Lue keskustelun säännöt.
Yli kolmekymppiset, jotka eivät omista mitään
18.05.2023 |
Näitä on kyllä yllättävän paljon. Ollaan oltu vuosia töissä, mutta silti ei omisteta mitään. Ei useinkaan edes autoa, saati että asuttaisiin omistusasunnossa.
Asutaan vuokraluukussa ja omaisuus on se halpa irtaimisto mitä sattuu olemaan.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haaveilen kyllä omistusasunnosta tai vaikka mökistä. Pääoma luo turvaa.
Asunnon ja mökin voi vuokrata. Jotkut myös jakavat mökkien, veneiden ja autojen omistamista, koska eivät halua sitoa itseään mm ajallisesti asioihin liikaa, saaden samalla nauttia veneilystä, mökkeilystä ja autoilusta silloin kun sille on tarvetta. Miksi jokaisella on pakko olla omat kaikki vehkeet?
Tuo on kaikki ok, mutta omaisuus luo turvaa ja vapautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus. Itse olen 34-vuotias mies ja tuo yksi selkeistä ongelmista, kun pitäisi löytää kelvollinen nainen. Mitään nämä eivät tosiaan useinkaan omista, vaan omaisuus on kutakuinkin vuokrakämpässä olevat Ikean huonekalut, mikroaaltuuni, imuri ja puhelin. Jos ikää on yli 30 vuotta, niin odottaisin todellakin edes hieman enemmän.
Oletkohan itsekään kelvollinen, kun olet vielä 34-vuotiaana sinkku?
Kyllä itsekin odotan säällistä taloudenhoitoa joltain 35-vuotiaalta. Kaikkea ei todellakaan tarvitse säästää mutta esim. eläkeikä on lähes 70 vuotta. Kuinka moni kuvittelee oikeasti pysyvänsä työelämässä tuohon ikään asti saadakseen kohtalaisen eläkkeen? Eläkeasioitakin pitää oikeasti alkaa osittain hoitamaan itse. Omistusasunto nyt on vain yleensä ensimmäinen askel tuossa, että jää oikeasti jotain tulojakin mistä voi osan säästää muuhun kuin seiniin.
Hui, mä oon melkein kuuskymppinen enkä omista mitään... oon myynyt kaiken mitä aikoinaan perinnöksi jäi, maat ja metsät ja talot. Paljon helpompaa kun on kaikki rahana, mistään tarvitse huolehtia. Mies omistaa talon missä asun, no auto on oma.
Minäpä omistan semmosen viivan jalkojen välissä, että miehet maksaa sen käytöstä 250 euroa tunnilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistan tietokoneen. Huonekalutkin on kokonaan itse maksettu.
Mitä sitten?
Matkustellaan paljon lapsen kanssa, yövytään hotelleissa, panostetaan elämyksiin.
Ei täältä kuitenkaan mitään mukaansa saa, joten miksi omistaa mitään? Ei tavara tee onnelliseksi. Yhteinen aika perheen kanssa tekee.
Isäni kuolema opetti paljon! Hän kuoli syöpään 52-vuotiaana. Silloin opin, että elämä on TÄSSÄ JA NYT! Pitää nauttia yhteisestä ajasta, ei tavarasta!
Isäni kuolema myös opetti, että perintö voi olla taakka! En halua jättää lapselleni taakkaa.
Samaa mieltä muuten, mutta kyllä tahtoisin pystyä jättämään lapselle pesämunan. Pienikin omaisuus auttaa tässä kilpailuyhteiskunnassa, jossa omistava luokka sanelee ehdot.
Varallisuus on itsenäisyyttä ja riippumattomuutta!
Joissain tapauksissa tosiaan vaan se perintö voi olla taakka, ihannetilanne kai on periä rahaa eikä esim. jotain kiinteistöä mistä sit on hankala päästä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostalo voi mennä konkurssiin
Perintöveroja 12 miljoonaa ulosottoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan voi olla noin tollo. Mä rakastan mun koti ja asutaan vuokralla.
No hyvä kun luullaan köyhäksi niin ei kukaan pummi mitään.
No mulla vaan vajaa 50 000 tilillä ja mun sukulaisella yli 100 000 varoja ja asuu vuokralla.
Mä matkustelen kaikki rahani. Mitään täältä ei mukaan saa ku aika jättää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki heti mulle nyt asenne estää. Pitää ottaa pikavoitot, eli olla vuokralla hienoissa paikoissa mieluummin, kuin lähtisi huonomalta alueelta hankkimaan omaa ja kartuttamaan omaisuutta.
Lapseton työtä aina tehnyt henkilö, jolla ei ole mitään omaisuutta, on varmaan jonkin sortin hedonisti.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki heti mulle nyt asenne estää. Pitää ottaa pikavoitot, eli olla vuokralla hienoissa paikoissa mieluummin, kuin lähtisi huonomalta alueelta hankkimaan omaa ja kartuttamaan omaisuutta.
Lapseton työtä aina tehnyt henkilö, jolla ei ole mitään omaisuutta, on varmaan jonkin sortin hedonisti.
Miksi elämän pitäisi olla kärsimystä ja odottelua, kun se voi olla hyvää jo nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki heti mulle nyt asenne estää. Pitää ottaa pikavoitot, eli olla vuokralla hienoissa paikoissa mieluummin, kuin lähtisi huonomalta alueelta hankkimaan omaa ja kartuttamaan omaisuutta.
Lapseton työtä aina tehnyt henkilö, jolla ei ole mitään omaisuutta, on varmaan jonkin sortin hedonisti.Miksi elämän pitäisi olla kärsimystä ja odottelua, kun se voi olla hyvää jo nyt?
Ei elämä ole kärsimystä, jos suunnittelee elämästään omavaraisempaa, eikä vain oleta, että valtio maksaa, kun omat rahat tuhlataan hedonistisesti.
Aika harva omistaa edes autoa koska monet ajaa rahoitusyhtiön autolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa asia mihin minulla on velkaa on asuntoni eli omistan huonekalut,auton,osakkeita jne...
Asunto pitäisi olla velaton max 10 vuoden päästä joten silloin se on minun oma.
Ei ihan monet pysty ostamaan asuntoa ilman velkarahaa koska ne on niin kalliita, kaiken muun pystyy ostamaan omaksi rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huolissani 30-40 vuotiaista ketkä ei omista mitään.
Minä olen huolissani tuon ikäisistä kenellä on liian paljon velkaa.
30k € velka-auto, joka on ostettu lähinnä kauppakassiksi, 300-400k € velka asunto, kulutusluotot tapissa, pieniä lapsia, yms..
Siellä se on pahin aikapommi.Onneksi itselläni se aika on jo ohitettu ja nyt elän velatonta, eronneen poikamiehen elämää tässä omistus kolmio asunnossa, ja se velaton kesämökkikin on nyt myynnissä, ja autona on se muutaman tonnin käteis kottero.
Ei huolet paina eikä rasitu polla.
M54Eli velkaa on sullakin ollut kolmekymppisenä.
Joo, niin oli. Velkaa otin aika pienin harppauksin ja onneksi ajat oli suotuisat ja pystyin vähän kikkailemaan oikein tehtyjen myyntien ja ostojen kanssa. Kalliisiin autoihin yms typeriin ostoksiin en ole langennut ikinä.
Nyt ajat ja suhdanteet on valitettavasti muuttuneet ja siihen on harvoilla enää mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mä matkustelen kaikki rahani. Mitään täältä ei mukaan saa ku aika jättää
Sama, mutta matkustelu on työlästä ja raskasta, niin olen rajoittanut reissut taksimatkaan baariin ja takaisin. Käyn pe ja la karaokessa. Kävisin arkenakin, mutta on niin pieni kaupunki, ettei ole ketään muita.
Mua ahdistaisi omistaa jotain suurta, esim auto tai asunto. Tavaraakin haluan mahdollisimman vähän, ahdistaa ostaa isoja huonekalujakin koska ei tiedä pääseekö niistä tarvittaessa miten eroon. Vaatteita toki tykkään ostella ja muuten suurimman osan vähistä rahoistani tuhlaan matkusteluun. Asun ja olen aina asunut pikkuyksiöissä niin eipä sitä tavaraakaan tule ostettua kun ei ole tilaa. N34
Vierailija kirjoitti:
Ei raha ja materiaalit onnelliseksi tee, vaan rakkaus
Mutta jos rakkautta ei saa niin kyllä raha lohduttaa : )
Ostin ensiasunnon vasta 37-vuotiaana.
Samaa mieltä muuten, mutta kyllä tahtoisin pystyä jättämään lapselle pesämunan. Pienikin omaisuus auttaa tässä kilpailuyhteiskunnassa, jossa omistava luokka sanelee ehdot.
Varallisuus on itsenäisyyttä ja riippumattomuutta!