Lue keskustelun säännöt.
Sain tietää että kaverilla oli sittenkin ollut synttärijuhlat vaikka mulle sanoi että on peruttu
22.05.2023 |
Kaverin piti pitää synttörijuhlat nyt viikonloppuna ja käski mun merkata se kalenteriin jo kauan sitten. No torstaina sitten kaveri ilmoittikin että ai niin en mä jaksa pitää mitään juhlia. En ehtinyt sitten järjestää mitään muutakaan kun mieskin oli omissa menoistaan joten istuin yksin harmissaan kotona.
Sain just tietää, että kaveri oli ollut sittenkin juhlimassa synttäreitään jossain baarissa isolla porukalla.
Enhän mä voi kunnioittaa itseäni enää jos jatkan kaverisuhdetta tällaisen jälkeen?
Kommentit (558)
Tulipa mieleen. Onko teillä muuten elämässä ongelmia neuroottisuuden tai ahdistuksen kanssa, jotka eivät saa mielenrauhaa ennen kuin epäselvät asiat on selvitetty ja käyty läpi?
Kerran eräs diagnosoimaton erikoistapaus meni aivan paniikkiin kun hänelle ei heti selitetty mitä oli tehnyt suututtaakseen murjottavan kaverinsa. Siis se oli sydäntäsärkevän näköistä sivusta seurattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulipa mieleen. Onko teillä muuten elämässä ongelmia neuroottisuuden tai ahdistuksen kanssa, jotka eivät saa mielenrauhaa ennen kuin epäselvät asiat on selvitetty ja käyty läpi?
Kerran eräs diagnosoimaton erikoistapaus meni aivan paniikkiin kun hänelle ei heti selitetty mitä oli tehnyt suututtaakseen murjottavan kaverinsa. Siis se oli sydäntäsärkevän näköistä sivusta seurattuna.
Eikö sitä ole enemmän ahdistusta, jos ei uskalla selvittää ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulipa mieleen. Onko teillä muuten elämässä ongelmia neuroottisuuden tai ahdistuksen kanssa, jotka eivät saa mielenrauhaa ennen kuin epäselvät asiat on selvitetty ja käyty läpi?
Kerran eräs diagnosoimaton erikoistapaus meni aivan paniikkiin kun hänelle ei heti selitetty mitä oli tehnyt suututtaakseen murjottavan kaverinsa. Siis se oli sydäntäsärkevän näköistä sivusta seurattuna.
Eikö sitä ole enemmän ahdistusta, jos ei uskalla selvittää ongelmia?
Kuka täällä sanoi että selvittäisi muuten muttei uskalla?
Kuulostaa siltä, että oli uupunut duunista tms. ja päätti, ettei jaksakaan juhlia. Sitten olikin huilinut ja extemporee juhlat, jossain baarissa. Tai sitten joku tosiaan oli järjestänyt ne sinne, ettei hänen väsyneen tarvitse itse.
Sä et kuulunut siihen soittorinkiin, joten jäit ulos. Etkä ollut muutenkaan valmis tekemään kaverisi puolesta mitään, piristämään. Samantien vaan kädet pystyssä ok, märehdin kotona ja uhriudun.
Ei ankeuttajista kukaan tykkää.
Ap - ei se ole sun kaveri. Sä olet sille varakaveri, jos ei muuta löydy. Lopeta tuollainen suhde.
Itsellä vastaava tilanne.. Kaveri lupasi lähteä pariin kertaan ulos, mutta aina tuli joku este. Ihan uus tuttavuus pyysi hänen luokseen bileiltaan, niin meni kyllä sinne ilman. itään estettä
Ei ole enää mun ns. kaveri, viestettelen kyllä h-nelle, mutten enää sovi mitään menoja ja jos ehdottaa jotain, en lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä järjestettäisiin mitään yllätysjuhlia, jos kerran kaikilla oli tiedossa henkilön itse järkkäämänsä synttärijuhlat jotka perui yhdeltä? Kyllä siellä ihan perinteinen yhden ulos sulkeminen vain on tapahtunut.
No voihan siellä olla montakin pois jätettyä. Et sinä tiedä kuinka laaja kaveripiiri tällä synttärisankarilla on. Ehkä vaan lähimmät ystävät on otettu lopulta mukaan ja kaverit jätetty pois. Ystävä ja kaveri ovat kaksi ihan eri asiaa.
Edelleen miksi kukaan järjestäisi mitään yllätysjuhlia, jos sankarin itsensä aikomat juhlat olisi peruttu? Kuka muka niin tekee? Ensin tulee tieto ettei juhlia tulekaan syystä x, niin nämä samat tyypit alkavat omin päin järkätä jotain ylläreitä, vaikka juuri saivat kuulla ettei juhlia haluta. Todellakin kaukaa haettua ja epäuskottavaa.
Minulla itseasiassa on tällainen kokemus. En muista, miksi kyseinen henkilö perui juhlat, olisiko ollut puhtaasti rahapula, mutta kuitenkin tulin kutsutuksi jonkun muun hänelle järjestämiin yllätysjuhliin. Muistan myös, että juhlien loppupuoliskolla juhlakalu kysyi, eikö X pääsyt. Tässä kohtaa tajuttiin, ettei juhlien järjestävä taho tuntenut X:ää, eikä ollut siten hoksannut häntä kutsua.
Tämä tosin oli kauan ennen somea, ehkä se on helpompaa nykyään? Luulen myös, että synttärisankari keskusteli tämän X:n kanssa asiasta tämän jälkeen. Siihen en ota kantaa, onko tässä tapauksessa ollut tästä kyse, mutta ei tuo nyt mitenkään mahdoton skenaario ole.
Käytännössä mahdoton.
Anteeksi, mutta millä tavalla, tuossahan minä juuri kerroin, miten se tapahtui?
Tämä oli opiskeluaikoina, siellä oli tämän syntymäpäiväsankarin opiskelu-, harrastus- ja lapsuudenystäviä. En minäkään tuntenut sieltä oikeastaan kuin yhden henkilön, me olimme olleet aikanaan naapureita. Minäkään en tuntenut tätä järjetäjää, joten tulin varmaan itsekin kutsutuksi vain siksi, että hänen äitinsä oli toiminut yhteyshenkilönä. Ei varmaan hänkään tuntenut/muistanut tätä joka jäi kutsutta.Sinun ei tietenkään tarvitse tätä uskoa jos et halua, eikä se oikeastaan minua kiinnostakaan, kunhan kerroin.
No siten, että luultavasti teillä ihan eri tilanne. Tuossahan on niin paljon nyt muuttujia miksi juuri sinun tapauksessasi näin oli tapahtunut. Eli siis kaukaa haettu tässä tapauksessa. End of story.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi tuossa tätä viehättävää keskustelua seuratessa mielessä, että ap saattaa tietämättään olla myös kaverinsa kavereiden epäsuosiossa.
Itselläni on paljon ystäviä, joista osa tulee keskenään paremmin ja osa huonommin. Joku on joskus ilmoittanut, että ei tule kutsuihini, jos joku toinen tulee. Olen pysynyt neutraalina, kutsunut kaikki, ja antanut jokaisen itse päättää, haluaako osallistua. Olen myös joskus saanut syyt siitä, että joku toinen on halunnut rajoittaa osallistujia illanistujaisissa, ja minun on tulkittu olleen syrjivä osapuoli. Käsityksen korjaaminen on hankalaa, kun pitäisi sitten samalla "käräyttää" se oikeasti poissulkemista vaatinut taho.
On hieman erikoista, että ap:n kaveri on ylipäänsä kutsunut ap:n, jos ei ole tätä kutsuihinsa halunnut. Helpompihan se olisi vain olla kutsumatta lähtötilanteessa. Kiinteä kaveriporukka taas, joka ei ap:tä omakseen koe... Ei siinä tarvitse edes olla mitään erityistä ap:ta kohtaan, ainoastaan halu pitää "sisäpiirin" bileet.
Kuvitellaan et sun teoria sisäpiirin bileistä on oikea. Jos mä jäisin kiinni vastaavassa tilanteessa ja mulla olis puhtaat jauhot pussissa, mä pahoittelisin kaverille tapahtunutta heti kun toiset bileet olis tulleet ilmi ja kertoisin että kyseessä oli pienen piirin juttu.
Välttely ja radiohiljaisuus viittaa syyllisyyteen
Minusta välttely ja radiohiljaisuus kertoo usein samasta asiasta: taipumuksesta väistää tilanteita, jotka herättävät vaikeita tunteita.
Sivusta katsoen näyttää, että ap tekee myös juuri tätä.
On turhia vaikeita tilanteita ja kärsimyksen arvoisia vaikeita tilanteita. Ihmiset näyttäisivät eroavan aivan valtavasti sen suhteen missä raja kulkee.
Myös siinä, mikä kärsimystä aiheuttaa. Itselleni se on epätietoisuus, kun mieli kuvittelee aina pahimman vaihtoehdon. Toistaiseksi todellisuus ei ole koskaan ollut yhtä paha, ja aina myös helpompi kohdata.
Olisi helpompaa, jos voisi toimia vain itsensä kaltaisten ihmisten kanssa. Valitettavasti maailma ei toimi niin. Ja yhteisen näkemyksen hakeminen on vaikeaa, jos asioista ei voi puhua.
Tässä ne ihmiset just eroaa. Mun kaltaiset voi elää elämäänsä tietämättä tarkkaan mitä joku ajattelee jostain asiasta. Toisia vaivaa ja ahdistaa ja he täyttävät tyhjät aukot omilla kauhukuvillaan.
Kumpikaan ei ymmärrä toista.
Juuri näin. Oudosti sitä muuten on kuitenkin oma herkistyminen vähentynyt niiden keskustelujen myötä. Kun pelot eivät olekaan käyneet toteen. Samalla on vähentynyt myös tarve selvittää ihan joka risaus, kun on tajunnut, että useimmiten kyse ei ole mistään erityisestä pahantahtoisuudesta itseä kohtaan.
Uteliaisuudesta kysyn, jos vielä luet näitä, tuleeko sinulle tarvetta katkaista välejä tällaisten tapahtumien jälkeen, vai annatko asian olla vain siksi, ettei tapahtumien kulku erityisesti kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitä valehtelija pois elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi tuossa tätä viehättävää keskustelua seuratessa mielessä, että ap saattaa tietämättään olla myös kaverinsa kavereiden epäsuosiossa.
Itselläni on paljon ystäviä, joista osa tulee keskenään paremmin ja osa huonommin. Joku on joskus ilmoittanut, että ei tule kutsuihini, jos joku toinen tulee. Olen pysynyt neutraalina, kutsunut kaikki, ja antanut jokaisen itse päättää, haluaako osallistua. Olen myös joskus saanut syyt siitä, että joku toinen on halunnut rajoittaa osallistujia illanistujaisissa, ja minun on tulkittu olleen syrjivä osapuoli. Käsityksen korjaaminen on hankalaa, kun pitäisi sitten samalla "käräyttää" se oikeasti poissulkemista vaatinut taho.
On hieman erikoista, että ap:n kaveri on ylipäänsä kutsunut ap:n, jos ei ole tätä kutsuihinsa halunnut. Helpompihan se olisi vain olla kutsumatta lähtötilanteessa. Kiinteä kaveriporukka taas, joka ei ap:tä omakseen koe... Ei siinä tarvitse edes olla mitään erityistä ap:ta kohtaan, ainoastaan halu pitää "sisäpiirin" bileet.
Kuvitellaan et sun teoria sisäpiirin bileistä on oikea. Jos mä jäisin kiinni vastaavassa tilanteessa ja mulla olis puhtaat jauhot pussissa, mä pahoittelisin kaverille tapahtunutta heti kun toiset bileet olis tulleet ilmi ja kertoisin että kyseessä oli pienen piirin juttu.
Välttely ja radiohiljaisuus viittaa syyllisyyteen
Minusta välttely ja radiohiljaisuus kertoo usein samasta asiasta: taipumuksesta väistää tilanteita, jotka herättävät vaikeita tunteita.
Sivusta katsoen näyttää, että ap tekee myös juuri tätä.
On turhia vaikeita tilanteita ja kärsimyksen arvoisia vaikeita tilanteita. Ihmiset näyttäisivät eroavan aivan valtavasti sen suhteen missä raja kulkee.
Myös siinä, mikä kärsimystä aiheuttaa. Itselleni se on epätietoisuus, kun mieli kuvittelee aina pahimman vaihtoehdon. Toistaiseksi todellisuus ei ole koskaan ollut yhtä paha, ja aina myös helpompi kohdata.
Olisi helpompaa, jos voisi toimia vain itsensä kaltaisten ihmisten kanssa. Valitettavasti maailma ei toimi niin. Ja yhteisen näkemyksen hakeminen on vaikeaa, jos asioista ei voi puhua.
Tässä ne ihmiset just eroaa. Mun kaltaiset voi elää elämäänsä tietämättä tarkkaan mitä joku ajattelee jostain asiasta. Toisia vaivaa ja ahdistaa ja he täyttävät tyhjät aukot omilla kauhukuvillaan.
Kumpikaan ei ymmärrä toista.
Juuri näin. Oudosti sitä muuten on kuitenkin oma herkistyminen vähentynyt niiden keskustelujen myötä. Kun pelot eivät olekaan käyneet toteen. Samalla on vähentynyt myös tarve selvittää ihan joka risaus, kun on tajunnut, että useimmiten kyse ei ole mistään erityisestä pahantahtoisuudesta itseä kohtaan.
Uteliaisuudesta kysyn, jos vielä luet näitä, tuleeko sinulle tarvetta katkaista välejä tällaisten tapahtumien jälkeen, vai annatko asian olla vain siksi, ettei tapahtumien kulku erityisesti kiinnosta?
En blockaa tai poista ketään kavereista koskaan. Musta ei vaan kuulu enää mitään koska suuntaan huomioni terveellisempiin ihmissuhteisiin ja asioihin. Käsittelen negatiiviset asiat kerralla pois tavoitteena se etteivät ne jää vaivaamaan. Ajan saatossa henkilö lakkaa kokonaan kiinnostamasta ja asia unohtuu. Olen tavatessa ihan kohtelias mutta epäkiinnostuneen etäinen. Kuin sukulaisen puoliso jonka kanssa ei ole mitään yhteistä.
Jos otan asian puheeksi tai selvittelen oma-aloitteisesti, se on multa aika huikea välittämisen osoitus. Esimerkiksi omassa parisuhteessa tottakai käsittelemme kaiken mikä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi inhottavaa. Ottaisin asian kuitenkin ensin puheeksi kaverin kanssa ja sitten ehkä takapakkia 'ystävyydestä' ainakin hetkeksi. Jos ei juttele asioista, niin jää helposti kaivelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tosi inhottavaa. Ottaisin asian kuitenkin ensin puheeksi kaverin kanssa ja sitten ehkä takapakkia 'ystävyydestä' ainakin hetkeksi. Jos ei juttele asioista, niin jää helposti kaivelemaan.
Entä jos ei jää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin kyllä itse ihan suoraan, että mistä on kyse, kun järjesti juhlat vaikka sinulle sanoi niiden peruuntuneen. Joka tapauksessa tuollaisen tempun jälkeen saisi kaveri jäädä, joten miksi en nyhtäisi jotain selitystä irti.
Arvokkuuden rippeet?
Ei ole mielestäni mitään tekemistä arvokkuuden kanssa. Minua ainakin kiinnostaisi aiheuttaa toiselle kiusallinen tilanne ja katsoa, miten siitä kiemurtelee irti. :D Sitten vaan kengänkuva perseelle.
Eli vajota toisen tasolle.
Mistä lähtien on huonoa käytöstä kysyä miksi olet kohdellut minua huonosti ystävänä?
Ei vaan kysymällä validoit toisen huonon käytöksen. Osoitat olevasi hänen tasollaan koska osoitat kiinnostusta hänen mielipiteeseensä ja kokemukseen.
Ja nyt mä nauran itselleni et mitä ihmettä mä sua vaivaudun kouluttamaan :D
Vajoat samalle tasolle, koska osoitat olevasi kiinnostunut toisen mielipiteistä ja kokemuksesta???
Missä maailmassa te oikein elätte, kun välinpitämättömyys ja toisen sivuuttaminen on jokin hyve?
Ei se tee kenestäkään huonoa ihmistä, että on muista ihmisitä kiinnostunut, vaikka nämä olisivatkin kohdelleet huonosti. Päinvastoin. Sellaisen sietämistä ei tietenkään keneltäkään edellytetä, mutta juuri se on toisen tasolle vajoamista, että halutaan näyttää sille toiselle että HAHA, minäpä välitän sinusta VIELÄ VÄHEMMÄN!
-eri
Et sä NÄYTÄ siinä mitään kun sä irrotat itsesi tilanteesta ja jatkat eri suuntaan taakse katsomatta. EVÄÄT itsesi ja selityksesi häneltä. Tämä tehdään kun henkilö töppää niin ETTEI HÄN ENÄÄ MERKITSE MITÄÄN. Hän ei ansaitse puheyhteyttä enää.
Oottekste kaikki niitä jotka tappelee Facebookin ryhmissä kun ei osata olla puuttumatta ja sanomatta?
En minä koe tarvetta edes miettiä tällaisia tilanteita siitä näkökulmasta, "ansaitseeko" joku puheyhteyden kanssani. Mielestäni koko tämä asetelma missä itsensä ja vastapuoli arvostetaan jotenkin suhteessa toisiinsa on ihan vinksahtanut. Jos haluat tietää, mitä tapahtui, kysyt. Jos tämä oli 150. kerta etkä jaksa enää 151. kertaa eikä oikeastaan enää kiinnostakaan mihinkään mennä, annat asian olla. Eihän siinä saa kuin itselleen pahan mielen, jos rupeaa asiaa vatvomaan sitä kautta miten kostat tai säilytät arvosi tai itsekunnioituksesi tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin kyllä itse ihan suoraan, että mistä on kyse, kun järjesti juhlat vaikka sinulle sanoi niiden peruuntuneen. Joka tapauksessa tuollaisen tempun jälkeen saisi kaveri jäädä, joten miksi en nyhtäisi jotain selitystä irti.
Arvokkuuden rippeet?
Ei ole mielestäni mitään tekemistä arvokkuuden kanssa. Minua ainakin kiinnostaisi aiheuttaa toiselle kiusallinen tilanne ja katsoa, miten siitä kiemurtelee irti. :D Sitten vaan kengänkuva perseelle.
Eli vajota toisen tasolle.
Mistä lähtien on huonoa käytöstä kysyä miksi olet kohdellut minua huonosti ystävänä?
Ei vaan kysymällä validoit toisen huonon käytöksen. Osoitat olevasi hänen tasollaan koska osoitat kiinnostusta hänen mielipiteeseensä ja kokemukseen.
Ja nyt mä nauran itselleni et mitä ihmettä mä sua vaivaudun kouluttamaan :D
Vajoat samalle tasolle, koska osoitat olevasi kiinnostunut toisen mielipiteistä ja kokemuksesta???
Missä maailmassa te oikein elätte, kun välinpitämättömyys ja toisen sivuuttaminen on jokin hyve?
Ei se tee kenestäkään huonoa ihmistä, että on muista ihmisitä kiinnostunut, vaikka nämä olisivatkin kohdelleet huonosti. Päinvastoin. Sellaisen sietämistä ei tietenkään keneltäkään edellytetä, mutta juuri se on toisen tasolle vajoamista, että halutaan näyttää sille toiselle että HAHA, minäpä välitän sinusta VIELÄ VÄHEMMÄN!
-eri
Et sä NÄYTÄ siinä mitään kun sä irrotat itsesi tilanteesta ja jatkat eri suuntaan taakse katsomatta. EVÄÄT itsesi ja selityksesi häneltä. Tämä tehdään kun henkilö töppää niin ETTEI HÄN ENÄÄ MERKITSE MITÄÄN. Hän ei ansaitse puheyhteyttä enää.
Oottekste kaikki niitä jotka tappelee Facebookin ryhmissä kun ei osata olla puuttumatta ja sanomatta?
En minä koe tarvetta edes miettiä tällaisia tilanteita siitä näkökulmasta, "ansaitseeko" joku puheyhteyden kanssani. Mielestäni koko tämä asetelma missä itsensä ja vastapuoli arvostetaan jotenkin suhteessa toisiinsa on ihan vinksahtanut. Jos haluat tietää, mitä tapahtui, kysyt. Jos tämä oli 150. kerta etkä jaksa enää 151. kertaa eikä oikeastaan enää kiinnostakaan mihinkään mennä, annat asian olla. Eihän siinä saa kuin itselleen pahan mielen, jos rupeaa asiaa vatvomaan sitä kautta miten kostat tai säilytät arvosi tai itsekunnioituksesi tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua.
Sä oletat että kiinnostaisi tietää muttei kysy. Mutta kun ei kiinnosta. Se kiinnostus kuolee siinä kohtaa kun toinen tekee rumasti. Käsitätkö?
Sen jälkeen kun se toinen sulle ilmaa, ei kiinnosta enää olla missään tekemisissä ja piste.
Mutta ethän sä tätä voi käsittää ku sulla on häiriintynyt tarve roikkua tilanteessa kiinni tavalla tai toisella. Penätä selityksiä, riidellä, yrittää selvittää asioita. Et kykene tajuamaan että toisille tämä väärintehnyt on yhtä kuin epämiellyttävän hajuinen ilma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä järjestettäisiin mitään yllätysjuhlia, jos kerran kaikilla oli tiedossa henkilön itse järkkäämänsä synttärijuhlat jotka perui yhdeltä? Kyllä siellä ihan perinteinen yhden ulos sulkeminen vain on tapahtunut.
No voihan siellä olla montakin pois jätettyä. Et sinä tiedä kuinka laaja kaveripiiri tällä synttärisankarilla on. Ehkä vaan lähimmät ystävät on otettu lopulta mukaan ja kaverit jätetty pois. Ystävä ja kaveri ovat kaksi ihan eri asiaa.
Edelleen miksi kukaan järjestäisi mitään yllätysjuhlia, jos sankarin itsensä aikomat juhlat olisi peruttu? Kuka muka niin tekee? Ensin tulee tieto ettei juhlia tulekaan syystä x, niin nämä samat tyypit alkavat omin päin järkätä jotain ylläreitä, vaikka juuri saivat kuulla ettei juhlia haluta. Todellakin kaukaa haettua ja epäuskottavaa.
Minulla itseasiassa on tällainen kokemus. En muista, miksi kyseinen henkilö perui juhlat, olisiko ollut puhtaasti rahapula, mutta kuitenkin tulin kutsutuksi jonkun muun hänelle järjestämiin yllätysjuhliin. Muistan myös, että juhlien loppupuoliskolla juhlakalu kysyi, eikö X pääsyt. Tässä kohtaa tajuttiin, ettei juhlien järjestävä taho tuntenut X:ää, eikä ollut siten hoksannut häntä kutsua.
Tämä tosin oli kauan ennen somea, ehkä se on helpompaa nykyään? Luulen myös, että synttärisankari keskusteli tämän X:n kanssa asiasta tämän jälkeen. Siihen en ota kantaa, onko tässä tapauksessa ollut tästä kyse, mutta ei tuo nyt mitenkään mahdoton skenaario ole.
Käytännössä mahdoton.
Anteeksi, mutta millä tavalla, tuossahan minä juuri kerroin, miten se tapahtui?
Tämä oli opiskeluaikoina, siellä oli tämän syntymäpäiväsankarin opiskelu-, harrastus- ja lapsuudenystäviä. En minäkään tuntenut sieltä oikeastaan kuin yhden henkilön, me olimme olleet aikanaan naapureita. Minäkään en tuntenut tätä järjetäjää, joten tulin varmaan itsekin kutsutuksi vain siksi, että hänen äitinsä oli toiminut yhteyshenkilönä. Ei varmaan hänkään tuntenut/muistanut tätä joka jäi kutsutta.Sinun ei tietenkään tarvitse tätä uskoa jos et halua, eikä se oikeastaan minua kiinnostakaan, kunhan kerroin.
No siten, että luultavasti teillä ihan eri tilanne. Tuossahan on niin paljon nyt muuttujia miksi juuri sinun tapauksessasi näin oli tapahtunut. Eli siis kaukaa haettu tässä tapauksessa. End of story.
Tottahan toki kaikki tilanteet ovat erilaisia, ja juuri niiden muuttujien takia jotain hassua saattaa matkan varrella tapahtua. Minulle jäi epäselväksi, mikä tässä nimenomaisessa tapauksessa oli juuri se seikka, miksi esimerkiksi tämän tyyppinen skenaario ei olisi voinut olla mahdollinen, joten valaisetko sen suhteen vielä?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekunnioitusta tai rajojen vetämistä ei ole vain paeta tapettiin, kun joku kohtelee väärin. Ongelma nykymaailmassa on, että tunteemme ovat niin keskiössä, ettei suoraselkäisyyttä vaivauduta enää harrastamaan. Kun alat toteamaan, että minua ei kohdella noin, sinua ei enää kohdella niin. Vaikka toinen tekikin väärin. Muuten sama toistuu.
Sun mielestä kovinkin arvokasta ja suoraselkäistä madella rikospaikalle kerjäämään toiselta mielenrauhaa?
Miten et pysty jatkamaan elämää ilman perusteellista selitystä? Ihmiset eivät nykyään siedä keskeneräisyyttä lainkaan. Kaikki pitää vääntää rautalangasta ja pureksii valmiiksi
Ei, sinne mennään suoraselkäisenä ja kysytään että mitäs tämä on, ja jos väärinymmärrystä ei ole, todetaan että tällaista kohtelua en katsele, sinä se joudut itsesi kanssa elämään, näkemisiin. Asia selvitetty, oma pesä puhtaana, ja toinen saa itselleen parhaassa tapauksessa vähän ajateltavaa.
Tällainen asenne tarttuu muuhunkin elämään. Nämä apn kaverin kaltaiset ihmiset, jos väärinkäsitystä ei ole, luottavat ettei heitä laiteta vastaamaan teoistaan.
Jos yhden asian olen huomannut niin ihmiset jotka kuvaavat itseään konfliktin välttelijöiksi ovat todellisuudessa pelkureita.
Luulenpa että tämä pätee tässä tapauksessa molempiin osapuoliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin kyllä itse ihan suoraan, että mistä on kyse, kun järjesti juhlat vaikka sinulle sanoi niiden peruuntuneen. Joka tapauksessa tuollaisen tempun jälkeen saisi kaveri jäädä, joten miksi en nyhtäisi jotain selitystä irti.
Arvokkuuden rippeet?
Ei ole mielestäni mitään tekemistä arvokkuuden kanssa. Minua ainakin kiinnostaisi aiheuttaa toiselle kiusallinen tilanne ja katsoa, miten siitä kiemurtelee irti. :D Sitten vaan kengänkuva perseelle.
Eli vajota toisen tasolle.
Mistä lähtien on huonoa käytöstä kysyä miksi olet kohdellut minua huonosti ystävänä?
Ei vaan kysymällä validoit toisen huonon käytöksen. Osoitat olevasi hänen tasollaan koska osoitat kiinnostusta hänen mielipiteeseensä ja kokemukseen.
Ja nyt mä nauran itselleni et mitä ihmettä mä sua vaivaudun kouluttamaan :D
Vajoat samalle tasolle, koska osoitat olevasi kiinnostunut toisen mielipiteistä ja kokemuksesta???
Missä maailmassa te oikein elätte, kun välinpitämättömyys ja toisen sivuuttaminen on jokin hyve?
Ei se tee kenestäkään huonoa ihmistä, että on muista ihmisitä kiinnostunut, vaikka nämä olisivatkin kohdelleet huonosti. Päinvastoin. Sellaisen sietämistä ei tietenkään keneltäkään edellytetä, mutta juuri se on toisen tasolle vajoamista, että halutaan näyttää sille toiselle että HAHA, minäpä välitän sinusta VIELÄ VÄHEMMÄN!
-eri
Et sä NÄYTÄ siinä mitään kun sä irrotat itsesi tilanteesta ja jatkat eri suuntaan taakse katsomatta. EVÄÄT itsesi ja selityksesi häneltä. Tämä tehdään kun henkilö töppää niin ETTEI HÄN ENÄÄ MERKITSE MITÄÄN. Hän ei ansaitse puheyhteyttä enää.
Oottekste kaikki niitä jotka tappelee Facebookin ryhmissä kun ei osata olla puuttumatta ja sanomatta?
En minä koe tarvetta edes miettiä tällaisia tilanteita siitä näkökulmasta, "ansaitseeko" joku puheyhteyden kanssani. Mielestäni koko tämä asetelma missä itsensä ja vastapuoli arvostetaan jotenkin suhteessa toisiinsa on ihan vinksahtanut. Jos haluat tietää, mitä tapahtui, kysyt. Jos tämä oli 150. kerta etkä jaksa enää 151. kertaa eikä oikeastaan enää kiinnostakaan mihinkään mennä, annat asian olla. Eihän siinä saa kuin itselleen pahan mielen, jos rupeaa asiaa vatvomaan sitä kautta miten kostat tai säilytät arvosi tai itsekunnioituksesi tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua.
Sä oletat että kiinnostaisi tietää muttei kysy. Mutta kun ei kiinnosta. Se kiinnostus kuolee siinä kohtaa kun toinen tekee rumasti. Käsitätkö?
Sen jälkeen kun se toinen sulle ilmaa, ei kiinnosta enää olla missään tekemisissä ja piste.
Mutta ethän sä tätä voi käsittää ku sulla on häiriintynyt tarve roikkua tilanteessa kiinni tavalla tai toisella. Penätä selityksiä, riidellä, yrittää selvittää asioita. Et kykene tajuamaan että toisille tämä väärintehnyt on yhtä kuin epämiellyttävän hajuinen ilma.
Ok. Ottaen huomioon agressiivisuutesi ja se, ettei vastauksesi liity yhtään millään tapaa minun kommenttiini, oletan, että roikut jossain ihan toisessa kommentissa?
Kannattaa ottaa vähän happea välillä, tuo oli tosiaan sen verran sekavaa, että siitä oli kieltämättä aika vaikea ottaa selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekunnioitusta tai rajojen vetämistä ei ole vain paeta tapettiin, kun joku kohtelee väärin. Ongelma nykymaailmassa on, että tunteemme ovat niin keskiössä, ettei suoraselkäisyyttä vaivauduta enää harrastamaan. Kun alat toteamaan, että minua ei kohdella noin, sinua ei enää kohdella niin. Vaikka toinen tekikin väärin. Muuten sama toistuu.
Sun mielestä kovinkin arvokasta ja suoraselkäistä madella rikospaikalle kerjäämään toiselta mielenrauhaa?
Miten et pysty jatkamaan elämää ilman perusteellista selitystä? Ihmiset eivät nykyään siedä keskeneräisyyttä lainkaan. Kaikki pitää vääntää rautalangasta ja pureksii valmiiksi
Ei, sinne mennään suoraselkäisenä ja kysytään että mitäs tämä on, ja jos väärinymmärrystä ei ole, todetaan että tällaista kohtelua en katsele, sinä se joudut itsesi kanssa elämään, näkemisiin. Asia selvitetty, oma pesä puhtaana, ja toinen saa itselleen parhaassa tapauksessa vähän ajateltavaa.
Tällainen asenne tarttuu muuhunkin elämään. Nämä apn kaverin kaltaiset ihmiset, jos väärinkäsitystä ei ole, luottavat ettei heitä laiteta vastaamaan teoistaan.
Sulla aika suppea ymmärrys maailmasta, kun kuvittelet että sun kanta ja tapa on ainoa oikea. Sitä sitten survot toisten kurkkuihin etkä lepää ennen kuin kaikki ovat sitä mieltä, että juu sinun tapasi on oikea eikä mikään muu. Mustavalkoisuutta puhtaimmillaan.
Kukaan ei uhkaa sun minuutta täällä. Kysele niitä selityksiä mutta kunnioita jos niitä ei haluta antaa. Mene puhumaan terapeutille jos et kestä sitä, että jotain asiaa ei saatu nätisti pakettiin. Tee hengitysharjoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Tulipa mieleen. Onko teillä muuten elämässä ongelmia neuroottisuuden tai ahdistuksen kanssa, jotka eivät saa mielenrauhaa ennen kuin epäselvät asiat on selvitetty ja käyty läpi?
Kerran eräs diagnosoimaton erikoistapaus meni aivan paniikkiin kun hänelle ei heti selitetty mitä oli tehnyt suututtaakseen murjottavan kaverinsa. Siis se oli sydäntäsärkevän näköistä sivusta seurattuna.
Nää, mä tykkään vaan suorasta puheesta, se on reilua ja kaikki ansaitsee selittää. Mä oikeastaan ihmettelen enenmän, kenen arvokkuudentunto on sidottu siihen, että ratkaisee asioita rehdisti kasvotusten (vrt tämä ei ole arvokasta puhua vaikeita tunteita läpi). Mun arvokkuudentunto tulee ihan muusta kuin tällaisesta muiden mielipiteiden murehtimisesta.
Tässä ne ihmiset just eroaa. Mun kaltaiset voi elää elämäänsä tietämättä tarkkaan mitä joku ajattelee jostain asiasta. Toisia vaivaa ja ahdistaa ja he täyttävät tyhjät aukot omilla kauhukuvillaan.
Kumpikaan ei ymmärrä toista.