Lue keskustelun säännöt.
Miksi tuot lapsesi päiväkotiin vapaapäivänäsi?
Alamme todella turhautua tähän viimeisen kolmen vuoden aikana kasvaneeseen ilmiöön. Esimerkiksi helatorstain jälkeiselle huomiselle perjantaille moni vanhempi kertoi ryhmän kasvattajille olevansa vapaalla, mutta tuovat lapsensa varhaiskasvatukseen. Tarkoituksena kuulemma mm. kampaajalla käynti, pihatyöt ja lepääminen ilman lapsia. En saanut omalle henkilöstölleni järjestymään ansaitsemiaan lomia pidettäväksi. Tuleva kesä näyttää johtajanurallani järkyttävimmältä päivystysaikaan eli juhannuksen jälkeen supistetun ajan toimintaan on tulossa ennätysmäärä lapsia, myös sellaisia, joilla on huoltaja työttömänä tai kotona pienemmän sisaruksen kanssa hoitovapaalla.
Kannatan tottakai subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta jokaiselle lapselle, huoltajan työssäkäynnistä riippumatta, mutta vain koulujen lukuvuosiaikaan. Kesä, syysloma, joululoma ja talviloma voisivat olla auki vain aidossa tarpeessa oleville, lapsen kuntoutuksen/vamman tai pitkäaikaissairauden takia, s2-kielen oppimisen, huoltajien aidosta tarpeesta tai lastensuojelun tukitoimena.
Laitoimme kollegojen kesken esityksen hallitusneuvottelijoille, jotta alkavalla hallituskaudella oikeutta rajattaisiin jälleen 20 viikkotuntiin ja tämän yli vain perustellusta syystä.
Huoltajan vapaapäivän tulee myös olla lapsen kanssa yhteisen mukavan yhdessäolon päivä. Kiintymyssuhde on olennainen lapsen turvallisessa minäkuvassa. Huoltajat ovat lapsen keskeisimmät kasvattajat, kun kyse on tavanomaisesti kasvavasta ja kehittyvästä lapsesta.
Olen ollut johtajana myös vanhaan päivähoitoaikaan. Muutos lasten palvelunkäytölle on nykyään valtava. Jokainen lapsi on tervetullut viitenä päivänä vakalain ja vasun mukaiseen toimintaamme, mutta porrastus aamupäivä- ja iltapäiväryhmiin olisi suotava (poislukien esiopetus ja vuorohoito) jollei autenttista syytä yli 20 viikkotuntiin ole.
T. eräs päiväkodinjohtaja kollegoineen pääkaupunkiseudulta
Kommentit (1734)
Vierailija kirjoitti:
Aina vain puhutaan kuinka miksi äidit sitä miksi äidit tätä. Koskaan ei tällä tavalla syyllistetä isiä vaikka äidit viettävät muutenkin keskimäärin paljon enemmän lastensa kanssa aikaa kuin isät.
No eikö se juuri ole parasta elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tukiverkoton yh. Olen yleensä lapseni kanssa joka ikisen sekunnin kun en ole töissä, ja hoidan kaikki kasvatukseen ja arkeen liittyvät asiat itse 24/7. Minulla ei ole omia menoja eikä harrastuksia, lapsi on koko elämäni. Sairastan kahta kroonista sairautta, ja olen uupunut koko ajan. Lääkärin määräys olisi ottaa rennosti ja välttää stressiä. Se lähinnä naurattaa. En valita, hoidan lapseni, hän on minulle tärkeintä maailmassa
Edellinen vapaapäiväni, kun olin itse kotona ja lapsi hoidossa sisälsi:
- Tunnin matka julkisilla lapsen hoitopaikkaan
- Kaupassa käynti
- Imurointi, vessojen pesu, lakanoiden vaihto
- Ruokien laitto loppuviikoksi
- Lääkärissä ja labrassa käynti
- Laskujen maksu, vakuutusasioiden hoito
- Lapsen lääkärin ja hammaslääkärin varaaminen
- Lapsen vaatekaapin läpikäynti ja kesävaatetarpeiden selvittäminen, ostoilmoitus kirppisryhmään.
- 25 min päiväunet
- Tunnin matka hakemaan lasta päiväkodista.¨
Lakatkaa oikeasti syyllistämästä ihmisiä kaikesta koko ajan. Kukaan ei tiedä mitä kenelläkin on kannettavanaan. Jos en saisi joskus näitä omia päiviä, meillä ei hoituisi yhtään mikään. En voi sille mitään, että olen sairastunut, enkä voi sille mitään, ettei kukaan lähipiiristämme auta meitä koskaan sekuntiakaan. Meidän perhe on ihana, ja minä hoidan kyllä homman, mutta en voi olla lapsen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa. Oma lepo ja lattet ovat kaukana tästä meidän todellisuudestamme. Päiväkotiin varmasti näyttää siltä, että minä pidän itsekkäästi vapaata, mutta tässäpä onkin se suuri ero: Meidän päiväkodissa on ihanaa henkilökuntaa, joka aidosti tukee myös vanhempia kasvatustehtävässään, eikä kyräile ja puhu pahaa selän takana.
Suosittelen kaikkia kahden vanhemman perheiden vanhempia kuvittelemaan edes ihan hetken, millaista on hoitaa pientä lasta tai useampaa TÄYSIN yksin.
Edesmennyt äitini sanoisi, että laiska se töitään luettelee.
Itse näin asian aikanaan niin, että sain myös nauttia yksin ja isovanhempien kanssa lapseni kehityksestä, sain kaiken ilon, toki murheenkin. Säälin lapsen isää, kun hän ei nähnyt ensimmäistä askelta tai kuullut ensimmäistä sanaa, ÄITI.
Toki yritin kaikkeni, isovanhemmat mukana mutta kannettu vesi ei kaivossa pysy. Aikuisena isi taas yritti, tulisitko nostamaan veneen ja syksyllä laskemaan taas vesille, lapsi haluisi aikuisena ottaa taas etäisyyttä 😢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tukiverkoton yh. Olen yleensä lapseni kanssa joka ikisen sekunnin kun en ole töissä, ja hoidan kaikki kasvatukseen ja arkeen liittyvät asiat itse 24/7. Minulla ei ole omia menoja eikä harrastuksia, lapsi on koko elämäni. Sairastan kahta kroonista sairautta, ja olen uupunut koko ajan. Lääkärin määräys olisi ottaa rennosti ja välttää stressiä. Se lähinnä naurattaa. En valita, hoidan lapseni, hän on minulle tärkeintä maailmassa
Edellinen vapaapäiväni, kun olin itse kotona ja lapsi hoidossa sisälsi:
- Tunnin matka julkisilla lapsen hoitopaikkaan
- Kaupassa käynti
- Imurointi, vessojen pesu, lakanoiden vaihto
- Ruokien laitto loppuviikoksi
- Lääkärissä ja labrassa käynti
- Laskujen maksu, vakuutusasioiden hoito
- Lapsen lääkärin ja hammaslääkärin varaaminen
- Lapsen vaatekaapin läpikäynti ja kesävaatetarpeiden selvittäminen, ostoilmoitus kirppisryhmään.
- 25 min päiväunet
- Tunnin matka hakemaan lasta päiväkodista.¨
Lakatkaa oikeasti syyllistämästä ihmisiä kaikesta koko ajan. Kukaan ei tiedä mitä kenelläkin on kannettavanaan. Jos en saisi joskus näitä omia päiviä, meillä ei hoituisi yhtään mikään. En voi sille mitään, että olen sairastunut, enkä voi sille mitään, ettei kukaan lähipiiristämme auta meitä koskaan sekuntiakaan. Meidän perhe on ihana, ja minä hoidan kyllä homman, mutta en voi olla lapsen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa. Oma lepo ja lattet ovat kaukana tästä meidän todellisuudestamme. Päiväkotiin varmasti näyttää siltä, että minä pidän itsekkäästi vapaata, mutta tässäpä onkin se suuri ero: Meidän päiväkodissa on ihanaa henkilökuntaa, joka aidosti tukee myös vanhempia kasvatustehtävässään, eikä kyräile ja puhu pahaa selän takana.
Suosittelen kaikkia kahden vanhemman perheiden vanhempia kuvittelemaan edes ihan hetken, millaista on hoitaa pientä lasta tai useampaa TÄYSIN yksin.
Olen monesti miettinyt, miten tilanteessasi olevaan ihmiseen voisi tutustua ja tarjota apua elämän helpottamiseksi. Tiedän, että on järjestetöjä, joiden kautta voi ryhtyä esimerksi lapselle ystäväksi ja antaa siten vanhemmalle omaa aikaa, mutta tällöin on rajoitettua, mitä saa tehdä. Minä kun voisin tulla avuksi myös tekemään ruokaa tai siivoamaan, mikä vaan olisi siinä tilanteessa se toivottu tuki. Itselläni on harmillisesti niin päin, että omat sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä eikä kenelläkään läheisellä oikeastaan edes ole enää lapsia, jotka kaipaisivat hoitajaa.
Voit ryhtyä vaikka Pelastaa Lapset ry:n kautta perhekummiksi. Myös MLL ja Helsinkimissio ovat paikkoja, joiden kautta saa tällaisia kontakteja. SPR:llä on myös ystävätoimintaa. Jos on jo iäkkäämpi, voi ryhtyä esim. MLL:n kautta varamummiksi tai -vaariksi. Näissä organisaatioissa on ihan hyvää se, että tarkistavat vapaaehtoisen rikosrekisteriotteen ja on joku taho, mihin olla yhteydessä puolin ja toisin, jos joku menee pieleen. Joku ikään kuin valvoo toimintaa.
Jos järjestöt eivät kiinnosta, yksi tapa voisi olla ihan vaan mennä kaupunginosan fb-ryhmään ja kertoa siellä että tulisi mielellään jollekin avuksi. Tai laittaa leikkipuiston ilmoitustaululle ilmoitus.Kiitos hyvistä vinkeistä. Olen vasta siinä iässä, että itsellänikin voisi hyvin olla vielä alle kymmenvuotiaita lapsia eli mummoajat ovat vielä edessä päin. Ymmärrän järjestöjen tarkoituksen, mutta ehkä kuitenkin haluaisin enemmänkin sellaista aitoa ystävyyttä, jollainen voi tietysti ajan kuluessa muodostua myös järjestötoiminnan kautta tutustuessa.
Kaltaisillesi on valtava tilaus <3 Toivottavasti löydät väylän, meitä tukiverkottomia perheitä on paljon, ja monet ihan epätoivoisia, kun ei löydy ketään mistään.
Päiväkodissa kyseltiin juuri tätä päivää kuinka moni vanhempi on vapaalla. Ystäväni oli saanut nyreitä ilmeitä kun ilmoitti että sekä hänellä että puolisollaan on normaali työpäivä koska arkiperjantai. Torstain meillä kummallakin lapset kotona koska pyhä ja meillä myös loppuviikon sillä minun oli helppo järjestää tämä päivä vapaaksi. Hyvin monessa perheessä ei näin ole kuten ei esimerkiksi ystäväni perheessä. On päiväkodin suunnalta todella ala-arvoista käytöstä selvästi osoittaa siitä mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tukiverkoton yh. Olen yleensä lapseni kanssa joka ikisen sekunnin kun en ole töissä, ja hoidan kaikki kasvatukseen ja arkeen liittyvät asiat itse 24/7. Minulla ei ole omia menoja eikä harrastuksia, lapsi on koko elämäni. Sairastan kahta kroonista sairautta, ja olen uupunut koko ajan. Lääkärin määräys olisi ottaa rennosti ja välttää stressiä. Se lähinnä naurattaa. En valita, hoidan lapseni, hän on minulle tärkeintä maailmassa
Edellinen vapaapäiväni, kun olin itse kotona ja lapsi hoidossa sisälsi:
- Tunnin matka julkisilla lapsen hoitopaikkaan
- Kaupassa käynti
- Imurointi, vessojen pesu, lakanoiden vaihto
- Ruokien laitto loppuviikoksi
- Lääkärissä ja labrassa käynti
- Laskujen maksu, vakuutusasioiden hoito
- Lapsen lääkärin ja hammaslääkärin varaaminen
- Lapsen vaatekaapin läpikäynti ja kesävaatetarpeiden selvittäminen, ostoilmoitus kirppisryhmään.
- 25 min päiväunet
- Tunnin matka hakemaan lasta päiväkodista.¨
Lakatkaa oikeasti syyllistämästä ihmisiä kaikesta koko ajan. Kukaan ei tiedä mitä kenelläkin on kannettavanaan. Jos en saisi joskus näitä omia päiviä, meillä ei hoituisi yhtään mikään. En voi sille mitään, että olen sairastunut, enkä voi sille mitään, ettei kukaan lähipiiristämme auta meitä koskaan sekuntiakaan. Meidän perhe on ihana, ja minä hoidan kyllä homman, mutta en voi olla lapsen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa. Oma lepo ja lattet ovat kaukana tästä meidän todellisuudestamme. Päiväkotiin varmasti näyttää siltä, että minä pidän itsekkäästi vapaata, mutta tässäpä onkin se suuri ero: Meidän päiväkodissa on ihanaa henkilökuntaa, joka aidosti tukee myös vanhempia kasvatustehtävässään, eikä kyräile ja puhu pahaa selän takana.
Suosittelen kaikkia kahden vanhemman perheiden vanhempia kuvittelemaan edes ihan hetken, millaista on hoitaa pientä lasta tai useampaa TÄYSIN yksin.
Edesmennyt äitini sanoisi, että laiska se töitään luettelee.
Itse näin asian aikanaan niin, että sain myös nauttia yksin ja isovanhempien kanssa lapseni kehityksestä, sain kaiken ilon, toki murheenkin. Säälin lapsen isää, kun hän ei nähnyt ensimmäistä askelta tai kuullut ensimmäistä sanaa, ÄITI.
Toki yritin kaikkeni, isovanhemmat mukana mutta kannettu vesi ei kaivossa pysy. Aikuisena isi taas yritti, tulisitko nostamaan veneen ja syksyllä laskemaan taas vesille, lapsi haluisi aikuisena ottaa taas etäisyyttä 😢
Nyt meni vähän ohi tämän kirjoituksen pointti. Mitä halusit sanoa? Että yh ei voi olla kuormittunut, koska sinäkään et ollut? Tosin ilmeisesti isä kuitenkin jotenkin pyöri jollain tasolla kuvioissa ja isovanhemmatkin teillä siinä? Lapsen kanssa olemisessa on valtavasti positiivisia puolia, mutta joka ikisen ihmisen on joskus päästävä yksin käymään edes vessassa, ja jos kukaan muu ei katso lapsen perään koskaan edes viittä minuuttia, niin kyllä se on vähän eri asia kuin että isovanhemmat ovat edes joskus menossa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmallahan se vapaapäivä on, ei lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tukiverkoton yh. Olen yleensä lapseni kanssa joka ikisen sekunnin kun en ole töissä, ja hoidan kaikki kasvatukseen ja arkeen liittyvät asiat itse 24/7. Minulla ei ole omia menoja eikä harrastuksia, lapsi on koko elämäni. Sairastan kahta kroonista sairautta, ja olen uupunut koko ajan. Lääkärin määräys olisi ottaa rennosti ja välttää stressiä. Se lähinnä naurattaa. En valita, hoidan lapseni, hän on minulle tärkeintä maailmassa
Edellinen vapaapäiväni, kun olin itse kotona ja lapsi hoidossa sisälsi:
- Tunnin matka julkisilla lapsen hoitopaikkaan
- Kaupassa käynti
- Imurointi, vessojen pesu, lakanoiden vaihto
- Ruokien laitto loppuviikoksi
- Lääkärissä ja labrassa käynti
- Laskujen maksu, vakuutusasioiden hoito
- Lapsen lääkärin ja hammaslääkärin varaaminen
- Lapsen vaatekaapin läpikäynti ja kesävaatetarpeiden selvittäminen, ostoilmoitus kirppisryhmään.
- 25 min päiväunet
- Tunnin matka hakemaan lasta päiväkodista.¨
Lakatkaa oikeasti syyllistämästä ihmisiä kaikesta koko ajan. Kukaan ei tiedä mitä kenelläkin on kannettavanaan. Jos en saisi joskus näitä omia päiviä, meillä ei hoituisi yhtään mikään. En voi sille mitään, että olen sairastunut, enkä voi sille mitään, ettei kukaan lähipiiristämme auta meitä koskaan sekuntiakaan. Meidän perhe on ihana, ja minä hoidan kyllä homman, mutta en voi olla lapsen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa. Oma lepo ja lattet ovat kaukana tästä meidän todellisuudestamme. Päiväkotiin varmasti näyttää siltä, että minä pidän itsekkäästi vapaata, mutta tässäpä onkin se suuri ero: Meidän päiväkodissa on ihanaa henkilökuntaa, joka aidosti tukee myös vanhempia kasvatustehtävässään, eikä kyräile ja puhu pahaa selän takana.
Suosittelen kaikkia kahden vanhemman perheiden vanhempia kuvittelemaan edes ihan hetken, millaista on hoitaa pientä lasta tai useampaa TÄYSIN yksin.
Edesmennyt äitini sanoisi, että laiska se töitään luettelee.
Itse näin asian aikanaan niin, että sain myös nauttia yksin ja isovanhempien kanssa lapseni kehityksestä, sain kaiken ilon, toki murheenkin. Säälin lapsen isää, kun hän ei nähnyt ensimmäistä askelta tai kuullut ensimmäistä sanaa, ÄITI.
Toki yritin kaikkeni, isovanhemmat mukana mutta kannettu vesi ei kaivossa pysy. Aikuisena isi taas yritti, tulisitko nostamaan veneen ja syksyllä laskemaan taas vesille, lapsi haluisi aikuisena ottaa taas etäisyyttä 😢
Nyt meni vähän ohi tämän kirjoituksen pointti. Mitä halusit sanoa? Että yh ei voi olla kuormittunut, koska sinäkään et ollut? Tosin ilmeisesti isä kuitenkin jotenkin pyöri jollain tasolla kuvioissa ja isovanhemmatkin teillä siinä? Lapsen kanssa olemisessa on valtavasti positiivisia puolia, mutta joka ikisen ihmisen on joskus päästävä yksin käymään edes vessassa, ja jos kukaan muu ei katso lapsen perään koskaan edes viittä minuuttia, niin kyllä se on vähän eri asia kuin että isovanhemmat ovat edes joskus menossa mukana.
Minkä ikäinen lapsesi on, jos et saa käydä yksin edes vessassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmallahan se vapaapäivä on, ei lapsella.
Niin, tässä ajatellaan vain vanhemman tarvetta, ei lapsen. MINÄ tarvitsen vapaata lapsestani. Viis lapsen tarpeista.
Vierailija kirjoitti:
Minä laitan lapsen päiväkotiin vain silloin kun on ehdoton pakko työssäkäyntini vuoksi. Olisi kurjaa laittaa lapsi muuten vaan sinne pöpöjen ja melun keskelle. Hoitajat ja kaverit ovat mukavia, mutta eihän päiväkoti paikkana ole muuten mukava pienelle lapselle.
Ai eikö? Kuitenkin kokoajan toistellaan, miten päiväkoti on lapselle paras paikka olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö jokainen lapsi ole varhaiskasvatuksen tarpeessa? Tuo että vain työssäkäyvän jne. lapsi tarvitsisi varhaiskasvatusta on juuri sitä vanhan päivähoitolain aikaista ajattelua missä päiväkoti oli lastenhoitopalvelu jossa työskenteli "tarhatätejä". Niitä aikoja ei kai kukaan ammattilainen toivo takaisin.
Ei ole jokainen varhaiskasvatuksen tarpeessa, minä en ole ollut sekuntiakaan tarhassa, eivätkä sisaruksenikaan. Kaikki ollaan korkeakoulutettuja ja hyvässä työpaikassa.
Mitään vakoja ei tarvita ja tosiaankin siellä pitäisi olla vain tarhatätejä.
Meidän ikäluokka on jäämässä korkeakoulutetuimmaksi ikäluokaksi, eikä meillä ollut vakoja. Jotain on mennyt pieleen jossain. Lasten pitää antaa olla lapsia, he ehtivät kyllä opiskella myöhemminkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä laitan lapsen päiväkotiin vain silloin kun on ehdoton pakko työssäkäyntini vuoksi. Olisi kurjaa laittaa lapsi muuten vaan sinne pöpöjen ja melun keskelle. Hoitajat ja kaverit ovat mukavia, mutta eihän päiväkoti paikkana ole muuten mukava pienelle lapselle.
Ai eikö? Kuitenkin kokoajan toistellaan, miten päiväkoti on lapselle paras paikka olla.
Nämä lattemammat sitä toistelevat. Ei kannata uskoa kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat on uupuneita. Siksi. Ehkä tämä on yhteiskunnallinen ongelma eikä äitien ja isien syy?
Vanhempien uupuminen on nyt muodikasta (samoin toki vaka henkilöstönkin). Vain hyvä äidit ovat uupuneita, koska he uupuvat kun yrittävät olla hyviä äitejä. Jos et ole uupunut, et voi olla hyvä äiti.
Ihmiset "uupuvat" Normaalin arjen alle. Älkää tehkö niitä lapsia jos se niin uuvuttaa. Kelle tuli yllätyksenä että ei ne tiskit häviä lapsen synnyttyä ja kaupassakin pitää jatkossa käydä? Haloo ihmiset
PS vaka pitäisi muuttaa toimimaan kouluvuoden mukaisesti kuten esiopetus
Ja vanhemmat kesiksi palkattomille lomille sitten, kun ei ole lapsille hoitoa tarjolla? Vai jätetäänkö ne oman onnensa nojaan, kun ei sitä palkatonta lomaakaan tuosta vaan saa. Äly hoi taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö jokainen lapsi ole varhaiskasvatuksen tarpeessa? Tuo että vain työssäkäyvän jne. lapsi tarvitsisi varhaiskasvatusta on juuri sitä vanhan päivähoitolain aikaista ajattelua missä päiväkoti oli lastenhoitopalvelu jossa työskenteli "tarhatätejä". Niitä aikoja ei kai kukaan ammattilainen toivo takaisin.
Ei ole jokainen varhaiskasvatuksen tarpeessa, minä en ole ollut sekuntiakaan tarhassa, eivätkä sisaruksenikaan. Kaikki ollaan korkeakoulutettuja ja hyvässä työpaikassa.
Mitään vakoja ei tarvita ja tosiaankin siellä pitäisi olla vain tarhatätejä.
Meidän ikäluokka on jäämässä korkeakoulutetuimmaksi ikäluokaksi, eikä meillä ollut vakoja. Jotain on mennyt pieleen jossain. Lasten pitää antaa olla lapsia, he ehtivät kyllä opiskella myöhemminkin.
Nythän kaikki lapset halutaan päiväkotiin hyvissä ajoin jotta jokainen puhuisi edes auttavaa suomea koulun aloittaessaan. Oppisivat ehkä myös lukemaan ennen peruskoulun loppumista siinä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö jokainen lapsi ole varhaiskasvatuksen tarpeessa? Tuo että vain työssäkäyvän jne. lapsi tarvitsisi varhaiskasvatusta on juuri sitä vanhan päivähoitolain aikaista ajattelua missä päiväkoti oli lastenhoitopalvelu jossa työskenteli "tarhatätejä". Niitä aikoja ei kai kukaan ammattilainen toivo takaisin.
Ei ole jokainen varhaiskasvatuksen tarpeessa, minä en ole ollut sekuntiakaan tarhassa, eivätkä sisaruksenikaan. Kaikki ollaan korkeakoulutettuja ja hyvässä työpaikassa.
Mitään vakoja ei tarvita ja tosiaankin siellä pitäisi olla vain tarhatätejä.
Meidän ikäluokka on jäämässä korkeakoulutetuimmaksi ikäluokaksi, eikä meillä ollut vakoja. Jotain on mennyt pieleen jossain. Lasten pitää antaa olla lapsia, he ehtivät kyllä opiskella myöhemminkin.
Sillon Suomi oli suomalainen ja jokainen puhui suomea (tai ruotsia) eikä kouluun siirtymisessä ollut ongelmia. Jos joku oppi hitaasti koulussa niin hän jäi luokalle kertaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tukiverkoton yh. Olen yleensä lapseni kanssa joka ikisen sekunnin kun en ole töissä, ja hoidan kaikki kasvatukseen ja arkeen liittyvät asiat itse 24/7. Minulla ei ole omia menoja eikä harrastuksia, lapsi on koko elämäni. Sairastan kahta kroonista sairautta, ja olen uupunut koko ajan. Lääkärin määräys olisi ottaa rennosti ja välttää stressiä. Se lähinnä naurattaa. En valita, hoidan lapseni, hän on minulle tärkeintä maailmassa
Edellinen vapaapäiväni, kun olin itse kotona ja lapsi hoidossa sisälsi:
- Tunnin matka julkisilla lapsen hoitopaikkaan
- Kaupassa käynti
- Imurointi, vessojen pesu, lakanoiden vaihto
- Ruokien laitto loppuviikoksi
- Lääkärissä ja labrassa käynti
- Laskujen maksu, vakuutusasioiden hoito
- Lapsen lääkärin ja hammaslääkärin varaaminen
- Lapsen vaatekaapin läpikäynti ja kesävaatetarpeiden selvittäminen, ostoilmoitus kirppisryhmään.
- 25 min päiväunet
- Tunnin matka hakemaan lasta päiväkodista.¨
Lakatkaa oikeasti syyllistämästä ihmisiä kaikesta koko ajan. Kukaan ei tiedä mitä kenelläkin on kannettavanaan. Jos en saisi joskus näitä omia päiviä, meillä ei hoituisi yhtään mikään. En voi sille mitään, että olen sairastunut, enkä voi sille mitään, ettei kukaan lähipiiristämme auta meitä koskaan sekuntiakaan. Meidän perhe on ihana, ja minä hoidan kyllä homman, mutta en voi olla lapsen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa. Oma lepo ja lattet ovat kaukana tästä meidän todellisuudestamme. Päiväkotiin varmasti näyttää siltä, että minä pidän itsekkäästi vapaata, mutta tässäpä onkin se suuri ero: Meidän päiväkodissa on ihanaa henkilökuntaa, joka aidosti tukee myös vanhempia kasvatustehtävässään, eikä kyräile ja puhu pahaa selän takana.
Suosittelen kaikkia kahden vanhemman perheiden vanhempia kuvittelemaan edes ihan hetken, millaista on hoitaa pientä lasta tai useampaa TÄYSIN yksin.
Edesmennyt äitini sanoisi, että laiska se töitään luettelee.
Itse näin asian aikanaan niin, että sain myös nauttia yksin ja isovanhempien kanssa lapseni kehityksestä, sain kaiken ilon, toki murheenkin. Säälin lapsen isää, kun hän ei nähnyt ensimmäistä askelta tai kuullut ensimmäistä sanaa, ÄITI.
Toki yritin kaikkeni, isovanhemmat mukana mutta kannettu vesi ei kaivossa pysy. Aikuisena isi taas yritti, tulisitko nostamaan veneen ja syksyllä laskemaan taas vesille, lapsi haluisi aikuisena ottaa taas etäisyyttä 😢
Nyt meni vähän ohi tämän kirjoituksen pointti. Mitä halusit sanoa? Että yh ei voi olla kuormittunut, koska sinäkään et ollut? Tosin ilmeisesti isä kuitenkin jotenkin pyöri jollain tasolla kuvioissa ja isovanhemmatkin teillä siinä? Lapsen kanssa olemisessa on valtavasti positiivisia puolia, mutta joka ikisen ihmisen on joskus päästävä yksin käymään edes vessassa, ja jos kukaan muu ei katso lapsen perään koskaan edes viittä minuuttia, niin kyllä se on vähän eri asia kuin että isovanhemmat ovat edes joskus menossa mukana.
Niin taisi mennä, lisäisin vielä että pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet. Vessaan pääsin vallan hyvin, toki lapsi konttasi oven taakse, mutta se aika ei vuosia kestä. Lapselle voi alkaa pian puhumaan ja kertoa kuinka äidinkin pitää käydä vessassa ja lapsen potalla.
Meillä on lapsi kotona tänään, koska isänsä on vapaalla, lisäksi lapsi on kotona maanantaina vaikka molemmilla on normaali (etä)työpäivä, koska päiväkodilla on joku mikälie suunnittelupäivä ja päiväkoti kiinni. Nyt kun nuorempi lapsi on jo 5v ja vanhemmilla etätyömahdollisuus ja liukuva työaika niin pystytään aika helposti pitämään kotona milloin vaan kun päiväkoti syystä tai toisesta tahtoo, mutta kun lapset oli pienempiä ja ei etätöitä ja työaikajoustoja, niin kyllä ne joskus oli hoidossa vaikka vanhempi oli vapaalla. Ihan vain siksi, että pystyi hoitamaan jotain lääkärikäyntejä tai muita asioita, jotka lasten kanssa on vaan todella hankalia. Ja oltiin myös niitä hankalia vanhempia joitten lapset oli hoidossa päivystysaikoina, kun ei saatu lomaa just siihen.
Ai että mä nautin siitä, että itse voin tehdä töitä joustavasti. Jos tuntuu siltä, että haluan pitää tietyt päivät vapaana, voin tehdä niiden työt etukäteen, eikä tarvitse olla töissä koskaan, kun lapsilla on loma-aika, vaan voi tehdä jotain yhdessä.
Mitä tällä haluan ilmaista, sen että ammatinvalintakysymys, miten työajat sijoittuvat. Jos haluaa päästä vuorotöihin, valitsee ammatin, jossa tehdään vuorotöitä, jos taasen haluaa pitää vapaata silloin tällöin äkillisestä tarpeesta, niin valitsee työn, jossa tämä on mahdollista. Ihan turha valittaa siitä, että joutuu olemaan töissä päivänä x.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmallahan se vapaapäivä on, ei lapsella.
Niin, tässä ajatellaan vain vanhemman tarvetta, ei lapsen. MINÄ tarvitsen vapaata lapsestani. Viis lapsen tarpeista.
Vanhempi tarvitsee vapaata ja lapsi tarvitsee vapaata. Molemmat toteutuvat, vaikka äiti olisi tänään vapaalla ja lapsi päikyssä - sillä lapsella on silti 3 vapaapäivää tällä viikolla. Nekin, jotka tuovat lapsen joskus vapaapäivänä päikkyyn viettävät 99% vapaa-ajastaan sen lapsen kanssa. Näin ainakin minun tuntemissani perheissä. Pyhät, viikonloput, syys-, joulu- ja hiihtolomat yhdessä, samoin vähintään 4 vk kesäloma. Jos sen muutaman kerran vuodessa vie yksittäisen arkivapaan aikana töihin, niin se ei lapsen elämää kaada, mutta voi tehdä valtavan eron vanhemman jaksamiseen. Ja omasta jaksamisesta huolehtiminen ON sen lapsen tarpeista huolehtimista. Toki tiettyyn rajaan asti, jos jaksaminen on niin loppu ettei niitä viikonloppuja ja lomiakaan jaksa niin sitten pitää hakea apua. Mutta yksittäinen päivä siellä täällä on ihan okei eikä siitä pitäisi kenenkään syyllistää.
Vierailija kirjoitti:
Aina vain puhutaan kuinka miksi äidit sitä miksi äidit tätä. Koskaan ei tällä tavalla syyllistetä isiä vaikka äidit viettävät muutenkin keskimäärin paljon enemmän lastensa kanssa aikaa kuin isät.
Jep. Useimmissa tuntemissani perheissä isä haluaa viedä lapsen hoitoon vapaapäivinään (parhaat käyttää isyysvapaansakin johonkin omiin reissuihin), äiti pitäisi kotona. Mutta äitihän niitä pahiksia aina silti on.
Kiitos hyvistä vinkeistä. Olen vasta siinä iässä, että itsellänikin voisi hyvin olla vielä alle kymmenvuotiaita lapsia eli mummoajat ovat vielä edessä päin. Ymmärrän järjestöjen tarkoituksen, mutta ehkä kuitenkin haluaisin enemmänkin sellaista aitoa ystävyyttä, jollainen voi tietysti ajan kuluessa muodostua myös järjestötoiminnan kautta tutustuessa.