Lue keskustelun säännöt.
Järjestin luokkakokouksen, eikä ketään muuta tullutkaan paikalle.
17.05.2023 |
10 vuotta, kun valmistuimme sairaanhoitajiksi ja päätin, että nyt järjestän luokkakokouksen. oletkin, että kaikki vain odottaa, että joku sen tekee ja kutsuu porukan koolle ja tulee hauska ilta. Toisin kävi.
Ne, ketä kouluaikaisia ihmisiä oli facebookissa kaverina, perustuin ryhmän ja ehdotin luokkakokousta. Innostuneita oli ja muut sitten lisäsi ryhmään muitakin koulussa olleita, jotka ei enäöä minulla kavereina FB:ssä olleet. Osa ei reagoinut mitään ja poiustui ryhmästä mitään kommentoimatta.
Halukkaaita oli kuitenkin ja sitten sovimme päivän säätämisen jälkeen ja näyttoin, että tulijoita kuitenkin on ihan kivasti. Moni oli toki kolmivuorotyössä, että se on tietysti este.
Varasin pöydän sopimastamme ravintolasta.
No sitten viikkoa ennen tapaamista alkoi pikkuhiljaa tulla viestejä, etten pääse paikalle ja kivaa iltaa ja hyvää kevättä. Näitä alkoi tippua tasaiseen tahtiin ja lopulta taisi vain olla niin, että oli muutama henkilö paikalla, jotka ajattelivat, ettei kannatakaan tulla. jotkut ilmoittautuneet ei vastanneet mitään.
Menin kuitenkin itse paikalle sovittuna päivänä ajatellen, että edes joku tulisi, mutta ketään ei näkynyt ja olin luokkakokouksesssa aivan yksin.
Kirjoitin ryhmään, että olisi kiva, että sitten ilmoittautuneet kertoisi, jos ei pääsekään paikalle. Joku pahoitteli ja siinä se. Ilta ja odotus meni pilalle.
Enää en järjestä yhtään mitään tällaista. Sairaanhoitajilla on näemmä tällainen etiikka ja moraali.
Kommentit (63)
Kovasti halutaan, mutta kun pitäisi jotain tehdä ja jonnekijn lähteä, iskeekin katumus. Sitten taas valitetaan, kun mitään ei tapahdu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Netissä rupattelu on ihan eri asia kuin se että lähtisi tapaamaan ihmisiä monen sadan kilometrin päähän.
Sairaanhoitajan työ on melko sosiaalista joten ihan ymmärrettävää että kasvokkain tapahtuvaa kanssa käymistä ei jaksa työn ulkopuolella vaan ajan haluaa antaa läheisilleen tai vain olla itsekseen.
Opiskeluaikana se opiskelijat ehjä muodosti yhteisön mutta kyllä se väkisin purkautuu siinä vaiheessa kun opiskelu päättyy ja tilalle tulee ihmisten työyhteisöt jne.
Melko moni sairaanhoitaja ei 10 vuoden jälkeen edes ole alalla. On uusia opiskelukavereita, eikä ole tarvetta vaihtaa esim. kokemuksia kasvokkain.
Meillä tehtiin yläasteen luokkakokousta ja kutsujana oli se tyttö, joka oli kiusannut muita. Hän sitten ihmetteli, kun ketään ei tullutkaan. En tarkoita että ap olisi kiusaaja, mutta monet luokat ovat todella toksisia ja ihmiset nimenomaan eivät halua tavata.
Vierailija kirjoitti:
Kovasti halutaan, mutta kun pitäisi jotain tehdä ja jonnekijn lähteä, iskeekin katumus. Sitten taas valitetaan, kun mitään ei tapahdu
Harvemmin oikeasti edes halutaan. Netissä rupattelu toisiaan on ihan eri asia kuin olla tekemisissä kasvokkain. Netissä ehkä helposti saa sen käsityksen että joku haluaisi tavata myös kasvokkain, mutta yleensä se on pelkkää kohteliaisuutta. Ei ole kohteliasta kertoa että ei nyt vain kiinnosta tavata ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljonko maksoit ravintolalle pöytävarauksesta, keittiöhenkilökunnan valmiudesta ja ravintolan varaustanne varten tekemistään lisähankinnoista?
Vai oliko pöytävaraus vaan ei saa istua -lappu keskikaljakuppilan nurkkapöydässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkihän tuon koulu- ja opiskeluaikoina, että 1/3 ilmoitti heti alkuun ettei kiinnosta, 1/3 sanoi että kiva kun jotain järjestetään ja 1/3 oli innoissaan. Lopulta osallistujia oli ne innostujat eli 1/3 porukasta. Tuokin koski tilannetta, jossa oltiin päivittäin tekemisissä keskenään. 10 vuotta myöhemmin yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ei ole ja elämä on täyttynyt muilla asioilla. Aloittajan tapauksessa olisi ollut reilua kertoa heti alkuun, että ei aio tulla.
Taisi olla joku pelkkiin viesteihin pohjautuva kutsu/pyyntö ja ne eivät näissä luokkakokous-tyyppisissä jutuissa toimi.
Jos tuollaisen ryhmän haluaa oikeasti kasaan, sen saa vain ja ainostaan soittamalla puhelimelle jokaiselle.
Meillä tuo soittelu on aina jakautunut 2-3 henkilölle ja jollain face-viestillä on kyselty ihmisiltä niiden numeroita, joita ei ole ollut tiedossa tai saatu helposti selville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää tietysti sanoa, että kaikista vieraimmaksi porukaksi taisi omallakin alalla (ei sairaanhoitaja) jäädä juuri ammattikorkeakoulun luokka. Oli jo niin paljon luokatonta opetusta, jossa ryhmä vaihtui oman suuntautumisen mukaan. Moni myös viikonloput vietti omalla kotipaikkakunnallaan omien kavereiden kanssa.
Lukio aikanaan oli vielä luokallinen systeemi minulla, joten lukiokavereihin on vieläkin välit. Osa myös lukiokavereista on kavereita lastentarhaiästä saakka. Välillä ehkä ollut rinnakkaisluokalla.
Mut kuulemma kutsuttiin luokkakokoukseen mutta ei mulle kyllä tullut mitään viestiä.
Ilmeisesti nuo tyhmät ei vieläkään tajua, että ovat lisänneet WhatsApp ryhmään väärän henkilön, joka on poistunut ryhmästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, en todellakaan osallistuisi luokkakokoukseen :D On oma elämä: perhe, lapset, työ... Ei kiitos, ei kiinnostaisi. Mutta toki ilmoittaisin siitä asiallisesti ja juurikin toivottaisin luokkakokoukseen osallistujille mukavaa iltaa.
Olen saanut kutsun kahteen luokkakokoukseen. En mennyt kumpaankaan. Luokalla oli mukavia tyyppejä, kiusaajia sekä sellaisia joissa ei varsinaisesti ollut vikaa, mutta joiden kanssa ei vaan tullut ystävystyttyä. Ensimmäisen ryhmän kanssa olen tekemisissä vieläkin eikä tarvita luokkakokousta jutteluun. Kahden muun ryhmän seuraa en kaivannut kouluaikoina, miksi kaipaisin sitä nytkään. Ilmoitin kutsuihin ensin ehkä, jos nyt vaikka innostuisikin. Mutta ei innostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää tietysti sanoa, että kaikista vieraimmaksi porukaksi taisi omallakin alalla (ei sairaanhoitaja) jäädä juuri ammattikorkeakoulun luokka. Oli jo niin paljon luokatonta opetusta, jossa ryhmä vaihtui oman suuntautumisen mukaan. Moni myös viikonloput vietti omalla kotipaikkakunnallaan omien kavereiden kanssa.
Lukio aikanaan oli vielä luokallinen systeemi minulla, joten lukiokavereihin on vieläkin välit. Osa myös lukiokavereista on kavereita lastentarhaiästä saakka. Välillä ehkä ollut rinnakkaisluokalla.
Sama omalla kohdalla amk-opinnoista. Jos nyt tulisi viestiä että joku on järjestämässä luokkakokousta niin en menisi. En ole enää tekemisissä yhdenkään entisen opiskelukaverin kanssa. Joitain samassa kaupungissa asuvia näkee välillä, mutta silloinkin vain moikkaillaan. Enkä edes muista puoliakaan ihmisistä jotka oli samassa "ryhmässä". Meilläkin porukka vaihtui eri kursseilla, eipä siinä oikein ryhmähenkeä muodostunut.
Ketä kiinnostaa tavata jotain vanhoja opiskelukavereita? Ei minua ainakaan. Se aika on ollut ja mennyt ja elämässä on menty eteenpäin. Minua ei kiinnosta, mitä entiset opiskelukaverit ovat elämässään tehneet ja kuinka monta lasta kenelläkin on.
Ei noita kannata järjestelmällisesti pitää vain koska "on pakko" tai "olisi kiva". Kyllä se pohja täytyy olla luotuna jo silloin opiskeluaikana. Kaikki luokat ja ryhmät ei vaan toimi. Ja sitten voi olla se joku legendaarinen ryhmä - joka herättää ihmisten nostalgiantunnetta tarpeeksi.
Esim. itselläni on näin:
- ala-aste: on ollut luokkakokous. Osanottajia oli 1/3, ei se siitä varmaan enää paremmaksi muutu.
- yläaste: ei ole ollut eikä ole tulossakaan. Ryhmähenki oli nolla, emme saaneet aikaiseksi edes luokkaretkirahaston keruuta ja luokkasormusprojektikin kuivui kasaan. Ei kukaan halua sitä muistella.
- lukio: no ei ollut mitään luokkaa, ei ollut mitään ryhmää.
- AMK: oli todella hyvä ryhmähenki, voisin mennä. Jotakin oli jopa suunnitteilla, mutta korona tuli väliin.
- yliopisto: voisin mennä jos joku järjestää, mutta lähinnä verkostoitumisen kannalta, ne olisivat käytännössä lähes uusia ihmisiä, vain muutamaan tutustunut enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ketä kiinnostaa tavata jotain vanhoja opiskelukavereita? Ei minua ainakaan. Se aika on ollut ja mennyt ja elämässä on menty eteenpäin. Minua ei kiinnosta, mitä entiset opiskelukaverit ovat elämässään tehneet ja kuinka monta lasta kenelläkin on.
EI voisi vähempää kiinnostaa kenenkään asiat, missä oli ja mitä teki ja ja ja ...olen tylsä, ei mulla ole antaa takaisin mitään :D
Jos joku kutsuisi ihmisiä koolle viestillä, jonka voi hädin tuskin tunnistaa olevan suomea, en todellakaan menisi.
Suomalaisille ei kannata järjestää mitään. Ei heitä kiinnosta juhliminen tai sosiaalisuus.