Entä jos en enää jaksa ymmärtää miestä, jolla on huono itsetunto?
Olen seurustellut nyt 6kk itseäni reilusti vanhemman miehen kanssa (mies 50+, minä kolmekymppinen). Miehellä on vaikea lapsuus alkoholistiperheessä. Sen jälkeen pitkässä avioliitossa kokenut alistamista, vähättelyä, pettämistä jne. Ennen minun tapaamistani hän oli suhteessa, jossa naisella oli vahvoja narsistisia piirteitä. Ei siis ihme, että miehellä on huono itsetunto, hän on herkkä ja kiltti.
Usein konfliktimme toistavat samaa kaavaa. Kun miehelle jostain syystä tulee olo, että en välitä hänestä (esim. olen perheeni luona käymässä, en vastaa viestiin tarpeeksi nopeasti, sanon jotain kipakkaan sävyyn...tämä voi olla melkein mitä tahansa), niin siitä seuraa teinimäistä kiukuttelua ja joskus mykkäkoulua. Lopuksi riita päättyy siihen, että mies itkee, että hän on huono ja ansaitsisin jonkun paremman.
Ymmärrän, että miehellä on aiemmista kokemuksista syvään juurtunut pelko, että en rakasta häntä tai että hylkään hänet. Arvelen, että hän saattaisi olla myös läheisriippuvainen. Yritän pysyä riitatilanteissa rauhallisena, mutta en vain yksinkertaisesti jaksa loputtomiin "ei sitten, antaa olla jos sua ei kiinnosta / jos en oo tärkee" -kiukuttelua. Lisäksi, kun hänellä on jostain syystä rankempaa (usein), hän velloo kurjuudessaan ja oikein käpertyy siihen. Silloin hän ei ota toista huomioon tai tekee sen jotenkin uhrina, naama nurinpäin.
Olemme puhuneet näistä asioista mutta viime aikoina mittani on alkanut tulla täyteen. Olen myös kertonut hänelle, että koen kontrolloivana sen, että mies murjottaa tai on tyly, jos olen vaikka pois kotoa työmatkalla tai perheen luona. Ei hän tietenkään tarkoita olla sellainen.
Mies on käynyt vuosia sitten terapiassa puhumassa lapsuudentraumoistaan, mutta mielestäni hänen pitäisi ehdottomasti päästä uudestaan terapiaan. Suhteessamme osoitetaan hellyyttä ja välittämistä sanoin ja teoin, mutta nähtävästi se ei riitä, vaan minun pitäisi olla koko ajan varpaillani ja vakuutella rakkauttani. Hänen itsetuntonsa ei ole terve ja tunnesäätelyssä on ongelmia. Tuntuu, että en jaksa ymmärtää ja kannatella häntä loputtomiin. Jos suhde on jo näin alkuvaiheessa tällaista, niin millaista se mahtaakaan olla vuosien jälkeen?
Ja kuten aina, niin tietenkin suhteessa on myös hyvää. Silloin kun on aurinkoisempi jakso, niin meillä on tosi hauskaa ja mukavaa yhdessä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Tai oletko ehkä itse se toinen osapuoli? Mikä tässä tilanteessa auttaisi?
Kommentit (77)
Voit ihan hyvin jättää hänet jos et jaksa. Hälyttäväähän tuo on jos et saa muita tavata. Olet jo iso tyttö, ei tuossa iässä tarvitse olla mikään aikuisen riippakiven ilmaisterapeutti.
Miehet eivät käsittele edellisen eron taustoja itsekseen vaan seuraavan naisen kanssa.
Jos mies olisi muuten kympin mies, niin muotoilisin näkemykseni jotenkin niin, että "olen valmis vahvistamaan meidän suhdetta yhdessä, mutta tarvitset myös terapeuttia, koska voin tehdä vain oman osani, enkä voi työstää eksäsi osuutta, kun eksä ei sitä halua tehdä".
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät käsittele edellisen eron taustoja itsekseen vaan seuraavan naisen kanssa.
Jos mies olisi muuten kympin mies, niin muotoilisin näkemykseni jotenkin niin, että "olen valmis vahvistamaan meidän suhdetta yhdessä, mutta tarvitset myös terapeuttia, koska voin tehdä vain oman osani, enkä voi työstää eksäsi osuutta, kun eksä ei sitä halua tehdä".
Sehän on ihan luonnollista, että käsittelee ex-suhteen seuraavan naisen kanssa, siinähän saa ilmaista terapiaa. Sinänsä hassua, että joitakin naisia häiritsee, että puhuu eksästä, mutta meitä on moneksi. Parempi kuitenkin puhua jotain kuin olla aivan hiljaa. Naiset tyypillisesti vain murjauttavat, että eksä oli joko narsku tai psyko tai jopa psykonarsku, mutta itse haluan olla näissä asioissa hieman analyyttisempi ja yritän välttää liian rajuja diagnooseja.
Kuulostaa ärsyttävältä takiaiselta. Mulla oli suhde tuollaisen kanssa mutta en jaksanut tuota rumbaa. Toivottavasti minä en ole tuo ns. narsisti tarinassasi 😄
Miten miehen oma alkoholin käyttö? Jos huono itsetunto ja runsas alkon käyttö, niin sitten on aika huono ennuste.
Muuten voisi vaikka huumori auttaa, jos saisit miehen alkamaan nauraa omalle käytökselleen.
Vierailija kirjoitti:
Miten miehen oma alkoholin käyttö? Jos huono itsetunto ja runsas alkon käyttö, niin sitten on aika huono ennuste.
Muuten voisi vaikka huumori auttaa, jos saisit miehen alkamaan nauraa omalle käytökselleen.
Ei varmaan pysty nauramaan itselleen tässä asiassa, se edellyttäisi sitä parempaa itsetuntoa.
Mies ei itse juo ollenkaan eikä katso hyvällä kenenkään muunkaan juomista. Ahdistuu, jos menen esim. baariin.
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät käsittele edellisen eron taustoja itsekseen vaan seuraavan naisen kanssa.
Jos mies olisi muuten kympin mies, niin muotoilisin näkemykseni jotenkin niin, että "olen valmis vahvistamaan meidän suhdetta yhdessä, mutta tarvitset myös terapeuttia, koska voin tehdä vain oman osani, enkä voi työstää eksäsi osuutta, kun eksä ei sitä halua tehdä".
Ihan sama pätee naisiinkin jos suhteesta toiseen hyppää. Se teatteri näyttämö vaan muuttuu mutta ei se eronnut ihminen ole muuttunut miksikään.
Pitkissä suhteissa pitää ihan oikeasti mennä itseenkin ja itseään muuttaen jos ei haluta vaihtaa kumppania kuin kalsareitaan. Ensin pitää muuttaa itseään. Katsoa missä tekee väärin ja kuinka kohtelee sitä toista. Kukaan ei ole täydellinen ihminen ja vikaa on ihan kaikissa.
Lapsuudenkodissani on kamalinta se äitini koko aikainen nalkutus ja vittuilu. Kun isäni lähti niin se kohdistui meihin lapsiin. Mitään yksityisyyttä ei ollut kun äitini luki päiväkirjani ja toisteli sitten sieltä kirjoittamaani. Oli se se todella törkeetä kun en äidilleni kirjoittanut tuntemuksiani. Tunsin olevani häpäisty.
Kaikissa suhteissa pitäisi muuttaa ensin itseään eikä vaatia toiselta muuttumista. Ei pidä alkaa ollenkaan sellaisiin suhteisiin jossa pitäisi alkaa toista ihmistä muuttamaan sillä sellainen ei onnistu. Eroonhan se johtaa ennen pitkää alkaa vaatimaan toista muuttumaan.
Toivottavasti mun mies ei petä mua. Kuvailit meinaan just mun uuden miehen ikää myöten ja oon ite 26. Rasittavaa ja itsekin miettinyt eroa mutta kun on muuten hyvä mies
Ukko terapiaan.
Ja kysy nyt itseltäsi ihan reilusti, että onko hän ihan aidosti "kiltti ja mukava" vai käyttääkö tuota nyyhkyhommaa vain tapana kiristää ja kontrolloida sua?
Nainen, jos haluat parisuhteen, älä ota hoitosuhdetta. Potilaat ja kumppanit on erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi seurustelet noin vanhan miehen kanssa, jolla on mt-ongelmia? Suhdetta on vasta puoli vuotta takana, ja tuollaista itkupillipeliä pelaa jo nyt? Heivaa ukko mäkeen.
Ihan samaa mietin. Liian vanha ap:lle eikä miehessä ole mitään, mikä korvaisi sen.
Jos mies ei ole viisikymppisenä saanut lapsuustraumojaan kuntoon, ei tule kyllä ikinä saamaan.
En tiedä mitä kolmekymppinen nainen voi tuollaisessa miehessä nähdä. Joko ap on niin rakastunut että ei järki toimi tai sitten jokin pelastajasyndrooma kyseessä. Tai provo.
Ensinnäkin kannattaa tajuta, että todennäköisesti mies on itse ollut syypää niihin asioihin, joista syyttää exäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi seurustelet noin vanhan miehen kanssa, jolla on mt-ongelmia? Suhdetta on vasta puoli vuotta takana, ja tuollaista itkupillipeliä pelaa jo nyt? Heivaa ukko mäkeen.
Kiva kommentti... not. Ja peukkua tulee.
Kuulostaa aivan h**lvetin raskaalta ja itselle tulee kurkkua kuristava olo, ja vaikka en diagnosoi miestäsi narsistiksi, niin nehän tekee juuri tuota. Kokemusta on, ja ikinä en enää ryhdy suhteeseen tommosen kanssa, siihen tukehtuu.
Ikiksen unelmaketju. Shipsit esiin kun miehen haukkuminen alkaa.
Usein konfliktimme toistavat samaa kaavaa. Kun miehelle jostain syystä tulee olo, että en välitä hänestä (esim. olen perheeni luona käymässä, en vastaa viestiin tarpeeksi nopeasti, sanon jotain kipakkaan sävyyn...tämä voi olla melkein mitä tahansa), niin siitä seuraa teinimäistä kiukuttelua ja joskus mykkäkoulua. Lopuksi riita päättyy siihen, että mies itkee, että hän on huono ja ansaitsisin jonkun paremman.
Tämä käyttäytymistapa on sellainen millä henkilö eristää puolisonsa ystävistään ja suvustaan. Nyt sanon sen tylsän narsku sanan, mutta hän tekee tätä siksi että saa sinulta pilattua ensinnäkin kivan hetken perheesi tai ystäviesi kanssa ja toisekseen vedetään hänet asioiden keskiöön. Sen jälkeen kuuluu uhriutua ja saada sinut tuntemaan syyllisyyttä.
Haisee piilonarsisti tänne asti. Ne esiintyy loukattuina ja haavoitetuina reppanoina ja näennäisesti arkoina ja kiltteinä. Oikeasti ne on pahimman luokan aivopesijöitä ja sosiaalisen ja henkisen väkivallan käyttäjiä. Et tiedäkään miten monella tapaa tuollainen voi pilata elämäsi, ihmissuhteesi ja mielenterveytesi vain hitaasti näännyttämällä sinut. Kaikki on pelkkää kontrollointia, ei mitään muuta.
Se on ihan ok, ei tarvitse jaksaa. Et voi tehdä sitä henkistä työtä toisen puolesta tai parantaa sitä toista. Parantumisen pitää lähteä itsestä ja itse se työ on tehtävä. Se on kova työ, puhun kokemuksesta. Kestää koko elämän valitettavasti. Niin pahasti tuollainen lapsuus rikkoo ihmisen. Mutta siihen voi sitoutua, että pyrkii joka päivä paranemaan vähän, vaikka se on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aivan h**lvetin raskaalta ja itselle tulee kurkkua kuristava olo, ja vaikka en diagnosoi miestäsi narsistiksi, niin nehän tekee juuri tuota. Kokemusta on, ja ikinä en enää ryhdy suhteeseen tommosen kanssa, siihen tukehtuu.
Nuo ottaa nuoremman naisen koska niillä on vielä estrogeenit ylhäällä ja hoivaviettiä kun vanhempi nainen sanoo, että nyt ukko kasvat aikuiseksi ja viskaisisi mäkeen.
Kaikilla ihmisillä on ongelmia. Ensin pitää käsitellä omat ongelmansa.