Työpaikalla on huono ilmapiiri. Kuinka pitkään uudessa työssä kannattaa sinnitellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä jamassa se sinun henkilökohtainen elämäsi on? Kun on se aika joka on se tärkein kunnossa huono käytös esim työpaikalla menee muiden käytöksen piikkiin eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ihmisillä on nyt ihan oikeasti jakamisvajetta. Nyt edes vähän sitä inhimillistä ajattelua. Näistä vaikeista ajoista selvitään kyllä.

Nyt mennään sieltä mistä aita on matalin, jos ei ole koko ajan kivaa. Ja se vika on aina muissa. On lohduttavaa hakea selityksiä omille ongelmiin ja laittaa ne muiden piikkiin.

Ap, ruokavalio, liikunta ja lepo?

Ihan uskomatonta. Työpaikalla ei uutta työntekijää opasteta ja joku alkaa kysellä ruokavaliosta. Mitä hittoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesko aloitus tästä? Ainakin kolmas.

Aihe on tärkeä. Taidat olla työpaikkakiusaaja?

Sinun kaltaiset ilkimykset toittovat: asiat riitelevät, eivät ihmiset.

Ja tuota hokemalla voidaan kiusata työkaverit hulluuden partaalle

Takes two to tango.

Työpaikkakiusaamiseen riittää yksi kusipää työpaikalla.

Ja yksi tosikko, joka ei ole päässyt siitä yli että joku silloin kerran alakoulussa sanoi hänen nenäänsä rumaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne ilmapiirin osalta toivoton?

Pystytkö vaikuttamaan siihen vain rivityöntekijänä, vai onko mahdollisuutta päästä vaikuttamaan enemmän?

Työläs rastihan tuollainen ilmapiirin parantaminen on, ja käytännössä onnistuakseen edellyttää joidenkin lähtemistä.

En koe pystyväni vaikuttamaan asioihin. En edes saa tarpeeksi tietoja hoitaakseeni töitäni hyvin. En saa kysymyksiin vastauksia ja joudun arvailemaan mitä pitäisi milloinkin tehdä ja miten.

Luulit, että työpaikoilla on joku äitihahmo joka pitää sinua koko aikaa kädestä kiinni? Työelämässä ei kaikkea sanoitteta valmiiksi vaan joutuu ihan oikeasti ottamaan asioista selvää, oppimaan virheiden ja erehdyksien kautta, jne. Sitä tarkoittaa omatoiminen, jota valehtelit haastattelussa olevasi?

Miksi epäilet minun valehdelleen työpaikkahaastattelussa? Onko sinulla tapana valehdella? En ikinä väittäisi aivan uudenlaisen työn olevan hanskassa ilman työkokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä jamassa se sinun henkilökohtainen elämäsi on? Kun on se aika joka on se tärkein kunnossa huono käytös esim työpaikalla menee muiden käytöksen piikkiin eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ihmisillä on nyt ihan oikeasti jakamisvajetta. Nyt edes vähän sitä inhimillistä ajattelua. Näistä vaikeista ajoista selvitään kyllä.

Nyt mennään sieltä mistä aita on matalin, jos ei ole koko ajan kivaa. Ja se vika on aina muissa. On lohduttavaa hakea selityksiä omille ongelmiin ja laittaa ne muiden piikkiin.

Ap, ruokavalio, liikunta ja lepo?

Ihan uskomatonta. Työpaikalla ei uutta työntekijää opasteta ja joku alkaa kysellä ruokavaliosta. Mitä hittoa?

Joka toinen suomalainen on ylipainoin ja se näkyy työpaikoilla. Ja paino vaikuttaa tutkitusti mielialaan. Jokaisella on nyt se peiliin katsomisen paikka. Enää ei olla hiekkalaatikolla vaan joutuu ihan oikeasti ottamaa sitä todellista vastuuta miten esim työpaikalla tulee kohdelluksi. Kunnioitus on ansaittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesko aloitus tästä? Ainakin kolmas.

Aihe on tärkeä. Taidat olla työpaikkakiusaaja?

Sinun kaltaiset ilkimykset toittovat: asiat riitelevät, eivät ihmiset.

Ja tuota hokemalla voidaan kiusata työkaverit hulluuden partaalle

Takes two to tango.

Työpaikkakiusaamiseen riittää yksi kusipää työpaikalla.

Ja yksi tosikko, joka ei ole päässyt siitä yli että joku silloin kerran alakoulussa sanoi hänen nenäänsä rumaksi.

Oletko sinä työpaikkakiusaaja? Vaikutat sellaiselta. Mikä asiallisessa käyttäytymisessä tuntuu sinusta vaikealta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä jamassa se sinun henkilökohtainen elämäsi on? Kun on se aika joka on se tärkein kunnossa huono käytös esim työpaikalla menee muiden käytöksen piikkiin eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ihmisillä on nyt ihan oikeasti jakamisvajetta. Nyt edes vähän sitä inhimillistä ajattelua. Näistä vaikeista ajoista selvitään kyllä.

Nyt mennään sieltä mistä aita on matalin, jos ei ole koko ajan kivaa. Ja se vika on aina muissa. On lohduttavaa hakea selityksiä omille ongelmiin ja laittaa ne muiden piikkiin.

Ap, ruokavalio, liikunta ja lepo?

Ihan uskomatonta. Työpaikalla ei uutta työntekijää opasteta ja joku alkaa kysellä ruokavaliosta. Mitä hittoa?

Ongelmat työpaikka ratkeaa sillä, että kyselee netistä koska voi lähteä? Mitä hittoa ja uskomatonta tosiaan. Seuraavaksi kysellään saako hengittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesko aloitus tästä? Ainakin kolmas.

Aihe on tärkeä. Taidat olla työpaikkakiusaaja?

Sinun kaltaiset ilkimykset toittovat: asiat riitelevät, eivät ihmiset.

Ja tuota hokemalla voidaan kiusata työkaverit hulluuden partaalle

Takes two to tango.

Työpaikkakiusaamiseen riittää yksi kusipää työpaikalla.

Ja yksi tosikko, joka ei ole päässyt siitä yli että joku silloin kerran alakoulussa sanoi hänen nenäänsä rumaksi.

Oletko sinä työpaikkakiusaaja? Vaikutat sellaiselta. Mikä asiallisessa käyttäytymisessä tuntuu sinusta vaikealta?

Kiltit tytöt ei muuta maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä jamassa se sinun henkilökohtainen elämäsi on? Kun on se aika joka on se tärkein kunnossa huono käytös esim työpaikalla menee muiden käytöksen piikkiin eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ihmisillä on nyt ihan oikeasti jakamisvajetta. Nyt edes vähän sitä inhimillistä ajattelua. Näistä vaikeista ajoista selvitään kyllä.

Nyt mennään sieltä mistä aita on matalin, jos ei ole koko ajan kivaa. Ja se vika on aina muissa. On lohduttavaa hakea selityksiä omille ongelmiin ja laittaa ne muiden piikkiin.

Ap, ruokavalio, liikunta ja lepo?

Ihan uskomatonta. Työpaikalla ei uutta työntekijää opasteta ja joku alkaa kysellä ruokavaliosta. Mitä hittoa?

Ongelmat työpaikka ratkeaa sillä, että kyselee netistä koska voi lähteä? Mitä hittoa ja uskomatonta tosiaan. Seuraavaksi kysellään saako hengittää?

Miksi olet vauvapalstalla, jos tämä kuormittaa sinua noin pahasti? Tauko voisi olla paikallaan.

Ei sun tarvi kitua siellä yhtään. Keksi vaikka joku meriselitys sairaan sukulaisen hoitamisesta toisella paikkakunnalla, jos et kehtaa suoraan sanoa mikä mättää eikä uutta työtä ole heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä jamassa se sinun henkilökohtainen elämäsi on? Kun on se aika joka on se tärkein kunnossa huono käytös esim työpaikalla menee muiden käytöksen piikkiin eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ihmisillä on nyt ihan oikeasti jakamisvajetta. Nyt edes vähän sitä inhimillistä ajattelua. Näistä vaikeista ajoista selvitään kyllä.

Nyt mennään sieltä mistä aita on matalin, jos ei ole koko ajan kivaa. Ja se vika on aina muissa. On lohduttavaa hakea selityksiä omille ongelmiin ja laittaa ne muiden piikkiin.

Ap, ruokavalio, liikunta ja lepo?

Ihan uskomatonta. Työpaikalla ei uutta työntekijää opasteta ja joku alkaa kysellä ruokavaliosta. Mitä hittoa?

Joka toinen suomalainen on ylipainoin ja se näkyy työpaikoilla. Ja paino vaikuttaa tutkitusti mielialaan. Jokaisella on nyt se peiliin katsomisen paikka. Enää ei olla hiekkalaatikolla vaan joutuu ihan oikeasti ottamaa sitä todellista vastuuta miten esim työpaikalla tulee kohdelluksi. Kunnioitus on ansaittava.

Syyllistät siis kiusatuksi joutuneita siitä, että heitä kiusataan? Vaikutat aikamoiselta persoonalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne ilmapiirin osalta toivoton?

Pystytkö vaikuttamaan siihen vain rivityöntekijänä, vai onko mahdollisuutta päästä vaikuttamaan enemmän?

Työläs rastihan tuollainen ilmapiirin parantaminen on, ja käytännössä onnistuakseen edellyttää joidenkin lähtemistä.

En koe pystyväni vaikuttamaan asioihin. En edes saa tarpeeksi tietoja hoitaakseeni töitäni hyvin. En saa kysymyksiin vastauksia ja joudun arvailemaan mitä pitäisi milloinkin tehdä ja miten.

Luulit, että työpaikoilla on joku äitihahmo joka pitää sinua koko aikaa kädestä kiinni? Työelämässä ei kaikkea sanoitteta valmiiksi vaan joutuu ihan oikeasti ottamaan asioista selvää, oppimaan virheiden ja erehdyksien kautta, jne. Sitä tarkoittaa omatoiminen, jota valehtelit haastattelussa olevasi?

Törkimys! Ihmisille ei puhuta noin. Opettele käytöstavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne ilmapiirin osalta toivoton?

Pystytkö vaikuttamaan siihen vain rivityöntekijänä, vai onko mahdollisuutta päästä vaikuttamaan enemmän?

Työläs rastihan tuollainen ilmapiirin parantaminen on, ja käytännössä onnistuakseen edellyttää joidenkin lähtemistä.

En koe pystyväni vaikuttamaan asioihin. En edes saa tarpeeksi tietoja hoitaakseeni töitäni hyvin. En saa kysymyksiin vastauksia ja joudun arvailemaan mitä pitäisi milloinkin tehdä ja miten.

Luulit, että työpaikoilla on joku äitihahmo joka pitää sinua koko aikaa kädestä kiinni? Työelämässä ei kaikkea sanoitteta valmiiksi vaan joutuu ihan oikeasti ottamaan asioista selvää, oppimaan virheiden ja erehdyksien kautta, jne. Sitä tarkoittaa omatoiminen, jota valehtelit haastattelussa olevasi?

Onpa julma vastaus. Ei voi olla omatoiminen ennen kuin on oppinut perusasiat töistä. Miksi kaikki pitäisi oppia virheiden kautta? Joskus on tilanne, että ei voi edes tietää, mitä kysymyksiä pitäisi kysyä, jotta työssä pääsee eteen päin. Jos työpaikalla ei ole aikaa perehdytykseen, se stressaa kaikkia, uutta työntekijää, joka tekee virheitä tai ei mitään, ja vanhoja työntekijöitä, jotka joutuvat korjaamaan virheet ja valittavat, ettei uusi tee mitään.

Ap, onko mahdollista ottaa asiaa puheeksi esihenkilön kanssa. Kysyt, että mitä sinulta tarkasti ottaen odotetaan ja miten tavoitteeseen on mahdollista päästä mahdollisimman nopeasti. Keskustelussa ei syytellä ketään, keskustellaan eteen tulleista ongelmista ja etsitään niihin konkreettinen ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä jamassa se sinun henkilökohtainen elämäsi on? Kun on se aika joka on se tärkein kunnossa huono käytös esim työpaikalla menee muiden käytöksen piikkiin eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ihmisillä on nyt ihan oikeasti jakamisvajetta. Nyt edes vähän sitä inhimillistä ajattelua. Näistä vaikeista ajoista selvitään kyllä.

Nyt mennään sieltä mistä aita on matalin, jos ei ole koko ajan kivaa. Ja se vika on aina muissa. On lohduttavaa hakea selityksiä omille ongelmiin ja laittaa ne muiden piikkiin.

Ap, ruokavalio, liikunta ja lepo?

Ihan uskomatonta. Työpaikalla ei uutta työntekijää opasteta ja joku alkaa kysellä ruokavaliosta. Mitä hittoa?

Joka toinen suomalainen on ylipainoin ja se näkyy työpaikoilla. Ja paino vaikuttaa tutkitusti mielialaan. Jokaisella on nyt se peiliin katsomisen paikka. Enää ei olla hiekkalaatikolla vaan joutuu ihan oikeasti ottamaa sitä todellista vastuuta miten esim työpaikalla tulee kohdelluksi. Kunnioitus on ansaittava.

Syyllistät siis kiusatuksi joutuneita siitä, että heitä kiusataan? Vaikutat aikamoiselta persoonalta.

Kaikki ihmissuhteet ovat kahden kauppa, joissa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan kummassakin vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne ilmapiirin osalta toivoton?

Pystytkö vaikuttamaan siihen vain rivityöntekijänä, vai onko mahdollisuutta päästä vaikuttamaan enemmän?

Työläs rastihan tuollainen ilmapiirin parantaminen on, ja käytännössä onnistuakseen edellyttää joidenkin lähtemistä.

En koe pystyväni vaikuttamaan asioihin. En edes saa tarpeeksi tietoja hoitaakseeni töitäni hyvin. En saa kysymyksiin vastauksia ja joudun arvailemaan mitä pitäisi milloinkin tehdä ja miten.

Luulit, että työpaikoilla on joku äitihahmo joka pitää sinua koko aikaa kädestä kiinni? Työelämässä ei kaikkea sanoitteta valmiiksi vaan joutuu ihan oikeasti ottamaan asioista selvää, oppimaan virheiden ja erehdyksien kautta, jne. Sitä tarkoittaa omatoiminen, jota valehtelit haastattelussa olevasi?

Onpa julma vastaus. Ei voi olla omatoiminen ennen kuin on oppinut perusasiat töistä. Miksi kaikki pitäisi oppia virheiden kautta? Joskus on tilanne, että ei voi edes tietää, mitä kysymyksiä pitäisi kysyä, jotta työssä pääsee eteen päin. Jos työpaikalla ei ole aikaa perehdytykseen, se stressaa kaikkia, uutta työntekijää, joka tekee virheitä tai ei mitään, ja vanhoja työntekijöitä, jotka joutuvat korjaamaan virheet ja valittavat, ettei uusi tee mitään.

Ap, onko mahdollista ottaa asiaa puheeksi esihenkilön kanssa. Kysyt, että mitä sinulta tarkasti ottaen odotetaan ja miten tavoitteeseen on mahdollista päästä mahdollisimman nopeasti. Keskustelussa ei syytellä ketään, keskustellaan eteen tulleista ongelmista ja etsitään niihin konkreettinen ratkaisu.

Työpaikalla ei ole tällaiseen halukkuutta. Esimies vain sanoi, että he luulivat että tehtävä olisi ollut helpompi ottaa haltuun itsenäisesti. Opastamiseen ei kuulemma ole resursseja eikä kollegoja saisi avunpyynnöillä häiritä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä jamassa se sinun henkilökohtainen elämäsi on? Kun on se aika joka on se tärkein kunnossa huono käytös esim työpaikalla menee muiden käytöksen piikkiin eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ihmisillä on nyt ihan oikeasti jakamisvajetta. Nyt edes vähän sitä inhimillistä ajattelua. Näistä vaikeista ajoista selvitään kyllä.

Nyt mennään sieltä mistä aita on matalin, jos ei ole koko ajan kivaa. Ja se vika on aina muissa. On lohduttavaa hakea selityksiä omille ongelmiin ja laittaa ne muiden piikkiin.

Ap, ruokavalio, liikunta ja lepo?

Ihan uskomatonta. Työpaikalla ei uutta työntekijää opasteta ja joku alkaa kysellä ruokavaliosta. Mitä hittoa?

Joka toinen suomalainen on ylipainoin ja se näkyy työpaikoilla. Ja paino vaikuttaa tutkitusti mielialaan. Jokaisella on nyt se peiliin katsomisen paikka. Enää ei olla hiekkalaatikolla vaan joutuu ihan oikeasti ottamaa sitä todellista vastuuta miten esim työpaikalla tulee kohdelluksi. Kunnioitus on ansaittava.

Syyllistät siis kiusatuksi joutuneita siitä, että heitä kiusataan? Vaikutat aikamoiselta persoonalta.

Kaikki ihmissuhteet ovat kahden kauppa, joissa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan kummassakin vikaa.

Jep jep. Valta-asemassa olevalla on aina mahdollisuus toimia muita kohtaan kusipäisesti. Kyse ei ole tasa-arvoisesta asetelmasta, jos joku otetaan silmätikuksi sen sijaan, että yhdessä etsittäisiin keinoja tilanteen parantamiseksi.

Jos se huolestuttaa, miltä työsuhde näyttää cv:ssä, niin minusta ehdottomasti parempi lähteä mahdollisimman pian. Jos työsuhde on huomattavan lyhyt (siis joku 1-2 kk) niin helpompi perustella, että "ei ollut ihan sitä mistä oli puhuttu" mutta 1-2 vuoden työsuhteet ovat aina vähän huono juttu.

Vierailija kirjoitti:

Jos se huolestuttaa, miltä työsuhde näyttää cv:ssä, niin minusta ehdottomasti parempi lähteä mahdollisimman pian. Jos työsuhde on huomattavan lyhyt (siis joku 1-2 kk) niin helpompi perustella, että "ei ollut ihan sitä mistä oli puhuttu" mutta 1-2 vuoden työsuhteet ovat aina vähän huono juttu.

Saatat olla oikeassa. Tilanne tuskin paranee sinnittelemällä, jos alku on jo näin hankala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesko aloitus tästä? Ainakin kolmas.

Aihe on tärkeä. Taidat olla työpaikkakiusaaja?

Sinun kaltaiset ilkimykset toittovat: asiat riitelevät, eivät ihmiset.

Ja tuota hokemalla voidaan kiusata työkaverit hulluuden partaalle

Takes two to tango.

Työpaikkakiusaamiseen riittää yksi kusipää työpaikalla.

Ja yksi tosikko, joka ei ole päässyt siitä yli että joku silloin kerran alakoulussa sanoi hänen nenäänsä rumaksi.

Oletko sinä työpaikkakiusaaja? Vaikutat sellaiselta. Mikä asiallisessa käyttäytymisessä tuntuu sinusta vaikealta?

Kiltit tytöt ei muuta maailmaa.

Mitä muita sloganeita valikoimastasi löytyy? Vaikutat melko jumiutuneelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne ilmapiirin osalta toivoton?

Pystytkö vaikuttamaan siihen vain rivityöntekijänä, vai onko mahdollisuutta päästä vaikuttamaan enemmän?

Työläs rastihan tuollainen ilmapiirin parantaminen on, ja käytännössä onnistuakseen edellyttää joidenkin lähtemistä.

En koe pystyväni vaikuttamaan asioihin. En edes saa tarpeeksi tietoja hoitaakseeni töitäni hyvin. En saa kysymyksiin vastauksia ja joudun arvailemaan mitä pitäisi milloinkin tehdä ja miten.

Luulit, että työpaikoilla on joku äitihahmo joka pitää sinua koko aikaa kädestä kiinni? Työelämässä ei kaikkea sanoitteta valmiiksi vaan joutuu ihan oikeasti ottamaan asioista selvää, oppimaan virheiden ja erehdyksien kautta, jne. Sitä tarkoittaa omatoiminen, jota valehtelit haastattelussa olevasi?

Onpa julma vastaus. Ei voi olla omatoiminen ennen kuin on oppinut perusasiat töistä. Miksi kaikki pitäisi oppia virheiden kautta? Joskus on tilanne, että ei voi edes tietää, mitä kysymyksiä pitäisi kysyä, jotta työssä pääsee eteen päin. Jos työpaikalla ei ole aikaa perehdytykseen, se stressaa kaikkia, uutta työntekijää, joka tekee virheitä tai ei mitään, ja vanhoja työntekijöitä, jotka joutuvat korjaamaan virheet ja valittavat, ettei uusi tee mitään.

Ap, onko mahdollista ottaa asiaa puheeksi esihenkilön kanssa. Kysyt, että mitä sinulta tarkasti ottaen odotetaan ja miten tavoitteeseen on mahdollista päästä mahdollisimman nopeasti. Keskustelussa ei syytellä ketään, keskustellaan eteen tulleista ongelmista ja etsitään niihin konkreettinen ratkaisu.

Työpaikalla ei ole tällaiseen halukkuutta. Esimies vain sanoi, että he luulivat että tehtävä olisi ollut helpompi ottaa haltuun itsenäisesti. Opastamiseen ei kuulemma ole resursseja eikä kollegoja saisi avunpyynnöillä häiritä.

Aiemmin hyvin itsenäisissäkin työtehtävissä joku on alkuun perehdyttänyt työpaikan käytäntöihin. Tukea on yleensä kollegoiden kesken annettu puolin ja toisin, vaikka tehtävät olisivat olleet erilaisia.

Tämä tilanne tuntuu hyvin absurdilta. Mistä uusi ihminen tyhjästä tietäisi miten asioita hoitaa työpaikan käytäntöjen mukaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Missä jamassa se sinun henkilökohtainen elämäsi on? Kun on se aika joka on se tärkein kunnossa huono käytös esim työpaikalla menee muiden käytöksen piikkiin eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ihmisillä on nyt ihan oikeasti jakamisvajetta. Nyt edes vähän sitä inhimillistä ajattelua. Näistä vaikeista ajoista selvitään kyllä.

Ei se nyt ihan noinkaan ole. Toki kaikkea jaksaa hetken ja tietysti paremmin jos voi itse hyvin. Mutta jatkuva stressi syö ihmistä huomaamatta ja vaikuttaa siihen henkilökohtaiseen elämäänkin väistämättä.

Itse sinnittelin puoli vuotta huonossa ilmapiirissä ajatellen, että teen siitä itse parasta mahdollista ja etsin ratkaisuja. En missään nimessä luovuta. Ja näin tein. Lopulta olin täydessä selviytymismoodissa tajuamatta sitä itse. Selvisinkin, mutta nauhaa ei voi venyttää loputtomasti, emme valitettavasti ole tunteettomia koneita. Kun siirryin muihin hommiin, oli itseluottamus ja innostus kadonnut, vaikka suoritin ja hoidin työni hyvin. Olin uupunut.

Kokemus ei vahvistanut, vaikka selvisin jälkeen päin katsottuna todella tiukassa paikassa. Muut (useampi hlö) lähtivät jälkeeni kyseisestä tehtävästä paljon nopeammin ja se oli varmasti viisasta. Silloin sain myös perspektiiviä siihen, ettei kyse ollut vain minun henkilökohtaisista ominaisuuksistani tai omasta yrityksen puutteesta. Tämäkin ajatuskin alkoi vääristyä lopulta uupumuksen lisääntyessä, klassinen oire.