Entä jos en enää jaksa ymmärtää miestä, jolla on huono itsetunto?
Olen seurustellut nyt 6kk itseäni reilusti vanhemman miehen kanssa (mies 50+, minä kolmekymppinen). Miehellä on vaikea lapsuus alkoholistiperheessä. Sen jälkeen pitkässä avioliitossa kokenut alistamista, vähättelyä, pettämistä jne. Ennen minun tapaamistani hän oli suhteessa, jossa naisella oli vahvoja narsistisia piirteitä. Ei siis ihme, että miehellä on huono itsetunto, hän on herkkä ja kiltti.
Usein konfliktimme toistavat samaa kaavaa. Kun miehelle jostain syystä tulee olo, että en välitä hänestä (esim. olen perheeni luona käymässä, en vastaa viestiin tarpeeksi nopeasti, sanon jotain kipakkaan sävyyn...tämä voi olla melkein mitä tahansa), niin siitä seuraa teinimäistä kiukuttelua ja joskus mykkäkoulua. Lopuksi riita päättyy siihen, että mies itkee, että hän on huono ja ansaitsisin jonkun paremman.
Ymmärrän, että miehellä on aiemmista kokemuksista syvään juurtunut pelko, että en rakasta häntä tai että hylkään hänet. Arvelen, että hän saattaisi olla myös läheisriippuvainen. Yritän pysyä riitatilanteissa rauhallisena, mutta en vain yksinkertaisesti jaksa loputtomiin "ei sitten, antaa olla jos sua ei kiinnosta / jos en oo tärkee" -kiukuttelua. Lisäksi, kun hänellä on jostain syystä rankempaa (usein), hän velloo kurjuudessaan ja oikein käpertyy siihen. Silloin hän ei ota toista huomioon tai tekee sen jotenkin uhrina, naama nurinpäin.
Olemme puhuneet näistä asioista mutta viime aikoina mittani on alkanut tulla täyteen. Olen myös kertonut hänelle, että koen kontrolloivana sen, että mies murjottaa tai on tyly, jos olen vaikka pois kotoa työmatkalla tai perheen luona. Ei hän tietenkään tarkoita olla sellainen.
Mies on käynyt vuosia sitten terapiassa puhumassa lapsuudentraumoistaan, mutta mielestäni hänen pitäisi ehdottomasti päästä uudestaan terapiaan. Suhteessamme osoitetaan hellyyttä ja välittämistä sanoin ja teoin, mutta nähtävästi se ei riitä, vaan minun pitäisi olla koko ajan varpaillani ja vakuutella rakkauttani. Hänen itsetuntonsa ei ole terve ja tunnesäätelyssä on ongelmia. Tuntuu, että en jaksa ymmärtää ja kannatella häntä loputtomiin. Jos suhde on jo näin alkuvaiheessa tällaista, niin millaista se mahtaakaan olla vuosien jälkeen?
Ja kuten aina, niin tietenkin suhteessa on myös hyvää. Silloin kun on aurinkoisempi jakso, niin meillä on tosi hauskaa ja mukavaa yhdessä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Tai oletko ehkä itse se toinen osapuoli? Mikä tässä tilanteessa auttaisi?
Kommentit (77)
Ketään ei voi rakastaa ehjäksi. Voit halutessasi kulkea rinnalla ja luvata yrittää olla pitkämielinen, kun toinen hoitaa omaa henkistä kasvuaan. Miehen henkinen ikä lienee jossain 8-16 vuoden välimaissa. Sinä et voi häntä muuttaa kypsemmäksi, hänen on kasvettava ihan itse ja ihan omasta halusta.
Tutustu Youtuben kanaviin Raw Motivations ja Mental Healness. Siellä on kaksi omasta halustaan kehittyvää ja kasvavaa miestä. He molemmat sanovat, että tuollaiset keskenkasvuiset toksiset miehet pitää jättää. He ovat aloittaneet kasvun itsensä vuoksi ja siinä sivussa saaneet vaimonsa takaisin/ pidettyä, mutta eivät ole alkaneet hoitaa itseään vaimojensa vuoksi. Jos mies hoitaisi itseään naisen vuoksi, se tarkoittaisi, ettei mies pidä itseään minkään arvoisena vaan naista itseään tärkeämpänä. Jo se yksistään on toksista ja saisi hänet käyttäytymään suhteessa epätoivoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Isukki itkee. Hae nyt ikäistäsi seuraa. Kohta olet 50 ja ukko 70.
Aaah mitä miehen haukkumista.
Lisää lisää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehen oma alkoholin käyttö? Jos huono itsetunto ja runsas alkon käyttö, niin sitten on aika huono ennuste.
Muuten voisi vaikka huumori auttaa, jos saisit miehen alkamaan nauraa omalle käytökselleen.
Mies saa hysteerisen kohtauksen jos hänen puheluunsa ei vastaa. Vaikeaa uskoa että kykenisi nauramaan käytökselleen.
Mikähän siinä puheluun vastaamisessa on. Ainoan kerran kun mieheni on kåynyt käsiksi on ollut silloin, kun en ole vastannut puhelimeen. Hän raivostuu, jos siihen ei vastaa.
Mistä syystä olet noin epävakaan miehen kanssa? Ansaitset parempaa. Toivottavasti ymmärrät, että tuollainen käytös ei ole tervettä. Jos joku kävisi minuun käsiksi, niin lentäisi ulos mun elämästä nopeemmin, kun ehtis kissaa sanoa. Väkivaltaa ei pidä hyväksyä missään muodossa. Piste.
Se mitä hän kertoo aikaisemmista suhteistaan, alistamista yms. on hänen kertomaansa, ja hän varmasti kokee ne tapahtuneina - vaikka niin ei olisikaan. Älä ota kaikkea totena ja selittele miehen käytöstä. Tilanteet johtuvat myös hänen käytöksestään, joka selvästikään ei ole muuttunut vuosien varrella.
Jos tekee asiat aina samalla tavalla niin lopputulos on aina sama.
Mitä itse haluat omalta elämältäsi? Haluatko ja jaksatko ryhtyä sielunhoitajaksi?
Olet paljon nuorempi, sukupolven nuorempi. Ehkä haluat perustaa perheen, hankkia lapsia - jaksatko hoitaa lapset ja henkisesti raskaan suhteen mieheen? Mitä SInä haluat omalta elämältäsi?
ahvena kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten miehen oma alkoholin käyttö? Jos huono itsetunto ja runsas alkon käyttö, niin sitten on aika huono ennuste.
Muuten voisi vaikka huumori auttaa, jos saisit miehen alkamaan nauraa omalle käytökselleen.
Ei varmaan pysty nauramaan itselleen tässä asiassa, se edellyttäisi sitä parempaa itsetuntoa.
Mies ei itse juo ollenkaan eikä katso hyvällä kenenkään muunkaan juomista. Ahdistuu, jos menen esim. baariin.
Kyllä oikeasti hieman heikolta näyttää tulevaisuus suhteessanne. Luulen, että miehesi olisi syytä käydä traumansa läpi yksin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ollut normaalia perhe mallia saanut lapsuuden kotoani ja olin alussa aivan sairaan mustasukkainen, epävarma ja onneksi puolisoni sen kesti vievän enemmän aikaa löytääkseni luottamuksen.
Kaikkien kasvukipujen ja ikäkriisien jälkeen olemme maailman onnellisin ja tasapainoisin pariskunta 36v yhteiselämisen jälkeen eikä tarvitse riidellä kun tiedetään toistemme ajatuksetkin. Osaamme tehdä kompromisseja.
Ei herranjestas parisuhteen ole tarkoituskaan olla mikään ihan helppo nakki, sillä kaikkein helpoimmalla pääsee kun elää ihan yksin jos ihan helppoa elämää havittelee.
MAAILMAN ONNELLISIN? Mistä sen tiedät? Miten mittaat.
Parisuhde voi olla hyvinkin helppo nakki, kun sen oikein oivaltaa. Omituinen kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ollut normaalia perhe mallia saanut lapsuuden kotoani ja olin alussa aivan sairaan mustasukkainen, epävarma ja onneksi puolisoni sen kesti vievän enemmän aikaa löytääkseni luottamuksen.
Kaikkien kasvukipujen ja ikäkriisien jälkeen olemme maailman onnellisin ja tasapainoisin pariskunta 36v yhteiselämisen jälkeen eikä tarvitse riidellä kun tiedetään toistemme ajatuksetkin. Osaamme tehdä kompromisseja.
Ei herranjestas parisuhteen ole tarkoituskaan olla mikään ihan helppo nakki, sillä kaikkein helpoimmalla pääsee kun elää ihan yksin jos ihan helppoa elämää havittelee.
MAAILMAN ONNELLISIN? Mistä sen tiedät? Miten mittaat.
Parisuhde voi olla hyvinkin helppo nakki, kun sen oikein oivaltaa. Omituinen kommentti.
Ja nyt olisi vähän hyvä konkretisoida niitä kasvukipuja. Olen ollut suhteessa kolmen narsistin kanssa ja ne hänen kasvukipunsa ovat tehneet minut sairaaksi. Ehkä kaksi sellaista ihmistä, jotka suuntaavat sen tuskan sisään päin eikä ulospäin, voivat auttaa ja tukea toisensa, mutta jos se tuska kohdistuu ulospäin, kuten ap:n miehellä, ei siitä kyllä tule mitään, etenkään ilman mitään vahvaa motivaatiota kasvaa ja kehittyä.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei voi rakastaa ehjäksi. Voit halutessasi kulkea rinnalla ja luvata yrittää olla pitkämielinen, kun toinen hoitaa omaa henkistä kasvuaan. Miehen henkinen ikä lienee jossain 8-16 vuoden välimaissa. Sinä et voi häntä muuttaa kypsemmäksi, hänen on kasvettava ihan itse ja ihan omasta halusta.
Tutustu Youtuben kanaviin Raw Motivations ja Mental Healness. Siellä on kaksi omasta halustaan kehittyvää ja kasvavaa miestä. He molemmat sanovat, että tuollaiset keskenkasvuiset toksiset miehet pitää jättää. He ovat aloittaneet kasvun itsensä vuoksi ja siinä sivussa saaneet vaimonsa takaisin/ pidettyä, mutta eivät ole alkaneet hoitaa itseään vaimojensa vuoksi. Jos mies hoitaisi itseään naisen vuoksi, se tarkoittaisi, ettei mies pidä itseään minkään arvoisena vaan naista itseään tärkeämpänä. Jo se yksistään on toksista ja saisi hänet käyttäytymään suhteessa epätoivoisesti.
Tai sitten ap voi olla katsomatta noita videoita ja olla lukematta täällä suositeltuja kirjoja ja jättää puolen vuoden ajan tuntemansa miehen selvittelemään asioita keskenään.
Ap tosin haihtui paikalta kuten asiaan kuuluu, joten taitaa olla taas keksitty juttu.
Jos mies ei psykologisesti kykene kestämään sitä että kumppani käy perhettään joskus moikkaamassa eikä 24/7 herkeämättä tuijota puhelinta siltä varalta että hän pistää viestin, parisuhteessa ei ole kummallakaan mitään mahista olla onnellinen. Heikko itsetunto on yksi juttu, mutta tuo on jo joku persoonallisuushäiriö. Tilanne aivan takuulla kehittyy jompaan kumpaan kahdesta suunnasta: joko tulee käännös aggressiivisempaan menojesi kontrollointiin ja sinä alat saamaan nyrkistä (narsku), tai hän alkaa uhkailla itsensä vahingoittamisella (epävakaa). Kummassakin tapauksessa sinusta tulee onneton.
JSS
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei voi rakastaa ehjäksi. Voit halutessasi kulkea rinnalla ja luvata yrittää olla pitkämielinen, kun toinen hoitaa omaa henkistä kasvuaan. Miehen henkinen ikä lienee jossain 8-16 vuoden välimaissa. Sinä et voi häntä muuttaa kypsemmäksi, hänen on kasvettava ihan itse ja ihan omasta halusta.
Tutustu Youtuben kanaviin Raw Motivations ja Mental Healness. Siellä on kaksi omasta halustaan kehittyvää ja kasvavaa miestä. He molemmat sanovat, että tuollaiset keskenkasvuiset toksiset miehet pitää jättää. He ovat aloittaneet kasvun itsensä vuoksi ja siinä sivussa saaneet vaimonsa takaisin/ pidettyä, mutta eivät ole alkaneet hoitaa itseään vaimojensa vuoksi. Jos mies hoitaisi itseään naisen vuoksi, se tarkoittaisi, ettei mies pidä itseään minkään arvoisena vaan naista itseään tärkeämpänä. Jo se yksistään on toksista ja saisi hänet käyttäytymään suhteessa epätoivoisesti.
Tai sitten ap voi olla katsomatta noita videoita ja olla lukematta täällä suositeltuja kirjoja ja jättää puolen vuoden ajan tuntemansa miehen selvittelemään asioita keskenään.
Ap tosin haihtui paikalta kuten asiaan kuuluu, joten taitaa olla taas keksitty juttu.
Niissä videoissakin kehoitetaan ap:ta jättämään mies. En todellakaan olisi suositellut ap:lle mitään epätoivoista parannusleiriä miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Arvelen, että hän saattaisi olla myös läheisriippuvainen."
Läheisriippuvassa suhteessa on usein on kaksi ihmistä, joiden säröt osuvat kipeästi yhteen. Toinen oikeuttaa, toinen alistuu. Toinen menee impulssiensa mukana, toinen kontrolloi. Toinen kantaa vastuuta liikaakin ja toisen olisi syytä kantaa vastuuta enemmän – alkaen omasta itsestään.
Sinä olet se joka kantaa vastuuta ja se jota kontrolloidaan ja alistetaan. Mies oikeuttaa, koska hänellä on nyt vähän vaikeaa.
Klassinen narsisti<3läheisriippa. Narsistin kipupiste on hirvittävän herkkä itsetunto, kun itsearvostus ei ole kunnossa, syntyy häpeän tunteita. Tästä seuraa, että narsistin pitää saada koko ajan kehua ja ihailua. Tuhoisan narsismista tekee se, että samalla muiden pitää olla huonoja, joten narsisti lyttää heitä.
No ei todellakaan ole vielä klassinen narsisti
Vierailija kirjoitti:
Minä en ryhtyisi kenenkään äidiksi. Haluan tasavertaisen kahden itsenäisen aikuisen parisuhteen.
Ensin hoidetaan ne omat pään sisäiset peikot kuntoon ja sitten vasta parisuhde.
Kaksi robottia sopii tosiaan hyvin yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mun mies ei petä mua. Kuvailit meinaan just mun uuden miehen ikää myöten ja oon ite 26. Rasittavaa ja itsekin miettinyt eroa mutta kun on muuten hyvä mies
Miksi tämä kommentti sai niin paljon alapeukkuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ryhtyisi kenenkään äidiksi. Haluan tasavertaisen kahden itsenäisen aikuisen parisuhteen.
Ensin hoidetaan ne omat pään sisäiset peikot kuntoon ja sitten vasta parisuhde.
Kaksi robottia sopii tosiaan hyvin yhteen.
Mitkä kaksi robottia? No joo, kaksi persoonallisuushäiriöistä yhteen sopii, koska puukottavat sitten kilpaa toisiaan ja itseään. Tai kaksi masentunutta voi molemmat kaivautua yhdessä peiton alle maailmaa piiloon. Tai paniikkihäiriöistä olla kymmenen vuotta kotona. Tai pöpökammoista puunata kilvan asuntoa niin, että materiaalit kuluu puhki.
Kiitos hyvistä kommenteista. Niiden lukeminen on ollut silmiä avaavaa mutta raskastakin. Olen alkanut pohtia tuota läheisriippuvuutta itsessäni ja tajunnut, että minulla tosiaan on taipumus ajautua suhteeseen miesten kanssa, joilla on narsistisia piirteitä, traumoja, työriippuvuutta tai jotain muuta kasvamista itsensä kanssa...ja minä sitten pitkämielisesti ymmärrän ja ymmärrän, kunnes en enää jaksa. Ja niin monet kerrat olen miettinyt elämääni ja tulevaisuuttani, esim. asuinpaikkaani, miehen mukaan.
En tiedä, onko mies läheisriippuvainen, piilonarsisti vai mikä, eikä sillä oikeastaan ole merkitystäkään. Käytös on mitä on. Tässä viikon sisällä olemme saaneet aikaiseksi jo useamman riidan. Olen minä ollut sellaisessakin suhteessa, jossa kaikki oli helppoa, ja tässä kaikki tuntuu olevan raskasta ja vaikeaa. Olen niin kyllästynyt miehen vikinään ja lapsellisuuteen, hän ei kerta kaikkiaan pysty suhtautumaan asioihin kevyesti tai pilke silmäkulmassa. Ja jos ollaan porukassa ja huomaan miehen mielialan mustenevan, niin homma menee pilalle itseltänikin.
Kyllä, minun itseni pitäisi mennä selvittelemään läheisriippuvuuttani ja lisäksi pitäisi erota. Mutta ei tule olemaan helppoa tuo jälkimmäinen.
Ap
Niin että aina naisesta toiseen käsittelemään seuraavan kanssa edelliset asiat. Elät aina väärää suhdetta ja siksi ne ei kestä. Koskaan et ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eiköhän siinä meneillään olevassa suhteessa tule keskittyä siihen.