Kumppanilla lapsi
Olen seurustellut nykyisen kumppanini kanssa muutaman kuukauden. Hänellä lapsi edellisestä avioliitosta, n. 5-vuotias. Minulla ei ole lapsia enkä haluakaan omia. En ole koskaan pitänyt lapsista. Onko meidän suhteemme tuhoon tuomittu? En haluaisi luoda lapseen suhdetta ollenkaan.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
jos lapsi käy joka toinen vklp ja lomilla ja osaat käyttäytyä / menet muualle siksi aikaa, se voi toimia.
Jos lapsi asuu joka toisen vkon / enemmän, kannattaa sinun pitää oma asunto ja käytöstavat. Muuten ei toimi.
Lapsi on noin joka toinen viikonloppu kumppanini kanssa. Lisäksi he näkevät kerran viikossa arkipäivänä. Olen ollutkin muualla sen aikaa kun hän on lapsensa kanssa. Tottakai haluan hänen säilyttävän hyvät välinsä lapseen, mutta en itse halua luoda lapseen suhdetta.
Ihan viisasta. Voi onnistua ihan hyvin. Sinun ja tämän miehen suhde pysyy ainakin freshinä. Mies voi irrottautua seurassasi perhe-elämästään eikä sinun tarvitse ottaa aikuisen roolia suhteessa lapseen.
Tuskin mies kauaa tuota katselee, kun et halua lapseen edes tutustua.
Mulla on vela-kumppani ollut kymmenisen vuotta. Tapaa lapsiani harvakseltaan ja lyhyesti. Meidän parisuhde on ihan eri yksikkö kuin minä ja mun lapset. Meille tää toimii.
Hienoa, et ap on rehellinen eikä miehen mieliksi yritä luoda suhdetta lapseen. Upeaa!
Toimii ehkä jos sulle riittää pelkkä seurustelu etkä halua muuttaa yhteen.
Jos kumppanin minuus on esimerkiksi trauman seurauksena pirstaloitunut moneen osaan, hän varmasti jaksaa ja haluaa eritellä nämä asiat eri kategorioihin. Harmi, että sellainen ihminen ei koskaan voi elää täyttä elämää.
Kuulostaa siltä, että sinäkään et elä täyttä elämää, joka olisi aidosti itsesi näköinen. Se, että sinulla ei ole lapsia on sinänsä ok mikäli kumppanilla niitä on. Kuitenkin kuulostaa, että suhtaudut asiaan negatiivisesti. Et halua luoda yhteyttä. Etkö ymmärrä, että kumppanisi lapsille kumppanisi on heille maailman rakkainta ja hänen lapsensa hänelle? Kuulostaa siltä, että haluat jakaa asiat kategorioihin.
Nyt, jos asia on ok eikä sinulle ole hankalaa elää tämmöistä elämää eikä kumppanillesi niin se toimii. Jos kuitenkin ihminen on kokonainen niin tämä tulee ennemmin tai myöhemmin kaatamaan suhteen.
Rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen ihmisen kokonaan. Ja myös tietynlaista muutosta itsensä suhteen. Ei kuulosta siltä, että rakastat kumppaniasi, koska "en halua välittää, en halua yhteyttä, en halua osa" on niin voimakkaasti läsnä. Kuulostaa jopa siltä että et pidä lapsista lainkaan. Ehkäpä jopa vihaat niitä. Et kuulosta ihmiseltä joka tuntee rakkaudesta käsin.
Kumppanisi lapsi on sinulle siis ongelma
Eroon tulee tietysti päättymään mikäli kumppani haluaa jotakin aitoa. Jis kumppani osittain vielä kaipaa exäänsä ja lapsi on hälle tärkeintä niin tuskin haittaa että ette yhteyttä muodosta. Kanssasi ei tarvi olla niin tosissani ja saattaa toimia jos miehelle riittää seuraksi ja näin. Ainakaan kynnys olla kanssasi ei ole korkea kun ees lapsia ei tarvitse esitellä.
En tajua, kuka lapsestaan välittävä vanhempi seurustelisi ihmisen kanssa joka ei pidä lapsista.
jos lapsi käy joka toinen vklp ja lomilla ja osaat käyttäytyä / menet muualle siksi aikaa, se voi toimia.
Jos lapsi asuu joka toisen vkon / enemmän, kannattaa sinun pitää oma asunto ja käytöstavat. Muuten ei toimi.