Traumat ovat pilanneet elämässäni monia asioita. Kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuta aivojen kemiaa. Työ on tehtävä itse eikä auta aktivoida aivojen toimintaa vaan aivotoimintaa joka käytännössä käsittää mielen sekä sisäisen työn. Noistakin saa paljon irti kun ymmärtää perusajatuksen ihmisen toiminnasta.

Tuli muuten mieleen että pelkotilat sekä jännitys vaikuttavat mm. vatsan toimintaan monellakin tavalla, myös kipuiluna ja turvotuksena. Monille tuttua huttua.

Voimakkaat tunteet vaikuttavat kehoon ihan suoraan ja niinhän ne lapsetkin väsähtävät kun ovat esimerkiksi kiukutelleet tai raivonneet itsensä uupuneiksi. Vaikutus voi ilmetä myös kehon kipuina moninkin tavoin.

Tuosta tuli mieleen, että aina traumoja työstettyäni uuvahdan ihan täysin, kuin se raivonnut lapsi. Keho painaa tonnin siinä vaiheessa ja uni tulee heti. 

No johtuivatpa mistä tahansa ne tunteet niin mitä voimakkaampia ne ovat tai mitä useammin niitä tulee niin kyllä uuvuttavat varmastikin aikuisenkin ihmisen. Sitten se keho rentoutuu ja oireilee myöskin esimerkiksi iho-oireina, hiustenlähtönä ja lukuisina muina oireina. 

Keho reagoi energiaan joten sairaudetkin puhkeavat eletyn elämän vuoksi. Ihminen voi myös fyysisesti sairastua hyvin vakaviin sairauksiin tai muuten hyvin vakavasti. 

Hampaatkin liikkuvat. Ikenistön lihakset ovat lihaksia kuten muutkin lihakset. Kun ikenistö reagoi niin liikehdintä sekä lihasjännitys vaikuttaa myös hampaiden asentoon pysyvästikin. Lapsilla ja nuorilla tapahtuu kasvua joka vaikuttaa myöskin hampaiden asentoon.

Pelko ja muut vahvat tunteet aktivoivat sisäelinten toimintaa kuten sydämen, vatsan ja hengityksen ja jännittävät lihakset.

Olen kokenut tätä hyvin vahvasti. Vaikuttaa myös kurkun alueeseen osittain tämäkin.

Hyvin monet tunteet aiheuttavat samoja tai samankaltaisia oireita sekä tuntemuksia kehossa.

Ahdistus on myös hyvin kokonaisvaltaisesti vaikuttava fyysinenkin tunne.

Monista vahvoista tunnekokemuksista myös seuraa fyysisiä jälkioireita.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia on nykyihmisen traumat? Olisi jotenkin helpompi suhtautua asiaan kun tietäisi. Miten olemme onnistuneet traumatisoimaan suuren osan nuorisostamme?

Siinäpä tuhannen taalan kysymys.

 

Vierailija kirjoitti:

Pelko ja muut vahvat tunteet aktivoivat sisäelinten toimintaa kuten sydämen, vatsan ja hengityksen ja jännittävät lihakset.

 

Olen kokenut tätä hyvin vahvasti. Vaikuttaa myös kurkun alueeseen osittain tämäkin.

Hyvin monet tunteet aiheuttavat samoja tai samankaltaisia oireita sekä tuntemuksia kehossa.

Ahdistus on myös hyvin kokonaisvaltaisesti vaikuttava fyysinenkin tunne.

Monista vahvoista tunnekokemuksista myös seuraa fyysisiä jälkioireita.

Minua on auttanut, kun olen opetellut rentouttamaan niskan (niin, että niska tuntee voivansa rentoutua täysin tukea vasten) sekä kielen. 

Hampaiden puremiseen ja leukaperien kireyteen on auttanut se, että puren jotain täysillä monta kertaa. Esim taitettua froteepyyhettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuta aivojen kemiaa. Työ on tehtävä itse eikä auta aktivoida aivojen toimintaa vaan aivotoimintaa joka käytännössä käsittää mielen sekä sisäisen työn. Noistakin saa paljon irti kun ymmärtää perusajatuksen ihmisen toiminnasta.

Tuli muuten mieleen että pelkotilat sekä jännitys vaikuttavat mm. vatsan toimintaan monellakin tavalla, myös kipuiluna ja turvotuksena. Monille tuttua huttua.

Voimakkaat tunteet vaikuttavat kehoon ihan suoraan ja niinhän ne lapsetkin väsähtävät kun ovat esimerkiksi kiukutelleet tai raivonneet itsensä uupuneiksi. Vaikutus voi ilmetä myös kehon kipuina moninkin tavoin.

Tuosta tuli mieleen, että aina traumoja työstettyäni uuvahdan ihan täysin, kuin se raivonnut lapsi. Keho painaa tonnin siinä vaiheessa ja uni tulee heti. 

No johtuivatpa mistä tahansa ne tunteet niin mitä voimakkaampia ne ovat tai mitä useammin niitä tulee niin kyllä uuvuttavat varmastikin aikuisenkin ihmisen. Sitten se keho rentoutuu ja oireilee myöskin esimerkiksi iho-oireina, hiustenlähtönä ja lukuisina muina oireina. 

Tuttuja oireita: iho-oireet, hiustenlähtö ja lukuisat muut. 

Tässä palstassa on se hyvä puoli, että saa tuntemaan itsensä terveeksi.

Tarkoitan meinaan noiden trollien suhteen.

Vaikka olen vuosikymmenet kärsinyt takaumista, vaikeasta masennuksesta ja yrittänyt im, niin en silti ole koskaan ollut ihan NOIN sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia on nykyihmisen traumat? Olisi jotenkin helpompi suhtautua asiaan kun tietäisi. Miten olemme onnistuneet traumatisoimaan suuren osan nuorisostamme?

Siinäpä tuhannen taalan kysymys.

 

Miten perustelet(te) väitettä suuren osan nuorisosta olevan traumatisoituneita? Linkki?

TikTok on täynnä kiljuvia iNflUenSSeReiTä joiden mielestä esim mies joka katsoo päin aiheuttaa hirveän trauman. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia on nykyihmisen traumat? Olisi jotenkin helpompi suhtautua asiaan kun tietäisi. Miten olemme onnistuneet traumatisoimaan suuren osan nuorisostamme?

Siinäpä tuhannen taalan kysymys.

 

Miten perustelet(te) väitettä suuren osan nuorisosta olevan traumatisoituneita? Linkki?

TikTok on täynnä kiljuvia iNflUenSSeReiTä joiden mielestä esim mies joka katsoo päin aiheuttaa hirveän trauman. 

Onko tämä hirttovideoita linkittävän trollin kommentti? Kannattaisi käydä nyt vain yrittää hakea apua, jos voi noin huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Tässä palstassa on se hyvä puoli, että saa tuntemaan itsensä terveeksi.

Tarkoitan meinaan noiden trollien suhteen.

Vaikka olen vuosikymmenet kärsinyt takaumista, vaikeasta masennuksesta ja yrittänyt im, niin en silti ole koskaan ollut ihan NOIN sairas.

 

Mielesi sekä psyykkeesi on sitten terveempi. Sisäinen maailma vaikuttaa myös mielen laatuun. Jotkut ajattelevat paljon pahaa muista sekä haluavat paljon pahaa muille. Monilla on paljon kehollisia oireita mutta mieli on pirteämpi sekä terveempi. Tukea sinulle elämääsi jatkoonkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisia on nykyihmisen traumat? Olisi jotenkin helpompi suhtautua asiaan kun tietäisi. Miten olemme onnistuneet traumatisoimaan suuren osan nuorisostamme?

Siinäpä tuhannen taalan kysymys.

 

Miten perustelet(te) väitettä suuren osan nuorisosta olevan traumatisoituneita? Linkki?

TikTok on täynnä kiljuvia iNflUenSSeReiTä joiden mielestä esim mies joka katsoo päin aiheuttaa hirveän trauman. 

Olisko nämä niitä traumautuneita? Käsittäisikö se yleisen traumatisoitumisen johtuen kaikesta.

He eivät halua sanoa että heidät on traumatisoitu eivätkä he halua myöntää että ovat itse aiheuttaneet ongelmia itsellensä. He ovat siis traumautuneita, vähän kuin vammautuneita? Okei, vähän huumorilla.

Kertokaa mitä tarkoittaa traumautunut? Kohtelias ilmaisu kun tarkemmin pohdin tätä tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle setä näytti pippeliä useinkin kun olin noin viisi. Trauma syntyi siitä, että asiaa ei saanut kertoa kenellekään ja kun se sitten vuosien salailun jälkeen paljastui, niin se käännettiin minun syyksi ja vaiettiin iäksi. Häpeä, syyllisyys, hylätyksi tuleminen, yksin jääminen.. noista se trauma rakentui, ei siitä pippelistä niinkään.

Ja olen siis (tuotakin) traumaa työstänyt ja päässyt siihen vaiheeseen, että enää vain ajoittain saan paniikkikohtauksia ja menetän kykyni nukkua. Lääkityksellä saan sitten muutamassa viikossa taas itseni joksikin aikaa kuntoon. Pysyvää hoitoa ei ole löytynyt.

Mitä v ttua mä just luin. Eli sun loppuelämä on nyt tästä traumasta kiinni??? Ota jo vastuu omasta elämästä!

Tämmösii on traumat Suomessa 2000-luvulla.

Ei. Oli myös väkivaltainen isä ja myöhemmin myös veli, sain aina pelätä turpaan saamista. Henkistä väkivaltaa myös ja julkista nöyryyttämistä. Äitiä ei ollut. Koulussa kiusattiin. En ollut koskaan missään turvassa, tärisin ja kusin sänkyyn koko lapsuuden ja vielä teininäkin. Ei vissiin ole sulle riittäviä traumoja vaan vain normaaleja elämänkokemuksia? Olet kyllä häiriintynyt tyyppi.

Sinä et natiainen tiedä elämästä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle setä näytti pippeliä useinkin kun olin noin viisi. Trauma syntyi siitä, että asiaa ei saanut kertoa kenellekään ja kun se sitten vuosien salailun jälkeen paljastui, niin se käännettiin minun syyksi ja vaiettiin iäksi. Häpeä, syyllisyys, hylätyksi tuleminen, yksin jääminen.. noista se trauma rakentui, ei siitä pippelistä niinkään.

Ja olen siis (tuotakin) traumaa työstänyt ja päässyt siihen vaiheeseen, että enää vain ajoittain saan paniikkikohtauksia ja menetän kykyni nukkua. Lääkityksellä saan sitten muutamassa viikossa taas itseni joksikin aikaa kuntoon. Pysyvää hoitoa ei ole löytynyt.

Mitä v ttua mä just luin. Eli sun loppuelämä on nyt tästä traumasta kiinni??? Ota jo vastuu omasta elämästä!

Tämmösii on traumat Suomessa 2000-luvulla.

Ei. Oli myös väkivaltai

Sekä että. Uhriudutko vahvasti? Syyttelet edelleenkin ja ehkä vähän kiusaat muitakin asioillasi? Voisit kertoa ehkä hieman asiallisemmin kokemuksistasi, se auttaisi muitakin enemmän. Oletko itse toiminut täysin oikein? Sinä taidat olla kiinni niissä traumoissasi sitten, se ei ole normaalia traumasta johtuvaa vaan enemmänkin sinun tavoistasi käsitellä asioita sekä johtuen myös sinusta persoonana. En halua vähätellä kuitenkaan mutta et ole päässyt asioissa täysin eteenpäin kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle setä näytti pippeliä useinkin kun olin noin viisi. Trauma syntyi siitä, että asiaa ei saanut kertoa kenellekään ja kun se sitten vuosien salailun jälkeen paljastui, niin se käännettiin minun syyksi ja vaiettiin iäksi. Häpeä, syyllisyys, hylätyksi tuleminen, yksin jääminen.. noista se trauma rakentui, ei siitä pippelistä niinkään.

Ja olen siis (tuotakin) traumaa työstänyt ja päässyt siihen vaiheeseen, että enää vain ajoittain saan paniikkikohtauksia ja menetän kykyni nukkua. Lääkityksellä saan sitten muutamassa viikossa taas itseni joksikin aikaa kuntoon. Pysyvää hoitoa ei ole löytynyt.

Mitä v ttua mä just luin. Eli sun loppuelämä on nyt tästä traumasta kiinni??? Ota jo vastuu omasta elämästä!

Tämmösii on traumat Suomessa 2000-luvulla

Hänkin tarvitsee huomiota erityisesti juuri hänelle annettuna ja vain hänelle annettuna. Siten hän voi rauhoittua.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tämä saadaan jollakin tavalla kuriin.

P.S. Noiden viimeisten videolinkkien innoittamana totean: en enää häpeä olla niin sanotusti hullu. Aikanaan tämä oli minulle todella kova pala, mutta nykyjään olen todennut, että asiat saavat olla niinkuin ne ovat. Jos elämänkumppanini on takaumista johtuva jatkuva henkinen tuska niin olkoon niin. Ja toivon aidon oikeasti, että mahdollisimman harva joutuisi tätä kokemaan, trollit mukaanlukien.

Se on enemmänkin normaalia, huolestun ilkeydestä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset valinnoillaan aiheuttivat muille traumat? Teoillaan?

 

Onko sillä väliä miten traumat syntyivät? Niiden kanssa on vain yritettävä jotenkin selviytyä. Ne vain vievät hirveän paljon voimavaroja.

Toisinaan mutta kivun sekä tuskan jälkeen olo on kuitenkin parempi. Monikaan asia ei kestä loppuelämää. Monet valittavat täysin turhasta sekä aivan pienistäkin kivuista ja kolotuksista.

Vierailija kirjoitti:

Jep, minusta tarkoituksella kasvatettiin esim. sellainen joka ei näytä tunteita lainkaan niin nyt sitten kun aikuisena olen sellainen, ollaan vihaisia kun pitäisikin alkaa pitämään jotain teatteria kuinka nyt ollaan läheisiä ja merkitään toisillemme.

Miten sinusta sellainen kasvatettiin? Etkö ollut riittävän voimakastahtoinen näyttämään tunteitasi kaikesta huolimatta? Olisi hyvä kuulla tästä enemmän, koska aika monet syyttävät omia vanhempiansa turhien asioiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Traumojen takia elämästä ei myöskään voi kertoa muille kovin avoimesti, koska ihmiset alkavat hylkiä sinua, jos ahdistuvat kuulemastaan. Päällä on jatkuva itsesensuuri, koska pelkää muuten tulevansa taas kerran kokonaan hylätyksi.

Kuunteletteko itse myös muita? Olen saman havainnut, monetkaan eivät kykene kuuntelemaan edes sosiaalityöntekijät vaan he pakenevat vaikenemalla. Onpas kummallista.