Lue keskustelun säännöt.
Järjestin luokkakokouksen, eikä ketään muuta tullutkaan paikalle.
17.05.2023 |
10 vuotta, kun valmistuimme sairaanhoitajiksi ja päätin, että nyt järjestän luokkakokouksen. oletkin, että kaikki vain odottaa, että joku sen tekee ja kutsuu porukan koolle ja tulee hauska ilta. Toisin kävi.
Ne, ketä kouluaikaisia ihmisiä oli facebookissa kaverina, perustuin ryhmän ja ehdotin luokkakokousta. Innostuneita oli ja muut sitten lisäsi ryhmään muitakin koulussa olleita, jotka ei enäöä minulla kavereina FB:ssä olleet. Osa ei reagoinut mitään ja poiustui ryhmästä mitään kommentoimatta.
Halukkaaita oli kuitenkin ja sitten sovimme päivän säätämisen jälkeen ja näyttoin, että tulijoita kuitenkin on ihan kivasti. Moni oli toki kolmivuorotyössä, että se on tietysti este.
Varasin pöydän sopimastamme ravintolasta.
No sitten viikkoa ennen tapaamista alkoi pikkuhiljaa tulla viestejä, etten pääse paikalle ja kivaa iltaa ja hyvää kevättä. Näitä alkoi tippua tasaiseen tahtiin ja lopulta taisi vain olla niin, että oli muutama henkilö paikalla, jotka ajattelivat, ettei kannatakaan tulla. jotkut ilmoittautuneet ei vastanneet mitään.
Menin kuitenkin itse paikalle sovittuna päivänä ajatellen, että edes joku tulisi, mutta ketään ei näkynyt ja olin luokkakokouksesssa aivan yksin.
Kirjoitin ryhmään, että olisi kiva, että sitten ilmoittautuneet kertoisi, jos ei pääsekään paikalle. Joku pahoitteli ja siinä se. Ilta ja odotus meni pilalle.
Enää en järjestä yhtään mitään tällaista. Sairaanhoitajilla on näemmä tällainen etiikka ja moraali.
Kommentit (63)
Järjestä ensikerralla luokkaretki, niin olisi parempi onni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan vain sairaanhoitajilla juu. Minkä tahansa muun ammatin edustajat olisivat ollet jo edellisenä päivänä paikalla housut märkinä odottamassa juhlan alkua.
Huh. Jos taas tulisi luokkakokous kutsu, niin en lähtisi nytkään. Täällä on mainittu niin monta kertaa tuo ihmisviha, että kyllä se pätee toisinkin päin. Miksi haluaisin mennä tapaamaan ihmisiä, jotka tekivät koulun käynnistä lähes mahdotonta. Sama koulu jota surullisen kuuluisa P.R. kävi :,( Meininki ei muuttunut myöhempinäkään vuosina. Hirveä paikka.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä nyt sama luokkakokous, jonne sain kutsun ja ilmeisesti ketään ei tullutkaan paikalle. Mikä sattuma, että saan lukea siitä tällä palstalla.
No, vastaan vain omasta puolestani.
Olen yhteydessä kahteen henkilöön luokastamme ja olemme tavanneetkin toisinaan. muiden kontaktista en siten välitä. jos näemme sattumalta, niin ok.
Mutta en näe tarpeelliseksi alkaa väkisin muistelemaan menneitä. se kuului senhetkiseen elämänvaiheeseen ja nyt elämme eri hetkeä. On työkaverit nyt opiskelukavereiden tilalla.
En koe jääneeni miostän paitis, etten tullut paikalle tai edes ilmoittanut tulevani. Ja kun poirukka pieneni, uskon loppujen ajatelleen, että seura ei enää ole sitä parasta ja suoraan sanottuna en olisi halunnut viettää iltaa kahden kanssasi, koska näkemyksemme aikanaan poikkesi kaikessa niin paljon, että tuskin meillä nytkään olisi puhuttavaa oillut, kun ei sitä ollut silloinkaan, edes kännissä haalaribileissä.
Onko sairaanhoitajaopiskelijoillakin nykyään haalarit?
Tapaan jo niitä joille aikaa on ja haluan tavata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin vuosikymmenien ulkosuomalaisena ihmettelen myös tätä ihmisvihaa, ja sellaista asennetta, että ei kiinnosta. Mistä tulee se tarve vältellä sosiaalisia kontakteja? Eihän kouluaikana kaikkien kanssa synkannut, mutta nimenomaan kypsempänä ihmisenä löytää helposti yhteisiä asioita muiden aikuistuneiden kanssa. Tuosta tapaamisen järjestämisestä olisin kyllä luopunut jo aikaisemmassa vaiheessa. Merkithän oli nähtävissä, että porukka liukenee eri selityksin.
Kuinka moniin luokkakokouksiin sinä olet osallistunut? Ulkomailta lentää näppärästi Suomeen nopeasti ja eteenpäin pääsee junalla tai bussilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä nyt sama luokkakokous, jonne sain kutsun ja ilmeisesti ketään ei tullutkaan paikalle. Mikä sattuma, että saan lukea siitä tällä palstalla.
No, vastaan vain omasta puolestani.
Olen yhteydessä kahteen henkilöön luokastamme ja olemme tavanneetkin toisinaan. muiden kontaktista en siten välitä. jos näemme sattumalta, niin ok.
Mutta en näe tarpeelliseksi alkaa väkisin muistelemaan menneitä. se kuului senhetkiseen elämänvaiheeseen ja nyt elämme eri hetkeä. On työkaverit nyt opiskelukavereiden tilalla.
En koe jääneeni miostän paitis, etten tullut paikalle tai edes ilmoittanut tulevani. Ja kun poirukka pieneni, uskon loppujen ajatelleen, että seura ei enää ole sitä parasta ja suoraan sanottuna en olisi halunnut viettää iltaa kahden kanssasi, koska näkemyksemme aikanaan poikkesi kaikessa niin paljon, että tuskin meillä nytkään olisi puhuttavaa oillut, kun ei sitä ollut silloinkaan, edes kännissä haalaribileissä.
Onko sairaanhoitajaopiskelijoillakin nykyään haalarit?
Juu oli ainakin jo 13 vuotta sitten.. Minkä ikäinen olet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä nyt sama luokkakokous, jonne sain kutsun ja ilmeisesti ketään ei tullutkaan paikalle. Mikä sattuma, että saan lukea siitä tällä palstalla.
No, vastaan vain omasta puolestani.
Olen yhteydessä kahteen henkilöön luokastamme ja olemme tavanneetkin toisinaan. muiden kontaktista en siten välitä. jos näemme sattumalta, niin ok.
Mutta en näe tarpeelliseksi alkaa väkisin muistelemaan menneitä. se kuului senhetkiseen elämänvaiheeseen ja nyt elämme eri hetkeä. On työkaverit nyt opiskelukavereiden tilalla.
En koe jääneeni miostän paitis, etten tullut paikalle tai edes ilmoittanut tulevani. Ja kun poirukka pieneni, uskon loppujen ajatelleen, että seura ei enää ole sitä parasta ja suoraan sanottuna en olisi halunnut viettää iltaa kahden kanssasi, koska näkemyksemme aikanaan poikkesi kaikessa niin paljon, että tuskin meillä nytkään olisi puhuttavaa oillut, kun ei sitä ollut silloinkaan, edes kännissä haalaribileissä.
Onko sairaanhoitajaopiskelijoillakin nykyään haalarit?
Juu oli ainakin jo 13 vuotta sitten.. Minkä ikäinen olet?
49. Mun aikana ainoa haalariväki oli teekkarit.
Etikkainen moraali tosiaan, luokallisella sairaanhoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei ole onneksi kutsuja tullut enkä menisi, vaikka tulisi. Olin koulukiusattu ja sairastuin lukion lopulla vakavasti psyykkisesti, nykyään työkyvyttömyyseläkkeellä kolmekymppisenä. Tuskin minua siellä kaivattaisiin, ei ole mitään jännää ja ihkua kerrottavaa elämästäni kenellekään.
Tapahtumia joskus itsekin järjestäneenä en kyllä arvosta tuollaista käytöstä, että ei ilmoiteta omista tulemisista. Sehän on ihan ymmärrettävää, ettei kaikkia edes kiinnosta mitkään luokkakokoukset, mutta kyllä nyt sentään viestiä pitäisi omista päätöksistä laittaa, että järjestäjä pysyy tilanteen tasalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua, en todellakaan osallistuisi luokkakokoukseen :D On oma elämä: perhe, lapset, työ... Ei kiitos, ei kiinnostaisi. Mutta toki ilmoittaisin siitä asiallisesti ja juurikin toivottaisin luokkakokoukseen osallistujille mukavaa iltaa.
Minusta on vähän hassua kirjoittaa "on oma elämä" ikään kuin kouluaikaa ei katsottaisi elämäksi lainkaan. (Vaikka se joskus tosiaan tuntui hitaalta kuolemalta.)
Mutta eipä minuakaan enää luokkakokoukset kiinnosta. Luokkakavereista on ehtinyt vieraantua ajat sitten. Siinä syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä nyt sama luokkakokous, jonne sain kutsun ja ilmeisesti ketään ei tullutkaan paikalle. Mikä sattuma, että saan lukea siitä tällä palstalla.
No, vastaan vain omasta puolestani.
Olen yhteydessä kahteen henkilöön luokastamme ja olemme tavanneetkin toisinaan. muiden kontaktista en siten välitä. jos näemme sattumalta, niin ok.
Mutta en näe tarpeelliseksi alkaa väkisin muistelemaan menneitä. se kuului senhetkiseen elämänvaiheeseen ja nyt elämme eri hetkeä. On työkaverit nyt opiskelukavereiden tilalla.
En koe jääneeni miostän paitis, etten tullut paikalle tai edes ilmoittanut tulevani. Ja kun poirukka pieneni, uskon loppujen ajatelleen, että seura ei enää ole sitä parasta ja suoraan sanottuna en olisi halunnut viettää iltaa kahden kanssasi, koska näkemyksemme aikanaan poikkesi kaikessa niin paljon, että tuskin meillä nytkään olisi puhuttavaa oillut, kun ei sitä ollut silloinkaan, edes kännissä haalaribileissä.
Onko sairaanhoitajaopiskelijoillakin nykyään haalarit?
Juu oli ainakin jo 13 vuotta sitten.. Minkä ikäinen olet?
49. Mun aikana ainoa haalariväki oli teekkarit.
Kauppiksella ja Hankenilla oli jo yli 40 vuotta sitten, mutta vain ylioppilaskunnan toimintaan aktiivisesti osallistuvilla. Haalari ei ollut mikään jokamiehen oikeus, vaan se piti ansaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä nyt sama luokkakokous, jonne sain kutsun ja ilmeisesti ketään ei tullutkaan paikalle. Mikä sattuma, että saan lukea siitä tällä palstalla.
No, vastaan vain omasta puolestani.
Olen yhteydessä kahteen henkilöön luokastamme ja olemme tavanneetkin toisinaan. muiden kontaktista en siten välitä. jos näemme sattumalta, niin ok.
Mutta en näe tarpeelliseksi alkaa väkisin muistelemaan menneitä. se kuului senhetkiseen elämänvaiheeseen ja nyt elämme eri hetkeä. On työkaverit nyt opiskelukavereiden tilalla.
En koe jääneeni miostän paitis, etten tullut paikalle tai edes ilmoittanut tulevani. Ja kun poirukka pieneni, uskon loppujen ajatelleen, että seura ei enää ole sitä parasta ja suoraan sanottuna en olisi halunnut viettää iltaa kahden kanssasi, koska näkemyksemme aikanaan poikkesi kaikessa niin paljon, että tuskin meillä nytkään olisi puhuttavaa oillut, kun ei sitä ollut silloinkaan, edes kännissä haalaribileissä.
Liittyivätkö nämä "poikkeavat näkemykset" - jotka estivät osallistumisesi luokkakokoukseen - aseptiikkaan, politiikkaan vai BB-talon asukkaisiin?
Korkeakouluissa ei oikein ole "luokkia" niin vähän huono järjestää. Erään järjestön alumnikokouksessa kyllä olen käynyt.
Yläasteen luokkakokouksen jätin väliin koska kiusaajatkin oli kutsuttu sinne. Oli alle kilometrin päässä kotoani ja hyvin olisi ollut aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteen luokka olisi kyllä hauska nähdä. Oltiinhan silloin vielä ihan kakaroita, kiva olisi tietää minkälaisia keski-ikäisiä möllyköitä meistä on tullut, mitä kukin tekee työkseen ja missä elää. 🙂
Eikö nämä asiat saa vaklattua netistä? Kaikki ei ole facebookissa tai muuallakaan, mutta hyvin moni on.
Miksi pitäisi vaklata? 😄 Ei oo kyllä yhtään mun juttu, kivempi olisi nähdä ja jutella. Ja kuten itse sanoit, kaikki ei ole facessa, et paha sieltä mitään on katella, jos siellä ei ole.
Olen järjestänyt kaksi luokkakokousta. Kivaa oli molemmilla kerroilla ja tulijoitakin. Seuraavan järjestämisestäkin on jo kyselty pari vuotta sitten. No mielelläni osallistun jos joku muu tällä kertaa ottaa vetovastuun. Ei ole halukkaita vetäjiä, joten ei ole ollut kokouksiakaan sitten.
En menisi vaikka kotoa haettaisiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä nyt sama luokkakokous, jonne sain kutsun ja ilmeisesti ketään ei tullutkaan paikalle. Mikä sattuma, että saan lukea siitä tällä palstalla.
No, vastaan vain omasta puolestani.
Olen yhteydessä kahteen henkilöön luokastamme ja olemme tavanneetkin toisinaan. muiden kontaktista en siten välitä. jos näemme sattumalta, niin ok.
Mutta en näe tarpeelliseksi alkaa väkisin muistelemaan menneitä. se kuului senhetkiseen elämänvaiheeseen ja nyt elämme eri hetkeä. On työkaverit nyt opiskelukavereiden tilalla.
En koe jääneeni miostän paitis, etten tullut paikalle tai edes ilmoittanut tulevani. Ja kun poirukka pieneni, uskon loppujen ajatelleen, että seura ei enää ole sitä parasta ja suoraan sanottuna en olisi halunnut viettää iltaa kahden kanssasi, koska näkemyksemme aikanaan poikkesi kaikessa niin paljon, että tuskin meillä nytkään olisi puhuttavaa oillut, kun ei sitä ollut silloinkaan, edes kännissä haalaribileissä.
Onko sairaanhoitajaopiskelijoillakin nykyään haalarit?
Eivätkö ne kaikki matki nykyään teekkareita?
Kyse on siitä, että hyvin monet suomalaiset myös sattuneista syistä kärsivät mielenterveysongelmista. Ongelmat kasaantuvat vanhetessa, myös siksi, että sosiaalinen kanssakäyminen koetaan raskaaksi. Kun sitä ei harjoiteta, kynnys osallistua kiireiltään tapaamisiin nousee. Siis selvä kierre, tosin sosiaalisesti hyväksyttävä. Tämä välinpitämättömyys vaikuttaa jo kummalliselta, ja olen huomannut tällaista selitystä vain suomalaisten keskuudessa. Siksi mainitsin ulkosuomalaisuuden.