Lue keskustelun säännöt.
Työpaikalla on huono ilmapiiri. Kuinka pitkään uudessa työssä kannattaa sinnitellä?
20.05.2023 |
Aika nopeasti selvisi työpaikan ilmapiiriongelmat. Vaihto kaduttaa, mutta vanhaan työhön ei ole paluuta, kun työt on järjestelty uusiksi. Kuinka kauan kannattaa uudessa työssä yrittää rimpuilla ettei nopea vaihto herätä ihmettelyä? Ottaa joka päivä päähän mennä töihin, kun käytös siellä on epäasiallista.
Kommentit (99)
Lähde heti kun mahdollista. Asiat ei parane.
Jopa erilaisissa koulutuksissa painotetaan että töissä ei tarvitse kärsiä. Näin ainakin poikani sanoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä kävi näin että sain opastajan joka opasti muttei sanonut mitään teinkö väärin vai en.
Ja tämä haukkui sitten minut esimiehelle.
Sikakieroa.
Onneksi oli määräaikaisuus joten pääsin pois. Enkä muutenkaan olisi viihtynyt ko tehtävissä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne ilmapiirin osalta toivoton?
Pystytkö vaikuttamaan siihen vain rivityöntekijänä, vai onko mahdollisuutta päästä vaikuttamaan enemmän?
Työläs rastihan tuollainen ilmapiirin parantaminen on, ja käytännössä onnistuakseen edellyttää joidenkin lähtemistä.
En koe pystyväni vaikuttamaan asioihin. En edes saa tarpeeksi tietoja hoitaakseeni töitäni hyvin. En saa kysymyksiin vastauksia ja joudun arvailemaan mitä pitäisi milloinkin tehdä ja miten.
Luulit, että työpaikoilla on joku äitihahmo joka pitää sinua koko aikaa kädestä kiinni? Työelämässä ei kaikkea sanoitteta valmiiksi vaan joutuu ihan oikeasti ottamaan asioista selvää, oppimaan virheiden ja erehdyksien kautta, jne. Sitä tarkoittaa omatoiminen, jota valehtelit haastattelussa olevasi?
Idiootti. Hyvä johtaminen on olennaisimpia asioita työhyvinvoinnissa. Toivottavasti tulet joskus kokemaan oikein veemäisen pomon ja sairastut sen myötä.
Jos jatkaa huonossa työssä sairastuu masennukseen ellei negatiivisia tunteita pysty kompensoimaan voimakkaasti vapaa-ajalla. Siinä tekee valinnan onko se mitä sieltä työstä saa tärkeämpää kuin oma olo. Olen tehnyt vastaavanvalinnan. Valitsin kunnian ja sen että oon arvostettu muiden silmissä. Se masennus tekee loppujen lopuksi tunteettomaksi. Sitä omaa arvomaailmaa ei enää juurikaan ole koska sä joka päivä teet itseäsi vastaan ja se oma moraali lakkaa.
Ehkä ne asiat joilla jaksaa voi olla vaikka ajatus siitä ettei sen tarvitse olla ikuista. Teet sitä sen ajan kuin se sinua hyödyttää. On täysin omissa käsissäsi milloin jätät asian historiaan.
Toinen on että luo työpaikasta kuplan päässään joka on yksi osa tämän hetkistä elämää. Kuplia on muitakin vaikkapa perhe, koti, ystävät, liikkuminen yms. Tekee itselleen selväksi että yksittäinen kupla ei saa ottaa niskalenkkiä muista. Arvottaa työkuplan vähäisemmäksi kuin ne muut.
Näillä voi sinnitellä jonkin aikaa. Tsemii:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesko aloitus tästä? Ainakin kolmas.
Pidätkö tilastoa palstan aloituksista? Samat aiheet tuppaavat keskustelupalstoilla toistumaan.
Oletko huomannut myös sen, että tänne nostetaan hyvinkin vanhoja ketjuja uudelleen. Onko niitten tilastointi ajantasainen? Nyt näkyy olevan esim kysymys jauhelihan pesemisestä. Montako kertaa se on nostettu alkuperäisen aloituksen jälkeen, vai oletko keskittynyt vain samasta aiheesta aloitettuihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvi kitua siellä yhtään. Keksi vaikka joku meriselitys sairaan sukulaisen hoitamisesta toisella paikkakunnalla, jos et kehtaa suoraan sanoa mikä mättää eikä uutta työtä ole heti.
Kiitos vinkistä. Täytyy keksiä jotain siltä varalta, jos olo menee vielä huonommaksi. Etukäteen keksitty selitys ainakin lohduttaa vähän, kun tiedät että voit sanoa jotakin, jos et vain jaksa enää.
Siis tuo on työpaikka. Pelkkä työpaikka. Mitä ihmeen meriselityksiä? Ottaa loparit ja jos syytä kysyvät niin sanot että ei tämä nyt toimi, kiitos ja hyvää jatkoa.
Eihän se välttämätöntä ole, mutta piirit ovat aika piirit. Pitäisi varmaan sanoa mahdollisimman nätisti, että tuli vain nyt jotain muuta, jos ei halua että tulee jälkikäteen pahoja puheita.
Älä ole noin kynnysmatto. Jos piirit on pienet, niin paikan tyyli tiedetään sitten kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvi kitua siellä yhtään. Keksi vaikka joku meriselitys sairaan sukulaisen hoitamisesta toisella paikkakunnalla, jos et kehtaa suoraan sanoa mikä mättää eikä uutta työtä ole heti.
Kiitos vinkistä. Täytyy keksiä jotain siltä varalta, jos olo menee vielä huonommaksi. Etukäteen keksitty selitys ainakin lohduttaa vähän, kun tiedät että voit sanoa jotakin, jos et vain jaksa enää.
Siis tuo on työpaikka. Pelkkä työpaikka. Mitä ihmeen meriselityksiä? Ottaa loparit ja jos syytä kysyvät niin sanot että ei tämä nyt toimi, kiitos ja hyvää jatkoa.
Eihän se välttämätöntä ole, mutta piirit ovat aika piirit. Pitäisi varmaan sanoa mahdollisimman nätisti, että tuli vain nyt jotain muuta, jos ei halua että tulee jälkikäteen pahoja puheita.
Älä ole noin kynnysmatto. Jos piirit on pienet, niin paikan tyyli tiedetään sitten kyllä.
Työpaikka on pieni. Ulkopuoliset eivät tiedä millaista työpaikan sisällä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne ilmapiirin osalta toivoton?
Pystytkö vaikuttamaan siihen vain rivityöntekijänä, vai onko mahdollisuutta päästä vaikuttamaan enemmän?
Työläs rastihan tuollainen ilmapiirin parantaminen on, ja käytännössä onnistuakseen edellyttää joidenkin lähtemistä.
En koe pystyväni vaikuttamaan asioihin. En edes saa tarpeeksi tietoja hoitaakseeni töitäni hyvin. En saa kysymyksiin vastauksia ja joudun arvailemaan mitä pitäisi milloinkin tehdä ja miten.
Luulit, että työpaikoilla on joku äitihahmo joka pitää sinua koko aikaa kädestä kiinni? Työelämässä ei kaikkea sanoitteta valmiiksi vaan joutuu ihan oikeasti ottamaan asioista selvää, oppimaan virheiden ja erehdyksien kautta, jne. Sitä tarkoittaa omatoiminen, jota valehtelit haastattelussa olevasi?
Onpa julma vastaus. Ei voi olla omatoiminen ennen kuin on oppinut perusasiat töistä. Miksi kaikki pitäisi oppia virheiden kautta? Joskus on tilanne, että ei voi edes tietää, mitä kysymyksiä pitäisi kysyä, jotta työssä pääsee eteen päin. Jos työpaikalla ei ole aikaa perehdytykseen, se stressaa kaikkia, uutta työntekijää, joka tekee virheitä tai ei mitään, ja vanhoja työntekijöitä, jotka joutuvat korjaamaan virheet ja valittavat, ettei uusi tee mitään.
Ap, onko mahdollista ottaa asiaa puheeksi esihenkilön kanssa. Kysyt, että mitä sinulta tarkasti ottaen odotetaan ja miten tavoitteeseen on mahdollista päästä mahdollisimman nopeasti. Keskustelussa ei syytellä ketään, keskustellaan eteen tulleista ongelmista ja etsitään niihin konkreettinen ratkaisu.
Työpaikalla ei ole tällaiseen halukkuutta. Esimies vain sanoi, että he luulivat että tehtävä olisi ollut helpompi ottaa haltuun itsenäisesti. Opastamiseen ei kuulemma ole resursseja eikä kollegoja saisi avunpyynnöillä häiritä.
Aiemmin hyvin itsenäisissäkin työtehtävissä joku on alkuun perehdyttänyt työpaikan käytäntöihin. Tukea on yleensä kollegoiden kesken annettu puolin ja toisin, vaikka tehtävät olisivat olleet erilaisia.
Tämä tilanne tuntuu hyvin absurdilta. Mistä uusi ihminen tyhjästä tietäisi miten asioita hoitaa työpaikan käytäntöjen mukaisesti?
Vähän sama tilanne. Ei perehdytystä " talon tapoihin" , vaan ne on opittava kantapään kautta. Pelottavaa on, kestääkö oma mieli sen, että kysymyksiin ei vastata, ja sitten kun tekee virheen tulee kritiikkiä täyslaidallinen. On kuin kävelisi heikoilla jäillä, tietäen, että hetkellä millä hyvänsä jää pettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvi kitua siellä yhtään. Keksi vaikka joku meriselitys sairaan sukulaisen hoitamisesta toisella paikkakunnalla, jos et kehtaa suoraan sanoa mikä mättää eikä uutta työtä ole heti.
Kiitos vinkistä. Täytyy keksiä jotain siltä varalta, jos olo menee vielä huonommaksi. Etukäteen keksitty selitys ainakin lohduttaa vähän, kun tiedät että voit sanoa jotakin, jos et vain jaksa enää.
Siis tuo on työpaikka. Pelkkä työpaikka. Mitä ihmeen meriselityksiä? Ottaa loparit ja jos syytä kysyvät niin sanot että ei tämä nyt toimi, kiitos ja hyvää jatkoa.
Eihän se välttämätöntä ole, mutta piirit ovat aika piirit. Pitäisi varmaan sanoa mahdollisimman nätisti, että tuli vain nyt jotain muuta, jos ei halua että tulee jälkikäteen pahoja puheita.
Älä ole noin kynnysmatto. Jos piirit on pienet, niin paikan tyyli tiedetään sitten kyllä.
Työpaikka on pieni. Ulkopuoliset eivät tiedä millaista työpaikan sisällä on.
Piirit on pienet työpaikalla, ja piirit on pienet niin että pelkäät saavasi huonon maineen jos lähdet ilmoittaen että tämä työpaikka on sairas, tukehtukaa sontaannne?
Usko mua, kyllä ne ulkopuoliset piirit tietää. Sana kulkee ja työnantajilla on maine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä jamassa se sinun henkilökohtainen elämäsi on? Kun on se aika joka on se tärkein kunnossa huono käytös esim työpaikalla menee muiden käytöksen piikkiin eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ihmisillä on nyt ihan oikeasti jakamisvajetta. Nyt edes vähän sitä inhimillistä ajattelua. Näistä vaikeista ajoista selvitään kyllä.Nyt mennään sieltä mistä aita on matalin, jos ei ole koko ajan kivaa. Ja se vika on aina muissa. On lohduttavaa hakea selityksiä omille ongelmiin ja laittaa ne muiden piikkiin.
Ap, ruokavalio, liikunta ja lepo?Ihan uskomatonta. Työpaikalla ei uutta työntekijää opasteta ja joku alkaa kysellä ruokavaliosta. Mitä hittoa?
Joka toinen suomalainen on ylipainoin ja se näkyy työpaikoilla. Ja paino vaikuttaa tutkitusti mielialaan. Jokaisella on nyt se peiliin katsomisen paikka. Enää ei olla hiekkalaatikolla vaan joutuu ihan oikeasti ottamaa sitä todellista vastuuta miten esim työpaikalla tulee kohdelluksi. Kunnioitus on ansaittava.
Eiköhän kunnioituksen pitäisi olla lähtökohta. Vastuuta pitäisi ottaa siitä miten muita kohtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesko aloitus tästä? Ainakin kolmas.
Pidätkö tilastoa palstan aloituksista? Samat aiheet tuppaavat keskustelupalstoilla toistumaan.
Oletko huomannut myös sen, että tänne nostetaan hyvinkin vanhoja ketjuja uudelleen. Onko niitten tilastointi ajantasainen? Nyt näkyy olevan esim kysymys jauhelihan pesemisestä. Montako kertaa se on nostettu alkuperäisen aloituksen jälkeen, vai oletko keskittynyt vain samasta aiheesta aloitettuihin?
Jauhenliha keskustelu on aloitettu 11.11.2015, haluaisin tietää, montako kertaa se on nostettu etusivulle?
Joku työpaikkakuspää pesiytyi tähänkin ketjuun syyllistämään ap:ta. Tosiasia kun on, että myrkyllisestä työyhteisöstä kannattaa lähteä asap, heti kun voi. Ei se siitä paremmaksi ainakaan muutu, pahemmaksi vaan kun menetät lopulta ammatillisen itsetuntosi ja mielenterveytesi.
Normaaliin, hyvään työyhteisöön kuuluu hyvä ja johdonmukainen/yhdenmukainen perehdytys. Siihen ei kuulu uuden työntekijän sättimistä, pompottelua, selän takana puhumista ja asioiden tekemistä sellaiseksi että on käytännössä mahdotonta päästä kunnolla kiinni työhön ja työyhteisöön.
Heti pois vaan jos huomaa että työyhteisössä on tuollaisia vahingoittavia tapoja. Muuten menetät joko itsesi ja/tai muutut samanlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pois vaan. Ei se siitä paremmaksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne ilmapiirin osalta toivoton?
Pystytkö vaikuttamaan siihen vain rivityöntekijänä, vai onko mahdollisuutta päästä vaikuttamaan enemmän?
Työläs rastihan tuollainen ilmapiirin parantaminen on, ja käytännössä onnistuakseen edellyttää joidenkin lähtemistä.
En koe pystyväni vaikuttamaan asioihin. En edes saa tarpeeksi tietoja hoitaakseeni töitäni hyvin. En saa kysymyksiin vastauksia ja joudun arvailemaan mitä pitäisi milloinkin tehdä ja miten.
Luulit, että työpaikoilla on joku äitihahmo joka pitää sinua koko aikaa kädestä kiinni? Työelämässä ei kaikkea sanoitteta valmiiksi vaan joutuu ihan oikeasti ottamaan asioista selvää, oppimaan virheiden ja erehdyksien kautta, jne. Sitä tarkoittaa omatoiminen, jota valehtelit haastattelussa olevasi?
Onpa julma vastaus. Ei voi olla omatoiminen ennen kuin on oppinut perusasiat töistä. Miksi kaikki pitäisi oppia virheiden kautta? Joskus on tilanne, että ei voi edes tietää, mitä kysymyksiä pitäisi kysyä, jotta työssä pääsee eteen päin. Jos työpaikalla ei ole aikaa perehdytykseen, se stressaa kaikkia, uutta työntekijää, joka tekee virheitä tai ei mitään, ja vanhoja työntekijöitä, jotka joutuvat korjaamaan virheet ja valittavat, ettei uusi tee mitään.
Ap, onko mahdollista ottaa asiaa puheeksi esihenkilön kanssa. Kysyt, että mitä sinulta tarkasti ottaen odotetaan ja miten tavoitteeseen on mahdollista päästä mahdollisimman nopeasti. Keskustelussa ei syytellä ketään, keskustellaan eteen tulleista ongelmista ja etsitään niihin konkreettinen ratkaisu.
Työpaikalla ei ole tällaiseen halukkuutta. Esimies vain sanoi, että he luulivat että tehtävä olisi ollut helpompi ottaa haltuun itsenäisesti. Opastamiseen ei kuulemma ole resursseja eikä kollegoja saisi avunpyynnöillä häiritä.
Aiemmin hyvin itsenäisissäkin työtehtävissä joku on alkuun perehdyttänyt työpaikan käytäntöihin. Tukea on yleensä kollegoiden kesken annettu puolin ja toisin, vaikka tehtävät olisivat olleet erilaisia.
Tämä tilanne tuntuu hyvin absurdilta. Mistä uusi ihminen tyhjästä tietäisi miten asioita hoitaa työpaikan käytäntöjen mukaisesti?
Vähän sama tilanne. Ei perehdytystä " talon tapoihin" , vaan ne on opittava kantapään kautta. Pelottavaa on, kestääkö oma mieli sen, että kysymyksiin ei vastata, ja sitten kun tekee virheen tulee kritiikkiä täyslaidallinen. On kuin kävelisi heikoilla jäillä, tietäen, että hetkellä millä hyvänsä jää pettää.
Tuo on henkisesti todella kuormittavaa. Odotat turhaan vastauksia ja sitten ihmiset puhuvat ilkeästi sinulle ja selän takana, kun teet jonkun virheen, koska kukaan ei ole neuvonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne ilmapiirin osalta toivoton?
Pystytkö vaikuttamaan siihen vain rivityöntekijänä, vai onko mahdollisuutta päästä vaikuttamaan enemmän?
Työläs rastihan tuollainen ilmapiirin parantaminen on, ja käytännössä onnistuakseen edellyttää joidenkin lähtemistä.
En koe pystyväni vaikuttamaan asioihin. En edes saa tarpeeksi tietoja hoitaakseeni töitäni hyvin. En saa kysymyksiin vastauksia ja joudun arvailemaan mitä pitäisi milloinkin tehdä ja miten.
Luulit, että työpaikoilla on joku äitihahmo joka pitää sinua koko aikaa kädestä kiinni? Työelämässä ei kaikkea sanoitteta valmiiksi vaan joutuu ihan oikeasti ottamaan asioista selvää, oppimaan virheiden ja erehdyksien kautta, jne. Sitä tarkoittaa omatoiminen, jota valehtelit haastattelussa olevasi?
Onpa julma vastaus. Ei voi olla omatoiminen ennen kuin on oppinut perusasiat töistä. Miksi kaikki pitäisi oppia virheiden kautta? Joskus on tilanne, että ei voi edes tietää, mitä kysymyksiä pitäisi kysyä, jotta työssä pääsee eteen päin. Jos työpaikalla ei ole aikaa perehdytykseen, se stressaa kaikkia, uutta työntekijää, joka tekee virheitä tai ei mitään, ja vanhoja työntekijöitä, jotka joutuvat korjaamaan virheet ja valittavat, ettei uusi tee mitään.
Ap, onko mahdollista ottaa asiaa puheeksi esihenkilön kanssa. Kysyt, että mitä sinulta tarkasti ottaen odotetaan ja miten tavoitteeseen on mahdollista päästä mahdollisimman nopeasti. Keskustelussa ei syytellä ketään, keskustellaan eteen tulleista ongelmista ja etsitään niihin konkreettinen ratkaisu.
Työpaikalla ei ole tällaiseen halukkuutta. Esimies vain sanoi, että he luulivat että tehtävä olisi ollut helpompi ottaa haltuun itsenäisesti. Opastamiseen ei kuulemma ole resursseja eikä kollegoja saisi avunpyynnöillä häiritä.
Aiemmin hyvin itsenäisissäkin työtehtävissä joku on alkuun perehdyttänyt työpaikan käytäntöihin. Tukea on yleensä kollegoiden kesken annettu puolin ja toisin, vaikka tehtävät olisivat olleet erilaisia.
Tämä tilanne tuntuu hyvin absurdilta. Mistä uusi ihminen tyhjästä tietäisi miten asioita hoitaa työpaikan käytäntöjen mukaisesti?
Vähän sama tilanne. Ei perehdytystä " talon tapoihin" , vaan ne on opittava kantapään kautta. Pelottavaa on, kestääkö oma mieli sen, että kysymyksiin ei vastata, ja sitten kun tekee virheen tulee kritiikkiä täyslaidallinen. On kuin kävelisi heikoilla jäillä, tietäen, että hetkellä millä hyvänsä jää pettää.
Jep, tämä on niin paskaa. Mikään ei korvaa menetettyä mielenterveyttä, joten uutta työpaikkaa koukkuun vaan. Tai vaikka mieluummin hetki työttömänä kuin mahdollisesti lopullisesti työkyvyn menettäneenä paskan ilmapiirin vuoksi.
Itse jäin liian pitkäksi aikaa. En varmaan ikinä enää ole täysin työkykyinen.
Kiitos niille, jotka ovat osallistuneet rakentavasti keskusteluun. Tämä on avannut silmiäni. En yritä turhan pitkään yksin sinnitellä, vaan suuntaan ajatukset siihen mitä muuta voisin ruveta tekemään.
Suhtaudun varauksella siihen, että meno muuttuisi, koska eihän sen olisi missään vaiheessa pitänyt olla tällaista, kun taloon tulee uusi tyyppi. Priorisoin oman terveyteni ja jaksamiseni enkä turhaan käytä energiaani niihin asioihin, joihin en voi vaikuttaa.
Se on kaikkein vaarallisinta, että jossain vaiheessa alkaa uskomaan, että kaikki on omaa syytä. Manipulointi on niin voimakasta ja samoja asioita toistetaan päivästä toiseen.
Ja vielä kestämään elämäänsä kyllästyneet työntekijät kuten sinä.