Lue keskustelun säännöt.
Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?
17.05.2023 |
Ihmissuhteet ovat olleet traumojen takia todella vaikeita ja töissäkin traumoista on ollut paljon haittaa. Kuka samaistuu?
Kommentit (3141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumojen takia elämästä ei myöskään voi kertoa muille kovin avoimesti, koska ihmiset alkavat hylkiä sinua, jos ahdistuvat kuulemastaan. Päällä on jatkuva itsesensuuri, koska pelkää muuten tulevansa taas kerran kokonaan hylätyksi.
Tämä vaikuttaa yllättävän paljon mm. uusien ystävyyssuhteiden solmimiseen, kun ei voi avoimesti olla täysin oma itsensä muiden reaktioiden takia.
Ei vaan sinun täytyy luopua tuosta ajatusmallista. Tuolla tavalla pysyttekin yksin ettekä kuitenkaan ole vastaanottavaisia muiden ihmisten suhteen vaan hyljeksitte itse sitten myös muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut apua terapiasta, mutta silti traumat vaivaavat. Tuntuu ettei ns. normaalitasolle siirtyminen elämässä ole mahdollista, jos on kokenut paljon kaikkea.
En muista kohdanneeni yhtäkään traumapotilasta, jotka olisivat terapian avulla tulleet kuntoon. Rikkinäisyyden kanssa joutuu opetella elämään.
Terapia on auttanut minua jäsentämään asioita. Tunnekokemukset eivät silti poistu niitä paloihin pilkkomalla ja analysoimalla. Ehkä minulle maailma on ikuisesti turvaton paikka.
Sinun täytyisi puhumisen lisäksi oikeasti käsitellä ne asiat ja suhtautua niihin. Ei pelkkä puhuminen auta niihin.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas uusi viikko itsesääliä. Haisette pahalle
Olet väärässä. Ketju on pitkän aikaa keskittynyt pääosin sinun säälimiseesi, trolli. Ethän sinä halua jakaa huomiota, vaan huolehdit toiminnallasi siitä, että se suuntautuu vain sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään miksi trollia ärsyttää nimenomaan naisen itku niin paljon, että siitä on pitänyt julkaista täällä useita videoita. Linkkeihin en tietenkään kajoa pitkällä tikullakaan, mutta jostain syystä hän niitä kokee tarpeelliseksi jakaa. Myös muiden kommentoijien tädittelyä on huomattavan paljon.
Heitän arvauksen lonkalta: henkisesti pikkupojan tasolla oleva trolli kokee suurta henkistä hätää ja avuttomuutta, kun nainen (äiti) itkee ja valittaa hätäänsä / suruaan. Pieni poika ei voi aikuiseksi tultuaankaan ymmärtää, että aikuisilla on välillä myös paha olla, vaan hätääntyy, koska kokee naisten itkiessä äidin taas kerran hylkäävän hänet yksin ahdinkoon. Sitä avutonta oloa poika ei voi sietää, vaan päättää raivoissaan hyökätä keskustelupalstalla naisten kimppuun osoittaakseen, ettei halua olla heistä riippuvainen.
Tuo ylläoleva on toki pelkkää spekulointia. Voisi olla silti hyvä työstää asioita
Sam Vakninin videot avaavat tätä hyvin. Kuollut äitisuhde, äiti ehkä itsesäälissä rypevä juoppo tai heikko itkijä, joka antaa hullun miehen tyrannisoida kaikkia. Lapsesta muodostuu traumareaktiona naisia ikuisesti vihaava narsisti, joka näkee kaikki maailman naiset äitinään, samanlaisina ja kohteina, joihin purkaa oma viha, kyvyttömyys, halveksunta jne. Ja voihan se itkevä nainen olla hänelle ihan aidosti traumatriggeri.
Miksi te valitsette rypeä menneessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tämä saadaan jollakin tavalla kuriin.
P.S. Noiden viimeisten videolinkkien innoittamana totean: en enää häpeä olla niin sanotusti hullu. Aikanaan tämä oli minulle todella kova pala, mutta nykyjään olen todennut, että asiat saavat olla niinkuin ne ovat. Jos elämänkumppanini on takaumista johtuva jatkuva henkinen tuska niin olkoon niin. Ja toivon aidon oikeasti, että mahdollisimman harva joutuisi tätä kokemaan, trollit mukaanlukien.
Se on enemmänkin normaalia, huolestun ilkeydestä enemmän.
Yhyyy, joku Interneteissä on tuhma ja ilkeä 😩😫
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut apua terapiasta, mutta silti traumat vaivaavat. Tuntuu ettei ns. normaalitasolle siirtyminen elämässä ole mahdollista, jos on kokenut paljon kaikkea.
En muista kohdanneeni yhtäkään traumapotilasta, jotka olisivat terapian avulla tulleet kuntoon. Rikkinäisyyden kanssa joutuu opetella elämään.
Terapia on auttanut minua jäsentämään asioita. Tunnekokemukset eivät silti poistu niitä paloihin pilkkomalla ja analysoimalla. Ehkä minulle maailma on ikuisesti turvaton paikka.
Sinun täytyisi puhumisen lisäksi oikeasti käsitellä ne asiat ja suhtautua niihin. Ei pelkkä puhuminen auta niihin.
Ooh guru, valista meitä maan matos
En tiedä tarvitseeko olla guru mutta tapahtuneet asiat täytyy käsitellä ja kaikki niihin liittyvät tunteet on käsiteltävä. Lapsetkin puhuvat aikuisille pahan mielen ja kaikki vaivaavat asiat. Asioista voi keskustella ja aikakin auttaa. Olen ajatellut että se on täysin normaalia. Voisi olla helpompi sinuakin täälläkin ketjussa tukea jos kertoisit millaisia haasteita sinulla on sekä tärkeää olisi myöskin tietää mikä on se asia tai ne asiat jotka ovat juuri sinulle haasteellisia käsitellä. Valittaakin saa koska se kuuluu joillakin osana tunnetyöskentelyyn mutta sitten tulisi siirtyä eteenpäin. Toivottavasti sinulla on hyvä hoitotaho sekä hyviä ystäviä, ne ovat aina eduksi jos yksin on vaikea saada solmuja auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut apua terapiasta, mutta silti traumat vaivaavat. Tuntuu ettei ns. normaalitasolle siirtyminen elämässä ole mahdollista, jos on kokenut paljon kaikkea.
En muista kohdanneeni yhtäkään traumapotilasta, jotka olisivat terapian avulla tulleet kuntoon. Rikkinäisyyden kanssa joutuu opetella elämään.
Terapia on auttanut minua jäsentämään asioita. Tunnekokemukset eivät silti poistu niitä paloihin pilkkomalla ja analysoimalla. Ehkä minulle maailma on ikuisesti turvaton paikka.
Sinun täytyisi puhumisen lisäksi oikeasti käsitellä ne asiat ja suhtautua niihin. Ei pelkkä puhuminen auta niihin.
Ooh guru, valista meitä maan matos
Olen eri ja yritän vastata ihan asiallista keskustelua tähän väliin. Itselläni ei ole auttanut puhuminen, eikä asioiden pohtiminen. Se, mikä on auttanut, on ollut toisen ihmisen antama validaatio asioille sekä se, että on saanut työkaluja ja tietoa vointinsa ja elämänsä parantamiseen.
Tämä itsesääliketju lähinnä ärsyttää.
Suomessa kaikki voisi elää hyvää elämää tänään, tai kaikki ne jotka ei tee kuolemaa tällä viikolla. Mutta nämä valitsevat valittaa, miten vuonna kivi ja kanto maailmassa oli virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Validaatio vuorovaikutustaitona
Itsen ja toisen validaatio eli todesta ottaminen on yksi tärkeimpiä vuorovaikutustaitoja. Kun tiedostaa omat ajatukset, tunteet, tarpeet ja toiveet, voi ottaa itsensä todesta.
Kun oman olonsa tunnistaa, voi selkeämmin ja tarkemmin kuvailla omia tunteitaan ja ajatuksiaan myös muille. Mitä tarkemmin pystyy kertomaan, mikä on aiheuttanut reaktion ja miltä se tuntuu, sitä helpompi toisen on näitä reaktioita ymmärtää. Erityisen tärkeää on pyrkiä tavoittamaan ensisijainen tunne.
Esimerkiksi: Tunnistan olevani pettynyt, kun hän perui tapaamiseen, jota olin odottanut. Tunnen pettymystä, ja saan tuntea sitä niin kauan kuin se kestää.
Sallikaa mun nauraa. Lastenkin tulisi jo suhteellisen varhain osata tunnistaa omat tunteensa sekä erottaa oikea väärästä, ymmärtää että ei saisi valehdella sun muuta että mikähän tätä kansaa nyt vaivaa? Pitääkö aikuisille ihmisille kertoa mitä he tuntevat kun eivät itse ymmärrä? Ovatko aikuiset todellakin lapsia tyhmempiä vai valehteletteko te näin paljon?
Miksi tälläiset valheet kirjataan tällä tavalla työskentelyä varten? Kaikki valta on siis niillä jotka eivät mukamas ymmärrä itseänsä.
Todellakin ymmärtävät mutta eivät halua kertoa. On täysin luonnollista joillekin kieltää kaikki, sanovat myös monesti että eivät tiedä miksi tekevät asioita kuten tekevät. Se on valhe, he häpeävät koska ovat jääneet kiinni eivätkä halua myöntää mitään todellista.
Se on vain kielto, en tiedä!
Nämä ovat niitä nk. tunnottomia, tiedostamattomia ihmisiä
Sellaisia ei kuulu olla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä itsesääliketju lähinnä ärsyttää.
Suomessa kaikki voisi elää hyvää elämää tänään, tai kaikki ne jotka ei tee kuolemaa tällä viikolla. Mutta nämä valitsevat valittaa, miten vuonna kivi ja kanto maailmassa oli virhe.
Tuolla logiikalla ihan jokainen voisi elää hyvää elämää siihen sekuntiin kuin kuolee. Siltikään niin ei ole.
Minä muuten miellän viettäväni ihan hyvää elämää. Tuo traumojen aiheuttama ongelma on kuin viallinen jalka. Välillä sitä ei edes huomaa. Joskus joutuu käyttämään keppiä ja joskus jopa pyörätuolia tai olemaan vuoteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ota koskaan sinisilmäisesti todesta kaikkia muita vain siksi että he haluavat sinun uskovat kaikki valheet sekä pahat asiat. Ole skeptinen ja luota itseesi, muussa tapauksessa tulet itse kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut apua terapiasta, mutta silti traumat vaivaavat. Tuntuu ettei ns. normaalitasolle siirtyminen elämässä ole mahdollista, jos on kokenut paljon kaikkea.
En muista kohdanneeni yhtäkään traumapotilasta, jotka olisivat terapian avulla tulleet kuntoon. Rikkinäisyyden kanssa joutuu opetella elämään.
Terapia on auttanut minua jäsentämään asioita. Tunnekokemukset eivät silti poistu niitä paloihin pilkkomalla ja analysoimalla. Ehkä minulle maailma on ikuisesti turvaton paikka.
Sinun täytyisi puhumisen lisäksi oikeasti käsitellä ne asiat ja suhtautua niihin. Ei pelkkä puhuminen auta niihin.
Terapian pitäisi toimia tuolla tavalla, mutta valitettavasti siitä ei aina ole niin paljon apua kuin asiakas toivoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä itsesääliketju lähinnä ärsyttää.
Suomessa kaikki voisi elää hyvää elämää tänään, tai kaikki ne jotka ei tee kuolemaa tällä viikolla. Mutta nämä valitsevat valittaa, miten vuonna kivi ja kanto maailmassa oli virhe.
Tuolla logiikalla ihan jokainen voisi elää hyvää elämää siihen sekuntiin kuin kuolee. Siltikään niin ei ole.
Minä muuten miellän viettäväni ihan hyvää elämää. Tuo traumojen aiheuttama ongelma on kuin viallinen jalka. Välillä sitä ei edes huomaa. Joskus joutuu käyttämään keppiä ja joskus jopa pyörätuolia tai olemaan vuoteessa.
Hyvä elämä on subjektiivinen kokkemus myöskin, on heitäkin jotka eivät kestä edes tavallista flunssaa vaan sekin saa koko maailman järkkymään. Tässä ketjussa ei tunnuta ymmärtävän konmenttia laittaessa että tilanteita sekä ihmisiä on aika monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut apua terapiasta, mutta silti traumat vaivaavat. Tuntuu ettei ns. normaalitasolle siirtyminen elämässä ole mahdollista, jos on kokenut paljon kaikkea.
En muista kohdanneeni yhtäkään traumapotilasta, jotka olisivat terapian avulla tulleet kuntoon. Rikkinäisyyden kanssa joutuu opetella elämään.
Terapia on auttanut minua jäsentämään asioita. Tunnekokemukset eivät silti poistu niitä paloihin pilkkomalla ja analysoimalla. Ehkä minulle maailma on ikuisesti turvaton paikka.
Sinun täytyisi puhumisen lisäksi oikeasti käsitellä ne asiat ja suhtautu
Asiakas toivoo sitten mahdottomia. Terapia on tukimuoto henkilölle joka tarvitsee apua sekä tukea ongelmiinsa. Asiakkaan tulee terapian lisäksi tehdä työtä itsensä kanssa sisäisesti sekä huolehtia omasta elämänlaadustansa koko elämänsä suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä on mahdoton toive? Lainaukseksi ei toimi.
Et siis ymmärtänyt aihetta laisinkaan. Ilmeisesti kokevat että terapiasta ei saa riittävästi apuja itsellensä, monilla tuntuu olevan liian suuret kuvitelmat terapian hyödyllisyydestä sekä tarjonnasta. He eivät siis saa vain terapiasta kaikkea. Lisänä on se totuus joka ei aina miellytä, tunnetyöskentely on tärkeätä sekä asioiden hyväksyntä. Omassa elämässä on tehtävä uusiakin valintoja sekä muutoksia joissakin tapauksissa. Kaikki on täysin riippuvaista ihmisestä itsestänsä sekä hänen kokonaistilanteestansa. Tämä ohje sopii siis perinteiseen keskustelumuotoiseen terapiaan verrattaessa.
Joo, en ymmärrä. Ymmärrän, että yhdelke sopii yhdenlainen terapia ja terapeutti ja toiselle toisenlainen. Terapeutti on kuin sparraaja ja potilas toteuttaja. Syvimmässä tilanteessa tosin annetaan vakauttavaa terapiaa, jotta potilas voisi toipua varsinaiseen terapiaan pystyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Älä ota koskaan sinisilmäisesti todesta kaikkia muita vain siksi että he haluavat sinun uskovat kaikki valheet sekä pahat asiat. Ole skeptinen ja luota itseesi, muussa tapauksessa tulet itse kärsimään.
Kannattaa luottaa omiin vaistoihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, en ymmärrä. Ymmärrän, että yhdelke sopii yhdenlainen terapia ja terapeutti ja toiselle toisenlainen. Terapeutti on kuin sparraaja ja potilas toteuttaja. Syvimmässä tilanteessa tosin annetaan vakauttavaa terapiaa, jotta potilas voisi toipua varsinaiseen terapiaan pystyväksi.
Lääkärien sekä hoitolaitoksien terapiakokeilut ovat asia erikseen mutta hypnoositkaan ei aina toimi eikä se ole sama asia kuin keskustelumuotoinen terapia. Keskustella voi myös ystävättärien kanssa jos tämä helpottaa ymmärrystä. Olette vieraantuneet todellisuudesta.
Kun luette, luottakaa itseenne sekä ymmärrykseenne elämästä. Monet kertovat tarinoita ja opettavat myös niiden kautta asioita. Asioita voi dramatisoida myös tunteilla joten vähemmästäkin voidaan tehdään suurta tai suuren tuntuista.
Ihmisillä on mielikuvitus joka on monilla hyvin rikas sekä moniulotteinen. Monet ymmärtävät elämästä hyvinkin monella tavalla sekä sanoittavat asioita järisyttävin tavoin. Tavallisesta elämäntapahtumasta voidaan saada elokuvamateriaaliakin tai lisäämällä kokemukseen yksityiskohtia, siitä voidaan saada hyvin intensiivinen kokemus aikaiseksi myös katsojille tai lukijoille esimerkiksi.
Jos teitä arveluttaa, kysykää ihmeessä suoraan. Jotkut sitten tekevät myös kiusaa monilla vastaavilla asioilla, hyvin ikävinkin tavoin.
Mikä sinä olet määrittelemään toisten puolesta mikä on oikea syy valittaa ja mikä ei?