Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupuneet äidit ovat täällä jo aamusta virkeinä kertomassa, kuinka väsyneitä ja riistettyjä he ovat!
Ei tullut mieleen nukkua vähän pidempään?Sai kerrankin mennä nukkumaan ajoissa kun kakara ei pakota olemaan hereillä puolille öin, koska lähti isälleen pari päivää sitten.
Mä olen joutunut hoitamaan 365 päivää vuodessa lapsia, siksi tuo naapurin lasten ovikellon soitto 4 vuotta oli rasittavaa.
Omien lasten kanssa 4 ja 6 on jo oman kodin siivous haastavaa ja yhdessä vaiheessa ne oli 1 ja 3
Laskin joskus, että olohuonetta imuroidessa jouduin käymään ulko-ovella 7 kertaa.
Jostain syystä tuo yksi naapurin lapsi on nyt isällään teininä, otettu äidiltä pois, mutta mä olen se joka joutui kärsimään siitä ovikellon soittelusta ja siitä kun se tuli leikkipuistoon meidän perässä mukaan kiukuttelemaan. Hänen äitinsä oli kotona sisällä, ilmeisesti masentunut, mutta ei se lapsi kuuluisi silti olla koko ajan naapurin riesa.
Nyt saa onneksi rauhassa siivota, kun teinit kulkee omilla avaimilla eikä ovikello soi koko ajan 12 h päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lisääntymistä kannattaa käydä pahimmatkin kauhuskenaariot läpi ja tosissaan miettiä pärjääkö, jos mies kuolee/sairastuu/jättää. Onko muuta turvaverkkoa ja voiko heihin luottaa? Moni lisääntyy täysin huoletta miettimättä näitä asioita ollenkaan.
Tässä jokunen on muistutellut, että pitäisi varautua, miettiä, asennoitua, sopia asioita. Voi kuulkaa, mitä se auttaa, jos toisena osapuolena näissä "mietinnöissä ja sopimisissa" on ihan vaan ihmisiä. Mikään ei ole niin helppoa kuin luistaa yhteisistä "avunantosopimuksista" jollain verukkeella, jos tuntuukin hankalalta.
Minä olen sijaisäiti ja on todellakin laitettu miettimään, varautumaan ja pohtimaan etukäteen lasten kasvatusta, arvomaailmaa, sosiaalista tilannetta, asenteita, parisuhdetta, työnjakoa, lähipiiriä jne. On erittäinkin varauduttu, meiltä on kysytty kaikki.
Silti olen yksi niistä rättipoikki-väsyneistä äideistä, vaikkakin sijais- .
Vanhemmuudessa on paljon asioita, jotka tulevat yllättäin, joita ei osaa kuvitella etukäteen vaikka miten varautuisi. Erityistarpeet, käytös, temperamentit, allergiat, koko lähipiiri ja sosiaaliset suhteet, omat ja biologiset. Niin monta muuttuvaa palasta on ihan joka vanhemmalla tässä paketissa, ei kaikkeen oikein voi varautua. Minäkin olen väsynyt jonkun ihan toisen asian takia, kuin mitä etukäteen olisin kuvitellut.
Tukiverkot, vaikka heitä piti olla, eivät pärjääkään haastavissa tilanteissa. Paperilla sijaisvanhempi saa tukea ja vapaapäiviä, käytännössä ei. Varahoitaja pitäisi löytää omista tukiverkoista - jotka siis ovat todenneet, etteivät pärjää. Vaihtoehdoksi jää esim laitosmainen paikka, jotta saa itse vapaata. Se ei vaan käy omalletunnolle. Olen tähän ryhtynyt enkä laita lasta kuin pakettia johonkin, vieraaseen paikkaan, jos hän ei sitä kestä oireilematta. Olen päättänyt jaksaa, mutta kyllähän tämä on vienyt mehut. Ymmärtäjiä ei juuri ole. Minullahan ei ole mitään kymmenen lapsen laumaa, mikäs minua nyt voisi väsyttää!
Ei ole tarkoitus valittaa, vain avata sitä että tilanteet on tosi moninaisia. Täällä tuomaroidaan vanhemmat huithapeleiksi, ilman että osataan edes kuvitella, millaisia syitä perheissä voi oikeasti olla.
Vanhemmissa voi olla tosi päteviä ja asiat ymmärtäviä tyyppejä. Silti voi jaksaminen olla äärirajoilla, syistä joita ei täällä kukaan voi sieltä näytön takaa nähdä.
Varmasti on, mutta ei jokainen one kuin sinä, että kaikki asiat on käyty läpi ja turvaverkot tarkistettu, vaan isoin osa on niitä joille ei edes tullut moinen mieleen. Heidän kertomustensa kautta muut, vasta tulevat äidit voivat tehdä omia päätöksiään siitä onko heillä fasiliteetit kunnossa lapsia ajatellen.
Vierailija kirjoitti:
Tähän tulee tietenkin tulisesti alanuolituksi, mutta
perheen perustaminen on ihan oma valinta. Se on
lähtökohta, että jokainen hoitaa sen oman tonttinsa,
koska itse on valinnut itselleen sen tonttinsa. Olisit
kiitollinen, että sinulla on sellainen asia kuin perhe.
Ajattelen samoin, mutta niin että apua pitää olla tarjolla niille jotka eivät pärjää, eikä oletuksena voi olla se ettei apua anneta koska "mitäs läksit".
Yhteiskunnan tulee kantaa vastuu niistä jotka eivät ymmärtäneet mitä olivat tekemässä. Ei ketään saa jättää avun ulkopuolelle, ei varsinkaan viattomia, kohtaloonsa syyttömiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupuneet äidit ovat täällä jo aamusta virkeinä kertomassa, kuinka väsyneitä ja riistettyjä he ovat!
Ei tullut mieleen nukkua vähän pidempään?Sai kerrankin mennä nukkumaan ajoissa kun kakara ei pakota olemaan hereillä puolille öin, koska lähti isälleen pari päivää sitten.
Mä olen joutunut hoitamaan 365 päivää vuodessa lapsia, siksi tuo naapurin lasten ovikellon soitto 4 vuotta oli rasittavaa.
Omien lasten kanssa 4 ja 6 on jo oman kodin siivous haastavaa ja yhdessä vaiheessa ne oli 1 ja 3
Laskin joskus, että olohuonetta imuroidessa jouduin käymään ulko-ovella 7 kertaa.
Jostain syystä tuo yksi naapurin lapsi on nyt isällään teininä, otettu äidiltä pois, mutta mä olen se joka joutui kärsimään siitä ovikellon soittelusta ja siitä kun se tuli leikkipuistoon meidän perässä mukaan kiukuttelemaan. Hänen äitinsä oli kotona sisällä, ilmeisesti masentunut, mutta ei se lapsi kuuluisi silti olla koko ajan naapurin riesa.
Miehen kanssa oli seksiä välillä yöllä, kun lapset nukkui. Nyt pitää odottaa klo 24.00 asti, että teinit menee nukkumaan tai sitten aamulla aikaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupuneet äidit ovat täällä jo aamusta virkeinä kertomassa, kuinka väsyneitä ja riistettyjä he ovat!
Ei tullut mieleen nukkua vähän pidempään?Sai kerrankin mennä nukkumaan ajoissa kun kakara ei pakota olemaan hereillä puolille öin, koska lähti isälleen pari päivää sitten.
Mä olen joutunut hoitamaan 365 päivää vuodessa lapsia, siksi tuo naapurin lasten ovikellon soitto 4 vuotta oli rasittavaa.
Omien lasten kanssa 4 ja 6 on jo oman kodin siivous haastavaa ja yhdessä vaiheessa ne oli 1 ja 3
Laskin joskus, että olohuonetta imuroidessa jouduin käymään ulko-ovella 7 kertaa.
Jostain syystä tuo yksi naapurin lapsi on nyt isällään teininä, otettu äidiltä pois, mutta mä olen se joka joutui kärsimään siitä ovikellon soittelusta ja siitä kun se tuli leikkipuistoon meidän perässä mukaan kiukuttelemaan. Hänen äitinsä oli kotona sisällä, ilmeisesti masentunut, mutta ei se lapsi kuuluisi silti olla koko ajan naapurin riesa.
Miehen kanssa oli seksiä välillä yöllä, kun lapset nukkui. Nyt pitää odottaa klo 24.00 asti, että teinit menee nukkumaan tai sitten aamulla aikaisin.
Seksiä ei voi harrastaa päivällä, kun lapset päiväunilla, jos mies töissä ja kun toi naapurin lapsi soitti koko ajan ovikelloa. Eli aika usein meni klo 24.00 asti ja menee vieläkin, koska jompi kumpi teini joka päivä kotona. Jos menee töihin niin ei voi aamulla harrastaa seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Onneksi olkoon, jos sulla meni kaikki lastimasi käsikirjoituksen mukaan.
Ei ole kyse käsikirjoituksesta vaan terveen järjen käyttämisestä miettimällä erilaisia mahdollisia skenaarioita ja miten niistä selviäisi tukiverkkojen kanssa tai ilman. Ihan oikeastiko te lisäännytte miettimättä yhtään mitään, pää pinkkejä hattaroita ja unelmia täynnä?
Oletko kaikilla muillakin elämän osa-alueilla yhtä epävarma? Et poistu kotoa ennen kuin olet puntaroinut läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot? Ja lopulta päätätkin jäädä kotiin ja olla elämättä elämääsi?
Ei ollut hattaroita eikä pinkkiä. Ihan vain kaksi tervettä, vahvaa melkein kolmekymppistä koulut käynyttä työtä tekevää nuorta aikuista, joilla elämä ja parisuhde kunnossa. Molemmille oli aina ollut selvää haluta jossain vaiheessa omia lapsia. Ei kukaan tuollaisista lähtökohdista ala pelätä, että mitäs jos, mitäs jos. Se otetaan mitä saadaan. Ei ollut mitään syytä epäillä omaa jaksamista. Oli veivattu läpi raskaat opinnot, tehty työtä ja hyvin jaksettu. Lähellä oli yhdet isovanhemmat, mutta ei lapsia heille tehty, vaan lähtökohta oli että itse pärjätään. Ei myöskään laadittu mitään käsikirjoituksia, koska jokainen täysjärkinen jalat maassa oleva tiedostaa, että mitä vain voi tapahtua. Ja sen kyllä tiedostaa ilman että tarvitsee käydä ne kaikki mahdolliset skenaariot läpi.
Ja niinhän niitä mutkia tuli, mutta kuule, kyllä selvittiin ihan itse! Mutta kun tämän keskustelun aihe on mikä on, niin kyllähän se konkreettinen apu olisi ollut monessa kohtaa tarpeen. Ja tästä on jo 15 vuotta aikaa. Ei ainakaan tällä pikkupaikkakunnalla ollut mitään lapsiperheiden auttavia palveluja saatavilla. Neuvolassa voivoteltiin että voivoi, kyllä se siitä. No kyllähän se siitä, mutta pointti kun onkin se, että miksi naiset/äidit pitää viedä aivan äärimmilleen sen jaksamisen kanssa? Vaikka selvisin kaikkien niiden unettomien vuosien läpi, niin ei kyllä silti mikä voittajafiilis ole. Aivot vaurioitui lopullisesti, uuden oppiminen on hankalaa, keskittyminen on hankalaa. Stressinsietokyky on madaltunut selvästi. Vatsa lakkasi sietämästä tiettyjä ruoka-aineita ja kehittyi ibs. Parisuhde koki kolhuja, jotka ei ehkä koskaan täysin korjaannu. Mut hei, selvisin! Iloita voin siitä, että olen hengissä. Synkimmillä hetkillä oli muuta mielessä.
Olen eri, mutta en ole muilla elämän osa-alueilla yhtä epävarma. Lapsen hankinta on vaan paljon isompi päätös kuin vaikka päätös hankkia lemmikkieläin, päätös lähteä risteilylle tai etelänmatkalle tai päätös vaihtaa autoa. En mieti pahimpia skenaarioita elämän kaikissa päätöksissä mutta lapsen hankinta on vaan elämän suurin päätös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupuneet äidit ovat täällä jo aamusta virkeinä kertomassa, kuinka väsyneitä ja riistettyjä he ovat!
Ei tullut mieleen nukkua vähän pidempään?Sai kerrankin mennä nukkumaan ajoissa kun kakara ei pakota olemaan hereillä puolille öin, koska lähti isälleen pari päivää sitten.
Mä olen joutunut hoitamaan 365 päivää vuodessa lapsia, siksi tuo naapurin lasten ovikellon soitto 4 vuotta oli rasittavaa.
Omien lasten kanssa 4 ja 6 on jo oman kodin siivous haastavaa ja yhdessä vaiheessa ne oli 1 ja 3
Laskin joskus, että olohuonetta imuroidessa jouduin käymään ulko-ovella 7 kertaa.
Jostain syystä tuo yksi naapurin lapsi on nyt isällään teininä, otettu äidiltä pois, mutta mä olen se joka joutui kärsimään siitä ovikellon soittelusta ja siitä kun se tuli leikkipuistoon meidän perässä mukaan kiukuttelemaan. Hänen äitinsä oli kotona sisällä, ilmeisesti masentunut, mutta ei se lapsi kuuluisi silti olla koko ajan naapurin riesa.
Miehen kanssa oli seksiä välillä yöllä, kun lapset nukkui. Nyt pitää odottaa klo 24.00 asti, että teinit menee nukkumaan tai sitten aamulla aikaisin.
Seksiä ei voi harrastaa päivällä, kun lapset päiväunilla, jos mies töissä ja kun toi naapurin lapsi soitti koko ajan ovikelloa. Eli aika usein meni klo 24.00 asti ja menee vieläkin, koska jompi kumpi teini joka päivä kotona. Jos menee töihin niin ei voi aamulla harrastaa seksiä.
Moni yh voi päästä helpommallakin, koska ei ole tuota seksin harrastamista ja lapset on välillä isällä, että saa siivota rauhassa. Ja nykyään kuulemma saa lapsen viedä tarhaan, vaikka on itse kotona esim. vapaapäivällä, voi pestä lattiat rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öö ehkä siihen terveeseen lapsen kasvuun tarvitsisi kyllä muutakin kuin vain äidin joka yrittää kaikkensa ja ylittää itsensä. Johan se lapsikin saa aika oudon kuvan ihmisistä ja yhteiskunnasta kun näkee tilanteen miten äiti vaan on hyvä ja yrittää ja muut ihmiset vaan sylkee päälle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupuneet äidit ovat täällä jo aamusta virkeinä kertomassa, kuinka väsyneitä ja riistettyjä he ovat!
Ei tullut mieleen nukkua vähän pidempään?Sai kerrankin mennä nukkumaan ajoissa kun kakara ei pakota olemaan hereillä puolille öin, koska lähti isälleen pari päivää sitten.
Mä olen joutunut hoitamaan 365 päivää vuodessa lapsia, siksi tuo naapurin lasten ovikellon soitto 4 vuotta oli rasittavaa.
Omien lasten kanssa 4 ja 6 on jo oman kodin siivous haastavaa ja yhdessä vaiheessa ne oli 1 ja 3
Laskin joskus, että olohuonetta imuroidessa jouduin käymään ulko-ovella 7 kertaa.
Jostain syystä tuo yksi naapurin lapsi on nyt isällään teininä, otettu äidiltä pois, mutta mä olen se joka joutui kärsimään siitä ovikellon soittelusta ja siitä kun se tuli leikkipuistoon meidän perässä mukaan kiukuttelemaan. Hänen äitinsä oli kotona sisällä, ilmeisesti masentunut, mutta ei se lapsi kuuluisi silti olla koko ajan naapurin riesa.
Miehen kanssa oli seksiä välillä yöllä, kun lapset nukkui. Nyt pitää odottaa klo 24.00 asti, että teinit menee nukkumaan tai sitten aamulla aikaisin.
Seksiä ei voi harrastaa päivällä, kun lapset päiväunilla, jos mies töissä ja kun toi naapurin lapsi soitti koko ajan ovikelloa. Eli aika usein meni klo 24.00 asti ja menee vieläkin, koska jompi kumpi teini joka päivä kotona. Jos menee töihin niin ei voi aamulla harrastaa seksiä.
Apua, sun ongelmias! Kenen kanssa oisit päivällä harrastanut seksiä, ilman tota ovikellon soittajaa, jos kerran mieskin oli töissä 😉?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupuneet äidit ovat täällä jo aamusta virkeinä kertomassa, kuinka väsyneitä ja riistettyjä he ovat!
Ei tullut mieleen nukkua vähän pidempään?Sai kerrankin mennä nukkumaan ajoissa kun kakara ei pakota olemaan hereillä puolille öin, koska lähti isälleen pari päivää sitten.
Mä olen joutunut hoitamaan 365 päivää vuodessa lapsia, siksi tuo naapurin lasten ovikellon soitto 4 vuotta oli rasittavaa.
Omien lasten kanssa 4 ja 6 on jo oman kodin siivous haastavaa ja yhdessä vaiheessa ne oli 1 ja 3
Laskin joskus, että olohuonetta imuroidessa jouduin käymään ulko-ovella 7 kertaa.
Jostain syystä tuo yksi naapurin lapsi on nyt isällään teininä, otettu äidiltä pois, mutta mä olen se joka joutui kärsimään siitä ovikellon soittelusta ja siitä kun se tuli leikkipuistoon meidän perässä mukaan kiukuttelemaan. Hänen äitinsä oli kotona sisällä, ilmeisesti masentunut, mutta ei se lapsi kuuluisi silti olla koko ajan naapurin riesa.
Miehen kanssa oli seksiä välillä yöllä, kun lapset nukkui. Nyt pitää odottaa klo 24.00 asti, että teinit menee nukkumaan tai sitten aamulla aikaisin.
Seksiä ei voi harrastaa päivällä, kun lapset päiväunilla, jos mies töissä ja kun toi naapurin lapsi soitti koko ajan ovikelloa. Eli aika usein meni klo 24.00 asti ja menee vieläkin, koska jompi kumpi teini joka päivä kotona. Jos menee töihin niin ei voi aamulla harrastaa seksiä.
Moni yh voi päästä helpommallakin, koska ei ole tuota seksin harrastamista ja lapset on välillä isällä, että saa siivota rauhassa. Ja nykyään kuulemma saa lapsen viedä tarhaan, vaikka on itse kotona esim. vapaapäivällä, voi pestä lattiat rauhassa.
Suihkussa käyminen oli myös hankalaa tuon naapurin lapsen ovikellon soittelun takia. Olisi muuten voinut käydä suihkussa silloin kun lapset päiväunilla, kun meillä ei mies suostunut vahtimaan. Eli oli pakko ottaa lapset mukaan pieneen kylpyhuoneeseen. Meillä ei ole ollut ikinä saunavuoroa, koska ollaan pienituloisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupuneet äidit ovat täällä jo aamusta virkeinä kertomassa, kuinka väsyneitä ja riistettyjä he ovat!
Ei tullut mieleen nukkua vähän pidempään?Sai kerrankin mennä nukkumaan ajoissa kun kakara ei pakota olemaan hereillä puolille öin, koska lähti isälleen pari päivää sitten.
Mä olen joutunut hoitamaan 365 päivää vuodessa lapsia, siksi tuo naapurin lasten ovikellon soitto 4 vuotta oli rasittavaa.
Omien lasten kanssa 4 ja 6 on jo oman kodin siivous haastavaa ja yhdessä vaiheessa ne oli 1 ja 3
Laskin joskus, että olohuonetta imuroidessa jouduin käymään ulko-ovella 7 kertaa.
Jostain syystä tuo yksi naapurin lapsi on nyt isällään teininä, otettu äidiltä pois, mutta mä olen se joka joutui kärsimään siitä ovikellon soittelusta ja siitä kun se tuli leikkipuistoon meidän perässä mukaan kiukuttelemaan. Hänen äitinsä oli kotona sisällä, ilmeisesti masentunut, mutta ei se lapsi kuuluisi silti olla koko ajan naapurin riesa.
Miehen kanssa oli seksiä välillä yöllä, kun lapset nukkui. Nyt pitää odottaa klo 24.00 asti, että teinit menee nukkumaan tai sitten aamulla aikaisin.
Seksiä ei voi harrastaa päivällä, kun lapset päiväunilla, jos mies töissä ja kun toi naapurin lapsi soitti koko ajan ovikelloa. Eli aika usein meni klo 24.00 asti ja menee vieläkin, koska jompi kumpi teini joka päivä kotona. Jos menee töihin niin ei voi aamulla harrastaa seksiä.
Apua, sun ongelmias! Kenen kanssa oisit päivällä harrastanut seksiä, ilman tota ovikellon soittajaa, jos kerran mieskin oli töissä 😉?
Miehellä 2 vapaapäivää viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi kannattanut varautua paremmin ennen lapsen syntymää. Rakentaa se tukiverkko tai/ja säästää että voi palkata jonkun auttamaan siivoamisessa ja että saa itse nukkua. Kannattaa myös säästää ja varata aikaa niin, että on lapdenvahti kun haluaa viettää puolison kanssa aikaa kahdestaan. Isoin asia on vaatia puolisoa osallistumaan myös esim. töiden jälkeen.
Äidit laittavat nykyään myös oletukset äitiydestä liian korkealle. Se on ihan ok, että kämppä tai oma naama ei ole aina 100% siisti ja huoliteltu. Monet äidit uuvuttavat itse itsensä kun yrittävät postata faceen ja instagramiin täydellistä perhe-elämää.
Minä luulin, että minulla tulee olemaan tukiverkko, mutta itsestäni riippumattomista syistä menetin sen yllättäen.
Olen yrittänyt rakentaa uutta tukiverkkoa jo pari vuotta ja se on osoittautunut mahdottomaksi. Pyysin neuvolastakin neuvoja miten se rakennetaan tyhjästä. Terkkari sanoi suoraan, että eihän sellaista käytännössä kukaan pysty rakentamaan.Me ollaan rakennettu meidän tukiverkko. On aktiivisesti tutustuttu ihmisiin ympärillämme ja sekä tarjottu että pyydetty apua. On koottu päiväkodin lasten vanhempien yhteystietolistaa ja perustettu whatsapp-ketjua ja fb-ryhmää. Menty vauvakerhoon, muskariin, vanhempainiltaan, leikkipuistoon, kirjastoon, kerrostalon pihalle ja avattu suu. On ehdotettu leikkitreffejä ensin yhdessä, sitten puolin ja toisin ilman vanhempia. Ehdotettu esim. naapureille että voidaan hakea heidän lapsensa päivähoidosta samalla kuin oma jne. Siitä se pikkuhiljaa kasvaa. Toki pitää olla energiaa ja uskallusta rakentaa tällaista.
Lisäksi ostetaan siivousapua.
Silloin kun lapset olivat pieniä, yritin kaikkea tuota. Lopputulos: ei tukiverkkoa.
Tukiverkko hommataan ENNEN lasten tekoa.
Lue edellisen kirjoittama viesti uudelleen. Siinä tukiverkon hommaaminen liittyy nimenomaan aikaan, jolloin on jo lapsia. Vai meinaatko, että lapseton voi mennä hengaamaan vauvamuskareihin, päiväkotiin, vanhempainiltoihin jne hankkimaan tukiverkostoa siltä varalta, että joskus saa lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täällä julmia vastauksia. Loppuunpalaneiden äitien huutoihin vastauksena potkaistaan vähän syvemmälle ja heilutetaan keskisormea perään.
Hävetkää.
Minä voin hoitaa sinun lapsiasi ihan ilmaiseksi jos olet väsynyt. Yhtään en potki tai muuta, jokainen on joskus väsynyt. Sen sijaan olen sitä mieltä vakaasti että lapsia ei tehdä huonoon suhteeseen, tai ilman riittävää harkintaa, johon kuuluu myös taloudellisen tilanteen vakauden hoitaminen kuntoon, sekä turvaverkot. On pelkästään hyvä että tämä asia tuodaan julki tässä keskustelussa, se voi vähentää niitä jotka tekevät lapsen ilman että on antaa heille mitään muuta kuin yliväsynyt äiti.
Kun maito on maassa, se on maassa, silloin pitää tehdä se minkä pystyy(ja itse ainakin olen valmis auttamaan oikeastaan ketä äitiä vain jolla tarve on oikea), mutta on myös tärkeää levittää sanomaa että EI NÄIN. Kuka hyötyy siitä että taas uudet ja uudet naiset tekevät samat virheet? Ei ainakaan ne lapset.
Hitusen ristiriitaista ulosantia. Olet valmis auttamaan, ja samaan hengenvetoon paasaat kuinka kaikki pitäisi ennakoida. Pumpulissako olet itse kasvanut??
Miksi olet sitä mieltä että mitään ei tarvitsse ajatella ensin, ei edes lasten tekemistä? Siitä vain lapsia tekemään, kyllä joku muu hoitaa kun itse ei viitsinyt yhtään miettiä mitä on tekemässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uupuneet äidit ovat täällä jo aamusta virkeinä kertomassa, kuinka väsyneitä ja riistettyjä he ovat!
Ei tullut mieleen nukkua vähän pidempään?
Miten nukut kun lapset herättävät kukonlaulun aikaan? Siitähän tässä oli kyse.
Vierailija kirjoitti:
Uupuneet äidit ovat täällä jo aamusta virkeinä kertomassa, kuinka väsyneitä ja riistettyjä he ovat!
Ei tullut mieleen nukkua vähän pidempään?
Vauva herätti ja vauvaa pitää hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi kannattanut varautua paremmin ennen lapsen syntymää. Rakentaa se tukiverkko tai/ja säästää että voi palkata jonkun auttamaan siivoamisessa ja että saa itse nukkua. Kannattaa myös säästää ja varata aikaa niin, että on lapdenvahti kun haluaa viettää puolison kanssa aikaa kahdestaan. Isoin asia on vaatia puolisoa osallistumaan myös esim. töiden jälkeen.
Äidit laittavat nykyään myös oletukset äitiydestä liian korkealle. Se on ihan ok, että kämppä tai oma naama ei ole aina 100% siisti ja huoliteltu. Monet äidit uuvuttavat itse itsensä kun yrittävät postata faceen ja instagramiin täydellistä perhe-elämää.
Minä luulin, että minulla tulee olemaan tukiverkko, mutta itsestäni riippumattomista syistä menetin sen yllättäen.
Olen yrittänyt rakentaa uutta tukiverkkoa jo pari vuotta ja se on osoittautunut mahdottomaksi. Pyysin neuvolastakin neuvoja miten se rakennetaan tyhjästä. Terkkari sanoi suoraan, että eihän sellaista käytännössä kukaan pysty rakentamaan.Me ollaan rakennettu meidän tukiverkko. On aktiivisesti tutustuttu ihmisiin ympärillämme ja sekä tarjottu että pyydetty apua. On koottu päiväkodin lasten vanhempien yhteystietolistaa ja perustettu whatsapp-ketjua ja fb-ryhmää. Menty vauvakerhoon, muskariin, vanhempainiltaan, leikkipuistoon, kirjastoon, kerrostalon pihalle ja avattu suu. On ehdotettu leikkitreffejä ensin yhdessä, sitten puolin ja toisin ilman vanhempia. Ehdotettu esim. naapureille että voidaan hakea heidän lapsensa päivähoidosta samalla kuin oma jne. Siitä se pikkuhiljaa kasvaa. Toki pitää olla energiaa ja uskallusta rakentaa tällaista.
Lisäksi ostetaan siivousapua.
Silloin kun lapset olivat pieniä, yritin kaikkea tuota. Lopputulos: ei tukiverkkoa.
Tukiverkko hommataan ENNEN lasten tekoa.
Miten tarkalleen ottaen tukiverkko hommataan?
Aika monella ei ole sukulaisia ja hyvässä lykyssä vain omat ja appivanhemmat.
Silloin ei sitten tehdä lapsia. Ei lapset ole mikään perusoikeus joka kaikilla pitää olla, viis mistään muusta. Perhetukikeskuskesta neuvotaan mitä apua on tarjolla, ja siellä voidaan kartoittaa pariskunnan voimavaroja jo silloin kun lapsen tekeminen tulee ajankohtaiseksi.
Jos et ymmärrä edes miten tukiverkko hommataan, eli ei ole ketään läheisiä, ja olet tosi yksin muutenkin, niin lasten tekeminen ei ole hyvä idea.
Sitten toinen asia ei nykyään mikään ole kuin ennen. Nykyisin äitien voimavaroja vie älyttömästi kun kaikki on millin tarkkaa ja vaaditaan täydellisyyttä varustuksista vaatteissa lasun pelossa, pään ympärykset, maitomäärät kaikki MILLIN tarkkaa ja elät pelossa tekeväsi virheen tämä juuri vie voimavarat kun ei kukaan tule sinun kanssasi sitten auttamaan vaan juuri vaatimaan että sinulla on kaikki täydellisesti. Ja haluatkin olla täydellinen mutta sitten olet uupunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä, yövalvomiset ja etenkin sairastelukierteet on ehkä rankointa. Aivan turha on näihin ehdotella hoitoapuja. Mistä saat yöhoitajan?
Tässä puhutaan jatkuvasti aidasta ja seipäästä.
Äiti: Olen väsynyt, tarvitsen apua.
Palsta: Hanki hoitaja tai kunnalta joku hoitamaan pariksi tunniksi.
Ei nuo kaksi asiaa kohtaa! Sen väsyneen äidin tarve ei ole kahden tunnin hoitoapu. Ei edes päivän hoitoapu riitä siihen, että saisi univelkaa kuitattua. Tarvittaisiin useampi yö. Ehkä myös nukahtamisapulääkkeet, jos unirytmi on täysin jo hukassa.
Työelämässä vuorotyö sotki oman unirytmini, silloin työterveyslääkäri sanoi että unettomuuden kanssa ei saa odottaa kuin viikko, sitten se on saatava kuntoon.
Äideille tuntuu olevan ihan eri säännöt.
Etkö ymmärtänyt tätä ennen kuin aloit lisääntymään? Kysyn nyt ihan vilpittömästi. Jokaisen pitäisi ymmärtää että itselle voi osua vaikak se pahasti vammainenkin lapsi, jolloin yövalvominen on pientä sen rinnalla. Pitäisi ihan oikessti olla koulussa tytöille(ja pojillekin toki) kouluaine jossa kerrotaan millaista se äitiys voi olla, jos omat voimat eivät riitä selvittämään sitä edes aikuisena vaikka puhelin on netteineen ja hakukoneineen kädessä koko ajan.
Vastaan ihan vilpittömästi: kyllä ymmärsin, ennen kuin aloin lisääntymään. ( En ole tuon lainauksen kirjoittaja, jolle kysymyksen esitit)
Puhelin ja hakukone eivät auta millään tavalla, eikä myöskään koulussa opittu tieto äitiyden rankkuudesta silloin, kun se iskee omalle kohdalle. Rankkuus tulee yleensä aina enemmän tai vähemmän yllättäen.
Se tulee yllätyksenä vain sellaiselle jolal on pinkit lasit päässä.
Jos mikään tiedonhankintaväline ei sinua auta, niin silloin vika on kyllä sinun ymmärryksessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi kannattanut varautua paremmin ennen lapsen syntymää. Rakentaa se tukiverkko tai/ja säästää että voi palkata jonkun auttamaan siivoamisessa ja että saa itse nukkua. Kannattaa myös säästää ja varata aikaa niin, että on lapdenvahti kun haluaa viettää puolison kanssa aikaa kahdestaan. Isoin asia on vaatia puolisoa osallistumaan myös esim. töiden jälkeen.
Äidit laittavat nykyään myös oletukset äitiydestä liian korkealle. Se on ihan ok, että kämppä tai oma naama ei ole aina 100% siisti ja huoliteltu. Monet äidit uuvuttavat itse itsensä kun yrittävät postata faceen ja instagramiin täydellistä perhe-elämää.
Minä luulin, että minulla tulee olemaan tukiverkko, mutta itsestäni riippumattomista syistä menetin sen yllättäen.
Olen yrittänyt rakentaa uutta tukiverkkoa jo pari vuotta ja se on osoittautunut mahdottomaksi. Pyysin neuvolastakin neuvoja miten se rakennetaan tyhjästä. Terkkari sanoi suoraan, että eihän sellaista käytännössä kukaan pysty rakentamaan.Me ollaan rakennettu meidän tukiverkko. On aktiivisesti tutustuttu ihmisiin ympärillämme ja sekä tarjottu että pyydetty apua. On koottu päiväkodin lasten vanhempien yhteystietolistaa ja perustettu whatsapp-ketjua ja fb-ryhmää. Menty vauvakerhoon, muskariin, vanhempainiltaan, leikkipuistoon, kirjastoon, kerrostalon pihalle ja avattu suu. On ehdotettu leikkitreffejä ensin yhdessä, sitten puolin ja toisin ilman vanhempia. Ehdotettu esim. naapureille että voidaan hakea heidän lapsensa päivähoidosta samalla kuin oma jne. Siitä se pikkuhiljaa kasvaa. Toki pitää olla energiaa ja uskallusta rakentaa tällaista.
Lisäksi ostetaan siivousapua.
Silloin kun lapset olivat pieniä, yritin kaikkea tuota. Lopputulos: ei tukiverkkoa.
Tukiverkko hommataan ENNEN lasten tekoa.
Miten tarkalleen ottaen tukiverkko hommataan?
Aika monella ei ole sukulaisia ja hyvässä lykyssä vain omat ja appivanhemmat.Silloin ei sitten tehdä lapsia. Ei lapset ole mikään perusoikeus joka kaikilla pitää olla, viis mistään muusta. Perhetukikeskuskesta neuvotaan mitä apua on tarjolla, ja siellä voidaan kartoittaa pariskunnan voimavaroja jo silloin kun lapsen tekeminen tulee ajankohtaiseksi.
Jos et ymmärrä edes miten tukiverkko hommataan, eli ei ole ketään läheisiä, ja olet tosi yksin muutenkin, niin lasten tekeminen ei ole hyvä idea.
Elikkä sekin on äitien syy mitä muut ihmiset eli lähipiiri tekee ? Eikö tässä nyt vaadita yhdeltä ihmiseltä vähän liikaa kun asiat ei ole niin yksinkertaisia. Minä esim olen erittäin sosiaalinen ja lähellä ihmisiä mutta he ovatkin yllättäneet tällä kylmällä ja katkeransävyisellä asenteellaan mitä sinäkin toitotat. Siis jotkut mitä ihmettelen
Laskin joskus, että olohuonetta imuroidessa jouduin käymään ulko-ovella 7 kertaa.
Jostain syystä tuo yksi naapurin lapsi on nyt isällään teininä, otettu äidiltä pois, mutta mä olen se joka joutui kärsimään siitä ovikellon soittelusta ja siitä kun se tuli leikkipuistoon meidän perässä mukaan kiukuttelemaan. Hänen äitinsä oli kotona sisällä, ilmeisesti masentunut, mutta ei se lapsi kuuluisi silti olla koko ajan naapurin riesa.