Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole pakottanut ketään lisääntymään, oma valintasi. Lapsien kanssa väsymys, oman ajan puute ja kotitöiden kertyminen on normaalia. Vanhemmat saavat tukia lapsiensa kasvatukseen, pitkät äityislomat ja enemmän palveluita kuin monessa muussa maassa, veronmaksajat rahoittaa lapsienne koulut ja hammashuollonkin.. Vai etkö oikeasti tiennyt, miten uuvuttavaa lapsien kasvattaminen on? Jos tuntuu ettei NORMAALIN äityiteen kuuluvan väsymyksen kanssa pärjään, silloin voi itsestään tehdä lastensuojeluilmoituksen.
Nykyään äidit käyttäytyvät ihan kuin heille kuuluisi antaa kaikki apu maailmassa sen takia, että he ovat tehneet valinnan lisääntyä, usein yhden tai kahden lapsen sijaan jopa viisi yksinhuoltajana. Jos ei ole tukiverkkoa, rahaa, isompaa asuntoa, kumppania tms. ei sellaiseen tilanteeseen kannata tehdä lasta, koska tottakai esim. ilman tukiverkkoa uupuu.
Tässä maassa on harvinaisen tyly asenne äitejä ja lapsia kohtaan. Eräänlaista naisvihaa tämäkin. Tässä ketjussakin useat (vai yksi ahkera?) jankuttavat, että naisten oma asia ja mitäs lisääntyvät jne. Mikäs onkaan miesten vastuu tästä lisääntymisessä? Jos mies ei otakaan vastuuta siittämistään lapsista, sekin on naisen syy, kun valitsi niin huonon miehen.
Pelkkää syyllistämistä ja haukkumista. Samaan aikaan yleisellä tasolla ollaan huolestuneita, kun suomalaisten syntyvyys on niin alhainen. Ja ulkomailta ei haluta isoja perheitä tänne. Nää yhtälöt ei vaan toimi. Jos halutaan suomalaisten syntyvyys nousemaan, pitää asenteiden muuttua rajusti. Pitää ajatella jokainen lapsi tervetulleeksi maailmaan, jokainen on mahdollinen tulevaisuuden tekijä ja veronmaksaja. Siitäkin huolimatta, että joku typerä nainen on sen lapsen saanut.
Monissa muissa maissa lapsiin suhtaudutaan ihan eri tavalla. Siellä ymmärretään heidän arvo, jopa itseisarvona. Ei vain mahdollisena veronmaksajana. Meillä ei edes sellaisena. Olemme harvinaisen kylmä ja julma kansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole pakottanut ketään lisääntymään, oma valintasi. Lapsien kanssa väsymys, oman ajan puute ja kotitöiden kertyminen on normaalia. Vanhemmat saavat tukia lapsiensa kasvatukseen, pitkät äityislomat ja enemmän palveluita kuin monessa muussa maassa, veronmaksajat rahoittaa lapsienne koulut ja hammashuollonkin.. Vai etkö oikeasti tiennyt, miten uuvuttavaa lapsien kasvattaminen on? Jos tuntuu ettei NORMAALIN äityiteen kuuluvan väsymyksen kanssa pärjään, silloin voi itsestään tehdä lastensuojeluilmoituksen.
Nykyään äidit käyttäytyvät ihan kuin heille kuuluisi antaa kaikki apu maailmassa sen takia, että he ovat tehneet valinnan lisääntyä, usein yhden tai kahden lapsen sijaan jopa viisi yksinhuoltajana. Jos ei ole tukiverkkoa, rahaa, isompaa asuntoa, kumppania tms. ei sellaiseen tilanteeseen kannata tehdä lasta, koska tottak
Näinhän se oli. Meilläkin oli kotiapulaisia, lasten hoitajia ja siivooja. Äiti kotona ja vain isä töissä. Alkuun, kun isä vielä opiskeli, oli opiskelijakylässä aina joku lapsia vahtimassa. Aina oli joku, jolle saattoi jättää muutamaksi tunniksi lapset hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaaliin äitiyteen kuuluu saada yhteisöltä apua. Sen takia pohjimmiltaan meistä on muodostunut sivilisaatio, miettikää sitä. Jos tuota apua ei ole saatavilla, olemmeko edes enää sivistysvaltio? Metsään vaan kaikki pärjäämään omillaan, hophop! Mitäs läksitte!
Juuri tämä. En ymmärrä miksi pidetään niin ihmeellisenä että muut jotenkin auttaisivat. Koko historian läpi niin on tehty, eihän äidit ja lapset olisi muuten selvinneet, jos ei joku muutama yksinään jossain tundralla vauvansa kanssa seikkaillut olisikin hengiasä pysynyt, ja siis eihän meitä edes olisi täällä, jos ei pidettäisi huolta toisistamme. Varsinkin niistä vauvpista ja pikkulapsista. Sivilisaatio kasvoi siitä että huolehdittiin. Todellakin, komppaan tätä.
Luulenpa, että nämä kovat ja kylmät asenteet tulevat siitä, että nämä ihmiset ovat kokeneet jääneensä yksin selviytymään. Aikoinaan oli tutkimus, jonka mukaan he, joita autetaan, auttavat. Ja siinä oli tutkittu myös lapsuutta.
30v. Sitten oli paljon kirjoituksia siitä, miten pienet lapset ovat itsenäisiä ja miten heidät voi kasvattaa omatoimiseksi. Vauva-lehdessä joku kirjoitti viisvuotiaasta, joka jo pyykkäsi omat vaatteensa. Mielestäni se oli kamalaa ja päätin itse toimia toisin. En onnistunut lapsiani pilaamaan, vaan hyvin ovat pärjänneet elämässä. Toki heillä myös isä, joka on osaltaan vaikuttanut kasvatukseen.
Ehkä nyt pitäisi vaan alkaa sinnikkäästi olemaan ystävällinen ympäristöllä ja huomioida muut ihmiset. Auttaa tarpeentullen avun tarvitsijoita. Jos se asenne alkais muuttua. Yhteisöllisyys on kuitenkin erittäin merkittävä ilmiö ja tekijä yhteiskunnassa ja elämän mielekkyyden kokemuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole pakottanut ketään lisääntymään, oma valintasi. Lapsien kanssa väsymys, oman ajan puute ja kotitöiden kertyminen on normaalia. Vanhemmat saavat tukia lapsiensa kasvatukseen, pitkät äityislomat ja enemmän palveluita kuin monessa muussa maassa, veronmaksajat rahoittaa lapsienne koulut ja hammashuollonkin.. Vai etkö oikeasti tiennyt, miten uuvuttavaa lapsien kasvattaminen on? Jos tuntuu ettei NORMAALIN äityiteen kuuluvan väsymyksen kanssa pärjään, silloin voi itsestään tehdä lastensuojeluilmoituksen.
Nykyään äidit käyttäytyvät ihan kuin heille kuuluisi antaa kaikki apu maailmassa sen takia, että he ovat tehneet valinnan lisääntyä, usein yhden tai kahden lapsen sijaan jopa viisi yksinhuoltajana. Jos ei ole tukiverkkoa, rahaa, isompaa asuntoa, kumppania tms. ei sellaiseen tilanteeseen kannata tehdä lasta, koska tottak
Saksassa tällaista harrastettiin aikoinaan. En nyt muista, mitkä olivat tulokset...Ai niin, Saksa hävisi sodan. Meni hyvä yritys hukkaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailkaa jokainen ennen lapsien hankkimista jossain perheessä joiden vauvoilla on vaivoja. Olkaa mieluiten vaikka muutama yö niin saatte käsityksen mitä se voi olla. Pikkuveljilläni oli molemmilla paha refluksi, nukkui vain pystyasennossa hereilläolot oksensi ja huusi, ei suostunut auton istuimeen ei rattaisiin ei vaunuihin. Ei saatu apua pitkiin aikoihin kun ei lääkörit ottaneet tosissaan. Asuin tällöin vielä kotona. Osallistuin aktiivisesti hoitoon. Näin ollen osasin odottaa pahinta, olin oikeastaan valmistautunut siihen ennen esikoisen syntymää. Minulla terve vauva, ei toistaiseksi vaivoja.
moni kysyy mistä voi etukäteen tietää millaista se on, no esimerkiksi vierailemalla jonkun luona jonka vauvalla on vaivoja. Siitä saa käsityksen tosiaan mitä se pahimmillaan voi olla. Vauva-aika tuntuu pumpulilta kun vertailukohtana on omien pikkuveljien vauva-aika.
Ei ollut minunkaan kavereilla. Veljien lapsia hoidettiin paljon, mutta heillä ei ollut vaivoja. Eli käsitys lapsista perustui heihin, kahdeksaan lapseen. Joita siis hoidimme myös öisin. Eivät valvottaneet. Kuten omani sit vähän myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vauvoja ja lapsia tehdään, jos niiden kanssa ei ole kiinnostustusta olla? Valitetaan, että pitäisi niiden kanssa olla eikä ole vapaa-ajaa. Ja siivotakin pitäisi. No voithan käydä töissä ja viedä lapsen päiväkotiin niin kuin muutkin jos kotonaolo kyllästyttää ja lasten seura ei ole tarpeeksi kivaa.
Ei kukaan sanonut ettei kiinnosta.
Kyse ei ole kiinnostuksesta tai laiskuudesta, kun on kuoleman väsynyt. Jokainen, joka ei tätä ymmärrä, voi kokeilla omassa elämässä. Laittakaa herätys tunnin välein. Joka herätyksen yhteydessä pitää tehdä jotain vaikka 10 ajan. Voitte vaikka siivota, tulee siistiä. Mutta tätä seuraava kuukausi, joka ikinen päivä ja yö. Seuratkaa oloanne, alkaako muuttua. Toimiiko aivot normisti. Oletteko iloisia, energisiä ja rakastavia rakkaitanne kohtaan. Tulkaa sit kuukauden jälkeen tänne kertomaan oloistanne. Jos mikään ei mielessänne muutu, olette superihmisiä ja onnittelut siitä.
Tätä se toisilla on monta kuukautta putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ilmaista kotiapua veronmaksajien piikkiin ei saa kukaan. Jos tarvitsee apua kotiin sairauden takia niin kyllä sekin maksaa. Niin voi myös vanhemmat ihan vapaasti ostaa apua itselleen jos eivät pärjää. Mutta esim. vanhuksilla ei ole ilmaista hoitopaikkaa päiviksi, missä voivat syödä ilmaiseksi ja saada hoivaa. Ei ole mitään vanhuslisää tai vanhuspakkausta tulossa.
Jos nainen päättää haluta lapsen ja ryhtyä äidiksi niin hän saa ensin äitiyspakkauksen tai rahaa, täysin ilmaiseksi. Sen jälkeen äitiysloman, vanhempainvapaan jne, tekemättä maksajan hyödyksi muuta kuin olemalla äiti. Pienituloisena ilmaisen päivähoidon lapselleen, tilanteesta riippumatta, siis vaikka olisi itse kotona. Ruoat siellä lapselle. Koulun lapselle, ja sielläkin toki ruoat. Tämän lisäksi hän saa lapsilisä joka kuukausi, ilman mitään syytä. Nämä kaikki on hienoja asioita enkä kannata niistä leikkaamista. Mutta että valittaa, kun ei saa _mitään_ apua?! Niin a
Olin vähävarainen opiskelija, mutta kyllä päivähoidosta maksoin. Ei ollut ilmaista ei.
Jos äiti on niin väsynyt, ettei pärjää arjessa, mielestäni olisi ok saada siihen jotain apua. Tavalla tai toisella. Sen verran, että jaksaa yli pahimman. Ei lapsilisä tuo energiaa unettomalle. Tai se, että vanhuksetkin maksavat hoidoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miten niin ei saa apua? Yhteiskunta mm mahdollistaa sen, että vauvaikäisten äitien ei tarvitse kaiken muun ohella käydä töissä, vaan saa olla vain kotona. Itselleni vauva-aika oli lomaa, mutta kaikilla ei tietenkään ole kokemusta työelämästä.
Minulla ei ole koskaan ollut näin vähän vapaa-aikaa kuin nyt vauvan kanssa, vaikka työkokemusta on hyvinkin paljon erilaisista töistä. Pärjään kyllä nytkin, ei siinä mitään, mutta tämä vaihe on niin kaukana mistään leppoisasta lomailusta kuin vain ikinä voi olla.
Minulle taas omien
Ja mieluummin lapset pois, kuin apua pahimman yli? Jopas on erikoinen asenne. Ja kallis.
Kyllä minua kannateltiin veden pinnalla, kun opettelin uimaan. Faija sitkeästi tuki, kunnes opin tekniikan. Sen jälkeen olen pysynyt pinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia nuorista tulee yhä viisaampia, ja ymmärtävät että yhteiskunta eikä lähipiiri oikeasti auta. Tämä on hyvä että näitä tuodaan esille. Jos minä olisin ymmärtänyt tämän, en olisi ikinä tehnyt itsekään lapsia. Onneksi oma tyttäreni on sanonut että häntä ei kiinnosta vanhemmuus pätkän vertaa, vaan elää elämää itseään varten. Siitä olen ylpeä.
Oikein olette akkojen akkoja molemmat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syy on sama kuin kaikessa terveydenhoitoon liittyvässä puutteessa: Ei ole rahaa eikä resursseja. Olen sitä mieltä, että tuoreille vanhemmille olisi oltava tukea tarjolla, samoin myös koko lapsen elinkaaren ajan - uhma- ja murrosiät voivat olla tosi vaativia ajanjaksoja kaikille. Siinä ei syyllistäminen auta yhtään.
Myös vanhukset tarvitsevat virkkeitä ja toimintaa sekä sosiaalista tekemistä, jotta voidaan ehkäistä paremmin vaivoja ja muistiongelmia. Nuoret kaipaavat tukea ja opastusta somen ja maailmantuskan kanssa, ahdistus lisääntyy vuosi vuodelta. Samoin väliinputoavat työttömät, jotka ovat vaarassa eristäytyä ja pahimmassa tapauksessa radikalisoitua ei-toivottuun suuntaan.
Oma alueensa on opettajat ja lasten sekä nuorten parissa työskentelevät, joilta odotetaan jatkuvasti enemmän, mutta joilla ei ole käytännössä mitään auktoriteettia enää. Muu hoitoala on oma lukunsa sekin, jaksamisen suhteen.
Sitten on maahanmu
Viisaita sanoja!
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannatanut pitää jalat yhdessä jos on niin vaikeaa
Niin että naisen vastuulla? Miehen ei ollenkaan? Kannattaisko miehen pitää vaikeuden aiheuttajat itsellään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset olivat vauvoja, laitoin toiseksi viikonlopun öistä vaimon lapsuuden kotiinsa nukkumaan. Siitä oli hänestä iso apu. Oli yksi kiinnekohta mitä odottaa. Omile lapsille sanoin, että aivan varmasti otan heidän lapsiani yöksi jo vauvana jos ovat huonoja nukkujia. Aina sitämyhsen yön nukkyu huonomminkin.
Meille ensimmäinen lapsenlapsi tulossa ja todellakin myös varaudun tähän. Vaikka kerran viikossa yöksi. Meillä ei aikoinaan tätä mahdollisuutta ollut. Olis kyl auttanut paljon, jos olis saanut edes kerran viikossa nukkua yön.
Vierailija kirjoitti:
Joku kertoi isoäidillään olleen teinejä kotiapulaisena. Kuka täällä haluaa palata siihen aikaan? Lähettäisitkö itse tyttäresi 15-vuotiaana perheeseen hoitaan lapsia, jossa 1-, 2- ja 3-vuotiaat toiselle puolelle Suomea? Äitini oli tällainen 15-vuotias. Nuorempana oli jo isossa talossa sisäpiikana. Tai 14-vuotiaan hoitamaan kymmentuntisia päiviä 3- ja 6-vuotiasta kuten itse tein.
No me opimme tietämään kantapään kautta, mitä lastenhoito vaatii.
Nykyäidit on elämässään päässeet liian helpolla niin siksi vauva-aika on heille shokki.
Ei kai kukaan halua palata aikaan, jolloin 15-vuotias joutui piikomaan. Se vaan, et silloin oli apuja, kun täällä joku väitti, ettei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy on sama kuin kaikessa terveydenhoitoon liittyvässä puutteessa: Ei ole rahaa eikä resursseja. Olen sitä mieltä, että tuoreille vanhemmille olisi oltava tukea tarjolla, samoin myös koko lapsen elinkaaren ajan - uhma- ja murrosiät voivat olla tosi vaativia ajanjaksoja kaikille. Siinä ei syyllistäminen auta yhtään.
Myös vanhukset tarvitsevat virkkeitä ja toimintaa sekä sosiaalista tekemistä, jotta voidaan ehkäistä paremmin vaivoja ja muistiongelmia. Nuoret kaipaavat tukea ja opastusta somen ja maailmantuskan kanssa, ahdistus lisääntyy vuosi vuodelta. Samoin väliinputoavat työttömät, jotka ovat vaarassa eristäytyä ja pahimmassa tapauksessa radikalisoitua ei-toivottuun suuntaan.
Oma alueensa on opettajat ja lasten sekä nuorten parissa työskentelevät, joilta odotetaan jatkuvasti enemmän, mutta joilla ei ole käytännössä mitään auktoriteettia enää. Muu hoitoala on oma lukunsa sek
Tällaista sit saa lukea, kun ei ymmärretä yhteisöllisyydestä mitään. Ei siinä kukaan mitään vaadi. Ihmiset osallistuvat oman yhteisön elämään ihan vapaaehtoisesti.
Ystäväni muutti uuteen kotiin. Vuokra-asunto, jossa pieni terassi ja piha. Mietti, miten saisi nurmen leikattua. Lupasin tuoda oman piiskurin lainaan. Ennenkuin ehdin sitä toimittaa, joku naapuriston nuorimies tuli sen laikkaamaan. Ilman pyyntöä tai vaatimusta. Sanoi, että mielellään puuhastelee. Joku toinenkin samassa pihapiirissä tuli toisessa asiassa apuun. Ilman vaatimusta.
Kaverini kokeen uuden asuinpaikan kotoisaksi ja on valmis auttamaan heitä vuorostaan.
Tämä on sitä yhteisöllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai miten niin ei saa apua? Yhteiskunta mm mahdollistaa sen, että vauvaikäisten äitien ei tarvitse kaiken muun ohella käydä töissä, vaan saa olla vain kotona. Itselleni vauva-aika oli lomaa, mutta kaikilla ei tietenkään ole kokemusta työelämästä.
Minulla ei ole koskaan ollut näin vähän vapaa-aikaa kuin nyt vauvan kanssa, vaikka työkokemusta on hyvinkin paljon erilaisista töistä. Pärjään kyllä nytkin, ei siinä mitään, mutta tämä vaihe on niin kaukana mistään leppoisasta lomailusta kuin vain ikinä voi olla.
Kun minulla oli ka
Niin, toiset ovat sankareita kuolemanväsyneenäkin. Johonkin se empatia hukkuu siinä sankaruuden myötä...joku sanois sitä katkeruudeksi myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vuodessa tilanne jo muuttuu".
Muuttuuhan se, mutta ei välttämättä helpommaksi. Kun vauva ei enää köllöttele paikoillaan, vaan alkaa jollain lailla liikkumaan, vanhemmilla saa olla silmät selässäkin. Meillä ei viihdytty sitterissä eikä syöttötuolissa, eikä puhettakaan että olisi voinut jättää vaikkapa suihkussa käynnin ajaksi yhtään minnekkään yksin.
Ja se ei nukkunut koskaan, joten et silloinkaan päässyt suihkuun, edes viideksi tai kymmeneksi minuutiksi. Ja isä ei ollut koskaan kotona, jotta olisi hoitanut lasta
Miten teillä voikin olla kaikki noin vaikeaa. Ei se sinun lapsesi mikään lumihiutale ole, samanlaisia vahdittavia ne on muutkin. Ja ihmiset pärjäävät silti
Kyllä jokainen lapsi on lumihiutale. Tai vaikka maissihiutale, nekin ovat yksilöllisiä kaikki.
Meillä oli myös vaihe, jolloin en yksin päässyt edes suihkuun. Eli otin toisen sitterissä ja toisen nakuna suihkuun mukaan. Mies oli silloin tällöin pitkiä päiviä töissä.
Minä selvisin siten. Olisin kyllä kaivannut sitä yksin suihkuttelua. Mutta aikanaan hoitui näin.
En ymmärrä, miksi ihmiset haukkuvat niitä, jotka ovat kokeneet nämä vaiheet raskaina. Miten se on joltain toiselta pois, jos joku toinen on väsynyt tai väsyneempi, kuin itse on ollut?
Väsynyt äiti ei ansaiste lapsiaan. Toivoisin huostaanottoa näiden lasten kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ilmainen kotiapulainen? Ei kuule yhteiskunta toimi tuolla tavalla, että normaalia elämää tullaan ilmaiseksi auttamaan. Se on sitä apua, että sulla on ympärillä neuvoja ja sosiaalitoimi ja lastensuojelu, sua tarkkaillaan ja sun kanssa keskustellaan. Kaikkialla ei ole sitäkään.
Vielä 60- ja 70-luvuilla työssäkäyvillä äideillä oli kotiapulaisia. Nykyään vaan on tätä pskaa.
Vasemmisto pilasi kotiapulaiskulttuurin kuten monen muunkin hyvän asian. Hävetköön jos edes osaavat.
Jaa ps täälläkin manageroi agendaansa.
Aikoinan piikominen oli keino päästä maalta kaupunkiin. Sai asua perheessä ja asumista vstaan teki kotihommia ja hoiti lapsia. Samalla sit tutustui kaupunkiin ja hankkiutui muihin töihin ja muutti omilleen. Meidän perheessä näitä oli useita. Silloin oli rakennemuutos ja tyhjeneviä tiloja. Maalla ei ollut työmahdollisuuksia, kuten kaupungeissa.
Kyllä nämä piiat olivat myös aika turvattomia. Ei heillä ollut pahemmin työturvaa ja perheiden isätkin saattoivat olla liian halukkaita.
Totta tosiaan, vasemmisto pilasi tämän kaiken. Aiheutti sen rakennemuutoksen ja mahdollisti piikomisen sijaan opiskelun jne. Pasca vasemmisto.
Vierailija kirjoitti:
Väsynyt äiti ei ansaiste lapsiaan. Toivoisin huostaanottoa näiden lasten kohdalla.
Miten se väsymys on synti? Onko se jotenkin ihmisen oma syy?
Kaveri sai kaksi lasta. Hänelle ei käy yövalvominen/herääminen ollenkaan. Ei yksinkertaisesti kestä sitä. Heillä ratkaisu oli, että mies hoitaa aina kaikki yöt. Onneksi he pystyivät hoitamaan homman siten. Kaverissa ei ole mitään vikaa. Hän on erittäin pystyvä ja älykäs ihminen. Ei vaan kestä valvomista. Heidän onni oli myös se, että isä pysyi terveenä jne. Jos olisi tullut joku este isälle, kaveri olisi todellakin tarvinnut ulkopuolisen apua.
Nyt lapset isoja ja kaikki hyvin. Perhe vakaa, rauhallinen ja tasa-painoinen.
Joo eikä ollut tiskikonetta ei pyykkikonetta. Ei myöskään televisiota eikä minkäänlaista puhelinta. Vauvan vaipat keitettiin emalivadissa liedellä, ei ollut kertakäyttövaippoja. Muu pikkupyykki pestiin kylppärin lavuaarissa. Tottakai väsytti mutta minkäs sille voi. Vuoden se kestää ja sitten vähitellen helpottaa.