Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Eikö äidillä ollut ketään synnytyssalissakaan apuna? Harmillista kasvattaa monta lasta yksin, jos ei ensimmäisestäkään oppinut. Tsemppiä!
Surullista että ap:lla ei ole omalta eikä miehen puolelta ollenkaan isovanhempia eikä sisaruksia eikä ystäviä eikä luotettavia naapureita eikä päiväkotia eikä mitään. Miten olet ap ajautunut tuohon tilanteeseen? Muista ettei se lasu ole väärin tehdä itsestään. Ainakaan kukaan muukaan sitä puolestasi ei tee, kun ei ole ketään ihmisiä ympärillä.
Mammalle oiva cocktaili amfetamiinia, kokaiinia, diatsepamia ja tramadolia?
Kun lapset olivat vauvoja, laitoin toiseksi viikonlopun öistä vaimon lapsuuden kotiinsa nukkumaan. Siitä oli hänestä iso apu. Oli yksi kiinnekohta mitä odottaa. Omile lapsille sanoin, että aivan varmasti otan heidän lapsiani yöksi jo vauvana jos ovat huonoja nukkujia. Aina sitämyhsen yön nukkyu huonomminkin.
Jos menen kylään niin toivon että tarjolla olis jotain kevyttä ruokaa kuten salaattia. En todellakaan jaksa aina selittää että olen vähäviilarilla ruokavaliolla ja muutenkin pyrin syömään aina terveellisesti.
En tosin kehtaa vieraissa muutenkaan syödä paljon. Haluan että isännälle/emännälle/heidän perheelle jää enemmän ruokaa, etten minä vieraana nyt syö heidän ruokiaan/herkkujaan. Syön mieluummin kotona sitten omia ruokani. Mutta olen ehkä liian ajattelevaisia ja pitäisi vaan surutta popsia kylässä vatsa täyteen ja ottaa vielä lisää.
Hups tuli väärään ketjuun. Mutta ap voisi kyllä kutsua vieraita kotiinsa joskus. Saattaisi auttaa tuohon väsymykseen ja tulisi väkisinkin siivottua jos nyt se on niin hankalaa. Vieraat tuovat yleensä myös tuliaisia esim. Ruokaa, jotka saattaa helpottaa arkea ja ainakin piristää.
Vierailija kirjoitti:
Ilmaista kotiapua veronmaksajien piikkiin ei saa kukaan. Jos tarvitsee apua kotiin sairauden takia niin kyllä sekin maksaa. Niin voi myös vanhemmat ihan vapaasti ostaa apua itselleen jos eivät pärjää. Mutta esim. vanhuksilla ei ole ilmaista hoitopaikkaa päiviksi, missä voivat syödä ilmaiseksi ja saada hoivaa. Ei ole mitään vanhuslisää tai vanhuspakkausta tulossa.
Jos nainen päättää haluta lapsen ja ryhtyä äidiksi niin hän saa ensin äitiyspakkauksen tai rahaa, täysin ilmaiseksi. Sen jälkeen äitiysloman, vanhempainvapaan jne, tekemättä maksajan hyödyksi muuta kuin olemalla äiti. Pienituloisena ilmaisen päivähoidon lapselleen, tilanteesta riippumatta, siis vaikka olisi itse kotona. Ruoat siellä lapselle. Koulun lapselle, ja sielläkin toki ruoat. Tämän lisäksi hän saa lapsilisä joka kuukausi, ilman mitään syytä. Nämä kaikki on hienoja asioita enkä kannata niistä leikkaamista. Mutta että valittaa, kun ei saa _mitään_ apua?! Niin a
Rahaa ja rahaa. Oikea ongelma on väsymys, uupumus. Lastenhoitajan paökkaus ei voi ratkaista sitä ongelmaa. Tarvitsisimme takaisinsellaisen maailman, jossa lapsista huolehdittiin yhdessä, edimerkiksi sisarusten ja serkusten sekä ystäväpiirin muiden nuorien vanhempien lapset leikkivät yhdessä ja isovanhemmat ja enot ja tädit osallistuivat elämään jollain tapaa myös. Noin sen pitäisi olla etteivät vanhemmat uupuisi. Eri asia onko tuo koskaan enää realismia.
No muuttakaa ensinnäkin maalle.
Laittakaa ne kännykät käsistänne ja alkakaa seurustella naapurien ja ystävien kanssa livenä.
Pitäkää yhteyttä omaisiinne, sukulaisiinne ja ennen kaikkea vanhempiinne ja appivanhempiinne.
Antakaa sen anopin hoitaa vauvojanne ja pikkulapsianne puuttumatta siihen, miten ne sen tekee ja mitä ne sanoo. Ei ne siltä lapselta henkeä saa vaikka ei ihan jokaista vaatimustanne noudattaisikaan.
Tinkikää elintasostanne asumalla halvasti, maaseudulla on paljon vanhoja pieniä, ei niin hienoja taloja ilman kaikkia mukavuuksia. Voisi mahdollistaa vaikka sen, että vain toinen vanhemmista kävisi työssä. Ja sen, että voisitte oikeasti perustaa sen mukavan kyläyhteisön, jota kaipaisitte.
Muuttakaa maalle ja tehkää enemmän lapsia, pelastatte kyläkoulut.
Tietenkään tuollainen ei enää onnistu. Ei nykyiset nuoret aikuiset osaa elää siihen entiseen tapaan, jolloin sitä apua lastenhoito onkin oli helpommin saatavissa. Koska maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Nyt oletetaan kaikkien pärjäävän yksin ja sitä ihmiset itsekin haluavat. Omasta itsestään ei jaeta mitään toisille. Toisten ongelmat on toisten ongelmia.
Ei ne mummot ja papatkaan ole enää niitä, jotka olivat aina valmiita auttamaan. Eivät he itsekään sitä apua saa, koska elävät itsekin tässä kovassa maailmassa, jossa ihmisten on pärjättävä yksin.
Tämän takia nuorista tulee yhä viisaampia, ja ymmärtävät että yhteiskunta eikä lähipiiri oikeasti auta. Tämä on hyvä että näitä tuodaan esille. Jos minä olisin ymmärtänyt tämän, en olisi ikinä tehnyt itsekään lapsia. Onneksi oma tyttäreni on sanonut että häntä ei kiinnosta vanhemmuus pätkän vertaa, vaan elää elämää itseään varten. Siitä olen ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmaista kotiapua veronmaksajien piikkiin ei saa kukaan. Jos tarvitsee apua kotiin sairauden takia niin kyllä sekin maksaa. Niin voi myös vanhemmat ihan vapaasti ostaa apua itselleen jos eivät pärjää. Mutta esim. vanhuksilla ei ole ilmaista hoitopaikkaa päiviksi, missä voivat syödä ilmaiseksi ja saada hoivaa. Ei ole mitään vanhuslisää tai vanhuspakkausta tulossa.
Jos nainen päättää haluta lapsen ja ryhtyä äidiksi niin hän saa ensin äitiyspakkauksen tai rahaa, täysin ilmaiseksi. Sen jälkeen äitiysloman, vanhempainvapaan jne, tekemättä maksajan hyödyksi muuta kuin olemalla äiti. Pienituloisena ilmaisen päivähoidon lapselleen, tilanteesta riippumatta, siis vaikka olisi itse kotona. Ruoat siellä lapselle. Koulun lapselle, ja sielläkin toki ruoat. Tämän lisäksi hän saa lapsilisä joka kuukausi, ilman mitään syytä. Nämä kaikki on hienoja asioita enkä kannata niistä leikkaamista. Mutta
En itse ainakaan haluaisi hoitaa naapureiden, sisarusten ja kavereideni vauvoja. Ihan syystäkin olen valinnut olla hankkimatta lapsia. Eri asia jos vanhemmat ja lapset tulevat kylään, niin voin hetken kassoilla vaikka palapeliä siinä lattialla lapsen kanssa, mutta omalle vastuulle en ota.
Annetaan, kun kysytään ja pyydetään apua.
Vierailija kirjoitti:
Missä on isä? Perheellisyys on valinta. Siksi olenkin lapseton.
Yhdessä perustetaan perhe, mutta lapsiarki ei olekaan niin helppoa kuin naapurin Karilla. Valittiin perhe ja sitten se jätettiin. Isä ei jaksa, eikä paljon kysele miten äiti pärjää. Ei sitä isää syyllistetä luovuttamisesta, vaan äitihän se on idiootti kun lisääntyi moisen kanssa. Äiti kuitenkin yrittää parhaansa.
Ja sitten niille jotka ihmettelee miksi isä ei osallistu lasten hoitoon työssäkäynnin vuoksi: ihan aikuisten oikeasti on olemassa sellaisia työpaikkoja ja -vuoroja, että isällä ei ole mahdollisuutta osallistua arjen pyörittämiseen niin paljon kuin haluaisi. Tuskin tällä palstalla ne äidit pahemmin valittavat joiden puoliso on mahdollisimman paljon mukana, vaan juuri ne jotka joutuvat syystä tai toisesta jaksamaan enimmäkseen yksin.
"Vuodessa tilanne jo muuttuu".
Muuttuuhan se, mutta ei välttämättä helpommaksi. Kun vauva ei enää köllöttele paikoillaan, vaan alkaa jollain lailla liikkumaan, vanhemmilla saa olla silmät selässäkin. Meillä ei viihdytty sitterissä eikä syöttötuolissa, eikä puhettakaan että olisi voinut jättää vaikkapa suihkussa käynnin ajaksi yhtään minnekkään yksin.
Kyllä muitakin väsyttää vaikka ei olisi äiti, missä heidän apunsa ??
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muitakin väsyttää vaikka ei olisi äiti, missä heidän apunsa ??
Se on pikkuisen eri tason asia, täysin eri maailmasta itse asiassa. Harvaa elämäntilannetta voi verrata pikkulapsiaikaan rankkuudessaan. Minulle esimerkiksi on tuttua nykyään ms-fatiikki ja nukun keskimäärin 6,5 tuntia yössä, kun en onnistu nukkumaan tarpeeksi vaikka yritän, ja käyn silti täyspäivätöissä sekä olen totaali-yh kolmelle lapselleni, jotka ovat nykyisin teinejä, mutta elämäni on nykyään jo suhteellisen kevyttä verrattuna vauva-- ja pikkulapsiaikaan. Kommentistasi käy ilmi se, ettet aidosti vain ymmärrä, millaista se voi olla. Mutta tämä on ymmärrettävää ja elämän realiteettejä, sillä monikaan ei ymmärrä, ennen kuin sen kokee.
Joku kertoi isoäidillään olleen teinejä kotiapulaisena. Kuka täällä haluaa palata siihen aikaan? Lähettäisitkö itse tyttäresi 15-vuotiaana perheeseen hoitaan lapsia, jossa 1-, 2- ja 3-vuotiaat toiselle puolelle Suomea? Äitini oli tällainen 15-vuotias. Nuorempana oli jo isossa talossa sisäpiikana. Tai 14-vuotiaan hoitamaan kymmentuntisia päiviä 3- ja 6-vuotiasta kuten itse tein.
No me opimme tietämään kantapään kautta, mitä lastenhoito vaatii.
Nykyäidit on elämässään päässeet liian helpolla niin siksi vauva-aika on heille shokki.
Äideillä on lapsen isä läsnä siinä lapsen hoidossa ja lapsen isä ottaa koppia silloin, kun äiti ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne kodinhoitajat vanhuksia hoida. Käyvät kyllä tarkistamassa onko syöty ja otettu lääkkeet.
Kodinhoitajat hoitaa kotia. Mm kodin siisteyttä, eivät perinteisesti puutu vanhuksen ruokailuun tai lääkkeisiin. Jos taas puhut kotihoidon työntekijöistä niin he hoitavat vanhuksia siinä missä muitakin yli 18 vuotiaita kotonansa hoidettavia jos kyseessä on aikuisille suunnattu kotihoito. Kotihoidon tehtäviin ei kuulu pelkästään lääkitys ja ravitsemus vaan myös kaikki muu hoidollinen mitä asiakas tarvitsee. Mm. Peseytymisavut, haavahoidot, katetroinnit, cystofixin hoito, peg asiakkaan hoito, erilaisten siirtymisten apuvälineiden käyttö, liman imeminen laitteella, injektiot jne.
Mutta kodin siivous ei kuulu. Se pitää ostaa siivousyritykseltä.
On kyse reaalimaailmasta, ei ideaali. Kovasti onnea vaan yrittäessä työntää lapsia isän postiluukusta sisään.