Entä jos en enää jaksa ymmärtää miestä, jolla on huono itsetunto?
Olen seurustellut nyt 6kk itseäni reilusti vanhemman miehen kanssa (mies 50+, minä kolmekymppinen). Miehellä on vaikea lapsuus alkoholistiperheessä. Sen jälkeen pitkässä avioliitossa kokenut alistamista, vähättelyä, pettämistä jne. Ennen minun tapaamistani hän oli suhteessa, jossa naisella oli vahvoja narsistisia piirteitä. Ei siis ihme, että miehellä on huono itsetunto, hän on herkkä ja kiltti.
Usein konfliktimme toistavat samaa kaavaa. Kun miehelle jostain syystä tulee olo, että en välitä hänestä (esim. olen perheeni luona käymässä, en vastaa viestiin tarpeeksi nopeasti, sanon jotain kipakkaan sävyyn...tämä voi olla melkein mitä tahansa), niin siitä seuraa teinimäistä kiukuttelua ja joskus mykkäkoulua. Lopuksi riita päättyy siihen, että mies itkee, että hän on huono ja ansaitsisin jonkun paremman.
Ymmärrän, että miehellä on aiemmista kokemuksista syvään juurtunut pelko, että en rakasta häntä tai että hylkään hänet. Arvelen, että hän saattaisi olla myös läheisriippuvainen. Yritän pysyä riitatilanteissa rauhallisena, mutta en vain yksinkertaisesti jaksa loputtomiin "ei sitten, antaa olla jos sua ei kiinnosta / jos en oo tärkee" -kiukuttelua. Lisäksi, kun hänellä on jostain syystä rankempaa (usein), hän velloo kurjuudessaan ja oikein käpertyy siihen. Silloin hän ei ota toista huomioon tai tekee sen jotenkin uhrina, naama nurinpäin.
Olemme puhuneet näistä asioista mutta viime aikoina mittani on alkanut tulla täyteen. Olen myös kertonut hänelle, että koen kontrolloivana sen, että mies murjottaa tai on tyly, jos olen vaikka pois kotoa työmatkalla tai perheen luona. Ei hän tietenkään tarkoita olla sellainen.
Mies on käynyt vuosia sitten terapiassa puhumassa lapsuudentraumoistaan, mutta mielestäni hänen pitäisi ehdottomasti päästä uudestaan terapiaan. Suhteessamme osoitetaan hellyyttä ja välittämistä sanoin ja teoin, mutta nähtävästi se ei riitä, vaan minun pitäisi olla koko ajan varpaillani ja vakuutella rakkauttani. Hänen itsetuntonsa ei ole terve ja tunnesäätelyssä on ongelmia. Tuntuu, että en jaksa ymmärtää ja kannatella häntä loputtomiin. Jos suhde on jo näin alkuvaiheessa tällaista, niin millaista se mahtaakaan olla vuosien jälkeen?
Ja kuten aina, niin tietenkin suhteessa on myös hyvää. Silloin kun on aurinkoisempi jakso, niin meillä on tosi hauskaa ja mukavaa yhdessä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Tai oletko ehkä itse se toinen osapuoli? Mikä tässä tilanteessa auttaisi?
Kommentit (77)
Joo ei, siis mies kuulostaa itse narsistiselta tai muuten todella ongelmalliselta. Sinuna en jäisi tuohon suhteeseen, kun jo nyt on noin vaikeaa.
Teillä on selvästi traumabond. Tuosta ei seuraa mitään hyvää, suosittelen syvää itsetutkiskelua (miksi valitsisit tuollaisen miehen) ennen seuraavaan suhteeseen siirtymistä.
Kuulostaa minun mutsilta. Epävakaa, herkkänahkainen piilonarsku, manipuloi toisia uhrikohtauksillaan, kaikki on aina muiden syy. Jos hän saa jonkun kohtuksen, syyttää siitä muita. Te saitte mut tuntemaan sitä ja tätä. Juokse. Tuossa on sellainen ongelmavyyhti, että en tiedä riittääkö edes loppuelämä terapiaa. Ikävä sanoa, mutta satutat vain itsesi. Tuollaisen ihmisen kanssa kulutat vain itsesi loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehen oma alkoholin käyttö? Jos huono itsetunto ja runsas alkon käyttö, niin sitten on aika huono ennuste.
Muuten voisi vaikka huumori auttaa, jos saisit miehen alkamaan nauraa omalle käytökselleen.
Mies saa hysteerisen kohtauksen jos hänen puheluunsa ei vastaa. Vaikeaa uskoa että kykenisi nauramaan käytökselleen.
Mikähän siinä puheluun vastaamisessa on. Ainoan kerran kun mieheni on kåynyt käsiksi on ollut silloin, kun en ole vastannut puhelimeen. Hän raivostuu, jos siihen ei vastaa.
Jos tällä miehellä on oikeasti huono itsetunto, niin hän lähtee menemään itse suhteesta, koska ansaitset jonkun toisen. Tai pettäisit kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin kannattaa tajuta, että todennäköisesti mies on itse ollut syypää niihin asioihin, joista syyttää exäänsä.
Kyllä aloituksessa kuvattu käytös saa kenet hyvänsä normaalin ihmisen sekoamaan myös, jos tuollaisen kanssa joutuu koko ajan tappelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos tällä miehellä on oikeasti huono itsetunto, niin hän lähtee menemään itse suhteesta, koska ansaitset jonkun toisen. Tai pettäisit kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.
Eiköhän se mies petä ihan varalta. Olen ollut itse samanlaisen narskun kanssa ja tutut on tavat ja nähty. Se oli kaikkea muuta kuin reppana selän takana. Luultavasti kaikki mitä kertoo puolisoidensa tehneen on itse tehnyt puolisoilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tällä miehellä on oikeasti huono itsetunto, niin hän lähtee menemään itse suhteesta, koska ansaitset jonkun toisen. Tai pettäisit kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.
Eiköhän se mies petä ihan varalta. Olen ollut itse samanlaisen narskun kanssa ja tutut on tavat ja nähty. Se oli kaikkea muuta kuin reppana selän takana. Luultavasti kaikki mitä kertoo puolisoidensa tehneen on itse tehnyt puolisoilleen.
Taitaa olla pettämiset tuon ikäisellä ukolla petetty.
No huhuh. Kuulostaa todella toksiselta tapaukselta. Jotain persoonallisuushäiriötä todennäköisesti pukkaa. Tuo, että yrittää kontrolloida sua noin paljon on tosi hälyttävä merkki. Nyt pistät suhteen poikki ja myös sen pelastajasyndrooman backburnerille ja teet itsesi kanssa töitä siihen saakka, että sun omat traumat ei aja sua tuollaisiin ihme riippuvuussuhteisiin. Sitten vasta suhteeseen.
Miksei naisille kelpaa hyväluonteinen kunnollinen mies jolla on hyvä itsetunto eikä ongelmia elämässä. Miksi teidän suhteet on noin vaikeita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tällä miehellä on oikeasti huono itsetunto, niin hän lähtee menemään itse suhteesta, koska ansaitset jonkun toisen. Tai pettäisit kuitenkin ennemmin tai myöhemmin.
Eiköhän se mies petä ihan varalta. Olen ollut itse samanlaisen narskun kanssa ja tutut on tavat ja nähty. Se oli kaikkea muuta kuin reppana selän takana. Luultavasti kaikki mitä kertoo puolisoidensa tehneen on itse tehnyt puolisoilleen.
Eli mies ei ollut reppana = todellinen kingi, joka paneskeli ympäriinsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehen oma alkoholin käyttö? Jos huono itsetunto ja runsas alkon käyttö, niin sitten on aika huono ennuste.
Muuten voisi vaikka huumori auttaa, jos saisit miehen alkamaan nauraa omalle käytökselleen.
Mies saa hysteerisen kohtauksen jos hänen puheluunsa ei vastaa. Vaikeaa uskoa että kykenisi nauramaan käytökselleen.
Mikähän siinä puheluun vastaamisessa on. Ainoan kerran kun mieheni on kåynyt käsiksi on ollut silloin, kun en ole vastannut puhelimeen. Hän raivostuu, jos siihen ei vastaa.
Se on loistava kontrollin väline: ei tarvitse olla itse paikalla tai tehdä mitään, mutta toinen stressaa koko ajan että on varmasti saavutettavissa.
Kaikenlaisia sekopäitä naiset panee.
Mies kuulostaa ihan palstamammalta. Jos kysyttäisiin eronneilta miehiltä, niin vastaavia "läheisriippuvaisia kontrolloivat narsisteja" löytyisi pilvin pimein ex-vaimojen joukosta. Toki se lienee eri asia, kun uhriutuja on nainen ja näiden ex-vaimojen vastaava käytös on luonnollista ja se niiden mies on tunnekylmä paskiainen. Kaksilla rattailla ajaminen on aina niin kivaa, kun on aina itse oikeassa.
Minä olen ollut tuo osapuoli joka miehesi on, eli läheisriippuvainen sillä erotuksella että olen nainen. Samanlainen tausta, eli alkoholistiperheen lapsi, en itse juo enkä pysty olemaan tilanteissa joissa muut juovat. Puolison poissaolo (varsinkin tilanteisiin joihin liittyy alkoholi, esim. mökkiviikonloput, poikien reissut) aiheutti minussa aivan järjetöntä käyttäytymistä, tarrautumista, passiivis-agressiivista naljailua.
Kyseessä ei ole narsismi niin kuin muutamat täällä tuntuvat luulevan, läheisriippuvuus on kyllä sukua sille. Miehelläsi on todennäköisesti läheisriippuvuuden lisäksi hylkäämisen tunnelukko.
Mikäli mies ei tiedosta tai halua käsitellä ongelmaa, niin sinä et pysty siihen millään teoillasi vaikuttamaan, samoin kuin joku tuolla jo aikaisemmin sanoi, mikään määrä huomiota ei pysty korjaamaan tätä.
Riippumatta siitä eroatteko vai ette niin kehota miestäsi hankkimaan apua. Ongelma tulee jatkumaan niin kauan kuin sitä ei aktiivisesti työstä.
Muutamia kirjoja aiheesta, joita suosittelen:
- Päästä irti : vapaudu tunnelukoista
- Taakkana läheisriippuvuus : kenen elämää elät?
- Virtahepo olohuoneessa
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mun mies ei petä mua. Kuvailit meinaan just mun uuden miehen ikää myöten ja oon ite 26. Rasittavaa ja itsekin miettinyt eroa mutta kun on muuten hyvä mies
Jätä tuo isukki ja hakeudu ikäistesi seuraan. Mieti myös miksi et ole näin tehnyt jo aiemmin. Ei ole normaalia touhua heilastella isänsä ikäisen kanssa, kymmenen vuoden päästä se on erektiohäiriöinen ikämies kun sä oot hehkeimmilläsi. Karma tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten on tunnetusti ylipääsemätöntä hakeutua terapiaan, joten suosittelen lopettamaan jutun siihen ellei se nykyisessä tilassaan miellytä. Ihan näin toisena vastaavanlaisena miehenä kerron tällaisen neuvon.
Ja syy sille miksi asia näin on on se, että puhuminen ja avautuminen ei suomalaiselle miehelle ole yhtä luontaista kuin naiselle. Yhtä hyvin voisi käskeä pidättämään hengitystään.
No voihan se mies hoitaa itsensä self helpillä, jos ei puhuminen kiinnosta.Parisuhteessa pitää kuitenkin yrittää sitten avata sitä suutakin.
Kiltti mies kirjoitti:
Miksei naisille kelpaa hyväluonteinen kunnollinen mies jolla on hyvä itsetunto eikä ongelmia elämässä. Miksi teidän suhteet on noin vaikeita?
Kelpaahan. Niitä miehiä on satoja tuhansia kestävissä avioliitoissa.
Isukki itkee. Hae nyt ikäistäsi seuraa. Kohta olet 50 ja ukko 70.
Mies saa hysteerisen kohtauksen jos hänen puheluunsa ei vastaa. Vaikeaa uskoa että kykenisi nauramaan käytökselleen.