Lue keskustelun säännöt.
Järjestin luokkakokouksen, eikä ketään muuta tullutkaan paikalle.
17.05.2023 |
10 vuotta, kun valmistuimme sairaanhoitajiksi ja päätin, että nyt järjestän luokkakokouksen. oletkin, että kaikki vain odottaa, että joku sen tekee ja kutsuu porukan koolle ja tulee hauska ilta. Toisin kävi.
Ne, ketä kouluaikaisia ihmisiä oli facebookissa kaverina, perustuin ryhmän ja ehdotin luokkakokousta. Innostuneita oli ja muut sitten lisäsi ryhmään muitakin koulussa olleita, jotka ei enäöä minulla kavereina FB:ssä olleet. Osa ei reagoinut mitään ja poiustui ryhmästä mitään kommentoimatta.
Halukkaaita oli kuitenkin ja sitten sovimme päivän säätämisen jälkeen ja näyttoin, että tulijoita kuitenkin on ihan kivasti. Moni oli toki kolmivuorotyössä, että se on tietysti este.
Varasin pöydän sopimastamme ravintolasta.
No sitten viikkoa ennen tapaamista alkoi pikkuhiljaa tulla viestejä, etten pääse paikalle ja kivaa iltaa ja hyvää kevättä. Näitä alkoi tippua tasaiseen tahtiin ja lopulta taisi vain olla niin, että oli muutama henkilö paikalla, jotka ajattelivat, ettei kannatakaan tulla. jotkut ilmoittautuneet ei vastanneet mitään.
Menin kuitenkin itse paikalle sovittuna päivänä ajatellen, että edes joku tulisi, mutta ketään ei näkynyt ja olin luokkakokouksesssa aivan yksin.
Kirjoitin ryhmään, että olisi kiva, että sitten ilmoittautuneet kertoisi, jos ei pääsekään paikalle. Joku pahoitteli ja siinä se. Ilta ja odotus meni pilalle.
Enää en järjestä yhtään mitään tällaista. Sairaanhoitajilla on näemmä tällainen etiikka ja moraali.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Jos joku kutsuisi ihmisiä koolle viestillä, jonka voi hädin tuskin tunnistaa olevan suomea, en todellakaan menisi.
Ilmeisesti et ole kielellisesti kovin lahjakas, minä kyllä ymmärsin viestin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy: ihmiset ovat laiskoja ja/tai nössöjä, eivätkä oikeasti jaksa osallistua mihinkään ikinä tai ahdistuvat ja peruvat hätäpäissään. Alkuun toki yritetään uskotella, että joojoo osallistun ja odotan innolla ihanaa vau, vaikka sisimmässään tietävät peruvansa viime hetkellä tai yksinkertaisesti jättävänsä tulematta.
siis minkä koulun olet käynyt "läpäissyt" kaveri ilmoitti ja toinen kaveri luulikolmannen tulevan. hei haloo käyppä jonkun psykiatrin luona vuodattelemassa näitä tuntojasi hän ottaa heti pätevyytesi pois kaikille turvallisempi.
Ne jotkja haluavat tavata, tapaavbat ilman luokkakokoustakin. Kuten sanottu edellä, se pohja tapaamiselle ja yhdessäololle luodaan kouluaikana. Jos ei koulussakaan tiedetty kuin hädintuskin jostain luokkakalisesta nimi, ei sitä enää edes muistaisi. Miksi tavatakaan enää?
Vierailija kirjoitti:
Ketä kiinnostaa tavata jotain vanhoja opiskelukavereita? Ei minua ainakaan. Se aika on ollut ja mennyt ja elämässä on menty eteenpäin. Minua ei kiinnosta, mitä entiset opiskelukaverit ovat elämässään tehneet ja kuinka monta lasta kenelläkin on.
Tää vastaus kuvaa hyvin sitä minkälaisia ihmisvihaajia me suomalaiset olemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tässä nyt sama luokkakokous, jonne sain kutsun ja ilmeisesti ketään ei tullutkaan paikalle. Mikä sattuma, että saan lukea siitä tällä palstalla.
No, vastaan vain omasta puolestani.
Olen yhteydessä kahteen henkilöön luokastamme ja olemme tavanneetkin toisinaan. muiden kontaktista en siten välitä. jos näemme sattumalta, niin ok.
Mutta en näe tarpeelliseksi alkaa väkisin muistelemaan menneitä. se kuului senhetkiseen elämänvaiheeseen ja nyt elämme eri hetkeä. On työkaverit nyt opiskelukavereiden tilalla.
En koe jääneeni miostän paitis, etten tullut paikalle tai edes ilmoittanut tulevani. Ja kun poirukka pieneni, uskon loppujen ajatelleen, että seura ei enää ole sitä parasta ja suoraan sanottuna en olisi halunnut viettää iltaa kahden kanssasi, koska näkemyksemme aikanaan poikkesi kaikessa niin paljon, että tuskin meillä nytkään olisi puhuttavaa oillut, kun ei sitä ollut silloinkaan, edes kännissä haalaribileissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä kiinnostaa tavata jotain vanhoja opiskelukavereita? Ei minua ainakaan. Se aika on ollut ja mennyt ja elämässä on menty eteenpäin. Minua ei kiinnosta, mitä entiset opiskelukaverit ovat elämässään tehneet ja kuinka monta lasta kenelläkin on.
Tää vastaus kuvaa hyvin sitä minkälaisia ihmisvihaajia me suomalaiset olemme.
Minä voisin kirjoittaa ihan vastaavalla tavalla. En missään nimessä vihaa ihmisiä yleisesti. En vaan koe mitään tarvetta mennä tapaamaan ihmisiä, joiden kanssa ei ollut kovin hyvä ryhmähenki silloin vuosia sittenkään. Ihan eri asia jos luokka olisi ollut oikeasti Ryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hölmöä alkaa kutsua porukkaa koolle, jotka on joskus olleet samalla luokalla. Ne tapaa toisiaan, jotka haluaa tavata. Yhteydenpito on niin helppoa tänäpäivänä, ei siihen luokkakokousta tarvita
Ihmiset muuttaa, on perheellisiä, aikataulut pitää suunnitella hyvin ja edelle menee aina ne läheiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Netissä rupattelu on ihan eri asia kuin se että lähtisi tapaamaan ihmisiä monen sadan kilometrin päähän.
Sairaanhoitajan työ on melko sosiaalista joten ihan ymmärrettävää että kasvokkain tapahtuvaa kanssa käymistä ei jaksa työn ulkopuolella vaan ajan haluaa antaa läheisilleen tai vain olla itsekseen.
Opiskeluaikana se opiskelijat ehjä muodosti yhteisön mutta kyllä se väkisin purkautuu siinä vaiheessa kun opiskelu päättyy ja tilalle tulee ihmisten työyhteisöt jne.
Melko moni sairaanhoitaja ei 10 vuoden jälkeen edes ole alalla. On uusia opiskelukavereita, eikä ole tarvetta vaihtaa esim. kokemuksia kasvokkain.
Totta, kun olin normityössä sairaanhoitaja, en kaivannut mikkään moista sosiaalista paitsi oman perheen kesken. Jatkuva vuorovaikutus ihmisten kanssa uuvuttaa usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteen luokka olisi kyllä hauska nähdä. Oltiinhan silloin vielä ihan kakaroita, kiva olisi tietää minkälaisia keski-ikäisiä möllyköitä meistä on tullut, mitä kukin tekee työkseen ja missä elää. 🙂
En kyllä itsekään menisi, ainoastaan lukioporukka oli sellaista, jonka tapaamiseen olen harkinnut meneväni, se oli sitä aikaa kun hitsauduttiin yhteen ja tunsimme toisimme lapsista; mutta senkin tapaamisen järjesti yksi kiusaajistani, enkä halunnut mennä sinnekään. Tärkeimpiin pidän edelleen yhteyttä ilman tapaamisiakin.
Muihinkin yhteisiin häppeninkeihin osallistun lähinnä pakon edessä. Kaipaan niin paljon omaa aikaa työn ulkopuolella ja koen vähän huonoa omatuntoa etten jaksa niitä aidosti läheisiäkään ihmisiä tavata riittävän usein. Joten kaikkiin teennäisiin ryhmäkutsuihin, työpaikan mukaan lukien, kieltäydyn yleensä suoraan. En siis edes esitä että OOOH miten ihana ajatus ja täytyy varata kalenterista tilaa, koska tiedän etten ole menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yläasteen luokka olisi kyllä hauska nähdä. Oltiinhan silloin vielä ihan kakaroita, kiva olisi tietää minkälaisia keski-ikäisiä möllyköitä meistä on tullut, mitä kukin tekee työkseen ja missä elää. 🙂
Eikö nämä asiat saa vaklattua netistä? Kaikki ei ole facebookissa tai muuallakaan, mutta hyvin moni on.
Meillä on kaihoten lukion luokkakokouksesta puhunut tyyppi, joka lukioaikana valikoi tarkkaan, kenen kanssa kaveeraa ja keille ilmoitetaan bileistä jne. Aina joskus tulee vastaan ja ja harmittelee, kun emme ole saaneet luokkakokous aikaiseksi. En ole kommentoinut mitään.
Luokkakokous 4 - missä kaikki on?
Näin vuosikymmenien ulkosuomalaisena ihmettelen myös tätä ihmisvihaa, ja sellaista asennetta, että ei kiinnosta. Mistä tulee se tarve vältellä sosiaalisia kontakteja? Eihän kouluaikana kaikkien kanssa synkannut, mutta nimenomaan kypsempänä ihmisenä löytää helposti yhteisiä asioita muiden aikuistuneiden kanssa. Tuosta tapaamisen järjestämisestä olisin kyllä luopunut jo aikaisemmassa vaiheessa. Merkithän oli nähtävissä, että porukka liukenee eri selityksin.
Vierailija kirjoitti:
Näin vuosikymmenien ulkosuomalaisena ihmettelen myös tätä ihmisvihaa, ja sellaista asennetta, että ei kiinnosta. Mistä tulee se tarve vältellä sosiaalisia kontakteja? Eihän kouluaikana kaikkien kanssa synkannut, mutta nimenomaan kypsempänä ihmisenä löytää helposti yhteisiä asioita muiden aikuistuneiden kanssa. Tuosta tapaamisen järjestämisestä olisin kyllä luopunut jo aikaisemmassa vaiheessa. Merkithän oli nähtävissä, että porukka liukenee eri selityksin.
No minkä sitä perimälleen voi. Tuleeko sinulle tosissaan ihmetyksenä, että suomalaiset eivät ole järin kiinnostuneet hengailemaan puolitutussa seurassa "pitämässä hauskaa" (no alkoholin voimin ehkä), kyllä se omassa lähipiirissä tai vaikka yksinkin ajan viettäminen vaan on mukavampaa tavan suomalaiselle kuin mennä edustamaan parinkymmenen vuoden takaisia tuttavia, joiden kanssa ei välttämättä ole enää mitään yhteistä. En sano että se on ideaalia, mutta ei kai se ihmeellistäkään ole, vaikka kuinka metropoliitti ulkosuomalainen olisit.
Kertoo vain siitä, että teillä ei ilmeisesti ollut kovin hyvä ryhmähenki. Kiusattiinko jotain, syrjittiinkö, puhuttiinko pahaa selän takana? Todennäköisesti jotain tällaista taustalla.
Ei mua kiinnosta tavata ihmisiä joiden kanssa ei edes samalla luokalla ollessa tullut juurikaan oltua tekemisissä muuten kuin opiskelun puitteissa.