee hengitysharjoituksia.

Wtf? Mitä täällä sekoillaan, tämäkin ihan älytön, sekava ja solvaava kommentti täysin asialliseen vastaukseen, jossa ei missään kohtaa vastaavalla tavalla solvattu toisin toimijoita tai julistettu, että "tämä on ainoa oikea tapa!".

Nyt on todella peiliin katsomisen paikka.

Kato heräsithän sä viimein. Meillä ei oo muuta puhuttavaa kuin että sä tykkäät pähkinöistä ja mä rusinoista. Asia selvä.

Minulla puolestani ei ole mitään hajua kuka sinä olet, en käy täällä niin usein. Mutta mielestäni on melko ironista, että ne jotka täällä koviten huutaa kusipään dumppaamista siihen paikkaan, samaan hengenvetoon menevät henkilökohtaisuuksiin ja alkavat ilkeiksi, kun joku esittää oman näkemyksensä ihan asiallisesti.

Toistuvasti ja monotonisesti kuin vesikidutus. Niin ei se yks pisara vielä mitään tee. Miksi turhautua tuhannesta? Mietipä sitä.

No nyt oli sekavaa settiä. Eikö tuo ollut neljän viestin ketju, joista puolet oli oletettavasti sinun? Pahoittelut jos sinulla on joku erityistaito nähdä, mikäli sama henkilö on kirjoittanut useampia, minulla ei tällaista ole. Enkä varsinaisesti ollut samaa mieltä kummankaan kanssa, mutta jos sinulla on yleensäkin tapana alkaa sättiä eriävän mielipiteen omaavia ja vähättelevästi käskeä heitä terapiaan, sillä voi olla myös yhteys sille kutsujen perumiselle ja muulle huonolle kohtelulle, jos sinullekin tapaa sattua moisia.

Noniin ilta pilalla. Annetaanpa olla.

Huomasitko, että tässä tuli samalla hauskasti demonstroitua yllä esitetyt pointit. Käyttäydyit huonosti, toinen (tosin ei se jota sätit vaan minä) otti asian esille ja sinä yrität välttää tilanteen kokonaisuudessaan.

Noin muutoin tämä ketju meni aika pointittomaksi jo kauan sitten joten jääköön tosiaan tähän, ensi kerralla sitten paremmin.

Tilannehan meni näin että kaltaisesi internetritari koki omakseen random sananvaihdon ja päätti heittää hattunsa rinkiin. Ketään ei kuitenkaan kiinnostanut sun täinen hattu ja kaikki kaikkosivat. Jäit huutelemaan perään että sinä voitit ja muut hävisivät. Ketään ei kiinnosta. Ajattele aivan mitä haluat.

Ja nyt on sun vuorosi sanoa se viimeinen sana jota niin kovasti kuitenkin haluat.

Tässä varmaan demonstroit vuorostaan sitä aiemmin mainittua kaasuvalotusta?

Olet kiusaaja, puhut alentavasti ja rumasti muille, kun he eivät ole kanssasi samaa mieltä eivätkä tanssi pillisi mukaan. Muuta sanottavaa minulla ei sinulle ole, mutta toivottavasti mietit käyttäytymistäsi, koska anonyymiytesi ei tätä faktaa muuta.

Pakko huudella sivusta, että tuo joka loikkasi keskusteluun kesken kaiken oli kyllä kaikkein törkein tästä kolmikosta. Harmittaa, että energiset ja aggressiiviset ihmiset usein jyräävät heidät joilla ei ole syystä tai toisesta halua laittaa heitä ojennukseen.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D

Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.

Täälläkin usein keskustelua siitä että kaverit ei pidä yhteyttä. Tuota, mulla on teille huonoja uutisia.

Joo osa selittää ettei jaksa, mutta ihminen ei jaksa sitä mitä ei halua. Ja toisaalta menee läpi vaikka harmaan kiven kun tarpeeksi haluaa. 1:1

Olen pahoillani. Tuollaisesta ei kyllä pääse yli. Minulle kävi aikoinaan hieman samoin. Piti mennä uutta vuotta juhlimaan, kunnes h-hetkenä ollessani jo juhlapaikalla kaverini ilmoitti olevansa sairas, muistaakseni joutuneensa jopa sairaalaan. Siellä sitten juhlin itsekseni ja selittelin muille, miksi olen yksin liikenteessä.

Paljon myöhemmin hän lipsautti minulle vahingossa, mitä oli tehnyt uutena vuotena ja kenen kanssa. Unohti, että oli valehdellut minulle. En reagoinut asiaan ja yritin unohtaa koko jutun, mutta ei siitä mitään tullut. Aina se kummitteli siellä taustalla ja ystävyys kuivui kasaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekunnioitusta tai rajojen vetämistä ei ole vain paeta tapettiin, kun joku kohtelee väärin. Ongelma nykymaailmassa on, että tunteemme ovat niin keskiössä, ettei suoraselkäisyyttä vaivauduta enää harrastamaan. Kun alat toteamaan, että minua ei kohdella noin, sinua ei enää kohdella niin. Vaikka toinen tekikin väärin. Muuten sama toistuu.

Sun mielestä kovinkin arvokasta ja suoraselkäistä madella rikospaikalle kerjäämään toiselta mielenrauhaa?

Miten et pysty jatkamaan elämää ilman perusteellista selitystä? Ihmiset eivät nykyään siedä keskeneräisyyttä lainkaan. Kaikki pitää vääntää rautalangasta ja pureksii valmiiksi

Ei, sinne mennään suoraselkäisenä ja kysytään että mitäs tämä on, ja jos väärinymmärrystä ei ole, todetaan että tällaista kohtelua en katsele, sinä se joudut itsesi kanssa elämään, näkemisiin. Asia selvitetty, oma pesä puhtaana, ja toinen saa itselleen parhaassa tapauksessa vähän ajateltavaa.

Tällainen asenne tarttuu muuhunkin elämään. Nämä apn kaverin kaltaiset ihmiset, jos väärinkäsitystä ei ole, luottavat ettei heitä laiteta vastaamaan teoistaan.

Sulla aika suppea ymmärrys maailmasta, kun kuvittelet että sun kanta ja tapa on ainoa oikea. Sitä sitten survot toisten kurkkuihin etkä lepää ennen kuin kaikki ovat sitä mieltä, että juu sinun tapasi on oikea eikä mikään muu. Mustavalkoisuutta puhtaimmillaan.

Kukaan ei uhkaa sun minuutta täällä. Kysele niitä selityksiä mutta kunnioita jos niitä ei haluta antaa. Mene puhumaan terapeutille jos et kestä sitä, että jotain asiaa ei saatu nätisti pakettiin. Tee hengitysharjoituksia.

Wtf? Mitä täällä sekoillaan, tämäkin ihan älytön, sekava ja solvaava kommentti täysin asialliseen vastaukseen, jossa ei missään kohtaa vastaavalla tavalla solvattu toisin toimijoita tai julistettu, että "tämä on ainoa oikea tapa!".

Nyt on todella peiliin katsomisen paikka.

Kato heräsithän sä viimein. Meillä ei oo muuta puhuttavaa kuin että sä tykkäät pähkinöistä ja mä rusinoista. Asia selvä.

Minulla puolestani ei ole mitään hajua kuka sinä olet, en käy täällä niin usein. Mutta mielestäni on melko ironista, että ne jotka täällä koviten huutaa kusipään dumppaamista siihen paikkaan, samaan hengenvetoon menevät henkilökohtaisuuksiin ja alkavat ilkeiksi, kun joku esittää oman näkemyksensä ihan asiallisesti.

Toistuvasti ja monotonisesti kuin vesikidutus. Niin ei se yks pisara vielä mitään tee. Miksi turhautua tuhannesta? Mietipä sitä.

No nyt oli sekavaa settiä. Eikö tuo ollut neljän viestin ketju, joista puolet oli oletettavasti sinun? Pahoittelut jos sinulla on joku erityistaito nähdä, mikäli sama henkilö on kirjoittanut useampia, minulla ei tällaista ole. Enkä varsinaisesti ollut samaa mieltä kummankaan kanssa, mutta jos sinulla on yleensäkin tapana alkaa sättiä eriävän mielipiteen omaavia ja vähättelevästi käskeä heitä terapiaan, sillä voi olla myös yhteys sille kutsujen perumiselle ja muulle huonolle kohtelulle, jos sinullekin tapaa sattua moisia.

Noniin ilta pilalla. Annetaanpa olla.

Huomasitko, että tässä tuli samalla hauskasti demonstroitua yllä esitetyt pointit. Käyttäydyit huonosti, toinen (tosin ei se jota sätit vaan minä) otti asian esille ja sinä yrität välttää tilanteen kokonaisuudessaan.

Noin muutoin tämä ketju meni aika pointittomaksi jo kauan sitten joten jääköön tosiaan tähän, ensi kerralla sitten paremmin.

Tilannehan meni näin että kaltaisesi internetritari koki omakseen random sananvaihdon ja päätti heittää hattunsa rinkiin. Ketään ei kuitenkaan kiinnostanut sun täinen hattu ja kaikki kaikkosivat. Jäit huutelemaan perään että sinä voitit ja muut hävisivät. Ketään ei kiinnosta. Ajattele aivan mitä haluat.

Ja nyt on sun vuorosi sanoa se viimeinen sana jota niin kovasti kuitenkin haluat.

Tässä varmaan demonstroit vuorostaan sitä aiemmin mainittua kaasuvalotusta?

Olet kiusaaja, puhut alentavasti ja rumasti muille, kun he eivät ole kanssasi samaa mieltä eivätkä tanssi pillisi mukaan. Muuta sanottavaa minulla ei sinulle ole, mutta toivottavasti mietit käyttäytymistäsi, koska anonyymiytesi ei tätä faktaa muuta.

Pakko huudella sivusta, että tuo joka loikkasi keskusteluun kesken kaiken oli kyllä kaikkein törkein tästä kolmikosta. Harmittaa, että energiset ja aggressiiviset ihmiset usein jyräävät heidät joilla ei ole syystä tai toisesta halua laittaa heitä ojennukseen.

Ohis

Tämä nyt tosiaan menee ohi aiheen, mutta eihän tämä kahden keskustelu ole missään vaiheessa ollut vaan kaikki siihen on hyppineet, sinäkin. Tuollaiseen käytökseen pitäisi puuttua herkemminkin, ei kiusaaminen ole hyväksyttävää koulussa, työpaikalla, kaveriporukassa tai nettipalstalla eikä sellaiselta pitäisi koskaan ummistaa silmiä, näppikseltä lähti tosi törkeää tekstiä.

Jos nyt palataan aasinsiltan asiaan, aloittajalle tsempit tilanteeseen, ikävää käytöstä myös "kaverilta". Toivottavasti löydät itsellesi sopivan tavan käsitellä asia ja päästä siitä yli.

Tyypillistä kokoomuslaista arvotonta käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekunnioitusta tai rajojen vetämistä ei ole vain paeta tapettiin, kun joku kohtelee väärin. Ongelma nykymaailmassa on, että tunteemme ovat niin keskiössä, ettei suoraselkäisyyttä vaivauduta enää harrastamaan. Kun alat toteamaan, että minua ei kohdella noin, sinua ei enää kohdella niin. Vaikka toinen tekikin väärin. Muuten sama toistuu.

Sun mielestä kovinkin arvokasta ja suoraselkäistä madella rikospaikalle kerjäämään toiselta mielenrauhaa?

Miten et pysty jatkamaan elämää ilman perusteellista selitystä? Ihmiset eivät nykyään siedä keskeneräisyyttä lainkaan. Kaikki pitää vääntää rautalangasta ja pureksii valmiiksi

Ei suora kysymys ole mitään matelua tai kerjäämistä. Jos aiempi juhla on peruttu ja silti järjestetään uusi juhla, johon ei saa kutsua, on ihan asiallista ottaa yhteyttä. Silloin voi kertoa, että on huonoa käytöstä perua kutsu viime hetkellä ja sitten järjestää uusi juhla. Jos haluaa, voi samalla kertoa, että on jo aiemmin useampaan kertaa kokenut, että seuraa ei kaivata ja siksi on varmaan jatkossa parempi, että ei enää pidetä yhteyttä. Sen jälkeen voi joko kuunnella, mitä toisella on sanottavana tai sitten vain hyvästellä.

Nykymaailman ongelma on juuri se, että asiat jätetään kesken ja ihmissuhteet feidataan, koska ei kestetä minkäänlaista kritiikkia tai epämiellyttävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin kyllä itse ihan suoraan, että mistä on kyse, kun järjesti juhlat vaikka sinulle sanoi niiden peruuntuneen. Joka tapauksessa tuollaisen tempun jälkeen saisi kaveri jäädä, joten miksi en nyhtäisi jotain selitystä irti.

Arvokkuuden rippeet?

Ei ole mielestäni mitään tekemistä arvokkuuden kanssa. Minua ainakin kiinnostaisi aiheuttaa toiselle kiusallinen tilanne ja katsoa, miten siitä kiemurtelee irti. :D Sitten vaan kengänkuva perseelle.

Eli vajota toisen tasolle.

Mistä lähtien on huonoa käytöstä kysyä miksi olet kohdellut minua huonosti ystävänä? 

Ei vaan kysymällä validoit toisen huonon käytöksen. Osoitat olevasi hänen tasollaan koska osoitat kiinnostusta hänen mielipiteeseensä ja kokemukseen.

Ja nyt mä nauran itselleni et mitä ihmettä mä sua vaivaudun kouluttamaan :D

Vajoat samalle tasolle, koska osoitat olevasi kiinnostunut toisen mielipiteistä ja kokemuksesta???

Missä maailmassa te oikein elätte, kun välinpitämättömyys ja toisen sivuuttaminen on jokin hyve?

Ei se tee kenestäkään huonoa ihmistä, että on muista ihmisitä kiinnostunut, vaikka nämä olisivatkin kohdelleet huonosti. Päinvastoin. Sellaisen sietämistä ei tietenkään keneltäkään edellytetä, mutta juuri se on toisen tasolle vajoamista, että halutaan näyttää sille toiselle että HAHA, minäpä välitän sinusta VIELÄ VÄHEMMÄN!

-eri

Et sä NÄYTÄ siinä mitään kun sä irrotat itsesi tilanteesta ja jatkat eri suuntaan taakse katsomatta. EVÄÄT itsesi ja selityksesi häneltä. Tämä tehdään kun henkilö töppää niin ETTEI HÄN ENÄÄ MERKITSE MITÄÄN. Hän ei ansaitse puheyhteyttä enää.

Oottekste kaikki niitä jotka tappelee Facebookin ryhmissä kun ei osata olla puuttumatta ja sanomatta?

Kumpi tässä nyt on se,  joka ilmaisee toiselle, että hän ei merkitse mitään? Ap vai se kaveri, joka perui kutsun ja järjesti toisen juhlan? Kuvaus sopii molempiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekunnioitusta tai rajojen vetämistä ei ole vain paeta tapettiin, kun joku kohtelee väärin. Ongelma nykymaailmassa on, että tunteemme ovat niin keskiössä, ettei suoraselkäisyyttä vaivauduta enää harrastamaan. Kun alat toteamaan, että minua ei kohdella noin, sinua ei enää kohdella niin. Vaikka toinen tekikin väärin. Muuten sama toistuu.

Sun mielestä kovinkin arvokasta ja suoraselkäistä madella rikospaikalle kerjäämään toiselta mielenrauhaa?

Miten et pysty jatkamaan elämää ilman perusteellista selitystä? Ihmiset eivät nykyään siedä keskeneräisyyttä lainkaan. Kaikki pitää vääntää rautalangasta ja pureksii valmiiksi

Ei suora kysymys ole mitään matelua tai kerjäämistä. Jos aiempi juhla on peruttu ja silti järjestetään uusi juhla, johon ei saa kutsua, on ihan asiallista ottaa yhteyttä. Silloin voi kertoa, että on huonoa käytöstä perua kutsu viime hetkellä ja sitten järjestää uusi juhla. Jos haluaa, voi samalla kertoa, että on jo aiemmin useampaan kertaa kokenut, että seuraa ei kaivata ja siksi on varmaan jatkossa parempi, että ei enää pidetä yhteyttä. Sen jälkeen voi joko kuunnella, mitä toisella on sanottavana tai sitten vain hyvästellä.

Nykymaailman ongelma on juuri se, että asiat jätetään kesken ja ihmissuhteet feidataan, koska ei kestetä minkäänlaista kritiikkia tai epämiellyttävyyttä.

Miten sinä näet sen ongelmana, ettei asiasta tunneta tarvetta nostaa erikseen vielä turhaa riitaakin?

Onks tää joki Itäkeskus-Laru-tyyppinen kulttuuriero?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ollut ehtinyt hankkia vielä lahjaa. Ap

Harmi ettet ollut hankkinut lahjaa. Olisit saanut itsellesi kivan lahjan vähän niinkuin lohdutukseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi en ollut ehtinyt hankkia vielä lahjaa. Ap

Harmi ettet ollut hankkinut lahjaa. Olisit saanut itsellesi kivan lahjan vähän niinkuin lohdutukseksi. 

Tämänkö takia sanotaan että osta sellainen lahja minkä itse haluaisit!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävi tuossa tätä viehättävää keskustelua seuratessa mielessä, että ap saattaa tietämättään olla myös kaverinsa kavereiden epäsuosiossa.

Itselläni on paljon ystäviä, joista osa tulee keskenään paremmin ja osa huonommin. Joku on joskus ilmoittanut, että ei tule kutsuihini, jos joku toinen tulee. Olen pysynyt neutraalina, kutsunut kaikki, ja antanut jokaisen itse päättää, haluaako osallistua. Olen myös joskus saanut syyt siitä, että joku toinen on halunnut rajoittaa osallistujia illanistujaisissa, ja minun on tulkittu olleen syrjivä osapuoli. Käsityksen korjaaminen on hankalaa, kun pitäisi sitten samalla "käräyttää" se oikeasti poissulkemista vaatinut taho.

On hieman erikoista, että ap:n kaveri on ylipäänsä kutsunut ap:n, jos ei ole tätä kutsuihinsa halunnut. Helpompihan se olisi vain olla kutsumatta lähtötilanteessa. Kiinteä kaveriporukka taas, joka ei ap:tä omakseen koe... Ei siinä tarvitse edes olla mitään erityistä ap:ta kohtaan, ainoastaan halu pitää "sisäpiirin" bileet.

Kuvitellaan et sun teoria sisäpiirin bileistä on oikea. Jos mä jäisin kiinni vastaavassa tilanteessa ja mulla olis puhtaat jauhot pussissa, mä pahoittelisin kaverille tapahtunutta heti kun toiset bileet olis tulleet ilmi ja kertoisin että kyseessä oli pienen piirin juttu.

Välttely ja radiohiljaisuus viittaa syyllisyyteen

Minusta välttely ja radiohiljaisuus kertoo usein samasta asiasta: taipumuksesta väistää tilanteita, jotka herättävät vaikeita tunteita.

Sivusta katsoen näyttää, että ap tekee myös juuri tätä.

On turhia vaikeita tilanteita ja kärsimyksen arvoisia vaikeita tilanteita. Ihmiset näyttäisivät eroavan aivan valtavasti sen suhteen missä raja kulkee.

Myös siinä, mikä kärsimystä aiheuttaa. Itselleni se on epätietoisuus, kun mieli kuvittelee aina pahimman vaihtoehdon. Toistaiseksi todellisuus ei ole koskaan ollut yhtä paha, ja aina myös helpompi kohdata.

Olisi helpompaa, jos voisi toimia vain itsensä kaltaisten ihmisten kanssa. Valitettavasti maailma ei toimi niin. Ja yhteisen näkemyksen hakeminen on vaikeaa, jos asioista ei voi puhua.

Tässä ne ihmiset just eroaa. Mun kaltaiset voi elää elämäänsä tietämättä tarkkaan mitä joku ajattelee jostain asiasta. Toisia vaivaa ja ahdistaa ja he täyttävät tyhjät aukot omilla kauhukuvillaan.

Kumpikaan ei ymmärrä toista.

Juuri näin. Oudosti sitä muuten on kuitenkin oma herkistyminen vähentynyt niiden keskustelujen myötä. Kun pelot eivät olekaan käyneet toteen. Samalla on vähentynyt myös tarve selvittää ihan joka risaus, kun on tajunnut, että useimmiten kyse ei ole mistään erityisestä pahantahtoisuudesta itseä kohtaan.

Uteliaisuudesta kysyn, jos vielä luet näitä, tuleeko sinulle tarvetta katkaista välejä tällaisten tapahtumien jälkeen, vai annatko asian olla vain siksi, ettei tapahtumien kulku erityisesti kiinnosta?

En blockaa tai poista ketään kavereista koskaan. Musta ei vaan kuulu enää mitään koska suuntaan huomioni terveellisempiin ihmissuhteisiin ja asioihin. Käsittelen negatiiviset asiat kerralla pois tavoitteena se etteivät ne jää vaivaamaan. Ajan saatossa henkilö lakkaa kokonaan kiinnostamasta ja asia unohtuu. Olen tavatessa ihan kohtelias mutta epäkiinnostuneen etäinen. Kuin sukulaisen puoliso jonka kanssa ei ole mitään yhteistä.

Jos otan asian puheeksi tai selvittelen oma-aloitteisesti, se on multa aika huikea välittämisen osoitus. Esimerkiksi omassa parisuhteessa tottakai käsittelemme kaiken mikä vaivaa.

Eli olet sellainen ihminen, joka saattaa vetää herneen nenään jostain täysin ilman varoitusmerkkejä, eikä kerro, mistä kiikastaa. Jätät muut arvailemaan, mikä nyt mättää. Asian selvittämisen sijaan kostat passiivis-aggressiivisesti.

Aika harva haluaa tuttavapiiriinsä tuollaisia ihmisiä, koska heidän kanssaan on vaikeaa tulla toimeen. Heihin ei myöskään voi luottaa, koska he näkevät asiat aina vain omalta kannaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävi tuossa tätä viehättävää keskustelua seuratessa mielessä, että ap saattaa tietämättään olla myös kaverinsa kavereiden epäsuosiossa.

Itselläni on paljon ystäviä, joista osa tulee keskenään paremmin ja osa huonommin. Joku on joskus ilmoittanut, että ei tule kutsuihini, jos joku toinen tulee. Olen pysynyt neutraalina, kutsunut kaikki, ja antanut jokaisen itse päättää, haluaako osallistua. Olen myös joskus saanut syyt siitä, että joku toinen on halunnut rajoittaa osallistujia illanistujaisissa, ja minun on tulkittu olleen syrjivä osapuoli. Käsityksen korjaaminen on hankalaa, kun pitäisi sitten samalla "käräyttää" se oikeasti poissulkemista vaatinut taho.

On hieman erikoista, että ap:n kaveri on ylipäänsä kutsunut ap:n, jos ei ole tätä kutsuihinsa halunnut. Helpompihan se olisi vain olla kutsumatta lähtötilanteessa. Kiinteä kaveriporukka taas, joka ei ap:tä omakseen koe... Ei siinä tarvitse edes olla mitään erityistä ap:ta kohtaan, ainoastaan halu pitää "sisäpiirin" bileet.

Kuvitellaan et sun teoria sisäpiirin bileistä on oikea. Jos mä jäisin kiinni vastaavassa tilanteessa ja mulla olis puhtaat jauhot pussissa, mä pahoittelisin kaverille tapahtunutta heti kun toiset bileet olis tulleet ilmi ja kertoisin että kyseessä oli pienen piirin juttu.

Välttely ja radiohiljaisuus viittaa syyllisyyteen

Minusta välttely ja radiohiljaisuus kertoo usein samasta asiasta: taipumuksesta väistää tilanteita, jotka herättävät vaikeita tunteita.

Sivusta katsoen näyttää, että ap tekee myös juuri tätä.

On turhia vaikeita tilanteita ja kärsimyksen arvoisia vaikeita tilanteita. Ihmiset näyttäisivät eroavan aivan valtavasti sen suhteen missä raja kulkee.

Myös siinä, mikä kärsimystä aiheuttaa. Itselleni se on epätietoisuus, kun mieli kuvittelee aina pahimman vaihtoehdon. Toistaiseksi todellisuus ei ole koskaan ollut yhtä paha, ja aina myös helpompi kohdata.

Olisi helpompaa, jos voisi toimia vain itsensä kaltaisten ihmisten kanssa. Valitettavasti maailma ei toimi niin. Ja yhteisen näkemyksen hakeminen on vaikeaa, jos asioista ei voi puhua.

Tässä ne ihmiset just eroaa. Mun kaltaiset voi elää elämäänsä tietämättä tarkkaan mitä joku ajattelee jostain asiasta. Toisia vaivaa ja ahdistaa ja he täyttävät tyhjät aukot omilla kauhukuvillaan.

Kumpikaan ei ymmärrä toista.

Juuri näin. Oudosti sitä muuten on kuitenkin oma herkistyminen vähentynyt niiden keskustelujen myötä. Kun pelot eivät olekaan käyneet toteen. Samalla on vähentynyt myös tarve selvittää ihan joka risaus, kun on tajunnut, että useimmiten kyse ei ole mistään erityisestä pahantahtoisuudesta itseä kohtaan.

Uteliaisuudesta kysyn, jos vielä luet näitä, tuleeko sinulle tarvetta katkaista välejä tällaisten tapahtumien jälkeen, vai annatko asian olla vain siksi, ettei tapahtumien kulku erityisesti kiinnosta?

En blockaa tai poista ketään kavereista koskaan. Musta ei vaan kuulu enää mitään koska suuntaan huomioni terveellisempiin ihmissuhteisiin ja asioihin. Käsittelen negatiiviset asiat kerralla pois tavoitteena se etteivät ne jää vaivaamaan. Ajan saatossa henkilö lakkaa kokonaan kiinnostamasta ja asia unohtuu. Olen tavatessa ihan kohtelias mutta epäkiinnostuneen etäinen. Kuin sukulaisen puoliso jonka kanssa ei ole mitään yhteistä.

Jos otan asian puheeksi tai selvittelen oma-aloitteisesti, se on multa aika huikea välittämisen osoitus. Esimerkiksi omassa parisuhteessa tottakai käsittelemme kaiken mikä vaivaa.

Eli olet sellainen ihminen, joka saattaa vetää herneen nenään jostain täysin ilman varoitusmerkkejä, eikä kerro, mistä kiikastaa. Jätät muut arvailemaan, mikä nyt mättää. Asian selvittämisen sijaan kostat passiivis-aggressiivisesti.

Aika harva haluaa tuttavapiiriinsä tuollaisia ihmisiä, koska heidän kanssaan on vaikeaa tulla toimeen. Heihin ei myöskään voi luottaa, koska he näkevät asiat aina vain omalta kannaltaan.

Eikse oo hyvä et toksiset ihmiset välttelee? Tossahan just sanottuun että tärkeiden ihmisten kanssa selvitetään asiat. Mun mielestä hyväkin, et ei-läheiset narskut ja muut hyväksikäyttäjät kylmetetään sitä mukaa ku piirteitä ilmenee. En tajuu sun kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin kyllä itse ihan suoraan, että mistä on kyse, kun järjesti juhlat vaikka sinulle sanoi niiden peruuntuneen. Joka tapauksessa tuollaisen tempun jälkeen saisi kaveri jäädä, joten miksi en nyhtäisi jotain selitystä irti.

Arvokkuuden rippeet?

Ei ole mielestäni mitään tekemistä arvokkuuden kanssa. Minua ainakin kiinnostaisi aiheuttaa toiselle kiusallinen tilanne ja katsoa, miten siitä kiemurtelee irti. :D Sitten vaan kengänkuva perseelle.

Eli vajota toisen tasolle.

Mistä lähtien on huonoa käytöstä kysyä miksi olet kohdellut minua huonosti ystävänä? 

Ei vaan kysymällä validoit toisen huonon käytöksen. Osoitat olevasi hänen tasollaan koska osoitat kiinnostusta hänen mielipiteeseensä ja kokemukseen.

Ja nyt mä nauran itselleni et mitä ihmettä mä sua vaivaudun kouluttamaan :D

Vajoat samalle tasolle, koska osoitat olevasi kiinnostunut toisen mielipiteistä ja kokemuksesta???

Missä maailmassa te oikein elätte, kun välinpitämättömyys ja toisen sivuuttaminen on jokin hyve?

Ei se tee kenestäkään huonoa ihmistä, että on muista ihmisitä kiinnostunut, vaikka nämä olisivatkin kohdelleet huonosti. Päinvastoin. Sellaisen sietämistä ei tietenkään keneltäkään edellytetä, mutta juuri se on toisen tasolle vajoamista, että halutaan näyttää sille toiselle että HAHA, minäpä välitän sinusta VIELÄ VÄHEMMÄN!

-eri

Et sä NÄYTÄ siinä mitään kun sä irrotat itsesi tilanteesta ja jatkat eri suuntaan taakse katsomatta. EVÄÄT itsesi ja selityksesi häneltä. Tämä tehdään kun henkilö töppää niin ETTEI HÄN ENÄÄ MERKITSE MITÄÄN. Hän ei ansaitse puheyhteyttä enää.

Oottekste kaikki niitä jotka tappelee Facebookin ryhmissä kun ei osata olla puuttumatta ja sanomatta?

En minä koe tarvetta edes miettiä tällaisia tilanteita siitä näkökulmasta, "ansaitseeko" joku puheyhteyden kanssani. Mielestäni koko tämä asetelma missä itsensä ja vastapuoli arvostetaan jotenkin suhteessa toisiinsa on ihan vinksahtanut. Jos haluat tietää, mitä tapahtui, kysyt. Jos tämä oli 150. kerta etkä jaksa enää 151. kertaa eikä oikeastaan enää kiinnostakaan mihinkään mennä, annat asian olla. Eihän siinä saa kuin itselleen pahan mielen, jos rupeaa asiaa vatvomaan sitä kautta miten kostat tai säilytät arvosi tai itsekunnioituksesi tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua.

Sä oletat että kiinnostaisi tietää muttei kysy. Mutta kun ei kiinnosta. Se kiinnostus kuolee siinä kohtaa kun toinen tekee rumasti. Käsitätkö?

Sen jälkeen kun se toinen sulle ilmaa, ei kiinnosta enää olla missään tekemisissä ja piste.

Mutta ethän sä tätä voi käsittää ku sulla on häiriintynyt tarve roikkua tilanteessa kiinni tavalla tai toisella. Penätä selityksiä, riidellä, yrittää selvittää asioita. Et kykene tajuamaan että toisille tämä väärintehnyt on yhtä kuin epämiellyttävän hajuinen ilma.

Ainakaan minulle ei ole enää ollenkaan selvää, kumpi tuossa tilanteessa on syyllinen ja kumpi on uhri. Me olemme kuulleet toisen osapuolen näkemyksen. Voi olla, että toisen osapuolen näkemys olisi aika toisenlainen. Ehkä ap:n kaveri on pahis, joka jatkuvasti tekee ohareita ja pahoittaa muiden mielen. Tai sitten ap on hankala ihminen, jonka ap:n kaveri yrittää poistaa kavereistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.

Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?

Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap

Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.

Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.

Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap

Kyllä minä soittaisin ja kysyisin, niin eipähän tarvitse miettiä sitten että mitenkö tämä nyt menikään. Sinä vaan maalaat piruja seinillä vaikka ei ole mitään varmuutta asiasta kuitenkaan. 

No se on sit mun häpeäni. Jos hänestä ei enää kuulu niin se oli siinä se. Muussa tapaisessa katsotaan tilannekohtaisesti. En soittele hänen peräänsä koska en ole niin epätoivonen. Ap

Tässä nyt olemme taas teinimaailmassa. Ei ystävyyssuhteet ole mitään valtapeliä, missä ruvetaan miettimään, kuka vaikuttaa mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin. Asia selvästi vaivaa sinua kun siitä ihan aloituksenkin tänne teit, aikuisten maailmassa tällaisessa tilanteessa keskustellaan asiasta asianomaisten kesken eikä mietitä kuka näyttää mitenkin epätoivoiselta soittaessaan ensin.

En tee henkistä metatyötä kenellekään sen jälkeen kun minua on kohdeltu huonosti. Minä en halua sellaisia kavereita joille pitää kantaa tarjottimella esitys, että mikä nyt menikään pieleen ja mitä hänen kuuluisi nyt tehdä. Muuten mitään ei tapahdu. Tässä tapauksessa hän joko tajuaa olevansa se jonka tulee tehdä ele tai sitten ei. Yksinkertaista. Ap

Selvä. Minusta tuo on todella lapsellinen näkökulma asiaan, enkä todellakaan nää ihmissuhteita tuollaisena valtapelinä saati keskusteluja minään "esityksinä". Sinä olet toki siihen oikeutettu ja kuulostaa siltä, että näätte ystävyyssuhteet samalla tavalla joten keskustelu lieneekin turhaa, mutta jos mielipiteesi on noin jyrkkä, mitä ihmettä sitten hait tällä aloitukselta?

Sä taidat ihan itse nähdä valtapelejä siellä missä niitä ei ole ja olet päättänyt tulkita mun viestit ikävimmällä mahdollisella tavalla.

Tein aloituksen siksi koska harmittaa ja halusin käsitellä asiaa. Ilman että vedän ko henkilöä mukaan draamaan. Ap

Kuitenkin hän on ainoa, joka voi kertoa, miten asia oikeasti meni.

Minut kasvatettiin lukemaan ajatuksia ja välttämään avointa keskustelua, joten vielä joskus 15 vuotta sitten olisin menetellyt samoin. Olen vaiheittain opetellut puhumaan suoraan, ja huomannut että nimenomaan se vähentää draamaa.

Olisi mielenkiintoista kuulla sankarin vastaus, jos ihan vain kysyisit suoraan, eikö synttäreiden pitänyt olla peruttu. En katso, että se mitenkään tekisi sinusta altavastaajaa, ainoastaan asiallisen kysymyksen esittäjän.

Mielestäni tässä ei ole kyse päältä- tai altavastaajista. Olen alkoholistin lapsi ja entisessä elämässäni ollut se joka juoksee toisten perässä antaen heidän kohdella minua huonosti ilman että olen osoittanut rajani. Asioista on puhutti mutta käytös ei ole muuttunut, koska olen joka kerta sallinut sen ja roikkunut maisemissa kaukesta huolimatta. Nyt en roiku enää maisemissa ja se on mun oikeus itseäni kunnioittavana aikuisena ihmisenä.

Varmasti tarkoitat ihan hyvää, mutta vaikuttaa aika selvältä että projisoit tosi voimakkaasti. Ap

Kas, meillä on yhteistä. Minäkin olen alkoholistin lapsi, joka on antanut (lähinnä miesten) kohdella itseäni huonosti. Minäkään en enää roiku maisemissa, jos minua ei kunnioiteta. En myöskään enää automaattisesti oleta ihmisistä pahinta, vaan vedän rajoja vasta sitten, kun tiedän varmasti, että siihen on aihetta. Eli siinä kohden, kun puhutut asiat eivät pidä ja sama meno jatkuu.

On kokonaan eri asia puhua asioista ja tehdä tarvittavat johtopäätökset, kuin jäädä maahan potkittavaksi toisen jatkaessa sikailuaan.

On varsin paljon mahdollista, että kaverisi on käyttäytynyt sinua kohtaan juuri niin ikävästi kuin miltä vaikuttaa. Itse olen kokenut myös jossain määrin tyydyttäväksi kertoa omat rajani ja mielipiteeni tuonkaltaisesta käytöksestä. Joskus se on johtanut vilpittömään anteeksipyyntöön ja välien palaamiseen. Joskus siihen, että koko asia on paljastunut väärinkäsitykseksi (koska minulla on edelleen taipumus olettaa pahinta, tätä sattuu edelleen). Joskus olemme todenneet, että emme näe asiaa samalla tavoin ja välit ovat katkenneet. Ikinä minua ei ole harmittanut, että olen nostanut kissan pöydälle.

Omien rajojen osoittamiseen on parempiakin tapoja kuin passiivisaggressiivisuus ja mielipahassa piehtarointi, johon kuuluu mm. tarve avautua muille kokemistaan vääryyksistä.

Eli olet vielä kierteessä jossa soittelet perään ja annat kaasuvalottaa itsesi takaisin toksiseen ihmissuhteeseen.

Menee teillä puurot ja vellit sekaisin toistuvasti. Olen mm. katkaissut välit äitiini kokonaan todettuani, että puheet ja teot eivät kohtaa. Se, että nostaa kissan pöydälle, ei tarkoita paluuta ihmissuhteeseen. Kun tietää rajansa, ei tarvitse pelätä konfliktia tai sen seurausta.

On tietysti niin vähäarvoisia ihmissuhteita, että setviminen ei ole vaivan ja energian arvoista. Minulle ne tyypillisesti eivät vain ole sellaisia, joiden vuoksi olen lähtökohtaisesti valmis näkemään esimerkiksi vapaaillan järjestämisen vaivan.

En tiedä mitä tuo "kaasuvalottaminen" edes tarkoittaa, mutta tässä ketjussa on nähtävissä jokin erikoinen agressioylpeys -reaktio, jossa loukatuksi tulleen osapuolen asema rakentuu sen ympärille, miten "koskemattomalta" hän vaikuttaa ulospäin ja asian puheeksi ottaminen nähdään jonkinlaisena alistumisena toisen tahtoon.

Mikä on mielestäni hyvin erikoista, en ole henkilökohtaisesti koskaan törmännyt siihen, että selän takana kieroilijat jotenkin erityisesti pitäisivät siitä, että heille sanotaan suoraan että tämä käytös ei ole ok. Ja minä myös nostan nykyään aina kissan pöydälle, jos koen tulleeni väärin kohdelluksi. Juuri siksi, että haluan tehdä selväksi, että tässä menee minun rajani eikä minun ylitseni kävellä. Ei ole kaduttanut jälkeen päin, jokainen tietenkin tavallaan.

Eiks se tarkoita sitä että yritetään uhri saada näyttämään "hullulta"? 

Ihmiset hoitavat asiansa eri tavoin, ja itse olen aina ollut jaloilla äänestäjä. Jos seuraani ei kaivata, en ala sitä ottamaan puheeksi vaan  lopetan yhteyden pidon. Joku toinen taas hoitaa asiansa kyselemällä asioita jotka minulle ovat itsestäänselvyyksiä, sekä penäämällä selityksiä ja vastauksia. Minun mielestäni tuollaisiin ei pidä mennä uskomaan. Jollei ihmisellä ole pokkaa sanoa ettei seuraasi kaivata, ei hänellä ole pokkaa myöskään selitellä miksi seuraa ei kaivata. Siksihän tuollainen henkilö toimii kuten toimii, kun se  on hänen tapansa hoitaa asiansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En vastaa enää yhteenkään viestiin jossa jankutetaan että pitäisi soitella kaverin perään ja selvitellä asiaa. Ap

Eli haluat ainoastaan vahvistusta päätöksellesi katkaista välit kuulematta vastapuolta?

Sanot, että haluat käsitellä asiaa. Ja kyselet aloituksessa, miten voisit säilyttää itsekunnioituksesi, jos jatkaisit moista ihmissuhdetta.

Se, että provosoidut noin kovasti eroavista näkökulmista kertoo, että sisäinen ristiriita on edelleen olemassa. Jos päätöksesi perustuisi sisäiseen varmuuteen, et olisi palstalla "käsittelemässä" asiaa.

Itsekin kirjoitin tähän ketjuun turhan kärkkääseen sävyyn, ja pahoittelen sitä. Nämä asiat ovat vaikeita. Omien rajojen luominen tyhjästä on raskasta.

Kun on kasvanut kaasuvaloissa, joutuu aikuisena kyseenalaistamaan kaikki totuutensa ja itsensä, jos haluaa vapautua näkymättömästä vankilasta. Usein se vaatii rakkaidenkin ihmisten hylkäämistä, myös vanhan itsensä.

Prosessiin liittyy paljon surua, vihaa. Yrityksiä, erehdyksiä, askelia eteen ja taakse. Ja aika usein sitä päätyy olemaan vihainen itselleen siitä, että on (joko oikeasti tai kuvitellusti) antanut TAAS kohdella itseään huonosti. Aina kyse ei ole kaltoinkohtelusta. Joskus on. Omien sisäisten totuuksien löytäminen vaatii aikaa ja rohkeutta sallia epäonnistuminen. Myös kykyä ajoin kyseenalaistaa kivuliaiden tunteiden tuottama tulkinta tilanteista. Koska traumat toisinaan väistämättä muistuttelevat olemassaolostaan myös tilanteissa, joissa kyse ei ole samasta asiasta.

Tärkeintä on olla ystävällinen itselleen ja uskoa siihen, että on hyvä ja arvokas ihminen, jota muut mielellään kohtelevat hyvin. Ihan ensimmäiseksi: ole itsellesi sellainen. Kun omat rajasi ovat selvät, niistä voi keskustella muiden kanssa ilman hirvittäviä tunnekuohuja tai äkkijyrkkiä ratkaisuja.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että ehkä valmista ei tule ihan tässä elämässä :D Mutta suunta koko ajan parempaan. Ihmissuhteet voivat hyvin, draama on vähissä, ja vanhat ulkopuolisuuden ja kaltoinkohdelluksi tulemisen tunteet enimmäkseen loistavat poissaolollaan.

Ehdottomasti kannatan keskittymistä hyviin, palkitseviin ihmissuhteisiin. Mutta koska olemme kaikki ihmisiä, useimmissa läheisissä ihmissuhteissa tulee joskus erimielisyyksiä. Tärkeintä on se, miten ne ratkaistaan.

Jos päädyt päättämään ko. ystävyyssuhteen keskustelematta, toivon että kyse on yksittäistapauksesta eikä pysyvästä ratkaisumallista ihmissuhdeongelmiin.

Itse olen jo kasvanut tällaisten analysointien yli. En jaksa enää pohtia muiden vaikuttimia kun ei ne omaa elämääni muuta miksikään. Joku tykkää pyöritellä ja ymmärtää kaikkea analysoiden koko elämänsä, itse koen että se oli tietty vaihe kasvamisessa aikuiseksi, ja nyt olen suuttunut jos minulle tehdään suututtavia asioita, ja iloinen jos minua ilahduttaa, en tarvitse tunteilleni ja toisten tekemisille sen kummempaa pohdintaa. Ihmissuhdeongelmia minulla ei ole ollut vuosikymmeneen, kun kaikki ilkeät on jätetty taakse. On mukavaa kun on rehellsitä ja välittävää porukkaa ympärillä eikä mitään lapsellisia draamankehittäjiä tai ylianalysoijia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ihminen ei ymmärrä ettei seura ole enää kaivattu? Ja jos ymmärtää niin ei häivy kuin vasta hätistelemällä :D

Sellainen, jolle ei ole sanottu suoraan, että seuraa ei kaivata, vaan yritetty vain vihjailla asiasta niin epäselvästi, että vihjailu on jäänyt ymmärtämättä. Ihmisillä kun on taipumus suojella itseään epämiellyttävältä tiedolta. Jos se, joka ei kaipaa seuraa, tyytyy vain vihjailemaan, voi käydä niin, että ei-toivottu henkilö tulkitsee asiat omalta kannaltaan parhain päin ja löytää syyn, miksi vihje tarkoittikin jotain ihan muuta.

Tässä ketjussakin on tällaisia ihmisiä, jotka ajattelee että kyseessä oli varmasti yllätyssynttärit tai väärinkäsitys. Yrittävät selittää asiaa itselleen parhain päin

Kaveri on vaan tyytyväinen, jos et ota enää yhteyttä. Selvästi seuraasi ei kaivata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vetäisi herneitä nenään, ennen kuin saisin varmuuden siitä, mitä oikein tapahtui, koska en voi uskoa, että kukaan 30+ olisi noin mean girls teini. Jos näin on, niin sellaisesta tyypistä sietääkin päästä eroon.

Lähtökohtaisesti aika epäkypsää että käskee varaamaan viikonloppuillan ja sitten peruu juuri ennen. Lahjaa ei sentään ollut ehtinyt ostaa. Joku toinen vieras mahdollisesti?

Mielestäni herneet voi vetää nenään jo ilman, että mitään salajuhlia olisi ollutkaan. Ap

Se on tietenkin sinun valintasi jos haluat näin toimia, mutta sekin on melko lapsellista, jos et vielä tiedä mistä tässä oli kyse.

Järkevin tapa toimia on keskustella ihan suoraan asiasta ja kertoa, että olet hieman loukkaantunut, että sanoi sinulle peruneensa juhlat vaikka kuitenkin piti ne. Jos hänellä on tälle jokin järkevä selitys ja kyseessä on epäonninen väärinymmärrys, hän varmasti sen tässä kohtaa kertoo. Jos ei, niin sittenpähän tiedät varmaksi millainen tyyppi hän on.

Jos hän luulee että se miten on toimittu on ok tai ei ainakaan sen arvoista että ottaisi yhteyttä ja puhuisi asiasta, kyseessä on sen tyyppinen ihmissuhde jota en halua. En halua olla se jota ensin loukataan näin räikeästi ja sen jälkeen vielä soittelisin oma-aloitteisesti sovinnon perään pyydellen selityksiä. Pallo on hänellä. En menetä paljoakaan jos hänestä ei kuuluisi enää. Ap

Sinuna minä yrittäisin ottaa selvää, mitä tapahtui ainakin siinä tapauksessa, että kyse on ihmisestä, joka on ollut aiemmin jollain tavoin tärkeä.  En ehkä syyttelisi tai vaatisi anteeksipyyntöä, mutta oman mielenrauhan kannalta voisi olla parempi saada asiaan selvyys, jottei ystävyyssuhde katkea turhan takia tai jotta et jää hautomaan tapahtunutta.

On yllättävää, miten pitkään epäoikeudenmukaisiksi koetut tapahtumat voivat jäädä mieleen. Minä muistan yhä sen, miten kuvittelin erään tytön olleen minusta kiinnostunut. Tapaamispyyntöihin hän vastasi aina myönteisesti, mutta jostain kumman aikaa ei sitten koskaan löytynyt, kun olisi oikeasti pitänyt sopia tapaamisaika. Olisin paljon mieluummin kuullut rehellisen suoran kieltäytymisen ("kiitos, mutta en ole kiinnostunut") kuin roikkunut viikkoja epävarmuudessa. Vielä 20 vuotta myöhemmin asia saattaa palautua mieleen sopivissa yhteyksissä (kuten tämä keskustelu) ja jään miettimään, miksi en ymmärtänyt, että hän ei ollut minusta kiinnostunut. Eivät ne suoraan tapaamisesta kieltäytyneet ole jääneet vaivaamaan ollenkaan samalla tavalla.

Eli jos suinkin voit, yritä selvittää, mitä tapahtui ja tee päätös jatkosta vasta sen jälkeen.

Vastaat oikeastaan itse itsellesi tässä. Ei siltä kaverilta saa rehellistä vastausta jos häneltä kysyy suoraan että miksi valehtelit minulle? Saa vain selityksiä. Kun puheet ja teot on ristiriidassa, usko tekoja.

Minä typerys roikuin vuosia ystävässäni kun hän ei voinut kertoa ettei halua enää olla ystäväni. feidaamista, ghostaamista, välttelyä, viiveellä viesteihin vastaamista, sovittujen tapaamisten perumoista tai ei vain tule paikalle ollenkaan, "unohtelua". Ei auttanut kysyä suoraan, koska hän valehteli päin naamaani.

Lopulta sitten uskoin hänen käytöstään, ja lopetin yhteydenpidon itse kokonaan myös. 1,5v meni kun hän yllättäen laittoi viestiä. Vastasin että en nyt kerkeä nähdä, eikä sen jälkeen ole enää kuulunut pariin vuoteen mitään. Harmi vain että hän on myös kummipoikani äiti, joten samaan syssyyn meni kummilapsikin.

Minulle on käynyt samoin. En voi vieläkään käsittää miksi pitää valehdella ja tuhlata molempien aikaa? Ystävyyteen voi kulua yllättävän paljon aikaa ja kaksi vuotta minäkin olin huolissani siitä mikä mättää ja toinen ei vain voinut rehellisesti sanoa mitään tai katkaista välejä. Lopulta hän itse katkaisi välit whatsapp-viestillä. Ehkä minun olisi pitänyt tajuta näistä unohteluista ja vastamaattomista viesteistä, mutta kysyin monta kertaa ja aina tuli vastaus että kaikki hyvin. Huh. Olen iloinen että hän on poissa elämästäni. Tosi sääli sinulla kyllä kun oli lapsen kummi kyseessä! 

Itsellä samanlainen kokemus. Viestejä joihin vastaaminen "unohtui", tökeröjä perumisia, äkillisiä sairastumisia (uskoisikohan tuota enää. ketjun jankkaajien mielestä pitäisi uskoa), ehkä ihmeellisintä oli että oletus tuntui olevan etten ole moksiskaan huonosta käytöksestä, siis että perunut myöntääkin näkevänsä toista kaveriaan mieluummin sovittuna aikana. Mitä hittoa.

 Mä lähetin tässä ihan viime päivinä viimeisen viestini eräälle kaverille. Kyseessä hlö jonka näen kerran, kaksi vuodessa kun on niin vaikeaa hänen puoleltaan. Tähän asti viime vuodet olen ihan huvikseni kuitenkin pitänyt yhteyttä, mutta nyt en  enää jaksa, johan tässä on vuosia menty näin, eikä ystävyydestä ole oikein mitään jäljellä.

Hän ei ole oikeasti yhtään kiireinen, mutta hänestä on ihanaa esittää kiireistä ja hän saa siitä jotain kiksejä että "joutuu" perumaan päällekkäisi buukkauukisa. Näitä ovat kaupassakäynti, apteekissa käynti, siskon luona piipahtmainen ja anopin nimipäiväjuhlat. Eli hän yrittää haalia jonninjoutavaa päivän täytettä itselleen jotta vaikuttaisi kiireiseltä ja ettei hänellä ole aikaa. Tosiasiassa istuu päiviä kotosalla oleillen ilman mitään tekemistä, ja maidon ostaminen kaupasta on päivien projekti, vaikka sen voisi 10min kipaista kaupasta ihan milloin vain.

Hän lähettää itse viestin että voitaisiinko nähdä ensi viikon ma. Jos siihen vastaan että sopii minulle, mihinhän kellon aikaan kävisi? Niin hän vasta kuukauden päästä että kun hänellä on ollut niin kiire että unohtui vastata :D :D  Nämä ovat ihan oikeasti aivan naurettavia juttuja jotka paistavat kilometrin päähän valheillaan :D 

Nyt on yritetty 3 viikkoa sopia tapaamista, mutta tämä oli nyt viimeinen kerta. Jos ihminen ei saa viikossa vastattua vietiin joka on lähtöisin alunperin hänen omasta viestistään niin enpä jaksa enää. 

Ja ei tässäkään mitään ikäviä tunteita sinänsä ole, vaan en vain enää jaksa, aiemmin oli ihan viihdyttävää nähdä mikä olisi tämän viikon selitys, muttei enää.

Vierailija kirjoitti:

On siinä silti eroa, että järjestääkö synttärit, vai meneekö baariin. Voisin kuvitella, että sinne baariin saattaa kertyä some aikoina ihmisiä aika helposti.

Tämä. Ihmettelin, eikö kukaan muu ajattele asiaa tältä kantilta.

Olen jo kuusikymppinen. Mutta muistan Omar kolmikymppiset. En jaksanut mitään juhlia järjestää, kun asunto oli pieni ja kaukana keskustasta. Olisiko sinne edes kaikki tulleet.

Mutta lähdin silti yksin baariin illalla ja tapasin kavereita ja vietimme kivan bileillan.

Kukaan ei järjestänyt mitään, eikä ketään kutsuttu. Mutta meillä oli yksi baari, minne kokoontui illalla tuttuja ja sillä porukalla jatkoimme illan viettoa. Joskus porukassa oli kaksi, joskus kymmenen. Ihan sen mukaan, ketä oli liikkeellä