Lue keskustelun säännöt.
Työpaikalla on huono ilmapiiri. Kuinka pitkään uudessa työssä kannattaa sinnitellä?
20.05.2023 |
Aika nopeasti selvisi työpaikan ilmapiiriongelmat. Vaihto kaduttaa, mutta vanhaan työhön ei ole paluuta, kun työt on järjestelty uusiksi. Kuinka kauan kannattaa uudessa työssä yrittää rimpuilla ettei nopea vaihto herätä ihmettelyä? Ottaa joka päivä päähän mennä töihin, kun käytös siellä on epäasiallista.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä jamassa se sinun henkilökohtainen elämäsi on? Kun on se aika joka on se tärkein kunnossa huono käytös esim työpaikalla menee muiden käytöksen piikkiin eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ihmisillä on nyt ihan oikeasti jakamisvajetta. Nyt edes vähän sitä inhimillistä ajattelua. Näistä vaikeista ajoista selvitään kyllä.Ei se nyt ihan noinkaan ole. Toki kaikkea jaksaa hetken ja tietysti paremmin jos voi itse hyvin. Mutta jatkuva stressi syö ihmistä huomaamatta ja vaikuttaa siihen henkilökohtaiseen elämäänkin väistämättä.
Itse sinnittelin puoli vuotta huonossa ilmapiirissä ajatellen, että teen siitä itse parasta mahdollista ja etsin ratkaisuja. En missään nimessä luovuta. Ja näin tein. Lopulta olin täydessä selviytymismoodissa tajuamatta sitä itse. Selvisinkin, mutta nauhaa ei voi venyttää loputtomasti, emme valitettavasti ole tunteettomia koneita. Kun siirryin muihin hommiin, oli itseluottamus ja innostus kadonnut, vaikka suoritin ja hoidin työni hyvin. Olin uupunut.
Kokemus ei vahvistanut, vaikka selvisin jälkeen päin katsottuna todella tiukassa paikassa. Muut (useampi hlö) lähtivät jälkeeni kyseisestä tehtävästä paljon nopeammin ja se oli varmasti viisasta. Silloin sain myös perspektiiviä siihen, ettei kyse ollut vain minun henkilökohtaisista ominaisuuksistani tai omasta yrityksen puutteesta. Tämäkin ajatuskin alkoi vääristyä lopulta uupumuksen lisääntyessä, klassinen oire.
Kiitos vertaistuesta. Minulla on vastaavia ajatuksia ja mietin millainen vaikutus työpaikassa jatkamisella tulee terveyteen olemaan. Ymmärrän etteivät perehdytyksen puute ja ilmapiiriongelmat liity minuun, mutta tuntuu silti todella pahalta. En yksinkertaisesti tiedä mitä voisin itse tehdä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesko aloitus tästä? Ainakin kolmas.
Pidätkö tilastoa palstan aloituksista? Samat aiheet tuppaavat keskustelupalstoilla toistumaan.
No tää on ainakin kolmas tän saman ihmisen toimesta muutaman päivän sisään. Samat vastaukset saa taas. Miksi pitää tehdä aina uusi aloitus? Eikä tämä asia selviä täällä vaan pitäis puhua siellä työpaikalla. Joo muutkin pomoa ei saa kiinni ja työkaverit sanoo ettei saa häiritä... Joopa joo. Ei se ainakaan tänne kirjoittelemalla muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesko aloitus tästä? Ainakin kolmas.
Pidätkö tilastoa palstan aloituksista? Samat aiheet tuppaavat keskustelupalstoilla toistumaan.
No tää on ainakin kolmas tän saman ihmisen toimesta muutaman päivän sisään. Samat vastaukset saa taas. Miksi pitää tehdä aina uusi aloitus? Eikä tämä asia selviä täällä vaan pitäis puhua siellä työpaikalla. Joo muutkin pomoa ei saa kiinni ja työkaverit sanoo ettei saa häiritä... Joopa joo. Ei se ainakaan tänne kirjoittelemalla muutu.
Mistä asioista vauvapalstalle sinun mielestäsi saa kirjoittaa? Kirjoitatko itse jotain muutakin kuin väärä aloitus -kommentteja? Miksi haluat toimia palstan sensorina?
Ikävä tilanne. Itselleni kävi vähän samoin: lähdin hyvästä työpaikasta, jossa oli hyvä henki, mutta palkka aika pieni. Tarjottiin parempaa palkkaa toisaalta ja muitakin etuja, joten lähdin sitten sinne. Siellä odottikin todella ahdistava ja myrkyllinen ilmapiiri, suorastaan sairas. Huomasin sen muutamassa päivässä ja silloin tuli katumus ja kovasti. Kolme viikkoa olin ja sitten lähdin koeajalla pois. Onni onnettomuudessa oli, että pääsin entiseen firmaan takaisin, tosin en samaan paikkaan mistä lähdin, mutta kuitenkin. Lomat tietysti oli palaneet ja muutenkin oli vähän nolo olo, mutta työyhteisö oli terve joten sillä on isompi merkitys kuin palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesko aloitus tästä? Ainakin kolmas.
Pidätkö tilastoa palstan aloituksista? Samat aiheet tuppaavat keskustelupalstoilla toistumaan.
No tää on ainakin kolmas tän saman ihmisen toimesta muutaman päivän sisään. Samat vastaukset saa taas. Miksi pitää tehdä aina uusi aloitus? Eikä tämä asia selviä täällä vaan pitäis puhua siellä työpaikalla. Joo muutkin pomoa ei saa kiinni ja työkaverit sanoo ettei saa häiritä... Joopa joo. Ei se ainakaan tänne kirjoittelemalla muutu.
Mistä asioista vauvapalstalle sinun mielestäsi saa kirjoittaa? Kirjoitatko itse jotain muutakin kuin väärä aloitus -kommentteja? Miksi haluat toimia palstan sensorina?
Tätä ihmettelen itsekin. Kirjoitin joskus jonkun aloituksen, johon ilmeisesti tämä sama tuli kommentoimaan ja "epäilemään" aloituksen aitoutta tyyliin "tämä on jo kolmas samanlainen aloitus parin päivän sisällä.." Siis wtf? Hommaa elämä. Kai täällä saa keskustella. En tiedä mitä vainoharhaisia kuvioita tämä pyörittelee päässään. Olkoon lukematta jos ei kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesko aloitus tästä? Ainakin kolmas.
Pidätkö tilastoa palstan aloituksista? Samat aiheet tuppaavat keskustelupalstoilla toistumaan.
No tää on ainakin kolmas tän saman ihmisen toimesta muutaman päivän sisään. Samat vastaukset saa taas. Miksi pitää tehdä aina uusi aloitus? Eikä tämä asia selviä täällä vaan pitäis puhua siellä työpaikalla. Joo muutkin pomoa ei saa kiinni ja työkaverit sanoo ettei saa häiritä... Joopa joo. Ei se ainakaan tänne kirjoittelemalla muutu.
Mistä asioista vauvapalstalle sinun mielestäsi saa kirjoittaa? Kirjoitatko itse jotain muutakin kuin väärä aloitus -kommentteja? Miksi haluat toimia palstan sensorina?
Olen kuvitellut ihmisten osallistuvan omasta mielestään kiinnostaviin ketjuihin ja jättävän muut omaan arvoonsa. Mikä pointti on yrittää kontrolloida palstan julkaisuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesko aloitus tästä? Ainakin kolmas.
Pidätkö tilastoa palstan aloituksista? Samat aiheet tuppaavat keskustelupalstoilla toistumaan.
No tää on ainakin kolmas tän saman ihmisen toimesta muutaman päivän sisään. Samat vastaukset saa taas. Miksi pitää tehdä aina uusi aloitus? Eikä tämä asia selviä täällä vaan pitäis puhua siellä työpaikalla. Joo muutkin pomoa ei saa kiinni ja työkaverit sanoo ettei saa häiritä... Joopa joo. Ei se ainakaan tänne kirjoittelemalla muutu.
Oletko koskaan ajatellut, että et vaikuta ihan terveeltä? Metsästät täällä "vääriä" aloituksia ja olet olevinasi joku helkkarin Sherlock. Tosiasia on, että elämäsi on niin tapahtumaköyhää, että kuvittelet että kaikki muutkin vain makaavat verhot kiinni sisällä netissä eikä heillä ole elämää, joten mitään ei voi heillekään tapahtua. News: olet väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko Kärkkäisellä töissä kenties 😁
Vierailija kirjoitti:
Ootko Kärkkäisellä töissä kenties 😁
Eikö sielläkään perehdytetä töihin? En ole, mutta ikävää että monessa työpaikassa ilmapiiri on nykyään niin huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut monenlaisissa työyhteisöissä ja osa niistä on ollut ihan karmeita. Työkin on aika raskasta, joten sitä ei helpota paska työilmapiiri. Nyt olen ollut vuoden työpaikassa, jossa on todella asiallinen meininki ja työntekijät kaikki tuntuu olevan rentoja ja täysijärkisiä. Nyt kuitenkin pelottaa, kun sieltä on pari jäämässä pois, toinen äitiyslomalle ja toinen terveyssyiden takia joutuu sairaseläkkeelle. Uudet tyypit olen jo nähnyt ja toinen vaikutti aika epämiellyttävältä päsmäriltä. Näinkö tämäkin työpaikka myrkyttyy pilalle? Se tapahtuu nopeasti jos tulee yksikin tyyppi, joka aloittaa sen pelin. Toivottavasti ensivaikutelma pettää.
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvi kitua siellä yhtään. Keksi vaikka joku meriselitys sairaan sukulaisen hoitamisesta toisella paikkakunnalla, jos et kehtaa suoraan sanoa mikä mättää eikä uutta työtä ole heti.
Kiitos vinkistä. Täytyy keksiä jotain siltä varalta, jos olo menee vielä huonommaksi. Etukäteen keksitty selitys ainakin lohduttaa vähän, kun tiedät että voit sanoa jotakin, jos et vain jaksa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä jamassa se sinun henkilökohtainen elämäsi on? Kun on se aika joka on se tärkein kunnossa huono käytös esim työpaikalla menee muiden käytöksen piikkiin eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ihmisillä on nyt ihan oikeasti jakamisvajetta. Nyt edes vähän sitä inhimillistä ajattelua. Näistä vaikeista ajoista selvitään kyllä.Ei se nyt ihan noinkaan ole. Toki kaikkea jaksaa hetken ja tietysti paremmin jos voi itse hyvin. Mutta jatkuva stressi syö ihmistä huomaamatta ja vaikuttaa siihen henkilökohtaiseen elämäänkin väistämättä.
Itse sinnittelin puoli vuotta huonossa ilmapiirissä ajatellen, että teen siitä itse parasta mahdollista ja etsin ratkaisuja. En missään nimessä luovuta. Ja näin tein. Lopulta olin täydessä selviytymismoodissa tajuamatta sitä itse. Selvisinkin, mutta nauhaa ei voi venyttää loputtomasti, emme valitettavasti ole tunteettomia koneita. Kun siirryin muihin hommiin, oli itseluottamus ja innostus kadonnut, vaikka suoritin ja hoidin työni hyvin. Olin uupunut.
Kokemus ei vahvistanut, vaikka selvisin jälkeen päin katsottuna todella tiukassa paikassa. Muut (useampi hlö) lähtivät jälkeeni kyseisestä tehtävästä paljon nopeammin ja se oli varmasti viisasta. Silloin sain myös perspektiiviä siihen, ettei kyse ollut vain minun henkilökohtaisista ominaisuuksistani tai omasta yrityksen puutteesta. Tämäkin ajatuskin alkoi vääristyä lopulta uupumuksen lisääntyessä, klassinen oire.
Kiitos vertaistuesta. Minulla on vastaavia ajatuksia ja mietin millainen vaikutus työpaikassa jatkamisella tulee terveyteen olemaan. Ymmärrän etteivät perehdytyksen puute ja ilmapiiriongelmat liity minuun, mutta tuntuu silti todella pahalta. En yksinkertaisesti tiedä mitä voisin itse tehdä toisin.
Et välttämättä voikaan, joskus kyse on suuremmasta kokonaisuudesta jota ei yksi ihminen voi yksin ratkaista. Omasta kokemuksestani kannustan, että luotat omaan arvioosi tilanteesta, etkä todellakaan vaaranna terveyttäsi. Pystyt tekemään vaikka miten paljon, mutta et ehkä tuossa tilanteessa. On vastuullisuutta huolehtia itsestään, ja perusasioiden lisäksi tähän liittyy myös työhyvinvointi ja työkyvyn säilyminen. Piittamattomuus näistä tekijöistä on vähintään yhtä haitallista terveydelle, kuin mitkä vaan muutkin huonot elintavat. Tätä ei jotenkin yleisesti käsitetä asenteissa ja sen seurauksena ihmiset sairastuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä jamassa se sinun henkilökohtainen elämäsi on? Kun on se aika joka on se tärkein kunnossa huono käytös esim työpaikalla menee muiden käytöksen piikkiin eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ihmisillä on nyt ihan oikeasti jakamisvajetta. Nyt edes vähän sitä inhimillistä ajattelua. Näistä vaikeista ajoista selvitään kyllä.Nyt mennään sieltä mistä aita on matalin, jos ei ole koko ajan kivaa. Ja se vika on aina muissa. On lohduttavaa hakea selityksiä omille ongelmiin ja laittaa ne muiden piikkiin.
Ap, ruokavalio, liikunta ja lepo?Ihan uskomatonta. Työpaikalla ei uutta työntekijää opasteta ja joku alkaa kysellä ruokavaliosta. Mitä hittoa?
Joka toinen suomalainen on ylipainoin ja se näkyy työpaikoilla. Ja paino vaikuttaa tutkitusti mielialaan. Jokaisella on nyt se peiliin katsomisen paikka. Enää ei olla hiekkalaatikolla vaan joutuu ihan oikeasti ottamaa sitä todellista vastuuta miten esim työpaikalla tulee kohdelluksi. Kunnioitus on ansaittava.
Syyllistät siis kiusatuksi joutuneita siitä, että heitä kiusataan? Vaikutat aikamoiselta persoonalta.
Kaikki ihmissuhteet ovat kahden kauppa, joissa tulisikin aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan olisikohan kummassakin vikaa.
Jep jep. Valta-asemassa olevalla on aina mahdollisuus toimia muita kohtaan kusipäisesti. Kyse ei ole tasa-arvoisesta asetelmasta, jos joku otetaan silmätikuksi sen sijaan, että yhdessä etsittäisiin keinoja tilanteen parantamiseksi.
Mä olen joutunut silmätikuksi työpaikalla. Pomo alkoi selittää, että olen väärällä alalla ja työnteossani on paljon puutteita. Alkoivat sitten vahtia työntekoani joukolla ja jopa tapaani puhua. Kaiken kukkuraksi mun olis vielä pitänyt alkaa kilpailemaan uuden työntekijän kanssa työtunneista. Lopulta tilanne meni siihen, että jopa tämä uusi työntekijä alkoi arvostelemaan mun työntekoa. Pomo sitten vaan alkoi selittää, että en anna sulle ollenkaan työtunteja. No olin jo onneksi aikaisemmin aloittanut etsimään uutta työtä. Vaihdoin työpaikkaa määräaikaisuuden päätyttyä.
Mä en vaan ymmärrä, mikä tollaisia ihmisiä vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä jamassa se sinun henkilökohtainen elämäsi on? Kun on se aika joka on se tärkein kunnossa huono käytös esim työpaikalla menee muiden käytöksen piikkiin eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ihmisillä on nyt ihan oikeasti jakamisvajetta. Nyt edes vähän sitä inhimillistä ajattelua. Näistä vaikeista ajoista selvitään kyllä.Ei se nyt ihan noinkaan ole. Toki kaikkea jaksaa hetken ja tietysti paremmin jos voi itse hyvin. Mutta jatkuva stressi syö ihmistä huomaamatta ja vaikuttaa siihen henkilökohtaiseen elämäänkin väistämättä.
Itse sinnittelin puoli vuotta huonossa ilmapiirissä ajatellen, että teen siitä itse parasta mahdollista ja etsin ratkaisuja. En missään nimessä luovuta. Ja näin tein. Lopulta olin täydessä selviytymismoodissa tajuamatta sitä itse. Selvisinkin, mutta nauhaa ei voi venyttää loputtomasti, emme valitettavasti ole tunteettomia koneita. Kun siirryin muihin hommiin, oli itseluottamus ja innostus kadonnut, vaikka suoritin ja hoidin työni hyvin. Olin uupunut.
Kokemus ei vahvistanut, vaikka selvisin jälkeen päin katsottuna todella tiukassa paikassa. Muut (useampi hlö) lähtivät jälkeeni kyseisestä tehtävästä paljon nopeammin ja se oli varmasti viisasta. Silloin sain myös perspektiiviä siihen, ettei kyse ollut vain minun henkilökohtaisista ominaisuuksistani tai omasta yrityksen puutteesta. Tämäkin ajatuskin alkoi vääristyä lopulta uupumuksen lisääntyessä, klassinen oire.
Kiitos vertaistuesta. Minulla on vastaavia ajatuksia ja mietin millainen vaikutus työpaikassa jatkamisella tulee terveyteen olemaan. Ymmärrän etteivät perehdytyksen puute ja ilmapiiriongelmat liity minuun, mutta tuntuu silti todella pahalta. En yksinkertaisesti tiedä mitä voisin itse tehdä toisin.
Et välttämättä voikaan, joskus kyse on suuremmasta kokonaisuudesta jota ei yksi ihminen voi yksin ratkaista. Omasta kokemuksestani kannustan, että luotat omaan arvioosi tilanteesta, etkä todellakaan vaaranna terveyttäsi. Pystyt tekemään vaikka miten paljon, mutta et ehkä tuossa tilanteessa. On vastuullisuutta huolehtia itsestään, ja perusasioiden lisäksi tähän liittyy myös työhyvinvointi ja työkyvyn säilyminen. Piittamattomuus näistä tekijöistä on vähintään yhtä haitallista terveydelle, kuin mitkä vaan muutkin huonot elintavat. Tätä ei jotenkin yleisesti käsitetä asenteissa ja sen seurauksena ihmiset sairastuvat.
Aivan totta tuo mitä kirjoitit. Jos mielenterveys pettää huonojen työolojen takia, voi mennä pitkään ennen kuin toipuu ennalleen, jos siis ennalleen ylipäätään toipuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvi kitua siellä yhtään. Keksi vaikka joku meriselitys sairaan sukulaisen hoitamisesta toisella paikkakunnalla, jos et kehtaa suoraan sanoa mikä mättää eikä uutta työtä ole heti.
Kiitos vinkistä. Täytyy keksiä jotain siltä varalta, jos olo menee vielä huonommaksi. Etukäteen keksitty selitys ainakin lohduttaa vähän, kun tiedät että voit sanoa jotakin, jos et vain jaksa enää.
Siis tuo on työpaikka. Pelkkä työpaikka. Mitä ihmeen meriselityksiä? Ottaa loparit ja jos syytä kysyvät niin sanot että ei tämä nyt toimi, kiitos ja hyvää jatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvi kitua siellä yhtään. Keksi vaikka joku meriselitys sairaan sukulaisen hoitamisesta toisella paikkakunnalla, jos et kehtaa suoraan sanoa mikä mättää eikä uutta työtä ole heti.
Kiitos vinkistä. Täytyy keksiä jotain siltä varalta, jos olo menee vielä huonommaksi. Etukäteen keksitty selitys ainakin lohduttaa vähän, kun tiedät että voit sanoa jotakin, jos et vain jaksa enää.
Siis tuo on työpaikka. Pelkkä työpaikka. Mitä ihmeen meriselityksiä? Ottaa loparit ja jos syytä kysyvät niin sanot että ei tämä nyt toimi, kiitos ja hyvää jatkoa.
Eihän se välttämätöntä ole, mutta piirit ovat aika piirit. Pitäisi varmaan sanoa mahdollisimman nätisti, että tuli vain nyt jotain muuta, jos ei halua että tulee jälkikäteen pahoja puheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvi kitua siellä yhtään. Keksi vaikka joku meriselitys sairaan sukulaisen hoitamisesta toisella paikkakunnalla, jos et kehtaa suoraan sanoa mikä mättää eikä uutta työtä ole heti.
Kiitos vinkistä. Täytyy keksiä jotain siltä varalta, jos olo menee vielä huonommaksi. Etukäteen keksitty selitys ainakin lohduttaa vähän, kun tiedät että voit sanoa jotakin, jos et vain jaksa enää.
Siis tuo on työpaikka. Pelkkä työpaikka. Mitä ihmeen meriselityksiä? Ottaa loparit ja jos syytä kysyvät niin sanot että ei tämä nyt toimi, kiitos ja hyvää jatkoa.
Eihän se välttämätöntä ole, mutta piirit ovat aika piirit. Pitäisi varmaan sanoa mahdollisimman nätisti, että tuli vain nyt jotain muuta, jos ei halua että tulee jälkikäteen pahoja puheita.
Luulen myös, että omia ajatuksia tilanteessa voi selkeyttää, jos yrittää pitää mielessä sen, että huonosta työpaikasta on oikeus lähteä. Sinnittelemiselläkin on oltava jotkut rajat, ettei työ ala liikaa vaikuttaa terveyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesko aloitus tästä? Ainakin kolmas.
Pidätkö tilastoa palstan aloituksista? Samat aiheet tuppaavat keskustelupalstoilla toistumaan.
No tää on ainakin kolmas tän saman ihmisen toimesta muutaman päivän sisään. Samat vastaukset saa taas. Miksi pitää tehdä aina uusi aloitus? Eikä tämä asia selviä täällä vaan pitäis puhua siellä työpaikalla. Joo muutkin pomoa ei saa kiinni ja työkaverit sanoo ettei saa häiritä... Joopa joo. Ei se ainakaan tänne kirjoittelemalla muutu.
Jos sinua noin paljon rassaa aloitukset tästä aiheesta, niin olisiko helpompi vaan jättää ne lukematta ja siirtyä toiseen keskusteluun. Työpaikalla uusi työntekijä kuuluu perehdyttää talon tapoihin, kukaan kokonaan ulkopuolelta tullut ei voi niitä tietää. On kaikille eduksi jos uusi työntekijä perehdytetään hyvin heti alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne ilmapiirin osalta toivoton?
Pystytkö vaikuttamaan siihen vain rivityöntekijänä, vai onko mahdollisuutta päästä vaikuttamaan enemmän?
Työläs rastihan tuollainen ilmapiirin parantaminen on, ja käytännössä onnistuakseen edellyttää joidenkin lähtemistä.
En koe pystyväni vaikuttamaan asioihin. En edes saa tarpeeksi tietoja hoitaakseeni töitäni hyvin. En saa kysymyksiin vastauksia ja joudun arvailemaan mitä pitäisi milloinkin tehdä ja miten.
Luulit, että työpaikoilla on joku äitihahmo joka pitää sinua koko aikaa kädestä kiinni? Työelämässä ei kaikkea sanoitteta valmiiksi vaan joutuu ihan oikeasti ottamaan asioista selvää, oppimaan virheiden ja erehdyksien kautta, jne. Sitä tarkoittaa omatoiminen, jota valehtelit haastattelussa olevasi?
Onpa julma vastaus. Ei voi olla omatoiminen ennen kuin on oppinut perusasiat töistä. Miksi kaikki pitäisi oppia virheiden kautta? Joskus on tilanne, että ei voi edes tietää, mitä kysymyksiä pitäisi kysyä, jotta työssä pääsee eteen päin. Jos työpaikalla ei ole aikaa perehdytykseen, se stressaa kaikkia, uutta työntekijää, joka tekee virheitä tai ei mitään, ja vanhoja työntekijöitä, jotka joutuvat korjaamaan virheet ja valittavat, ettei uusi tee mitään.
Ap, onko mahdollista ottaa asiaa puheeksi esihenkilön kanssa. Kysyt, että mitä sinulta tarkasti ottaen odotetaan ja miten tavoitteeseen on mahdollista päästä mahdollisimman nopeasti. Keskustelussa ei syytellä ketään, keskustellaan eteen tulleista ongelmista ja etsitään niihin konkreettinen ratkaisu.
Työpaikalla ei ole tällaiseen halukkuutta. Esimies vain sanoi, että he luulivat että tehtävä olisi ollut helpompi ottaa haltuun itsenäisesti. Opastamiseen ei kuulemma ole resursseja eikä kollegoja saisi avunpyynnöillä häiritä.
Lähtisin pois. Jo se, että neuvotaan, että kollegoja ei saa häiritä, ei kerro hyvää työpaikan ilmapiiristä. Normaalissa työpaikassa saa uusi työntekijä kysyä neuvoja.
Tilanne on ollut yllättävä, mutta tällaista kai meno pahasti aliresurssoiduilla työpaikoilla on. Uudet työntekijät nähdään avun sijaan häiriöksi, kun ei ehditä perehdyttää, jolloin uudesta henkilöstä nopeammin saataisiin apua työruuhkan purkamiseen.