Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi tuot lapsesi päiväkotiin vapaapäivänäsi?
Alamme todella turhautua tähän viimeisen kolmen vuoden aikana kasvaneeseen ilmiöön. Esimerkiksi helatorstain jälkeiselle huomiselle perjantaille moni vanhempi kertoi ryhmän kasvattajille olevansa vapaalla, mutta tuovat lapsensa varhaiskasvatukseen. Tarkoituksena kuulemma mm. kampaajalla käynti, pihatyöt ja lepääminen ilman lapsia. En saanut omalle henkilöstölleni järjestymään ansaitsemiaan lomia pidettäväksi. Tuleva kesä näyttää johtajanurallani järkyttävimmältä päivystysaikaan eli juhannuksen jälkeen supistetun ajan toimintaan on tulossa ennätysmäärä lapsia, myös sellaisia, joilla on huoltaja työttömänä tai kotona pienemmän sisaruksen kanssa hoitovapaalla.
Kannatan tottakai subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta jokaiselle lapselle, huoltajan työssäkäynnistä riippumatta, mutta vain koulujen lukuvuosiaikaan. Kesä, syysloma, joululoma ja talviloma voisivat olla auki vain aidossa tarpeessa oleville, lapsen kuntoutuksen/vamman tai pitkäaikaissairauden takia, s2-kielen oppimisen, huoltajien aidosta tarpeesta tai lastensuojelun tukitoimena.
Laitoimme kollegojen kesken esityksen hallitusneuvottelijoille, jotta alkavalla hallituskaudella oikeutta rajattaisiin jälleen 20 viikkotuntiin ja tämän yli vain perustellusta syystä.
Huoltajan vapaapäivän tulee myös olla lapsen kanssa yhteisen mukavan yhdessäolon päivä. Kiintymyssuhde on olennainen lapsen turvallisessa minäkuvassa. Huoltajat ovat lapsen keskeisimmät kasvattajat, kun kyse on tavanomaisesti kasvavasta ja kehittyvästä lapsesta.
Olen ollut johtajana myös vanhaan päivähoitoaikaan. Muutos lasten palvelunkäytölle on nykyään valtava. Jokainen lapsi on tervetullut viitenä päivänä vakalain ja vasun mukaiseen toimintaamme, mutta porrastus aamupäivä- ja iltapäiväryhmiin olisi suotava (poislukien esiopetus ja vuorohoito) jollei autenttista syytä yli 20 viikkotuntiin ole.
T. eräs päiväkodinjohtaja kollegoineen pääkaupunkiseudulta
Kommentit (1734)
Olen itse lapseton ja ymmärrän hyvin, että jokainen aikuinen tarvitsee myös omaa aikaa. Ihan kamala ajatus, että perheen perustaminen tarkoittaisi sitä, että jokainen vapaahetki pitäisi uhrata lapsille ja ilmeisesti tehdä sitten esimerkiksi ne kotityöt, kun lapset nukkuvat. Ei ihme, että syntyvyys on Suomessa laskusuunnassa. Varhaiskasvatuksen ongelmat ovat mielestäni yhteiskunnan aiheuttamia, turha syyllistää vanhempia kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulevana kesänä päiväkotimme ei päivystä, vaan hoitoa tarjotaan keskitetysti vuorostaan toisessa talossa, johon tulee lapsia ja henkilökuntaa useammasta talosta.
Mielenkiintoista, miten ryhmämme lapsista vain yksi (1) tarvitsee hoitoa tulevana päivystysaikana.(kun lapsi ei saakaan olla tutussa talossa).
Viime kesänä yli puolet lapsista ilmoitettiin hoitoon joko pariksi viikoksi tai koko päivystysajaksi. (kun lapsi sai olla tutussa talossa, vaikka osa henkilökunnasta ja lapsista oli aivan outoja).
Tää on totta. Kummasti ei tarvikaan hoitoa kun ei ole oma talo ja kerrotaan mitä se päivystys oikeasti tarkoittaa. Omassa talossa tietenkin tarvii aina.
Myös kesällä pitää tarjota varhaiskasvatuslakiin perustuvaa toimintaa, kesä ei ole mitään säilömistä. Vanhemmilla on oikeus saada varmuus siitä, että hoitajamitoitus on OK ja että myös kesällä toimitaan suunnitelmallisesti. Jotenkin oudosti moni kesällä päiväkodissa töissä oleva olettaa, että he ovat lomailemassa, ei tarvitse tehdä mitään.
Niinpä.
Moni varhaiskasvatusyksiköiden työntekijä elää henkisesti vielä vanhaa lastentarha-aikaa, eli ajattelee, että heidän työnsä varsinainen tehtävä on lasten hoitaminen vanhempien työpäivän ajan.
Kannattaa lukea se varhaiskasvatuslaki ja se, että mitä siellä sanotaan. Varhaiskasvattaja on palkattu varhaiskasvattamaan lapsia ihan niin kuin kyseisestä tittelistäkin voi päätellä.
Varhaiskasvatuslaki ei anna mitään yksityiskohtaisia ohjeita Niemisten ja Virtasten penskojen viihdyttämiseen. Ei sen lukemisesta tule hullua hurskaammaksi siltä osin.
Varhaiskasvatussuunnitelma sitävastoin on kuvaus toiminnasta.
Mutta sitäkin voi tulkita hyvinkin luovasti. Erityisesti kesällä.Varhaiskasvatuslaki määrittää sen mikä toiminnan perustarkoitus on. Toiminnan tarkoitus ei ole lasten hoitaminen vaan varhaiskasvattaminen.
Vanhemmille tärkeintä on lasten hyvä hoito. Harva vie lapsensa muualle siksi, että näitä kasvatettaisiin.
Tässä aloituksessa sekoittuu nyt kaksi asiaa. Kokopäivätyötä tekevän vapaapäivänä hoitoon tuominen ja subjektiivinen päivähoito-oikeus niillä jotka eivät käy lainkaan töissä. Näille kahdelle on varmaankin usein eri syyt. Itsekin olen sitä mieltä, että useimmissa tilanteissa subjektiivisen päivähoidon voisi rajata osapäiväiseksi (ja silloin kun ei voi pitäisi muutenkin olla sosiaalipuoli yms mukana jos äidin jaksaminen on niin loppu), mutta sitä syyllistämistä en ymmärrä jos kokopäivätyötä (tai jopa vuorotyötä, kahta työtä, ylipitkää päivää tms) tekevä pienten lasten vanhempi tarvitsee joskus sen yhden aamun kun voi nukkua pitkään ja hoitaa rauhassa asioita. Jotenkin tuntuu absurdilta, että aloituksessa valitetaan ettei henkilökunta pääse helatorstain jälkeen vapaalle - muttei ollenkaan ymmärretä miksi joku tarvitsisi tuolloin lepoa. No jos ei kerran saa tarvita lepoa, niin mihin se henkilökuntakaan sitä tarvitsee? 12 h työpäivää vaan tekemään, niin minäkin usein teen. Myös lomilla, pyhinä ja viikonloppuina. Se on aika monen ihmisen todellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskat ja itsekkäät äidit hylkäävät lapsensa meluisaan päiväkotiin, kun haluavat juoda lattensa rauhassa. Miksi eivät rakasta hankkimaansa lastaan?
No minun lapsuudessani lapset hylättiin ulos itsekseen kolmivuotiaina kun kotirouvat (siis oikeat sellaiset, jotka ei ikinä menneet töihin) kaffittelivat. Minäkni olen täysin isosiskoni kasvattama.
Kaikilla ei ole noin. Minun lapsuudessani lapset vietiin päiväkotiin vain silloin, kun molemmat vanhemmat olivat töissä. Muuten vietettiin aikaa yhdessä perheenä. Läheiset välit on edelleenkin vanhempiin ja sisaruksiin nyt yli 40 vuotta myöhemmin.
Minulta murtui onnettomuudessa selkänikamia. Ne luutuivat onneksi hyvin, mutta selkä on todella kipeä edelleen, sitä särkee, enkä pysty nukkumaan kunnolla.
Mitään kotiapua emme saaneet koko sinä aikana, kun olin liikuntakyvytön, mm. paljon asioita kotona jäi rempalleen.
Päiväkoti-ikäinen lapsi on puolipäiväisenä päiväkodissa ja jos minulla on se puoli päivää vapaana, jumppaan selkääni ja lepään ja siivoilen katastrofin jälkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskat ja itsekkäät äidit hylkäävät lapsensa meluisaan päiväkotiin, kun haluavat juoda lattensa rauhassa. Miksi eivät rakasta hankkimaansa lastaan?
No minun lapsuudessani lapset hylättiin ulos itsekseen kolmivuotiaina kun kotirouvat (siis oikeat sellaiset, jotka ei ikinä menneet töihin) kaffittelivat. Minäkni olen täysin isosiskoni kasvattama.
Kaikilla ei ole noin. Minun lapsuudessani lapset vietiin päiväkotiin vain silloin, kun molemmat vanhemmat olivat töissä. Muuten vietettiin aikaa yhdessä perheenä. Läheiset välit on edelleenkin vanhempiin ja sisaruksiin nyt yli 40 vuotta myöhemmin.
Ja sinun aikanasi oli toimiva kotipalvelu, josta kotiin saattoi tilata apua milloin vain halutessaan. Nykyään tuo päiväkoti on ainoa apu, jota yhteiskunnalta lapsiperhe voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskat ja itsekkäät äidit hylkäävät lapsensa meluisaan päiväkotiin, kun haluavat juoda lattensa rauhassa. Miksi eivät rakasta hankkimaansa lastaan?
No minun lapsuudessani lapset hylättiin ulos itsekseen kolmivuotiaina kun kotirouvat (siis oikeat sellaiset, jotka ei ikinä menneet töihin) kaffittelivat. Minäkni olen täysin isosiskoni kasvattama.
Kaikilla ei ole noin. Minun lapsuudessani lapset vietiin päiväkotiin vain silloin, kun molemmat vanhemmat olivat töissä. Muuten vietettiin aikaa yhdessä perheenä. Läheiset välit on edelleenkin vanhempiin ja sisaruksiin nyt yli 40 vuotta myöhemmin.
Kaikilla ei myöskään ole noin. Kiva, että sulla kävi tuollainen munkki. Ei ehkä siitä omasta tilanteesta kannata yleistää suuntaan eikä toiseen. Perheissä on tosi erilaisia tilanteita, eikä se todellakaan ole aina oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tukiverkoton yh. Olen yleensä lapseni kanssa joka ikisen sekunnin kun en ole töissä, ja hoidan kaikki kasvatukseen ja arkeen liittyvät asiat itse 24/7. Minulla ei ole omia menoja eikä harrastuksia, lapsi on koko elämäni. Sairastan kahta kroonista sairautta, ja olen uupunut koko ajan. Lääkärin määräys olisi ottaa rennosti ja välttää stressiä. Se lähinnä naurattaa. En valita, hoidan lapseni, hän on minulle tärkeintä maailmassa
Edellinen vapaapäiväni, kun olin itse kotona ja lapsi hoidossa sisälsi:
- Tunnin matka julkisilla lapsen hoitopaikkaan
- Kaupassa käynti
- Imurointi, vessojen pesu, lakanoiden vaihto
- Ruokien laitto loppuviikoksi
- Lääkärissä ja labrassa käynti
- Laskujen maksu, vakuutusasioiden hoito
- Lapsen lääkärin ja hammaslääkärin varaaminen
- Lapsen vaatekaapin läpikäynti ja kesävaatetarpeiden selvittäminen, ostoilmoitus kirppisryhmään.
- 25 min päiväunet
- Tunnin matka hakemaan lasta päiväkodista.¨
Lakatkaa oikeasti syyllistämästä ihmisiä kaikesta koko ajan. Kukaan ei tiedä mitä kenelläkin on kannettavanaan. Jos en saisi joskus näitä omia päiviä, meillä ei hoituisi yhtään mikään. En voi sille mitään, että olen sairastunut, enkä voi sille mitään, ettei kukaan lähipiiristämme auta meitä koskaan sekuntiakaan. Meidän perhe on ihana, ja minä hoidan kyllä homman, mutta en voi olla lapsen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa. Oma lepo ja lattet ovat kaukana tästä meidän todellisuudestamme. Päiväkotiin varmasti näyttää siltä, että minä pidän itsekkäästi vapaata, mutta tässäpä onkin se suuri ero: Meidän päiväkodissa on ihanaa henkilökuntaa, joka aidosti tukee myös vanhempia kasvatustehtävässään, eikä kyräile ja puhu pahaa selän takana.
Suosittelen kaikkia kahden vanhemman perheiden vanhempia kuvittelemaan edes ihan hetken, millaista on hoitaa pientä lasta tai useampaa TÄYSIN yksin.
Tsemppiä sinulle. Vanhemman jaksaminen on ensiarvoisen tärkeää myös lapsen hyvinvoinnin kannalta. Tämä sama koskee toki myös kahden vanhemman perheitä.
Hirveän syyllistävä ketju.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt! Miksi tehdä lapsia, jos ei halua heidän kanssaan olla? Kasvatusvastuu siirtyy yhä enemmän yhteiskunnalle. Yläkoulussa sitten kasvatamme näitä lapsia, joille kodin olisi pitänyt vetää rajat jo aikoja sitten.
Ei se, että haluaa olla lastensa kanssa tarkoita sitä että haluaisi olla joka ikinen vapaa-ajan sekunti lastensa kanssa eikä koskaan kaipaisi lepoa tai kunnon yöunia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskat ja itsekkäät äidit hylkäävät lapsensa meluisaan päiväkotiin, kun haluavat juoda lattensa rauhassa. Miksi eivät rakasta hankkimaansa lastaan?
No minun lapsuudessani lapset hylättiin ulos itsekseen kolmivuotiaina kun kotirouvat (siis oikeat sellaiset, jotka ei ikinä menneet töihin) kaffittelivat. Minäkni olen täysin isosiskoni kasvattama.
Kaikilla ei ole noin. Minun lapsuudessani lapset vietiin päiväkotiin vain silloin, kun molemmat vanhemmat olivat töissä. Muuten vietettiin aikaa yhdessä perheenä. Läheiset välit on edelleenkin vanhempiin ja sisaruksiin nyt yli 40 vuotta myöhemmin.
Ja sinun aikanasi oli toimiva kotipalvelu, josta kotiin saattoi tilata apua milloin vain halutessaan. Nykyään tuo päiväkoti on ainoa apu, jota yhteiskunnalta lapsiperhe voi saada.
Ei ainakaan meillä mitään kotipalvelua ollut 40 vuotta sitten. Puhutko nyt jostain 50-60-luvusta?
Saahan sen lapsensa sinne päiväkotiin sysätä. Saatte sitten itse selittää sille lapsellenne myöhemmin nuo lukuisat syyt. Lapsi joko hyväksyy ne tai syyllistää teidät.
Oikeasti, jos on tosi heikko tilanne, niin ymmärrän tuon päiväkotiin laittamisen silloin tällöin. Mutta suuri osa subjektiivista hoitoa käyttävistä ei ole sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tukiverkoton yh. Olen yleensä lapseni kanssa joka ikisen sekunnin kun en ole töissä, ja hoidan kaikki kasvatukseen ja arkeen liittyvät asiat itse 24/7. Minulla ei ole omia menoja eikä harrastuksia, lapsi on koko elämäni. Sairastan kahta kroonista sairautta, ja olen uupunut koko ajan. Lääkärin määräys olisi ottaa rennosti ja välttää stressiä. Se lähinnä naurattaa. En valita, hoidan lapseni, hän on minulle tärkeintä maailmassa
Edellinen vapaapäiväni, kun olin itse kotona ja lapsi hoidossa sisälsi:
- Tunnin matka julkisilla lapsen hoitopaikkaan
- Kaupassa käynti
- Imurointi, vessojen pesu, lakanoiden vaihto
- Ruokien laitto loppuviikoksi
- Lääkärissä ja labrassa käynti
- Laskujen maksu, vakuutusasioiden hoito
- Lapsen lääkärin ja hammaslääkärin varaaminen
- Lapsen vaatekaapin läpikäynti ja kesävaatetarpeiden selvittäminen, ostoilmoitus kirppisryhmään.
- 25 min päiväunet
- Tunnin matka hakemaan lasta päiväkodista.¨
Lakatkaa oikeasti syyllistämästä ihmisiä kaikesta koko ajan. Kukaan ei tiedä mitä kenelläkin on kannettavanaan. Jos en saisi joskus näitä omia päiviä, meillä ei hoituisi yhtään mikään. En voi sille mitään, että olen sairastunut, enkä voi sille mitään, ettei kukaan lähipiiristämme auta meitä koskaan sekuntiakaan. Meidän perhe on ihana, ja minä hoidan kyllä homman, mutta en voi olla lapsen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa. Oma lepo ja lattet ovat kaukana tästä meidän todellisuudestamme. Päiväkotiin varmasti näyttää siltä, että minä pidän itsekkäästi vapaata, mutta tässäpä onkin se suuri ero: Meidän päiväkodissa on ihanaa henkilökuntaa, joka aidosti tukee myös vanhempia kasvatustehtävässään, eikä kyräile ja puhu pahaa selän takana.
Suosittelen kaikkia kahden vanhemman perheiden vanhempia kuvittelemaan edes ihan hetken, millaista on hoitaa pientä lasta tai useampaa TÄYSIN yksin.
Tsemppiä sinulle. Vanhemman jaksaminen on ensiarvoisen tärkeää myös lapsen hyvinvoinnin kannalta. Tämä sama koskee toki myös kahden vanhemman perheitä.
Hirveän syyllistävä ketju.
Kiitti! Me pärjätään kyllä hienosti, koska mä olen todella sitoutunut tähän vanhemmuuteen ja teen kaikkeni, että tää homma pyörii. Meillä on kiva ja onnellinen pieni perhe, ja lapsen etu on aina etusijalla. Joskus se tarkoittaa sitä, että lapsi on hoidossa päivän, vaikka minä en ole töissä.
Syyllistäminen on niin ankeaa. Toivon sydämestäni, että ihmiset oppisivat olemaan enemmin empaattisia ja kiinnostuneita toisten todellisuuksista. Ja jos se ei onnistu, sitten pitää vaan hyväksyä, ettei ymmärrä ja pitää se omana tietonaan. Syyllistäminen on viimeinen asia, jota uupunut vanhempi tarvitsee.
Huomio päiväkodit: te ette todellakaan välttämättä tiedä ja näe koko totuutta perheiden tilanteista. Ja jos vanhemmat eivät teille halua asioitaan avata, ne eivät myöskään teille kuulu. Tehkää vain työnne, ja jättäkää moralisointi ja spekulointi kokonaan pois. Niin monet vaka-alalla tekevätkin, ainakin meidän päiväkodissa on tosi ymmärtäväinen meininki.
Vierailija kirjoitti:
Saahan sen lapsensa sinne päiväkotiin sysätä. Saatte sitten itse selittää sille lapsellenne myöhemmin nuo lukuisat syyt. Lapsi joko hyväksyy ne tai syyllistää teidät.
Oikeasti, jos on tosi heikko tilanne, niin ymmärrän tuon päiväkotiin laittamisen silloin tällöin. Mutta suuri osa subjektiivista hoitoa käyttävistä ei ole sellaisia.
Mikä mielestäsi sitten on heikko tilanne? Elämä ei ole niin mustavalkoista. Ja mistä tiedät, että suuri osa ei ole sellaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tukiverkoton yh. Olen yleensä lapseni kanssa joka ikisen sekunnin kun en ole töissä, ja hoidan kaikki kasvatukseen ja arkeen liittyvät asiat itse 24/7. Minulla ei ole omia menoja eikä harrastuksia, lapsi on koko elämäni. Sairastan kahta kroonista sairautta, ja olen uupunut koko ajan. Lääkärin määräys olisi ottaa rennosti ja välttää stressiä. Se lähinnä naurattaa. En valita, hoidan lapseni, hän on minulle tärkeintä maailmassa
Edellinen vapaapäiväni, kun olin itse kotona ja lapsi hoidossa sisälsi:
- Tunnin matka julkisilla lapsen hoitopaikkaan
- Kaupassa käynti
- Imurointi, vessojen pesu, lakanoiden vaihto
- Ruokien laitto loppuviikoksi
- Lääkärissä ja labrassa käynti
- Laskujen maksu, vakuutusasioiden hoito
- Lapsen lääkärin ja hammaslääkärin varaaminen
- Lapsen vaatekaapin läpikäynti ja kesävaatetarpeiden selvittäminen, ostoilmoitus kirppisryhmään.
- 25 min päiväunet
- Tunnin matka hakemaan lasta päiväkodista.¨
Lakatkaa oikeasti syyllistämästä ihmisiä kaikesta koko ajan. Kukaan ei tiedä mitä kenelläkin on kannettavanaan. Jos en saisi joskus näitä omia päiviä, meillä ei hoituisi yhtään mikään. En voi sille mitään, että olen sairastunut, enkä voi sille mitään, ettei kukaan lähipiiristämme auta meitä koskaan sekuntiakaan. Meidän perhe on ihana, ja minä hoidan kyllä homman, mutta en voi olla lapsen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa. Oma lepo ja lattet ovat kaukana tästä meidän todellisuudestamme. Päiväkotiin varmasti näyttää siltä, että minä pidän itsekkäästi vapaata, mutta tässäpä onkin se suuri ero: Meidän päiväkodissa on ihanaa henkilökuntaa, joka aidosti tukee myös vanhempia kasvatustehtävässään, eikä kyräile ja puhu pahaa selän takana.
Suosittelen kaikkia kahden vanhemman perheiden vanhempia kuvittelemaan edes ihan hetken, millaista on hoitaa pientä lasta tai useampaa TÄYSIN yksin.
Olen monesti miettinyt, miten tilanteessasi olevaan ihmiseen voisi tutustua ja tarjota apua elämän helpottamiseksi. Tiedän, että on järjestetöjä, joiden kautta voi ryhtyä esimerksi lapselle ystäväksi ja antaa siten vanhemmalle omaa aikaa, mutta tällöin on rajoitettua, mitä saa tehdä. Minä kun voisin tulla avuksi myös tekemään ruokaa tai siivoamaan, mikä vaan olisi siinä tilanteessa se toivottu tuki. Itselläni on harmillisesti niin päin, että omat sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä eikä kenelläkään läheisellä oikeastaan edes ole enää lapsia, jotka kaipaisivat hoitajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saahan sen lapsensa sinne päiväkotiin sysätä. Saatte sitten itse selittää sille lapsellenne myöhemmin nuo lukuisat syyt. Lapsi joko hyväksyy ne tai syyllistää teidät.
Oikeasti, jos on tosi heikko tilanne, niin ymmärrän tuon päiväkotiin laittamisen silloin tällöin. Mutta suuri osa subjektiivista hoitoa käyttävistä ei ole sellaisia.
Mikä mielestäsi sitten on heikko tilanne? Elämä ei ole niin mustavalkoista. Ja mistä tiedät, että suuri osa ei ole sellaisia?
No niinpä. Mä en ole nyt kohta kolmeen vuoteen tehnyt yhtäkään asiaa vain itseni hyväksi lukuunottamatta kerran kampaajalla käyntiä. Alkaa päässä kohta surista, kun elää pelkästään lasta varten. En käy koskaan esimerkiksi kahvilla rauhassa, harrasta mitään, leffasta tai teatterista puhumattakaan. Hierojakin olisi aivan upea juttu, alkaa olla aika kovia kipuja.
Onko se lapsen etu, että sen äiti masentuu tai on ankealla mielellä koko ajan, kun ei saa koskaan mitään mahdollisuutta omaan virkistykseen? Entäpä jos veisin lapsen päiväkotiin joku päivä, ottaisin vapaata ja menisin hierojalle ja kampaajalle ja olisin sitten hyvällä mielellä ja jaksaisin hoitaa taas lasta paremmin?
Kas kun äiditkin on ihmisiä kuitenkin. Ei kaikilla ole mitään tukiverkkoja.
Mun lapset oli kotihoidossa 4- ja 6-vuotiaiksi. Kävin tietokonetomografiassa ja hammaslääkärissä ja labrassa aina lasten kanssa.
Ja kun nuorempi sitten meni päiväkotiin niiksi neljäksi tunniksi, kun esikoinen meni eskariin, kyllä hän sinne meni niinäkin päivinä, jolloin mun ei ollut pakko tehdä töitä (olen yrittäjä).
Saatoin jopa mennä ihan vaan pitkälle lenkille tai nukkua tai kokkailla varastoon tai käydä kampaajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tukiverkoton yh. Olen yleensä lapseni kanssa joka ikisen sekunnin kun en ole töissä, ja hoidan kaikki kasvatukseen ja arkeen liittyvät asiat itse 24/7. Minulla ei ole omia menoja eikä harrastuksia, lapsi on koko elämäni. Sairastan kahta kroonista sairautta, ja olen uupunut koko ajan. Lääkärin määräys olisi ottaa rennosti ja välttää stressiä. Se lähinnä naurattaa. En valita, hoidan lapseni, hän on minulle tärkeintä maailmassa
Edellinen vapaapäiväni, kun olin itse kotona ja lapsi hoidossa sisälsi:
- Tunnin matka julkisilla lapsen hoitopaikkaan
- Kaupassa käynti
- Imurointi, vessojen pesu, lakanoiden vaihto
- Ruokien laitto loppuviikoksi
- Lääkärissä ja labrassa käynti
- Laskujen maksu, vakuutusasioiden hoito
- Lapsen lääkärin ja hammaslääkärin varaaminen
- Lapsen vaatekaapin läpikäynti ja kesävaatetarpeiden selvittäminen, ostoilmoitus kirppisryhmään.
- 25 min päiväunet
- Tunnin matka hakemaan lasta päiväkodista.¨
Lakatkaa oikeasti syyllistämästä ihmisiä kaikesta koko ajan. Kukaan ei tiedä mitä kenelläkin on kannettavanaan. Jos en saisi joskus näitä omia päiviä, meillä ei hoituisi yhtään mikään. En voi sille mitään, että olen sairastunut, enkä voi sille mitään, ettei kukaan lähipiiristämme auta meitä koskaan sekuntiakaan. Meidän perhe on ihana, ja minä hoidan kyllä homman, mutta en voi olla lapsen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa. Oma lepo ja lattet ovat kaukana tästä meidän todellisuudestamme. Päiväkotiin varmasti näyttää siltä, että minä pidän itsekkäästi vapaata, mutta tässäpä onkin se suuri ero: Meidän päiväkodissa on ihanaa henkilökuntaa, joka aidosti tukee myös vanhempia kasvatustehtävässään, eikä kyräile ja puhu pahaa selän takana.
Suosittelen kaikkia kahden vanhemman perheiden vanhempia kuvittelemaan edes ihan hetken, millaista on hoitaa pientä lasta tai useampaa TÄYSIN yksin.
Olen monesti miettinyt, miten tilanteessasi olevaan ihmiseen voisi tutustua ja tarjota apua elämän helpottamiseksi. Tiedän, että on järjestetöjä, joiden kautta voi ryhtyä esimerksi lapselle ystäväksi ja antaa siten vanhemmalle omaa aikaa, mutta tällöin on rajoitettua, mitä saa tehdä. Minä kun voisin tulla avuksi myös tekemään ruokaa tai siivoamaan, mikä vaan olisi siinä tilanteessa se toivottu tuki. Itselläni on harmillisesti niin päin, että omat sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä eikä kenelläkään läheisellä oikeastaan edes ole enää lapsia, jotka kaipaisivat hoitajaa.
Voit ryhtyä vaikka Pelastaa Lapset ry:n kautta perhekummiksi. Myös MLL ja Helsinkimissio ovat paikkoja, joiden kautta saa tällaisia kontakteja. SPR:llä on myös ystävätoimintaa. Jos on jo iäkkäämpi, voi ryhtyä esim. MLL:n kautta varamummiksi tai -vaariksi. Näissä organisaatioissa on ihan hyvää se, että tarkistavat vapaaehtoisen rikosrekisteriotteen ja on joku taho, mihin olla yhteydessä puolin ja toisin, jos joku menee pieleen. Joku ikään kuin valvoo toimintaa.
Jos järjestöt eivät kiinnosta, yksi tapa voisi olla ihan vaan mennä kaupunginosan fb-ryhmään ja kertoa siellä että tulisi mielellään jollekin avuksi. Tai laittaa leikkipuiston ilmoitustaululle ilmoitus.
Aina vain puhutaan kuinka miksi äidit sitä miksi äidit tätä. Koskaan ei tällä tavalla syyllistetä isiä vaikka äidit viettävät muutenkin keskimäärin paljon enemmän lastensa kanssa aikaa kuin isät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn ihan mielelläni löysäilemässä heinäkuussa töissä. Olen sitten elo-syyskuussa lomalla, kun uutta toimintakautta starttaillaan. Sama huomenna. Paikalla on ehkä puolet lapsista ja ohjelmassa vapaata leikkiä ja ulkoilua. Menen mielelläni töihin ja olen sitten lomalla vaikka joku vittumainen tiistai.
Itse koen nuo heinäkuut raskaimmiksi. Meillä keskitetääm hoito silloin yhteen päiväkotiin ja usein joka viikko vaihtuu lapset, on opeteltava pienessä ajassa hirveästi uusista lapsista. Usein omasta ketjumme pienimmästä päiväkodista ei ole yhtään lasta, joten kaikkiin saa tutustua ja opetella heidän tavat, allergiat jne. Lisäksi lapset tottakai kokeilevat heille uuden aikuisen rajoja.
Joskus toistakymmentä vuotta sitten olin päiväkodissa missä saattoi olla heinäkuulla 1-4 lasta. Ne olivat kyllä leppoisia työpäiviä.
Heinäkuu oli viime vuonna todella hämmentävää aikaa töissä. Jonakin päivänä saattoi olla että esimerkiksi 12 lasta saattoi jäädä saapumatta vaikka olisi pitänyt tulla. Oli kyllä hiljaista siinä kohtaa kun ennalta jo rauhallisempi päivä. Seuraavana päivänä jokainen paikalla. Perjantai ja maanantai olivat ne jolloin erityisesti jäi moni saapumatta ja läheskään kaikki vanhemmat eivät edes ilmoittaneet asiasta mitään ennakolta.
Alue: Aihe vapaa
Ainakin mä teen töitä kotona, enkä voi kaitsea taaperoa samalla. Samoilla perusteilla lapsi menee tarhaan niin toimistopäivänä kuin eräpäivän.